Mitä on fluffi/casual yms. pelaaminen?

[Oskari]

Tästä kuulee juttua usein. Mulle tää on vähän aina ollut mysteeri. Mitä tämä tarkoittaa? Valaiskaa te muo joille asia on selvempi.

Mää en ihan tosissaan ymmärrä että mikä tämä jossain päin niin arvostettu pelaajatyyppi on. Mitä tämän ominaisuuksiin kuuluu? Miten musta tulee fluffi/casualpelaaja? Mitä mää saan pelata ja mitä mää en saa pelata? Pitääkö mennä oman fiiliksen vastaan, jos joku on yleisesti juustona pidetty valinta? Saako Kairosta pelata jos sen fluffista tykkää?

Onko "fluffypelaaja" semmonen pelaaja, joka perustelee itselleen kaikki valintansa jollain fluffin kohdalla? Vältteleekö fluffipelaaja juustoa? Miten fluffipelaaja tulkitsee fluffin ristiriitaisuudet? Saako fluffipelaaja perustaa fluffi-valintansa omaan fluffiinsa? Oonko enään fluffipelaaja jos pelaan screamer deathstaria armeijassa jossa kaikki on Tzeentch?

Entä mitä on casual pelaaminen? Missä menee casual pelaajan ja turnausjyrän raja? Paljonko saa jyrätä vastapuolta että on vielä casual pelaaja? Kertokaa joku mulle mitä saa pelata, että on vielä casuaalia? Onko se casuaalia jos tekee vahingossa juustoisen listan?

[Meganiikko]

Nyt lähtee sellaiset karikatyrisoinnit että sateenvarjot esille, koska ekspositioita sataa. Lukekaa omalla vastuulla.

Fluffipelaajaksi luokittelisin sellaisen pelaajan joka ei pahemmin ns. "julkisissa" ympäristöissä pelaa (tavallisesti omassa kaveriporukassaan tai fluffi/kamppanjaliigoissa) ja ei ole välttämättä hirveän selvillä siitä mitä isossa kuvassa tapahtuu GW'n peleissä. Säännöt on ihan balanssissa, koska vastassa on samanlaisia fluffipelaajia ja kukaan ei juurikaan tiedä niitä superxxx invisibilityshredrending 2++reroll juttuja. Vaikka tietäisi niin ei pelaisi koska se on tyhmää, miksi kallisarvoinen ja ylpeä librarian terminaattoripanssarissa lyöttäytyy yhteen likaisten ja nyyppien conscriptien kanssa? Säännöt tulkitaan vähän sinne tänne, kunhan se on järkevää. Pelataan omia kamppanjoita ja erikoisskenuja. Pelataan unitteja "cool factorin" perusteella, deathwing knightit on siistejä ja niillä on hieno fluffi niin niillä on kiva pelata.

Casuaaliseksi luokittelisin sitten sellaiset jotka tietää enemmän pelistä ja xxxsuperxxx komboista mutta ei tavallisesti peluuta niitä koska ei ole hauskaa eikä hienoa. Saattaa kokeilla tai pelatata juustoa mutta ei tavallisesti pelaa sitä. Listoja rakennellessa ei katsota varsinaisesti pelitehoja vaan sitä mitä nyt sattuu olemaan ja mitä on kiva peluuttaa. laitetaan lantikka listaan koska se on ihan hieno modelli ja sitä on kiva lykkiä ympäri kenttää, vaikka tietää että ei ole paras mahdollinen HS choice. Kuitenkin listoissa saattaa olla ihan hyvin myös koviakin unitteja ja komboja mutta ei täyttä turnausjuustometaa koska ei ole pointtia ottaa sellaista: lopputulos on ihan tiedetty jos sitä tuo. Pelaamisen tarkoitus on sosialisoida ja olla kaveriporukalla pelaamassa ja heittelemässä noppaa, ei vääntää kättä hiki otsalta valuen voitosta, vaikka sitäkin voidaan pelata (mutta erittäin harvoin). Sääntötietämys on ihan hyvää mutta nettiä kosultoidaan aika paljon jos tulee sormi suuhun tai mennään järkevimmällä tavalla ("saako tuo walkkeri kävellä seinän läpi?" "Noh taita olla terässeinä niin ei se varmaan pääse" "Sovitaan niin").

