Sotavasara.net

Rant/ Koska GW tuntuu julkaisevan uuden hyödyttömän sääntökirjan vähän väliä ja codexeissa on niin paljon uusia ja visuaalisesti muuttuneita yksiköitä ettei pelimaailmaa meinaa tunnistaa samaksi kuin omina aktiivivuosina alkoi elää ajatus mieleisimmän edikan jäädyttämiseksi kaveripeleihin. Tuntuu tosi hyödyttömältä ostaa uusi kallis kirja ja opetella muutokset vain parin pelin takia kun samalla vielä huomaa, että puolet vanhasta armeijasta on nerffattu pelikelvottomaksi ja pitäisi hankkia taas uutta muoviroskaa nurkkiin pölyttymään. /Rant

Aloitin pelaamisen kolmosedikan alussa ja sen jälkeen nelonen on ainoa, joka on tuntunut parannukselta edelliseen. Rogue Traderia ja kakkosta olisi kiva kokeilla koska kaikki armeijani ovat 80-luvun lopun ja 90-luvun alun metallia, pelaajia tuntuu vain olevan todella vaikea löytää. Itselleni loogisin valinta olisi siis varmaan nelonen muutamilla house-ruleilla.

Kysymyksiä:

- Onko minulla liian negatiivinen käsitys Gw:n suunnasta vai onko fanikunta yleisesti samoilla linjoilla?
- Onko pettyneitä mutta pelihimoisia ihmisiä tarpeeksi, että olisi otollinen aika laajemmalle jäädytelylle "classics"-sääntökokonaisuudelle joita laiskemmat pelaajat voisivat pelata kotipeleissään ja pari kertaa vuodessa turnailla vaikka Ropeconissa?
- Mistä edikasta sinulla on lämpimimmät muistot?

Muutenkin saa keskustella aiheesta ja palauttaa minut ruotuun jos olen vain vanhemmiten kyynistynyt.

Hands_of_blue kirjoitti:- Onko pettyneitä mutta pelihimoisia ihmisiä tarpeeksi, että olisi otollinen aika laajemmalle jäädytelylle "classics"-sääntökokonaisuudelle joita laiskemmat pelaajat voisivat pelata kotipeleissään ja pari kertaa vuodessa turnailla vaikka Ropeconissa?

Tuo on puhtaasti peliporukka kohtainen. Todennäköisyydet tosin huonoja. Pelaajat yleensä ottaen haluavat uudemman koska se on "oikea" tapa pelata ja koska ainakin sillä saa vähän vaihtelua. Jos juuttuu yhteen edikkaan niin on pian nähty kaikki ja pelit alkaa muistuttaa toisiaan kun tehokkaimmat kombot ovat viilattu. Siksi varsinkin turnausympäristöön tuo ei oikein toimi.

Toisaalta onhan ropeconissa viitosedikan fabaakin pelattu :) Omaan melkein koko setin tuohon edelleen ja edelleen pelaisin tuota mielelläni(paitsi ettei ole yhtään faba armeijaa. Ei oikein nappaa nykyhinnoilla ostella kun ei ole edes aikaa maalailla edes. Melkein pitäisi palkkamaalauttaa ja parempaakin käyttöä palkkamaalatun armeijan hinnalle löytyy).

Itse tyydyn pelaamaan kotona uusinta omilla muutoksillani ja turnauksiin menen viskomaan vain noppaa uusimmilla säännöillä.

Ns omaa peliä voi mun mielestä pelata ihan keskenään sovituilla säännöillä, joissa otetaan joku edikka minkä molemmat osaa pohjalle, ja säädetään siihen haluttu määrä hölmöyksiä ojennukseen, tai otetaan uudemmista edikoista ne muutamat fiksut keksinnöt halutessa mukaan. Codexiinkin voi keskenään sopien tehdä tarvittavat säädöt, millä saa pelin toimimaan. Omaksi iloksihan näitä pelataan kuitenkin :) Avoimet turnaukset on sitten sellaisia, missä pitää olla asiat eri lailla määritettyjä.

tneva82 kirjoitti:

Hands_of_blue kirjoitti:- Onko pettyneitä mutta pelihimoisia ihmisiä tarpeeksi, että olisi otollinen aika laajemmalle jäädytelylle "classics"-sääntökokonaisuudelle joita laiskemmat pelaajat voisivat pelata kotipeleissään ja pari kertaa vuodessa turnailla vaikka Ropeconissa?

