Sotavasara.net

Moi kaikille, Miikka tässä!

Kirjoitin tämän alunperin lontooksi, laittaakseni sen eräälle toiselle miniatyyriaiheiselle foorumille luettavaksi, mutta huomasin että osaankin enemmän adjektiiveja ja verbejä suomeksi kuin englanniksi, niin rupesin kääntämään tätä suomeksi!

Ajattelin osallistua tällä sitten 2014 tarinakisaan, jota ei ilmeisesti ikinä tule, niin sitten 2015 tarinakisaan, niin en välttämättä julkaise loppuun asti, ennenkuin saan stoorini kisaan mukaan.

Noh... Nauttikaa maistiaisista, ja kertokaa sitten prologin pohjalta että onko tässä nyt pulitzer-palkinnon makua, eli jatkanko kääntämistä vai enkö jatka?

Ja sitten pieni "heh heh" huomio, keksin suomennoksia itse, ja paremman puuttessa käytin hieman humoristisia sanoja, älkää välittäkö näistä. Paitsi jos on parempia käännösehdotuksia niin vaihdan toki.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Petturi
wh40k novelli / MUotinen

Thanos riisui huppunsa värisevin käsin äkillisten kylmien väreiden kulkiessa hänen selkärankaansa pitkin.

”Langennut..” hän kuiskasin hiljaa itsekseen

Leticialla..

Thanos lähti juosten viemään viestiä mestarilleen. Saapuessaan suurmestarin huoneiston ovelle, hän huomasi ettei tullut yksin. Muitakin kirjastonhoitajia oli tulossa samaan suuntaan, he kaikki vaikuttivat olevan hyvin kiihdyksissä.

Thanos tasasi hengityksensä, oikaisi ryhtiään ja avasi oven mestarinsa huoneistoon.
Hän kävi sisään muiden kirjastonhoitajien kanssa, he huomasivat hämmennyksekseen suurmestari Ezekielin olevan jo heitä vastassa eteiskammiossaan.

Suurmestari Ezekiel oli jo täydessä taisteluvarustuksessaan, huokuen rauhallisuutta ympärilleen, saaden kiihtyneet kirjastonhoitajat vaikenemaan uutisistaan pelkällä kädenliikkeellä.

”Tiedän jo, veljet. Minäkin tunsin sen” suurmestari sanoi rauhallisella, metallisella äänellään hengityslaitteensa lävitse. ”Ilmoittakaa jaoksen mestarille. Tehkää suurhälytys. Minun valtuutuksellani.”

”Tapaamme myöhemmin pääkammiossa, odotan kaikkien olevan valmiina puolessa tunnissa, minun pitää varmistaa vielä muutama yksityiskohta”

Kirjastonhoitajat katsoivat hetken mestariaan ihmetyksessä, kuin yhdestä suusta kaikki neljä soturimunkkia lausuivat ”kyllä suurmestari”


…

Jaoksen mestari Azraelin käskystä Ezekiel lähetti psyykkisen viestin jaoksen jokaiselle kirjastonhoitajalle ympäri galaksia, ”Leticia” kuului ympäri imperiumia, kun komppanioiden kirjastonhoitajat välittivät viestejään kapteeneilleen.

Muille maailmoille sijoitetut enkelit herättivät suurta hämmästystä ja ihmetystä, kun soturit, jotka olivat saapuneet taistelemaan valovuosien päästä, hävisivät planeetoilta aivan yhtä nopeasti kuin olivat saapuneetkin.

Enkelit jättivät taistelevat joukot oman onnensa nojaan saadessaan lähtökäskyn, Imperiumin komentajien käskyt palata taisteluun kaikuivat kuuroille korville.

Azrael ei jäänyt odottelemaan jaoksen järjestäytymistä suurempaa jahtia varten, hän lähetti pienen etujoukon, Kuolonsiiven, mukanaan neljä ritaria ja ritarimestari, kohti Leticiaa.

Kuusi tuntia hälytyksen antamisen jälkeen Sword-luokan fregatti Calibanin Miekka lähti matkaan kohti Leticiaa galaxin länsilaidalle.

