Sotavasara.net

Pitipä miunki sitten tehä tänne oma tarina. Tää vissii, mahdollisesti pitäis olla tuolla tarinat ja novellit puolella mut laitan sen nyt tänne ku täällä on muitaki samanlaisia.

Cilar katseli käärittyä lippuaan, koko matkan aikana sen ei ollut tarvinnut lepattaa taistelun keskellä. Cilar alkoi pian epäillä että lordi Dranag yritti hidastaa heidän matkaansa kohti hautakuninkaiden armeijoita. Nyt kun he olivat saapuneet ensimmäisen pyramidin luokse, joka oli aivan selvästi tyhjä, oli Dranag vaatinut heitä pysähtymään. Dranag oli mennyt yksin pyramidin sisälle ja koko loppu armeija odotti hiljaa sen ulkopuolella. He olivat valmiita taisteluun, koska heidän kenraalinsa oli näin heitä käskenyt ennen kuin oli hävinnyt pyramidiin. Cilar ei ymmärtänyt tätä käskyä ollenkaan, kuinka kukaan nyt pystyisi hiipimään heidän kimppuunsa ilman että tämä huomattaisiin kun ympärillä oli silmänkantamattomiin tasaista hiekkaerämaata.
Vihdoin Dranag tuli ulos pyramidista. Hän ratsasti Cilarin luokse ja käski häntä avaamaan lippunsa. ’’odottamasi taistelu alkaa hyvin pian’’, hän sanoi. Cilar katsoi pyramidille päin ja näki kuinka useat luurangot nousivat maasta. pyramidin takaa rymisteli pari sotavaunua ja niiden takaa asteli suuri jättiläisluuranko. Koko pimentohaltia armeija oli yhä hiljaa. Johtuiko tuo kauhusta sitä ei Cilar tiennyt. Itse hän ei ollut ollenkaan kauhuissaan, hän oli enemminkin innoissaan että pääsisi vihdoin taistelemaan. Cilar katsahti Dranagia joka totesi että hautakuningas oli vastannut hänen haasteeseen. ’’minun merkistä, hyökätkää’’, hän lisäsi lähtiessään ratsastamaan kohti omaa rykmenttiään.
Samoihin aikoihin kun Dranag oli asettunut oman rykmenttinsä etulinjaan asteli pyramidin sisuksista haudanvartioiden kanssa hautakuningas. Pian kävi luurangoille käsky hyökätä haudanhäpäisijöiden kimppuun ja luuranko armeija alkoi lähestyä pimentohaltioita, hitaasti mutta määrätietoisesti. Pienen hetken Cilar luuli ettei Dranag antaisi hyökkäys käskyä koskaan, mutta sitten hän kuuli kenraalinsa voimakkaan ja käskevän äänen huutavaan, ’’hyökätkää!’’

Loppu tulee, jos se halutaan, sitten kun tämä kyseinen taisto on pelattu.

lisää haluun tietää mitä tapahtuu!!!

