Ropeconin Brettiretki
Lähetetty: Ti 31.07.2012 01:01
Pitkästä aikaa pääsi pelaamaan ropeconiin, eikä turnaus järjestelyt, tai vastapelaajat jättäneet kylmäksi. Kiitos molemmista asiosta vastanneille osapuolille!
Ajatus Bretonnian pelaamisesta syntyi vasta turnausta edeltävänä tiistaina, vanhoja harmaita 5th edition brettejä on tullut katseltua riittävän kauan. Keskiviikkona ehti tekemään scratch build trebut ja pegasukset, torstaina ja perjantaina perusvärit pintaan ja coniin pelaamaan.
Sen verran metapelasin ennen turnausta, että katselin tyypillisimmät listat ETC:n ja Suomen turnausten puolelta. Kaksi asiaa oli selvää, yleisellä tasolla stomp immuunia meleetä tarvitaan ja Bretonnialla ei parhaille "munakoreille" tulla grindaamalla pärjäämään, liian monet rodut saavat kovempia yksittäisiä sankareita ja yksiköitä.
Jonkun verran halusin mukaan myös "silpunpoistajia", koska suurimmasta osasta armeijoita löytyy halpoja divert yksiköitä. Armeijalle jäi kuitenkin se akilleen kantapää, ettei mikään yksikkö oikein pysty murtamaan isoja rank and file blokkeja. Trebuilla voi tietysti tiettyyn rajaan asti poistaa massaa, mutta parempiakin (ja kiireellisempiä) kohteita usein löytyy.
Grail knighteja mietin pitkään, mutta ovat pistehinnaltaan hiukan kalliita grindaajia. Varsinkin, jos vertaan modernien armeijakirjojen monster cavalry yksiköin, joissa peltiä ja attackeja riittää, stompit vielä päälle. Joten joten...
Armeijan rungoksi tuli 3 isoa peruslancea coreritareita, jota on varaa ottaa tappiota, eikä deployment paljasta taktiikkaa ennen hahmojen asettamista.
Lancet on vielä roolitettu niin, että toinen realm jyrä antaa ld buffia ja toinen on 9" liikkeellä varustettu (eli pystyy tekemään 180 asteen wheelin perusliikkeellään, monesti varsin hyödyllinen kyky). Erranteissa on sitten 12 modelin "varajyrä", halpa AS:2+ ja wardin omaava paketti, sekä pieni ja ketterä 6 modelin pikkulance. Tuo pieni lance ottaa riskejä, joihin isot jyrät ovat liian arvokkaita, eli sinne noitalordi menee irkkuja hakemaan, jos tarve tulee. Pikkulancella myös uhraudutaan fanatic -tyypisten uhkien edessä.
Seuraavaksi valittiin tukijoukoiksi yhdet pegasukset, kolmet archerit (joista yksi skirmish muodostelmassa), sekä pieni lance core ritareita. Edellisten tarkoitus on muokata peliolosuhteita niin, että isot lancet pääsevät huseeraamaan, eli sotakoneiden ja divert yksiköiden poisto, sekä itse toimia divert roolissa.
Pagasuksia otin vain yhdet (osittain vaivasi figupula), mutta useammalle yksikölle on vaikea löytää "töitä", varsinkin kun pahimmat sotakoneet eivät edes pegasuksiin hyydy.
Sotakoneiksi tietysti kaksi trebua, jotta vastustajalle on tarjota jotain läheltä ja kaukaa. S10 d6 woundia, aika must have munakorien ja hirviöyksiköiden aikakaudella.
Hahmoissa yritin noudattaa "vain pakolliset" linjaa, koska death sniputtelua on niin paljon ja halusin pitää hahmojen sijaan yksiköiden määrän ja koon suurina. Human lord ja hero ovat muutenkin aika heikkoja alustoja kunnon mättösankarien rakentamiselle.
Lordille tietysti "pakollinen" heroism ja buildiksi (always striken, tai re-roll woundsin sijaan) Tress of Isoulde normilancella (koska pelissä on yleensä vain yksi break point tyyppinen tilanne, jossa joko tapat, tai tulet tapetuksi) ja re-rollattava AS:1+ -> Jatkossa tälle kaverille pitää harkita Grail knightin asemaa, jotta saa maagiset attackit.
