Parhaat aikakaudet / taistelut historiallisiin peleihin

[Mazikainen]

Kokeillaas saadaanko vilkasta keskustelua tämän topikin alle. Eli kysymys kuuluu, mitkä ovat mielestänne parhaita historian aikakausia ja yksittäisiä taisteluja joista saadaan mahtavimmat, mielekkäimmät ja molemmille osapuolille mielenkiintoiset sotapelit pöytään? Plussat ja miinukset!

Alustan tässä viimeaikaisella projektillani.

Klassinen Kreikka & naapurit hopliittien aikana.

Aikaskaala: Alkaen kreikkalais-persialaiset sodat 499 Eaa. ja jatkuen noin apaut Aleksanteri Suuren retkiin 330-luvulla jolloin hopliitit jäivät pike phalanxien varjoon. Lisäämällä pike phalanxit kokoelmaan voidaan aikaa jatkaa aina Pyrrhokseen jolloin hopliitteja taidettiin vielä nähdä riveissä.

+ Vähemmän pelattu ajanjakso. Yleensä Ancients -pelaus sijoittuu aikakausiin jolloin roomalaiset olivat pelissä mukana ja imperial roman -ajanjaksoa puskee joka tuutista.
+ Monipuoliset vastustajat. Kreikka keskeisessä roolissa nahistelemassa naapureiden ja omiensa kanssa, mutta myös Persia, aikainen Karthago ja muut barbaarikansat antavat historiallisia ja uskottavia vihollisia. Persialaisarmeija on myös selvästi asymmetrinen kreikkalaisiin nähden ja joutuu käyttämään ratsuväkeä tehokkaasti kumotakseen hopliittijalkaväen paremmuuden omaan sparabaraan nähden.
+ Historiankirjoitus sotien suhteen ei ole tyhjentävää ja kokonaiset ylimalkaisesti kuvatut kampanjat mahdollistavat kohtuullisen vapaan oman skenaariosuunnittelun.

- Spartalaisten ylivoimaisuus jalkaväen suhteen esim. Peloponnesolaissodan aikana asettaa tiettyja hankaluuksia skenaariosuunnittelulle.
- Varhainen kreikkalainen hopliittiarmeija on aika yksipuolinen joukkojen suhteen. 10% muita joukkotyyppejä kuin hopliitteja alkaa olla jo liikaa.
- Aidot kenttätaktiikat eivät mahdollista juuri setupin jälkeistä taktikointia muodostelmien ja tiedonvälityksen historiallisen kömpelyyden vuoksi.

Arvosana: ***

[ile]

Eli kysymys kuuluu, mitkä ovat mielestänne parhaita historian aikakausia ja yksittäisiä taisteluja joista saadaan mahtavimmat, mielekkäimmät ja molemmille osapuolille mielenkiintoiset sotapelit pöytään?

Mun näkemykseni on, että kaikesta saadaan mielenkiintoista, kun tekijät osaavat hommansa ja pelillisyys ja graafisuus ovat oikeassa suhteessa käsiteltyyn aiheeseen. Isossa osassa on tietenkin pelaajan mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet. Esim. USAn sisällissodan aikaiset meritaistelut tai Italian 1930-luvun siirtomaasodat eivät ole suuren yleisön suosimia seksikkäitä aiheita, joten tekijöitä ei juuri ole, ei ole kilpailua, ei panosteta tuotekehittelyyn, ei synny mainittavan tasoisia pelejä. En tiedä noista aiheista yhtään peliä, enkä rehellisesti sanottuna ole kovin kiinnostunut näistä aiheista.

Esimerkkeinä voisi olla erilaisia pelaamiani antiikin ajan, Napoleonin sotien ja 2. maailmansodan simulaatioita/pelejä, joista jotkut toimivat, ja toiset eivät sitten yhtään. Aivan samoista aiheista ja taisteluista on pelejä, joista toisen tekijät eivät ole hiffanneet, mikä sodan/taistelun juoni oli ja miten sen voisi pelillistää, ja toiset tekijät taas ovat osuneet suoraan ytimeen, niin että sekä simulaation taso että pelillistäminen että graafisuus ja käyttöliittymä ovat timankia.

Toisin sanoen ei ole mitään toisia parempia aikakausia, on vain toisia parempia pelejä.

Oliko nyt kiva eka vastausviesti tällaiseen topicciin...? Sori.

-ile

[smaxx]

Eli kysymys kuuluu, mitkä ovat mielestänne parhaita historian aikakausia ja yksittäisiä taisteluja joista saadaan mahtavimmat, mielekkäimmät ja molemmille osapuolille mielenkiintoiset sotapelit pöytään?

