Sotavasara.net

Tuotettuani häpeää Oululle Nordic Open 2012ssa, lähdin hakemaan hyvitystä Ropeconin lukuisista warmachine turnauksista. Vetoamalla ahdasmieliseen nurkkapatriotismiin sain houkuteltua mukaan myös Oulun höyryliigan aktiivijäsenet Möllin, Waltzin ja SpartanMk1:sen. Tällä kokoonpanolla ei yksinkertaisesti voi hävitä.


(vasemmalta oikealle: Waltz, Tanan, SpartanMk1, Mölli)

Matka Ropeconiin sujui leppoisasti CRYO ry:n erinomaisesti ja ennen kaikkea edullisesti organisoiman bussikyydityksen ansiosta. Tuomas Kortelainen mainosti uutta Noitahovi-roolipelin maailmakirjaa, vitsejä kerrottiin, univelkaa kuitattiin, musiikkia soitettiin ja taktiikoita hiottiin. Jotkut jopa pelasivat roolipelejä koko matkan ajan. Oululaista kulttuuria ja viihdettä parhaimmillaan.

Kaikki ei mennyt niin kuin strömsössä, sillä tajusin perillä unohtaneeni Avalancher-jakin kortin kotiin. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, koska kaikki warmachine-fanboyt osaavat ulkoa pelin jokaisen nappulan statit, ominaisuudet, viralliset faqitukset ja infernaalien ruulaukset, koska ovat parempia ihmisiä kuin GW:n fanboyt, joita me emme koskaan tunnusta kadehtivamme, vaikka kuinka kiduttaisitte. Tämän kämmin lisäksi tajusin vasta ensimmäisen pelin alkaessa, että en voi ottaa kuvia uudella kamerakännykälläni, koska minä ja muut oululaiset saattavat tarvita sitä pelien shakkikelloksi. Ensi kerralla kello ja kamera suosiolla eri laitteisiin.

Ropeconin ensimmäinen warmachine turnaus oli neljän kierroksen ”Highlander v2 feat No characters”, johon osallistuin ao. seaforge-armeijalla. Warmachinen fluffia tuntemattomille, kyseessä oli siis pääasiassa steampunk-kääpiöiden kaupallisia intressejä suojeleva palkkasoturikomppania, jossa on vahva puolustuksellinen (lue: hidas) ja räjäyttelyn (lue: eivät osu ladon seinäänkään) teema. Koska kameran kanssa oli ongelmia ja jokainen tarinankertoja valehtelee, esitettyihin listoihin ja pelitapahtumiin kannattaa suhtautua varauksella. Jos huomaat kuitenkin jonkun aivan ilmeisen asiavirheen, niin tuo ihmeessä se ilmi tähän ketjuun.

Gorten Grundback
* Ghordson Basher
Horgenhold Forge Guard
Ogrun Assault Corps
Thor Steinhammer
* Grundback Blaster
* Grundback Gunner

Ensimmäisellä kierroksella pelasin Overrun-skenaariota Legion of Everblightiä (H.R Gigerin komerosta karanneet lohikäärme-haltiat) vastaan, joka koostui muistaakseni seuraavista nappuloista:

Saeryn, Omen of Everblight
* Raek
* Angelius
* Scythean
Blighted Nyss Striders
Blighted Nyss Shepherd



Peli ratkesi mielestäni Thorin huonoon prontoiluun (puolet CMD9 testeistä epäonnistui) ja liian aikaiseen featin käytöön omalta osaltani. Vaikka sainkin featillä yhden kontrollipisteen, en voita koska vastustajan featti estää tämän nappuloiden tönimisen seuraavalla vuorolla.


Blaster onnistuu kuitenkin läjäyttämään kuoliaaksi Shepardin ja Striderit.


Nitkuttelen pelissä mukana vielä pari vuoroa ja haen hyviä heilahteluita, kunnes Scythean saa viimein tapettua pakoilevan ARM24 Gortenin.

