Eye Of Terror osa 1 Ei edes jää vuorenhuippu.
Lähetetty: Pe 23.05.2003 23:22
2105 Agri-maailma Reksaan III, Laskeutumispaikka, leiristä kolme kilometriä etelään.
Andromedus otti käsiinsä planeetan multaa, hän valutti sitä sormiensa läpi ja tunnusteli maan pintaa. Olisi hyvä taistella täällä.
Palkkasoturi katsoi korkealta kukkulalta alas yökiikareidensa läpi vehreään laaksoon etelässä. Se oli täynnä peltoja ja hylättyjä taloja. Kauempana hän näki metsän josta tuprusi savu. Ei niinkään suurin määrin että metsä olisi tulessa vaan leirinuotioitten verran.
Hän katsoi kun hänen kurinalaiset palkkasoturinsa marssivat ulos siisteissä riveissä. Hänen ohitseen lipui komentoryhmä jossa oli hänen palkkasotureittensa lippu jota koristivat sanat Keisari ja Sanguinius. Keskellä sitä oli musta, osaksi kultainen pääkallo. Palkkasotureitten jälkeen tulivat vähän kokemattomammat sotilaat, juuri värvättyjä palkkasotureja. Jotkut olivat ensimmäistä kertaa taistelussa.
Heidän takanaan oli ”isoja lelu sotilaita” eli iskujoukkoja. Niiden musta kilpi haarniska kiilteli säteilevässä auringossa. Heidän takanansa tulivat Andromeduksen parhaat; Arpinaamat. Soturit jotka olivat kokeneet kymmeniä, jopa satoja taisteluja ja karaistuneet pelkäämättömiksi ja mahtaviksi sotureiksi.
Hänen joukkonsa olivat marssineet ulos aluksesta ja he olivat valmiina tappamaan petturin ja tämän kapinallisjoukot. Itse komentaja Dante oli palkannut Andromeduksen lopettamaan kapinan Reksaan III:nella lähellä Cadia planeettaa jota petturi joukot olivat kaikkea muuta kuin välttäneet viime aikoina.
Heidän kohteensa oli Kuvernööri Eras, äkkipikainen johtaja joka oli aloittanut kapinan vain tunti sitten, Andromedus havitteli ennätystä Teräs Legioonan rinnalla jossa ”Kuuden tunnin kapina” ei olisi mitään sen rinnalla mitä Andromedus halusi saada aikaan. Hän tavoitteli neljässä tunnissa kukistavansa kapinan.
Hän komensi joukkonsa marssimaan kohti Kuvernöörin taisteluleiriä.
2145 Lähellä leiriä
He olivat jo edenneet pitkän matkaa hiekkatietä pitkin ja metsä alkoi olemaan jo lähellä. He olivat menneet lukuisien peltojen ohi ja tässä vaiheessa niitä ei enää ollut kun maastosta alkoi tulla ryteikköisempää. Metsä ei ollut kovin tiheä mutta sen läpi kulku voisi olla vaivalloista. Andromedus otti esiin alueen kartan datalinkillään ja katsoi sitä hetken.
”Minä lähden Iskujoukkojen ja Arpinaamojen kanssa eteenpäin kohti leiriä.” Andromedus sanoi ”Te muut kierrätte vasemmalta vihollisen selustaan. Huomaatte hetken päästä tien joka menee vasemmalle, siis sitten kuin käännytte vasemmalle tietenkin. Polku vie laskelmieni mukaan suoraan leirin selustaan. Onnea!”
Dal Artha ja Jasonius olivat menossa muiden mukana mutta Andromedus huikkasi heidän peräänsä. ”Te tulette meidän mukaamme.” Hän sanoi. Jasonius ja Dal Artha hymyilivät ilkikurisesti. Dal Arthalla ei ollut naamiota nyt päässään ja hänen kasvonsa olivat täynnä arpia.
He alkoivat kulkemaan metsän läpi ja miekkamiehet huitoivat edestä pienempiä kasveja. Se tuntui ikuisuudelta ja tuntui siltä aina että he olisivat kulkeneet monesti samasta kohtaa tai sitten puut olivat halunneet vain matkia toisiaan. Agri-maailman metsät olivat hyvin rauhallisia verrattuna Catachanin tai Canak joissa kuhisi kaikenlaisia tappavia lihansyöjäkasveja ja tankkeja suurempia torahampiasi hirviöitä. Monet olivat aivan tyytyväisiä tällaiseen järjestelyyn.
Lopulta he alkoivat kuulla ääniä läheltä. Puheensorinaa, liekkien rätisevää ääntä, kulkemista. He olivat aivan leirin vieressä. He vielä hetken kulkivat eteenpäin kunnes näkivät kun vihreään univormuun sonnustautuneet PPJ* joukot tallustelivat ympäriinsä. Vain muutama oli hereillä mutta jos he hyökkäisivät suoraan moni heistä kuolisi rytinässä minkä he aiheuttaisivat.
”Laittakaa äänenvaimentimet aseisiinne.” Andromedus käski ja kaiveli jo esiin omaansa.
