Viikko myöhässä on how we roll.
Alluversio:
1. vuoro: Liikuin, ammuin.
2. vuoro: Liikuin ja ammuin. Onnistunut deeppi.
3. vuoro: liikuin ja ammuin.
4. vuoro: liikuin ja ammuin
5. vuoro: peli päättyi. Katso alta suora lähetys lopputuloksineen.
Suora lähetys:
Monta vuotta on kulunut ystävyyttä minun ja Teron välillä. Minä olen tarjonnut pelejä ja hän on niihin osallistunut ja saanut aikaiseksi suuria tapahmia. Milloin maailma olikaan räjähtämässä kun Helvetin portit aukenivat, nostimme vain leukojamme yhä korkeammalle ja korkeammalle ylös kohti taivasta. Tapahtumien seuraaminen oli ilo seurattavaksi, mutta sitä saamani ilo sen jatkamisesta ja eteenpäin viemisestä oli vielä suurempi. Vaikka nimet eivät jääneetkään päähäni muistiin, Bretonnian rakastajattarien teot jäivät elämään myytteihin ja niitä ei ole tähänkään päivään saakka unohdettu.
Mutta sitten kauppoihin laskeutui Dragon Age Origins 2 ja mitä vielä muuta. Itse sivuutin moiset tekeleet kun Sonic Unleashedin meininki oli paljon kivempaa, mutta jotain tapahtui tuon nykyisen nynnysivarin pääkopassa. Hän korruptoitui ja jätti tehtävänsä. Hän yritti parhaansa mukaan, mutta hän tunsi valheellista tarvetta olla jossain muualla, tekemässä jotain muuta, jonka merkittävyys tulevien sukupolvien elämässä ei ole lähellekkään yhtä suuri. Yhtä hieno. Kuukaudet muuttuivat vuosiksi ja korruption syödessä miestä, se näkyi hänen olomuodossaan. Rohkea sotilas hänen sisällään kuoli ja esiin astui nynny aseista kieltäytyminen. Kirjoittaminen loppui ja pelastettavat prinsessat jäivät lohikäärmeiden vartioitaviksi. Uljas ja jalo Bretonnian veri hänen suonissaan vaihtui mustaksi mönjäksi ja nyt hän seisoo tuossa edessäni, uusimman codexin kanssa, taistelemassa minua vastaan siinä missä aikaisemmin taistelimme yhdessä koskaan lepäämätöntä pahuutta vastaan.
Aikojen alussa, en olisi tämän päivän uskonut saapuvan luoksemme, mutta viimeisten kuukausien perusteella, se tuntui olevan vain ajan kysymys. En kuitenkaan uskonut hänen olleen näin pitkällä muutoksessaan pahuuden kätyriksi. Tulla nyt vanhaa codexia haastamaan uusimmalla, maailman kauheimmalla, juustoisimmalla codexilla, mikä maan päällä kävelee. Aivan kuin tähtiin se olisi ollut kirjoitettu, lojalisti kohtasi petturin. Reilusti pelaava valkohattu kohtaa huijaavan mustahatun. Tulevan pelin eeppisyydestähän voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Näen jo julkaisupäivän mainosjulisteet:
Lauantai-illan Warhammer 40k - Taisteluni
39,00e. Joka kesä vuotuinen hinnannousu.
Tänään ei soi Halo. Tänään soi Turtlet.
http://www.youtube.com/watch?v=zhv06IaiDy0
Jos jotain on vuosien aikana eri pelejä pelatessa oppinut, ei ole mitään muuta tähän päähän jäänyt, kuin että pelit on perseestä. Sillä ei ole missään Final Fantasyssä mitään väliä onko Squallilla 1 vai 100000000 hp:ta jäljellä. Tai itseasiassahan on sillä. Lionheart voi tulla munkittamalla. Mitä minä yritän sanoa, kun katselin tuota toisella puolella olevaa konkka ronkkaa, sen maalaamattomia sotilaita ja mustissa olevia sotureita, tuo vanha viisaus oli mielessäni veden kirkkaana. Jos ammut, ammu kovaa. Jos ammut kovaa, ammu paljon. Jos ammut paljon, ammu se yhteen nuppineulan pään kokoiselle alueelle. Mitä tuo tarkoittaa käytännössä on jotain, mitä aivoni eivät voi ymmärtää. Mää tulin heittämään vaan noppaa tänne. En yhtään enempää tai vähempää.
