Sotavasara.net

Jep, elikkä jatketaan täältä mihin jäätiin ''Ei juusto GK mahdollista?'' aiheesta elikkä keltanokille tässä taistelussa:
Onko pelaaminen voittoa vai hauskanpitoa varten?
Vastatkaa jos huvittaa, taidettiin kyllä käydä aika perusteellisesti läpi tämä aihe aikasemmin...

-Straviax-

[ MODEDIT : Otsikkoa vähän laajennettu ]

Molempia? Ite aina pelaan voitosta, mutta en muista peliä, jonka pelaaminen ei olis hauskaa ollu.

Eikös tämä voisi olla Yleiset miniatyyrikeskustelut -alueella? Sen verta universaali aihe nimittäin.

Pelien luonteeseen kuuluu että yritetään voittaa? Isompi ero on kait listanrakentamisessa. Siimaa voidaan ehkä "tahallaan" antaa kun lähtee jollain ei-niin-optimoidulla listalla mutta pelipöydällä yritetään kaiketi silti suoriutua parhaalla mahdollisella tavalla. En tiä, näin ite ajattelen pikasesti mietittynä :D

Niin ja siis hauskaahan pelatessa on ja kuuluukin olla, mutta kyllä siitä osa huvista katoaa jos toinen ei yritä voittaa tai ainakaan suoriutua miten pystyy.

Pohjimmiltaan koko homma on leikkiä. Isot karvaiset miehet työntelevät maalattua tinaa (ja jonnet työntelevät muovia) nopan määrittäessä voittajan. Niinpä hauskanpidon uhraaminen voiton vuoksi on melko tyhmä veto tälläiseltä seurapeliltä. Toki taidolla on merkitystä pelin kannalta (riipuen pelistä), mutta hyvä pelaaja on mielestäni sellainen, joka viihtyy pelin ääressä ja jolle on hauskaa jopa hävitä (ja vielä hauskempi voittaa). Konsepti on vähän samanlainen kuin pöytäropet, vaikka miniatyyripelit sotateemaisina kilpailupainoitteisempia ovatkin.

Jotkut henkilöt voivat tehdä pelistä myös vmäisen vaikka tarkoituksena on pitää hauskaa.
Uskon että jokainen pelaa voittaakseen. Ihan sama mitä listaa pelaa aina haluaisi sillä voittaa olkoon sitä turnaus tai testi lista.
Jotkut pelaavat vakavasti jotkut kevyemmin. Pari mielipidettäni tähän.

Voisin siteerata Helldoradon ammoista skenaariotekstiä listoihin liittyen:

"As is true in all miniature combat games, no two companies have the same chance of
winning a given scenario. One should remember that to overcome without peril is to triumph
without glory."

Vaikka voitontahto pelaajalta on odotettua, kannattaa muistaa, että kukin pelaaja määrittelee voiton omalla tavallaan. Joillekin kepeä tallustelu vastustajan joukkojen yli on se makein voitto, toisille peli on ollut mielekäs, jos ruumiita on syntynyt puolin ja toisin. Voitto tiukan väännön jälkeen on joillekin se makein, toinen haluaisi voittaa selvällä marginaalilla. Mielekäs pelikokemus voi koostua omien tappioiden minimoimisesta, mutta joukkojen silmitön uhraaminen "yhteisen hyvän puolesta" voi tuottaa sekin nautintoa.

Ihmisten erillaisuus korostuu juuri tässä ja se on tärkeä asia. Muuten kaikki olisivat samanlaisia. Jokaisella on omat tavoitteet ja niiden saavutettua tulee nautintoa.Tämä pätee tietenkin myös peleissä:jokainen nauttii siitä eri tavalla, murskaamalla vastustajan armeijan tai sitten pelata tiukka peli joka voi päätyä ihan millä tavalla tahansa.

Morze kirjoitti:Vaikka voitontahto pelaajalta on odotettua, kannattaa muistaa, että kukin pelaaja määrittelee voiton omalla tavallaan. Joillekin kepeä tallustelu vastustajan joukkojen yli on se makein voitto, toisille peli on ollut mielekäs, jos ruumiita on syntynyt puolin ja toisin. Voitto tiukan väännön jälkeen on joillekin se makein, toinen haluaisi voittaa selvällä marginaalilla. Mielekäs pelikokemus voi koostua omien tappioiden minimoimisesta, mutta joukkojen silmitön uhraaminen "yhteisen hyvän puolesta" voi tuottaa sekin nautintoa.

