Eye Of Terror osa 2 Perhe on pahin
Lähetetty: Su 01.06.2003 10:31
0923 Yksi päivä myöhemmin, tukikohdan lähettyvillä.
Entinen soturipappi käveli metsän laitamalle ja nosti oksan hänen edestään. Hän näki pihalla usean petturin vartioivan linnaketta. Mukana oli paljon petturi PDF joukkoja ja myös muutama Alfa Legioonan soturi.
Tukikohdassa oli usea suuri rakennus ja kaikissa oli yksi Kaaoksen Risteilijä. Lähin rakennus minkä Andromedus näki oli vain viidenkymmenen metrin päässä. Sen telakalla oleva alus ei ollut risteilijä, se oli ”Ankeus” luokan taistelualus. Andromedus tiesi että häntä lähimpänä oleva rakennus olisi paikka jossa kapinallisten johtaja olisi. Paikka oli heikosti vartioitu mutta hälytys kahvoja oli joka puolella tukikohtaa.
Andromedus laski kätensä ja antoi oksan revähtää takaisin paikoilleen. Palkkasoturi käveli vähän matkaa eteenpäin joukkojensa luo.
”Me emme voi tehdä mitään ennen kuin tiedustelijat saapuvat.”
Samaan hengenvetoon tiedustelijat saapuivat metsän lomasta.
”Paikka on hyvin vartioitu mutta huomasimme muutamia aukkoja puolustuksessa.”
”Onko tuossa meitä lähimmässä rakennuksessa minkään laista puolustus aukkoa?”
Tiedustelija nyökkäsi ja laittoi bolt pistoolinsa koteloon.
”Rakennusta vartioi vain kaksi miestä sen ainoalla sisäänkäynnillä. He kulkevat rakennuksen sivulle aina joka neljäskymmenes sekunti. Meillä olisi noin viisitoista sekuntia aikaa juosta metsän laidalta ovelle. Mutta sisään ei pääse kuin ehkä pieni iskujoukko.”
Andromedus hymyili ja laittoi pääkallokypärän päähänsä.
”Hyvä, tiedustelija, näytä paikka. Dal, Jasonius, tulkaa mukaan. Muut jääkää tänne.”
Tiedustelijat ja palkkasoturi johtajat katosivat metsään. He kulkivat läpi metsän ja saapuivat hetken päästä metsän reunalle joka oli vain kahdenkymmenen metrin päässä ovesta.
Tiedustelija kohotti sormensa eteenpäin.
”Tuolla, kohta voitte mennä. Mitä sanon joukoille?”
Andromedus kiinnitti äänenvaimentimen boltteriinsa, samoin teki Jasonius.
”Sano heille että sinä olet johdossa sillä välin kun me menemme sisään. Hyökätkää ainakin viidestä eri puolustus aukosta. Haluan murskata heidät monesta suunnasta ja hämätä heitä. Älkää antako tai pyytäkö armoa, sillä te ette tule sitä saamaan heiltä. Älkää jättäkö ketään eloon.”
”Selvä, milloin hyökkäämme?”
”Odottakaa viisi minuuttia, sitten hyökkäätte. Radak, luotan sinun johtajuuskykyysi.”
”Kiitos Andromedus, menkää…nyt!”
Andromedus, Dal Artha ja Jasonius juoksivat metsästä kohti metallista ovea. He juoksivat vain viidessä sekunnissa ovelle mutta joka sekunti tuntui minuutilta sillä jos he jäisivät kiinni koko operaatio menisi pieleen.
Andromedus pysähtyi äkkiä ja tempaisi oven auki.
0936 Rakennuksen sisällä
Andromedus käveli sisään ja ampui pöydän takana olevat vartijat jotka olivat yllättyneet palkkasotureiden yllättävästä tulosta. Dal Artha tuli sisään viimeisenä ja laittoi oven kiinni.
He jatkoivat matkaa betonilattian halki ja aukaisivat oven joka vei pois aulasta. Palkkasoturit astuivat sisään jonkunlaiseen varastoon ja huomasivat kaksi vartijaa. Dal Artha heitti tikarin toisen kurkkuun ja hyökkäsi toisen kimppuun. Toinen vartija yritti hädissään painaa hälytys nappia mutta Dal Artha leikkasi nopealla liikkeellä sotilaan käden ranteen kohdalta irti ja puukotti häntä selkään.