As always, kyseessä on oma näkemys joka voi ja luultavasti myös poikkeaa lukijoiden omista.
Huom kanssa että jokainen pelaaja on uniikki pelityyliltään ja siitä miten suhtautuu peliin ja harrastukseen. Tässä siis omat "karikatyyrit" eli ääriesimerkit joihin verrata omaa lähestymistään

[Sipsikäsi]

Itseä on aina häirinnyt se, että fluffipelaaja määritellään helposti jollain paskoilla yksiköillä pelaavaksi yksilöksi, joka ei esimerkiksi voi turnauksissa pelata, ei osaa sääntöjä ja ei muutenkaan niin tosissaan väännä.

Omasta mielestäni fluffipelaaja tykkää juuri tietystä jutusta/jutuista, oli ne sitten paskoja tai superkovia. Jos fluffipelaaja on CSM-fani, niin sitä ei haittaa, että ne on paskoja koska fiilis niitä pelatessa ja niiden ulkonäkö on justiinsa se mitä haetaan. Fluffipelaaja saattaa myös tahkota vuosikausia Saim-Han -full jetbikeillä tai vaikka White Scarsseilla. Tällä hetkellä(tai viime aikoina) lista onkin kova ja fluffipelaaja voi olla mielissään, kun sillä omalla siistillä jutulla pärjää ja ollaan aallonharjalla(tietysti vahva spekulaatio, koska en ole itse nähnyt uusinta jetbikearmeijaa toiminnassa). Tämä ei fluffipelaajalle ole tärkeintä vaan pääasia on, että pääsee viipottamaan ympäri taistelukenttää mela viuhuen.

Fluffipelaajalle VOI myös olla tärkeää esim. pelata "historiallisesti" oikeita skenuja jne. Usein fluffipelaajan tunnistaa myös melko viimeisen päälle maalatuista armeijoista, eli tactical squadeilla on se tactical -merkki ja squadinumero, Farsight Enclave on punainen jne.

Toinen asia on, voidaanko pelaaja edes asettaa yhteen kategoriaan. Välillä täysiäkin vääntävä turnausmuhammed voi relata ja pelata vaikkapa Goff-klaania ja huutaa kaljapäissään waaghia kun Warboss rutistaa Emperor's championista purity sealit pihalle Armageddonin aavikolla.

[shiwan]

Todettakoon edellisiin, että ei ole mitenkään sanottua, että kategoriaan sopiva playa pelaa aina sillä tyylillä. Esim. meillä väännetään nimenomaan niitä fluffillisia juttuja pääasiassa, mutta oli ennen edellistä turneeta vajaan kuukauden "treenikausikin" jolloin itsekin toin kuvotuksesta huolimatta sen kolme ranttia joka peliin...joita en sitten lopuksi enää peluuttanut.

[Meganiikko]

Toinen asia on, voidaanko pelaaja edes asettaa yhteen kategoriaan.

Ei voi. (ainakaan omasta mielestä)
Mutta jotkut ihmiset harvemmin tai edes koskaan pelaa joitain tyyppisiä kategorioita (kuten WAAC-kädenvääntöä ropeconissa, esim esim) niin voidaan miettiä mitä kategorioita ihmiset peluuttaa tai ei peluuta.

Tykkään tuosta siun tunnistuksesta, koska itsekkin olen havainnut että aika usein (ei aina, usein) fluffipelaajat tekevät armeijansa ihan viimeisen päälle hienoiksi ja yksityiskohtaisiksi. Lisää narrativea, veikkaan, kun squadin 2 taistelija rafael meni ja löi kiväärinperällä demoniprinssin takaisin warppiin ja sitten kuoli demoniprinssin kuolintoreissaan lyömään iskuun (verrattuna yks harmaa mariini tyhjällä basella poistui ja demoniprinssi poistui).

[finmirage]

Olen kasuaalipelaaja, mutta en fluffipelaaja enää tätä nykyä.

Kasuaalisuus omalla kohdallani on sitä, että hankin milloin mitäkin yksiköitä armeijoihini, maalaan ne ja koitan mahduttaa mukaan. Joskus saatan hankkia jotain siksi, että se on tehokasta, mutta yleensä hankinnat ovat satunnaisia päähän pistoja tai innostuksen kohteita.