Mun näkemykseni on, että kaikesta saadaan mielenkiintoista, kun tekijät osaavat hommansa ja pelillisyys ja graafisuus ovat oikeassa suhteessa käsiteltyyn aiheeseen.

Joo, mutta jos huomioi sen, että aikakaudesta on olemassa tietoa, on olemassa figuja kattavasti sodan eri osapuolille, ja aikakaudesta syntyy mielenkiintoisia pelejä, niin silloin mikä vaan aikakausi tai alue ei ole samalla viivalla. Rooma ja Kreikka dominoi antiikkia figutarjonnassa ja Britit dominoi kaikkia kausia figujen tarjontapuolella missä ikinä ovat historiallisesti naamaansa näyttäneetkään...

Itse olen hommaillut figuja nyt antiikkiin (persia, rooma), napoiluihin (preussi, itävalta) sekä ACW:hen ja WWII:hin. Noihin on ukkoja ja sääntöjä olemassa. Napoilujen ja ACW:n pelillinen hyvä tai huono puoli on joukkojen samankaltaisuus. Antiikkiin saa mukavasti epäsymmetrisempia matseja, barbaarien ja järjestäytyneempien sotajoukkojen välille. Kreikan ja Persian kähinät on kanssa ihan mielenkiintoisia, vaikka Persialla niissä aina ottaakin pataan, mutta niinhän se taisi mennä :)

[Mazikainen]

Hankalin sovitettava sota on silloin jos toinen osapuoli on ollut historiallisesti niin heikko että mitään jakoja ei ole ollut, tai jos historialliset taistelut ovat olleet aivan liian yksipuolista teurastusta. Siitä nuijasodasta on hirmu vaikea tekemälläkään tehdä hyvää sotapeliskenaariota joka myötäilisi historiallista asetelmaa.

Sen lisäksi taistelut joissa toinen osapuoli vain kykkii asemissaan ja nakkelee noppaa ovat haastavia tehdä sellaiseksi että kaikilla on kivaa. Tällaisia taisteluja on jo Krimin sodassa ja Jenkkien sisällissodassa paljon, puhumattakaan sitten ensimmäisestä maailmansodasta. Toisaalta Waterloo ja Gettysburg ovat molemmat aika vastaavanlaisessa asemassa ja ovat kuitenkin luultavasti eniten pelatut sotapeliskenaariot koskaan (Gettysburgin ensimmäisenä ja toisena päivänä tosin tarjoutuu puolustajallekin paljon liiketilaisuuksia).

Tuo on sitten toinen aspekti että miten löytyy sääntöjä ja figuja. Kyllä se selkeästi helpottaa johonkin periodiin sisälle pääsyä kun on valmis sääntökirja ja aimo läjä valmiita skenaarioita, puhumattakaan figuista siinä skaalassa missä niitä nyt sattuu haluamaan. Vaan emmehän me sotapelaajat halua suinkaan mennä siitä, missä aita on matalin?

[ile]

Joo, mutta jos huomioi sen, että aikakaudesta on olemassa tietoa, on olemassa figuja kattavasti sodan eri osapuolille, ja aikakaudesta syntyy mielenkiintoisia pelejä, niin silloin mikä vaan aikakausi tai alue ei ole samalla viivalla.

Pääsääntöisesti tietoa on saatavilla paljon enemmän kuin pelintekijät koskaan jaksavat hankkia. Yliopistojen ja sotakorkeakoulujen kirjastot ovat pullollaan tarkkaa sotien, kampanjoiden, päätöksenteon ja taisteluiden analyysiä, jote ei ole otettu huomioon peleissä.

Figut on tietenkin aivan olennaista figupeleille. En ottanut tätä huomioon vastauksessani. Ehkä figupelifoorumilla olisi pitänyt arvata, että sotapeleistä ja pöydistä puhuttaessa tarkoitetaan nimenomaan figupelejä. Mulle sotapelit ovat perinteisesti olleet lautapelejä, ja nappulat pahvilaattoja. Figuja niihin voi halutessaan lisätä havainnollisuuden nimissä.

Mielenkiintoisuus on kiinni tasan siitä, mihin peli keskittyy. Väitän, että talvisodastakin saadaan mielekäs peli aikaiseksi, jos keskitytään sellaisen tason kipeisiin päätöksiin, joita suomalaiset joutuivat tekemään, vaikka enimmäkseen taistelut olivatkin poterossa kykkimistä ja pystyssä päin juoksevien vihollisten lahtaamista. Venäläiskomentajakin voi pelata enemmän esikuntapeliä politrukkeja vastaan, miettiä votka-annoksen määrää ennen hyökkäystä, pelätä luovien ratkaisujen johtavan sotaoikeuteen jne. jne. Pelin fokus pitää vaan löytää sieltä, missä pelattavaa, päätettävää ja vaihtelevia tuloksia löytyy.

