Sotavasara.net

Ajattelin ensin tehdä. Citadelin vaikeiten koottavat-langan, mutta tämä on varmaan universaalinpana parempi.

Kasasin tässä iltani ratoksi Space Marine drop podia (badum tss *naururaita)
Sellaisen koonneet ymmärtävät varmasti jutun juonen ja hymy leviää pyllyyn asti.

Drop podissa tuo ylhäällä olevan moottorin kiinnittäminen seiniin on täyttä tuskaa. Pitää odottaa ja pelätä irtooko vai pitääkö. Sormet ei tiedä mihin suuntaan painaa tueksi ilman, että koko homma hajoaa käsiin.

Kertokaa kokemuksia ja kauhutarinoita painajaismaisista kokoamishetkistä nappienne kanssa. Halloween on ovella niin hyviä hirmuisia kertomuksia voi jakaa ihan senkin kunniaksi.

PS. Cyclone missile launcher on myös kauhee kasata.

Tsilari kirjoitti: Drop podissa tuo ylhäällä olevan moottorin kiinnittäminen seiniin on täyttä tuskaa. Pitää odottaa ja pelätä irtooko vai pitääkö. Sormet ei tiedä mihin suuntaan painaa tueksi ilman, että koko homma hajoaa käsiin.

Hlökohtaisesti olen ratkaissut ongelman tekemällä niin, että ekana liimaa kuumaliimalla siivekkeet -1 podin alaosan ja moottorin välille, ja sitten kun "dryfitti" on laitettu niin että se pitää niin voi yksi kerrallaan pikaliimata siivekkeen moottorin ja podin alaosaan.




Eeeenihow.

kokoamispainajainen on itselle ollut definitiivisesti Exemplar Vengerit privateerpressiltä. Ensinnäkin ne ponit ei mee kunnolla toisiaan vastakkain, mikä jättää isomman raon palojen väliin kuin mitä löytyy mortin tekemästä pinkasta, sitten vengerien PAWLDRONS on silleen hauskasti tehty, että ne menee teoreettisesti ihan hyvin vastakkain siinä universumissa missä exemplarin olkapääosat on tasaisia, muttakun PP'n figuissa on kaksinkertaisen ylihinnan lisäksi sellainen 1mm siirtymää (ihanniinkuin jos muotti on vinossa tai jotain...) JA figut on metallia, elikkä toisin sanoen ne pauldronit ottaa ja keikkaa joka suuntaan ennen kuin asettuu, ja sitten tippuu pois kun on laittanut figun alas. Pinnaaminen oli ainoa keino pitää ne paikoillaan... ja metallifiguun pinnaus on aina hauskaa.
"Onks se jo ohi...." NO EI OO elikkä sen lisäks ne ^#%"!"# peitset on koko ajan vinossa, ja koska ne on metallia kanssa niin ne väsyy ja jossain vaiheessa katkeaa. Puhumattakaan siitä että koska ovat metallia, niin niistä varisee maali koko ajan pois kun maalauskohta vääntyy. Lisäks ratsastaja ei sovi kunnolla satulaan vaan keikkaa edes takaisin asettaessa (realismiako haettiin?), ja pikaliiman kanssa ei ole koko ikäisyyttä aikaa mallata. Plus jos painaa liikaa sitä siihen asentoon missä sen "pitäis" olla niin ratsastajalta tippuu toinen jalka pois.

ps: kuumaliimalla ei voi dryfitata vengereitä kun ovat turkaset metallia, ja siten johtavat lämpöä liian hyvin.


Eli tiivistettynä:

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRRRRRGHGHHHHHHH!!!!!!!!!!!!

Kiitos kysymästä.

116 kirjoitti:As above. ..

Juuri tätä tältä langalta odotin. Tuon lukeminen toi paljon naurua ja tuolilla keikkumista. Tähän tyyliin lisää.

Jos liimapinta-ala on riittävän suuri, voit pariin pieneen kohtaa laittaa pikaliimaa muun muoviliiman lisäksi. Pikaliima liimaa palaset nopeasti kiinni toisiinsa siksi aikaa kunnes muoviliima on jähmettynyt tiukemmin kiinni.