En ole hankkinut figuja ja rakennellut armeijoita metanäkökulmasta. En jaksa miettiä miten päihittäisin vaikkapa eldarit ja listojen syvempi pohtiminen ei kiinnosta. Yritän kyllä aina miettiä jollakin tavalla fiksun armeijan, mutta en ole yhtä kertaa lukuunottamatta koskaan yrittänyt rakentaa armeijaa tietty vastustaja mielessäni vaan pyrin geneeriseen tasapainoiseen kokonaisuuteen.

Pelasin aiemmin warmachinea, jossa tätä vastoin pohdin hyvinkin tarkasti armeijakokonaisuuksia ja strategioita. Jos vielä haluaisin pelata noin, niin pelaisin mieluummin edelleen sitä (wm) koska se on vain paljon parempi peli kilpailuhenkiseen pelaamiseen.

Olin aiemmin myös fluffipelaaj, mutta en enää. Tämä johtuu siitä, että gwn suoltama fluffi on tätä nykyä luokatonta kuraa. Forgewordin imperial armour kirjat ovat vielä poikkeus, mutta uskon tämän muuttuvan pian, kun forge assimiloidaan gwn tuotantokoneistoon. Pian imperial armour kirjojakin todennäköisesti kirjoittavat elämäänsä kyllästyneet freelancerit.

En halua päättää viestiä vinkumiseen. Wh40k 7th edition on mielestäni loistava peli ja gwn rangessa on valtava määrä upeita malleja. 40k on kuitenkin aina ollut sellainen peli, että sitä ei voi pelata nihkeän pelikaverin kanssa, koska siinä on niin paljon abuseoptioita.

[Meganiikko]

good points

aamen.

[Lucidus]

Ainakin minut on helppo luokitella casual pelaajaksi. Pelaan harvoin ja pisteetkin ovat ohjeellisia. Ehkä olisi eri jos menisin pelaamaan muualle mutta vielä tällä hetkellä pelaan vain perheeni kanssa tutussa porukassa.

[jamovoima]

Yhdyn moneen fimiragen ja monen muunkin kommenttiin tuossa yllä. Paitsi warmachineen en ole koskaan tutustunut ja tuskin tutustunkaan.
Yksi pointti on kuitenkin ainakin omalla kohdalla määrittävä tekijä. Pyrin pelaamaan nykyään pääsääntöisesti edes jollain tasolla tarinallisia skenaarioita. Eli vähintään tavoitteet liittyvät jollain tapaa kentän maastoon. Mieluiten niin, että molemmat tietävät skenaarion ja vastustajan jo ennen listan rakentamista. Yleispätevien listojen rakentaminen ei oikein ole kovin mielekästä, jos pelaa parin kuukauden välein ja harvemmin kahta kertaa putkeen samalla porukalla. Toki ne omat suosikkifigut johtaa usein siihen, että silti perusrunko on sama.

Ajattelen figupelejä ylipäätään enemmän roolipelien, kuin strategiapelien näkökulmasta. Mutta toki tietenkin itse pelissä voittaminenkin on kivaa. Mieluiten sen vain määrittäisi taistelukentällä, eikä armeijalistavihkon äärellä. Siksi vähän välillä harmittaa, että codexien pistehinnat on paikoin varsin ohjeellisia.

[Black scars]

Mun mielestä nuo karikatyyrit ovat ihan hyviä, koska jokainen järkevä lukija kuitenkin ymmärtää, että käytännössä pelaajissa on piirteitä useista tyyleistä.

Joku voi esimerkiksi olla turnaushenkinen fluffipelaaja, joka allyttaa vain battle brothereita, tai ainakin jättää Eldareilta demonit kotiin ja nidit ilman allyja. Muutoin listat ovat kuitenkin ehtaa turnauskamaa.

Itse pelaan esimerkiksi tiistai-iltojen kerhoillassa casual –moodissa, eli jätän vaikkapa telepathyn ottamatta ja death companyn kotiin, käytän Baal Predatoreja heavy bolter sponsoneilla ja niin edelleen. Tuo on silkäli helppo pitää casual tasolla, koska ostin käytetyn BA armeijan ja pelaan casual pelejä vain siitä löytyvillä figuilla.

