Sotavasara.net

Ð+S kirjoitti: Kannattaisiko fluffi muuten jakaa eri kategorioihin esim. paikat, henkilöt, aseet jne. jolloin niistä olisi helpompi löytää itseään kiinnostava aihe?

Soundwave kirjoitti: Ei se ainakaan huononna luettavuutta. Sinulla on siis koottuna Kuusikeijun jälkeinen fluffi?

Ð+S kirjoitti: Kaikki fluffi mitä tästä kestjusta löytyy.

The Senator kirjoitti:Jonkinlainen taistelunjumala olisi asiaankuuluva Harmlandereille. Turisas?

Wille roudanmaa.tk:ssa kirjoitti:Turisas

Hämäläinen sodan jumala

Turisas on yksi Kalevalan neljästätoista suuresta jumaluudesta, joskin hänen palvontansa rajoittuu nykyisin enää lähinnä Hämeeseen. Turisas on taistelun, voiton ja sodan miehinen jumala, jonka puoleen hämäläiset kumartuvat anoessaan voittoa sodasta.
Turisaan palvontapaikkoja ovat miekkakivet. Miekkakivet ovat laakeita ja tasaisia kiviä, joiden yläpintaa koristavat viillot, jotka muistuttavat miekan jälkiä. Kukin miekkakivi on pyhä ja sitä lähestytään kunnioittavasti, mikäli halutaan säilyttää sotaonni. Kaikki Hämeen miekkakivet sijaitsevat kylien tai talojen lähellä ja miekkakiven lähellä saattaa olla paja tai soturien maja.
Miekkakivet muodostavat Turisaan kultin keskeisen osan hänen nimeensä manaamisen lisäksi. Vaikka Turisas ei ole vastannut suoraan rukouksiin tai avunpyyntöihin, silti useimmat Hämeen sotureista ovat varmoja, että miekkakivissä on voimaa. Selvimmin miekkakivien voima näkyy mikäli kivelle asetetaan jokin ase. Tuo ase imee kivestä voimaa ja tulee käteen kelpoisammaksi, sen terästä karisee ruoste ja kiven siunaus saa tavallisenkin aseen vahingoittamaan pelättyä kalman väkeä. Miekkakiven antama lumous on vain väliaikainen ja kestää vajaan vuorokauden. Kivet ovat kuitenkin ahkerassa käytössä kalman väen uhatessa asutuskeskuksia.
Turisaan muistoa vaalivat Hämeessä sotavallat eli sotavaltiaat. He ovat sodan tuntijoita ja sotureita, joita Turisas on siunannut voimallaan. Heillä on uskomattomia kykyjä ja heitä pelätään suuresti vastustajina ja kunnioitetaan liittolaisina. Kuitenkaan Hämeessä ei ole kolmeenkymmeneen yhteen vuoteen valittu ainuttakaan uutta sotavaltaa, ja heitä on jäljellä enää kourallinen. Näistä nuorinkin on neljäkymmentä ja viisi vuotta vanha.
Uuden sotavaltiaan valitseminen kun ei ole mikään helppo etsintä. Ensiksi jonkun vanhan sotavallan pitää löytää taistelukentältä verta vuodattanut soturi, jolla on miekan muotoinen haava tai arpi. Tämä soturi on sitten tuotava talviaikaan miekkakiven luokse ja hänen pitää koskettaa kiveä paljain käsin. Jos kivi tuntuu soturin käsiin kylmältä, hän ei ole sotavallaksi kelvollinen. Jos kivi on hänen käsiinsä lämmin, on hänen valutettava vertaan kivelle ja hän saa sotavallan voimat.
Suuri osa sotavaltojen muka taianomaisista voimistaan tulee kuitenkin vain heidän kokeneisuudestaan ja peljättävästä maineestaan. He pystyvät kuitenkin pelkällä hiljentymisellä ja keskittymisellä saamaan ruumiinsa vammat lieventymään ja sulkemaan pienet verenvuodot tyystin. He oppivat käyttämään kaikkia aseita ja aseeksi kelpaavia esineitä vailla sen kummempaa harjaantumista. Sotavallat oppivat aistimaan toistensa etiäiset monien päivänmatkojen päästä. Vaikka he eivät voikaan kommunikoida tällä keinolla toistensa kanssa, he tietävät aina millä suunnalla muut sotavallat ovat, minne päin he liikkuvat ja kuinka kaukana he suurin piirtein milläkin hetkellä ovat. Tähän aistimiseen riittää pelkkä keskittyminen.
Sotavallat oppivat koulutuksensa aikana myös muita yliluonnolliselta tuntuvia kykyjä. Näitä ovat pelottomuus taistelussa ja läheinen side aseensa kanssa; sotavalta saa aseen hetkessä, kuin lennätettynä käteensä. Sotavallat ovat tarkoitettu lähinnä ei pelaajahahmoiksi, mutta pelinjohtajan suostuessa myös pelaajahahmo–sotavalta on mahdollinen. Tällöin hahmo vastaa luokaltaan suurin piirtein perinteistä paladiinia.
Jos kalevalainen isä tahtoo pojastaan suuren sodankävijän, voi hän antaa tälle nimeksi Turkas, Turras tai Turisames. Uskotaan, että Turisas suojelee tämännimisiä poikia ja he ovat voitokkaita tappeluksissa. Turkas ja Turras olivat Kalevan poikia; väkivahvat kaksoset, jotka taistelivat Pohjanlahden rannikolla jatuleita ja sveealaisia vastaan. Turisames on yleinen miehennimi myös Suomessa, jossa miekkakiviä ja sotavaltoja ei ole.

The Senator kirjoitti:Ja sitten yksi asia mitä pitää miettiä, vai onko tämä jo päätetty? Nimittäin FN jumalat. Montako näitä on, ja miten niitä palvotaan? Ainakin tässä on Achti, veden jumala, Tapio (vai oliko tällä jo muutettu nimi?) joka metsän jumala, ja Ukko (Vai mikä nimi olikaan), joka putsaa taikatuulista kaaoksen poies, että shamaanit voivat sitä mukavammin käytellä. Vieläkö muita?

