Sotavasara.net

VIESTI, jossa valmis kuva

Alustaa vaille valmis, sekä mahdollisia muutoksia palautteen perusteella. Alustasta itselläni ei vielä hajuakaan. Ideoita otetaan vastaan. Ruoho+hiekka ratkaisuna olisi ehkä vähän turhan tylsä ja mielikuvitukseton ratkaisu.

WIP-kuva

Kuvaus syönyt kontrastia jaloista aika tehokkaasti.

Nappi on ollut yllättävän työläs, vaikkei näyttäisi kovin monimutkaiselta. Alunperin visioin tundramaisen ja kylmän tunnelman, mutta maalattuani ihon totesin, että lämpimäksi meni. Samaten figu on sikäli ristiriitainen, että tytöllä on melkoinen turkisviitta, mutta alla metallibikinit. Alunperin myös turkis oli tarkoitus maalata suden turkiksi, erilaisine sävyvaihteluineen, mutta lopulta päädyinkin maalamaan enemmänkin karhun turkikseksi, jonka reunat ovat lähes mustia (hain mallia googlekuvahaussa). Myös se, että toisessa kädessä on selkeä hanska ja toinen on mahdollisesti paljas (mutta maalasin, kuin olisi hanska, joka on osittain rannekkeen alla) hämmensi, kun tajusi maalatessa. Aiemmin oli katsonut vain napin yleisvaikutelmaa ja ei ollutkaan moiseen hassutukseen kiinnittänyt huomiota.

Figu on kaksiosainen, jossa toinen osa on kädet+kirves. Vasen (katsojasta oikea etukuvassa) on poikki hanskan tyvestä ja oikea käsi taas käsivarren ja rannekkeen välistä. Pinnasin ja greenstuffasin niin, että osat olisivat erillään ja voisi maalauksessa sitten jossain vaiheessa kasata napin ja ei tarvitsisi lähteä tilkitsemään aukkoja. Muuten hyvä, mutta onnistuin sitten liimausvaiheessa sössimään ja pikaliima ehti kuivua sen verta vikkelään, että raothan sinne jäi => tilkitsemään vallejon plastic puttyllä, joka on siis vesiohenteista tahnamaista massaa, joka kuivuu sitten. Ei siitä täydellinen tullut, mutta sai kelvata.

Olin myös visioinut aluksi erilaisia (sinisiä) tatuointeja, erityisesti kasvoihin, tuomaan barbaarimaisuutta nappiin. Kun sitten oli kasvot ja iho maalattu pääosin, tuli pupu housuun ja jäi tatuoinnit tekemättä. Ihoa maalatessa tuli myös todettua, että tytön vasen jalka (etukuvasta oikea) vaikutti olevan luonnottomassa asennossa tai sellaisesa, jonka maalasi helposti luonnottomaksi. Kuin sääri olisi mennyt sijoiltaan tms. reiden, polven ja säärien muodostaessa < -muodon.

Jälkikäteen totesi, ettei sitä ehkä enää edes turkiksiin viitsi käyttää drybrushia. Aluksi blendasin päämuotojen mukaisesti ja sen jälkeen oli tarkoitus drybrushata karvat yksittäin esiin. Lopputulos ei miellyttänyt, joten sitä alkoi paikkailemaan blendailuilla. Helpommalla ja parempaan lopputulokseen olisi varmaan päässyt, jos olisi heti blendaillut.

Napissa itse tykkään varmaankin vahvimmasta osa-alueestani, eli kasvoista. Ilme ja katse ovat minusta mukavan vakavia. Nappia maalatessa huomasi myös, että siinä missä ennen suosin Raphaelin 8404-sarjaa, niin nyt yhä enemmän alkoi käytämään W&N Series 7 miniaturesia. Samaten sitä alkaa arvostamaan, vuosia myöhässä, yhä enemmän vanhoja citadelin inkkejä. Niillä varjostaminen blendaamalla tuntuu toimivan kivan oloisesti. Huomasin myös, että työskentelymukavuus nousi selvästi, kun tuli hommatuksi HobbyZonelta paintstation ja maaleille pari telinettä. Suhtauduin ensin skeptisesti noihin paint-stationeihin, mutta ainakin tätä nappia maalatessa tuntui nostavan työskentelymukavuutta helpottamalla järjestyksen ylläpitoa. En tosin tiedä, olisiko edullisemmin ja itselleen sopivampiin tuotteisiin päässyt, jos olisi suunnitellut itse telineet, mallintanut CAD:lla ja jossain laser-leikkauttanut osat.

Nättiä jälkeä jälleen. Kasvoista meinasin jo kommentoida, mutta olitkin itse jo niistä laitellut huomioita. Kuvassa NMM kullan bikinin alaosa hukkuu viitan sisänahkaan hieman, joten ehkä biksut olisivat toimineet hopeisina paremmin? Hukkuminen tapahtuu luultavasti kuitenkin vain kuvassa, ei luonnossa (??).