Hankalin sovitettava sota on silloin jos toinen osapuoli on ollut historiallisesti niin heikko että mitään jakoja ei ole ollut, tai jos historialliset taistelut ovat olleet aivan liian yksipuolista teurastusta. Siitä nuijasodasta on hirmu vaikea tekemälläkään tehdä hyvää sotapeliskenaariota joka myötäilisi historiallista asetelmaa.

Totta.

Tosin nuijasota on mun mielestäni kiehtova haaste, ei mikään automaattinen umpikuja. Jos katsotaan sen sodan/kapinan lähtökohtia, nuijamiehillä oli mahdollisuudet saavuttaa paikallinen ja alueellinen ylivoima, pakottaa Flemingin pienet ratsu- ja palkkasoturijoukot hankalaan maastoon ja viedä taistelu omilla ehdoillaan perille. Mielenkiintoisen pelin tästä saa aikaiseksi, kun keskittyy a) nuijamiesten vaikeuksiin organisoinnissa ja sodanjohdossa, ja b) Flemingin pakkoon toimia nopeasti, löytää ratkaisutaistelut ja pelata teknisellä ja sotataidollisella ylivoimalla määrän ylivoimaa vastaan.

Luonnollisesti tällaissa pelissä ei pidä keskittyä simuloimaan mitään yksittäistä taistelua, vaan koko sodan/kapinan olemusta ja lähtökohtia. Figupelillistäminen edellyttäisi laajaa ja tarkoin pohdittua kampanja-asetelmaa henkisine ja materiaalisine resursseineen. Pöydällä pelattaisiin vain taktisia otteluita, varsinainen peli tapahtuisi paljolti pöydän reunojen ulkopuolella.

Voi olla, ettei tästä saa kovin hyvää figupeliä aikaiseksi, koska konfliktin tekijät ovat muualla kuin itse taistelukentällä. Mutta mä en vastatessani suinkaan ajatellut pelkkiä figupelejä.

Sen lisäksi taistelut joissa toinen osapuoli vain kykkii asemissaan ja nakkelee noppaa ovat haastavia tehdä sellaiseksi että kaikilla on kivaa. Tällaisia taisteluja on jo Krimin sodassa ja Jenkkien sisällissodassa paljon, puhumattakaan sitten ensimmäisestä maailmansodasta. Toisaalta Waterloo ja Gettysburg ovat molemmat aika vastaavanlaisessa asemassa ja ovat kuitenkin luultavasti eniten pelatut sotapeliskenaariot koskaan (Gettysburgin ensimmäisenä ja toisena päivänä tosin tarjoutuu puolustajallekin paljon liiketilaisuuksia).

Skaala vain sellaiseksi, että politiikalla, ammuskulutuksella, väsymyksellä, reserveillä ja sen sellaisella on merkitystä. Ja pelin kulku niin nopeaksi, että yhden teurastukseen päättyvän rynnäkön pelaaminen kestää minuutin. Sillä tavalla päästään irti pelillisesti ikävistä/tylsistä seikoista ja voidaan keskittyä kiinnostaviin seikkoihin.

Mä vähän niinkuin peräänkuulutan luovuutta ja out-of-box -ajattelua. Tarkoitushan ei ollut listata jo olemassa olevia hyviä sääntöjä ja saatavilla olevia figuja, vaan yleensä etsiä "parhaita" aikakausia/taisteluja historiallisiin peleihin. Vai?

-ile

[Julfdi]

Kahta aikakautta työn alla:
Puhun nyt taktisen tason peleistä, kuten aloituspostikin.

Italian sodat - n 1490- 1550
+ suuri valikoima erilaisia joukkoja
+ sodankäynti murroksessa - tasapaino ratsuväen ja jalkaväen, ampuvien ja lyövien yksiköiden välillä koko ajan käymistilassa
+ liittosuhteet vaihtelevat parin vuoden välein, joten eilisen liittolaisia voi huomenna peluuttaa vastakkain - historiallisesti perusteltavia skenaarioita riittää
+ knehtivaatteet

- kunnon piikkimieslohkot alkavat dominoida kenttää historiallisesti, vaatii säännöiltä paljon, että tasapaino piikkien, parhaan ratsuväen ja tuliaseiden välillä tuntuu sopivalta
- piikki/keihäsmiehiä käytettiin usein todella massiivisina blokkeina - haastavia skaalata parin tuhannen miehen yksikköä sadan-kahden sadan miehen osastoihin
- jos haluaa olla tarkka, muoti muuttuu näkyvästi joten 1490- keihäsmiehet eivät käy 1550 keihäsmiehistä

Neljä tähteä viidestä - missä kuitenkin oma ihastus aikakauden sekavaan tapahtumahistoriaan ja tarinallisuuteen painaa vahvasti.