Jonkinlainen taistelunjumala olisi asiaankuuluva Harmlandereille. Turisas?

Ja ennen kaikkea miten 'Northerit näitä palvovat.

pamp-pu kirjoitti:Lainaan tässä kohtaa Wille Ruotsalaisen (Kuusikeiju) kirjoittamaa pätkää Turisaksesta

Ð+S kirjoitti:

Soundwave kirjoitti: Ei se ainakaan huononna luettavuutta. Sinulla on siis koottuna Kuusikeijun jälkeinen fluffi?

Kaikki fluffi mitä tästä kestjusta löytyy.

Tapsa kirjoitti:Entä missä vaiheessa olisi tarkoitus pistää fluffia pdf-versioon?

When the warpgates of the Old Ones collapsed, the Chaos arrived in world. Mutating warpstone polluted the air, and all kinds of beasts and creatures appeared in forests. The northen tribes of humans were hunted by these horrofic monstrosities, but then something happened. A great shaman rose from one of the tribes which name is lost in the dark streams of history. He told people of the tribes about a land, the land of thousand lakes, which lies beyond the mountains. Many believed him, maybe bacause he was the only beacon of hope in this age of madness.

So the northern tribes started their long jorney. They travelled trough unknown lands and climbed over nameless mountains. A year passed, then another. Among the people started to rise a mutiny. Many thought that leaving their lands and following some old madman wasn't so good idea. People were starving, and the grim blade of death took it's toll on people. The great shaman noticed this, and tried to think an anwser to this problem. One night, he had a vision of the sampo, a great artefact which provided wealth and food to it's owner. The shaman asked the greatest blacksmith of the tribes, Seppo Ilmarinen, to make sampo.

Seppo Ilmarinen was a great artisan, and tales tell that the dwarfs had taught him his knowledge. Indeed, he was taught by great runesmith, Brengi Jewelfist, when he was youth. Why Brengi did this, is a mystery. The dwarfs are, and have always been, very secretive about their runes and skills. Maybe Brengi had foreseen the great future of this man, and decided to help him. Maybe he had other intentions, but to this day, nobody has been able to reveal this secret.
----

Tämän jälkeen tulisi juttua sammon taonnasta. Pelikehitystopikissa tuli esille seikka, että ihmiset palvoisivat Seppo Ilmarista ilman jumalana. Tätä ei ole mahdotonta sisällyttää tähän juttuun, koska ei olisi ennenkuulumatonta että "oikeista" ihmisistä tulisi jumalia Warhammerin maailmassa (Sigmar, Kääpiöiden jumalat)

Itseasiassa minusta Louhelle voisi löytyä muunkainenkin tarnina.

Minulle tuli mieleen muuntautumiskyvyn takia ihan puhtaasti jonkinlainen Tzeenchia palvova Sorceress. Näitähän ei varsinaisesti Chaoksen fluffissa ole, mutta Louhi voisi hyvin olla normaalin "chaos-yhteisön" hylkiö.

Minusta tarina voisi menna vaikka näin: Suuri tietäjä (Väinämöinen), oli valellut pitkään pitkin Old Worldin maita, saapuen aina välillä kansansa luo Maailmanäärien Vuorillle. Kun Kaaoksen voimat alkoivat edetä, Väinämöinen päätti johtaa kansansa Far North:n aluelle, joka hän tunsi piilotetuksi ja eristyneeksi alueeksi, joka olisi varmasti turvallien.

Pitkän matkan jälkeen väki saapui alueelle, ja alkoi asuttaa sitä etelästä käsin. Mutta Väinämöinen huomasi pian, että pohjoista oli alettu jo asuttaa sitten hänen viimekäyntinsä.

Louhi, Kaaosnoita, oli karkoitettu "kaaosyhteisiöstä", ja hän oli sattumalta löytänyt tiensä Far North:n pohjoisosiin. Siellä hän ja hänen Marauder-armeijansa pitivät majaa ja pian Väinämoinen sa huomata, että hänen kansansa ei ollut vielä turvassa Kaaoksen voimilta.

Tuossahan sitä oli. Koska Louhi oli hylkiö, hänen olinpaikkansa ja tekonsa eivät kiinnostaneet Kaaoksen "päävoimia". Niin Louhen lyömisen jälkeen Far North pysyi salassa Kaaokselta.

Koittakaa jaksaa lukea. Tässä on asiaa ja asiantuntemustakin mukana.

Projekti vaikuttaa hyvältä. Tahdon kuitenkin kritisoida sitä muutamissa kohdissa.

Ensinnäkin Far North on saanut aika tajuttoman roolin maailmassaan. Miten pieni, tundralla ja ikivihermetsissä asuva kitulias kansa voisi saada armeijalistan, joka vetää monipuolisuudessaan ja tehokkuudessaan vertoja keisarikunnalle ja Ulthuanille? Ei oikein mitenkään. Jos suomalaisuus halutaan ympätä osaksi Vanhaa Maailmaa, ei sitä voida tehdä liimaamalla kliseita ja suoria leikkauksia, koska silloin tehdään vääryyttä Vanhalle maailmalle. Kun kirjoitetaan Pohjolan historiaa, on otettava huomioon myös Kislev, Troll Counrty , Norsca ja ennen muuta Chaos Wastes.

Toisekseen keskitymme ihmisinä liian helposti ihmisiin. Kun katsotte keskusteluja uusista armeijakirjoista, vähän välillä ehdotetaan Kiinaa, Arabiaa, Japani tai Intiaa. Kaikki edustavat ihmisiä ja kyseessä on silti fantasiamaailma. Pseudosuomen kansoittaminen ihmisillä on karhunpalvelus suomalaisen mytologian ja Warhammerin yhtymäkohdille.