Toisella kierroksella ottelin Protectorate of Menothia (uskonnollisia fanaatikkoja, jotka haluavat sytyttää kerettiläiset tuleen) vastaan Diversion skenaariossa. Vastustajallani taisi olla:

Grand Scrutator Severius
* Revenger
* Reckoner
* Hierophant
Choir of Menoth
Exemplar Errants
* Exemplar Errant Officer & Standard Bearer
Vassal of Menoth

Ottelu oli tiukka alusta loppuun asti. Tokeneihin tottuneille aivoilleni tuotti suuria vaikeuksia muistaa mitkä meniittijakit olivat passage-hymnin kohteena. Onneksi assault corpseille, gunnerille ja blastereille löytyi muitakin kohteita. Errantit UA:lla ovat aina todella pahoja nappuloita, mutta niiden ärsyttävyys nousee toiseen potenssiin kun niitä vahvistaa Defender’s wardilla ja Eye of Menothilla. Onneksi tällä kertaa Forgeguardin ARM18 kesti naurettavan hyvin siunattuja varsijousen ammuksia ja arkkinoodista paukutettua Ashes to Ashes –loitsuja.

Lopetan pelin lopulta chargaamalla Gortenilla omaa Gunneria ja loitsimalla omaa Blasteriin Eruptionin joka tappaa sitä sitovat errantit (errantteihin ei voinut heittää loitsuja koska niiden standard bearer oli vielä hengissä) ja feattaamalla loput vastustajan armeijasta pois kriittisiltä kulkureiteiltä. Thor liikuttaa toisen pikkujakin objektiiville ja toisen kontrollizonelle, joka antaa minulle kontrollipisteen ja käytännössä voiton seuraavalla vuorolla. Vastustaja yrittää assassinoida Gortenia loitsuilla, mutta eihän siitä mitään tule ja voitan pelin luovutuksella.

Kolmannella kierroksella kääpiöni kohtasivat Circle of Orborosta (K. P Linkolan komerosta karanneet druidit), joka koostui mitä todennäköisimmin seuraavista nappuloista:

Kromac the Ravenous
* Gorax
* Warpwolf Stalker
Shifting Stones
* Stone keeper
Tharn Bloodtrackers
Blackclad Wayfarer
Druid Wilder

Peli ratkesi jo toisella vuorolla, kun Primaloitu Warpwolf stalker jää teleportin ja Warpathin jälkeen 2 millimetriä Gortenista., koska joutuu kiertämään pikkaisen Gortenin kiviseinää. Objektiivini menee rikki, mutta tapan Stalkerin Gortenilla seuraavalla vuorolla. Vastustajan ainoan heavyn poistuttua Gortenia ei voi enää tappaa mitenkään, joten voin turvallisesti pelata nopeita vuoroja. Strategiani tuottaa hedelmää kun vastustajani häviää ajan loppumiseen.

[/url]

Sain vastaani viimeisellä kierroksella Oulun höyryliigan vetäjän eli Walzin hienosti maalatun Legion of Everblightin. Panokset olivat kovat: voittaja saisi lähes varmasti mittaamattoman arvokkaan mitallin ja sikana respektiä Suomen masiinaskenessä. Armoa ei annettaisi, mutta ehkä pyydettäisiin jos esimerkiksi unohtaisi allokoida fokukset tai riivata furyt ja ollaanhan me samasta kaupungista ja olisihan se aika noloa jos joku aikuinen ottaisi vakavasti jonkun lastenpelin. No eniveis, Walzilla oli seuraava lista:

Rhyas, Sigil of Everblight
* Shredder
* Angelius
* Carnivean
Blighted Ogrun Warmongers
Blighted Nyss Shepherd



Neljännen kierroksen skenaario oli Process of Elimination, jonka voittamiseen piti kontrolloida kahta suorakulmiota kentän keskellä. Voitan aloitusheiton ensimmäisen kertaa turnauksessa ja saan viimein kunnolla hyötyä seaforgen 4” pidemmästä deployment zonesta. Asemoin itsevarmasti Ogrun Assault Corpsit oikealle, Basherin vasemmalle ja loput keskelle.