Andromedus katsoi ruumista surullisena. Hän ei koskaan tulisi tottumaan siihen että hän joutuisi tappamaan tavallisia ihmisiä.
Palkkamestari ravisti pois epämukavan tunteen ja jatkoi matkaa taistelu-tovereittensa kanssa kohti toista ovea.
Dal Artha avasi oven ja syöksyi sisään. Andromedus ja Jasonius tulivat perässä ja huomasivat kaksi Alfa Legioonan soturia jotka ampuivat Dal Arthaa vaikka tämä väistelikin ammukset melkein yli-inhimillisen nopeasti.
Jasonius ja Andromedus alkoivat tulittaa toista legioonalaista ja tämä kaatui nopeasti monien hyvin tähdättyjen ammusten takia.
Dal Artha syöksyi vihollisensa kimppuun ja katkaisi tämän pään yhdellä nopealla sapelin liikkeellä.
Kun Dal Artha puhdisti jo miekkaansa he kuulivat kun joku yritti avata ovea heidän sivullaan.
He katsoivat sivulle ja näkivät kun vasemmanpuoleinen ovi lennähti auki ja sisään ryntäsi kymmeniä kokemattoman näköisiä PDF sotilaita.
Jasonius ja Andromedus avasivat tulen ja Dal Artha syöksyi kimppuun. Kokemattomat sotilaat kaatuivat Andromeduksen ja Jasoniuksen tarkan tulituksen edessä ja Dal Arthan hullusti heiluvien terien edessä.
”Me antaudumme!” yksi sotilas huusi ja heitti kiväärinsä maahan.
Muut tekivät saman perässä ja nostivat kätensä ylös.
Andromedus mietti hetken mitä tehdä hänen vangeilleen ja hän keksi teljetä heidät suureen makuutilaan josta he olivat tulleet.
”Dal, Jasonius, sulattakaa ovi kiinni.”
Dal Artha ja Jasonius ottivat miekkansa ja sulattivat oven saumakohdat kiinni äkkiä.
Sen jälkeen he menivät hissiin ja painoivat vihreänä vilkkuvaa ylöspäin nuolinäppäintä.
0940 Toinen kerros
Heti kun hissi saapui toiseen kerrokseen Dal Artha pyöräytti teräaseitaan ja syöksyi sisälle. Sisällä oli selvästi kokenutta PDF:ää ja he näkivät myös kun viittaan sonnustautunut Alfa Legioonalainen juuri meni ovesta ulos.
Dal Artha oli jo yhdeksän soturin kimpussa ja väisteli ja torjui osumia hänen monelta viholliseltaan.
Palkkamestarit ampuivat kaksi sotilasta jotka olivat sivulla ja ryntäsivät ystävänsä apuun.
Dal Artha juuri silloin kaatui maahan kun häntä pistettiin vatsaan pistimellä. Mutta taistelukouluttaja teki laajan kaaren sapelillaan ja viisi ylikoulutettua sotilasta lensi samanlaisessa kaaressa maahan.
Dal hyppäsi pystyyn ja potkaisi samalla kaksi heistä maahan. Jasonius survaisi Kalmanraudan vihollisensa rintaan ja Andromedus murskasi yhden voimakynnellään. Dal Artha viimeisteli viimeiset kaksi maassa olevaa. He kuulivat kun taistelu alkoi ulkona ja ryntäsivät äkkiä ovelle ja potkaisivat sen sisään.
Edessä oleva kaaos merijalkaväen sotilas murskautui paksun teräs oven taakse ja kolme edessä olevaa kaatuivat maahan. Dal Artha pisti miekkansa ja puukkonsa heidän kurkkuihinsa ja Andromedus syöksyi johtajan perään mutta kaksi kaaos soturia esti hänen tiensä. Soturit löivät häntä miekoillaan vatsaan ja Andromedus tiputti kivusta hänen boltterinsa. Juuri kun soturit olivat valmistautumassa viimeisen iskuun niin Jasonius katkaisi toiselta pään ja ampui toista käteen.