Pikaliimoissakin on eroja. Yllätyksekseni parasta on ollut k-kaupoista löytyvä pikaliima (ja pienellä hinnalla).

Vaikeista figuista, eikö jonkin lafkan luulohikäärme ollut aikamoinen työ kasata ja vielä suurempi pitää kasassa. Toinen tuskaa aiheuttanut klassikko lienee citadelin virallinen metallinen thunderhawk 90-luvulta(?).

Mulla loppu kokoamispainajaiset siihen, kun osti pikaliima -aktivaattoria. Nyt se on sekunti ja osat on napsis kiinni.

smaxx kirjoitti:Mulla loppu kokoamispainajaiset siihen, kun osti pikaliima -aktivaattoria. Nyt se on sekunti ja osat on napsis kiinni.

Tää on sit ongelma kun figut ei sovi kunnolla toisiinsa, ie PP tavara.

Pikaliima aktivaattoria sekaan ja vot, bitsi on poikittain otassa kun piti olla sen suurjaakon jannevaatteessa.

Ei ole PP:n kiluista mitään kokemusta :) Aika paljonhan noita metalliosia joutuu viilaamaan aina ennen kokoamista. Mutta sitten kun ne osat natsaa niin pääasia että liima nappaa nopsaan kiinni. Veemäisin koottava oli aikoinaan kääpiöiden metallinen gyrokopteri, eihän sen pirulaisen lapoja saanut millään pysymään kasassa. Painavat jöötit mitkä on millin osasta kiinni ei vaan toimi.

Kaikki figut joilla on irtonaiaet kädet jotka pitelee jotain kiväärityyppistä asetta molemmilla käsillä. Etenkin metalliset versiot.

Muovifiguissa ei ole itellä ollut ongelmia, mutta PP:llä on muutamat hintelät metallifigut tuottaneet päänvaivaa. Kyllä kaikki ovat pinnaamalla menneet kasaan, mutta vaivaa on joutunut näkemään. Top 2:na ehkä Nyss Hunterit:



Sekä Father Lucant



Jälkimmäisestä tuli onneksi yllättävän tukeva kun sain hartsibaseen tarpeeksi isot kolot että sain jalat upotettua niihin suoraan.

Kertokaa toki tunteistanne ja tuoksuista joita näiden figujen kokoaminen teissä aiheutti. Ymmärretäänhän että figu jos on hämäkäkin suunnittelema märkä uni kuten yllä niin saattaa se olla ihmiskäsillä hankala koota. Mutta milloin tämä tapahtui ja kuinka?

Jolle kulle käytettyjen fikujen ostamisen paras puoli on puolittunut hinta. Minulle tuo on kakkossyy ostaa, koska ensimmäinen on ehdottomasti se, että se tulee koottuna kotiin. Tässä hetki sitten ostin käytettynä Hordesiin Legioonalle Warmongereita ja tuli vähän yli tarpeiden ostettua loppujen lopuksi. Laitoin sitten eteenpäin ne, mitkä ostin koskemattomina ja pidin itse kootut.

Aina olen ihmetellyt, että miksi vanhat risuparras puhuu metallin perään. Kun kokosin ja maalasin 110 Foundryn ihmisnappullaa Fabaan, siis KoWiin anteeksi, tuntui homma mielekkäältä kun kokeilin hordejen painoa trayllä. On se touhu vähän mielekkäämpää kuin höyhenen kevyt failcast. Mutta se kokoaminen ihan minkä tahansa metalliukon kohdalla on minulle vastenmielistä puuhaa. Osat eivät kiinnity, ne ovat suunniteltu ihan omituisesti (kuka katkaisee käden ranteista? Oikeesti!) ja ennen kaikkea ne osat lähtee kävelemään ajan saatossa. Kaikista kuljettamistani fikuista ehdottomasti Saagan omia olen käsitellyt silkkihansikkain verrattuna 40k:n marsujani, jotka vain heitän päällekäin pahvilaatikkoon ja vähän väliä saan liimailla niitä aseita takaisin niistä heikosti pitäviin kouriin.

