Sotavasara.net

Tulin siihen tulokseen, että pysyn paremmin kärryillä vuorokaudenajasta ja tiedän ulkomaailman olevan yhä olemassa, kun pidän verhoja päiväsaikaan auki.

Jäin kuitenkin pohtimaan - älkää nyt fyysikot naurako - että onko ikkunasta päivästä toiseen tuntitolkulla tulevalla auringonvalolla mitään vaikutusta hyllyllä lojuvaan figukokoelmaan? Jos kirkas aurinko hyväilee nappeja vuositolkulla, kärsiikö maalipinta tai jotain vastaavaa? Ei sillä että nuo tuosta tuon rumemmaksi enää muuttuisivat.

Galeios kirjoitti:Jäin kuitenkin pohtimaan - älkää nyt fyysikot naurako - että onko ikkunasta päivästä toiseen tuntitolkulla tulevalla auringonvalolla mitään vaikutusta hyllyllä lojuvaan figukokoelmaan?

Ei ollenkaan huono kysymys, mutta kemistit osanevat vastata tarkemmin. Maalipinnat, erityisesti valkoinen kellastuu ajan kuluessa. Tämä johtuu yleensä maalin hapettumisesta, jota auringon valo nopeuttaa.

UV valo tuhoaa maalipinnan ja haurastuttaa muovinkin lopulta. Itsellä oli joskus pienenä vanhanaikaisia tinasotilaita lasikaapissa, johon ilta-aurinko pääsi kesäisin paistamaan. Olivat ilmeisesti emaleilla maalattu. Eräänä päivänä huomasin joistakin yksilöistä maalipinnan käpristyneen pois, taisi siellä jokin miekkakin olla taipunut.

Morze kirjoitti:Olivat ilmeisesti emaleilla maalattu.

Ottavatko emalimaalit pahemmin osumaa kuin akryylimaalit?

Galeios kirjoitti:

Morze kirjoitti:Olivat ilmeisesti emaleilla maalattu.

Ottavatko emalimaalit pahemmin osumaa kuin akryylimaalit?

En tiedä. Ajan kanssa kumpikin hajoaa, tosin luulen että emalimaalikerros on jäykempää ja siten herkempää lämpölaajenemiselle.

Sen mitä aiheen tiimoilta olen lukenut, niin akryylimaalit kestävät sisätiloissa jokseenkin alkuperäisessä kunnossa maalaajan eliniän. Suurin käytännön ongelma on ilmeisesti se, että akryylimaalien pinta sisältää runsaasti mikroskooppisia kuoppia yms. ja kerää täten pölyä ja muuta likaa.

Toki jossain sävyissä on voitu käyttää sellaisia pigmenttejä, jotka eivät siedä UV-säteilyä tms. juuri laisinkaan. Mutta jo ikkunalasi ja siihen päälle vielä joku vitriinin lasi, niin tuskinpa ongelmia heti tulee.

Allekirjoittaneella on ollut 10+ vuotta figuja lasivitriinissä auringonvalossa, mitään ei ole käynyt.

Minulla oli joskus testimielessä vanhan huoneeni ikkunalaudalla muutama örkki ottamassa aurinkoa. Johtuen ikkunan tiivisteiden huonosta laadusta välillä ne olivat melko kylmässäkin siinä. Ainoa merkittävä ero, jonka vuosien jälkeen panin maalipinnassa merkille oli pöly ja se, että sellainen aikoinaan myynnissä ollut örkkien 2d-printattu tarralippu oli haalistunut. En enää muista, että kuinka kauan ne siinä nökättivät, mutta vuosia kuitenkin ja ihan suoraan auringonpaisteessa.

Hyvän mielikuvan akrylaattimaalien UV kestosta saa, kun menee ulos katsomaan talon seinää.

Normaalioloissa seinämaali kestää 15-20 vuotta ilman uusintaa, ja nämä ovat auringon lisäksi myös rikkipäästöjen ja monien muiden saasteiden kohteena.

Maalien haalistuminen ja värimuutokset alkaa kuitenkin jo 5-10 vuoden kohdalla olemaan silmin nähtäviä, jos vertailukohta on käytettävissä ja 10-15 vuoden kohdalla jos silmä on tarkka, ja 15-20 vuoden kohdalla haalistuminen on varsin selkeää.