Kyllä. Edellisessä turnauspelissä tuli hukkia vastaan 13-7 tappio, mutta tapoin sen pahuksen susiloordin, ja jotain muita ärsyttäviä HQ:ta. Tuntui hyvältä :)

Häviäminen ei yleensä ole erityisen hauskaa, mutta pienet torjuntavoitot voivat olla ihan kivoja. Ja siistillä armeijalla pelaa mielellään, vaikkei aina voittaisikaan.

Ikuisen häviöputken jälkeen: silti yritän voittaa. Toki siinä pelaamisne lomassa tulee läppää heiteltyä ja pelleiltyä nappien kustannuksella, mutta pääpaino on voiton puolella. Vaikka jokaisen pelin olenkin tähän mennessä tuolla 40koon puolella hävinnyt, silti sitä jaksaa jostain syystä painaa eteenpäin, ottaa turpaan ja nousta takaisin ylös.

Hauskanpitoa siinä samalla kun yrittää voittaa. Eli listat, maastot ja tehtävien tavoitteet (puhun nyt 40k:sta lähinnä) kasataan sillä tavalla, että pelin aikana tehdyt ratkaisut vaikuttavat lopputulokseen. Ei se voittaminen mukavaa ole jos se johtuu vaan siitä että toinen on kasannut huonon listan :) Perhana, pitäisi pitkästä aikaa järkätä peli.

Hauskanpitoahan se.
Parhaimmat pelit ikinä ovat olleet niitä, joissa tiukan vääntämisen jälkeen on tullut niukka voitto. Hyvänä kakkosena ne, jotka olen tiukan vääntämisen jälkeen hävinnyt. Hienoimpia hetkiä ovat juuri ne, jossa jokin aivan tajuton onnenpotku käy jollekkulle.
Vastapainona huonoinpia pelejä ovat olleet ne, joissa parhaansa yrittää mutta mikään ei onnistu. 40k:ssa esimerkiksi puoli armeijaa mariineita juoksee tyhjää rhinoa karkuun, footsluggaörkkien chargeamiset epäonnistuu kun juoksussa heittää kakkosen ja chargessa tuplaykköset, kakkosen riittäessä chargeamiseen yms. aivan käsittämättömät kämmit. Eikä se yksittäisillä ryhmillä niin haittaa, mutta kun koko armeija...
Fantasy Battlesta esimerkkinä kaaosarmeijani, joka epäonnistui pelin aikana n. 5/6 leadershiptesteistä..

Ehdottomasti parasta pelaamista on siis kun molemmilla pelaajilla menee hyvin sekä molemmat yrittävät parhaansa. Voittoa tavoitellaan tottakai, mutta parasta on itse pelaaminen.

Hauskaahan se. Enemmän taitaa häviöitä olla (piirun verran) takana kuin voittoja, mutta mitä sen väliä? Pelit menee miettien ja fiilistellen, sellainen 4-6 tuntia per istunto. Hittoon kompit ja muut eliittihifistelyt: parhaat pelit tulee kun tekee JUST sellaisen kokoonpanon mikä miellyttää sillä hetkellä, eikä ala kyynel silmässä kasaamaan Sitä Yhtä Ja Oikeaa Jupureseptiä *grin*

Morze kirjoitti:Eikös tämä voisi olla Yleiset miniatyyrikeskustelut -alueella? Sen verta universaali aihe nimittäin.

Totta... empä tajunnut =S Noh, vaihdan otsikon 40k maisemmaksi.

Edit: Ja sitten tajuan että aihe on siirretty jo yleisiin kesusteluihin! XD huoh...

Vähän on tästä harrastuksesta kieltämättä hauskuus karissut. Mikä on syynä? Luultavasti se voitonhakuisuus, yhdistettynä puulta maistuviin peleihin ja yleiseen luovuuden häviämiseen. Onko taustalla sitten turnaukset? Ne lisäävät harrastuksen näkyvyyttä, mikä taas tuo mukaan uusia harrastajia. Mutta ei turnaukseen voi millään läppälistalla mennä, eihän siinä ole mitään järkeä. Ja turnauslistalla kuuluu tietysti harjoitella turnausten ulkopuolella, jotta on sitten varautunut pahoihin vastuksiin. Eikä silloin kannata tietenkään ostaa mitään vähemmän kilpailukykyistä yksikköä, eihän niillä voi pelata.