Puola ja sen naapurit 1650-luvulla (mahdollisesti leviten 30-vuotiseen)
+/- ratsuväkipainotteinen, koska idässä on tilaa
+ hyvin erilaiset armeijat eri valtakunnilla: Ruotsin modernista länsimaisesta, Moskovan ja Puolan kautta, tataareihin ja ottomaaneihin
+ valtavirtaan nähden hyvin eksoottisia yksiköitä, puolalaisten husaareja ja rautapaitaisia pancerneja, moskovalaisten streltsejä ja pajareita, tataarien jousimiehiä ja ottom aanien sipaheja ja janitsaareja,
joiden kanssa samalla kentällä voi temmeltää rakuunoita, reitereita ja musketöörejä, historiallisesti perustellusti
+ ampuvan ja iskuun perustuvien joukkojen tasapaino edelleen hakusessa
+ vaihtelevia poliittisia suhdanteita - puolalaisella voi sotia kaikkia muita vastaan, ruotsalaisellakin suurinta osaa
+ vähemmän pelattu (tosin 30 vuotinen ja varsinkin sitten Englannin sisällisota kyllä ovat pelattuja)

- univormujen dokumentointi vielä hajanaista - ruotsalaisilta ensimmäiset rykmenttikohtaiset kirjaukset juuri tältä ajalta
- muoti muuttuu, joten 1650 armeija pitäisi näyttää erilaiselta kuin 1620-luku tai 1680-luku. Jos tarkkuudeksi riittää sinnepäin, samat punatakkiset musketöörit voivat toki palvella Wallensteinia 1620-luvulla ja ruotsalaisia 1650-luvulla
- epäsymmetrisistä armeijoista voi ajoittain seurata pelikokemus, jossa altavastaajaa lyödään armotta: tykistö voi jauhaa puolalaisen ratsuväen aika surkeaan kuntoon ja muskoviittien vanhakantaisempi väki on ongelmissa puolalaisten kanssa
- heikommalla pelaajalla on taktisella tasolla hankala pelata huoltosotaa, jossa laadullisesti parempi ja mahdollisesti lukuisampikin vihollinen tapetaan nälkään ja yleiseen kurjuuteen

4/5

[smaxx]

Kahta aikakautta työn alla:
Italian sodat - n 1490- 1550
Puola ja sen naapurit 1650-luvulla (mahdollisesti leviten 30-vuotiseen)

Erittäin mielenkiintoisen kuuloisia aikakausia, pistetään korvan taakse jos nykyiset projektit joskus valmistuu.

[Trekkeri]

Itse olen viimeisen parin vuoden aikana mieltynyt Napoleonin sotiin ja ollaan 15mm figuskaalassa pelattu aikakautta paljonkin. Aiheena toki varmaankin perinteisin sotapelaajien joukossa, mutta ei sinänsä yllätys ottaen huomioon aiheen valtavat mahdollisuudet erilaisiin skenaarioihin. Listasin alla olevat mietinnät lähinnä figukeräilijän/maalaajan näkökulmasta, jota edustan pelaajakunnassa.

Napoleonin sodat 1805-1815 (jätin tietoisesti pois vallankumoussodat)

Plussat:
+ Tietoa tarjolla valtavasti
+ Suuret taistelut (paljon figuja)
+ Värikkäät univormut
+ sodankäynnissä korostuu jalkaväen käyttö, mikään aselaji ei ole ylitse muiden
+ koko Eurooppa mukana (voi keskittyä marginaaliarmeijoihinkin)
+ aikakauden "romanttinen" kuva sotimisesta (tämä taisi kuolla viimeistään ensimmäisessä maailmansodassa)

Miinukset:
- laajuuden vuoksi perehtyminen vie aikaa
- univormut vaihtuivat vähän väliä, asettaa etenkin puritistille päänvaivaa maalauksen suhteen
- valitusta skaalasta riippuen isot taistelut vaativat paljon figuja (isommat taistelut hyvä järjestää usean pelaajan voimin)

[Mazikainen]

Komppaan Italian sotia mielenkiintoisena aikakautena. Sattuu vielä samalle ihmisiälle hurmaava joukko historian merkkihenkilöitä, poliittisen historian klassikkoajattelijoita ja sitten vielä niitä taidemaalareitakin. Ajan sodankäynnistä sen sijaan ei ole kovin selkeää mielikuvaa vaikka Borgioita olen katsonutkin.

