Kings of War 2 -koeajoa, 1500p (kuvaisa)
Lähetetty: To 06.08.2015 00:10
Viime viikolla tuli lähes puskista tilaisuus testata Kings of Warin kakkoslaitosta. Tilaisuudet ovat tarttumista varten, joten ei muuta kuin figut kaapista ja menoksi. Yhteenotoksi muodostui petomiehet (The Herd, beta-lista) vastaan syväkääpiöt (Abyssal Dwarfs), 1500 pistettä. Mitään erityisempiä hienouksia ei tähän sessioon etsitty, kun aiempi kokemus oli minimaalinen ja peliaika rajallinen.
Petolistaan riivittiin edellisen illan ihmeenä pomo, shamaani, kaksi laumaa bruteja (minotaureja), kaksi rykmenttiä huntereita (heittokeihäillä), yksi rykmentti longhorneja (isot kirveet), yhdet berserkerit (tupla-aseet, pääpiirteissään), yksi kolmikko vaunuja ja pari pikkuryhmää koiria.
Kääpiöillä oli iso-velho elikolla, pari toveria jalan, kaksi rykmenttiä tussarimiehiä, kaksi pientä settiä golemeja, yksi isompi paketti groteskeja ja raketinheitin. (Suunnilleen, kai, korjatkaa jos olen väärässä.)
Ja sitten sitä toimintaa.
I) Maalla on mukavaa

Ankaran taktikoinnin jäljiltä päädyttiin kuvan mukaiseen lähtöasetelmaan. Kumpaakaan laitaa ei jätetty tyystin auki, mutta lihan painopiste oli selvästi lähemmällä näkyvällä puoliskolla. Peto voitti aloitusheiton ja kantamallisten aseiden rajoittuessa heittokeihäisiin se päätti hyödyntää tilaisuutta räväkällä "kaikella päin" -startilla.
II) Mokoman kedon yli että heilahtaa

Kääpiöt eivät jääneet pelkästään odottelemaan, vaan tulivat enemmän tai vähemmän vastaan. Bruteihin eli minotaureihin täräytettiin kunnioitettavat viisi osumaa väkipyssyillä, mutta kääntöpuolena oli vastaantulo 12 tuuman etäisyydelle, joka myös on bruten rynnäkkömatka. Keskisektorilla oli vielä tässä vaiheessa rauhallisempaa.
III) Ajattelimme tulla tästä

Petojen kakkosvuoron manööverit noudattivat vahvasti sovittua yleisstrategiaa eli suorinta tietä sinne missä tapahtuu. Innostuneet sonnit saivat koirilta pientä apua, shamaani viskasi pitkäsarviin lisäpuskua sotatanssin voimin. Tunnelma oli niin tiivis, etteivät kaikki mahtuneet sekaan.
IV) Pois alta tai ajetaan päältä

Sama mutkaton lähestymistapa oli käytössä kentän toisella laidalla. Pusikon laki sanoo että jos toisella on isompi, toisella saa luvan olla vastaavasti enempi. Ehkä se sillä hoituu?
V) "Tekniikan puutteet voi korvata voimalla" -metsän vanha sanonta

Ainakin toisella puolen kenttää yleisstrategia toimi, tehden pyssymiehistä ja golemeista kerralla selvää. Toisaalta välittömän vastaiskun merkkejä oli ilmassa. (Voittaja saa tässä lajissa joko edetä, perääntyä tai vaihtaa suuntaa ilmaiseksi. Huomatkaa muuten myös huikea kirveenheilahdusefekti kuvan keskivaiheilla.)
VI) Kova kuin kivi

Sen sijaan toisen puolen golemeista ei niin vain mentykään läpi. Koko suurvyörytys pysähtyi kuin seinään, kun viisi osumaa ei vielä tehnyt vaikutusta. Pelin puitteissa tämä tarkoittaa nöyrää tuuman takapakkia ja lievää ahdistusta ensi vuoron suhteen.
VII) Apuun, pojat

Tuuma saatettiin antaa periksi, mutta toista ei. Peto lähti ratkomaan pattitilannetta tuomalla berserkereitä reservistä. Kääpiöt korjasivat golemeja taikatempulla ja voimatasapainoa rennolla rakettikeskityksellä.
VIII) Vastapalloon

Kääpiöiden mörköosaston kakkosaalto tuli päälle voimalla. (Yksikön takarivin figuvajausta täytettiin pienellä improvisaatiolla.)
IX) Jätkä löi oikeesti