Jaahas... Ei kommentteja, jatketaan siis tarinaa.

----------------------------------------------------------------------------------

Vaihe yksi, varmista laskeutumisalue pudotuskapselin ympärillä

Clavicus kävi mielessään läpi hyökkäystaistelupudotuksen taktisia oppeja.

Äkkiä hän kuuli jarrurakettien käynnistyvän, hän laski mielessään sekunteja maakosketukseen.
Rakettien voimasta huolimatta pudotuskapseli iskeytyi voimalla maahan, Clavicus tunsi tärähdyksen selkäytimessään asti.

Vielä neljä sekuntia

Pudotuskapselin oven räjähdyspanokset laukesivat täsmälleen samanaikaisesti Clavicusta pitelevien kuljetuslukkojen kanssa, Clavicus ryntäsi voimalla ulos kapselista pitäen kilpeään kasvojensa suojana, nuija kohotettuna valmiina taisteluun.

Tyhjää..

vaihe 2, varmista laskeutumisalueen lähiympäristö

Hän laski aseensa ja katseli ympärilleen luodakseen pikaisen tilannekatsauksen, tarkkaavaisena valmiina väijytystä varten, hän huomasi muiden ritarien tekevän tismalleen samaa, tuhansien ja taas tuhansien harjoitusten tuloksen ritarit toimivat hyökkäyksissä täsmällisesti kuin koneet.

Vaihe 3, kokoonnu ryhmänjohtajasi luokse

Hän etsi katseellaan merkkejä toisesta pudotuskapselista, kuunnellen samalla mahdollisia taistelun ääniä.

Hänen ryhmänjohtajansa, ritarimestari Septocio, laskeutui eri kapselissa kuin Clavicus, nyt oli ensisijaista koota taisteluryhmä täysilukuiseksi.

Hiljaista..

”100 metriä etelään, savupatsas” hän kuuli toisen ritarin sanovan radiossa.

”Veli Tritoria kärkeen, kohti savupatsasta” Clavicus opasti kahta muuta ritaria jotka olivat laskeutuneet samassa kapselissa, ja odottivat jo malttamattomina ohjeita.

Clavicus toivoi avistuksensa väijytyksestä olvean turha, tämä kaupunginosa oli jo evakuoitu, ja kaaoksen soturit eivät olleet iskeneet tänne kovin suurella voimalla, suurin osa valkoisiksi kalkituista taloistakin oli vielä ehjänä.

Ritarit etenivät hitaasti kohti savupatsasta, tarkkaillen jatkuvasti jokaista kujaa, ikkunaa ja ovea mahdollisen väijytyksen varalta, välillä pysähtyen kuuntelemaan. Clavicus tiesi kokemuksesta osaavansa paikallistaa hengityksen äänen kahden kymmenen metrin päästäkin, siitä taidosta oli hyöytyä tämän kaltaisissa asutuskeskuksiin sijoittuvissa operaatioissa.

He eivät edenneet kuin parikummentä metriä, kun yhtäkkiä Clavicusta alkoi puistattamaan eteneminen talojen välissä kulkevaa leveää tietä pitkin, hänen vaistonsa varoitti vaarasta, eikä häntä ei huvittanut kuolla heti tehtävän alettua.

”seis” hän komensi radioonsa. Hän päättänyt edetä varovasti toisen kapselin luokse, hän soimasi itseään kun tajusi vasta nyt että hänen ritarimestarinsa olisi jo pitänyt ottaa radioyhteys heihin.

Toiset ritarit jähmettyivät paikalleen, jännittyneinä ja valmiina taisteluun.

Hän ei pitänyt kaupunkitaisteluista, liikaa taloja ja liian paljon piilopaikkoja vihollisille, hän piti enemmän avoimesta maastosta jossa vihollisensa saattoi kohdata aukealla paikalla reilussa taistelussa, mutta täällä Leticialla, talot olivat matalia ja osin kaivettu maan alle, talojen taakse ei mahtuisi kovinkaan suurta vihollista piileskelemään, ja tarvitessa Clavicus voisi helposti murskata ohuita seiniä luodakseen kulkureitin.