Ile: Pelaan itsekin Hex&Counter -sotia ja operatiivinen/strateginen puoli on toki ihan oma seikkailunsa. Tällä foorumilla hain ehkä enemmän juuri näitä figupelejä. Nuijasodan läheltä ehkä 25-vuotinen sota venäläisiä vastaan voisi antaa mielenkiintoista purtavaa. Siinä kun käytiin ryöstöretkillä puolin jos toisin niin saisi hyvä skirmish-tason kahakoita ainakin helposti.

[Julfdi]

Muutamia kommentteja Napoleonin aikaa dissaamatta, se on tosi mielenkiintoinen aikakausi edellämainituista syistä.

Suuret taistelut = paljon figuja, voi sitten olla, varsinkin aloittaessa haitta.
Ja toisaalta pienet taistelut =/= vähän figuja. Jo komppaniaan menee aika monta miestä, eli kyse on tarkkuudesta jolla sovitaan osastoa kuvattavan.

Se että molemmilla osapuolilla on melko samantapaiset kyvyt, kuten Napoleonin sodissa tai vaikka Amerikan sisällissodassa varmaan helpottaa pelisuunnittelua ja voi olla pelillisesti mielekkäämpikin kuin vahvan epäsymmetriset konfliktit

[Nysse]

Itsellä on mieltymykset alkanut kallistua aika pitkälti viikinkien ajan, napoleonin sotien ja toisen maailmansodan suunnille.

Viikinkien ryöstöretket ovat mielenkiintoinen aikakausi ja pelikoot pysyvät aika mukavina. Kiinnostusta auttaa myös loistava Saga sääntösetti. Yksinkertaiset ja nopeasti pelattavat säännöt jotka oppii yhdellä pelikerralla mutta joiden hallitsemiseen menee kauan aikaa. Eri osapuolet mukavan vaihtelevia pelityyleiltään.
+ Komeita figuja
+ Inhimilliset figumäärät (30-60 per puoli)
+ Monia erilaisia skenaarioita joita pelata
+ Nopea pelata
+ Eri viikinkisaagat ja niiden tuomat sankaritarinat
- Aika jalkaväkipainotteista

Napoleonin sodat vievät tällä hetkellä ehkä ykkössijan jos joku aikakausi pitää nostaa yli kaiken. Sopiva yhdistelmä liikettä ja asemointia ja ainakin sopivalla sääntösetillä peli ratkeaa loppupeleissä pitkälti oikealla asemoinnilla kuin puhtaasti noppaa heittelemällä. Vähän kommenttina aiempiin huomautuksiin, aikakaudelta löytyy myös pienempiä taisteluja joita voi pelata skirmish tyylisillä säännöillä. Ei sen aina tarvi olla armeijakunta toista vastaan :) Kyllä näitä komppaniakoossa tehtyjä huoltolinjojen häirintöjä ja suojauksia tapahtui paljon, mutta ei niistä vaan yleensä hirveästi mitään kirjoitella.
+ Tietoa tulee jopa liikaakin
+ Värikkäät ja vaihtelevat univormut
+ Lähes loputtomiin erilaisia taisteluita ja skenaarioita pelattavaksi
+ Herrasmiesmäisyys oli vielä kunniassa
- Jos haluaa täydellisen WYSIWYG pelin pitää rajata aikaväli pieneksi tai omata epäinhimillinen maalaustahti (ja budjetti). Univormut vaihtuivat todella tiuhaan.
- Hidas aloittaa koska vaatii paljon figuja (tosin lähinnä siksi että kaikki tuntuvat pelaavan vain divisioonakoosta ylöspäin)

Toinen maailmansota on pelipuolella ollut ehdoton suosikki niin räiskinnöissä kuin strategiassa. Figupuolella jäänyt omalta osalta valitettavan vähäiseksi. Nyt Bolt Actionia ja Flames of Waria tullut aloiteltua.
+ Runsas tekninen kehitys sodan edetessä johti vaihteleviin taktiikoihin ja joukkoihin
+ Figutarjonta on runsasta ja eri yksiköistä löytyy jokaiselle jotakin
+ Tietoa on varmaankin enemmän kuin mistään muusta aikakaudesta
- Jos puhtaasti historiallisesti pelaa niin pääosa taisteluista oli kaikkea muuta kuin tasavertaisten armeijoiden kohtaamisia.
+

[Dolmot]

Vaikka en pelaakaan, ajatuksena kiinnostaa kolmikymmenvuotinen sota. Ajallisesti ja sotilaallisestihan se sijoittuu Julfdin mainitsemien kausien väliin, eli monenlaiset aselajit ovat merkittävästi edustettuina ja mielekästä toimintaa löytyy niin tuli- kuin lähitaistelun puolelta. On piikkilohkoa sekä jokseenkin luotettavasti toimivaa muskettia, pistoolia ja tykkiä, mutta mikään näistä ei yksinään dominoi asetelmaa. Lyhyehköt kantamat takaavat, että pelin voi mahduttaa melko realistisesti pöydälle vaikka 28-millisenä. Tai missä tahansa muussakin skaalassa.

