Celebdae kirjoitti:Mä oon tästä jonkun verran eri mieltä. Kaaospoikien kulta-ajalla heidän faba-turnauksissaan oli aika rankat kompit ja samoilla linjoilla olivat muutkin (harvat) silloiset turnausjärjestäjät. Sittemmin GW (tai no Pirinen) otti näitä paljon ihan virallisiin sääntöihin. Taisi olla jossain kutosedikan paikkeilla, kun pelattiin aika pitkälti virallisten sääntöjen mukaan, sillä olivathan ne parantuneet suhteessa aika huomattavasti.
Tässä juu palataan kahteen olennaisesti erilaiseen ajanjaksoon. Nelos-vitosedikka oli niin villiä herohammeria, että turnauskäyttöön GW suositteli komppeja itsekin. Vitosen Battle bookin sivuilta 34 ja 37 löytyy "tournament limits" -listat, joissa rajoitetaan allyja, magiatasoja, esineitä ja sen sellaista normaaleihin "vapaisiin" listoihin nähden. Sivu kertoo myös
In 1995 Warhammer author Jervis Johnson bravely took it upon himself to organise an international Warhammer tournament in Nottingham.
--
All the games were played with pre-arranged limits which Jervis set beforehand to accommodate the time available for the games and the fact that the players would be meeting for the first time. After the first Warhammer tournament Jervis modified his set limits slightly and these are the limits which we've used for the Tournament Battle scenario described earlier. The limits are intended to make it easier for players who have never met before to play by reducing the availability of some of the 'wilder' machines and monsters, and by placing a lid on the more destructive magic and powerful characters. This obliges players to choose representative armies and puts an appropriate emphasis on generalship and games play.
--
The Tournament Game is a good standard to adopt when playing against a new opponent, for inter-club competitions, for tournaments, for club competitions, and for any competitive games especially where players might not necessarily be part of the same regular gaming group.
--
These are, of course, only the standard or base tournament limits, and individual tournament or competition organisers might want to change details either by loosening some restrictions or imposing more.
Eli tuohon aikaan GW itse käytti ja suositteli ylimääräisiä turnausrajoituksia, sekä kehotti järjestäjiä sorvaamaan omansa. Ihan hyvä idea, koska vitosessa peruslistat, allyt, laajat superesinearsenaalit sun muut sallivat aika härskiä settiä.
Päivän toinen lainaus otetaan WD243:sta, jossa Alessio Cavatore aloittaa artikkelinsa "The Quest for the Invincible Army" sanoilla
The Warhammer Unlimited competition was part of this year's Warhammer Grand Pageant. We tried to give the players complete freedom from all the usual tournament limitations which restrict the way you create your Warhammer army list. I always find the surreal and imaginative discussions players have about 'the most powerful Warhammer army they can think of' extremely amusing.
Loppuartikkeli käsittelikin sitten extra-sikamaisen liskoarmeijan kasaamista.
Merkillepantavasti ylimääräisiä turnausrajoituksia pidettiin normaaleina ja ajatusta "mahdollisimman kovan" listan tekemisestä surrealistisena ja vähän kieli poskessa -hölmöilynä. Artikkelin kuvassa Alessiolla on päällään "super beard" -joulupukinparta koomisuutta korostamassa.
Siitä päädyttiin kummallisen nopeasti kutosedikan ajattelutapaan, jossa
alioptimaalisen listan tekemistä turnaukseen pidettiin surrealistisena ja typeränä, sekä komppien ehdottamista vastenmielisenä.
Asiaan vaikutti varmasti kutosen yleinen tyyli, jossa ainakin aluksi yritettiin pitää mopo käsissä kirjojen voimatason ja överivehkeiden suhteen. Joku introartikkeli, jota en enää jaksa kaivaa esiin, sanoi että strength 3 on nyt maailmanlaajuinen normi ja nelonen jotain erityisen merkillepantavaa. Hetken se kesti. Sitten taisi olla Alessio itse, joka pisti skavenien kaikille vempeleille pykälän tai pari lisästrenaa ihan vain "teeman vuoksi" ja taas oli mopo vapaana valtatiellä. Sääntökorjauksien osalta välillä GW yritti itse ylläpitää virallisia fakkeja Annualien muodossa, mutta sitten kehiin astui surullisenkuuluisa RAW-konsepti, jossa kirjan tekstiä kuului noudattaa, vaikkei siinä olisi ollut mitään järkeä. Korjauksia ei tehty, koska tuote oli täydellinen ja muutokset voisivat hämmentää. Sama ajattelu taisi hallita listoja. Ei firman omissa turnauksissakaan mitään komppeja minusta nähty. Jenkeissä kyllä oli sport scoret, mutta se oli vähän atlantinylinen ilmiö.
Ehkä ajattelua muutti myös uudempi internet-aika, jolloin ei enää nähty erityisempää syytä armahtaa toisen kylän tai maan pelaajia pehmityssäännöillä niin kuin ensimmäisessä lainauksessa vielä perusteltiin.
Nyt meinaa taas karata aika pitkäksi, mutta pointtina oli että faba ehti olla vitosessa GW:n itsensä komppamaa ja siihen rohkaisevaa, kutosessa hyvin kirjavetoista, ja nyt taas uudelleen fanien keskenään komppaamaa. Maailma on muuttunut kahteen otteeseen, ei ihan tarkalleen edestakaisin mutta sinne päin.