Waltz laittaa vasentani vastaan Angeluksen, oikealle Warmongerit ja loput keskelle.


Juoksutan kaikki yksiköt niin pitkälle eteenpäin kuin mahdollista. Legioonan ihmeellisillä erikoissäännöillä varustetut ylihintaiset pedot sylkevät tulta ja happoa yksinkertaisten ja edullisten kääpiöjakkien päälle saamatta pahempaa vahinkoa aikaan. Isken vastaan ampumalla petoja pikkajakeilla ja rynnäköimällä Warmongereita Forgeguardilla ja Ogrun Assault Corpseilla. Rynnäkkö epäonnistuu surkeasti, kun Forgeguardilla valahtaa lusikallinen housuun koska upeasti maalatut Warmongerit ovat vaan niin terrorable. Hätä ei kuitenkenkaan ole tämän näköinen, koska olen saanut Gortenin keskelle pelikenttää. Feattaan, siirrän vastustajan kaikki nappulat (paitsi Shepardin) pois kontrollialueilta ja otan ensimmäisen kontrollipisteen oikeanpuoleisesta alueesta. Walzin seuraava vuoro menee käytännössä hukkaan, ja voittoni tiellä on vain Angeluksen ja Shepardin kontestoima vasen alue. Aloitan ampumalla Basheriä Eruptiolla, joka menee kuitenkin huti huolimatta boostauksesta. Deviaatiojumalille annetut uhrit kuitenkin pelastavat tilanteen, kun templaatti tipahtaa Shepardin päälle korventaen sen hengiltä. Vapautunut Basher slämmii Angeluksen ulos vasemmanpuoleisesta kontrollialueelta ja voitan pelin.



Sijoitukseni (3 voittoa, maalattu armeija, 4 kontrollipistettä) riittää lauantain tarkistuslaskennan jälkeen hopeaan!

Kyllä on hienon kuvan joku ottanut (viimeinen) ;) Todella rennosti kirjoitettu raportti siitä pisteet kanssa, näitä lisää muista turnauksista, eks jea?

Peukkuja pystyyn kun vaivaudutte toiselle puolelle maailmaa pelaamaan.

Osallistuin Highlander turnauksen lisäksi myös 50+10 pisteen pääturnaukseen kolmella merkkulistalla. Tutuksi tulleen Gortenin lisäksi kokeilin myös Durgenia (räjäytyksiin erikoistunut kääpiöcasteri) ja Fionaan (paheellinen piraatticasteri). Lupaan kirjoitella näiden listojen vahvuuksista ja heikkouksista armeijalistaosioon, jos ketjun lukijat kokevat mielenkiintoiseksi.


Ensimmäisen kierroksen skenaario oli Gauntlet, jonka voittamiseksi piti hallita vastustajan puolella olevaa suorakulmaista aluetta. Vastustajaksi tuli (taas) Circle of Ourborosta ja listaksi No Quarter#38-lehdessä ilmestynyt eKrueger ”Wake of Destruction” teemalista. Teemalista antoi muistaakseni pelata pEirysiä, ilmaisen druidi UA:n, Advanced deploymentin isoille pedoille ja 2 tuumaa lisää pituutta deployment zoneen. Ei ihme, että circle-pelaajilla on aina hymy korvissa.