Tuo on puhtaasti peliporukka kohtainen. Todennäköisyydet tosin huonoja. Pelaajat yleensä ottaen haluavat uudemman koska se on "oikea" tapa pelata ja koska ainakin sillä saa vähän vaihtelua. Jos juuttuu yhteen edikkaan niin on pian nähty kaikki ja pelit alkaa muistuttaa toisiaan kun tehokkaimmat kombot ovat viilattu. Siksi varsinkin turnausympäristöön tuo ei oikein toimi.

Joo, tarkoitinkin lähinnä kaltaisiani satunnaispelaamiseen taantuneita harrastajia joiden kohdalla se 0-10 peliä vuodessa ei ehdi aiheuttaa kyllästymistä vaan päinvastoin on mukavaa, että silloin kun ehtii pelaamaan ei tarvitse käyttää aikaa uuden omaksumiseen. Aktiivisempaan aikaan toki uusista julkaisuista nautti enemmän kun ne tuntuivat osalta harrastusta eivätkä pakonomaiselta rahastukselta

Lähinnä voisi olla ihan mielekästä yhdistellä eri edikoista parhaat osat yhdeksi masteriksi. Yksikään edikka jota itse olen kokeillut ei pitemmän päälle itsessään ole ollut niin hyvä että siihen olisi halunnut jäädä sidoksiin.

ajattelin itse vaihteeksi pelata 2 edikan säännöillä pari pelia aluksi kotona ja sitten ehdottaa kavereille, osa säännöistä on paljon kivempia ja parempia kuin uusissa edikoissa
tietysti muutama muutos pitää tehdä sääntöihin ja ehkä jos jaksaa niin muuttaa uusien modellien pisteytystä ja sääntöjä sillä tavalla että ne sopivat 2 edikkaan.

jamovoima kirjoitti:Lähinnä voisi olla ihan mielekästä yhdistellä eri edikoista parhaat osat yhdeksi masteriksi. Yksikään edikka jota itse olen kokeillut ei pitemmän päälle itsessään ole ollut niin hyvä että siihen olisi halunnut jäädä sidoksiin.

tälläistä juuri, olisi todella hyvä idea, voi olla vaan hankala toteuttaa. voi tulla kaveri porukassa erimielisyyksiä

jamovoima kirjoitti:Lähinnä voisi olla ihan mielekästä yhdistellä eri edikoista parhaat osat yhdeksi masteriksi. Yksikään edikka jota itse olen kokeillut ei pitemmän päälle itsessään ole ollut niin hyvä että siihen olisi halunnut jäädä sidoksiin.

Tämähän olisi se paras vaihtoehto, mutta moisen kokoaminen on harrastus itsessään ja vähän ristiriidassa helppouden tavoitteen kanssa. En kyllä pätkääkään epäile etteikö Sotusta löytyisi tarvittavaa taitoa rakentaa parempi kokonaisuus kuin mihin GW on sinänsä potentiaalisella materiaalillaan pystynyt.

Hands_of_blue kirjoitti: - Onko minulla liian negatiivinen käsitys Gw:n suunnasta vai onko fanikunta yleisesti samoilla linjoilla?
- Onko pettyneitä mutta pelihimoisia ihmisiä tarpeeksi, että olisi otollinen aika laajemmalle jäädytelylle "classics"-sääntökokonaisuudelle joita laiskemmat pelaajat voisivat pelata kotipeleissään ja pari kertaa vuodessa turnailla vaikka Ropeconissa?
- Mistä edikasta sinulla on lämpimimmät muistot?