En myöskään ole suuri fani tuolle omituiselle muoville, jota ei voi muoviliimalla liimailla. Onko se hartsia mistä Privateerin muovi on tehty ja nämä Manticin uudemmat teokset? Ostin kesällä Enforcereita ja oli sellainen urakka saada ukot kasaan, että ärräpäitä lenteli. Olen myös luonnonlahjakkuus liimaamaan omat sormenikin ja tämä on minun kohdallani erittäin ikävää, koska työskentelen kahvilassa. Jos työpäiviä on tiedossa, niin niiden tienoilla ei tule missään tapauksessa pikaliimaaminen kysymykseenkään.

Paras temppu minkä olen saanut aikaiseksi on ukon liimaaminen alustaansa. Pisaran tiputin baselle, ukosta otin päästä kiinni ja lätkäisin. Pysyi tasapainossa ja se siitä ja sen jälkeen veitsellä hinkkasin sormiani puhtaaksi jostain mystisesti ilmaantunutta liimaa, joka kerkesi kuivumaan sormiini.

En muista mikä aihe oli, mutta jossain kanssa valitin GW:n tapaa laittaa nappulansa miljoonaan osaan. Se on paha, jos käsi on kahdessa osassa, koska se on vain niin perseestä kun käsi katkeaa ranteeseen ja sitten pitäisi yrittää saada kahdenkäden ase liimattua kahteen eri käteen, jotka eivät ole vielä liimautuneet kiinni. Auta armias, jos olisikin ja ranteet eivät liity raajaansa nätisti ja anatomisesti oikeaoppisesti.

Sitten on myös ne jätkät, jotka ovat miljoonassa osassa. GW:n muoviset river trollit esimerkiksi. Oliko niiden pää viidessä eri osassa? Pelkkä pää viidessä eri osassa? Jooh... Kuka suunnitteli, missä asuu, koska kotona, koska mie meen mielelläni paikan päälle ovea pimputtamaan ja sanomaan pari valittua sanaa.

Kokoaminen on perseestä ja siksi tuen käytettyjä.

El edit: Inhoan myös spruesta pois ottamista. Se pieni silppu leviää ihan kaikkialle ja tarttuu sormiin samalla tavalla kuin styroksi. Ihan mälsää touhua koko homma.

El Capitan kirjoitti: El edit: Inhoan myös spruesta pois ottamista. Se pieni silppu leviää ihan kaikkialle ja tarttuu sormiin samalla tavalla kuin styroksi. Ihan mälsää touhua koko homma.

Kokeile malifauxia.
Heput on noin 0.01mm paksuisia ja kiinnittävä pursutusuloke on sellainen 8mm tötsä. Klippereillä kun leikkaa niin pitää heittää kolikkoa 2 kertaa, flipata korttipakasta jokeri ja lausua rukous Cthululle tai se 0.01 paksuinen keihäs ottaa ja katkeaa keskeltä (jossa siis se valutötsä on tietenkin kiinni) kahtia.
Plus figut maksaa sen 8 € per rivijamppa ilman mitään korvausbitsejä niin onnea vaan irroitteluun. Saisi tulla ainakin 3 varakappaletta jokaista ketjua kohden että onnistus hyvin.


Niinjuu ja niissähän ei tietenkään tule mitään kokoamisohjetta, siristät vaan silmiä ja päättelet mihin mikäkin menee. Vähän niinkuin 40€ palapeli jossa on 40 palasta, ja jos painat yhtä palasta liikaa niin se leikkaa käteen haavan ja tekee harakirin räjähtämällä tomuksi.

116 kirjoitti:Niinjuu ja niissähän ei tietenkään tule mitään kokoamisohjetta, siristät vaan silmiä ja päättelet mihin mikäkin menee.

Kokoamisohjeet on kaikki Wyrdin sivuilla.

Semmoisia tämännäköisiä:

Vähän niinkuin 40€ palapeli jossa on 40 palasta, ja jos painat yhtä palasta liikaa niin se leikkaa käteen haavan ja tekee harakirin räjähtämällä tomuksi.

Se on kyllä hämmentävää, miten moneen palaan yhden figun voi laittaa. Hannahissa on 60 osaa ja Von Schillin matkalaukussa 35.

Hammerheart kirjoitti: Kokoamisohjeet on kaikki Wyrdin sivuilla.