BSB ihan perus AS:1+ re-rollilla ja sword of mightilla. Lancea en viitsinyt ottaa, koska sitä on pakko käyttää chargessa maagisen miekan sijaan. Ethrealit kuitenkin BSB:n pääkohde.
Sitten "kolmas hero", jotta lancemuodostelmaan saa tarvittaessa rautaisen AS:1+ kärjen hahmoista, aseeksi Sword of Antiheroes, Enchanted shield, luckstone (vähän kehno re-roll, mutta minkäs teet).
Magiasuojaksi 4 tason noita, käärö, ei muuta, antaa kuitenkin sen tarpeellisen MR2:n muutenkin. Magiaksi heavens.
Siinä se.
Ensimmäinen peli:
Lizardmen armeijaa vastaan, listasta löytyi kuolemansammakko, saurusboksit, temple guardit, cold one cavalrya, parit skinkkiskirmaajat pappien kera ja kaksi stegaa (nuorempi ja vanhempi).
Deployment oli vastakkain asettelua, pöydän oikea kolmannes jäi käytännössä tyhjäksi. Ritarit rukoilivat ja liskot tulivat päälle.
Ensimmäiset vuorot olivat lähinnä alkuasetelmien hakua, stegat tulivat vartioimaan keskikenttää ja saurusboksit juoksivat perässä. Bretonnin ritarit jäivät odottelemaan, archerien pienentäessä saurusbokseja. Magiassa ei noppia paljoa kummallekaan tullut, joten taikuus jäi toistaiseksi vähäiseksi. Vanguardanneet pegat kävivät hakemassa yhden skinkkiyksikön pappeineen.
Trebun tapettua nuoremman stegan jäi lanceille hengitystilaa. Perättäisten vuorojen doom and darkness kenraalin lancessa kuitenkin piti chargaushalut vähissä. Realm lance chargasi saurusboksiin, mutta saurusten break test onnistui ja cold onet tulivat seuraavalla vuorolla kylkeen. Realmit menetettiin, perään tulleet saurusyksiköt kuitenkin tuhottiin muiden lancejen toimesta.
Loppupelissä ancient stregadon chargasi kenraalin lanceen, mutta heroic killing blow pelasti päivän. Errant lance chargasi kuihtuneen temple guard yksikön slanneineen ja parissa vuorossa peli ratkesi. Magianoppia oli koko pelissä niukanlaisesti tarjolla, se tasoitti Bretonnian tietä aika paljon. 10-0 Bretonnialle.
Toinen peli:
Vastassa vampyyrit, mättölordi, blood knightit, parit hexwraith ja coreosasto ghouleista, zombeista, susista ja lepakoista, päälle vielä BSB vampyyri ja necromancer.
Deploymentissa trebut kulmiin ja muut yksiköt keskelle, pegasukset vartioivat toista trebua lepakoita vastaan. Jälleen rukoillaan ja vampyyrit tulevat päälle.
Ensimmäinen chain lightning menee läpi koko vampyyriarmeijasta, yhtä yksikköä lukuunottamatta, tappaen lepakot ja pienen hexwraith yksikön kokonaan. Keskipöydällä Bretonnian uhri..eikun urheat yksiköt jarruttelevat blood knighteja ja kymmenen hexwraithin yksikkö käy vuorostaan napsimassa ritareita.
Peli ratkeaa kahteen tapahtumaan, ensin archer yksikkö pääsee kiinni hewraithien kylkeen ja pitää yksikön niin kauan paikallaan, että kenraalin lance taikamailaheroinen pääsee paikalle. Toinen kohtalon hetki on siinä, että vampyyri lordi lähtee yksiköstään, seuraavalla vuorolla trebu kiittää ja vampyyrilordi siirtyy johtamaan joukkoja casualty boksin puolelle.
Loppupeli oli pisteiden keräystä jäljelle jääneistä yksiköistä. Hyvä peli kuitenkin, vaikka ratkesi klassisesti tuurilla vedettyyn yhteen "tykinlaukaukseen", kuten vampyyripeleillä on tapana. 20-0 Bretonnialle.
Kolmas peli:
Empiren ritarijyrää vastaan, heillä paremmat pellit ja mailat, meillä enemmän liikettä. Vastustajalta löytyy iso inner circle blokki, stubborneja kaartilaisritareita, demigriipit, perusritariboksi, tykki, tankki ja pistolierit. Hahmoissa on pappia ja runefang vihtojaa, pakollinen böspi, sekä nelosen death maagi.