Projekti on hyvä, mutta se tarvitsee vision siitä, mitä todella haluatte. Jos tahdotte kirjoittaa muutenkin kuin vain foorumin lukijoiden iloksi, kannattaa ympätä Far North mahdollisimman saumattomasti Vanhaan maailmaan. Tässä kolme skenaariota.

1) Far North sidottuna tiukasti Warhammerin mythokseen. Tässä versiossa Far Northin armeijalistan ei tarvitse olla laajuudeltaan juuri Dogs of War-tavaraa Kislev-listaa kummempi. Siinä esitellään kylmä ja vaarallinen pohjoinen maa Kislevin ja Norscan välissä. Maa, jonka routaisessa maassa itsepäiset ja sisukkaat kirvesmiehet raivaavat köyhiä suopeltojaan taistellen naapureitaan ja kaaoksen ainaista uhkaa vastaan. Maa on kovempi kuin useimmat rajaseudut ja sen kansa elää peikkojen tavoin soisilla kummuillaan ja tervehtii muukalaisia nuolillaan.

2) Far North & Troll Country. Suomalainen mytologia puhuu paljon peikoista. Viikinkien taruissa koko Suomenniemi esitellään vaarallisena peikkojen ja noitien maana. Ei ole tarpeen luoda täyttä armeijalistaa ihmissostureineen, ihmiseliittisotureineen ja ihmisratsuväkineen, vaan Far North on todellakin synkkä ja jäinen suoalue, jossa asuu harvalukuinen, mutta väessä vahva noitien kansa. Nämä noidat asuvat peikkojen keskuudessa jylhien kallioiden ja ainaisten talvien keskellä. He ovat oikukkaita ja saattavat peikkoineen hyökätä niin Kisleviin kuin taistella kaaoksen petomiehiäkin vastaan.

3) Far Nort & suomalainen mytologia: mikäli halutaan tehdä todellinen paksu armeijakirja, niin älkää ihmeessä rakentako sitä pelkkien suomalaisten varaan. Se on kova juttu täällä, mutta ei innosta muualla. Tällöin pitää ympätä joukkoon fantasiaa urakalla. Siihenkin on mahdollisuus. Suomalaisessa mytologiassa on tavaton kalmanrikkaus.

Ajatelkaa ainaista pohjoistuulta, joka tuo Kaaoksen aution kauhuja maahan kylmään ja karuun, jossa sudennahkoihin pukeutuneet noidat taistelevat jatkuvasta elannostaan koirankuonolaisten tulvivia laumoja vastaan. Liian ylpeinä kumartaakseen Kislevin tsaareja, liian köyhinä kelvatakseen Norsen merirosvoille ja vielä liian voimakkaina taipuakseen kaaoksen alle. Tämä kansa selviytyy vain loitsujensa ja laulujensa avulla, joilla he kutsuvat haamuja ja haltioita, koukoja ja kummituksia, hiisiä ja kyöpeleitä taistelemaan puolestaan kaaosta vastaan.


Kun lähdetään ymppäämään suomalista kulttuuria fantasiamaailmaan, ei kaikkea kannata kaataa sinne sellaisenaan. GW:n luoma maailma muistuttaa omaamme, mutta on yhdeltä ratkaisevalta osalta erilainen. Kiinnittäkää huomiota nimiin: Bretonnia, Bregand le Brigand, Kislev, Praag jne omistavat kaikki esikuvansa maasta, mutta kirjoitusasut ovat kuitenkin poikkeavat. Yksi syy on trademarkit. GW käyttää niitä parhaimmilla tuotteillaan ja siksi ei kannata mennä levittämään omaa kulttuuriperintöään täysin samoilla nimillä vieraaseen fantasiamaailmaan.

Varsinkin vierastaisin Väinämöisen, Jaakko de la Gardien (historiallinen henkilö) ja Sven Dufvan käyttöä sellaisinaan. Paremmin Vanhaan maailmaan sopisivat vaikka singing shaman Vainamo; Jacholus de Gardie, Captain of the Hakkapeliitat and Veli Tukki.

Hakkapeliitat sopisivat sinällään parhaiten Far Northin regiments of Renowniksi, palkkasoturijoukoksi, joka aiheuttaa pelkoa ja kunnioitusta ympäri Keisarikuntaa. Alkuperäiset Hakkapeliitat edustivat 1600-luvun alun sodankäynnin huipputeknologiaa ja sen sijoittaminen kaaoksen rajalle sotii Warhammerin mythosta vastaan. Varsinkin kun Hakkapeliittojen aseistus perustui miekkaan ja pistooliin ja ne ovat selkeästi toimineet Empiren pistoliersien historiallisena esikuvana. Mikäli yhdistetään Keisarikunnan kova teknologia (pistoolit, rautaiset panssarit) ja pohjoinen sisu, voisi tuloksena olla tyylikäs Regiment of renown-yksikkö, joka tienaa leipänsä kaukana Pohjolasta.

Kaipaan niitä peikkoja. Suomen pinta on täynnä hiidenkiviä ja hiidenkiukaita, joita vanha kansa on pitänyt peikkojen ja jättiläisten pystyttäminä. Samalla ratkaisette rare-ongelman, kun otatte piirun verran synkemmän ja samalla sotavasaran synkkään tyylin sopivan näkökulman pseudosuomeen.

Paljon karhua paremmin Far Northiin sopii kotka. Kalevalassa kotka pelastaa sankarin useammin kuin kerran ja se sopii niinikään samaanien kutsumaksi apueläimeksi. Mikäli todellista hirviötä taas kaivataan, niin vastauksena on Tarvas. Se oli muinaisuskon pelottavia olentoja, jonka tarkka hahmo oli epämääräinen, mutta Kuolan niemimaalta löytyneet mammuttien syöksyhampaat miellettiin Tarvaiden sarviksi tai hampaiksi.

Tarkoitus nyt ei mitenkään ollut viedä pohjaa projektilta. Asiaa on paljon, mutta joskus on tärkeää osata luopua osasta luomustaan, jotta siitä tulisi kontekstiin sopiva.