Mitä mää saan pelata ja mitä mää en saa pelata?

Tietysti saat pelata ihan millä haluat, kukaan ei sitä kiellä, tai rajaa.

Ihan toinen kysymys on sitten, kuka haluaa pelata sua vastaan, siitä casual ja fluffipelaamisessa on myös kyse. Tavoite on siinä, että molemmilla pelaajilla on hauskaa, eikä vain siitä, että oma armeijan on oman käsityksen mukaan hieno kombinaatio, joka rullaa vastustajien armeijoita kuin rasvattu koneisto.

Esimerkiksi itse sovin erikseen ns. ”treenipelit”, joissa pelataan tarkoituksella turnaustason armeijoilla.

Missä rajat sitten oikein kulkevat, se on todella vaikea kirjoittaa auki, koska jokaisessa peliporukassa muodostuu ajan kanssa oma käsitys asiasta. Yleisellä tasolla pitää luottaa omaan tuntemukseen siitä, mikä on liikaa.

Jos hyvä pelaaja pärjäsi armeijalla turnauksen keskikastissa, niin kyseessä on melko varmasti casual -armeija.

Samoin ainakin sellaiset asiat, jotka jumittavat peliä (eli esimerkiksi re-roll starit ja vastaava denial –tyyli) pudottavat listan helposti casualin ulkopuolelle. Lähes tuhoutumaton deathstar, jonka voi vain lykätä eteenpäin ja kaikki vastaan tuleva tuhoutuu, tekeekö se pelistä mielenkiintoisen? Fluffikasta se voi olla, tuo on niin kovin laaja käsite. Peli ratkeaa kuitenkin lähinnä siihen, saako kombinaatiot pidettyä päällä koko ajan. Toisaalta jos myös vastustajalla on re-roll star, niin sitten ne nojailevat siinä keskikentän objektiivikolmiossa toisiinsa.

[Huru-ukko]

Kyllä minun mielestä fluffipelaaja voi pelata juustoakin. Pääasia on se, että se figu tai unitti tai joku juttu siinä on siisti ja jännä. Se otetaan sillä perusteella listaan, että sillä on hyvä tarina. Jos se sattuu olemaan sattumalta myös älyttömän kova pelissä, niin kappas oho.

[Black scars]

Totta, mutta se syy käyttää figua ei muutu, vaikka edikan vaihtuessa pelitekniikka vaihtuu. Se juuston pois jättäminen on enemmän casual -meininkiä.

[Oskari]

Kyllä tästä ihan hyvä ketju tuli. Ainakin mulle selvis että fluffi-pelaaja ei ole sama asia kuin casual-pelaaja. Jos tämmösessä luokittelussa on mieltä, niin näillä kahdella pelaajatyypillä on eri motiivi armeijan rakentamiseen. Fluffi-pelaajaa ei niin säännöt kiinnosta vaan tarina armeijan taustalla. Fluffipelaaja pelaa screamerstraaria koska se on fluffin mukaista, mutta hänen armeijassaan ei ole Nurglea. Casual-pelaajaa kiinnostavat juurikin ne säännöt ja hän pyrkii tekemään armeijan joka on turnauksien powerlevelin alapuolella. Casual-pelaaja jättää Kairokset ja screamerit himaan siksi aikaan kunnes ne saa nerffikeppiä, näin kärjistettynä.

Mitä mää saan pelata ja mitä mää en saa pelata?

Tietysti saat pelata ihan millä haluat, kukaan ei sitä kiellä, tai rajaa. Ihan toinen kysymys on sitten, kuka haluaa pelata sua vastaan, siitä casual ja fluffipelaamisessa on myös kyse. Tavoite on siinä, että molemmilla pelaajilla on hauskaa, eikä vain siitä, että oma armeijan on oman käsityksen mukaan hieno kombinaatio, joka rullaa vastustajien armeijoita kuin rasvattu koneisto.

Esimerkiksi itse sovin erikseen ns. ”treenipelit”, joissa pelataan tarkoituksella turnaustason armeijoilla.

Missä rajat sitten oikein kulkevat, se on todella vaikea kirjoittaa auki, koska jokaisessa peliporukassa muodostuu ajan kanssa oma käsitys asiasta. Yleisellä tasolla pitää luottaa omaan tuntemukseen siitä, mikä on liikaa.