Kun kaikki olivat ottaneet ne käyttöön he tähtäsivät viittä vartijaa jotka he näkivät isossa leirissä. he ampuivat eikä kukaan heistä jäänyt henkiin.
”Liikutaan.” kuului käsky.
2200 Leiri
He liikkuivat 50 metriä eteenpäin katsoen koko ajan ympärilleen jos joku hyökkäisi varjoista.
”Hajaantukaa, menkää telttoihin ja taltuttakaa kaikki, teillä on narua, tiedätte mitä tehdä. Radak, Jasonius ja Dal, tulkaa mukaani. Me etsimme sen petturin.”
Radak oli arpinaamojen johtaja, vain toinen komennossa Dal Arthaan joka oli arpinaamojen ja rynnäkköjoukkojen johtaja. Arpinaamojen johtajia kutsuttiin arpivartaloiksi jotka olivat kaikista kokeneimpia ja tietysti arpisimpia sotureja Andromeduksen joukoissa.
He kulkivat läpi suuren leirin ja katsoivat oliko kukaan hereillä. Kolme miestä oli nuotion ääressä ja ennen kuin he ehtivät edes nousta ylös Radak ampui heidät kolmella tarkalla laukauksella. Andromedus nyökkäsi veteraanille ja kuuli takanansa kamppailun ääniä. Toivottavasti kukaan ei ollut kuullut mitään kun arpinaamat ja rynnäkköjoukot olivat tunkeutuneet telttoihin. He kävelivät kohti paaluvarustusta jonka sisällä oli suuri teltta joka kuului varmasti heidän johtajalleen. He huomasivat kaksi vartijaa. Mutta ennen kuin vartijat huomasivat heidät Dal Artha heitti kaksi veistä ilman halki ja suhahtavalla äänellä ne lensivät miesten kurkkuun.
Dal Artha poimi veriset tikarit miesten kurkuista ja veti esiin voima- miekan ja tikarin. Hän pyyhki tikarinsa vihollisensa univormuun. He painautuivat teltan seinää vasten ja odottivat käskyjä.
”Suojatkaa minua sillä aikaa kun menen sisään. Heittäkää ensin sirpale kranaatti sisään ja suojautukaa siruilta.”
Radak otti vyöltään sirpaleen ja heitti sen teltan sisään. Kaikki kyykistyivät että sirujen osuma-alue olisi mahdollisimman pieni. Rajähdys kajahti kovasti yössä ja Andromedus juoksi heti sisään kun räjähdys repi hiljaisuutta kun revittävää verhoa. Hän huomasi muutaman henkivartijan kuolleena maassa ja hän juoksi kuolleitten yli nopein askelin. Hän meni suuren teltan sisälle ja näki yhden henkivartioista joka oli juoksemassa suuren teltan kulman taakse. Hän ampui tarkasti päähän ja juoksi suuntaan mihin henkivartija oli ollut menossa. Mutta kulman takaa lensi sirpale kranaatti. Andromedus hyppäsi suojaan pöydän taakse kun sirpale kranaatti räjähti. Yksi sirpale kuitenkin tunkeutui hänen ihonsa läpi olkapäähän. Mutta mitä pienistä, hänen avaruus-soturin implantit ja muut osat eivät jättäisi paikalle edes arpea muutaman päivän päästä.
Hän hyppäsi pöydän yli ja juoksi henkivartioiden perään.
Dal Artha viilsi syvän haavan yhden sotilaan vatsaan ja toista hän tökkäsi puukolla silmään. Hän potkaisi tämän maahan ja katkaisi samalla niskan. Huonosti varustetuista Planeetan Puolustus Joukoista ei ollut paljoa vastusta kokeneille sotilaille. Dal Artha syöksyi äkkiä takaisin taisteluun ja hän halkaisi kolme soturia keskeltä kahtia hänen sinisellä tulella palavalla miekallaan.
Taaempana Jasonius ja Radak antoivat tulitukea lähitappo koneelle joka tunnettiin myös nimellä Dal Artha. Tosin sotilaita ei ollut kovin paljoa kun suurin osa oli jo kuollut tai vangittu.
Dal Artha jatkoi tuhoamistaan vaikka kaikki sotilaat jo pakenivat henkensä edestä.
Kuvernööri Eras ja hänen loput joukkonsa juoksivat karkuun hurjia palkkasotureita jotka olivat hyökänneet kenenkään tietämättä. Hän voisi kertoa Lordi Waneronille lojaalisti joukkojen saapumisesta nyt kuin hänen linkittimensä vielä toimi.
”Kirottu, kirottu, kirottu Andromedus!” Kuvernööri kirosi puhelimeensa. ”Waneron tarvitsemme heti lisäjoukkoja!”
”Paljon?” Waneron kysyi.
”Muutama sata, tule mukaan niin näytän mistä on kysymys.”
”Olemme aivan heti siellä.”
Taistelun äänet alkoivat jo vähän kaikota kun he kompuroivat kukkulaa ylös. Eras tiesi olevansa turvassa kukkulan takana. Hän meni kukkulan päälle ja viittoi muita tulemaan äkkiä perästä. Hän kääntyi menosuuntaansa päin.
Juuri silloin hän näki edessään satoja palkkasotureita jotka osoittivat heitä laserkivääreillään.