Vasamaheittimien vahvistamana pimentohaltiat aloittivat suuren hyökkäyksen. Dranag katseli kuinka Cilar johti taitavasti rykmenttinsä luurankosoturien kimppuun. Hän näki kuinka kaukana taistelun ulkopuolella suuri skorpioni nousi maasta ja heti lensi sitä kohden kuuro suuria nuolia. dranag ei ehtinyt nähdä osuivatko nuolet vai eivät, koska hautakuningas rykmentteineen rynnäköi häntä kohti.
Haudanvartioiden rynnistäessä kohti karjuvia liskoja ja niiden pelottomia ratsastajia tekivät liche papit taikojaan tappaen monia pimentohaltioita. Sotavaunussaan Gargaf naureskeli, koska hän näki että harpyijat olivat lentäneet erään liche papin kimppuun. Hän ei kuitenkaan pitkään ehtinyt nauttia tästä näystä, koska edessä näkyi jotain paljon kiinnostavampaa. Jättiläisluuranko asteli kohti Cilarin rykmenttiä. Gargaf käski ajurin ottamaan sen kiinni.
Rykmenttien kohdatessa Dranag haastoi heti hautakuninkaan. Hänen eteensä kuitenkin astui haudanvartioiden mestari, Dranagin olisi taisteltava tämän kanssa ennen kuin pääsisi hautakuninkaan kimppuun. Helposti voitti haltiakenraali haudanvartioiden mestarin ja pääsi näin hautakuninkaan kimppuun, nyt tämä ei voisi enää paeta. Ensimmäisen iskun pystyi hautakuningas väistämään, mutta heti sen perään iski Dranag tätä kylkeen. Lyönnistä vielä toipuva hautakuningas sai tuntea Dranagin nyrkin vielä parikertaa, mutta vanha jo pitkään kuolleena ollut ruumis kesti useat haavat. Pian iski hautakuningas takaisin. Ensimmäinen isku oli suunnattu Dranagin päähän mutta tämä väisti sen helposti, seuraavan iskun Dranag torjui kilvellään. Mutta sitten sai hautakuningas iskettyä kahdenkäden aseellaan Dranagia kylkeen. Niin voimakas oli tämä isku että Dranag tippui liskonsa selästä ja ennen kuin hän ehti nousta takaisin taistelemaan löysi hautakuninkaan seuraava isku Dranagin selkärangan.
Nähdessään kenraalinsa kuolevan Cilar tiesi että hänen täytyisi nyt hoitaa kenraalin tehtävät. Raivokkaasti hän hyökkäsi ja rykmentteineen tappoi loput jäljellä olleista luurankosotureista. Takaansa hän kuuli vasama heittimen miehistön tuskan karjunnat kun skorpioni repi heidät kappaleiksi. Kohti rynnistävän jättiläisluurangon takaa pystyi erottamaan pimentoratsastajat jotka lopettivat ampumaansa liche pappia. Harpyijat jotka olivat papin tapon jälkeen pelästyneet jättiläisluurankoa lopettivat juoksunsa pimentoratsastajien kannustamina.
Hautakuningas rykmentteineen ajoi vielä pimentohaltioiden varsijousimiehet karkuun ja lähti sitten palaamaan kohti pyramideja. He olivat tappaneet haudanhäpäisijän ja pystyivät sen takia kunniakkaasti perääntymään taistelusta.
Cilar käski rykmenttinsä perääntyä Jättiläisluurangon edestä, koska oli huomannut Gargafin. Jättiläisluuranko ei joko välittänyt Gargafista tai ollut huomannut tätä, koska juoksi suoraan Grargafin sotavaunun eteen. Sotavaunun törmäyksessä tehneen vahingon jälkeen Gargafin oli helppo voittaa jättiläisluuranko. Jättiläisluurangon alkoivat muutkin epäkuolleet perääntyä, eikä niitä pian ollut enää lainakkaan.
Vaikka epäkuolleet olivatkin perääntyneet ei taistelun tulos Cilarin mielestä tuntunut voitolta. Cilarin arvion mukaan menetykset olivat olleet molemmin puoli suurin piirtein yhtä suuria, mutta pimentohaltiat olivat menettäneet kenraalinsa. Cilar vannoi palaavansa vielä takaisin, ja tyhjentävänsä koko pyramidin epäkuolleista ja niiden aarteista. Mutta ennen sitä heidän joukkonsa tarvitsi uuden kenraalin. Moni oli sitä mieltä että sen tulisi olla hän, mutta hän sanoi olevansa mieluummin vain lipunkantaja.

se oli hyvä tarina
pelasitsä ton vai jonku kaa???

juu, pelattiin kaverin kanssa. peli loppu tasapeliin. Muistaakseeni joku pikkasen vajaa 200p khemrien hyväksi.
Aikomuksena olis kirjottaa joskus samammoinen tarina jostain kamppanjasta, koha semmonen kamppanja tulee vastaan.

Muuten ihan kelpo juttu, mutta ei oikeasti yksikään pimentohaltia kieltäytyisi kenraalin paikasta jos sellainen tarjoutuisi tälle, kyllä ne sen verran vallanhaluisia ovat.

Ihmetyttää vaan, että miten ne luutangot lähti perääntymään? Ei kai ne pelissä ainakaan karkuun lähteny?

pimeyden musta shamaani kirjoitti:Pitipä miunki sitten tehä tänne oma tarina. Tää vissii, mahdollisesti pitäis olla tuolla tarinat ja novellit puolella mut laitan sen nyt tänne ku täällä on muitaki samanlaisia.

Jaa... Kai tämän voisi tuonne taisteluraportit-puolellekin laittaa. Maistuu vähän liikaa battle reportilta tuo kertomus (mm. se, että haltiakenraali ja tomb king löivät vuorotellen, ja näen suorastaan silmissäni pyörivät nopat "Ohi. Osui ja woundasi. Osui, muttei woundannut...").

Mukava kertomus.

ei ne luurangot karkuun pelissä lähteny, mutta se nyt oli vaa hyvä loppi tarinalle. Ne oli kuitenki saanu tarinallisen hommansa tehtyä