Clavicus laski talot, kujat, ikkunat ja ovet joita tulisi tarkkailla matkalla pudotuskapselin luokse, hän mittaili katseellaan talojen korkeutta, ja mietti mahtuisiko kaaos soturi edes moisen talon sisälle. Hän ei ollut varma kuinka syvällä maan alla talojen lattiat olivat, ja komensi itseään olemaan valmiina torjumaan mahdollinen hyökkäys mistä tahansa taloista.

seitsemän taloa oikealla puolen tietä, kuusi taloa vasemmalla, kolmetoista ovea, kolmetoista ikkunaa, yksitoista kujaa.

Hän keskittyi hetkeksi käynnistämään silmäänsä upotetun kameran, ja saikin sen päälle, hän merkitsi talojen ovet ja ikkunat eri väreillä merkiksi ritareille mitä kohdetta kenenkin tulisi tarkkailla, ja keskittyi sitten jakamaan tilannekuvan ritariveljilleen. Hänen käyttämänsä tietokoneen käyttöliittymää ohjattiin toistamalla ajatuskäskyä kunnes laite ilmoitti pienellä äänellä rekisteröineensä komennon.

Clavicus muisteli hetken vaikeita aikoja kun hän oli vielä nuori soturi ja vasta opetellut käyttämään
implanttejaan. Vei vuosia ja satoja tunteja harjoittelua hypnoosin ja aivotoimintaa stimuloivien kemikaalien avulla oppia käyttämään kaikki implanttejaan. Nyt hän oli mestari siinä, hän osasi käyttää vähäteltyä bionista korvaimplanttiaankin hyödyksi taistelussa, ja niinä harvoina hetkinä kun hän ei ollut taistelussa tai harjoitellut taistelua, hän käytti aikaansa opastaakseen nuorempi enkeleitä käyttämään omia implanttejaan.


”Veli Cirius, vahdit punaisia, veli Tritoria sinisiä. Keltaiset ovat minulle” hän komensi radioonsa.
”Eteenpäin, vierelläni. Täysi taisteluvalmius”

Hän käveli hitaasti veli Tritorian oikealle puolen, jäi odottamaan hetken, ja jatkoi taas etenemistä huomattuaan veli Ciriuksen oikealla puolellaan.

Hei!

Pahoittelen, nyt tää novellin käännös viivästyy. Näytin eräälle tutulle kustannusalan harrastajalle tätä novellia,
ja tuli sen verran osuvaa kritiikkiä tekstin kieliopista, että vaihdan tyyliä kokonaan.

Nähtävästi englannista takaisin suomeen kääntäminen ei onnistu lause/virke/sana kerrallaan, vaan kappaleet on tosiasiassa kirjoitettava kokonaan uudestaan.

Menee siis hetki että skrivaan tän uusiks.

Moi taas!

Olen nyt kirjoitellut kappaleita kokonaan uusiksi kustantajaystäväiseni ohjetta mukaillen.

Mikäli jollekin tulee joskus tarve kääntää englannista suomeen jotain, suosittelen samaa metodia; Puran kappaleen kokonaan ranskalaisiksi viivoiksi joiden perään kirjoitan tapahtumat ja dialogit, ja naputtelen koko kappaleen uusiksi.

Laitan nyt kokeeksi yhden uusiksi kirjoitetun kappaleen, kertokaas onko tämä nyt sitten parempaa tekstiä

***
”Selvä, näytä tietä”

Sotilas otti asennon, kääntyi ja lähti hölkäten etenemään katua Clavicus ja inkvisaattori perässään.

Näistä sotilaista voi todellakin olla hyötyä tällä planeetalla, nämä ovat aivan toista maata kuin muiden planeettojen pullasorsat

Sotilas johdatti Clavicuksen sivukujan kautta hökkeleiden takana kulkevalle kapealle kujalle, kuja päättyi kumminkin rakennukseen. ”Menemme tämän talon läpi, aukea jolla peto riehuu on suoraan talon edessä.”

Sotilas raotti puista ovea, kuiskasi tunnussanan talossa olevalle sotilasryhmälle ja nosti sormen huulilleen merkiksi Clavicukselle, he kuulivat jos pedon raivoamisen äänet. Räjähdyksiä, sortuvia rakennuksia ja kovaäänisistä kantautuvia huutoja.