Sisätiloissa ei tietenkään ole luonnon oloja, ja siten maalit pääsevät paljon helpommalla.
Sisätilojen maalit tämän vuoksi yleensä kestää 5-10 vuotta pidempään, kuin ulkoseinien maalit. (sisälle kuitenkin helposti muodostuu kohtia, joihin aurinko pääsee osumaan, ja kohtia, joihin se ei pääse osumaan, jolloin haalenemat näkyy aikaisemmin).

Pääsääntönä voidaan pitää seuraavaa:Kohteessa joka on sääoloilta suojattuna (esim sisätiloissa) UV-säteily aiheuttaa 40% haalistumisesta, näkyvä valo 25% ja lämpö 25%. Loput 10% pitää sisällään kosteuden, saasteet, kiinteistön valaistuksen jne.
Figujen osalta kuitenkin on tämä viimeinen kategoria suurempi, jos figuja käsitellään paljain käsin. Joidenkuiden mukaan, jopa 50%, mutta normaali puhtain käsin tapahtua pelailu, ilman isompia kolhuja, varmastikin kaksinkertaistaa tämän kategorian (siis noin 20%). Suola on varsin paha syövyttäjä, ja yhdessä emäksisen rasvan kanssa maalin pinta rikkoutuu ja väri muunnoksia syntyy.

jos pelkää auringon pilaavan omat hienot figut (minun ei oo niin hienoi, että tarvis pelätä), niin UV-lakka suojaa varsin hyvin figuja UV:n poltteelta. Tällöin jää vielä lämpö, näkyvä valo, kosteus, sormien rasvaisuus, suola (sipsit), pöly jne (lakkaus toki suojaa myös koskettamiselta, mutta lakka kerros kuluu, kun sitä kosketellaan rasvan, suolan jne tahrimilla sormilla, ja on sormissa luonnostaankin hapanta hikeä, emäksistä rasvaa jne...)

Jos vielä järjestät, että figusi ovat vakiintuneessa lämmössä noin 18 celsiusta ja huoneen kosteus on vakio ja sijoittuu 35 ja 60 väliin, ja et käsittele figujasi ilman puhtaita puuvillakäsineitä, niin figujesi maalipinnan ikääntyminen on tippunut noin 75-90% pienemmäksi, eli figujesi maalipinta kestää muuttumattomana noin 60-90 vuotta.

esimerkki tuotteesta uv suoja spraystä:
http://storenvari.fi.kotisivukone.com/t ... l?id=23/92

Ikkunat voi myöskin pinnoittaa UV-suoja kalvolla, tai esim lasivitriinin, jossa pitää figut esillä.
Tällöin viimeistely lakkaa ei tarvitse käyttää.

Esimerkki tuotteesta:
http://www.oulunmainoskeskus.fi/auringo ... alvot.html



Ja kuten Karri tuolla aikaisemmin jo mainitsikin, niin perus ikkunalasi suojaa myös figujasi.
Normaali tasolasi ilman pinnoitteita päästää näkyvästä valosta lävitseen vain osan (vaikkakin suurimman osan), ja esim perus 3 lasisen ikkunan, jossa on nykyaikainen lämpöselektiivi elementti, pääsee näkyvästä valosta lävitse 60-70%, ja nelilasisissa sitten vähemmän.
Vanhemmat 3 lasiset ikkunat päästää auringonvalosta noin 70-78% lävitse.

Kumpikin tosin päästää noin 95% UV säteilystä lävitse.

Samoin usein huoneistojen kosteus ja lämpö pysyvät suht vakaina, ja kohtuullisen edullisina maalille, joten jo näillä eväillä on maalin ikääntymisestä häipynyt 15-20%, joskus enemmänkin. Isoimpana tekijänä kotioloissa on kuitenkin figujen säilyttäminen siten, ettei niitä käsitellä paljain käsin, vaan esimerkiksi puhtain puuvillahansikkain.

Ilman mitään ihme konsteja, figut säilyy lasikaapissa noin 15-20 vuotta ilman suuria muutoksia.