Poliittisesti tuossa oman aikansa "maailmansodassa" riittää toimintaa ja yllättäviä käänteitä. Suosikkinsa voi poimia käytännössä mistä vain Euroopan kolkasta. Valtiollisia osapuolia löytynee tiukastikin laskien toista kymmentä sekä pienemmät pirstaleet päälle. Mahtuipa mukaan myös pari ehtaa valtiotason takinkäännöstä, antautuvien palkkasoturien värväystä ja muuta ovelaa. Skenaarioita voi kehittää kahakasta ratkaisutaisteluun ja klassiseen pääkaupungin piiritykseen sekä valtaukseen. Hyvin värikäs episodi siis. Voi vedota ihmisiin, jotka kaipaavat fantasiapelityylistä "kaikki kaikkia vastaan vuorotellen" -häröpalloa.

Huonona puolena ehkä tässäkin, että historiallisen täsmällisyyden maksimointi on ristiriidassa koko Euroopan laajuisen ja...no, 30 vuotta kestävän rähinöinnin kanssa. Jostain päästä pitää tehdä kompromisseja. Pienellä what if -muokkauksella saadaan kyllä melkoinen määrä skenaarioita jos eivät todelliset jostain syystä riitä.

[Mazikainen]

Jos heksaväännöt maittaa ollenkaan niin suosittelen 30-vuotisen sodan vääntöihin GMT gamesin Musket & Pike -sarjaa. Yksi parhaista taktisen tason säännöstöistä millä oon pelannu.

tähän malliin (pieniä skenuja löytyy nothing gained but glory -moduulista)

[tico]

Laivasto-osastolta mielenkiintoisempia lienevät 1800 -luvun alkupuolen Portugal vs. Espanja, Suffren & Hughes Intiassa (ja jossain määrin Amerikan itsenäisyys). Samoin napoleonin ajalta olevat hyvin pienimuotoiset mutta yleiset kähinät välimeren rannikkoseudulla joissa suurin yksittäinen alus olisi frigatti.
+ Mielenkiintoisia asetelmia
+ Epäsymmetrisiä mutta ei liikaa jotta toisen tilanne olisi toivoton (kuten hieman myöhemmin Napoleonin tullessa kuvaan mukaan)
+ Suhteellisen pienimuotoisia taisteluita joista monet päätyivät syystä tai toisesta tasapeliin (useimmiten komentajan kyvyttömyyden vuoksi)
+ Mahdollisuus pelata kampanjana / sarjana
+ Mahdollisuus tarkkaan komennon (tai sen puutteen) mallintamiseen moninpelinä
- Vie tilaa

Mantereella mielenkiintoisemmasta päästä lienevät ei niin tolkuttoman isot taistelut suunnalla Ranska-Preussi-Itävalta, mutta vasta vuoden 1809 jälkeen.
+ Suhteellinen tasapuolisuus
+ Tietynlainen kivi-paperi-sakset logiikka (oikea muodostelma, oikea kalusto oikeaan paikkaan oikeaan aikaan)
- Figuja tarvitaan konservatiivisestikin ajatellen paljon
- Vie tilaa

Sitten tietysti kiinnostaisi jossain määrin esim pohjan sota mutta tuon figujen saatavuusdesta ei ole tietoa.

[Mazikainen]

Suureen pohjansotaan löytyy kyllä figuja. Tuosta Age of Sail -pelaamisesta onkin pitänyt kysymäni että mikähän se olisi se mielenkiintoisin purjesotalaivojen aikakausi kun tuo Napoleonin aika on kuitenkin lopun perään aika selvää brittien hegemoniaa? Olen miettinyt että mitenkähän seitsenvuotisen sodan laivastorähinät ovat menneet ja onko niissä tilaa manööveriin vai ovatko ne vain sotalaivalinjojen kokoontumisajot joissa parkkeerataan laivat vastakkain ja katsotaan kumpi nostaa valkoisen lipun ekana..

[tico]

Napoleonin ajankohta laivastokähinöinnissä on vähän tylsää, siis niillä isommilla. Sen sijaan pikkuskenaariot tuonakin ajankohtana (kuten esim Rivolin pako Venetsiasta) yms ovat ihan hauskoja ja mielekkäitä, puhumattakaan pikkupurkkien välisistä yhteenotoista.