Sekä yhdeksän osuman takominen että siitä selviäminen ovat melko kunnioitettavia suorituksia. Punaiset hippulatkin loppuivat kesken räimeen määrän vuoksi. Sen verran rankasti kyllä tuli turpaan, että wavering-kynnys ylittyi. Toisin sanoen ensi vuorolla olisi ohjelmassa lähinnä itsensä kokoamista, mikä ei tässä tilanteessa ole hyvä juttu laisinkaan.
X) Metsä ryskää ja aitaa kaatuu

Pathfinder-ominaisuudella varustettua petoa ei metsä hidasta, mutta matkaa oli silti sen verran, etteivät apuvoimatkaan ehtineet vielä tässä välissä paikalle.
XI) Sota oli ankara

Vastaiskujen tarkka kulku toisen laidan puolella vältteli sekä valo- että muistikuvia, mutta kaikesta päätellen golemit kolhivat omalla vuorollaan vaunuja, pyssyrykmentti (ja/tai magia) täräytti koirat autuaammille metsästysmaille, ja seuraavaan rynnäkköön saivat luvan käydä hunterit ja berserkerit. Noppien määrä oli mieletön, kun tupla-aseilla varustettu yksikkö sai vielä lisätuplauksen kylki-iskustaan.
XII) Yli pääsi, perhana

Sanonnan mukaan määrässä on oma laatunsa, ja niinpä yhteisrynnäkkö valmiiksi telottuun golemiyksikköön teki tehtävänsä. Tällä kertaa voittoa seurasi rohkea eteneminen kohti kääpiöiden sankariosastoa ja takalinjaa. Toisella laidalla taas longhorneista tuli aivan harvinaisen selvää jälkeä, mutta koko muu petosakki suoritti kokonaisvaltaisen kostoiskun.
XIII) Teidät on piiritetty

Ruuti haisi, kun vaunuihin ammuttiin yhä lisää osumia. Nyt mennään jo kahdeksassa, mikä tietää pahaa sekä jälleenmyyntiarvolle että seuraavan katsastuksen läpimenotodennäköisyydelle. Oikea ratkaisutapa on tietenkin ajaa päin mokomaa naarmuttajaa, mutta nyt ei sekään tuottanut tarpeeksi tulosta. Kääpiöiden pomo käväisi linjojen takana tarkastamassa tilanteen. Petojen kevyemmät osastot kävivät jalkasankareiden kimppuun laihanlaisella menestyksellä. Kokonaistilanne alkoi silti käydä kriittiseksi.
XIV) Sankarit esiin

Vaunut pistettiin lunastuskuntoon. Sekös petojen päällikköä sapetti, joten asiaa ryhdyttiin ratkomaan rehdillä sankarirynnäköllä. Miehekästä mutta tehotonta. Kääpiöiden ylivelho puolestaan taisi tehdä petojen kevytkaartista selvää. Toiset hunterit olivat tällä välin ehtineet rynnistää tykkimäen yli ottamatta itse vielä naarmuakaan.
XV) Viimeinen taisto

Viimeisellä vuorolla yritettiin rutistaa viimeinenkin pisara irti. Täysikuntoiset hunterit pääsivät valmiiksi kolhittujen pyssymiesten kylkeen, tälläkin kertaa voittoisasti. Minotauri, tuo joka paikan yleisavain, teki jalkavelhosta selvää. Lopulta nähtiin vielä päälliköiden taistelu, jonka kääpiö voitti.
Lopputulos: Kääpiöiltä meni kaikki paitsi pomo. Pedoilta meni pomo ja yhtä sun toista muuta. Minotaurit, yhdet hunterit, yhdet koirat ja shamaani jäivät. Pisteitä ei sen tarkemmin laskettu.
Ajatukset lyhyesti:
Petolistaan riivittiin edellisen illan ihmeenä pomo, shamaani, kaksi laumaa bruteja (minotaureja), kaksi rykmenttiä huntereita (heittokeihäillä), yksi rykmentti longhorneja (isot kirveet), yhdet berserkerit (tupla-aseet, pääpiirteissään), yksi kolmikko vaunuja ja pari pikkuryhmää koiria.
Kääpiöillä oli iso-velho elikolla, pari toveria jalan, kaksi rykmenttiä tussarimiehiä, kaksi pientä settiä golemeja, yksi isompi paketti groteskeja ja raketinheitin. (Suunnilleen, kai, korjatkaa jos olen väärässä.)
Ja sitten sitä toimintaa.
I) Maalla on mukavaa

