Sotavasara.net

Jo pidemmän aikaa on kytenyt mielessä kiinnostus jonkinlaiseen "kevyt-roolipeliin" - kuitenkin miniatyyrejä ja lautaa käyttäen. Kerronpa lyhyesti millaista peliä tarkoitan: Ihanteellinen määrä hahmoja olisi noin 2-5. Pelissä olisi kampanjat ja skenut sekä hahmonkehitystä ja varusteita, ja skenaariojen välissä voisi sitten fiilistellä vähän rope-hengessä. Idea olisi oikeasti pelata vähälukuisemmalla, mutta persoonallisemmalla joukolla ihan jonkinlaisia hahmonluonteja myöten. Settinginä kiinnostus olisi enimmäkseen pseudohistoriallisessa 'miekka+musketti' ajassa. Mukana kuitenkin voisi olla pientä mystisyyttä ja toisaalta vähän myös uuden ajan höyrymeininkiä.

Tämähän kuulostaa ihan mordheimilta. Mikä mortikassa sitten mättää niin pahasti? Ei monikaan asia, paitsi että yksittäisten figujen aktivointi on kyllä paljon järkevämpää kuin kaikkien ukkojen liikutus vuorotellen. Lisäksi statistiikat, hahmonkehitykset sun muut pitäisi ilmoittaa eri skaalalla, mordheimissa pisteenkin ero statissa on iso juttu. Myös kunnollinen taitosysteemi (tyyliin johonkin ansan purkuun 'näppäryys/security'-testi) olisi toivottava muutos.

Mihinkäs tämä jaarittelu nyt johtaa? Niin, onko tällaista peliä olemassakaan? Periaatteessa mortikan (ja hammerin) käyttämä perusidea vastakkain verrattavista statseista sun muista on ihan toimiva. Olisiko jonkinlainen muunnelma mordheimista enemmän paikallaan? Kunnollinen taito/statsisysteemi tosin tarvitaan, mielellään kattava mutta simppeli. Esimerkiksi yksinkertaiset testit eri taitoihin asiaankuuluvilla modifiereilla kuulostaa aika passelilta systeemiltä.

Mitä viisaammat tästä ajattelevat?

Kupo! kirjoitti:Tämähän kuulostaa ihan mordheimilta. Mikä mortikassa sitten mättää niin pahasti?

Ei mikään.
Kokemusta ei ole, mutta mitä internets on kertonut, niin PP:n Iron kingdoms on just tällainen. Esmes tuolla. Vähän sosiaalisten stattien puutetta on moitittu, mutta kaiva vähän, niin ehkä?

Eikös GW:llä ollut inkvisiittori tässä aikaa sitten?

D&D 3rd ed.?

Descent 2nd edition (enempi lautapeli toki)? Necromunda (scifiä kylläkin)? Carnevale?

Puolivalistuneen arvauksen perusteella Rattrap Productionsin tuotteet (BGG) saattaisivat pyöriä lähellä haettua konseptia. Niissä on skenaarioita, tarinan kehittelyä, muutamilla syvemmin laadituilla hahmoilla pelaamista ja elokuvamaisia elementtejä. Teemoista lyötyy barbaariseikkailua, sukkahousumiekkailua ja pulp-räiskintää. Sitä en vielä tiedä, ovatko oikeasti hyviä. Kerro jos päätät kokeilla tai edes lukea demopaketit.

When Darkness Comes ja Chronicles voivat myös tarjota helpotusta tilanteeseen.

Kiitokset kaikille runsaista vastauksista! Rattrap Productionsin Gloirea sekä Carnevalea tuli lehteiltyä, ja yleismeno vaikuttaa oikean suuntaiselta. Vähän tsekkailin myös Chroniclesia.

Toisaalta mitä useampaa sääntösettiä selailen, sitä enemmän tekisi mieli väkerrellä itse jonkinlainen yhdistelmä useasta systeemistä. Lisäksi löysin vielä keskeneräisen faniprojektin, MODheimin, joka myös sisältää ihan mieluisan näköisiä muutoksia. Toisaalta oman peliviritelmän laatiminen kuulostaa lannistavalta urakalta ja tasapainon saavuttaminen miltei mahdottomalta (ei sillä ettäkö kaikki kaupalliset pelitkään sisäisesti balanssissa olisi). Omaksi iloksihan tässä tosin olisin väkertämässä, joten saapa nähdä mitä teen.

Kiitos vielä kaikille pelejä ehdottaneille ;)

Tiedätkö kuule, kun kuvailet aikatarkalleen oikeastaan tuota jo aiemmin mainittua Chroniclesia sillä mitä on hakusessa.

Puolihuolimattomasti ja vahingossa satuin törmäämään kyseiseen projektiin jonkin aikaa sitten, ja sääntöjen värkkääjä oli niin kovin otettu antamastani palautteesta, että ollaan oltu yhteyksissä pelin tiimoilta vähän enemmänkin. Mysterous tosiaan tönäisi minua vähän tätä ketjua vilkuilemaan, joten kerrotaanpa pelistä vähän enemmän.