Saloselta mahtava, tyhjentävä selitys maalipintojen kestoista. Suuret kiitokset! Kiva tietää myös esim noista ikkunalasien näkyvän valon läpäisystä, todella mielenkiintoista.

Risto,

Nää sun selityksesi voisi laittaa suoraan Wikipediaan, niin että etsivä löytää ne varmemmin. Green stuffista kirjoitit taannoin mainiosti, samoin figuilussa käytettyjen materiaalien myrkyllisyydestä/myrkyttömyydestä (akryyli, lyijy, tina, liuottimet, liimat ...).

Aika helmi juttu, että foorumilla on ammattifiguilija, ammattimaalari ja askartelumateriaalien tuntija - ja vielä samassa henkilössä. :)

-ile

Täytyy nyt kysyä vaikka en ole (toistaiseksi) yhtään hankkimassa. Miten finecast tai muut resiinifigut kestävät kuumuutta ja auringonvaloa? Sen kuvan olen saanut ettei kannata jättää lojumaan kesällä autoon joka on auringonvalossa.

Mysterous kirjoitti:Täytyy nyt kysyä vaikka en ole (toistaiseksi) yhtään hankkimassa. Miten finecast tai muut resiinifigut kestävät kuumuutta ja auringonvaloa? Sen kuvan olen saanut ettei kannata jättää lojumaan kesällä autoon joka on auringonvalossa.

Resiini pehmenee lämmössä. Hieman vaihtelee valmistajan seoksen mukaan, mutta sellainen 35-40 astetta riittää ohuiden osien taivutteluun, ja tälläinen lämpö voi siis johtaa ohuiden osien itsekseen taipumiseen. Itse pyrkisin, ettei lämpö nouse yli 30 asteen, sitä alemmissa ei useimmille ole mitään haittaa.

Resiinit itsessään yleensä kestää korkeampia lämpöjä. Heikoimmat mitä äkkiseltään löytyi kestävät yli 100 astetta.
Resiinit eivät siis mene "pilalle", kun niiden lämpö kohoaa niin paljon, että taivuttelu on mahdollista, ne "vain" taipuvat.

Resiinit eivät suoranaisesti "sula", vaan ne lämmön noustessa liian korkeaksi syttyvät.

Autossa lämpötilat voivat toki nousta varsin korkeiksi.
Esimerkiksi,jos autosi on musta, ulkona on tyyntä ja autosi on suorassa auringonpaisteessa, niin teoriassa lämmöt on seuraavat:
ulkona on 26 astetta autossa 65-70 astetta, riippuen maalin kiillosta.
ulkona on 35 astetta autossa 73-80 astetta

Jos helle, on tätä kovempi, niin resiini voi siis teoriassa syttyä tuleen. Mutta kuten sanottu, niin pääosa kestää yli 100 astetta, joten varsin epätodennäköistä on, että tälläiset lämmöt saavutetaan. (ja jotkin kestää yli 400 asteen lämpöjä...)

80 asteen lämmössä ollut resiiniukko saattaa toki olla varsin erikoisessa asennossa, kun paksummatkin osat vat pehmenneet ja maan vetovoima vetänyt ne kojelautaa vasten.

Muistelisin, että kun finecast tuli, teki joku netissä uunitestejä sille. Tarpeeksi korkeassa lämpötilassa se ikään kuin paloi muotoonsa, eikä enää sen jälkeen taipuillut. Tämä taisi tapahtua tosin vasta yli sadassa asteessa, niin että arkielämässä tämän ei pitäisi tapahtua vahingossa.

Vautsi, nyt on tullut kyllä aika tiukkaa settiä. Tuskin tulee suihkuteltua nappeja UV-sprayllä (harvemmin tulee figuja lakattua ylipäätään, koska olen aina sillä fiiliksellä että "parantelen näitä sitten joskus vielä vähän"), mutta pitää varmaan harkita lasikaappia jossain vaiheessa. Kiitoksia neuvoista! :)

Morze kirjoitti:Muistelisin, että kun finecast tuli, teki joku netissä uunitestejä sille. Tarpeeksi korkeassa lämpötilassa se ikään kuin paloi muotoonsa, eikä enää sen jälkeen taipuillut. Tämä taisi tapahtua tosin vasta yli sadassa asteessa, niin että arkielämässä tämän ei pitäisi tapahtua vahingossa.