Makuja on monenlaisia. Tiedän tapauksia jotka ei ole suostuneet ottamaan faba-matsia lähes täysin Slaanesh DoC-armeijaa vastaan, jonka jokainen fabasta mitään tietävä tajuaa olevan aika kökkö armeija. Oon hakannut "casual"-matseissa 20-0 voittoja listalla, jolla olen päässyt turneessa vaan pohjalle. Se on vaan mun tuntemukseni ja kokemukseni. mutta onko GW:n peleissä yleisesti ihan järjetön kuilu turneeseen kelpaavien ja casuaalien listojen välillä? Mun näkemykseni on että kyllä ja ei. Listalla ei voiteta ellei sitä osaa pelata, hyvällä listalla pelaaminen tekee voittamisen helpommaksi.

En luokittele itseeni casual tai fluffipelaajaksi. Mun mielestä nää kategoriat kuulostaa vähän väkinäisiltä. Tän koko aiheen pointti oikeestaan oli se, että miksi näitä nimityksiä edes tarvitaan? Helpottaako se ihmisten elämää? En mää edes miettinyt tämmösii ennen kuin tuli vastaan jengiä joka alko pyyteleen fluffi ja casual listojen pelaamista. Miks tän kaiken pitää olla näin vaikeeta joillekin? Eikö vaan voi ottaa figuja mukaan, pelata ja jos saa pataan niin sit saa pataan. Näin random pelissä voi saada pataan niin monesta syystä, että onko sillä nyt oikeesti niin paljon väliä?

[Meganiikko]

Mun mielestä nää kategoriat kuulostaa vähän väkinäisiltä. Tän koko aiheen pointti oikeestaan oli se, että miksi näitä nimityksiä edes tarvitaan? Helpottaako se ihmisten elämää? En mää edes miettinyt tämmösii ennen kuin tuli vastaan jengiä joka alko pyyteleen fluffi ja casual listojen pelaamista. Miks tän kaiken pitää olla näin vaikeeta joillekin? Eikö vaan voi ottaa figuja mukaan, pelata ja jos saa pataan niin sit saa pataan. Näin random pelissä voi saada pataan niin monesta syystä, että onko sillä nyt oikeesti niin paljon väliä?

Periaatteessa ei pitäisi tarvita mikäli säännöt ja mentaliteeti olisivat about tasapainossa. Ongelma on kuitenkin siinä että usein pelaajat pelaa eri mentaliteeteillä ja yhtä usein nämä mentaliteetit sekoittuu yhtä hyvin kuin sitruunameho ja täysmaito. Tämän takia pidetään löyhää "kategorisointia" peliessä jotta molemmat pelaajat tietää mitä toinen on tullut hakemaan peliltä.

Esimerkkinä (karikatyyri kuten aina): Jos toinen tulee pelaamaan turneeidealla ja aikoo vääntää pelissä kättä niin että hiki valuu otsalta, ja toinen tulee pelaamaan idealla että mariinejen 3. komppania tuli 4 täydellä tacticalsquadilla tutkimaan maahanlaskualuetta, niin epäilen että kummallakaan ei tule olemaan hauska peli: toinen puoli vetää herneen nenään kun vastapuoli ei laittanut tarpeeksi vastaan, ja toinen puoli tuskin tykkää kun Tau'n firebase support cadren tukema farseer-screamerstar sekametelisoppapallo wipeää mariinit vuorolla 2. Miksi eldarit allytti slaaneshin kanssa? what?

[Gintonic]

Itse en ainakaan kovilla ja hiotuilla turnauslistoilla halua jyräillä mitään fluffilistoja nurin. Se ei kerro mun eikä vastustajan listoista yhtään mitään eikä matsi opeta mitään uutta. Joskus on puuttunut pelivastus mutta olen silti kieltäytynyt pelaamasta turnauslistallani jotain nuorta aloittelevaa pelaajaa vastaan aivan siitä syystä ettei peli olisi epämiellyttävä kokemus vastapuolella. On näitäkin tietysti tullut pelattua mutta sen jälkeen kummallakin on vähän paska fiilis ollut pelistä, joten pyrin nykyään kyseisiä matseja välttämään.

