Sotavasara.net

Tän täytyy olla kova, tässä on Rutger Hauer! Hetkinen…

Aloitin uuden armeijaprojektin, 1500-luvun lopun turkkilaiset. Tarkoitus olisi pelata näillä Warhammer Fantasy Battlea ”counts-as” Empire –armeijana ja ehkä jossain vaiheessa kokeilla jotain historiallista sääntösettiä.

Maalasin aluksi Perry Miniaturesin ”Guard executing a Frankish Prisoner” tms. mallin, joka tuli ristiretkeläisajan “Emir’s Court” –setissä. Tätä voi ehkä käyttää noitienmetsästäjänä Warhammerissa.

Setä:


Setä eri suunnista:


Minulla ei ollut oikein selkeää ideaa, miten etenen tämän kanssa. Lopputulema oli, että nysväsin aika kauan ja maalasin muutaman värin uudelleen. Esim. nuoliviini oli ongelmallinen, kuviosetit eivät onnistuneet ja lopulta päädyin tekemään siihen pintakuviot itse. Panostin joissain kohti liikaa ja joissain liian vähän... Alustasta puuttuu vielä ruohotus, sen toteutus on fundeerauksessa.

Kuvat ovat vähän heikkoja (esim. selässä oleva jousi ei livenä näytä noin ääriviivaiselta), mutta eipä nyt löydy parempaa valaistusta tähän hätään. Frankin tukka on kyllä aika syvältä. Ei huvittaisi palata...

Aloitussatsiarmeija:


Ajattelin alkuun tehdä kuvan mukaiset ukkelit valmiiksi. Aloitin poikkeuksellisesti maalamalla alustat ensin, yksi yksikkö on jo pohjamaalissakin. Otsikko on ”aloitussatsiarmeija”, sillä innostuin vähän liikaa ja hommasin yhteensä n. 200 figua, kuormaston ja kaikkea. Tässä on vähän alle sata tyyppiä...

Armeija on pääsääntöisesti TAG:n ottomaaneja, mukana on vähän Redoubtia, Perryä, Ral Parthaa (kuvan ”Demigryph Knight” –yksikön ratsut), 1st Corpsia (kuormaston vaunut), Aventine Miniaturesia (kuvan sotanorsu, josta tulee ”Steam tank”) ja Hasslefreeta (khröhm). Warhammeriin sopivien yksiköiden ohella hankin tataareja poneineen sekä ratsastavia jousimiehiä - historiallista armeijaahan tässä kasataan.

Eri valmistajien figuissa on jonkin verran skaalaeroja, mutta laitetaan yhteen yksikköön vain yhden valmistajan tuotteita. TAG:n ukkeleilla ei ollut soittimia, joten hankin sellaisia erikseen. Ajattelin seuraavaksi rakennella teltan, joka on takaa auki – teltan sisälle tulisivat ne Hasslefreen figut. Tai sitten maalaan hevosia. Katsotaan, miten näitä ehtii maalata.

Saa kommentoida.

Vaikuttava näky :)

Kokeillaan Teemun kanssa tulevana perjantaina pelata historic armeijoilla ja fabasäännöillä, eli siinä yksi hyvä historic sääntis :) Yksiköiden pisteet ja aseistukset ja aseiden erikoissäännöt katsotaan WAB 2.0:n armeijakirjasta, ja sovellellaan muuten fiiliksen mukaan. Ei taikavaihetta :) Mulla ei tosin harmi vaan ole 1500 -luvulle mitään armeijaa.

Kiitti! Turkkilaisia voi pelata 1600-luvun porukkanakin, ottomaanien armeija oli sen verran jämähtänyt :) Ehkä jopa 1700-luvun...

Katselin itse Field of Glory -sääntösettiä (renaissance) hIstorialliseen pelaamiseen. Se mahdollistaisi monenlaiset armeijat vastakkain, mutta pelien kesto arveluttaa (3-4 h). Eiköhän tässä jotain joskus keksitään, näiden kanssa menee.