Luulen keksineeni vastauksen chaos-ongelmaanne. Tuolla armeijat ja yksiköt-puolella joku ehdotteli tuosta seer-kaverin poistosta ja korvaamisella priesteillä. Siitä sitten tuli idea. Taikahan virtaa erilaisina tuulina, jotka vain lahjakkaat pystyvät näkemään, ympäri maailmaa. Ulthuan, helffien kotisaari, on fvaltava näitä tuulia kanavoiva vahvistin (tai osa siitä. Tai jokin paikka siellä. Että silleen). Koska tämä vahvistin kerää puoleensa taikojen tuulia, ja taikojen tuulet tulevat maailmaan jostain pohjoisnavan tienoilta, Far North olisi kuta kuinkin suoraan näiden tuulten tiellä (100 kilsaa sinne tai tänne, ei ne tuulet välttämättä suoraan kulje). Far North on tuhansien, niin puhtaiden järvien maa, että welffitkään eivät uskoisi niiden olemassaoloon, enne kuin näkisivät. Jatkuvasta taikojen tuulten vyörystä maailmaan suurin osa kulkisi näin ollen suoraan Far Northin yli, ali tai läpi, pitäen sen vesistöt jatkuvasti maagisella energialla varautuneena valtavana "paristona". Vesistöt olisivat niin puhtaita, että pystyisivät poistamaan jopa kaaoksen pahan vaikutuksen,
ja näin ollen Far North ei korruptoituisi. Lisäksi seerit satojen vuosien ajan ovat kiertäneet ympäri maata, kietoen valtavia suojia (näkymättömyyttä, todellisen maiseman vääristymistä kaaoksen kaverin silmissä, kaaokselle myönteisten olioden tuhoamista jne.), sitoen ne järvien ehtymättömään energiavarastoon, joka kestää niin kauan, kuin kaaos pääsee maailmaan.
Tämä saattaisi myös johtaa siihen, että useimmissa kartoissa Far North on merkattu mereksi, koska kukaan ei tiedä, että se on siellä!

Peikot ovat pahoja?

Niinhän meille on opetettu. Mutta nyt pitää miettiä, minkä silmälasien läpi taas maailmaa tarkastellaan. Peikot kuuluvat suomalaiseen muinaisuskoon ja edustavat siis pakanallista ja taikauskoista maailmaa, joka leimattiin pahaksi ja kavahdettavaksi satoja vuosia. Jos katsomme vanhimpia runolähteitä, niin ei peikkoja esitetä niissä yhtä vilpittömän pahoina kuin nykykäsityksen valossa, vaarallisina kylläkin.

Toisekseen, ovatko warhammerin peikot pahoja? Monet harhautuvat rautatiemäiseen hyvien ja pahojen armeijat -ajatteluun, mutta mikäli katsotaan peikkoja vain fluffin kannalta, niin eivätköhän ne muistuta enemmän eläimiä kuin mitään tietoisia rikollisia. Syy siihen, että nuo olennot taistelevat vain kaaoksen ja örkkien armeijoissa lienee siinä, että kyseessä on kaksi tarpeeksi raakalaismaista ja eläimellistä armeijaa, jotka kykenevät ruokkimaan peikkoja. Peikot kun elävät kädestä suuhun ja niiden ensisijainen motivaatio on saada syödyksi. Jos saaliseläin nyt sattuu olemaan toista mieltä, niin ei kai se pedosta vielä pahaa tee?

Far Northin naapurit ovat Kislev, Troll country ja Norsca. Norsca muistuttaa kaaoksella höystettyä viikinkiaikaista skandinaviaa, ja tuohon miljööseen sijoitettuna "Suomi" on juuri pelätty noitakansan hallitsema erämaa, jossa asuvat rumat, peikkomaiset miehensyöjät.

Kislev puolestaan muistuttaa myöhäiskeskiaikaista Venäjää, jossa vallan painopiste on jo liukunut Kiovasta ja Novgorodista(Erengrad) selvästi Moskovaan (Kislev). Keskiaikaiseen Venäjään peilatessa "Suomi" oli Ruotsin valtakuntaan kuuluva sotatanner, ainainen vihollismaa, jota ei myöskään muistella lähteissä lämmöllä.

Onko Far North sitten "hyvisten" asuinsija? Tähän on aika mahdotonta vastata. Suomi-myyttiin on kuulunut pitkään juuri välissä oleminen. Suomen problematiikkaan on kuulunut pitkään rajamaan yksinäinen ja itsepäinen asema, jossa vihollinen on kummallakin puolella ja joka suunta täytyy torjua. Etenkin kun ajatellaan varhaiskeskiajan "itsenäistä" aikaa, niin vainolainen oli niin lännessä kuin idässä.

Kun riisutaan Suomi pois ja jätetään vain myytti ja tyyli jäljelle, saadaan fantasiamaa Far North. Ja myytti sanoo, että tässä on kylmä ja vihamielinen maa, maa, jonka vähäinen väki on oppinut pärjäämään yksin. Se on maa, joka tervehtii valloittajia nuolilla ja keihäillä, puukoilla ja vesureilla. Se ei ole hyvisten maa. Mutta koska tuota aluetta ympäröivät joka puolelta kaaoksen kauhut, se on kovisten maa. Tämä katajainen kansa on oppinut selviytymään ja taistelemaan vapautensa puolesta, eivätkä kaikki keinoista ole kaunista katsottavaa.

Peikot eivät ole hyviä, eivätkä Far northin asukkaat pidä niistä. Ne ovat tyhmiä ja arvaamattomia, mutta kuitenkin eläviä siinä missä muutkin karun maan eläimet. Pohjoisen noidat ovat käyttäneet vuosisatoja korppeja ja pöllöjä vakoillakseen vihollisiaan. Peikot ovat arvaamattomia ja vaikeita hallita, mutta niin kauan kuin sotaonni on myötäinen ja niillä riittää petomiehen tai pohjanmiehen lihaa syötäväksi, ne yleensä pysyvät ruodussa. Kallion kansaa ja hetteen väkeä kammoksutaan kuitenkin yleisesti ja noidat kutsuvat peikot ikiluolistaan vain suuren hädän hetkellä.