Matti kirjoitti: Nappia maalatessa huomasi myös, että siinä missä ennen suosin Raphaelin 8404-sarjaa, niin nyt yhä enemmän alkoi käytämään W&N Series 7 miniaturesia.

Tästä olisi kiva kuulla lisää. Ostin joskus 2008 pari Raphaelin 8404:aa, joista toinen on vieläkin käytössä. Tosin olen hieman puukottanut sitä ja muutenkin käsitellyt kaltoin.. ei enää parhaassa terässä, mutta huomattavasti parempi kuin tyypilliset halpissiveltimet viikon jälkeen. Raphael kokemukset vakuuttivat siitä, että minusta ihan kaikentasoisten figumaalareiden aloittelijoista ammattilaisiin pitäisi ostaa kunnon siveltimet ihan jo keston takia (puhumattakaan muista ominaisuuksista.). Köyhällä ei ole varaa halpaan.

Mikä W&N:stä tekee mieluisamman tässä kohtaa, ja osaatko sanoa miten mainitsemasi Raphaelit ja W&N:t vertautuvat netissä paljon kehuttuihin Rosemary & Co:n siveltimiin?

Kivannäköinen nappi, kasvot onnistuneet erityisen hyvin, turkki ja Armor Class 90 chain/scalemail alusvaatetus kanssa tosi jees. Kirveeseen lisäisin ehkä vähän enemmän kontrastia tai highlighteja reunoihin ilmentämään metallin kiiltoa, näyttää tällähetkellä ehkä hieman enemmän kiveltä kuin metallilta ( paitsi jos tämä oli tarkoituskin. )

marke kirjoitti:Raphael kokemukset vakuuttivat siitä, että minusta ihan kaikentasoisten figumaalareiden aloittelijoista ammattilaisiin pitäisi ostaa kunnon siveltimet ihan jo keston takia (puhumattakaan muista ominaisuuksista.). Köyhällä ei ole varaa halpaan.

Tästä esitän eriävän mielipiteen, itse olen maalannut aiemmin Raphaelilla ja huomannut jälkikäteen että mm. Bilteman 4 euron siveltimillä saa aikaan ihan yhtä hyvää ( CMON 9 muutamassa tapauksessa ) jälkeä. Itselle on ainakin kehittynyt vahva rutiini siveltimen käsittelyssä, jolloin itse sudin rakenteella ja harjasten jäykkyydellä on enää käytännön merkitystä. Aivan sama maksaako 4€ vai 40€, jos saan käsiini tietyn tuntuisen siveltimen saan sillä aikaan samanlaista jälkeä. Tietty jos sijoittaa merkkituotteisiin niin riski pettymykseen pienenee, mikä taas lienee yleisempää halpisten kanssa. Itsellä nuo mainitut Bilteman sudit ovat kestäneet kohta sata tuntia, ja kunto on edelleen erinomainen. Yksi taisi mennä pilalle, koska en itse muistanut putsata kunnolla.

Mutta ei sitä käy kiistäminen, että merkkisutien ostosta haittaakaan olisi, varsinkaan aloitteleville maalaajille. Huonot sudit vain vaikeuttavat touhua, jos tuntumaa ei vielä muutenkaan ole.

Kiitokset kommenteista.

Bikinit olisivat voineet olla varmaankin teräksiset/hopeiset, mutta en ole ihan varma, miten olisin saanut sointumaan värimaailman kanssa muutoin. Livenäkin hukkumisongelmaa on jonkin verran, muttei niin pahasti, kuin kuvassa. Kolmiulotteisuus auttaa ja jostain syystä kuvaus tässä napissa tuntui muokkaavan värejä epäsuotuisasti. Pronssiset tai kupariset bikinit olisivat varmaan sointuneet värimaailmaan paremmin, mutta erottautuneet turkiksen sisänahasta.

Kirveen on tarkoitus olla terästä. Pitää katsoa, miten saisi järkevän näköisesti tuota muokattua kiiltävämmän oloiseksi. Hyvä pointti kyllä.

Siveltimistä:
Minulla ei ole kokemusta Rosemary & Co:n siveltimistä, joten en osaa verrata.
W&N Series 7 Miniaturesin selkein ero Raphael 8404:aan on lyhyemmät harjakset. Hyötynä on se, että kontrolli on parempi, kun harjakset ovat lyhyemmät. Haittana taas on se, että vaikka sinänsä pesät olisivat halkaisijaltaan yhtä suuret, niin minusta tuntuu, että lyhyys kuitenkin vähentää siveltimen maalin varastointikykyä. Samaten isompien pintojen maalauksessa pitemmistä harjaksista voi olla hyvinkin hyötyä, kun pystyy pienemmin liikkein maalaamaan isomman pinta-alan.

Muutos, miksi huomasin alkavani käyttää enemmän lyhyt karvaista sivellintä liittynee siihen, että maalit ovat alkaneet mahdollisesti ohentua tai niitä ainakin laittaa siveltimeen vähemmän. Hyötynä parempi kontrolli ja ettei maalit lätäköidy. Hankaluutena, että pitää pitää huoli siitä, että sivellin pysyy kuitenkin kosteana ja maali myös, ettei kuivu siveltimeen ja samaan aikaan maalia pitäisi olla sen verran vähän ja juoksevaa, että tarttuu & kuivuu varsin nopeasti figun pinnalle.