Chroniclesin on innoittanut wanhat 8-bittisten konsolien "rooli"pelit, joissa on hyvin simppelit hahmonluonnit, jos sellaista on ollenkaan. Lisäksi juonen on tarkoitus olla melko "putkimainen", eli ihan hirveästi vaihtoehtoja ei pelaajilla tule olemaan, ellei nyt joku ihan välttämättä halua toimia eräänlaisena pelinjohtajana.

Pelinjohtajaa ei siis tarvita valmiiden seikkailujen kanssa, jos mennään "kevyt-rpg" figupelinä.

Mekaniikaltaan peli vuorottelee tarinavuorojen ja taisteluvuorojen välillä, tarinavuorolla kuljetetaan juonta eteenpäin, levätään, käydään mahdollisesti kaupassa, kouluttaudutaan yms. Lisäksi ropefiilistely on tässä kohtaa hyvinkin mahdollista, mikäli se on se, mitä pelaajat hakevatkin. Taisteluvuorot ovat sitten figupohjaisia mättöjä.

Mättömekaniikka on tietynlaista resurssinhallintaa. Kykypisteillä tehdään käytännössä kaikki merkittävä. Kykypisteitä ei ole jaoteltu erikseen esimerkiksi loitsijoille "manaksi" tai muuta vastaavaa, eli loitsijat heittää samoilla pisteillä loitsujaan, kun taistelijat tekevät (mahdollisia) erikoisiskujaan. Epäonnistuneen osumaheiton pystyy jälkikäteen maksamaan osumaksi, mutta erityisen huonon heiton ostaminen osuneeksi kuluttaa kykypisteet varsin nopeasti.

2D6 on perusheitto osumisissa, kyvyissä, loitsimisessa jne. Vahinkoheitoissa ja puolustusheitoissa käytetään D3 ja D6 -noppia vaihtelevalla lukumäärällä.


Itse seuraan ihan mielenkiinnolla, mitä projektista tulee, vai tuleeko mitään. Säännöillä on mukava pohja taktiseen pelaamiseen, mutta toistaiseksi kaikki vaikuttaa hakevan vielä muotoaan.

Pidän ongelmina varsinkin seuraavia seikkoja:
- Seikkailumoduulien ja muun sisällön puute. Vaikea testata jotain mitä ei ole jollain mitä ei ole. Pari harjoitteluun tarkoitettua skenuläpykkää ei riitä kovin pitkälle, eikä lähdemateriaalia ole riittävästi että voisi kunnolla suunnitella omiakaan skenujaan.
- Testaamattomuus. Pelin suunnittelija tuntuu välillä muuttelevan asioita melko fiilispohjalta ilman varsinaista pöytäkokemusta, ja välillä tulokset ovat olleet aika hervottomia. Onneksi projekti kuitenkin elää, ja heppu ottaa palautetta vastaan melko hyvin.
- "tekoälyn" puuttuminen. Pelaajien pitää käytännössä keskenään sopia, millaisten prinsiippien mukaan vihulaiset toimii. Ei sinänsä hankalaa aloitusmateriaalissa, jossa on melko vähän erilaisia vihollismodeleita, mutta ongelmia varmaan ilmenee vähän erikoistuneempien modelien kanssa.
- Sääntötermien epämääräisyys. Vaikka mekaniikka on melko simppeli, niin kunnon keywordauksen puute aiheuttaa varsin erilaisia tulkintoja, ja pakottaa tekemään hätäratkaisuja. Sinänsä asia ei haittaa liikaa, koska kyseessä on yhteistyöhön perustuva peli.

Näistä kohtuu isoista miinuksista huolimatta näen systeemissä aika kivaa potentiaalia, kun ainakaan omaan silmään tai korvaan ei ole sattunut co-op figupelejä vallan suuria määriä, jossa pelataan figuperinteitä kunnioittaen oikeilla modeleilla pöydällä rullamittaa käyttäen. Jospa aika hioo muutamat rosoisuudet pois.

Siinäpä pientä pälätystä.

Edesmenneen Scorpion's Nestin Terminus V: The Armageddon Vortex vuodelta 2000 oli tämänsortin peli viimevuosina telkkarissa melko suositussa rajatieto/parahuttu/paranoiagenressä (vrt. vaikka Fringe). Alkuperäiseen ongelmaan siitä ei tosin ole iloa, vaikka sitä saattaisikin saada kunnolla halavalla jostain käytettyjen kirjojen nettikaupasta.

Vonreuter kirjoitti:D&D 3rd ed.?

D&D:stä ehkä paremmin voisivat toimia ns. Dungeons & Dragons retrokloonit kuten Labyrinth Lord tai Swords & Wizardry. Nämä molemmat ovat roolipelejä sen vanhassa merkityksessä, jossa miniatyyripelin ja roolipelin rajat eivät olleet aivan täysin erottautuneet. Pelit ovat D&D 3.X:sta tai neljättä laitosta huomattavasti sääntökevyempiä ja ne jakautuvat vahvemmin kahteen pelivaiheeseen, luolasto/erämaaseikkailuun ja roolipelivaiheeseen, kuin myöhemmät D&D:n sääntölaitokset. Luolastot ja mättäminen yleensäkin käyttää aika vahvasti gridiä ja pelimekaniikka tukee miniatyyrien käyttöä ilman mitään lisäsääntöjä, muttei pakota niiden käyttöön. Otherworld Miniatures on jopa virallinen Labyrinth Lordin miniatyyritoimittaja. Roolipelivaiheessa hahmot voivat parannella haavojaan, ostella lisää roinaa, värvätä apujoukkoja seuraavaan koitokseen, kehittää hahmojaan roolipelaamalla, yms.