Maalasin frankin tukan uudestaan. Ei se edelleenkään hirveän hyvältä näytä. Otin uudet kuvat.



Kysymyksiä:

1. Jos haluaa esim. panssarin paremman näköiseksi kuin tässä, onko olemassa jotain muuta kikkaa kuin armoton nysvääminen? Olisiko se NMM kuitenkin se juttu, jossa osaamistan kannattaisi yrittää viedä eteenpäin?
2. Onko jotain kivoja värikikkoja ylipäätään?
3. Pitäisikö korostuksia tehdä enemmän (lähinnä vaaleaan – tässähän on aika tummat perusvärit. Toisaalta historiallisiin ehkä sopii tällainen tyyli)?
4. Kannattako tässä iässä opetella blendaamaan?
5. Onko Kjell Westön romaaneja pakko lukea?

1-2) Tässä tulee hieman sculptin rajat vastaan, mutta siis periaatteessa hyvää jälkeä saa aikaan kun vaan lutraa ihan sikana, joka siis sinällään on melko nopsaa, mutta vaatii useita vaiheita. Tässäpä tutoriaali: http://www.mainlymedieval.com/ozpainter ... .php?t=878

3) Aina. Käytännössä se asia, missä kaikki ei-äärihuippumaalarit voi parantaa on lisätä kontrastia, eli kirkkaammat korostukset ja tummemmat varjot.

4) Tottahan toki. Tällä hetkellä kuuminta hottia on two-brush blending. Wet blendaus on kuitenkin kanssa kivaa: http://kws.figurines-tv.com/index.php?m ... ires&id=23
Tää on kanssa hyvä (se mitä tapahtuu siinä yhdeksän ja kymmenen minuutin välissä on takuulla oudoin ja uskomattomin maalausratkaisu mitä olen ikinä nähnyt).

On komea sculpti ja tykkään kyllä maalauksestakin! Tuohon voisi sopia veri-efektit maahan ja miekan kärkeen. (Tämä on kenties ensimmäinen kerta kun veri-aiheinen kommenttini liittyy veren lisäämiseen eikä vähentämiseen).

Tästä tullee äärettömän tyylikäs armeija.



1) Kokeile pigmenttejä. Niillä saa helposti kivaa jälkeä aikaan ja vähemmän kiiltoa figuihin.

5) Joululomalla on sosiaalinen paine lukea romaaneja. Westö on kuitenkin ihan hyvä valinta.

5 : ei, mut Mika Waltarin on...

Kiitos kommenteista. Erityisesti kirjallisuutta koskevat olivat äärettömän kiinnostavia!

Waltarilta olen lukenut Sinuhe pypyktiläisen ja kirjailijaksi haluavien oppaan, mutta miehen muu tuotanto on ihan hirveää kuraa. Kyllä, olen yrittänyt mm. Mikael Karvajalkaa ja Johannes Angelosta. Ei herranen aika... Komisario Palmu... Myös Westö on ihan hirveää tervaa, melkein yhtä puuduttavaa kuin Jörn Donner. Kahta Westön romaania olen aloittanut, toisen lukemisen lopetin n. 200 sivun jälkeen, toisen jo aiemmin. Donnerin lehtikirjoittelu on ihan hyvää, mutta ne kirjat.

Dostojevski, vaikka pitkäpiimäinen onkin, sentään kirjoitti jotain asiaa väliin. Ja ne olivat vielä jatkokertomuksia sanomalehtiin.Suomea äidinkielenään kirjoittavista vemputtajista esim. Joel Haahtela sentään kirjoittaa lyhyitä romaaneja.

Kiitos myös maalausta koskevista kommenteista. Verta ei tule, pigmenttejä voin harkita. Hammerheartille kiitos tutoriaaleista - olen vähän kahdenlaista mieltä kontrastin lisäämisen autuudesta, mutta harkitaan sitä kuitenkin jossain vaiheessa. Tässä figussahan käytin melkein mustaa kaikissa varjostuksissa, mutta tiukat blondaukset jätin tekemättä. Olisi ihan kiva vähän kehittyä figujen maalauksessa, mutta huomaan helposti palaavani niihin juttuihin, joita parhaiten osaan - siis niihin, jotka omaksuin joskus 1980-1990-luvun taitteessa...