Mitä minä kuitenkin aijon tehdä, voisi sitä tolla singolla pamauttaa tuota sinun leluasi vähäsen. Vaikka uusi mörkö olisikin kiva nähdä toiminnassa, niin siitä huolimatta uutuuden kammo on jotain, mitä en voi sietää. Sano minua rasistiksi, mutta Amish on minun valitsemani elämäntapani. Ilman tuommoista körilästä on aikaisemminkin pärjätty ja niin tullaan pärjäämään jatkossakin. Pois nuo tuommoiset. Mikä pelti sillä edes on? Ihan sama, tällä vuorolla se on poissa pelipöydältä. Ei see oo ees fikukaan. Sen verta kokoa, että bitsiboksin sijaan se kuuluu sinne lelukaappiin kaikkien Action Manien joukkoon. Leikkiikö Tero edes Action Maneilla? Voisi kysyä ensi kerralla kun nähhään.
Äänivallin mennessä rikki ja Wargarurumonin ratsastaessa ohjusten kyydissä ohjaten niitä vihollistaan kohti, huomasin tuosta lelusta yhden asian. Se ei ole yhtä kova kuin Venomvandemon ja siinähän se posahtelee kun vähän Bolttereilla tykittää. 6:lla wuundaa aina tässä pelissä. Ai, tuo on walker. Jaa jaa jaa. Mitä ihmettä? Miksi Carnifex ei ole walker oikeesti? Olenko minä ainoa, jolla on hauskaa Lost Planetia pelatessa kun slice and diceen kaikki örriöiset lumen tasolle sätkimään kuin kala kuivalla maalla? Nytkö Gw tekee jotain järkevää? Matt Ward, kiitos.
Mutta aika hyvin. 5 tykistystä kohti, joista kaikki osui. Wargarurumon osaa hommansa. Kun tuolta kirjahyllystä löytyy se nopanheiton oppikirja, saadaanhan me ne hull pointit nolliin.
On se muuten kanssa jännää kun ajattelee tätä maailman menoa. Kukaan ei osaa heittää noppaa täällä Porissa ja kukaan muu kuin Hapid ei osaa maalata armeijoitaan. Nyt sitten tuo mustaverinen nynny tuossa noin näyttää, että ei osaa lukea sääntökirjaa. Tai tältä se ainakin tältä puolen pöytää näyttää. Liikuitko sää jo? Häh? Emmää mitään nähnyt? Mää voin ymmärtää sen, että ampuminen on paljon siistimpää kun sillä saa tappoja aikaiseksi ja muuta silleesti, mutta ohan se ukkeleiden hipelöintikin ihan kivaa. Onko joku skipannut jonkun kohdan kirjasta yli vai onko sääntis ostettu käytettynä ja edellinen kaveri on nitonut sivut yhteen? Mulla kävi joskus silleesti koulussa kun lainasin kaverilta kirjaa, siellä oli yksi aukeama jossain toffeevanukkaassa ja yhteen liimautuneina. Oli siinä sitten ihmetystä kun kirjasta ei löytynyt oikeaa sivua vaikka kuinka selasi sivu kerrallaan.