Mun mielestä pitäis olla myös keräilijä kategorisoituna, joka ei yleensä edes pelaa kuin hyvin harvoin mutta hommaa uusia figuja tasaisesti ja pyrkii tekemään vain kattavan ja näyttävän kokoelman. Ehkä tämä keräilijä valahtaa myös osittain fluffipuolelle, sillä monesti kyseisen pelaajan napit on mietitty juuri johonkin teemaan pelitehoja miettimättä.

Olen itse 40k puolella turnauspelaaja, mutta pidän myös fluffikkaista peleistä aina silloin tällöin. Faba puolella olen taas ehkä enemmän fluffipelaaja ja keräilijä. Mulla on tasan yks armeija, joka on tehty vahvan teeman ympärille eikä sillä ole tarkoituskaan koskaan osallistua mihinkään kilpailulliseen turnaukseen. Johonkin fluffiturnaukseen sillä voi hyvillä mielin kyllä lähteä, mutta ei ole vielä sattunut kohdalle.

[Lord of Carcassonne]

Meninhän mä tässä Reilukerho turnaukseen ainoana pelaajana jolla oli super heavyjä 3kpl. Kellään muilla ei ollut. Oli 2 imperial knightia ja typhon. Miten kävi? Voitin yhden pelin ja hävisin loput.

Mä lähin siis vain kokeilemaan turnaukseen raskaiden vehkeiden käyttöä ja tulos oli tuollainen. Ite tykkään mennä pelaamaan turnauksiin sellaisella listalla kuin mua huvittaa. En yleensä edes käytä kaikkia mahdollisia mega kompoja mitä olisi mahdollista saada. Haluan rakentaa fluffikkaan armeijan jolla pelata ja katsoa mihin se riittää. En edes lähde pelaamaan turnauksen voitosta vaan se että saa pelata. Jos menestystä tulee niin kiva ja jos taas ei tule niin se on sääli ja sääli on sairautta.

[Jeijo]

Usein eri tavalla pelejä lähestyvät keskustelevatkin eri tavoin samasta pelistä, toiset pyörittelevät lauseissa sanoja ja termejä mitä casuaali pelaaja ei edes ymmärrä. Löysemmin peliin suhtautuvat keskittyvät pelin aikana taktikoinnin lisäksi paljon myös tunnelmointiin/mielikuviin, joka varmasti onnistuu vakavammalta pelaajaltakin, mutta harvoin välittyy pelikaverille kun ilmeestä näkee jo todennäköisyys yms meta kansioiden läpikäynti. fKilpailuhenkisemmät pelaajat harvemmin varustavat peleissä joukkoja "muuten vaan" ei optiimalisella aseistuksella (koska ei taivu) ja Näkevät pelin ns figujen taakse usein selvemmin kuin casuaali pelaaja ja siksi pieksee casuaalin useimmiten myös ns. Keskinkertaisella listalla.

Voittaminen on kivaa ja sitä tulee tavoitella, mutta ei tulisi olla ainut tavoite. Näin siis minun laiseni casuaali pelaajan näkökulmasta (mietittyä ja keskusteltua tulee usein tehokkaista yhdistelmistä ja metasta yms mutta siihen se yleensä jääkin, kun en rikkinäistä tykkää pelata tai käyttää aikaa metailuun).

Edit: tämä olikin 40k osiossa... No on sitäkin tullut jauhettua joskus.

[Black scars]

Fluffi-pelaajaa ei niin säännöt kiinnosta vaan tarina armeijan taustalla. Fluffipelaaja pelaa screamerstraaria koska se on fluffin mukaista, mutta hänen armeijassaan ei ole Nurglea. Casual-pelaajaa kiinnostavat juurikin ne säännöt ja hän pyrkii tekemään armeijan joka on turnauksien powerlevelin alapuolella.

Ei fluffi- ja casual pelaamista voi laittaa ihan noin yksinkertaiseen muottiin.