Eloonjäänyt löi Jasoniusta jalkaan ketjumiekalla ja tämä kaatui maahan. Andromedus murskasi soturin yhdellä osumalla päähän ja kirkkaanpunainen veri tirskahti seinälle.
”Oletko kunnossa Jasonius?”
”Olen, menkää äkkiä, en kuitenkaan pysy perässä.”
Andromedus jätti vastahakoisesti ystävänsä ja juoksi toiseen huoneeseen.
0945 Telakointi huone
Andromedus säntäsi sisälle Dal Artha mukanaan ja he pysähtyivät hämmästyneenä. Andromedus hillitsi Dal Arthaa ryntäämästä mukaan. He tulivat telakointihuoneeseen jonka oikeapuoleinen seinä oli pelkkä suuri ikkuna josta näkyi kaaoksen taistelualus. Heidän edessään seisoi kuusi henkivartijaa ja Alfa Legioonan lordi.
”Kappas vaan, tapaamme jälleen, veli.” Johtaja sanoi.
”Thanaro, Anaroth…olisi pitänyt arvata.”
”Niin, mutta sinä et vain arvannut. Minä palvelen Abaddonia ja isoisääni ja sinä kurjaa keisariasi.”
”Isoisää?” Andromedus kysyi hämmästyneenä.
”Aivan, jos et tiedä niin isoisämme oli ennen Alfa Legioonassa, mutta nyt hän on kuollut. Mutta hänen henkensä elää.”
”Miten, miten minä sitten edes palvelen keisaria jos geeneissäni on Alfa Legioonan verta?”
”Saat tietää ajallaan. Kohtaa minut Cadia planeetalla, mutta luulenpa että et tee tiedolla silloin enää mitään. Mutta tiedäthän sanonnan että kuoleman hetkellä paljastetaan kaikki.”
”Et pääse karkuun, päättelen että sinulla ei ole hyppyreppua.”
”Hyvin päätelty” Anaroth sanoi.
Hänen yönmusta viittansa yhtäkkiä alkoi liikkumaan ja se levittäytyi suuriksi lepakon siiviksi joiden kärkiväli oli ainakin kaksi kertaa suurempi kuin Anaroth itse.
”Kuka tarvitsee hyppyreppua?”
Anaroth lennähti kohti ikkuna seinää Andromeduksen luotien saattelemana mutta mikään niistä ei tehnyt vahinkoa häneen. Dal Artha ryntäsi henkivartijoiden kimppuun ja leikkasi heti yhden kahtia.
”Mene Andromedus, kyllä minä pärjään!” Dal Artha huusi painottaen lausettaan sillä kun hän työnsi tikarinsa yhden kaaossoturin pään läpi.
Andromedus nyökkäsi ja juoksi ovelle päin. Yksi henkivartioista tuli eteen mutta Andromedus paikasi voimakynnellään tämän kovasta betonilattiasta läpi. Andromedus aukaisi oven ja huomasi kun hänen veljensä oli menossa alukseen.
”Hyvästi Andromedus” Anartoh sanoi ja heitti kaksi sirpalekranaattia veljeään päin sulkien samalla aluksen oven.
Palkkasoturi juoksi oven taakse ja laittoi sen kiinni. Hän kuuli kun kranaatit räjähtivät ja hän juoksi takaisin aluksen oveen johtavaan käytävään. Mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Hän katsoi kun alus lipui pois hänen näkyvistään. Samalla melkein kaikki muutkin alukset karkasivat hänen näkyvistään.
Hän katsoi alas ja huomasi että hänen joukkonsa olivat voittaneet.
1012 Tukikohdan keskellä
Andromedus oli kerännyt joukkonsa yhteen keskelle tukikohtaa.
”Olen ylpeä teistä sotilaani. Olette aina palvelleet minua hyvin ja olen taaskin tyytyväinen teihin. Seuraavaksi me luovutamme tämän tukikohdan Veren Enkelten haltuun ja sitten me siirrymme aluksillemme hakemaan loput joukot. Kysyttävää?”
Eräs palkkasoturi viittasi.
”No kerro asiasi.”
”Minne me menemme?” Palkkasoturi sanoi.
Andromeduksen ilme vakavoitui huomattavasti.
”Cadiaan.”
Kommentteja kaivataan ja hyvää kesää kaikille!