Tää on sitten tällääne peli. No höh. Mitä mie sanoin pahuudesta ja semmosesta aikaisemmin? Hyvään pelietikettiin kuuluu se, että tullaan toista pelaajaa tervehtimään keskellä kenttää 6+D6" vuorovauhdilla ja sitten pistetään keskellä yo mama - showdown pystyyn. Määkö saan nyt rehkiä kahden armeijan edestä? Noh, mitä sitä odottaa pahuudelta? Ei ne pelaa koskaan rehdisti.
Nopanheitosta puheenollen, mää sain kolmosen. Ehkä vähän huonoon hetkeen päätettiin tehdä taas vapaapudotus, koska mihin hittoon mie oikeasti tämän kaverin laittaisinkaan? Tuolla toisella laidalla on lantikka, jossa on kolme läskiä. Ei läskiä niinkuin lihavaa ihmistä vaan lascannonia. Oonko mää nyt selvä kirjoitukseltani? Kukaan ei ymmärrä minua vääriin? Tuolla toisella puolella olisi sitten walkeri hakattavaksi ja vaikka mie pystyisinkin sen kaatamaan, voimakkaan kaverit harvoin tuntevat omia voimiaan. Siellä on myös tuo toinenkin läski siis anteeksi jooh, lascannon Bs5:lla. Mihin mihin mihin?
Olix iha paqqo tul just ny? Noh, ihan sama. Mää heitän tän ilmaan ja siihen mihin se laskeutuu, siihen se diippaa. Jooh, tosa on hyvä ja scatterilla vain lähemmäs nurkkaa. Jee jee. Moro walkkeri. Ooks Texasista. Heh heh. Mitä nää muuten sössötät Tero? Ai niin joo, sillä tykillä on semmoinen kyky. Joo joo, ei tullut mieleenkään. Jooh, sää osut. Joo, sää haavoitat. Joo joo, kyllä mää muistan mitä sanoit pelin aluksi. Yksin diippaava T4 sankari kuolee heti. Noh, kai se sitten kuolee.
Tai sitten ei.
Chief on mukana taistelussa ja hän tarvitsee meidän kaikkien apuamme. Hän on tuolla jossain vihollislauman keskellä monen tuuman päässä meistä. Siellä yksin linjaa rikkoo parhaansa mukaan meidän ollessa vielä omalla pöydän puoliskollamme. Nyt se hakkaa päälle asenne voisi herätä eloon ja vyöryämällä vain toiselle puolelle. Tehdään sitä samaa mitä tehtiin viimekin vuorolla. Mitään ei oikein multa tunnu kuolevan ja sieltä kuolee kunnolla väkee joka vuoro. Elä korjaa sitä, mikä toimii. Se on minun sanontani. Vai ootteko koskaan nähneet Master of Forgeni yrittävän korjata ehjiä dredejäni? Ettepä ole, joten taktiikkani ei muutu.
Viuh ja mäiskis ja päiskis. Taas valittiin vaarallinen kohde, joka ei ollut mikään muu kuin tuo toinen lelu tuolla kentällä. Walker, Texasista, ei olekkaan sieltä mistä väittää. Jenkkilätuotantoa ja huonoa sellaista. Mää oon liekeissä tänään. Chief saa elää ainakin yhden vuoron verran lisää. Uhka is no more.
Toisella puolella ei ollakkaan yhtä kovia deeppailemaan ja lopputuloksena 6 plasma shottia menee sinne, missä ne eivät voi ketään ampua ja miepäs oikein kivasti pääsen moikkaamaan niitä termoksillani. Heh heh, hajoo. Tai opettele diippauksen alkeet. Sekin voisi tehdä hyvää.
Kolmannella vuorolla sitten maailma räjähtääkin. Sitä katselin pelipöytää ajatellen, että mitähän tässä tuo Tero oikein duunaa? Tuo jätkiä vain kuin lautaselle minun eteeni otettavaksi. Kyllä mulle karkki kelpaa, mutta on kyllä pakko sanoa, että on kyllä ihme ja kumma, jos tuodaan liikkuvasta bunkkerista, lantikasta, pojat ulos, joilla ei saumaakaan Assault termoksia vastaan. Noh, kai mää sitten teidät tapan. Hunut apuun. Tai sitten ei.