Deploymentissa Bretonnialla on useamman yksikön etu, mutta vastustaja ottaa varman päälle laittamalla joukkonsa keskelle, sivustoja suojaamaan tulee stubborn ritarit ja tankki. Bretonnia saa kuitenkin molemmat trebut tykeiltä piiloon, mikä tosin osoittautuu virheeksi myöhemmin pelissä.
Bretonnialaisten rukoillessa ja nauttiessa aamuteetä, tulee empire päälle, tosin herrasmiesmäisen hillitysti. Tankki piiputtaa ja tykki jahtaa vanguard moven tehneitä pegasuksia.
Bretonnialaiset nousevat ratsujensa selkää ja valmistelevat muodostelmiaan, sivustoilta lähtee liikkeelle pihtiliikettä hakevat yksiköt. Trebu tekee tankkiin kuusi woundia ja metallihirviön uhka on jota kuinkin aisoissa.
Kentän keskivaiheilla olevat peasantin siirtyvät suojaamaan, kuinkas muutenkaan, peltolänttiä. Tarkoituksen on houkutella vihollinen chargaamaan ja ottamaan difficult testiä, mutta Empiren ritareita ei moinen miinakenttä kiinnosta. Oikealla sivustalla lance siirtyy uhkaamaan Empiren velhoyksikkö, joka päättää peruutella omalla vuorollaan.
Kakkosvuorolla jatketaan chargelinjojen hakua, mutta molemmat pysyttäytyvät noin 18-19" etäisyydellä toisistaan, joten chargeja ei tule. Empiren velhoa jahdannut yksikkö tekee kuitenkin virheliikkeen ja siirtyy kohti kentän keskustaa, koska oikealla oleva steam tankki on tehty käytännössä liikuntakyvyttömäksi. Liike jättää kuitenkin oikealla sivustalla oven auki velhon ritariyksikölle.
Kolmannella vuorolla sitten Empiren velhoyksikkö marsiin eteenpäin, kohti tiivistä Bretonniamuodostelman sivustaa. Empiren magiavuorolla tapahtuu katastrofi nimeltään purple sun, vortex menee kahdesta poikittan olevasta lancesta läpi ja osuu vielä kahteen tykkiä piileskelevään trebuun. Aikamoinen killing blow, ritareita kuolee ämpärillinen ja tietysti molemmat sotakoneet.
Bretonnia menetti melkoisesti syömähampaitaan, mutta samalla koukkausta tekevät yksiköt alkavat pääsemään asemiin. Yksi vuoro menee käytännössä kokonaan purple sunin aiheuttaminen vaurioiden ja muodostelmien korjaukseen. Alkaa pelin charge ja meleevaihe.
Taisteluissa Bretonnia pääsee valitsemaan kohteet ja taistelut, runefangia ja inner circleä vältellään kuin ruttoa, samoin stubborn ritatareita, mutta muut Empiren yksiköt jäävät lancejen chargen uhriksi. Tykin käy koukkausosasto hoitamassa ja peli päättyy niihin asetelmiin.
Ehdottomasti hieno ritaripeli, jossa asioita tapahtui suuntaan jos toiseenkin ja pelin ratkaisu oli avoin melkein loppuun asti. 16-4 Bretonnialle.
Neljäs peli:
Vastassa Juuson ogrejyrä, eli munakori hahmoineen, tupla mournfangit, ironblaster, kissat ja gnoblarit.
Deploymentissa ogret laittavat munakorin keskelle ja molemmille puolille mournfangit, pikkuyksiköt ympärille, ironblaster taustalle. Bretonnia ritarit tulevat keskelle nauttimaan kenraalin rauhoittavasta seurasta, kissat kuitenkin pelottavat.
Bretonnialaiset ritarit rukoilevat ja ogret tulevat tietysti päälle, vältellen kuitenkin chargerangelle tulemista. Iso ogreblokki siirtyy kentä keskellä olevan mäen taakse. Omalla vuorollaan Bretonnia ritarit siirtyvät joukolla mäen oikealle sivustalle, jättäen mournfangit loukkuun, josta pääsee ulos vain chargaamalla. Bretonnia ampuminen on tehotonta (ei yhtään direct hittiä trebuilla koko pelissä). Komeetta sentään menee läpi.