Ja mikä parasta, molemmat pelit ovat ladattavissa ilmaiseksi kehittäjien sivuilta PDF-tiedostoina. Painetut versiot ovat saatavissa molemmista joko print-on-demand palveluiden kautta (DriveThruRPG tai Lulu) tai pelistä on tulossa isompi painoserä kauppojen hyllylle, kuten Swords & Wizardryn kohta ilmestyvä Kickstarter rahoitettu kovakantantinen versio (pehmeäkantinen versio on jo saatavilla).

Yksi mainitsemisen arvoinen vanhankoulun luolastosiivous roolipeli on Dungeon Crawl Classics, joka pistää satunnaisuuden roolipeleissä uusiin ulottuvuuksiin. Peli on varmasti lähimpänä klassista Warhammer Questia kuin mikään muu julkaistu roolipeli pitkään aikaan. Lähtökohtaisesti jokainen pelaaja tekee kourallisen täysin satunnaisesti tehtyjä hahmoja ja pistää heidät 'lihamyllyyn', toivoen edes jonkun selviävän ensimmäisestä 'seikkailusta' ehjänä. Selvinneistä hahmoista pelaaja valitsee mieleisensä, jota lähtee kehittämään eteenpäin seuraavissa seikkailuissa tai aloittaa lihamyllyn alusta. Satunnaisuus on muutenkin huomattavata osa Dungeon Crawl Classicsia. Taikuus on huomattavasti epäluotettavampaa ja ryhmän velho voi helposti mokatessaan tappaa itsensä ja osan kumppaneistaan. Taistelukohtaamisien, ansojen ja löydettyjen aarteiden satunnainen generointi onnistuu täysin taulukoiden avulla, jos pelinjohtaja näin haluaa. Mekaniikaltaan hieman vaativampi kuin Labyrinth Lord tai Swords & Wizardry, koska perustuu osittain 3.X säännöstöön. Peli on myöskin saatavilla ainoastaan maksullisena PDF:nä tai kovakantisena kirjana, jota pitäisi ainakin Fantasiapeleistä löytyä.

Ja kun vauhtiin päästiin niin lisäisin vielä aivan juuri julkaistun, myöskin Kickstarter rahoitetun, Astonishing Swordsmen & Sorcerers of Hyperborea. Ensimmäisen laitoksen AD&D:n pohjalta rakennettu pulp-henkinen miekka ja magia roolipeli. AS&SH on helppo ohittaa "vain" uutena retrokloonina, mutta peli henkii huomattavasti paremmin Robert Howardin, Lovecraftin ja Clark Smithin kirjoittamien tarinoiden "kummafantasian" elementtejä kuin aiemmin mainitut. AS&SH sisältää myös valmiin taustamaailman, Hyperborian, joka on sekoitus "kuolevaa maailmaa", Conania ja Cthulhu-tyyppisiä myyttejä. Pelimekaniikan puolesta vaikeustasoltaa suurinpiirtein samaa tasoa Dungeon Crawl Classicsin kanssa. Ei mitään rakettitiedettä, mutta taistelut ja taikomiset käyttävät jonkin verran taulukoita tilanteiden selvittämiseen ja miniatyyrien/merkkien käyttö on ihan suotavaa taistelutilanteiden pitämisen paremmin selkeänä. Peliä saa toistaiseksi ainoastaan varsin hintavana, ja varsin nättinä, laatikkoversiona tai PDF-latauksena DriveThruRPG:n kautta. PDF-lataus oli huimat kymmenen dollaria, joka on saatavan materiaalin määrään nähden todella vähän.

Vaikka mikään näistä ei varsinaisesti ole figupeli ja tarvitsevat seikkailujen vetämiseen pelijohtajan, näiden pelaaminen miniatyyreillä on kuitenkin erittäin hauskaa ja helppoa. Figuja tarvitsee vain kourallisen. Roolipelielementit voi halutessaan karsia minimiin ja siirtyminen ihan oikealle pelipyödälle figujen kanssa ei vaadi suurtakaan ponnistusta, kunhan muuttaa liikearvot tuumiksi yms. Myöskään valmiita kampanjoita tai skenaarioita peleissä ei ole, poislukien Swords & Wizardry ja Dungeon Crawl Classics joista löytyy esimerkkiseikkailu. Seikkailumoduuleja on saatavilla parin dollarin hintaa DriveThruRPG:stä ja vanhat D&D:n moduulit ovat helposti yhteensovitettaessa näyden pelien kanssa. Puhtaasti figuiluun kevyillä rope-elelenteillä suosittelisin tutustumaan ainakin kahteen ensimmäiseen mainitsemistani.