Sotavasara.net

Kävin jokin aika sitten läpi kirjahyllyä ja kirjoittelin vähän pidemmin omasta suhteesta erityisesti GW:n taiteeseen, jolla on varmasti ollut iso merkitys suunnannäyttäjänä monien muidenkin figuharrastuksessa. Vaikka codexien säännöistä aika jättää, on eritoten vähän vanhempien kirjojen fluffisisältö ja kuvitus vertaansa vailla, eikä ihan kaikkea voi laittaa pelkästään nostalgian piikkiin. Erityisen mieleenpainuvia ovat olleet tietty ne klassisen värikkäät fantasiapiirrokset, mutta myös lyijykynällä ja tusseilla tehdyt, jopa vähän luonnosmaiset kuvat Codexien ja Army Bookien kuvituksessa. Eniten draivia omaan maalailuun ja peliharrastukseen tuovat loppupeleissä Old Worldin ja 40K-universumin taustatarinat, joista kuvat tietty kertoo enemmän kuin koko sivu sanoja.

Erilaiset sääntö- ja armeijakirjat on olleet mulle koko harrastuksen ajan keräilyn arvoinen juttu ja painetusta sanasta on ollut paljon vaikeampi luopua kuin yksittäisistä figuista. Tunnelmallisen ja omaleimaisen taidesisällön kokoajina myös GW:n julkaisemat artbookit on olleet tosi makeita ja niitä on kertynyt meidänkin kokoelmaan runsain mitoin. Tässä muutamia suosituksia fiilistelijöille!

Mitä muita opuksia kannattaisi ehkä jäljittää?

War Head: Books by their covers

Hieno artikkeli. Pitää palata tähän vielä paremmalla ajalla, mutta oma ykkönen GW:lle taidetta tuottaneiden joukossa, joka tuosta jäi mielestäni puuttumaan, on Paul Bonner.

Siis tämä kaveri:


Ihan mieletön: https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/73 ... 3c425b.jpg

Myöhemminhän mies kunnostautui esmes Rackhamin Confrontationin kanssa.

Tämä voisi olla ihan kova hankinta: http://www.amazon.com/Out-Forests-The-P ... 1845767055

Hyvää settiä Hammerheart! Toi artti löytyy myös tosta Waaagh Orks -niteestä, mut artisti ei ollut mulle ennestään tuttu. Pitää tutustua tarkemmin, vähän inhimillisemmät örkit kolahtaa 40K:ssa henkilökohtaisesti kovaa.

Mordheimin sääntis on mulle ihan ehdoton ykkönen kansia myöten.
Se on niinku grimdarg versio Richard Scarryn touhukas maailma lastenohjelmasta. Kaiken näköistä hassua saa bongailla pienistä sivujen tyhjää tilaa täyttävistä piirroksista.

Tolla rotalla on kuninkaan kruunu ja valtikka.
Ja se ratsastaa mutanttisialla.
Sialla on suussaan omena.
Omenassa on kiinni tikari.
Tikariin on tökätty silmämuna.
Silmämunasta vuotaa verta sankoon.
Tralalallallaa...

Rutabaga kirjoitti:Mordheimin sääntis on mulle ihan ehdoton ykkönen kansia myöten.
Se on niinku grimdarg versio Richard Scarryn touhukas maailma lastenohjelmasta. Kaiken näköistä hassua saa bongailla pienistä sivujen tyhjää tilaa täyttävistä piirroksista.

Sitten on kanssa Necromunda, jossa jengiläisiä joissa lävistyksiä (omaottamia ja luodilla tehtyjä) sekä aseita, aseissa aseita, aseiden aseissa aseita ja niiden aseita.

No ei oikeesti.

Battlefleet Gothickin sääntökirja on kyllä jotain ihan omaa luokkaansa inspiraation suhteen, methinks. Mikään ei päihitä isoja teräskolossaaleja ja TORPEDOJA!

Damn, hyvän setin pistit pohjalle. Mulla löytyy ihan samaa settiä hyllystä ja pari päällekin. Yksi ylimääräinen RatSpike ja The Emperors Will:kin olisi...

AoS116, tuo BFG oli hyvä lähde puhtaana rulebookkina, kuten myös Rutabagan Mordheim sääntis.