Inkvisaattori ja sotilas kävivät ääneti sisään taloon, mutta ahtautuminen ihmisille tarkoitetusta oviaukosta hiljaa tuotti Clavicukselle suuria vaikeuksia, hän ei olisi mahtunut ovesta edes ilman panssariaan, ja terminaattoripuvussaan hän oli vieläkin suurempi.

”Onko aukealle muuta tietä” Clavicus kysyi sotilaalta ”En minä mahdu tästä hiljaisesti, teidän oviaukkonne ovat lasten kokoa” hän lisäsi hymyillen.

”On, lordi astartes, aukiolle vie tie noiden talojen toiselta puolen” vastasi sotilas osoittaen hökkeleitä heidän vierellään ”Ajattelin vain että olisi helpompi tappaa peto yllätyshyökkäyksellä talon sisältä”

Clavicus katsoi sotilasta silmiin ja sanoi lähes isällisesti ”Jätä ajattelu upseereille. Ja tappaminen minulle.”
Clavicus mittaili rakennusta katseellaan ja perääntyi kujaa pitkin hakemaan vauhtia ”Mutta yllätyksestä olen yhtä mieltä kaartilainen. Väistykääs vähän”

Sotilas ja inkvisaattori Mosar käsittivät heti mitä Clavicus aikoi, he molemmat ryntäsivät talon sisälle ja antoivat varoituksen sisällä oleville ja kävivät asemiin talon reunoille.

Clavicus tarkisti varustuksena, hän käynnisti kilpensä voimakentän ja lähti hurjaan juoksuun kohti rakennuksen ovea, hän ei enää välittänyt varoa viereisiä hökkeleitä kujan reunalla, hän ryntäsi eteenpäin kilpi kohotettuna kasvojensa suojaksi.

Codex Astartes ohjesäännössä terminaattoripuvulla varustettua avaruusjääkäriä on kuvattu käveleväksi panssarivaunuksi. Pukua käytetäänkin yleensä panssarivaunun asemasta tilanteissa missä tarvitaan äärimmäisen paljon tuhovoimaa ja suojausta, mutta panssarivaunu on käyttökelvoton, kuten Avaruusalusten valtausoperaatioissa, sekä asutuskeskus- ja linnoitustaisteluissa.

Valtavan ryminän ja sakean pölypilven saattelemana Clavicus rysähti ovea ja rakennuksen seinää päin, eikä hidastanut menoaan ennen kuin oli murtanut sekä rakennuksen takaseinän, väliseinät, kokonaisen keittokomeron ja ruokailupöydän ja rakennuksen etuseinänkin mennessään.

Hän huomasi tullensa talon lävitser kun hän näki jalkojensa alla hiekan sijaan mukulakiveyksen, hän laski kilpensä ja ravisteli irtotiilet, oven rippeet ja ruokailupöydän puolikkaan päältään, ja vihdoin katsahti ympärilleen.

Siinä samassa hän huomasi pedon josta sotilaat olivat puhuneet.

Helbrute

Se on muuten "inkvisiittori" eikä "-aattori" mutta ihan hyvinhän tämän lukee, ehkä vähän paremmin tuo viimeknen osa. Miten on käynyt tämän suhteen, onko tullut mitään jatkoa? Vähän puuttuu minusta kuvailuja niin että tuntuu enemmän siltä että lueteltaisiin tapahtumia kuin että pääsisi sisälle 40k:n julmansynkeään maailman. Hyvä esimerkki tuolle kuvailemiselle olisi Dan Abnettin inkvisiittori trilogia. Paljon sivuraiteille menemistä päähenkilön ajatuksiin sekä muistojen penkomista, arkkitektuurista kuvailemista jne. Niin tuo ympäristö ja sitä kautta koko tarina saa enemmän pohjaa ja makua. Pohjanahan ovat pelinappulat eli ulkomuodon perusteella myytyjä tuotteita niin isosti kiinnostaa luultavasti myös lukijaa tietää onko oma lempifigu siellä edustettuna tai jotain.