Tuo ois auttanut muuten pirusti silloin kun kasasin 10T boksia :D (mikä ei siis edes ollut hankala)

Nämä scifi- ja fantasiafigut sisältää joitain kohtuullisen ärsyttäviä koottavia, mutta hypättyäni 1/72 skaalaan ja historiallisiin peleihin päätin hankkia joitain harvinaisempia ja vaikeammin saatavia ajoneuvoja itäisemmän euroopan nyrkkipajoista, jotka tekevät pienoismalleja. Ihan normaalia on, ettei ohjeita tule, ne ovat ylimalkaisia, sisältävät osia joita ei ole tai osat eivät täsmää mallin kanssa ja ovat väärin. Itse valuujälki saattaa sisältää yhtä paljon viilattavaa ja leikattavaa kuin varsinaiseen malliin päätyvää. Kaiken lisäksi muovi saattaa olla laadultaan tosi haurasta. Onneksi ei vielä ole tullut vastaan sellaista tapausta, joka hylkisi liimaa. Muuten onkin koettu jo värisuora.

Fiilaan kyllä Jamon kommenttia siitä, että kaikki erilliset kädet omaavat, kahden käden asetta pitelevät figut ovat olleet poikkeuksetta yhtä tuskaa, ainakin jos kyseessä ovat olleet GW:n napit. Lisäksi lähes poikkeuksetta kaikkien failcast-nappien kokoaminen on ollut kauheutta, johtuen hauraista, ohuista osista ja jäätävistä valuvirheistä. Onneksi kuitenkin suurin osa napeistani pelissa kuin pelissä on 80- ja 90-lukujen taitteen metallisia, yhden osan ihmeitä, tai sitten "kiinnitä vain aseet"-tyyppisiä historiallisia, joten nykysellään minkään painajaisprojektin kanssa joutuu painimaan vain harvoin.

Sen sijaan pari klassikkoa muistuu mieleen 2000-luvun alusta ja puolivälistä. Empiren kutoslaitoksen metallisen Steam Tankin kokoaminen oli tehty, jos ei nyt mahdottomaksi, niin ainakin äärimmäisen epämiellyttäväksi. Kaikki napin palat painoivat kuin synti ja ilman miljoonaa pinnaamishärvellystä kokoamisesta ei vain voinut tulla mitään. Ja sitten on tietenkin GW:n kääpiöiden kutoslaitoksen gyrokopteri. En osannut koota sitä laitetta roottoreineen kolmetoista vuotta sitten, enkä osannut nytkään, kun yritin kasata sellaista uudestaan männä jouluna. Sen napin suunnittelijan on täytynyt vihata ihmisrotua. Mitään muuta syytä niin luonnottoman napin olemassaololle en keksi.

Kun ohjeista puhutaan, tuli mieleeni eräs minua kummastuttanut asia. Tarvitseeko fikun suunnitella niin, että sen kasaaminen tarvitsisi ohjeita?

Jos mennään Lotrin puolelle, niin siellähän on erittäin paljon fikuja, jotka ovat kauniita, mutta samalla monoposeja. Äijä snpäs baseen vain ja kilven kenties joutuu liimaamaan. Rackhamilta ja miksei myös muiltakin valmistajilta on erittäin paljon muutamassa kolmessa osassa olevia nappuloita, jotka ovat lapsellekin helppoja koottavaksi, mutta ah niin upeita aikuisenkin silmälle.

Sitten on GW ja hänen uusi muovinsa. Hetken aikaa katselin Bastiladonia kun mikään osa ei oikein mihinkään tahtonut sopia. Muistan kooneeni Daemonettejakin sillä tavalla, että leikkasin kaikki palaset irti ja sitten alettiin etsimään oikeita pareja kun ei se touhu mennytkään niin kuin elokuvissa.

Minä olen mies eikä mies lue ohjeita. Nyt ärsyttää kun huonot muistot tuli pintaan. Tää on tyhmä ketju.

Wraithknightin torso on ehkä hirvein mahdollinen kasattava mitä tulee mieleen.

Necronien Ghost Ark osoittautui yhdeksi !"#¤&% kasata ja maalata. Olkoon vaan kuinka hyvä pelissä, mutta sitä kalanruoto perkelettä en osta toista...

Edit: Ja se pahuksen leijualusta hajosi itsekseen painon alla... :/