Lahjakkaasti jätin linkin tästä pois:

Hammerheart kirjoitti: Tää on kanssa hyvä (se mitä tapahtuu siinä yhdeksän ja kymmenen minuutin välissä on takuulla oudoin ja uskomattomin maalausratkaisu mitä olen ikinä nähnyt).

http://kws.figurines-tv.com/index.php?m ... res&id=115

Pahvivalmiste kirjoitti:Waltarilta olen lukenut Sinuhe pypyktiläisen ja kirjailijaksi haluavien oppaan, mutta miehen muu tuotanto on ihan hirveää kuraa. Kyllä, olen yrittänyt mm. Mikael Karvajalkaa ja Johannes Angelosta. Ei herranen aika... Komisario Palmu... Myös Westö on ihan hirveää tervaa, melkein yhtä puuduttavaa kuin Jörn Donner. Kahta Westön romaania olen aloittanut, toisen lukemisen lopetin n. 200 sivun jälkeen, toisen jo aiemmin. Donnerin lehtikirjoittelu on ihan hyvää, mutta ne kirjat.

Westöllä on ihan hyviä novelleja, suosittelen niitä. Etenkin jos on asunut PK -seudun lähiöissä pienenä, niin novelleissa on tarttumapintaa. Vielä jos olis suomenruotsalainen, olisi vähän enemmän. Waltarin Karvajalat taas sijoittuu 100 vuoden tarkkuudella oikeahkolle ajanjaksolle ja alueelle ton sun armeijan kannalta, joten ne on kyllä vaan pakko lukea, et voi välttää... Raskastahan se teksti on ja kuiva on juoni, mutta ei auta... Westön "Missä kuljimme kerran" oli kokonaisuutena ihan OK, ja sitä suosittelisin Täällä pohjan tähden alla -rinnalle antamaan kuvaa vuoden 1918 -tapahtumista.

smaxx kirjoitti:Westöllä on ihan hyviä novelleja, suosittelen niitä. Etenkin jos on asunut PK -seudun lähiöissä pienenä, niin novelleissa on tarttumapintaa. Vielä jos olis suomenruotsalainen, olisi vähän enemmän.

Vaikuttaa perverssiltä. Vähän niin kuin kuuntelisi Teleksin "Hiljaa virtaa Vantaa" -kappaletta "ihan vaan saadakseen tarttumapintaa".

smaxx kirjoitti:Waltarin Karvajalat taas sijoittuu 100 vuoden tarkkuudella oikeahkolle ajanjaksolle ja alueelle ton sun armeijan kannalta, joten ne on kyllä vaan pakko lukea, et voi välttää... Raskastahan se teksti on ja kuiva on juoni, mutta ei auta... Westön "Missä kuljimme kerran" oli kokonaisuutena ihan OK, ja sitä suosittelisin Täällä pohjan tähden alla -rinnalle antamaan kuvaa vuoden 1918 -tapahtumista.

Vein jssain kerran kulkiessani lahjaksi saamani "Täällä Pohjantähden alla" antikvariaattiin antamaan kuvaa vuoden 1918 tapahtumista. Ja juuri tuota "Missä kuljimme kerran" yritin lukea (toinen yritys oli se leijakirja) - ei toivoakaan. Teoksen filmatisoinnista tehty tv-sarja oli ok.

Sen jälkeen kun luin erään suomalaisen kirjailijan Odysseus-pastissin, olen tiennyt, missä raja menee. Kiitti vinkeistä kuitenkin... :P Ehkä kokeilen noita Westö:n novelleja.

Mikael Hakim on kyllä kärjessä pakollisten luettavien romaanien listalla tämän 1500-luvun osmaaniarmeijan tekijälle :D