Toisella vuorolla mournfangit chargaavat pakotettuina, mutta jäävät lanceen jumiin. Vasemmalla sivustalla mournfangit tekevät työtään divert roolissa ja suojaat kissan siirtymistä koukkaamalla peasanttien kimppuun.
Omalla vuorollaan realm lance chargaa divert mournfangeja, murtaen ja juosten yksikön yli, mutta vahinko on jo tapahtunut, kissa pääsi sivustalta läpi (yksittäinen sabretusk tappoi pelissä kaksi yksikkö archereita ja trebun, eli toi enemmän pisteitä, kuin muu ogrearmeija yhteensä).
Jumiin jääneet mournfagit joutuvat kahden lance chargen alle ja yksikkö joustaan kiinni, hyvä vuoro, 9 mournfangia hengiltä.
Loppupeli on pyörimistä keskikentällä, kun ogret syöttävät uhriyksiköitään ja yrittävät suojata viimeistä taistelukuntoista blokkiaa. Death magia tappaa Bretonnian noidan, mutta vastaavasti purple sun epäonnistuu kolme rundia putkeen, eli death magia toimi, ei kuitenkaan täydellä teholla. Ironblaster välttelee onnistuneesti lanceja, mutta räjäyttää lopulta itsensä.
Muutenkin pelin loppupuoli on omituista noppatuuria, joskin siitä johtuen myös viihteellistä hammeria. Esimerkiksi pegasus champion voittaa slaughtermasterin haasteessa neljä combat rundia putkeen, lopulta ogrelordin break test epäonnistuu ja pistepotti tulee Bretonnialle.
Lopussa ogreilla on jäljellä iso ogreboksi ja pikkumaagi, Bretonnialta on tuhoutunut trebut, kahdet archerit ja noita. 18-2 Bretonnialle. Juusoa kanssa oli hauska pelata ja peli oli yksi parhaita 8. edikan matseja, mitä on tullut pelattua.
Loppupisteillä irtosi turnausvoitto. Kaiken kaikkiaan oli kiva pelata fabaturnauksessa pitkästä aikaa, vastustajien kanssa syntyi hyviä ja jänniä pelejä. Kohdalle osuneet armeijat olivat myös kaikki hyvin erilaisia, joten kokonaisuus oli varsin positiivinen kokemus.
Ajatus Bretonnian pelaamisesta syntyi vasta turnausta edeltävänä tiistaina, vanhoja harmaita 5th edition brettejä on tullut katseltua riittävän kauan. Keskiviikkona ehti tekemään scratch build trebut ja pegasukset, torstaina ja perjantaina perusvärit pintaan ja coniin pelaamaan.
Sen verran metapelasin ennen turnausta, että katselin tyypillisimmät listat ETC:n ja Suomen turnausten puolelta. Kaksi asiaa oli selvää, yleisellä tasolla stomp immuunia meleetä tarvitaan ja Bretonnialla ei parhaille "munakoreille" tulla grindaamalla pärjäämään, liian monet rodut saavat kovempia yksittäisiä sankareita ja yksiköitä.
Jonkun verran halusin mukaan myös "silpunpoistajia", koska suurimmasta osasta armeijoita löytyy halpoja divert yksiköitä. Armeijalle jäi kuitenkin se akilleen kantapää, ettei mikään yksikkö oikein pysty murtamaan isoja rank and file blokkeja. Trebuilla voi tietysti tiettyyn rajaan asti poistaa massaa, mutta parempiakin (ja kiireellisempiä) kohteita usein löytyy.
Grail knighteja mietin pitkään, mutta ovat pistehinnaltaan hiukan kalliita grindaajia. Varsinkin, jos vertaan modernien armeijakirjojen monster cavalry yksiköin, joissa peltiä ja attackeja riittää, stompit vielä päälle. Joten joten...
Armeijan rungoksi tuli 3 isoa peruslancea coreritareita, jota on varaa ottaa tappiota, eikä deployment paljasta taktiikkaa ennen hahmojen asettamista.