”Miehet…me taisimme kohdata matkamme pään.”
Andromedus tuli juuri silloin kapinallisten perästä ja vain kypärä peitti hänen vahingoniloisen hymyn.
”Eras Rethanius, meillä on paljon puhuttavaa.”
Leirissä ei ollut enää ketään joka tarjoaisi vastarintaa Andromeduksen joukoille. Vangit vietiin isoon paaluvarustukseen joka oli leirin keskellä, jossa suuri teltta oli ollut, sillä se oli hajonnut riekaleiksi kun kranaatit olivat silponeet sitä. Se sopisi vankilaksi siksi aikaa kunnes Veren Enkelit saapuisivat paikalle; Andromedus oli juuri ilmoittanut heille että planeetalle pääsisi laskeutumaan vapaasti kun kapinallisjohtaja oli oikeissa käsissä.
Andromedus lopetti puhelunsa ja kääntyi Erasiin päin vihaisin ilmein.
”Sinä saat kohdata keisarin rangaistuksen. Mutta hyvin kivuliaalla tavalla ellet kerro onko täällä muita kapinallisia.”
”Minä en kerro, kuolen mieluummin.”
”Hyvä niin.” Andromedus sanoi ”Alkoikin jo tässä vähän kyllästyttämään.”
Andromedus nousi ylös tuolilta ja paiskasi kuvernöörin metallista seinää päin ja viskasi tämän sen jälkeen kohti ovea.
Kuvernööri tipahti lattialle ja Andromedus nosti rajusti tämän ylös. Hän löi oikealla kädellään petturia naamaan ja potkaisi nivusiin.
Kuvernööri sylki verta lattialle ja hänen silmänsä pullistuivat hetkeksi.
”Tämä on minun chimerani, nuole tuo tahra tuosta pois!” Andromedus huusi ja painoi jalkansa kuvernöörin päähän.
”Kerro tai jatkan tätä mielelläni vielä viikon.”
”En kerro mitään sinulle maanmatonen keisarin lellikki lapsi.”
Andromedus potkaisi voimahaarniskoidulla jalallaan kapinallista kylkeen että luut katkesivat. Kuvernööri voihki maassa ja Andromedus raahasi tämän oven eteen. Hän aukaisi oven ja laittoi vangin jalan sen väliin. Hän puristi oven kiinni niin tiukasti kuin jaksoi. Toiselta puolelta hän kuuli arvattavat sanat.
”Hyvä on, hyvä on minä kerron heti kun lopetat tuon pahoinpitelyn!”
Andromedus avasi oven ja nosti hänet ylös lattialta.
”Kaiken takana on lordi nimeltä Waneron, hän saapuu tänne alle tunnissa. Kutsuin häneltä apujoukkoja ennen kuin kohtasin sinun palkkasoturisi kukkulalla.” Kuvernööri sanoi.
Juuri silloin Jasonius tuli paikalle.
”Vain muutaman minuutin päästä täältä on satojen kapinallisten joukko. Tiedustelijat toivat juuri uutisen. He tulevat siitä suunnasta mistä mekin tulimme.”
Andromedus hymyili ja laittoi kypärän päähänsä.
”Hyvä, tiedän juuri mitä teemme.”
Andromedus kutsui kaikki koolle chimeransa eteen.
”Viholliset ovat hyvin lähellä joten puhun äkkiä. Minä lähden arpinaamojen ja Dal Arthan kanssa iskemään vihollisten taakse. Jasonius jää tänne johtamaan teitä. Viholliset hyökkäävät metsästä mutta Jasonius antaa paremmat ohjeet. Rakentaa barrikadit ja äkkiä.”
Joukot nyökkäilivät ja alkoivat juoksentelemaan kun he hakivat aseita ja muita tavaroitaan.
”Lähdetään.” palkkasoturi sanoi.
2230 Leirin ulkopuolella.
Andromedus ja hänen joukkonsa kiersivät noin seitsemänkymmenen metrin päästä paikan josta he olivat alunperin tulleet leiriin. He halusivat hyökätä selkään heti kuin mahdollista. He menivät metsään ja odottivat jonkun aikaa.
”Jasonius, ilmoita kun näet vihollisen.”
”Kyllä Andromedus.”
He odottivat jonkun aikaa, minuutit matelivat tunteina ja metsässä kykkiminen oli ikävää varsinkin kun jonkinlaiset madon tapaiset hyönteiset luikertelivat heidän jalkojaan pitkin.
Yhtäkkiä Andromedus kuuli itsekin kun joku meni eteenpäin metsässä, joku ihminen tai monta ihmistä.
”Kontakti!” Jasonius huusi ja Andromedus kuuli laseraseiden ampumaääniä linkistään.
”Tulemme kohta apuun.”
Ylin Palkkamestari odotti vain hetken kunnes lähti liikkeelle. He kulkivat sivulle päin kohti heidän alkuperäistä reittiä josta he olivat tulleet leiriin.
Jasonius ampui barrikadin takaa aseellaan kapinallisia kuoliaaksi. Kapinalliset olivat yllättyneet eivätkä olleet odottaneet tämänlaista vastaanottoa myöhään illalla. Nyt kapinalliset olivat avoimessa maastossa ja ainut mahdollisuus oli päästä äkkiä lähitaisteluun.