Tuo nyt on maku asia, kummista pitää enemmän ja miten sopii tyyliin. Itselläni hiljakseen lipui vain.

Mulla ei ole kokemusta Bilteman siveltimistä, joten en niistä osaa sanoa juuta tai jaata. Olennaisinta toki siveltimissä on se, että soveltuvat henkilön maalaustyyliin. Itse olen tykästynyt noihin "laatusiveltimiin", jotka kestävät hyvin kauan verrattuna muihin kokeileemini siveltimiin. Jos sivellin kestää ja käytetään useita kymmeniä tai satoja tunteja, niin se maksaako sivellin 2, 4 vai 10 euroa, on minusta aika sivuseikka.

Päätin sitten tehdä tällaisen alustan. Samalla viilasin tuota kirvestä hitusen. Parani minusta ihan mukavasti. Viilasin muutenkin muutamaa kohtaa, muttei mitään suurta mullistusta.

Eiköhän tämä nyt ollut tästä, ellei nyt tuolla jotain selkeää grande-kämmiä ole.
Risut ja ruusut tervetulleita.

Kun on kuvaa kymmenisen minuuttia katsellut, pitäisi ehkä sanoa enemmän kuin "Siisti"!

Diggaan tosi yhteneväisestä, hyvin maanläheisestä värimaailmasta (vaikka valokuva siis ilmeisesti on tasoittanut sävyjä ja kontrasteja). Tosin jostakin syystä mulla on tapana digata kaikkia suht' yksivärisiä mutta sävytettyjä ukkoja, ja kellertävän sävyjä.

Kuvaamasi maalausprosessin ratkaisut ja korjailut vaikuttavat onnistuneilta. Itsepä olet oikeastaan nostanut esiin ne seikat, jotka mahdollisesti olisi voinut tehdä toisin. Mainittu terän kivimäisyys on ilmiselvästi korjautunut metalliin päin. Tosin aurinko taitaa olla pilvien takana, koska kovin teräviä heijastuksia ei edelleenkään ole. Maalauksen valintojen ja kehityksen kannalta olis siistiä nähdä tässä rinnalla kuva drybrushatusta turkiksesta.

Mistä valo pääsee tytön navan ympärille? Ymmärrän figumaalauksen ja korostusten konventiot, mutta kun valo muuten osuu figuun kai suunnilleen edestä yläviistosta, kirveen varjostaman navan ympäristön hohto jäi mietityttämään.

Kiitos hyvin maalatusta figusta. Tällaiset motivoivat, vaikka itselläni on pitkä matka "kivasta pelikenttätasosta" hyvin maalattuun yksilöön. Paljonko meni aikaa?

Ilkka

Jeah, nyt on kirveessä metallin tuntua. Kaikinpuolin komea nappi. Basekin on mukavan "karu" sanan hyvässä merkityksessä, en nyt keksinyt parempaakaan - vahvistaa mielikuvaa warruleidistä jolle ei kannata ryppyillä.

Kiitokset kommenteista

ile kirjoitti: Maalauksen valintojen ja kehityksen kannalta olis siistiä nähdä tässä rinnalla kuva drybrushatusta turkiksesta.

En ottanut tuosta kuvaa, koska oikeastaan ensi reaktio tuloksen syntyessä oli pettymys jälkeen ja sitä sitten tietysti lähti korjailemaan ja täydentelemään blendaamalla.

Mistä valo pääsee tytön navan ympärille? Ymmärrän figumaalauksen ja korostusten konventiot, mutta kun valo muuten osuu figuun kai suunnilleen edestä yläviistosta, kirveen varjostaman navan ympäristön hohto jäi mietityttämään.

Hyvä kysymys. En ole oikeastaan hirveän tarkkaan ajatellut valon tulosuuntaa, muuta kuin tyyliin "ylhäältä", jolloin tosin on hyvä kysymys, miksi terän etupuoli on valoisampi kuin takaa päin. Vastaus on toki se, että etupuoli oli helpompi maalata ja takapuoli olisi pitänyt oikeastaan maalata kirveen ollessa erillään, jos olisi ollut fiksu. Silloin estettömämpi pääsy hyvässä kulmassa.

Se, mistä valo navan ympäristöön pääsee on silti hyvä kysymys, koska vaikka kirves ei ole kropassa kiinni, eli kirveenvarren ja rintojen välistä voisi valo päästä, niin silti valo tulisi etukuvasta katsottuna ylhäältä oikealta => navan vasemman puolen pitäisi olla silti varjossa.

Hyvä pointti tosiaan. En tullut ajatelleeksi.

Paljonko meni aikaa?

Valitettavasti mulla ei ole tästä mitään arviota. En muista monenako päivänä tuon kanssa puuhailin ja toisaalta paljonko yhteensä.