Uskonto kauimmassa pohjolassa

Far Northin ihmiset tuntevat useita jumalia, mutta jumalia enemmän he ovat oppineet luottamaan itseensä ja esi-isiinsä. Heidän uskoaan voisi yrittää kuvailla Old faithiksi, muta tämäkään ei tee sille täyttä oikeutta, sillä eristyneellä reuna-alueella vanha usko ei ole säilynyt muuttumattomana.

Vanhan uskon mukainen ihmisten sukupuiden seuraaminen ja esi-isien henkien kutsuminen nuotiotulilla ja rumputranssilla muodostaa keskeisen osan Pohjolan uskontoa. Ammoin unohtuneet muinaiset loitsut ja kadonneet muinaisrunot ovat yhä kauan aikaa sitten kuolleiden esi-isien ja äitien tiedossa ja Pohjolan noidat keskustelevat kuolleiden kanssa oppiakseen jo unhoon painuneita taikoja.

Mutta jumaliakin tuossa maassa tunnetaan. Taal on suoraan luonnosta elävän kansan tärkeimpiä jumalia, joka tuo saaliin metsästä. Sikäläisessä kielessä Taal tunnetaan nimellä Tappio. Kaaoksen jumalat ovat perin tuttuja tuolle kansalle, mutta vain harvat hylkiöt palvovat niitä, eivätkä Far northin asukkaat käytä kaaoksen jumalista niiden oikeita nimiä vaan karkeita solvauksia, joilla he haluavat osoittaa etteivät pelkää suurempiaan. Niinpä Khorne tunnetaan nimelä Perkele, Slaanesh on Saakeli , Tzeench on Lempo ja Nurgle Nöyhtä.

Koska väki kunnioittaa ja muistaa kaatuneita esivanhempiaan, ovat monet menneiden aikojen sankarit saaneet jumalankaltaisen aseman. Nämä eivät ole todellisia jumalia sanan perinteisessä merkityksessä, mutta pohjolan kansa muistaa heitä rukouksissaan ja lauluissaan. Tällaisia ovat vedellälikkujien suojelija Ahti, raudan siunaaja Ilmari, loitsumestari (V)Ainamoinen ja rukiin turva Runkotuivas.

Jumalista ylimmäisenä ja tärkeimpänä pidetään kuitenkin hattaroiden hallitsijaa, myrskyn Ukkoa. Ukkoa pidetään tuulen herrana, voimana joka ohjaa taikuuden tuulet far Northin yli niin, että noidat voivat käyttää tuota raakaa taikuutta taisteluun kaaoksen ikuista uhkaa vastaan. Ukko on kiivas ja kärsimätön jumala. Far Northissa ei pystytetä hänelle temppeleitä tai palvella häntä pappeina. Pikemminkin Ukko on kuin luonnonvoima; hän on aina läsnä taikuuden tuulien muodossa. Muualla maailmassa Ukko on täysin tuntematon jumala, mutta Far North onkin ilmastoltaan ainutlaatuinen paikka vanhassa maailmassa. Missään muualla raaka kaaos ja taikuuden tuulet eivät muodosta samanlaista akanpyörrettä voiman virtaan; pyörrettä, joka kyllästää maan taikuudella, mutta pitää kaaoksen virtaukset sen reunoilla.

Meneekö liian äiteläksi, jos Louchi on Strigoi-vampyyri? Pohjolaa kutsutaan muinaisrunoissa usein "miesten syöjien kyläksi", Pohjolan koirat ovat selkeästi kuvaukseltaan dire Wolfeja ja sitä paitsi Louchi käyttää hyvin selkeästi "Bat Form"-bloodlinea. Tällä nyt saavutettaisiin se etu, että Far Northille saataisiin yksi uusi luonnollinen vihollinen kaaoksen, Norsen, Beasts of Chaoksen ja Kislevin lisäksi. Sitäpaitsi saamelaiseen mytologiaan kuuluvat "vampyyrit" muistuttavat yllättävän paljon Strigoita...

Meneekö liian äiteläksi, jos Louchi on Strigoi-vampyyri? Pohjolaa kutsutaan muinaisrunoissa usein "miesten syöjien kyläksi", Pohjolan koirat ovat selkeästi kuvaukseltaan dire Wolfeja ja sitä paitsi Louchi käyttää hyvin selkeästi "Bat Form"-bloodlinea. Tällä nyt saavutettaisiin se etu, että Far Northille saataisiin yksi uusi luonnollinen vihollinen kaaoksen, Norsen, Beasts of Chaoksen ja Kislevin lisäksi. Sitäpaitsi saamelaiseen mytologiaan kuuluvat "vampyyrit" muistuttavat yllättävän paljon Strigoita...

Minulla on uusi visio peikoista, ja yritän pukea sen sanoiksi ennen kuin se karkaa.

Ajatelkaa Far Northia. Pieni metsien, soiden ja järvien täyttämä pläntti jossain pohjoisessa. Viholliset ahdistavat sitä joka suunnasta, ja ainoastaan sen asukkien synkkä vastarinta pitää kaaoksen turmelevat voimat poissa. Se on monien olentojen koti, kuten myös peikkojen salamyhkäisen rodun.

Peikot asuvat Far Northin pimeissä metsissä, synkillä rämeillä ja lumihuippuisilla tuntureilla. Ne ovat ovelia ja älykkäitäkin, puoliksi villejä metsän eläimiä ja puoliksi tuntevia ja ajattelevia olentoja. Ne tuntevat monet salatut tiedot ja voiman sanat, ja monesti on kuultu että Far Northilainen shamaani olisi heiltä käynyt tiedustelemassa voimasanoja lauluihinsa.