Jasonius katsoi kun heitä suurempi joukko valmistautui pistinrynnäkköön ja veitsillä varustetut laserkiväärit kohotettiin kuin keihäsmuuriksi.
”Olkaa valmiina miehet!”
Andromedus löysi reitin missä he olivat olleet vain puolitoista tuntia sitten. Ylin Palkkamestari juoksi reittiä pitkin ja huomasi kapinallisjoukot.
”Hyökätkää!” Andromedus huusi ja ampui boltterillaan samalla kun hyökkäsi. Hänen perästään tulivat arpinaamat ja Dal Artha.
Kapinallis johtaja joka oli muiden takana katsoi ällistyneenä kun heidän takaansa hyökkäsi hampaisiin asti aseistautunut eliitti osasto. Andromedus läimäytti boltterinsa lordin kasvoihin ja Waneron kaatui tajuttomana maahan. Kapinallis joukot olivat paniikissa kun takaa hyökkäsivät eliitti joukot ja muut palkkasoturit ampuivat edestä päin paniikissa olevia kapinallisjoukkoja jotka ilman johtajaa eivät tajunneet mitä tehdä.
Andromedus löi maahan yhdellä iskulla viisi kapinallista ja hakkasi boltterillaan maahan kaksi. Hänen vieressään Dal Artha näytti taitojaan ja silppusi kahdeksan heti alkuun. He jatkoivat taisteluaan ja tappoivat lisää surkeita pettureita kuin viikatteella heinää.
Ei aikaakaan kuin kapinalliset tiputtivat aseensa ja nostivat kätensä ylös. Taistelu oli melkein ohi ennen kuin se alkoi.
0720 Leiri, Seuraava aamu
Andromedus oli nyt kuulustelemassa Waneronia.
”Kerro kuka on kaiken takana niin minä voin sanoa Veren Enkeleille etteivät ehkä kiduta sinua lainkaan.” Andromedus sanoi.
Mies huokaisi raskaasti.
”Mitäs minulla on menetettävää. Kaiken takana on Alfa Legioonan lordi Thanaro. Hänen komentokeskuksensa on idässä kolmenkymmenen kilometrin päässä. Siellä on myös minun tukikohtani joten loput kapinalliset tältä planeetalla ovat siellä. Mutta joudutte tosin kohtaamaan Kaaoksen Avaruusmerijalkaväkeä jolle ette ehkä pärjää. He muuten suuntaavat kohti Cadia Planeettaa.”
Andromedus nousi ylös ja kätteli miestä.
”Hyvä että kerroit heti. Eivät ne kaaoksen joukot minua paljoa pelota, on melkein rutiini tappaa heitä joka viikko. Veren Enkelit saavat päättää kohtalostasi mutta sanon että eivät kohtele sinua liian rankasti.”
Ennen kuin Waneron ehti vastata Chimeran metallinen ovi oli jo kiinni.
Andromedus käveli veli Danten luo hieman surullisen näköisenä.
”Minun on mentävä itään. Minun on pysäytettävä lordi Thanaro, hän on kaiken takana. Pysykää täällä, palaan takaisin muutaman päivän päästä. Jos en palaa, kiiruhtakaa Cadia planeetalle, jokin paha kasvaa siellä.”
Dante katsoi ystäväänsä murheen painamin silmin.
”Me elämme vaikeita aikoja ystäväni. Mutta toivon että palaat, taistelen mieluiten kanssasi Cadialla. Mutta jos tiemme eivät enää kohtaa, hyvästi Andromedus Rendelius.”
”Hyvästi, Dante. Lupaan palata Cadialle, siellä kohtaloni täyttyy ennustuksen mukaan.”
”Hyvästi veli Andromedus.”
Andromedus ja Dante kävelivät pois toistensa luota. Andromedus otti mukaansa kaikki sotilaansa mitä hänellä oli mukana ja suuntasi itään. Hän ei kuolisi täällä, hänen kohtalonsa täyttyisi vasta Cadialla, hänen syntymä planeetallaan.
Andromedus muisti kuuden tunnin kapinan ja huokaisi syvään.
”Saamari, nyt jäi ennätys saamatta.”
*PDF Planeetan Puolustus Joukot
Näillä näkymin tästä Eye Of Terror sarjasta tulee viiden tai kuuden tarinan mittainen. Olen suunnitellut jo neljä ja viides on jo yli puoliksi tehty.
Kiitos kaikille kavereilleni ja niille jotka ovat jaksaneet lukea minun tarinoitani. On mukavaa kun saa tunnustusta kirjoituksistaan.
Kiitos Icingdeathille^ joka teki kanssani Aseveljet tarinat ja suostui yhteistyöhön(tosin nelososa ei ole vielä valmis).
Kiitos Kapulle joka kehui minun tarinaani sillä se merkitsi paljon kun sinä sanoit minun olevan hyvä kirjoittaja.
Kiitos Adanedhille joka on jaksanut lukea tarinoitani ja on tavallaan kannustanut minua tekemään näitä juttuja.