Sitten kun uusi harrastaja eksyy kysymään neuvoa, avitetaan aloittelijaa tietysti ostamaan ne parhaat, nettilistoissa hyväksihavaitut yksiköt. Sillä muuten voisi vaikka turhautuminen iskeä, jos erehtyy ostamaan jotain siistejä juttuja joilla häviää pelit. Ja ykskaks listat alkavat kummasti muistuttaa toisiaan, kunnes joku keksii uuden jyrän mitä ruvetaan kopioimaan. Sitten päästään kisaamaan siitä kumman horde lyö kovempaa.

Exergy, dakkadakka.com kirjoitti: in short:
If you want to win, start buying venoms, lots of venoms and fill them with 5 warriors and a blaster. buy a haemoculus or two and a few raiders with wyches and 3 ravagers.

Ja pelitehotkin ovat niin subjektiivisia, esim. tätä "pörrölistaa" vastaan en itse suostuisi edes pelaamaan, siinä menisi vain illanvietto hukkaan. Jollekin taas mekanisoitu kaarti on fluffilista.

Mutta se listanteosta. Suurempi ongelma on ettei armeijoihin oikeasti viitsitä nähdä vaivaa, mikä tekee battlereporttien katselustakin hyvin tylsää.
Space wolfit vs. ni- eikun necronit. Huomatkaa siisti wreckmarker.
"Demonit" vs. space wolfit. Taustalla surullisen näköinen raunio.
Edelliset "demonit" saavat vahvistuksia kärrynrämästä ja skull pass - hämyreistä. Juusto ei välttämättä maksa.
Grey knight - deployaus. Ei ihan ala pelihammasta kolottamaan.
Ja tämä menee ihan oikeasti jo pelleilyn puolelle. Kasa röppöä ja satunnaiset örkkifigut eivät ole savagehordea lähelläkään.

Eikä siinä vielä mitään, sitten on näitä "taktiikoita". Omia ajoneuvoja voi hyvin käyttää antamaan suojaa, änkemällä ne vieri viereen kylki vihollista kohti. Bonuspinnoja jos pivot-liikkeestä saa tuuman tai kaksi lisäliikettä. Tästä on eeppiset taistot tehty.

Onneksi on sentään siistit, juonivetoiset skenaariot ja vaihtoehtoiset kompitkin värittävät välillä pelejä.

Skarsnik, the Lord kirjoitti:Ovathan scenaariot Battlelinea?

Turnauksessa pelattiin viikonlopun läpi viisi peliä, joista kaikki olivat ETC-kompattuja Battlelineja.

Pelaamme peliporukassamme geneeristä Battlelinea ETC-kompeilla.

Kyseessä oleva turnaus on Nopat & Taktiikan WHFB Major Tournament, jossa pelataan viisi battlelinea avoimin listoin, ETC-komppeja käyttäen tottakai.

Kyseessä on geneerinen ETC-turnaus, eli pelataan viisi battlelinea uusimmalla ETC-komppipaketilla (Draft 3:lla).

Turku vei minun kohdallani voiton, koska paikalla on tuttuja, majoitus, ETC-pelaajia, kaikki skenut battlelinea ja lupasin lainata örkkiarmeijaa yhdelle kaverille.

Jostain syystä ei tule turnauksissa käytyä. Into ei tosin ole hävinnyt, mutta on entistä enemmän ruvennut kaipaamaan jotain alkuaikojen White Dwarf - mäiskeitten tyylistä. Lähes aina joku kiva skenu, siistit armeijat ja maastot, pelitehot listoissa ihan mitä sattuu. Välillä mukana jotain kesken pelin keksittyjä uusia sääntöjä "koska se tuntui siistiltä" tai omia spessuja yms. Ja jossain uudemmassa lehdessä kitinää siitä kuinka Pirinen mokoma melkein pilasi kivan ja jännän skenun tuomalla liian kovan kikkakombo-listan kentälle.

Voiko ihmistä syyttää sen perusteella että armeija ei ole supermagea ja että ko. henkilö pelaa peliä itse pelin takia eikä figujen ulkonäön?

Warchef kirjoitti:Voiko ihmistä syyttää sen perusteella että armeija ei ole supermagea ja että ko. henkilö pelaa peliä itse pelin takia eikä figujen ulkonäön?

