Sotavasara.net

Sör-Skaven kirjoitti:ur dur dur....
Saattaapi olla että tulen nyt joko vampyyreillä tai demoneilla, mutta paha olen silti ei huolta. :D

Intro kirjoitti:Laakson pohjalla makasi kristalli.

Se ei ollut mikään hely, tai pieni hiottu kivi. Tämä kristalli oli kymmenettä jalkaa korkea, säännölliseksi taikavoimin hiottu, ja seisoi terävällä kärjellään sammaloituneen ja luonnon omaksi ottaman, kivisen ringin keskustassa. Kristalli oli usvaista, juuri läpinäkyvää kiveä – materiaalia, jota ei luonnosta löytyisi. Ei kukaan enää muistanut kuka sen oli muovannut rakkaudella ja taidolla, silottanut magian tuulilla ja puhaltanut kiven eloon ja liikkeeseen; kuin savukiehkuran pulloon. Siinä se oli asunut iät ja ajat, ystävystynyt metsän eläinten kanssa, ja antanut sateen piestä itseään syksyisin, lumen peittää itsensä talvisin, kevään sulattaa sen ja paljastaa kristallin, ja kesäauringon varastoida siihen lämpönsä.

Kristalli oli vanha kuin aika, ja olentojen jo unohtama. Ennenkuin se oli kuitenkin jäänyt yksin, ilman katselijaa tai käsittelijää, oli sille rakennettu neljä vartijaa – ystävää pitämään sille seuraa. Neljä kivipaatta, kauniita ja siroja kuin kukkien versot, makoilivat siistissä neliössä kristallin ympärillä, juuri niin kaukana että jokainen niistä näki vartioitavansa villiruohon ja aukion täyttäneiden pyökkien lomasta. Kaiki paadet eivät enää seisseet suorassa, vaan luonto oli tarttunut niihin kuin suojellakseen niitä kaikella voimallaan, jopa niin lujaa että jotkut niistä olivat kallellaan.

Nämä paadet olivat jääneet vartiopaikoilleen, vaikka sivistyneet olennot olivatkin jättäneet laakson aikoja sitten. Niiden pystyttäjien laulamat riimut kiersivät ja koristivat paatten varsia. Ammoisien aikojen haltiain kätten jälki koristi kiviä, ja vaikka paadet olivatkin syksyn tullen kylmiä koskettaa, oli riimuissa yhä voimaa, jos joku olisi halunnut sen niistä valjastaa. Vaan kukapa olisi niistä tiennyt, unohdetuista vartijoista, ja laakson kristallista, jotka uinuivat metsän keskellä?

Sillä kristalli oli, vaikkakin unessa, oppinut kaikenlaista siitä mitä viestejä tuuli ja taivaan linnut sille kuiskuttivat, tai mitä metsän henget ja eläimet, ja suurten puiden juuret, sille kertoivat. Maailma oli tuntematon, ja harson peitossa, ja vaikka kristalli ei sitä täysin ymmärtänyt (olihan se sentään vain kivi), se tunsi pelkoa ja epätietoisuutta. Se, minkä metsä tunsi ja ymmärsi, ja minkä taivas näki ja jolle se hymyili, oli kaikki vain varjoja ja häilyviä kuvia kristallille, eikä se halunnut nähdä niitä lähemmin. Se oli tyytyväinen olemassaoloonsa, ja vajosi vuosi vuodelta syvemmälle uneensa, pyysi luonnon sulkemaan valtakuntansa rinkinsä sisälle, ja vartijaystäviään pitämään silmällä laaksoa. Ja laakso uskoi ikivanhaa ystäväänsä, ja sulki sydämensä vuorten takaiselta maailmalta.

Gilaelin kirjoitti:Dodi. Päivitin ekaan viestiin. Pari viikkoa enää! Paras haltia voittakoon.

Aco kirjoitti:Tuun ainakin käymään paikan päällä, heitän Peetu sulle noi nappisi. Osallistumisesta en vieläkään uskalla sanoa mitään, jos pääsisinki ja ei kerkee lyhyellä varoitusajalla mukaan niin en pahastu siitäkään.