Voitan aloituksen ja olen hiukan ylättynyt, kun vastustaja asemoi Gallows Groven ja Shifting stone UA:n suoraan Avalancherin eteen. Rankaisen mieluusti pelivirheestä ampumalla molemmat nappulat johonkin druidihelvettiin Redlinella vahvistetulla Avalancherilla. Vastustaja toipuu nopeasti katastrofaalisen huonosta aloituksesta, ottaa keskikentän hallintaansa ja noituu Blasterini lähitaisteluun isojen kivikonstruktien kanssa. Vastaan allokoimalla fokusta pikkujakkeihin ja palautan Durgenin fokuksen Bashereiden flak fieldillä. Heitän Explosivot Gunnereihin, feattaan ja ammun Busterilla 11 pistettä vahinkoa yhteen kivikonstruktiin. Featista voimistuneet OAC:t (Ogrun Assault Corpsit) ja pikkujakit ampuvat pilvien takana lymyileviä druideja ja ...
... eivät saa käytännössä mitään aikaan, koska 4D6+6 ja 3D6+5+CRA ei tällä kertaa riitä osumaan johonkin hikiseen DEF15seen ja blastit devioutuvat aina vähintään 3”. Onnistun vielä panikoimaan ja ammun varmuuden vuoksi Durgenin fokukset täyteen toisella OAC:lla :(. Vastustaja hyödyntää huonon tuurini ja pelivirheen rynnäköimällä Avalancheria lähimmällä kivikonstruktilla ja kaataa maahan sen takana piileskelevän Durgenin tönäisemällä Avalancherin tämän päälle. Maahan kaadettu Durgen on ihanteellinen kohde maailman onnekkaimmille druideille ja nämä pyöräyttävät hienolla 12” tuuman kiertovedoilla Durgenin keskelle pelikenttä. Peli päättyy vastustajan assassinaatiovoittoon, kun reservissä lymyillyt pEiryss ampuu Durgenin fokukset pois taikanuolella ja toinen kivikonstrukti teloo Durgenin kuoliaaksi.

Toisen kierroksen pelini oli tarina siitä, miten mies tekee huonoja päätöksiä ja kärsii niistä. Vastustajakseni arvottiin tällä kertaa Retribution of Scyrah (rasis.. öh ihmiskriittisiä haltioita, joiden jakkeja kutsutaan myrmidoneiksi). Kuvittelin olevani nokkela, kun valitsin nopean ja jakkeja sekä elävää jalkaväkeä hyvin vyöryttävän Fiona-listani sitä vastaan. Incursion-skenaarion voitamiseksi piti hallita kolmea keskellä pelikenttää olevaa lippua, joista yksi häviäisi ensimmäisen vuoron päätteeksi.

Tajusin joukkojen asemointivaiheessa, että listani tärkeimmän nappulan Enkeli-Elisan (eEiryss) Technological Interference -kyky toimii vain ei-Myrmidon jakkeihin, joita oli vastustajan listassa tarkalleen ottaen nolla. Huonoa machuppia pahensi entisestään universaalisti vihattu MHSF+UA (Mage Hunter Strike Force Unit Attachmentillä),jotka oli kuin luotu rikkomaan listani neljä kevyttä Buccaneer-jakkia. Teen pelin aikana jatkuvasti isoja ja pieniä pelivirheitä: unohdan Anastasian olemassaolon, jätän kultistitykistön toistuvasti yli tuuman päähän Fionasta, en keskity Phoenixiin vaan annan sen palauttaa voimakenttänsä monta kertaa, menetän Enkeli-Elisan ja Sylys Wyshnalyrrin jne. Pysyn pelissä juuri ja juuri mukana syöttämällä Buccaneereja MHSF:lle.

En tiedä miten, mutta jotenkin tuumia venyttämällä pääsen kuitenkin pelitilanteeseen, jossa täydellä fokuksella varustettu Fionani ja yksittäinen Forgeguard pääsevät rynnäköimään vastustajan warcasteria, Adeptis Rahnia . En usko silmiäni kun Fionan vaatimaton Viper tökkii vastustajan yliladatun voimakentän kolmeen pisteeseen. Onnetar hylkää minut kuitenkin kalkkiviivoille, kun Forgeguard lyö ohi ja vastustajani voittaa oikeutetusti kontrollipisteillä.