Kiitos kaikille sotavasaralaisille!
Ainiin, kommentteja ja palautetta saa antaa.
Andromedus otti käsiinsä planeetan multaa, hän valutti sitä sormiensa läpi ja tunnusteli maan pintaa. Olisi hyvä taistella täällä.
Palkkasoturi katsoi korkealta kukkulalta alas yökiikareidensa läpi vehreään laaksoon etelässä. Se oli täynnä peltoja ja hylättyjä taloja. Kauempana hän näki metsän josta tuprusi savu. Ei niinkään suurin määrin että metsä olisi tulessa vaan leirinuotioitten verran.
Hän katsoi kun hänen kurinalaiset palkkasoturinsa marssivat ulos siisteissä riveissä. Hänen ohitseen lipui komentoryhmä jossa oli hänen palkkasotureittensa lippu jota koristivat sanat Keisari ja Sanguinius. Keskellä sitä oli musta, osaksi kultainen pääkallo. Palkkasotureitten jälkeen tulivat vähän kokemattomammat sotilaat, juuri värvättyjä palkkasotureja. Jotkut olivat ensimmäistä kertaa taistelussa.
Heidän takanaan oli ”isoja lelu sotilaita” eli iskujoukkoja. Niiden musta kilpi haarniska kiilteli säteilevässä auringossa. Heidän takanansa tulivat Andromeduksen parhaat; Arpinaamat. Soturit jotka olivat kokeneet kymmeniä, jopa satoja taisteluja ja karaistuneet pelkäämättömiksi ja mahtaviksi sotureiksi.
Hänen joukkonsa olivat marssineet ulos aluksesta ja he olivat valmiina tappamaan petturin ja tämän kapinallisjoukot. Itse komentaja Dante oli palkannut Andromeduksen lopettamaan kapinan Reksaan III:nella lähellä Cadia planeettaa jota petturi joukot olivat kaikkea muuta kuin välttäneet viime aikoina.
Heidän kohteensa oli Kuvernööri Eras, äkkipikainen johtaja joka oli aloittanut kapinan vain tunti sitten, Andromedus havitteli ennätystä Teräs Legioonan rinnalla jossa ”Kuuden tunnin kapina” ei olisi mitään sen rinnalla mitä Andromedus halusi saada aikaan. Hän tavoitteli neljässä tunnissa kukistavansa kapinan.
Hän komensi joukkonsa marssimaan kohti Kuvernöörin taisteluleiriä.
2145 Lähellä leiriä
He olivat jo edenneet pitkän matkaa hiekkatietä pitkin ja metsä alkoi olemaan jo lähellä. He olivat menneet lukuisien peltojen ohi ja tässä vaiheessa niitä ei enää ollut kun maastosta alkoi tulla ryteikköisempää. Metsä ei ollut kovin tiheä mutta sen läpi kulku voisi olla vaivalloista. Andromedus otti esiin alueen kartan datalinkillään ja katsoi sitä hetken.
”Minä lähden Iskujoukkojen ja Arpinaamojen kanssa eteenpäin kohti leiriä.” Andromedus sanoi ”Te muut kierrätte vasemmalta vihollisen selustaan. Huomaatte hetken päästä tien joka menee vasemmalle, siis sitten kuin käännytte vasemmalle tietenkin. Polku vie laskelmieni mukaan suoraan leirin selustaan. Onnea!”
Dal Artha ja Jasonius olivat menossa muiden mukana mutta Andromedus huikkasi heidän peräänsä. ”Te tulette meidän mukaamme.” Hän sanoi. Jasonius ja Dal Artha hymyilivät ilkikurisesti. Dal Arthalla ei ollut naamiota nyt päässään ja hänen kasvonsa olivat täynnä arpia.
He alkoivat kulkemaan metsän läpi ja miekkamiehet huitoivat edestä pienempiä kasveja. Se tuntui ikuisuudelta ja tuntui siltä aina että he olisivat kulkeneet monesti samasta kohtaa tai sitten puut olivat halunneet vain matkia toisiaan. Agri-maailman metsät olivat hyvin rauhallisia verrattuna Catachanin tai Canak joissa kuhisi kaikenlaisia tappavia lihansyöjäkasveja ja tankkeja suurempia torahampiasi hirviöitä. Monet olivat aivan tyytyväisiä tällaiseen järjestelyyn.
Lopulta he alkoivat kuulla ääniä läheltä. Puheensorinaa, liekkien rätisevää ääntä, kulkemista. He olivat aivan leirin vieressä. He vielä hetken kulkivat eteenpäin kunnes näkivät kun vihreään univormuun sonnustautuneet PPJ* joukot tallustelivat ympäriinsä. Vain muutama oli hereillä mutta jos he hyökkäisivät suoraan moni heistä kuolisi rytinässä minkä he aiheuttaisivat.
”Laittakaa äänenvaimentimet aseisiinne.” Andromedus käski ja kaiveli jo esiin omaansa.
Kun kaikki olivat ottaneet ne käyttöön he tähtäsivät viittä vartijaa jotka he näkivät isossa leirissä. he ampuivat eikä kukaan heistä jäänyt henkiin.
”Liikutaan.” kuului käsky.