Lancet on vielä roolitettu niin, että toinen realm jyrä antaa ld buffia ja toinen on 9" liikkeellä varustettu (eli pystyy tekemään 180 asteen wheelin perusliikkeellään, monesti varsin hyödyllinen kyky). Erranteissa on sitten 12 modelin "varajyrä", halpa AS:2+ ja wardin omaava paketti, sekä pieni ja ketterä 6 modelin pikkulance. Tuo pieni lance ottaa riskejä, joihin isot jyrät ovat liian arvokkaita, eli sinne noitalordi menee irkkuja hakemaan, jos tarve tulee. Pikkulancella myös uhraudutaan fanatic -tyypisten uhkien edessä.
Seuraavaksi valittiin tukijoukoiksi yhdet pegasukset, kolmet archerit (joista yksi skirmish muodostelmassa), sekä pieni lance core ritareita. Edellisten tarkoitus on muokata peliolosuhteita niin, että isot lancet pääsevät huseeraamaan, eli sotakoneiden ja divert yksiköiden poisto, sekä itse toimia divert roolissa.
Pagasuksia otin vain yhdet (osittain vaivasi figupula), mutta useammalle yksikölle on vaikea löytää "töitä", varsinkin kun pahimmat sotakoneet eivät edes pegasuksiin hyydy.
Sotakoneiksi tietysti kaksi trebua, jotta vastustajalle on tarjota jotain läheltä ja kaukaa. S10 d6 woundia, aika must have munakorien ja hirviöyksiköiden aikakaudella.
Hahmoissa yritin noudattaa "vain pakolliset" linjaa, koska death sniputtelua on niin paljon ja halusin pitää hahmojen sijaan yksiköiden määrän ja koon suurina. Human lord ja hero ovat muutenkin aika heikkoja alustoja kunnon mättösankarien rakentamiselle.
Lordille tietysti "pakollinen" heroism ja buildiksi (always striken, tai re-roll woundsin sijaan) Tress of Isoulde normilancella (koska pelissä on yleensä vain yksi break point tyyppinen tilanne, jossa joko tapat, tai tulet tapetuksi) ja re-rollattava AS:1+ -> Jatkossa tälle kaverille pitää harkita Grail knightin asemaa, jotta saa maagiset attackit.
BSB ihan perus AS:1+ re-rollilla ja sword of mightilla. Lancea en viitsinyt ottaa, koska sitä on pakko käyttää chargessa maagisen miekan sijaan. Ethrealit kuitenkin BSB:n pääkohde.
Sitten "kolmas hero", jotta lancemuodostelmaan saa tarvittaessa rautaisen AS:1+ kärjen hahmoista, aseeksi Sword of Antiheroes, Enchanted shield, luckstone (vähän kehno re-roll, mutta minkäs teet).
Magiasuojaksi 4 tason noita, käärö, ei muuta, antaa kuitenkin sen tarpeellisen MR2:n muutenkin. Magiaksi heavens.
Siinä se.
Ensimmäinen peli:
Lizardmen armeijaa vastaan, listasta löytyi kuolemansammakko, saurusboksit, temple guardit, cold one cavalrya, parit skinkkiskirmaajat pappien kera ja kaksi stegaa (nuorempi ja vanhempi).
Deployment oli vastakkain asettelua, pöydän oikea kolmannes jäi käytännössä tyhjäksi. Ritarit rukoilivat ja liskot tulivat päälle.
Ensimmäiset vuorot olivat lähinnä alkuasetelmien hakua, stegat tulivat vartioimaan keskikenttää ja saurusboksit juoksivat perässä. Bretonnin ritarit jäivät odottelemaan, archerien pienentäessä saurusbokseja. Magiassa ei noppia paljoa kummallekaan tullut, joten taikuus jäi toistaiseksi vähäiseksi. Vanguardanneet pegat kävivät hakemassa yhden skinkkiyksikön pappeineen.
Trebun tapettua nuoremman stegan jäi lanceille hengitystilaa. Perättäisten vuorojen doom and darkness kenraalin lancessa kuitenkin piti chargaushalut vähissä. Realm lance chargasi saurusboksiin, mutta saurusten break test onnistui ja cold onet tulivat seuraavalla vuorolla kylkeen. Realmit menetettiin, perään tulleet saurusyksiköt kuitenkin tuhottiin muiden lancejen toimesta.
Loppupelissä ancient stregadon chargasi kenraalin lanceen, mutta heroic killing blow pelasti päivän. Errant lance chargasi kuihtuneen temple guard yksikön slanneineen ja parissa vuorossa peli ratkesi. Magianoppia oli koko pelissä niukanlaisesti tarjolla, se tasoitti Bretonnian tietä aika paljon. 10-0 Bretonnialle.