Sen sijaan, aivan helmiä ovat ennen vallankumousta tapahtuneet sodat (mm 7 vuoden sota) jolloin Ranska ja Englanti olivat laadultaan tasapäisimpiä (isommista tappeluista esim Chesapeake bay, Cuddalore yms) ja vähän helpommin hallittavissa olevista Intian tapahtumat.

Aiempien (16xx luvun), esim Englanti - Hollanti (tai jossain määrin Ruotsi - Puola) -maaottelun suurin ongelma on laivojen määrä. Mikään mielekäs tappelu sisältää tyyliin useita kymmeniä tai jopa satoja laivoja per puoli (eli siis investointi figuihin ja tilaan on aika iso - ja jos ei ole aktiivista peliporukkaa, myös aika turhauttava) ja toisaalta sodankäynti on vielä pykälää staattisempaa - tavallaan. Mietin tuota joskus mutta päädyin jättämään väliin koska aihepiiri ei juuri herätä innostusta (paitsi Englannissa :) ).

Vastaavia löytyy myös esim Ottomaani/Venetia -sodista jos airot kiinnostavat - mutta vaikka tuo olisi mielenkiintoinen aihepiiri (puhumattakaan mallien näyttävyydestä), ongelma on sama kuin yllä. Mielekkäät taistelut vaativat hillittömästi figuja ja aika omistautunutta peliporukkaa.

Toisaalta, jos kiinnostaa kokeilla Age of Sailia (ennen vallankumousta) niin tuollaisen saisi varmaan järjestettyä jos olet käymässä pääkaupunkiseudulla.

[ile]

...suurin ongelma on laivojen määrä...

...Mielekkäät taistelut vaativat hillittömästi figuja...

Aika harvat todellisia taisteluita kuvastavat figupelit käyttävät yhtä figua kuvaamaan yhtä sotilasta. Kaipa siis laivojakin voisi niputtaa useamman laivan osastoiksi?

Useinhan on nimenomaan niin, että mielekkäät taistelut edellyttävät mielekkään määrän figuja. Eli ei liian vähän, mutta ennen kaikkea ei liian paljon. Abstraktion taso täytyy saada sopivaksi. Tiedätkö, onko yrittäneitä?

-ile

[Mazikainen]

1700-luvun loppupuoliskolla näyttää olevan paljon tuommosia 3-12 linjalaivaa puolellaan -yhteenottoja jotka viittaisi että sotapelaamiseen soveltuvia laivastomatseja saa kyllä aikaan. Näkyvät vaan nuokin olevan aikamoista brittien voittokulkua mutta naval gamingissa minulle riittää historiallisesti uskottavat vastustajat ja pisteillä ostetut listat omia laivoja. Näillä nuoteilla jopa Ruotsin laivasto on mielekästä tehdä. Langtonin 1/1200 laivoja olen vuosia kuolannut mutta alkuinvestointi tulee olemaan senverta muheva etten ole antautunut. Käyvätkö samat laivafigut miten pitkälle aikavälille? Voiko niillä samoilla linjalaivoilla pelata Suuresta pohjansodasta Napoleoniin ilman että yleisö nauraa kippurassa?

Mitä skaalaamiseen tulee niin kyllähän niitä isoja taisteluja voi ja kannattaa skaalata vähän alaspäin. Jos katsoo esim. että Viipurin kujanjuoksussa Ruotsalaisilla oli liki parisataa erilaista kelluvaa paattia läsnä ja siihen päälle Venäläisiltä... monta alusta niin eihän niitä pirukaan maalaa (ja varsinkaan takiloi). Varsinkin pienempiä aluksia niinkuin tykkisluuppeja ja vastaavia voi armotta karsia. Jossain tuommosissa isoissa mittelöissä varmaan voisi jossain 1:5 skaalassa vähentää ja meininki olisi edelleen komeaa. 50 linjalaivaa muutettuna viideksi ei ehkä enää anna oikeaa mielikuvaa. Tietty noita laivoja saa myös 1:2400 jolloin saa isompaa enemmän mutta ne ei näytä läheskään niin komeilta.

Kuusmillisissä minulla on ACW:ssä se yksi kymmenen figun lätkä kuvannut riippuen pelin skaalasta joko 50, 200 tai 500 miestä.