2200 Leiri
He liikkuivat 50 metriä eteenpäin katsoen koko ajan ympärilleen jos joku hyökkäisi varjoista.
”Hajaantukaa, menkää telttoihin ja taltuttakaa kaikki, teillä on narua, tiedätte mitä tehdä. Radak, Jasonius ja Dal, tulkaa mukaani. Me etsimme sen petturin.”
Radak oli arpinaamojen johtaja, vain toinen komennossa Dal Arthaan joka oli arpinaamojen ja rynnäkköjoukkojen johtaja. Arpinaamojen johtajia kutsuttiin arpivartaloiksi jotka olivat kaikista kokeneimpia ja tietysti arpisimpia sotureja Andromeduksen joukoissa.
He kulkivat läpi suuren leirin ja katsoivat oliko kukaan hereillä. Kolme miestä oli nuotion ääressä ja ennen kuin he ehtivät edes nousta ylös Radak ampui heidät kolmella tarkalla laukauksella. Andromedus nyökkäsi veteraanille ja kuuli takanansa kamppailun ääniä. Toivottavasti kukaan ei ollut kuullut mitään kun arpinaamat ja rynnäkköjoukot olivat tunkeutuneet telttoihin. He kävelivät kohti paaluvarustusta jonka sisällä oli suuri teltta joka kuului varmasti heidän johtajalleen. He huomasivat kaksi vartijaa. Mutta ennen kuin vartijat huomasivat heidät Dal Artha heitti kaksi veistä ilman halki ja suhahtavalla äänellä ne lensivät miesten kurkkuun.
Dal Artha poimi veriset tikarit miesten kurkuista ja veti esiin voima- miekan ja tikarin. Hän pyyhki tikarinsa vihollisensa univormuun. He painautuivat teltan seinää vasten ja odottivat käskyjä.
”Suojatkaa minua sillä aikaa kun menen sisään. Heittäkää ensin sirpale kranaatti sisään ja suojautukaa siruilta.”
Radak otti vyöltään sirpaleen ja heitti sen teltan sisään. Kaikki kyykistyivät että sirujen osuma-alue olisi mahdollisimman pieni. Rajähdys kajahti kovasti yössä ja Andromedus juoksi heti sisään kun räjähdys repi hiljaisuutta kun revittävää verhoa. Hän huomasi muutaman henkivartijan kuolleena maassa ja hän juoksi kuolleitten yli nopein askelin. Hän meni suuren teltan sisälle ja näki yhden henkivartioista joka oli juoksemassa suuren teltan kulman taakse. Hän ampui tarkasti päähän ja juoksi suuntaan mihin henkivartija oli ollut menossa. Mutta kulman takaa lensi sirpale kranaatti. Andromedus hyppäsi suojaan pöydän taakse kun sirpale kranaatti räjähti. Yksi sirpale kuitenkin tunkeutui hänen ihonsa läpi olkapäähän. Mutta mitä pienistä, hänen avaruus-soturin implantit ja muut osat eivät jättäisi paikalle edes arpea muutaman päivän päästä.
Hän hyppäsi pöydän yli ja juoksi henkivartioiden perään.
Dal Artha viilsi syvän haavan yhden sotilaan vatsaan ja toista hän tökkäsi puukolla silmään. Hän potkaisi tämän maahan ja katkaisi samalla niskan. Huonosti varustetuista Planeetan Puolustus Joukoista ei ollut paljoa vastusta kokeneille sotilaille. Dal Artha syöksyi äkkiä takaisin taisteluun ja hän halkaisi kolme soturia keskeltä kahtia hänen sinisellä tulella palavalla miekallaan.
Taaempana Jasonius ja Radak antoivat tulitukea lähitappo koneelle joka tunnettiin myös nimellä Dal Artha. Tosin sotilaita ei ollut kovin paljoa kun suurin osa oli jo kuollut tai vangittu.
Dal Artha jatkoi tuhoamistaan vaikka kaikki sotilaat jo pakenivat henkensä edestä.
Kuvernööri Eras ja hänen loput joukkonsa juoksivat karkuun hurjia palkkasotureita jotka olivat hyökänneet kenenkään tietämättä. Hän voisi kertoa Lordi Waneronille lojaalisti joukkojen saapumisesta nyt kuin hänen linkittimensä vielä toimi.
”Kirottu, kirottu, kirottu Andromedus!” Kuvernööri kirosi puhelimeensa. ”Waneron tarvitsemme heti lisäjoukkoja!”
”Paljon?” Waneron kysyi.
”Muutama sata, tule mukaan niin näytän mistä on kysymys.”
”Olemme aivan heti siellä.”
Taistelun äänet alkoivat jo vähän kaikota kun he kompuroivat kukkulaa ylös. Eras tiesi olevansa turvassa kukkulan takana. Hän meni kukkulan päälle ja viittoi muita tulemaan äkkiä perästä. Hän kääntyi menosuuntaansa päin.
Juuri silloin hän näki edessään satoja palkkasotureita jotka osoittivat heitä laserkivääreillään.
”Miehet…me taisimme kohdata matkamme pään.”