Kolmannella kierroksella kisattiin lippujen hallinnasta A flag too far-skenaariossa. Armeijat piti sijoittaa omaan vasempaan nurkkaan ja tavoitteena oli hallita omaa primääri- ja sekundäärilippua. Primäärilippu oli keskikentästä hiukan oikealla ja sekundäärilippu oli vastustajan deployment zonen vieressä. Tavallisten joukkojen lisäksi kumpikin pelaaja sai kymmenen pisteen edestä lisäjoukkoja, jotka pystyi tuomaan mukaan peliin oman vuoron alussa.
Vastustajani pelasi Cryxiä (nopeita hyönteisteemaisia epäkuolleita, jotka ampuvat syövyttävää limaa) ja hänen listassaan oli Lich Lord Asphyxious (tuttavallisemmin eAsphyxious tai eGaspy), Bane Thralleja UA:lla, Bane Knightejä, Bile Thralleja, Withershadow Combine, Tartarus, Deathjack, Cancerworm ja pari luujakkia.

Warmachinen nykymetasta tietämättömille sanottakoon, että tämä armeija on monen pelaajan mielestä ihan kauheen epis ja itkupotkuraivari, koska:
- Armeijaa ei voi ampua, koska eGaspy pystyy heittämään Caustic Mist-pilviä armeijan eteen. Vaikka jotkut erikoisyksiköt voivat ampua pilvistä läpi, Bane Thralleilla, Withershadow Combinella ja Tartaruksella on Stealth-ominaisuus joka takaa että kaikki yli 5” päästä tulevat hyökkäykset menevät ohi.
- Lähitaisteluun päästyään armeija lyö lujaa. Käytännössä pelissä on vain muutama raskas jakki, joka kestää edes kolmen Bane Thrallin tai Bane Knightin rynnäkön.
- Kaikki Bane yksiköt saavat rynnäköihinsä lisää pituutta Tartaruksen huutelemasta kirouksesta. Tämän lisäksi Tartarus voi palauttaa Baneja takaisin peliin tappamalla vastustajan nappuloita. Luonnollisesti Tartarus lyö myös aivan järkyttävän lujaa lähitaistelussa.
- Bile Thrallit voivat halutessaan räjäyttää itsensä ja lähellä olevan kevyen jalkaväen. Kevyellä jalkaväellä on siis suuria vaikeuksia suojata raskaita jakkeja Banejen rynnäköltä.
- eGaspy saattaa olla pelin vaikeimmin tapettava warcaster, koska cryxin arkkinoodit (ei tarvi mennä etulinjaan tapattamaan itseään), teleport (eGaspy pääsee aina karkuun vaikeista tilanteista), Hellbound (eGaspyä ei voi rynnäköidä ja lähestyminen on muutenkin vaikeaa).
- Deathjack on pelin kovimpia ja kalleimpia jakkeja. Harva jakki tai yksikkö kestää sen rynnäkköä.
- Jos jotenkin onnistut tappamaan Baneja, eGaspy voi featillänsä palauttaa kymmenen pahinta nappulaa peliin takaisin vuoron ajaksi.


Cryx etenee leveässä ja paksussa linjassa kohti omia lippujaan. Hivuttaudun omilla joukoillani lähemmäs ja estän thrallien rynnäköt hyödyntämällä maastoa ja Gortenin Rock Wallilla.


Vastustaja liikuttaa armeijansa muutaman tuuman päähän linjoistani. Aloitan löylytyksen allokoimalla molemmille Blastereille fokuksen ja ryntään Gortenilla lähintä Bane Thrallia. Gortenin Forge Father-vasara jauhaa thrallin kuoliaaksi ja heitän heittää Eruption keskelle thrallilaumaa. Tarkistan Gortenin kontrollialueen ja huomaan, että 2/3 Cryxin eliittijalkaväestä on kontrollialueella.