Toinen peli:
Vastassa vampyyrit, mättölordi, blood knightit, parit hexwraith ja coreosasto ghouleista, zombeista, susista ja lepakoista, päälle vielä BSB vampyyri ja necromancer.
Deploymentissa trebut kulmiin ja muut yksiköt keskelle, pegasukset vartioivat toista trebua lepakoita vastaan. Jälleen rukoillaan ja vampyyrit tulevat päälle.
Ensimmäinen chain lightning menee läpi koko vampyyriarmeijasta, yhtä yksikköä lukuunottamatta, tappaen lepakot ja pienen hexwraith yksikön kokonaan. Keskipöydällä Bretonnian uhri..eikun urheat yksiköt jarruttelevat blood knighteja ja kymmenen hexwraithin yksikkö käy vuorostaan napsimassa ritareita.
Peli ratkeaa kahteen tapahtumaan, ensin archer yksikkö pääsee kiinni hewraithien kylkeen ja pitää yksikön niin kauan paikallaan, että kenraalin lance taikamailaheroinen pääsee paikalle. Toinen kohtalon hetki on siinä, että vampyyri lordi lähtee yksiköstään, seuraavalla vuorolla trebu kiittää ja vampyyrilordi siirtyy johtamaan joukkoja casualty boksin puolelle.
Loppupeli oli pisteiden keräystä jäljelle jääneistä yksiköistä. Hyvä peli kuitenkin, vaikka ratkesi klassisesti tuurilla vedettyyn yhteen "tykinlaukaukseen", kuten vampyyripeleillä on tapana. 20-0 Bretonnialle.
Kolmas peli:
Empiren ritarijyrää vastaan, heillä paremmat pellit ja mailat, meillä enemmän liikettä. Vastustajalta löytyy iso inner circle blokki, stubborneja kaartilaisritareita, demigriipit, perusritariboksi, tykki, tankki ja pistolierit. Hahmoissa on pappia ja runefang vihtojaa, pakollinen böspi, sekä nelosen death maagi.
Deploymentissa Bretonnialla on useamman yksikön etu, mutta vastustaja ottaa varman päälle laittamalla joukkonsa keskelle, sivustoja suojaamaan tulee stubborn ritarit ja tankki. Bretonnia saa kuitenkin molemmat trebut tykeiltä piiloon, mikä tosin osoittautuu virheeksi myöhemmin pelissä.
Bretonnialaisten rukoillessa ja nauttiessa aamuteetä, tulee empire päälle, tosin herrasmiesmäisen hillitysti. Tankki piiputtaa ja tykki jahtaa vanguard moven tehneitä pegasuksia.
Bretonnialaiset nousevat ratsujensa selkää ja valmistelevat muodostelmiaan, sivustoilta lähtee liikkeelle pihtiliikettä hakevat yksiköt. Trebu tekee tankkiin kuusi woundia ja metallihirviön uhka on jota kuinkin aisoissa.
Kentän keskivaiheilla olevat peasantin siirtyvät suojaamaan, kuinkas muutenkaan, peltolänttiä. Tarkoituksen on houkutella vihollinen chargaamaan ja ottamaan difficult testiä, mutta Empiren ritareita ei moinen miinakenttä kiinnosta. Oikealla sivustalla lance siirtyy uhkaamaan Empiren velhoyksikkö, joka päättää peruutella omalla vuorollaan.
Kakkosvuorolla jatketaan chargelinjojen hakua, mutta molemmat pysyttäytyvät noin 18-19" etäisyydellä toisistaan, joten chargeja ei tule. Empiren velhoa jahdannut yksikkö tekee kuitenkin virheliikkeen ja siirtyy kohti kentän keskustaa, koska oikealla oleva steam tankki on tehty käytännössä liikuntakyvyttömäksi. Liike jättää kuitenkin oikealla sivustalla oven auki velhon ritariyksikölle.
Kolmannella vuorolla sitten Empiren velhoyksikkö marsiin eteenpäin, kohti tiivistä Bretonniamuodostelman sivustaa. Empiren magiavuorolla tapahtuu katastrofi nimeltään purple sun, vortex menee kahdesta poikittan olevasta lancesta läpi ja osuu vielä kahteen tykkiä piileskelevään trebuun. Aikamoinen killing blow, ritareita kuolee ämpärillinen ja tietysti molemmat sotakoneet.