Andromedus tuli juuri silloin kapinallisten perästä ja vain kypärä peitti hänen vahingoniloisen hymyn.
”Eras Rethanius, meillä on paljon puhuttavaa.”
Leirissä ei ollut enää ketään joka tarjoaisi vastarintaa Andromeduksen joukoille. Vangit vietiin isoon paaluvarustukseen joka oli leirin keskellä, jossa suuri teltta oli ollut, sillä se oli hajonnut riekaleiksi kun kranaatit olivat silponeet sitä. Se sopisi vankilaksi siksi aikaa kunnes Veren Enkelit saapuisivat paikalle; Andromedus oli juuri ilmoittanut heille että planeetalle pääsisi laskeutumaan vapaasti kun kapinallisjohtaja oli oikeissa käsissä.
Andromedus lopetti puhelunsa ja kääntyi Erasiin päin vihaisin ilmein.
”Sinä saat kohdata keisarin rangaistuksen. Mutta hyvin kivuliaalla tavalla ellet kerro onko täällä muita kapinallisia.”
”Minä en kerro, kuolen mieluummin.”
”Hyvä niin.” Andromedus sanoi ”Alkoikin jo tässä vähän kyllästyttämään.”
Andromedus nousi ylös tuolilta ja paiskasi kuvernöörin metallista seinää päin ja viskasi tämän sen jälkeen kohti ovea.
Kuvernööri tipahti lattialle ja Andromedus nosti rajusti tämän ylös. Hän löi oikealla kädellään petturia naamaan ja potkaisi nivusiin.
Kuvernööri sylki verta lattialle ja hänen silmänsä pullistuivat hetkeksi.
”Tämä on minun chimerani, nuole tuo tahra tuosta pois!” Andromedus huusi ja painoi jalkansa kuvernöörin päähän.
”Kerro tai jatkan tätä mielelläni vielä viikon.”
”En kerro mitään sinulle maanmatonen keisarin lellikki lapsi.”
Andromedus potkaisi voimahaarniskoidulla jalallaan kapinallista kylkeen että luut katkesivat. Kuvernööri voihki maassa ja Andromedus raahasi tämän oven eteen. Hän aukaisi oven ja laittoi vangin jalan sen väliin. Hän puristi oven kiinni niin tiukasti kuin jaksoi. Toiselta puolelta hän kuuli arvattavat sanat.
”Hyvä on, hyvä on minä kerron heti kun lopetat tuon pahoinpitelyn!”
Andromedus avasi oven ja nosti hänet ylös lattialta.
”Kaiken takana on lordi nimeltä Waneron, hän saapuu tänne alle tunnissa. Kutsuin häneltä apujoukkoja ennen kuin kohtasin sinun palkkasoturisi kukkulalla.” Kuvernööri sanoi.
Juuri silloin Jasonius tuli paikalle.
”Vain muutaman minuutin päästä täältä on satojen kapinallisten joukko. Tiedustelijat toivat juuri uutisen. He tulevat siitä suunnasta mistä mekin tulimme.”
Andromedus hymyili ja laittoi kypärän päähänsä.
”Hyvä, tiedän juuri mitä teemme.”
Andromedus kutsui kaikki koolle chimeransa eteen.
”Viholliset ovat hyvin lähellä joten puhun äkkiä. Minä lähden arpinaamojen ja Dal Arthan kanssa iskemään vihollisten taakse. Jasonius jää tänne johtamaan teitä. Viholliset hyökkäävät metsästä mutta Jasonius antaa paremmat ohjeet. Rakentaa barrikadit ja äkkiä.”
Joukot nyökkäilivät ja alkoivat juoksentelemaan kun he hakivat aseita ja muita tavaroitaan.
”Lähdetään.” palkkasoturi sanoi.
2230 Leirin ulkopuolella.
Andromedus ja hänen joukkonsa kiersivät noin seitsemänkymmenen metrin päästä paikan josta he olivat alunperin tulleet leiriin. He halusivat hyökätä selkään heti kuin mahdollista. He menivät metsään ja odottivat jonkun aikaa.
”Jasonius, ilmoita kun näet vihollisen.”
”Kyllä Andromedus.”
He odottivat jonkun aikaa, minuutit matelivat tunteina ja metsässä kykkiminen oli ikävää varsinkin kun jonkinlaiset madon tapaiset hyönteiset luikertelivat heidän jalkojaan pitkin.
Yhtäkkiä Andromedus kuuli itsekin kun joku meni eteenpäin metsässä, joku ihminen tai monta ihmistä.
”Kontakti!” Jasonius huusi ja Andromedus kuuli laseraseiden ampumaääniä linkistään.
”Tulemme kohta apuun.”
Ylin Palkkamestari odotti vain hetken kunnes lähti liikkeelle. He kulkivat sivulle päin kohti heidän alkuperäistä reittiä josta he olivat tulleet leiriin.
Jasonius ampui barrikadin takaa aseellaan kapinallisia kuoliaaksi. Kapinalliset olivat yllättyneet eivätkä olleet odottaneet tämänlaista vastaanottoa myöhään illalla. Nyt kapinalliset olivat avoimessa maastossa ja ainut mahdollisuus oli päästä äkkiä lähitaisteluun.