Entinen soturipappi käveli metsän laitamalle ja nosti oksan hänen edestään. Hän näki pihalla usean petturin vartioivan linnaketta. Mukana oli paljon petturi PDF joukkoja ja myös muutama Alfa Legioonan soturi.
Tukikohdassa oli usea suuri rakennus ja kaikissa oli yksi Kaaoksen Risteilijä. Lähin rakennus minkä Andromedus näki oli vain viidenkymmenen metrin päässä. Sen telakalla oleva alus ei ollut risteilijä, se oli ”Ankeus” luokan taistelualus. Andromedus tiesi että häntä lähimpänä oleva rakennus olisi paikka jossa kapinallisten johtaja olisi. Paikka oli heikosti vartioitu mutta hälytys kahvoja oli joka puolella tukikohtaa.
Andromedus laski kätensä ja antoi oksan revähtää takaisin paikoilleen. Palkkasoturi käveli vähän matkaa eteenpäin joukkojensa luo.
”Me emme voi tehdä mitään ennen kuin tiedustelijat saapuvat.”
Samaan hengenvetoon tiedustelijat saapuivat metsän lomasta.
”Paikka on hyvin vartioitu mutta huomasimme muutamia aukkoja puolustuksessa.”
”Onko tuossa meitä lähimmässä rakennuksessa minkään laista puolustus aukkoa?”
Tiedustelija nyökkäsi ja laittoi bolt pistoolinsa koteloon.
”Rakennusta vartioi vain kaksi miestä sen ainoalla sisäänkäynnillä. He kulkevat rakennuksen sivulle aina joka neljäskymmenes sekunti. Meillä olisi noin viisitoista sekuntia aikaa juosta metsän laidalta ovelle. Mutta sisään ei pääse kuin ehkä pieni iskujoukko.”
Andromedus hymyili ja laittoi pääkallokypärän päähänsä.
”Hyvä, tiedustelija, näytä paikka. Dal, Jasonius, tulkaa mukaan. Muut jääkää tänne.”
Tiedustelijat ja palkkasoturi johtajat katosivat metsään. He kulkivat läpi metsän ja saapuivat hetken päästä metsän reunalle joka oli vain kahdenkymmenen metrin päässä ovesta.
Tiedustelija kohotti sormensa eteenpäin.
”Tuolla, kohta voitte mennä. Mitä sanon joukoille?”
Andromedus kiinnitti äänenvaimentimen boltteriinsa, samoin teki Jasonius.
”Sano heille että sinä olet johdossa sillä välin kun me menemme sisään. Hyökätkää ainakin viidestä eri puolustus aukosta. Haluan murskata heidät monesta suunnasta ja hämätä heitä. Älkää antako tai pyytäkö armoa, sillä te ette tule sitä saamaan heiltä. Älkää jättäkö ketään eloon.”
”Selvä, milloin hyökkäämme?”
”Odottakaa viisi minuuttia, sitten hyökkäätte. Radak, luotan sinun johtajuuskykyysi.”
”Kiitos Andromedus, menkää…nyt!”
Andromedus, Dal Artha ja Jasonius juoksivat metsästä kohti metallista ovea. He juoksivat vain viidessä sekunnissa ovelle mutta joka sekunti tuntui minuutilta sillä jos he jäisivät kiinni koko operaatio menisi pieleen.
Andromedus pysähtyi äkkiä ja tempaisi oven auki.
0936 Rakennuksen sisällä
Andromedus käveli sisään ja ampui pöydän takana olevat vartijat jotka olivat yllättyneet palkkasotureiden yllättävästä tulosta. Dal Artha tuli sisään viimeisenä ja laittoi oven kiinni.
He jatkoivat matkaa betonilattian halki ja aukaisivat oven joka vei pois aulasta. Palkkasoturit astuivat sisään jonkunlaiseen varastoon ja huomasivat kaksi vartijaa. Dal Artha heitti tikarin toisen kurkkuun ja hyökkäsi toisen kimppuun. Toinen vartija yritti hädissään painaa hälytys nappia mutta Dal Artha leikkasi nopealla liikkeellä sotilaan käden ranteen kohdalta irti ja puukotti häntä selkään.
Andromedus katsoi ruumista surullisena. Hän ei koskaan tulisi tottumaan siihen että hän joutuisi tappamaan tavallisia ihmisiä.