Feattaan ja alan siirtämään vastustajan armeijaa 8” vasemmalle. Viisi thrallia käristyy välittömästi Eruptioniin ja loput klimppiintyvät keskelle pelikenttää. Aktivoin Blasterit ja niiden spray-kanuunat tekevät rumaa jälkeä tiukkaan pakatuissa joukoissa. Basheri slämmää luujakkia, jonka massa murskaa alleen lukuisia thralleja. Basher seuraa luujakkia ja aktivoi flak fieldin, joka tappaa lisää. Jalkaväkeni ei halua jäädä pidoista paitsi ja OAC:t, Bokurit, Forgeguard ja Godrun rynnivät Bane Knightien kimppuun aiheuttaen kauheita tappioita. Yli 15 minuuttia kestäneen yhtäjaksoisesti hävityksen jälkeen vastustajan armeijasta on jäljellä enää pari pahoin vaurioitunutta arkkinoodijakkia, Deathjack ja muutama Bane Knight ja pari Bane Thrallia.
Vastustaja heittää Deathjackin Brunia vastaan, mutta ei tietenkään saa sitä hengiltä. Temppukarhu hakkaa Deathjakin vastapallossa kuoliaaksi. Forgeguard moukaroi loput Bane Knightit hengiltä. Lisäjoukkoina tulevat Gunnerit valtaavat sekundäärilippuni otan kaksi voittopistettä. Vastustaja taistelee eGaspyllä urheasti halpojen kääpiöjakkien murskaavaa ylivoimaa vastaan, mutta ei kykene tappamaan niitä kaikkia ja otan voittavan kontrollipisteen heti oman vuoroni alkuun.

Sain otella viimeisen matsin toveri merkkupelaajaa, Oulun höyryliigan ilopilleriä ja vanhaa armeijakaveriani SpartanMk1stä vastaan.

Neljännen kierroksen skenaario oli Command & Control, jonka voittamiseksi piti samaan aikaan hallita omalla warcasterilla kentän reunassa olevaa lippua ja pitää vastustaja pois keskellä olevalta kontrollialueelta. Edellisestä pelistä rohkaistuneena ulkoilutin toimivaksi havaittua Gorten-listaa.

SpartanMk1 oli vastaavasti valinnut Iron Kingdomsin kovimman warcasterin eli Drake McBainin.

Voitan aloituksen ja siirrän Basherin, Blasterit, Bokurit, Godrunin, OAC:n ja temppukarhun keskelle olevalle kontrolliualueelle. Turvattuani keskustan, lähden kiertämään Gortenilla, toisella OAC:lla ja Forgeguardilla kontrollialueen vasenta reunaa. SpartanMk1 lähtee viisaasti purkaamaan tilannetta ampumalla Blastereita ja temppukarhua. Blasterit hajoavat nopeasti, mutta Bokurit pitävät temppukarhun hengissä ja SpartanMk1 joutuu käyttämään Draken featin estääkseen voittoni.
Vasemmalta kiertäneet joukkoni kohtaavat viimein Freebootterin ja Draken. Lyhyen tulitaistelun jälkeen OAC rynnäköi Freebootteria ja melkein hajoittaa sen. Drake ryntää avuksi ja kiisselöi OAC:n. Valitettavasti Draken asemointi jättää toivomisen varaa ja vedän Draken featillä Forgeguardin rynnäkköetäisyydelle. Neljä Forgeguardia pääsee Draken iholle ja peli näyttäisi olevan ohi...

... En usko silmiäni, kun kolme neljästä Forgeguardista lyö ohi Drakesta (MAT7 vs DEF12) , jätten tämän voimakentän muutamaan pisteeseen. Olen jo lopettamassa vuoroani, kun huomaan, että Godrun näkee juuri ja juuri yhden Draken kanssa kamppailevan Forgeguardin. Tapan Forgeguardin rynnäköllä, otan ylimääräisen hyökkäyksen berserkistä ja tapan Draken.