Turvallisuus ohjeet yms on vähän huonoja tämän kaltaisen tiedon etsimiseen, koska ne pääasiassa käsittelee aineita ennen valamista. Tiedon etsiminen jää lähinnä tee-se-itse testaa ja kokoeile ihmisten kirjoitusten varaan, ja en ole itse kokoeillut uunittaa resiinimalleja.

tälläinen kovettuminen on varmasti mahdollinen muutos, ja kyseessä on ilmeisesti "karkaistuminen". usein tälläinen karkaistunut aine on hauraampaa, kuin ennen, mutta kovempaa kuin ennen.
Usein karkaisun pystyy kuitenkin joko "perumaan" uudelleen lämmityksellä ja sopivalla jäähdyttämisellä, ja myöskin "päästämään", kuten raudan, jolloin karkaisu ei tee tuotteesta niin haurasta.

Resiiniä olevia kappaleita olen lämmittänyt kuumailmapuhaltimella, ja taivutellut niitä, kuten myös muita muoveja.

uskoisin, että tällöin on maksimissaan käyty 70 ja 90 asteen välissä, eikä kuvaamaasi kovettumista ole tapahtunut.

Piti sitten itse ottaa FC spruen pätkä ja kuumotella sitä kuumailmapuhaltimella. Täydellä höökillä kun sitä lämmitteli, muuttui lähimpänä suutinta oleva osa kellertäväksi ja hieman savusikin, eikä enää taipuillut kypsän spagetin lailla kuten alempi osa pätkästä. Täysin jäykkää siitä ei tuklut, mikä johtuu varmaan siitä, että ainoastaan kohteen pinta ehti reagoida.

Morze kirjoitti:Piti sitten itse ottaa FC spruen pätkä ja kuumotella sitä kuumailmapuhaltimella. Täydellä höökillä kun sitä lämmitteli, muuttui lähimpänä suutinta oleva osa kellertäväksi ja hieman savusikin, eikä enää taipuillut kypsän spagetin lailla kuten alempi osa pätkästä. Täysin jäykkää siitä ei tuklut, mikä johtuu varmaan siitä, että ainoastaan kohteen pinta ehti reagoida.

Uuni voisi siis olla karkaisulle parempi paikka, kun lämmön tasainen levittäminen olisi helpompaa.

Samoin osana karkaisua pidetään nopeaa lämmön alentamista, eli jos annat sen vain olla lämmityksen jälkeen on karkaistuminen vähäisempää, kuin esim kylmään veteen laittamalla.

(esim teräksen karkaisun poisto tapahtuu nostamalla lämpö 250 huitteille, ja pudottamalla lämpöä 1 aste/minuutti vauhdilla, tms. En ole seppä, niin en välttis muista oikein)

Omissa puhalteluissanikin välillä tuli savua ilman tulta, mutta värimuunnoksia ei syntynyt.

Engl. resin on suomeksi hartsia, ei resiiniä!
Resiini ei ole suomenkielen sana, joten puhutaan asioista oikeilla nimillä.

Karkaisusta jäänyt yläasteen teknisen työn tunnilta mieleen, että silläkin on väliä, miten päin kuumennetun esineen laittaa veteen. Esmes veitsen tms. terän sai opettajan mukaan pilattua sillä, että laittoi sen lappeellaan veteen; piti ehdottomasti laittaa joko kärki tai (jos oli vain yksi leikkaava terä) terä edellä.

Onko kenestäkään Mythbusteriksi?

Voi hyvinkin pitää paikkansa. Metalli johtaa erinomaisesti lämpöä kuten vesikin, joten heti kontaktissa veden kanssa koko aihio rupeaa nopeasti jäähtymään. Jos se jäähtyy liikaa, sitä terää ei saa enää karkaistua.
Joku seppä vois varmaan kertoa saako sen karkaistua sitten jos sen terän vain yksinkertaisesti lämmittää uudestaan ja laittaa uudestaan terä tai kärki edellä veteen.