>GW
>Pelaa pelin takia

Warchef kirjoitti:Voiko ihmistä syyttää sen perusteella että armeija ei ole supermagea ja että ko. henkilö pelaa peliä itse pelin takia eikä figujen ulkonäön?

Kyllä sitä voi syyttää. Ei kukaan halua katsella jupun leluaboja. Ainakaan toistamiseen. Turnauksistakin, jos puhutaan, niin itse nyrpistäisin kyllä nokkaani kaikista 10:n ukkelin paikan vievistä taloista ja sekasikiöyksiköistä, joissa vain eturivi kuvastaa sitä, mitä yksikkö todellisuudessaan on. Örkkiarsu menee vielä poikalootassa, mutta ei savage/borkkipoppoon keskellä.

Haddokki laittoi kyllä hyviä kuvia niistä joistain ääritapauksista. Tulee ihan mieleen muistoja omista peleistä ja näkemistäni asioista 40k:n ja 8th:n maailmoissa.

Haddock kirjoitti:Paljon kaikkea.

Oh wau.

Taidan pelata jatkossakin vain hyvähenkisiä kaveripelejä tutussa porukassa, mielellään vielä pienissä lonkerohuuruissa. No, kuka tykkää mistäkin.

Minä tosin harrastankin ensisijassa figuja, ja vasta sitten pelaamista. En minäkään mistään fluffilistoista ole peliporukoissani tunnettu, mutta tuollainen järjestelmällinen sääntöabuse jättäisi kyllä itsellekin paskan maun suuhun. Onneksi ei ole liiemmin tullut vastaan.

El Capitan kirjoitti:

Warchef kirjoitti:Voiko ihmistä syyttää sen perusteella että armeija ei ole supermagea ja että ko. henkilö pelaa peliä itse pelin takia eikä figujen ulkonäön?

Kyllä sitä voi syyttää. Ei kukaan halua katsella jupun leluaboja. Ainakaan toistamiseen. Turnauksistakin, jos puhutaan, niin itse nyrpistäisin kyllä nokkaani kaikista 10:n ukkelin paikan vievistä taloista ja sekasikiöyksiköistä, joissa vain eturivi kuvastaa sitä, mitä yksikkö todellisuudessaan on. Örkkiarsu menee vielä poikalootassa, mutta ei savage/borkkipoppoon keskellä.

QFT. Minusta figuihin panostaminen on olennainen osa tätä harrastustamme. Jos pelkkä pelaaminen(lue: voittaminen) kiinnostaa, on olemassa parempiakin alustoja.

Tuli tässä sellainkin mieleen, että juustonhuuruiset copypastelistat häiritsevät ainakin itseä huomattavasti vähemmän, jos figut ovat korkeatasoisesti toteutettuja. Silloin ainakin tietää, että vastustaja hakee harrastuksesta muutakin kuin voittoa pelikaverista keinolla millä hyvänsä.

Itse olen kyllä kanssa sitä mieltä et tätä peliä voi pelata siten että keskittyy enimmäkseen pelaamiseen.
Otetaan nyt pari esimerkkiä:

1. Itse tykkään pelata vaikka oma tai vastustajan armeija olisi vähän sinne päin sutaistu. Tärkeintä on se että tiedän mitä minulla on vastassani.

2. Tässä on useampi pelaaja jo puhunut siitä että olisi kiva jos ihmisillä olisi fluffikkaat listat ja armeijat olisivat hienosti maalattu, mutta entäs sitten vaikka vastustajan armeija on hieno ja fluffikas mutta pelaaja itse on kusipää tai valittaa jokaisesta säännöstä tai haluaa katsoa joka kohdan sääntökirjasta vaikka tilanne olisi selvä. Eli pointti tässä on että mielummin pelaan rentoa vastustajaa jolla on ruma ameija ja juusto-lista kuin sellaista vastaan jolla on hieno armeija mutta on itse epämiellyttävä.

3. Skenaariot turnauksissa on myös sellainen asia joka kannattaa ottaa huomioon. Turnausjärjestäjän on turha järjestää sellaista turnausta jossa on maailman hienoimmat fluffit ja oudoimmat skenaariot, koska sille ei ole kysyntää ETC-turnauksiin verrattuna, koska kukaan ei jaksa opetella joka turnaukseen uusia skenaarioita, jossa on random tuomion ankat ja muut satunnaiset tavoitteet.

Mutta ei mulla muuta. Voin avautua vielä lisää jos jotain oikeasti kiinnostaa.