Peikot ovat suuria ihmisten silmiin, mutta ne pystyvät liikkumaan Tapion saleissa näkymättä ja ääneti. Aikojen alussa ne olivat arkoja ja karttivat ihmisiä, mutta nykyään, kun kaaos ja sen turmeltuneet kätyrit uhkaavat peikkojen viimeistä turvapaikkaa, ne taistelevat agressiivisesti kaikkia tunkeutujia vastaan.

Peikkoja on montaa monituista lajia, eikä yksikään peikko ole samanlainen kuin toinen. Tähän on osana syynä se, että peikkoja on murto-osa siitä mitä heitä oli ennen. Kaaos on tuhonnut monia peikkoja, ja heidän asuinalueensa muuttuvat pikkuhiljaa yhtä turmeltuneemmiksi. Tämän takia peikot jopa taistelevat Far Northin ihmisten puolella, koska heillä on oma lehmä ojassa. Jos Far Northin ihmiset tuhoutuisivat, niin loputkin peikot joutuisivat kaaoksen orjiksi.

Seuraavaksi ajattelin heittää kehiin vaihtelua peikkopuheisiin ja esitellä nopeasti teoriani kolmesta Far Northin nykyheimosta:

Nämä kolme vetäisivät vaikutteita niin Suomen kulttuurista kuin luonnostakin. Eli pääasiassa suomen luonnosta tulee mieleen järvet ja metsät, ja lisäksi pohjoisen tunturit. Nämä kolme maantietellistä tyyppiä voisivat toimia pohjana Far Northin kolmelle suurimmalla heimolle.

Pohjoisten tunturien heimo olisi tietysti lappalaiset. Näillä on aika kokonaisvaltainen edustus listassa, eikä lisää tarvita. Kommentoisin ainoastaan hiemon nimen käännöstä.

Lapland tai Lapponia ovat mielestäni hieman väkisin väännettyjä suorahkoja käännöksiä Lappi-sanasta. Mielestäni tuollainen suora käännös eli ole tarpeellinen tai edes toimiva. Epäsuorempikin kävisi, myös sellainen mikä ei olisi suoraan väännetty Lappi-sanasta. Yhteys Lappiin kyllä selviää muutenkin (shamaanit, porot, sudet jne.)

Niinpä lähdin miettimään, mikä nimi voisi kuvata jotenkin Lappia, ja päädyin seuraavaan: Farland. Minusta siinä on tarvittava, Lappi olisi kaukaisin Far Northin maista loppu yhteys Lappiin näkyisi muualla. Vältyttäisiin myös turhan suoralta viittaukselta.


Toinen heimo olisi sitten joku "metsien heimo", johon kuuluisivat ainakin Border Rangerit ja Brown bearit.

Viimeinen heimo olisi sitten järvien heimo. Mutta tätä peliä ei pelata vetten päällä veneistä, ja jo se fakta että järvimaastoa on yleensä pelaajilla vähän ja sekin vähä rajoittaisi pelaamista kentällä aika paljon. Eli minulla ei ole paljon uskoa tämän järvien heimon toimisen kannalta.

Mutta entäpä jos otettaisiin käyttöön tuo esittämäni idea, että suurin osa Far Northin jävistä tuhoutuisi Tuhannen Järven Sodassa (johtaisi alueen pienenemiseen ja Troll Countryn syntyyn), olisi alueella jäljellä enää vähän pieniä järviä. Ja näidenkin voima olisi nyt hiipumassa, ja alatuiseen järviheimon jäsenet olisivat murhellisia, mutta samalla aina vihaisia ja kostonhimoisia menetettyjen järvien takia. Tämän takia he kulkevat nykyään nimellä Harmlanders. Näille ei ole nykyään kuin 1 yksikkö, mutta se ei ole ongelma, jos ylipäätänsä tällä linjalle päätetään lähteä.

Muuten, onkos tämän FN:n synty nyt jotenkin paketissa? Kaaos tulee maailmaan, alkaa hätyyttämään ihmisiä, jotka Väinämöisen (juu, nimi hausa) johdolla lähtevät tarpomaan pohjoiseen, josta löytävät tuhansien järvien maan johon asettuvat asumaan. (tässä matkan varrella taotaan sampo) Kaikki on hyvin, ja Far Northilaisilla menee kovaa. Sitten tulee Louhi, joka kavereineen nyysii sammon, jota sitten Väinämöinen & Co. lähtee hakemaan. Sitten nämä kaksi sakkia tappelevat veneessä, ja sampo molskahtaa veteen. Asiat ovat vähän vähemmän hyvin, kun ei ole enää sampoa tuomassa vaurautta ja mammonaa, ja ihmisten on opittava repimään elantonsa karusta maasta. Kaaos ei pääse hätyyttämään ihmisiä järvien suojelevan vaikutuksen takia. Sitten tulee War of Thousand lakes, joka hävitään koska Skavenit myrkyttävät järvistä suurimman osan. Sitten alkaa maa hiljalleen muuttua Troll Countryksi, ja Far Northin ihmisten elintila pienenee kaiken aikaa, ja he muuttuvat siksi synkäksi kansaksi joka he nyt ovat.

In the middle of the barren Chaos-tainted wasteland, known as the Troll Country, in one of the most unexpected place in the world, stands a small nation of men. These men are not the Chaos-worhipping barbarians, or marauders as they are often called, but a decendants of a once great nation. They have been living in the north a long before the chaos arrived in the world. Their land is a land of deep forests and clear lakes, but they have to constantly fight against the corrupting forces of chaos. Their battle is a doomed struggle against the unstoppable tide of Chaos, but they still fight on with a grim determination. They are resolute and quiet folk, with iron stubborness to keep their lands free from the touch of the treacherous powers of chaos. They have great bonds with the nature, and their shamans can call the last few pure forces of nature in the Troll Country to aid them in their struggle. They are doomed folk, and it is only a matter of time when they will be swallowed by the Chaos. Untill that day, they will fight on.