- Makuasia, mutta en allekirjoita näkemystäsi. Ainoa asia mikä nykyedikassa tökkii on huono codexien välinen balanssi ja lähitaisteluun pääsemisen hankaluus mikä taas ei näy lähitaistelijoiden hinnassa.
- Omat pettymykset eivät liity edikkaan tai toiseen sinällään, kaipaan vain sääntöpakettia joka mahdollistaa monimuotoisten armeijoiden peluuttamisen ilman merkittävää tehomenetystä...mikä siis korjaantuu ensisijaisesti codexien rukkaamisella, ei sääntöpaketin muutoksilla tässä nimenomaisessa edikassa.
- Kolmosessa taisi olla CSM codexissa se Khornen hilpari tmv. En voittanut paljon (pelasin puhtaasti teemoja) mutta hauskaa oli eikä tuntunut siltä, että vastassa olevat codexit söisivät evääni pelaajan kyvyistä riippumatta.

Enkkulassa wanhat parrat ovat kaivaneet faban kolmosedikan naftaliinista ja pelaavat sillä "oldhammeria". Samaten Rogue Traderia pelataan.

Minäkin pidän enemmän vanhojen sääntöjen hengestä.

Näissä vanhoissa säännöissä on kuitenkin enemmän reikiä kuin emmentalkiekossa. Ne eivät missään nimessä sovellu vakavaan kisapelaamiseen, ellei sitten kilpailun aihe ole porsaanreikien hyväksikäyttö.

Keskenään saa pelata mitä itse tykkää, ja sitä olen harrastanut viimeiset reilut 20 vuotta. Luulin vaan, että näiden valtavirtapelien pointti oli nimenomaan se, että "kaikki muutkin pelaa samoilla säännöillä". Kun siitä oravanpyörästä hyppää pois, vaihtoehtoja on muitakin kuin GW:n vanhat versiot.

Nostalgialla on oma arvonsa, mutta muutaman RT -pelin jälkeen sen hohto karisi nopeasti...

RT:n säännöt kehoittavatkin ihan suoraan käyttämään pelinjohtajaa, plus muutenkin yleinen sävy on, että "näillä säännöillä GM voi luoda hienoja skenaarioita".

Kutonen pohjaksi Codexien ja perussääntöjen osalta, vitosesta Vehicleiden vahinkotaulukot, kolmosesta(?) vanhat Cover Savet ja D4:t sun muut nopat takaisin.

Hands_of_blue kirjoitti:Kysymyksiä:

- Onko minulla liian negatiivinen käsitys Gw:n suunnasta vai onko fanikunta yleisesti samoilla linjoilla?

Itse ainakin olen samalla linjoilla, tuo "uutta muovia"-fiilis ei yleensä saa muuta kuin huokauksia ja päänpyörittelyä. Tosin siinä on myös ongelmana se, että ne muovikitit näyttävät yleensäkin aika hoopoilta. Suurin GW-vastustus itsellä on noihin uusiin kirjoihin. Noin neljäkymppiä kappale, eikä tunne että saa rahoilleen vastinetta. Pelejä vielä jaksaa pelata ja vanhoja figuja on vieläkin ihan liikaa omiin tarpeisiin, mutta armeijakirjat/codexit on lähinnä pakollisia pahoja. Escalation esimerkiksi on 90% copypastea apocalypsekirjasta, jolloin tulee lievä rahastuksen maku suuhun, vaikka itseäni ei escalationin perusidea haittaisikaan. Lisäksi jokainen GW:n uusi kirjajulkaisu tuntuu lähinnä vaihtavan sitä mikä on tällä kertaa rikki ja mikä jää pölyttymään hyllyyn. Fluffikin on vanhan kierrätystä tai nimien kirjoittelua demoniprimarkkien sydämeen. Uusimmista kaaoskirjoista tuli vaan semmoinen olo että ne ovat (hyvin kallista) jätepaperia kun uudet kirjat ilmestyvät, en minä niitä hyllyssä halua pitää.

Tosin ehdottomasti suurin negatiivisuus kohdistuu kyllä siihen fanikuntaan. Kaveripeleissä on huomattu että sekä 40k että faba ovat ihan tasapainossa ja pelattavia, mutta kun suurin keskustelu ja aktiviteetti GW-pelien saralla keskittyy turneisiin, niin ei mikään ihme jos kilpavarustelu alkaa ja tietyt yksiköt häviävät pelipöydiltä. Tuo ongelma on ehkä vielä pahempana vanhoissa edikoissa, eikä niissä voi edes odottaa että uudet julkaisut sekoittavat pakkaa. Ei kiitos viime edikan Grey Knighteille.