Palkkamestari ravisti pois epämukavan tunteen ja jatkoi matkaa taistelu-tovereittensa kanssa kohti toista ovea.
Dal Artha avasi oven ja syöksyi sisään. Andromedus ja Jasonius tulivat perässä ja huomasivat kaksi Alfa Legioonan soturia jotka ampuivat Dal Arthaa vaikka tämä väistelikin ammukset melkein yli-inhimillisen nopeasti.
Jasonius ja Andromedus alkoivat tulittaa toista legioonalaista ja tämä kaatui nopeasti monien hyvin tähdättyjen ammusten takia.
Dal Artha syöksyi vihollisensa kimppuun ja katkaisi tämän pään yhdellä nopealla sapelin liikkeellä.
Kun Dal Artha puhdisti jo miekkaansa he kuulivat kun joku yritti avata ovea heidän sivullaan.
He katsoivat sivulle ja näkivät kun vasemmanpuoleinen ovi lennähti auki ja sisään ryntäsi kymmeniä kokemattoman näköisiä PDF sotilaita.
Jasonius ja Andromedus avasivat tulen ja Dal Artha syöksyi kimppuun. Kokemattomat sotilaat kaatuivat Andromeduksen ja Jasoniuksen tarkan tulituksen edessä ja Dal Arthan hullusti heiluvien terien edessä.
”Me antaudumme!” yksi sotilas huusi ja heitti kiväärinsä maahan.
Muut tekivät saman perässä ja nostivat kätensä ylös.
Andromedus mietti hetken mitä tehdä hänen vangeilleen ja hän keksi teljetä heidät suureen makuutilaan josta he olivat tulleet.
”Dal, Jasonius, sulattakaa ovi kiinni.”
Dal Artha ja Jasonius ottivat miekkansa ja sulattivat oven saumakohdat kiinni äkkiä.
Sen jälkeen he menivät hissiin ja painoivat vihreänä vilkkuvaa ylöspäin nuolinäppäintä.
0940 Toinen kerros
Heti kun hissi saapui toiseen kerrokseen Dal Artha pyöräytti teräaseitaan ja syöksyi sisälle. Sisällä oli selvästi kokenutta PDF:ää ja he näkivät myös kun viittaan sonnustautunut Alfa Legioonalainen juuri meni ovesta ulos.
Dal Artha oli jo yhdeksän soturin kimpussa ja väisteli ja torjui osumia hänen monelta viholliseltaan.
Palkkamestarit ampuivat kaksi sotilasta jotka olivat sivulla ja ryntäsivät ystävänsä apuun.
Dal Artha juuri silloin kaatui maahan kun häntä pistettiin vatsaan pistimellä. Mutta taistelukouluttaja teki laajan kaaren sapelillaan ja viisi ylikoulutettua sotilasta lensi samanlaisessa kaaressa maahan.
Dal hyppäsi pystyyn ja potkaisi samalla kaksi heistä maahan. Jasonius survaisi Kalmanraudan vihollisensa rintaan ja Andromedus murskasi yhden voimakynnellään. Dal Artha viimeisteli viimeiset kaksi maassa olevaa. He kuulivat kun taistelu alkoi ulkona ja ryntäsivät äkkiä ovelle ja potkaisivat sen sisään.
Edessä oleva kaaos merijalkaväen sotilas murskautui paksun teräs oven taakse ja kolme edessä olevaa kaatuivat maahan. Dal Artha pisti miekkansa ja puukkonsa heidän kurkkuihinsa ja Andromedus syöksyi johtajan perään mutta kaksi kaaos soturia esti hänen tiensä. Soturit löivät häntä miekoillaan vatsaan ja Andromedus tiputti kivusta hänen boltterinsa. Juuri kun soturit olivat valmistautumassa viimeisen iskuun niin Jasonius katkaisi toiselta pään ja ampui toista käteen.
Eloonjäänyt löi Jasoniusta jalkaan ketjumiekalla ja tämä kaatui maahan. Andromedus murskasi soturin yhdellä osumalla päähän ja kirkkaanpunainen veri tirskahti seinälle.
”Oletko kunnossa Jasonius?”
”Olen, menkää äkkiä, en kuitenkaan pysy perässä.”