En tiedä onko inspiraatiossa kyse nostalgiassa ja sen tuottamassa mielihyvässä, mielikuvissa, tavoitteessa tuottaa jotain sinne lisää. Itselleni se on ehkä enemmän niinpäin kuin eteenpäin työntävänä voimana, joka palauttaa voimat raskaan työpäivän jälkeen kun figujen nysväys ei enää nappaa. Kuitenkin jää hampaankoloon jotain mitä haluaa tehdä.

Isoon inspiraation nälkään auttaa myös:
- Realms of Chaos: Slaves to Darkness
- Realms of Chaos: Lost and Damned
- Liber Chaotica: Nurgle/Khorne/Slaanesh/Tzeentch/kompilaatio, jossa edelliset + undivided
- 'ere we go - listaamasi Waaaghin seuraksi
- Freebooters - örkkejä lisää
- Xenology
- Tactica Imperialis
- The Imperial Infantryman's Uplifting Primer
- Uniforms and heraldry of the Empire/High Elves/Skaven
- Empire at war
- Darkness Rising
- The Loathsome Ratmen and all their kin
- White Dwarffit, UK versio, numerot ennen 190, kulta-aikaa oli noin 100-150
- Forge Worldin tuottamat kirjat yleensä ovat erittäin hyvää settiä

Nää nyt oli GWn rojua, mutta monelta muulta valmistajalta löytyy lisää hyvää kamitsua. Jo pelkät miniature art bookit on hyviä kun haluaa haastaa omaa osaamistaan.

Rutabaga kirjoitti:Mordheimin sääntis on mulle ihan ehdoton ykkönen kansia myöten.
Se on niinku grimdarg versio Richard Scarryn touhukas maailma lastenohjelmasta.

Mordheim oli kyllä teemansa suhteen hieno tuote. Toki se oli tuiman synkkä verrattuna vitosedikan yleiseen WHFB-maailmaan, jossa kedot sekä alustat olivat vihreitä ja piirroskuvitus lystikästä. Silti todellinen pointti oli ääretön outous ja hämmentävyys. Inspiraatiota on kaikesta päätellen imuroitu sekä useiden eri vuosisatojen taiteesta että kolmosedikan kaaoskirjoista. Lopputulos oli sanalla sanoen inspiroiva. Joka välissä piti pohtia, mitä ihmettä oikein tapahtuu. Kovin tyhjentävään vastaukseen tuskin pääsi, mutta ajatus pääsi vaeltamaan. Sen sijaan tällainen perustylsä piikkejä+kalloja+ketjuja -grimdarg on hyvin äkkiä nähty. Joo, juttujen päälle voi laittaa kalloja. Mitä sitten? Ei se luo minkään sortin tarinaa eteen, taakse, eikä sivulle. Siinä poimittiin väärä elementti ja kuorrutettiin sillä koko WH-maailma tasapaksusti niin ettei mikään oikein maistunut miltään.

Tulee taas mutkan kautta mieleen eräs valtaistuinpelisarja. Harmittaa, miten ihmiset tuntuvat vatvovan loputtomiin asti sitä yksityiskohtaa, että välillä siinä kuolee sympaattisia hahmoja. Samalla jää huomaamatta, miten Martin on onnistunut luomaan sangen kiehtovan pseudo-keskiaikaisen maailman täynnä kiintoisia yksityiskohtia ja viittauksia todelliseen historiaan. Siinä syödään, juodaan, lauletaan, rukoillaan, tehdään töitä, naitetaan, peritään ja niin edespäin. Paskempikin kirjailija kyllä osaisi ratsastaa suoraan miekkataistelusta toiseen ja tappaa hahmoja. Se ei ole homman pointti. Synkän tuimien maailmojenkin pitää olla monimuotoisia ja mielenkiintoisia, että touhussa voisi tapahtua etenemistä johonkin suuntaan. Pelkkien kallojen kanssa rypeminen on suunnilleen yhtä inspiroivaa kuin haudassa makaaminen.

Äh, alkoi tehdä mieli rakentaa jotain autenttisen Mordheim-hengen mukaista. Silloin vuonna '99 ei oikein riittänyt ymmärrys, osaaminen tai materiaalien saatavuus. Nykyään internetistä saa vaikka mitä. Jos vaikka ensin yrittäisin viimeistellä sen poppoon, jonka aloitin ehkä kymmenen vuotta sitten...

Piikkejä ja kaloja.