Hands_of_blue kirjoitti:- Onko pettyneitä mutta pelihimoisia ihmisiä tarpeeksi, että olisi otollinen aika laajemmalle jäädytelylle "classics"-sääntökokonaisuudelle joita laiskemmat pelaajat voisivat pelata kotipeleissään ja pari kertaa vuodessa turnailla vaikka Ropeconissa?

Ehkä, mutta näkisin tilanteen enemmän paikallisena. Jos samalla alueella on monta pelaajaa jotka haluavat pelata edikkaa x keskenään, tulevat he varmaankin pelaamaan sitä. Ongelmana on tosin se, että nämä pelaajat tuskin mainostavat hirveästi olemassaolostaan, eli jos et tunne heitä, et pääse mukaan. Tämmöinen yhtenäinen sääntöpaketti taas kärsii hirveästi siitä, että jossain päin suomea joku haluaakin pelata edikkaa y, eikä mistään päästä yhteisymmärrykseen. Lisäksi Ropeconissa eivät käy läheskään kaikki, eikä yhdestä tai kahdesta pelistä vuodessa paikkakunnalla z jaksa kiinnostua niin paljon että jaksaisi investoida aikaansa moiseen.

Hands_of_blue kirjoitti:- Mistä edikasta sinulla on lämpimimmät muistot?

40kssa kakkosesta. Nykyinen 40k onkin mielestäni lähinnä editio 3,7895, kun kolmosesta kutoseen ei ole tapahtunut kuin lähinnä pikkuviilausta, enkä itse näe mitään syytä vaihtaa kutosedikasta editioihin 3-5. Korkeintaan voi tiputtaa jotain nippelisääntöjä ja pelata house rulettua kutosta.

Ykkönen ja kakkonen taas erottuvat omanlaisinaan. Ykkönen ehkä kärsii pahiten siitä, että se on täynnä kaiken maailman randomtaulukkoa (myös armeijantekovaiheessa), säännöt ovat siellä täällä ja rhinokin voi maksaa 50 tai 370 pistettä kirjasta riippuen. Lisäksi kesken edikan menivät ainakin mariinien statit sekä ajoneuvosäännöt uusiksi. Fluffikin heittelee vähän sinne tänne, kun taustamaailma oli vielä kehityksen alla. Peli vielä vaati kolmannen pelaajan pelinjohtajaksi, että pysyisi mielekkäänä. Todella hyvä idea, mutta hankalampi järjestää casuaalimmassa ympäristössä.

Kakkonen on ehdottomasti oma suosikkini, vaikka onkin hieman huonomaineinen. Edikka oli kyllä hyvin helposti rikottavissa, eikä tukenut turneementaliteettia pätkän vertaa, mutta eipä nyky40ksta/fabastakaan saa oikein mitään irti jos toinen pelaajista ryhtyy tuunaamaan listaansa. Kakkosedikassa oli movement-statti, kunnolliset säännöt coverille ja armour saveille, sekä sopivasti siistejä special ruleja että yksiköt tuntuvat erilaisilta, ilman nykyistä universal special rule-helvettiä. Säännötkin tuntuivat järkeviltä, eikä marinesquadin bolttereita pakotettu räiskimään samaa tankkia etupeltiin kuin ryhmän lascannon. Lisäksi sai mennä piiloon, jäädä kytikselle, viskellä kranaatteja yms. Monet aseet tekivät useampia haavojakin, jolloin monstrous creaturet eivät olleet automaattisesti kovempia kuin kaikki muu. Edikassa tosin on muutama iso ongelma:

- Ei piikkieldareita, taukkeja tai necroneita (ellei lasketa necronien white dwarf-listaa, jota vastaan kukaan järkevä tuskin jaksaa monta peliä enempää) niiden ystäville.
- Ei sääntöjä siisteille Forge Worldin vempeleille tai satunnaisille uusille GWn järkeville yksiköille.
- Huono maine (assault cannoneilla ja cyclone missileillä varustetut terminaattorit tappaisivat kyllä kaiken, mutta niitä ei saanut kentälle kuin huijaamalla) + (nykyedikoiden HQt ja monstrous creaturet tappavat käytännössä paljon tehokkaammin väkeä kuin kakkosedikan vastaavat).
- Pelaajien vähyys.
- Nykyedikan pelaajien nihkeä suhtautuminen vanhojen editioiden pelaamiseen. (Ei niihin ole muita pelaajia, en osaa jne.)
- Ensimmäinen pelaaja jolle vain voittaminen on tärkeintä (ja lista sen mukainen) vie koko porukalta pelihalut saman tien.
- Ei premeasurementtia. Arvailuleikki strategiapeleissä ei vain ole miltään kantilta järkevää.

Kakkosedikassa voisi lisäksi nähdä kentällä squatteja, genestealer cultteja, harlekiiniarmeijoita, erilaisia imperiumin "pikku"järjestöjä (arbites) jne. Eräs paikallinen kaveri on tosin esittänyt innostuksensa kakkosedikkaan ja eräs kolmaskin tyyppi on vihjannut että olisi mielenkiintoa ainakin testipeliin. Ehkä pitäisi aktivoitua itse ja pistää peliä pyörimään, kun kaikki sen edikan sääntöpaketit ja codexitkin ovat hyllyssä...

Samoilla linjoilla ollaan.
Minunkaan mielestä 40k:ssa ei ole vika sinänsä säännöissä, muutamaa typerää poikkeusta lukuunottamatta, vaan juurikin tuossa yksiköiden ja armeijoiden väljähtymisessä. Valtavasta lähdemateriaaalipotentiaalista on harmillisen vähän käytössä ja kaikki mielenkiintoisimmat jutut, kuten inkvisitio (ja muut vastaavat keisarikunnan organisaatiot) ja kaaos on ihan vesitettyjä. Marineiden uusi kirja oli ihan hyvä chapter taktiikoineen ja xenoksilla ihan ok kirjat, mitä nyt eldareissa olisi valtavasti lisäpotentiaalia. Vähän pelkään, että gw on liian iso ottamaan enää riskejä oikeasti uusien juttujen kanssa ja sen takia valitettavasti joudutaan tyytymään näihin kolmosedikan päivityksen päivityksiin ja nykyiseen armeija/joukkovalikoimaan. Toisaalta joulun dataslatet, inkvisio codex ja supplementit Antaa kyllä vähän valoa, josko sieltä tulisi edes jotain vanhoja juttuja takaisin. Toisaalta ainakin inkvisitio-codex oli potentiaaliinsa nähden valtava vesitys, joten en liikoja odota tulevaisuudeltakaan.

Onneksi on faniprojekteja, kuten In the emperor's name, jotka saa innostumaan. Ja tietenkin forge world, joka tuottaa nykyisellään 90% gw:n kiinnostavimmasta tavarasta, vaikka vähän kyllä odotan jo jotain muutakin materiaalia kuin horus heresyä...

Tänään sitten kaivettiin kakkosedikka naftaliinista, demotin parille kaverille noin 400p pelin. Taktinen mariiniryhmä vs. seitsemän plaguemarinea, joista yksi oli astetta ronskimpi komentaja. Pelissä tuli hyvin esille ampumista, lähitaistelua, sekä erikoisempia pikkusääntöjä ja toimintamahdollisuuksia. Demotettaville ja itselle jäi tosi positiivinen fiilis ja edikan yksityiskohtaisuus näkyi erinomaisesti. Tulemme pelaamaan sitä ehdottomasti jatkossakin, vaikka yksityiskohtien määrä takaakin sen että myös kutosta tulee pelattua, tosin enemmän apoccihengessä. Kakkonen kun rupeaa herkästi tahmaamaan jos kentällä on liikaa liikkuvia osia, eikä sovellu massataistelupeliksi. Nykyedikka taas ei ole erityisen tyydyttävä vaihtoehto pienempien erikoisjoukkojen nahisteluun, joten molemmilla on paikkansa. Tuli myös innostusta kaivaa esiin ja kasata kaikkia härömpiä nappeja, kuten adeptus arbiteseja ja genestealer hybridejä, kun ei tarvitse asennoitua ison armeijan maalaamiseen. :)