Bretonnia menetti melkoisesti syömähampaitaan, mutta samalla koukkausta tekevät yksiköt alkavat pääsemään asemiin. Yksi vuoro menee käytännössä kokonaan purple sunin aiheuttaminen vaurioiden ja muodostelmien korjaukseen. Alkaa pelin charge ja meleevaihe.
Taisteluissa Bretonnia pääsee valitsemaan kohteet ja taistelut, runefangia ja inner circleä vältellään kuin ruttoa, samoin stubborn ritatareita, mutta muut Empiren yksiköt jäävät lancejen chargen uhriksi. Tykin käy koukkausosasto hoitamassa ja peli päättyy niihin asetelmiin.
Ehdottomasti hieno ritaripeli, jossa asioita tapahtui suuntaan jos toiseenkin ja pelin ratkaisu oli avoin melkein loppuun asti. 16-4 Bretonnialle.
Neljäs peli:
Vastassa Juuson ogrejyrä, eli munakori hahmoineen, tupla mournfangit, ironblaster, kissat ja gnoblarit.
Deploymentissa ogret laittavat munakorin keskelle ja molemmille puolille mournfangit, pikkuyksiköt ympärille, ironblaster taustalle. Bretonnia ritarit tulevat keskelle nauttimaan kenraalin rauhoittavasta seurasta, kissat kuitenkin pelottavat.
Bretonnialaiset ritarit rukoilevat ja ogret tulevat tietysti päälle, vältellen kuitenkin chargerangelle tulemista. Iso ogreblokki siirtyy kentä keskellä olevan mäen taakse. Omalla vuorollaan Bretonnia ritarit siirtyvät joukolla mäen oikealle sivustalle, jättäen mournfangit loukkuun, josta pääsee ulos vain chargaamalla. Bretonnia ampuminen on tehotonta (ei yhtään direct hittiä trebuilla koko pelissä). Komeetta sentään menee läpi.
Toisella vuorolla mournfangit chargaavat pakotettuina, mutta jäävät lanceen jumiin. Vasemmalla sivustalla mournfangit tekevät työtään divert roolissa ja suojaat kissan siirtymistä koukkaamalla peasanttien kimppuun.
Omalla vuorollaan realm lance chargaa divert mournfangeja, murtaen ja juosten yksikön yli, mutta vahinko on jo tapahtunut, kissa pääsi sivustalta läpi (yksittäinen sabretusk tappoi pelissä kaksi yksikkö archereita ja trebun, eli toi enemmän pisteitä, kuin muu ogrearmeija yhteensä).
Jumiin jääneet mournfagit joutuvat kahden lance chargen alle ja yksikkö joustaan kiinni, hyvä vuoro, 9 mournfangia hengiltä.
Loppupeli on pyörimistä keskikentällä, kun ogret syöttävät uhriyksiköitään ja yrittävät suojata viimeistä taistelukuntoista blokkiaa. Death magia tappaa Bretonnian noidan, mutta vastaavasti purple sun epäonnistuu kolme rundia putkeen, eli death magia toimi, ei kuitenkaan täydellä teholla. Ironblaster välttelee onnistuneesti lanceja, mutta räjäyttää lopulta itsensä.
Muutenkin pelin loppupuoli on omituista noppatuuria, joskin siitä johtuen myös viihteellistä hammeria. Esimerkiksi pegasus champion voittaa slaughtermasterin haasteessa neljä combat rundia putkeen, lopulta ogrelordin break test epäonnistuu ja pistepotti tulee Bretonnialle.
Lopussa ogreilla on jäljellä iso ogreboksi ja pikkumaagi, Bretonnialta on tuhoutunut trebut, kahdet archerit ja noita. 18-2 Bretonnialle. Juusoa kanssa oli hauska pelata ja peli oli yksi parhaita 8. edikan matseja, mitä on tullut pelattua.
Loppupisteillä irtosi turnausvoitto. Kaiken kaikkiaan oli kiva pelata fabaturnauksessa pitkästä aikaa, vastustajien kanssa syntyi hyviä ja jänniä pelejä. Kohdalle osuneet armeijat olivat myös kaikki hyvin erilaisia, joten kokonaisuus oli varsin positiivinen kokemus.