Mutta mitä tekee meidän ylisotajumala? Se olisi tuolla jossain yksinään kahden yksikön lähettyvillä. Yksin taistelemassa 51:tä sotilasta vastaan, joista jo kahden vuoron aikana on tosin muutama kaatunut. Yksin hän saa olla vielä tämän vuoron, mutta ilman tulitukea hän ei ole. Tykittäkää te pojat noita ja sie meet tulittamaan noita. Jos mää vaikka tappaisin mun stormarilla noi 10 mariinia karkusalle ja chargaan noi cultistit tosta sitten. Yhden vuoron aikana tuhoon kaksi yksikköä. Ai, ei onnistu. Miksei? Säännöt kieltää. Noh, sitten mää lähistelen noi kymmenen kaveria pois. Ei ne mulle pärjää. Oho, yksi osuma. Oho, yksi kuolema. Oho, pois pöydältä. Oisit tullu keskelle etkä jäänyt sinne takareunalle könöttämään, niin sulla voisi olla vielä marsuja.
Sellaanen se peli oli käytännössä ihan koko ajan. Mie tulin ja puskin päälle kun Tero yritti jotakin epätoivoisesti. Istui lähinnä paikoillaan ja toivoi minun heittävän niitä ykkösiä edes kerran pelin aikana saveihini. Emmää kuitenkaan siihen enää suotu taipumaan kun olen harjoitellut Tomin jälkeen niiden termoksien savejen heittelyä. Petterikin taisi sanoa pelin lopuksi, että milleesti siis nyt tää peli menikään? Antonko vain tuli 6" päälle ja Tero otti väkkee pois? Pretty much.
Peli ei ole kuitenkaan peli ilman warlord warlord mättöä. Hieman mie hikoilin taas kun olisi edessä Ap2 kaveri hakattavaksi ja homman nimi on se vanha tuttu lasivasara vs lasivasara. Sillä on niin paljon iskuja kun on tuommoinen lonkerohirviö. Emmää uskalla. Mutta mie uskalsin kohdata Floodit ja Covenantit. Uskalsin haastaa Arbiterrin miekkakamppailuun ja kaikkea muuta sellaista, plasma pistoolistakin ollaan tapeltu avaruuden painottomassa tilassa. Kai mää nytkin voisin haastaa sen tappeluun. Mainehan siinä menee, jos en haastaisi. Tai vielä pahempaa, jos en sitä tappaisi. Sehän olisi maailman luokan epic feil. Lassin warlord tapettiin ja niin myös Petterinkin. Tällä samalla pöydän puoliskolla ne jutut tehtiin ja perkele viekööt, niin tehdään myös nytkin. Hakkaa päälle ja muks. Ei se ollutkaan niin vaikeaa. Tästä tulee ihan mieleen Nalle Puh - Ystävää etsimässä. Ihan kuin siitä elokuvasta oltaisiin juuri elätty yksi kohtaus.
Mie myös viikko sitten kerroin pienen spoilerin tästä pelistä. Se kuolee ekaan osumaan. Ei kuollut. Eikä se kuollut toiseenkaan tai kolmanteenkaan. Yhteensä 5 instaako siihen pistettiin, mutta kaikki vain kolahti awsome heroic poseeni. Yksin diippaava IC ei kuole koskaan! Opi jo.
20-0 lojalisteille. Teron pitäisi oppia myös liikkumasääntöjen, diippauksen kuolemattomuuden, nopanheiton ja minkä vielä lisäksi, että kiltit saavat voimaa muuttamalla muotoaan ja jos olet Walker, niin kannattaa olla Viva la Mehico. Mutta ennen kaikkea, hyvä voittaa aina ja sankari saa aina naisen lopuksi. Misä on mun naiseni?