Jasonius katsoi kun heitä suurempi joukko valmistautui pistinrynnäkköön ja veitsillä varustetut laserkiväärit kohotettiin kuin keihäsmuuriksi.
”Olkaa valmiina miehet!”
Andromedus löysi reitin missä he olivat olleet vain puolitoista tuntia sitten. Ylin Palkkamestari juoksi reittiä pitkin ja huomasi kapinallisjoukot.
”Hyökätkää!” Andromedus huusi ja ampui boltterillaan samalla kun hyökkäsi. Hänen perästään tulivat arpinaamat ja Dal Artha.
Kapinallis johtaja joka oli muiden takana katsoi ällistyneenä kun heidän takaansa hyökkäsi hampaisiin asti aseistautunut eliitti osasto. Andromedus läimäytti boltterinsa lordin kasvoihin ja Waneron kaatui tajuttomana maahan. Kapinallis joukot olivat paniikissa kun takaa hyökkäsivät eliitti joukot ja muut palkkasoturit ampuivat edestä päin paniikissa olevia kapinallisjoukkoja jotka ilman johtajaa eivät tajunneet mitä tehdä.
Andromedus löi maahan yhdellä iskulla viisi kapinallista ja hakkasi boltterillaan maahan kaksi. Hänen vieressään Dal Artha näytti taitojaan ja silppusi kahdeksan heti alkuun. He jatkoivat taisteluaan ja tappoivat lisää surkeita pettureita kuin viikatteella heinää.
Ei aikaakaan kuin kapinalliset tiputtivat aseensa ja nostivat kätensä ylös. Taistelu oli melkein ohi ennen kuin se alkoi.
0720 Leiri, Seuraava aamu
Andromedus oli nyt kuulustelemassa Waneronia.
”Kerro kuka on kaiken takana niin minä voin sanoa Veren Enkeleille etteivät ehkä kiduta sinua lainkaan.” Andromedus sanoi.
Mies huokaisi raskaasti.
”Mitäs minulla on menetettävää. Kaiken takana on Alfa Legioonan lordi Thanaro. Hänen komentokeskuksensa on idässä kolmenkymmenen kilometrin päässä. Siellä on myös minun tukikohtani joten loput kapinalliset tältä planeetalla ovat siellä. Mutta joudutte tosin kohtaamaan Kaaoksen Avaruusmerijalkaväkeä jolle ette ehkä pärjää. He muuten suuntaavat kohti Cadia Planeettaa.”
Andromedus nousi ylös ja kätteli miestä.
”Hyvä että kerroit heti. Eivät ne kaaoksen joukot minua paljoa pelota, on melkein rutiini tappaa heitä joka viikko. Veren Enkelit saavat päättää kohtalostasi mutta sanon että eivät kohtele sinua liian rankasti.”
Ennen kuin Waneron ehti vastata Chimeran metallinen ovi oli jo kiinni.
Andromedus käveli veli Danten luo hieman surullisen näköisenä.
”Minun on mentävä itään. Minun on pysäytettävä lordi Thanaro, hän on kaiken takana. Pysykää täällä, palaan takaisin muutaman päivän päästä. Jos en palaa, kiiruhtakaa Cadia planeetalle, jokin paha kasvaa siellä.”
Dante katsoi ystäväänsä murheen painamin silmin.
”Me elämme vaikeita aikoja ystäväni. Mutta toivon että palaat, taistelen mieluiten kanssasi Cadialla. Mutta jos tiemme eivät enää kohtaa, hyvästi Andromedus Rendelius.”
”Hyvästi, Dante. Lupaan palata Cadialle, siellä kohtaloni täyttyy ennustuksen mukaan.”
”Hyvästi veli Andromedus.”
Andromedus ja Dante kävelivät pois toistensa luota. Andromedus otti mukaansa kaikki sotilaansa mitä hänellä oli mukana ja suuntasi itään. Hän ei kuolisi täällä, hänen kohtalonsa täyttyisi vasta Cadialla, hänen syntymä planeetallaan.
Andromedus muisti kuuden tunnin kapinan ja huokaisi syvään.
”Saamari, nyt jäi ennätys saamatta.”
*PDF Planeetan Puolustus Joukot
Näillä näkymin tästä Eye Of Terror sarjasta tulee viiden tai kuuden tarinan mittainen. Olen suunnitellut jo neljä ja viides on jo yli puoliksi tehty.
Kiitos kaikille kavereilleni ja niille jotka ovat jaksaneet lukea minun tarinoitani. On mukavaa kun saa tunnustusta kirjoituksistaan.
Kiitos Icingdeathille^ joka teki kanssani Aseveljet tarinat ja suostui yhteistyöhön(tosin nelososa ei ole vielä valmis).
Kiitos Kapulle joka kehui minun tarinaani sillä se merkitsi paljon kun sinä sanoit minun olevan hyvä kirjoittaja.
Kiitos Adanedhille joka on jaksanut lukea tarinoitani ja on tavallaan kannustanut minua tekemään näitä juttuja.
Kiitos kaikille sotavasaralaisille!
Ainiin, kommentteja ja palautetta saa antaa.
!
jatka samaan malliin !