They are the people of the Far North. The people of the last remaining clean spot in the Troll Country.

Tässä suhde Kisleviin asiassa kannattaisi varmaan lukaista Citadel Journal#14, missä on Kislevin historia varsin laajasti selitetty (minulla ei ole tuota lehteä). Kuvittelen, että sekä Kislev, että Norse ovat FN:lle ikäviä naapureita, joita kyllä siedetään pienessä mittakaavassa ja jonkinmoista rauhallista kanssakäymistä esiintyy myös suhteessa kaaoksen maraudereihin, mutta rauhalliset suhteet leimahtavat hyvin pienestä ja hyvin nopeaan avoimeksi sodaksi.

Kislev olisi koittanut valloittaa Far Northin pariin otteeseen vahvojen tsaarien aikana saadakseen puskurivyöhykkeen kaaosta vastaan ja turvatakseen rajamaansa. Pohjanmiehet (norse) puolestaan ryöstävät ja raiskaavat mielellään pienempiään ja osoittavat asekuntoaan suhteessa ulkomaalaisiin ja sikäli FN on sovelias kohde etenkin pienemmille sotapäälliköille, joiden kunnianhimo ja voimakkuus eivät riitä sotaretkien suunnitteluun isommille apajille etelämmäs.

Äkkiseltään sijoittaisin kaikkein suurimmat vihanpidot Kislevin kanssa tzar Alexandr Njevskin hallituskauteen (oli milloin oli). Njevski oli soturitsaari, joka pyrki laajentamaan valtakuntaa ja taisteli sen vihollisia vastaan.

Toinen kisleviläisekspansio voisi ajoittua reilut sata vuotta suuren kaaoksen sodan jälkeen, jolloin kaaoksen ote on heikentynyt ja Kislevin jälleenrakennuksesta siirrytään uudisasutukseen.

Kislevin ja Kaaoksen lisäksi luonnollisa vihollisia olisivat Skavenit (etenkin Moulder-klaani), villit peikot ja Apäkuolleet (pohjolassa varmasti on kylistään karkoitettuja Necromancereita, jotka "väärinkäyttävät" taikuutta ja joku Strigoi-heimoinen vampyyrikreivi (ghoulithan kumminkin kuuluvat suomalaisen mytologian vanhimpaan kerrostumaan, tosin eri nimellä).

Tuossa viitteellistä aikajanaa Keisarikunnan kalenterin mukaan. Itse Far northilaiset laskevat aikaa taaksepäin (10 vuotta sitten, sata vuotta sitten), eivätkä eteenpäin.

0 Empire perustetaan. Kansainvaelluksia pohjoisessa. FN kansa muotoutuu seuraavien satojen vuosien aikana kansainvaellusten seurauksina.
1200-1500 Kaaos korruptoi yhä useampia ihmisheimoja. FN:n kulttuuri muotoutuu kaaosta vastustavista ihmisistä sisäjärvialtaiden seudulle.
1525 Kislev perustetaan.
n.2000-2200? FN sankareiden aika?
2300-2303 Suuri kaaoksen sota. FN joutuu jalkoihin. Asukkaat vetäytyvät Troll Countryyn luoliin ja käyvät sissisotaa linjojen takana. Valtavat määrät ihmisiä kuolee ja osa FN:n väestöstä kääntyy palvomaan kaaoksen jumalia (olisivatko aeslingit luopio-far-northilaisia?). FN historian "Iso viha" , aika, jolloin kaikki oli huonommin.
2517 Tsaari Boris vie suuren Kisleviläissotajoukon Troll Countryyn sotaretkelle. Tsaari kaatuu taistelussa.
2521 nykyaika?

Hmm. Tässä olisi jotain. Ei tätä tarvitse mitenkään erityisesti noudattaa tulevaisuudessa, se on vain minun ehdotukseni, ja se varmaan kumoaa jotain aikaisempia, hyviä väittämiä. Mutta laitetaan nyt tulemaan:

The Friendship of Karak Ranud and Far North

In the Imperial Year 2383 the people of Far North met a horrible danger. A plague came upon them, carried by the winds from the north. The people cursed the evil god of Decay, who they had never served themselves, but they knew that the Marauders in the northern wastes had a god of this kind called Nurgle. In that terrifying time some people said that the pestilence was Nurgle’s punishment on Far North, punishing them because they did not serve the Lord of Decay. Those who said these words were known as Pestilans amongst the people, and in some villages they were welcome but in others they were stoned to death. The Pestilans spoke long lectures to vast masses of crowd, telling them that they had to dedicate their souls to Nurgle or die to the plague. But before there were any bigger conflicts between the Pestilans and other Far Norse, one rose amongst the villagers. A young farmer named after the spirit Äijö saw a vision from the Spirits of Purity. He threw away his life as farmer and left to travel the lands of Far North. He spoke against the Pestilans and said that they were liars, and wherever he went the folk listened to him and followed him. Finally the leader of the Pestilans, a great warrior Gunrik, found out Äijö and challenged him for a duel. Äijö’s friends told him:
“Please, don’t fight Gunrik! He is powerful warlord and he will strike you down!”
But Äijö didn’t listen to them. He took up a small sword and went to meet Gunrik. The Pestilan watched the boy laughing and said: “Is this the legendary Äijö? You wouldn’t defeat a lamb in fair battle!” And so Gunrik attacked.
But miraculous, Äijö stabbed Gunrik slaying the warrior with a single strike. Gunrik fell and the Pestilans went to panic. Nobody listened to them anymore and they were driven away from Far North. Soon after that, Äijö found a herbal medicine which could be used to heal the plague. It took one year to cure the decease, but after that pestilence never touched the people again.
But they weren’t the only people that the plague attacked. East from Far North lied the Dwarven fortress of Karak Ranud, where lived a small number of Dwarves. Nurgle struck them, too, and they did not have any healing potions. It is said that the plague killed half of their population that year, and the fortress never rose back to its former glory. But it was not destroyed completely by the decease.
For Äijö saw another vision. The Spirits of Purity came to him and told him:
“East from Pineland lies a grey, dark mountain. You will recognize it from the others by the smoke that rises from the caves on its sides. You must travel to that mountain and go inside the caves. Inside you will find a secret Dwarf stronghold. This stronghold is being slowly killed by the same plague that came upon Far Norse. You must help the Dwarves. Go to their lord and tell him about the herb that cures the plague. Help the Dwarves to collect the plant and teach them to make the medicine. Once you have done this, return to Far North and wait.”
Äijö was confused. “Why, mighty Spirits?” he asked. “Why do I have to help the Dwarves? What do I owe to them?”
“Nothing”, answered the Spirits. “But when you have done this, they will owe to you.”
Äijö didn’t ask anything else. He travelled to the Dwarven stronghold. At first, the Dwarves were not pleased by his presence. They thought he was an enemy spy. But when he told them that he wished to help them defeat the pestilence, their attitude changed. They told him that the name of the fortress was Karak Ranud and that it was very old. They told that the plague was unbearable and that the decease was going to kill all the Dwarves in Karak Ranud.
Äijö taught them how to defeat the plague, and very soon the results began to show. After a while, the whole population of Karak Ranud was cured and the plague was only a memory.
But when Äijö was going to leave and return to his home, a war band of the Pestilans surprised him. Right in front of the gates of Karak Ranud Äijö fought a desperate battle and died. The Pestilans took his body and smashed it into the rocks, cut it into pieces and fed it to the crows. The dwarves saw all this and turned frenzy. They were upset because of the death of their saviour, and so they attacked the Pestilans. Nurgle’s warriors were killed to the last man and they were never seen again in Far North, but they had succeeded in slaying Äijö. The Dwarves mourned the loss of this great man but did never go to Far North and tell Äijö’s people that he was dead.
In Far North, when Äijö didn’t show up, the folk began to believe that he was dead.
“Who is the responsible? Who killed Äijö?” they asked.
“Äijö went to meet Dwarves”, said others. “They must’ve killed him.”
“The Dwarves killed Äijö!” they shouted. “Kill the Dwarves!”
Far North was on the brink of war. The people wanted to destroy Karak Ranud. But they couldn’t find the hidden stronghold and gave up. But for twenty years Far North hated Karak Ranud from the bottom of its heart.
Then, in the Imperial Year 2403, Kislev attacked Far North. The people were defeated and Pineland was invaded. But when all hope seemed to have gone, the Dwarves of Karak Ranud marched to their aid. At first the Far Norse thought that the Dwarves were going to attack them, but instead they attacked the Kislevites. It was a long and bloody battle, but finally the Dwarves struck the Kislevites back.
Far Norse soldiers were amazed. “We thought you were our enemies”, they said.
“No”, said the Dwarves. “We came to pay back our debts to you. Äijö helped us, and now we help you.”
“But didn’t you kill Äijö?”
“No. The Pestilans killed him on our very doorstep.”
After that war, the Far Norse and the Dwarves of Karak Ranud were strong allies and helped each other many times. The Dwarves exchanged gold, weapons and armours to wood and food. This friendship was so tough, that sometimes they even helped each other in battles. The symbol of this bondage was the herb used to cure plague, and the leaders of both peoples often visited the grave of Äijö.

Tapsa kirjoitti:Tuhannen Järven Taistelu? Onko sitä tässä? Muistan nähneeni senkin tekstinpätkän jossain...

pamp-pu kirjoitti:

Tapsa kirjoitti:Tuhannen Järven Taistelu? Onko sitä tässä? Muistan nähneeni senkin tekstinpätkän jossain...

JarLozin sivuilla on melko pitkäkin pätkä, mutta se on vanhentunut. Älä vaivaudu katsomaan sitä.

pamp-pu kirjoitti:Kansalaiset, med borjare (onko se borjare ?). Kirjoitin nyt uuden aikajanan, kokoamani fluffin perusteella:

Far Northin aikajana, keisarillisen kalenterin mukaan:

0: Founding of the Empire. Human tribes migrate in the north, forming the people of Far North within the next centuries.
n. 1100-1500: Far Northern tribes reach the top of their population, as tribesmen who resist the Dark Gods gather around in the Far North.
1525: Founding of Kislev
n. 1600-1800: Time of Heroes in the Far North.
2300-2303: The Great war against Chaos. Far North is trampled and overrun by the mighty hordes as the Dark Gods invade the Empire. Thousands of people die, and the survivors escape to the caves and hideouts in the Far North and Troll Country, fighting a guerrilla war behind enemy lines. Many are forced to serve and worship the Dark Gods.
2521: Present time
----------

Tuossahan on nyt periaatteessa Kuusikeijun kirjoittama pätkä englanniksi käännettynä. Tapahtumat joita tuonne nyt pitäisi änkeä (ei tässä järjestyksessä):
- Tuhannen järven sota
- Sammon takominen, sen ryöstö, takaisin hakeminen ja Louhen yhteys asiaan
- Karak Ranud- suhteet (tämä voisi sijoittua noin puoli vuosisataa Suuren sodan jälkeen, esittäen FN:n kansan pientä toivonkipinää).
- Liuta muuta (mahd. osuus Albionilla, SoC:ssa, kaksihäntäinen komeetta ja kaikkea muut mikä sitoo kalevalaisen kansan Warhammerin maailmaan).

Ehdotukseni toimintamenetelmäksi: Säädetään tuo aikajana kutakuinkin valmiiksi, jonka jälkeen sen tapahtumista kirjoitetaan fluffia malliin "armeijakirja". Tämän jälkeen kirjoitetaan niille yksiköille tjsp. fluffia, joilla sitä ei mallia "armeijakirja" vielä ole (esim. peikot).

BTW, kaksihäntäinen komeetta esiintyy monelle kansalle jonain merkkinä: Empirelle Sigmarin merkki, liskoille Sotekin, Ogreille Mawin... Mitenkäs 'North?