Ankaran taktikoinnin jäljiltä päädyttiin kuvan mukaiseen lähtöasetelmaan. Kumpaakaan laitaa ei jätetty tyystin auki, mutta lihan painopiste oli selvästi lähemmällä näkyvällä puoliskolla. Peto voitti aloitusheiton ja kantamallisten aseiden rajoittuessa heittokeihäisiin se päätti hyödyntää tilaisuutta räväkällä "kaikella päin" -startilla.
II) Mokoman kedon yli että heilahtaa

Kääpiöt eivät jääneet pelkästään odottelemaan, vaan tulivat enemmän tai vähemmän vastaan. Bruteihin eli minotaureihin täräytettiin kunnioitettavat viisi osumaa väkipyssyillä, mutta kääntöpuolena oli vastaantulo 12 tuuman etäisyydelle, joka myös on bruten rynnäkkömatka. Keskisektorilla oli vielä tässä vaiheessa rauhallisempaa.
III) Ajattelimme tulla tästä

Petojen kakkosvuoron manööverit noudattivat vahvasti sovittua yleisstrategiaa eli suorinta tietä sinne missä tapahtuu. Innostuneet sonnit saivat koirilta pientä apua, shamaani viskasi pitkäsarviin lisäpuskua sotatanssin voimin. Tunnelma oli niin tiivis, etteivät kaikki mahtuneet sekaan.
IV) Pois alta tai ajetaan päältä

Sama mutkaton lähestymistapa oli käytössä kentän toisella laidalla. Pusikon laki sanoo että jos toisella on isompi, toisella saa luvan olla vastaavasti enempi. Ehkä se sillä hoituu?
V) "Tekniikan puutteet voi korvata voimalla" -metsän vanha sanonta

Ainakin toisella puolen kenttää yleisstrategia toimi, tehden pyssymiehistä ja golemeista kerralla selvää. Toisaalta välittömän vastaiskun merkkejä oli ilmassa. (Voittaja saa tässä lajissa joko edetä, perääntyä tai vaihtaa suuntaa ilmaiseksi. Huomatkaa muuten myös huikea kirveenheilahdusefekti kuvan keskivaiheilla.)
VI) Kova kuin kivi

Sen sijaan toisen puolen golemeista ei niin vain mentykään läpi. Koko suurvyörytys pysähtyi kuin seinään, kun viisi osumaa ei vielä tehnyt vaikutusta. Pelin puitteissa tämä tarkoittaa nöyrää tuuman takapakkia ja lievää ahdistusta ensi vuoron suhteen.
VII) Apuun, pojat

Tuuma saatettiin antaa periksi, mutta toista ei. Peto lähti ratkomaan pattitilannetta tuomalla berserkereitä reservistä. Kääpiöt korjasivat golemeja taikatempulla ja voimatasapainoa rennolla rakettikeskityksellä.
VIII) Vastapalloon

Kääpiöiden mörköosaston kakkosaalto tuli päälle voimalla. (Yksikön takarivin figuvajausta täytettiin pienellä improvisaatiolla.)
IX) Jätkä löi oikeesti

Sekä yhdeksän osuman takominen että siitä selviäminen ovat melko kunnioitettavia suorituksia. Punaiset hippulatkin loppuivat kesken räimeen määrän vuoksi. Sen verran rankasti kyllä tuli turpaan, että wavering-kynnys ylittyi. Toisin sanoen ensi vuorolla olisi ohjelmassa lähinnä itsensä kokoamista, mikä ei tässä tilanteessa ole hyvä juttu laisinkaan.
X) Metsä ryskää ja aitaa kaatuu

Pathfinder-ominaisuudella varustettua petoa ei metsä hidasta, mutta matkaa oli silti sen verran, etteivät apuvoimatkaan ehtineet vielä tässä välissä paikalle.
XI) Sota oli ankara

Vastaiskujen tarkka kulku toisen laidan puolella vältteli sekä valo- että muistikuvia, mutta kaikesta päätellen golemit kolhivat omalla vuorollaan vaunuja, pyssyrykmentti (ja/tai magia) täräytti koirat autuaammille metsästysmaille, ja seuraavaan rynnäkköön saivat luvan käydä hunterit ja berserkerit. Noppien määrä oli mieletön, kun tupla-aseilla varustettu yksikkö sai vielä lisätuplauksen kylki-iskustaan.
XII) Yli pääsi, perhana