[ile]

Taktisen tason figupeleistä mua koskettaa lähimmin Julfdin listaamat:

Italian sodat - n 1490- 1550
Puola ja sen naapurit 1650-luvulla (mahdollisesti leviten 30-vuotiseen)

Koko faba-harrastukseni perustuu siihen, että Empire = nämä 1500-luvun alun eurooppalaiset. Kaikki modaukset ja hassujen härveleiden hankkimatta jättäminen tähtää siihen, että armeija olisi ensi sijassa 28/30mm geneerinen renessanssiarmeija. Foundryn ja Perryn veljesten renessanssiukot siihen päälle, niin pitäisi saada mikä tahansa combotus aikaiseksi. Tietenkään varusteet/univormut/liput/maalaus eivät ole Empiren ukoilla autenttisia - tietääkseni.

Saattaa jo mennä ohi tämän ketjun varsinaisesta ideasta, mutta kysynpäs kuitenkin:

Italian sodat - n 1490- 1550...
- kunnon piikkimieslohkot alkavat dominoida kenttää historiallisesti, vaatii säännöiltä paljon, että tasapaino piikkien, parhaan ratsuväen ja tuliaseiden välillä tuntuu sopivalta
- piikki/keihäsmiehiä käytettiin usein todella massiivisina blokkeina - haastavia skaalata parin tuhannen miehen yksikköä sadan-kahden sadan miehen osastoihin

Puola ja sen naapurit 1650-luvulla...
- epäsymmetrisistä armeijoista voi ajoittain seurata pelikokemus, jossa altavastaajaa lyödään armotta: tykistö voi jauhaa puolalaisen ratsuväen aika surkeaan kuntoon ja muskoviittien vanhakantaisempi väki on ongelmissa puolalaisten kanssa

Onko koeteltuja ja hyväksi koettuja sääntöjä, jotka pystyisivät käsittelemään näitä ulottuvuuksia? Itselläni on ollut pitkään työn alla geneerinen peli, jossa kentällä voisi periaatteessa pyöriä 100-6.000 ukon osastoja samoilla säännöillä. Ei ole testattu.

Aikakauden taistelukuvauksista päätellen puolalainen ratsuväki saakin mennä huonoon kuntoon, jos tykistö tai muskettien yhteislaukaus osuu siihen vahinkoa aiheuttavalta etäisyydeltä. Toisaalta peitsihyökkäykset onnistuivat aika ajoin, koska tykkimiehet ja musketöörit sähelsivät. Ilmeisesti pelosta/jännityksestä. Toisin sanoen ratsuväkihyökkäyksen aiheuttama pelko/jännitys pitäisi saada sääntöihin mielekkäästi mukaan.

Itse asiassa ratsuväkirynnäkön psykologinen vaikutus pitäisi saada kaikkiin ratsuväkiaikakauden sääntöihin mukaan, sillä se ennen kaikkea selittää, miksi ratsuväki oli niin tehokasta ja miksi sitten lopulta ei ollutkaan: jalkaväen pinna alkoi kestää (ja aseistus riitti). Joku pelkokerroin.

- heikommalla pelaajalla on taktisella tasolla hankala pelata huoltosotaa, jossa laadullisesti parempi ja mahdollisesti lukuisampikin vihollinen tapetaan nälkään ja yleiseen kurjuuteen

Ei liene koskaan taktisten pelien vahva puoli. Mutta kampanjapeliin tästä saa aivan oivallisen lähtökohdan. Joskus 90-luvulla tuttu rakensi yksinkertaisen matopelimäisen pelin kuvaamaan em. aikakauden armeijoiden jälkeensä jättämiä tai tarkoituksella tuhottuja autioiden seutujen uria. Sellaisen viritelmän rakentaminen ei ole järin hankalaa, että homma tuntuisi oikealta.

Kurjuuden vaikutusten taktinen simuloiminen (suorituskyvyn lasku ja/tai yksiköiden tappiot nälästä/taudeista) olisi aika keskeinen osa mitä tahansa 1800-luvun loppua edeltävän kampanjapelin mallintamista. Se vaatii pohtimista. Tiedättekö, onko koettaneita?

-ile

[Prkl]

...suurin ongelma on laivojen määrä...

...Mielekkäät taistelut vaativat hillittömästi figuja...

Tiedätkö, onko yrittäneitä?

-ile

Osuu hieman aiheen sivuun, mutta Kööpenhaminan meritaistelua pelattiin aikanaan ihan kohtalaisella määrällä laivoja (Tietysti Lord Nelson pubissa Kööpenhaminassa varta vasten tapahtumaa varten tehdyn oluen siivittämänä). Raportin voi lukea Taistelulähetistä, heti sivulta 3: http://sotapelit.files.wordpress.com/20 ... 2012_4.pdf

Tässä tapauksessa tosin yksi figu vastasi yhtä laivaa.