Andromedus jätti vastahakoisesti ystävänsä ja juoksi toiseen huoneeseen.
0945 Telakointi huone
Andromedus säntäsi sisälle Dal Artha mukanaan ja he pysähtyivät hämmästyneenä. Andromedus hillitsi Dal Arthaa ryntäämästä mukaan. He tulivat telakointihuoneeseen jonka oikeapuoleinen seinä oli pelkkä suuri ikkuna josta näkyi kaaoksen taistelualus. Heidän edessään seisoi kuusi henkivartijaa ja Alfa Legioonan lordi.
”Kappas vaan, tapaamme jälleen, veli.” Johtaja sanoi.
”Thanaro, Anaroth…olisi pitänyt arvata.”
”Niin, mutta sinä et vain arvannut. Minä palvelen Abaddonia ja isoisääni ja sinä kurjaa keisariasi.”
”Isoisää?” Andromedus kysyi hämmästyneenä.
”Aivan, jos et tiedä niin isoisämme oli ennen Alfa Legioonassa, mutta nyt hän on kuollut. Mutta hänen henkensä elää.”
”Miten, miten minä sitten edes palvelen keisaria jos geeneissäni on Alfa Legioonan verta?”
”Saat tietää ajallaan. Kohtaa minut Cadia planeetalla, mutta luulenpa että et tee tiedolla silloin enää mitään. Mutta tiedäthän sanonnan että kuoleman hetkellä paljastetaan kaikki.”
”Et pääse karkuun, päättelen että sinulla ei ole hyppyreppua.”
”Hyvin päätelty” Anaroth sanoi.
Hänen yönmusta viittansa yhtäkkiä alkoi liikkumaan ja se levittäytyi suuriksi lepakon siiviksi joiden kärkiväli oli ainakin kaksi kertaa suurempi kuin Anaroth itse.
”Kuka tarvitsee hyppyreppua?”
Anaroth lennähti kohti ikkuna seinää Andromeduksen luotien saattelemana mutta mikään niistä ei tehnyt vahinkoa häneen. Dal Artha ryntäsi henkivartijoiden kimppuun ja leikkasi heti yhden kahtia.
”Mene Andromedus, kyllä minä pärjään!” Dal Artha huusi painottaen lausettaan sillä kun hän työnsi tikarinsa yhden kaaossoturin pään läpi.
Andromedus nyökkäsi ja juoksi ovelle päin. Yksi henkivartioista tuli eteen mutta Andromedus paikasi voimakynnellään tämän kovasta betonilattiasta läpi. Andromedus aukaisi oven ja huomasi kun hänen veljensä oli menossa alukseen.
”Hyvästi Andromedus” Anartoh sanoi ja heitti kaksi sirpalekranaattia veljeään päin sulkien samalla aluksen oven.
Palkkasoturi juoksi oven taakse ja laittoi sen kiinni. Hän kuuli kun kranaatit räjähtivät ja hän juoksi takaisin aluksen oveen johtavaan käytävään. Mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Hän katsoi kun alus lipui pois hänen näkyvistään. Samalla melkein kaikki muutkin alukset karkasivat hänen näkyvistään.
Hän katsoi alas ja huomasi että hänen joukkonsa olivat voittaneet.
1012 Tukikohdan keskellä
Andromedus oli kerännyt joukkonsa yhteen keskelle tukikohtaa.
”Olen ylpeä teistä sotilaani. Olette aina palvelleet minua hyvin ja olen taaskin tyytyväinen teihin. Seuraavaksi me luovutamme tämän tukikohdan Veren Enkelten haltuun ja sitten me siirrymme aluksillemme hakemaan loput joukot. Kysyttävää?”
Eräs palkkasoturi viittasi.
”No kerro asiasi.”
”Minne me menemme?” Palkkasoturi sanoi.
Andromeduksen ilme vakavoitui huomattavasti.
”Cadiaan.”
Kommentteja kaivataan ja hyvää kesää kaikille!
. Ainoa huono juttu , jonka huomasin oli turhat persoonapronominien käyttö ja hieman tökkivä kerronta. Kerrassaan ennenkuulumatonta :x ! Kolmatta osaa odotellaan.
ton ovensulatus kohdan olit vissiin ottanu star warssista 