Sanonnan mukaan määrässä on oma laatunsa, ja niinpä yhteisrynnäkkö valmiiksi telottuun golemiyksikköön teki tehtävänsä. Tällä kertaa voittoa seurasi rohkea eteneminen kohti kääpiöiden sankariosastoa ja takalinjaa. Toisella laidalla taas longhorneista tuli aivan harvinaisen selvää jälkeä, mutta koko muu petosakki suoritti kokonaisvaltaisen kostoiskun.
XIII) Teidät on piiritetty

Ruuti haisi, kun vaunuihin ammuttiin yhä lisää osumia. Nyt mennään jo kahdeksassa, mikä tietää pahaa sekä jälleenmyyntiarvolle että seuraavan katsastuksen läpimenotodennäköisyydelle. Oikea ratkaisutapa on tietenkin ajaa päin mokomaa naarmuttajaa, mutta nyt ei sekään tuottanut tarpeeksi tulosta. Kääpiöiden pomo käväisi linjojen takana tarkastamassa tilanteen. Petojen kevyemmät osastot kävivät jalkasankareiden kimppuun laihanlaisella menestyksellä. Kokonaistilanne alkoi silti käydä kriittiseksi.
XIV) Sankarit esiin

Vaunut pistettiin lunastuskuntoon. Sekös petojen päällikköä sapetti, joten asiaa ryhdyttiin ratkomaan rehdillä sankarirynnäköllä. Miehekästä mutta tehotonta. Kääpiöiden ylivelho puolestaan taisi tehdä petojen kevytkaartista selvää. Toiset hunterit olivat tällä välin ehtineet rynnistää tykkimäen yli ottamatta itse vielä naarmuakaan.
XV) Viimeinen taisto

Viimeisellä vuorolla yritettiin rutistaa viimeinenkin pisara irti. Täysikuntoiset hunterit pääsivät valmiiksi kolhittujen pyssymiesten kylkeen, tälläkin kertaa voittoisasti. Minotauri, tuo joka paikan yleisavain, teki jalkavelhosta selvää. Lopulta nähtiin vielä päälliköiden taistelu, jonka kääpiö voitti.
Lopputulos: Kääpiöiltä meni kaikki paitsi pomo. Pedoilta meni pomo ja yhtä sun toista muuta. Minotaurit, yhdet hunterit, yhdet koirat ja shamaani jäivät. Pisteitä ei sen tarkemmin laskettu.
Ajatukset lyhyesti:
- Tämän erän juoni oli aika suoraviivainen, kun maasto pidettiin verrattain yksinkertaisena ja etenkin petolistalla oli repertuaarissaan lähinnä rehtiä kirveenheilutusta. Edistyneempiä skenaariota ei ilmaissääntö-pdf vielä sisällä.
- Koska nappuloita ei poisteta eikä lyöviä heppuja lasketa yksitellen, kaikki mikronysväys jää siltä saralta pois. Kaiken saa mitata, joten tuuman puolikkaiden arvontaan ei myöskään kulu aikaa. Tämän ansiosta koko roska saatiin pelattua alle kahteen tuntiin lähes nollakokemuksella.
- Pelin eteneminen luetaan yleisen asetelman lisäksi ennen kaikkea osumien määrästä. Jos alla on jo kahdella kädellä laskettava määrä osumia mistä tahansa lähteestä, yksikin lisää voi tarkoittaa välitöntä haihtumista. Olisi varmaan hyvä idea pitää pieniä reservejä, jotka voivat tehdä taktisen pikaiskun kriittisesti heikentyneeseen yksikköön.
- Armeijoiden ja yksiköiden erikoissääntöjen määrä on ainakin toistaiseksi onnistuttu pitämään miellyttävän pienenä. Yleensä armeijalla on joku ominainen etu, joka koskee kaikkia ellei toisin mainita. Irtoyksiköiden säännöt ovat pääosin lisävoimaa tai sitten jotain melko helposti arvattavaa. (Koirat ketteriä liikkeissään, golemit eivät panikoi ja sitä rataa.)
- Kun yksittäiset siirrot ja taistelut on saatu yksinkertaisiksi, kentälle voi latoa paljonkin tavaraa niin että peli pysyy sujuvana.
- Velhot jakavat kevyttä apua ja tulitukea, mutta yhdellä loitsulla per vuoro ne eivät todellakaan dominoi peliä.