Suuri osa casual pelaamisesta syntyy ihan fyysistä rajoituksista, esimerkiksi pelaaja joutuu laittamaan ne aloituspaketin terminaattoritkin listaan, jotta saa 1500 pistettä täyteen. Casual pelaaja ei myöskään hanki pelkästään parasta heavy support choisea maksimimäärää, ennemmin häneltä löytyy yksi jokaista vaihtoehtoa. Pätäkkähörhöltä casual pelaajalta voi toki löytyä ihan mitä vain, mutta kyseessä on kohtuu harvinainen tapaus. Casual ympäristössä Eldar pelaajalla on satunnaisesti wraithknight ja Tau pelaajalla riptide, jne. Noitakin näkee, mutta armeijat eivät perustu niiden monistamiseen, kuten turnausarmeijoissa tehdään.

Olen käytännössä turnauspelaaja, siksi teen tietoisesti ja tarkoituksella casual listoja, joka onnistuu helpoiten rajaamalla käytössä olevaa figupoolia. Kyse ei siis ole mitenkään tyypillisestä casual pelaamista, vaan siitä, että teen listani peliympäristöön soveltuviksi. Jos kiikuttaisin viiden flyrantin listan rentoon casual-ympäristöön, vaikka olisi millainen fluffiselitys keksittynä, niin eihän niissä peleissä olisi yhtään mitään järkeä.

Jos haluaa pelata ns. ”täysillä”, niin GW:n pelit soveltuvat siihen parhaiten turnausympäristössä, jossa tietyin lisäsäännöin luodaan edellytykset tasapainoon ja toisaalta pelaajat hyväksyvät sen, että mitä vain voi tulla vastaan.

En mää edes miettinyt tämmösii ennen kuin tuli vastaan jengiä joka alko pyyteleen fluffi ja casual listojen pelaamista. Miks tän kaiken pitää olla näin vaikeeta joillekin?

Siis kumman, sun ymmärtää fluffi- ja casual pelaamista, vai heidän ymmärtää sun näkemystä? Kumpi pelaa peliä oikein, ja kumpi väärin? Tiedät jo vastauksen näihin kysymyksiin.

Kun kerran on kyse henkilökohtaisista valinnoista, joita ei voi muita pakottaa noudattamaan. Mä olen jo kauan sitten huomannut sen, että hammereista saa eniten irti, kun pitää pelikäsityksensä mahdollisimman avoimena. Välillä menee mielellään turnauksiin pelaamaan kovia pelaajia ja listoja vastaan. Toisinaan on hauska pelata niiden ensimmäisten kavereiden kanssa, jonka kanssa on koko harrastuksen aloittanut, tai sitten mennä casual kerhoympäristöön pelaamaan rennolla listalla.


Jos kuitekin haluat esimerkiksi pelata tiistain kerhoilloissa turnaus-, tai muuten vaan vapaasti revitellyillä listoilla, niin laita vaikka yv. mulle, niin kiikutan jotakin pöydän toiselle puolelle. Ensi tiistaille on jo sovittu peli, mutta sen jälkeen on taas vapaata.

[Meganiikko]

Mä olen jo kauan sitten huomannut sen, että hammereista saa eniten irti, kun pitää pelikäsityksensä mahdollisimman avoimena. Välillä menee mielellään turnauksiin pelaamaan kovia pelaajia ja listoja vastaan. Toisinaan on hauska pelata niiden ensimmäisten kavereiden kanssa, jonka kanssa on koko harrastuksen aloittanut, tai sitten mennä casual kerhoympäristöön pelaamaan rennolla listalla.

10/10 foorumin taso paranee kun lukee tällaista.

[shiwan]

Mä olen jo kauan sitten huomannut sen, että hammereista saa eniten irti, kun pitää pelikäsityksensä mahdollisimman avoimena. Välillä menee mielellään turnauksiin pelaamaan kovia pelaajia ja listoja vastaan. Toisinaan on hauska pelata niiden ensimmäisten kavereiden kanssa, jonka kanssa on koko harrastuksen aloittanut, tai sitten mennä casual kerhoympäristöön pelaamaan rennolla listalla.

10/10 foorumin taso paranee kun lukee tällaista.

Tähän liittyen, osoitettamatta kenellekään henkilökohtaisesti, olisin kovasti kiinnostunut tietämään miksi asioiden pohtiminen kuitenkin pitäisi rajata johonkin noista kolmesta sen sijaan, että pyöriteltäisiin juttuja niiden kaikkien näkökulmasta ja eduksi?