Hienommat maastosäännöt MK3:seen
Lähetetty: Pe 05.08.2016 11:38
Heti alkuun mun pitää painottaa, että tykkään warmachinesta ja etenkin MK3:sta. MK3:en maastosäännöt ovat myös minusta suurelta osin paremmat kuin MK2:en, jossa pelikentällä olevat metsät valitettavan usein eivät vaikuttaneet peliin mitenkään.
Ainoa ongelma masiinan maastosäännöissä on, että ne kannustavat pelaamaan hiirimatoilla etenkin metsien kohdalla, mikä on vähän sääli, koska hiirimatot ovat minusta esteettisesti vähän rumia. Kyseessä on kuitenkin miniatyyripeli.
Tämän ketjun tarkoitus on keksiä maastosääntöjä, jotka ovat:
- Pelillisesti helppokäyttöisiä
- Sallivat esteettisesti kauniin maaston käytön
- Eivät ole pelimekanistisesti täysin rikkinäisiä
Kokeilimme eilen Möllin kanssa seuraavia “metsäsääntöjä”. Peli oli mielestäni jouhevaa ja oikeasti näytti siltä, että kaksi joukko-osastoa taistelee metsässä, eikä hiirimattojen täyttämällä ruokapöydällä.
- Pelikentälle asetettiin metsähiirimattojen sijaan niitä hiirimattojen päälle laitettavia “puunappuloita”, jotka normaalisti kerätään pois ensimmäisellä vuorolla. Olipa vaikeasti selitetty. Jokainen masiinaa pelannut varmaan ymmärtää, minkälaisia maastonkappaleista oikein puhun.
- Puunappula on obstacle joka antaa concealmentin → Puunappula ei blokkaa LoSia, antaa concealmentin jos kohde 1” päässä, antaa puolustusta melee hyökkäyksiä vastaan ja blokkaa charget, jos chargaajalla ei ole pathfinderia yms. Puunappulan päälle ei voi lopettaa liikettä, eli kolossaaleilla on hiukkasen vaikeampaa löytää laskeutumispaikkoja kuin normaalilla kentällä.
- Jos kolossaalien laskeutumisongelmat kokee ongelmallisiksi, puunappulan voi poistaa pelikentältä kun huge based modeli hipaisee niitä.
Ovatko “puunappulat” sinusta hyvä vai huono idea? Onko sinulla mielessä jokin toinen hieno maastosääntö? Kirjoita se rohkeasti tähän ketjuun.
Ainoa ongelma masiinan maastosäännöissä on, että ne kannustavat pelaamaan hiirimatoilla etenkin metsien kohdalla, mikä on vähän sääli, koska hiirimatot ovat minusta esteettisesti vähän rumia. Kyseessä on kuitenkin miniatyyripeli.
Tämän ketjun tarkoitus on keksiä maastosääntöjä, jotka ovat:
- Pelillisesti helppokäyttöisiä
- Sallivat esteettisesti kauniin maaston käytön
- Eivät ole pelimekanistisesti täysin rikkinäisiä
Kokeilimme eilen Möllin kanssa seuraavia “metsäsääntöjä”. Peli oli mielestäni jouhevaa ja oikeasti näytti siltä, että kaksi joukko-osastoa taistelee metsässä, eikä hiirimattojen täyttämällä ruokapöydällä.
- Pelikentälle asetettiin metsähiirimattojen sijaan niitä hiirimattojen päälle laitettavia “puunappuloita”, jotka normaalisti kerätään pois ensimmäisellä vuorolla. Olipa vaikeasti selitetty. Jokainen masiinaa pelannut varmaan ymmärtää, minkälaisia maastonkappaleista oikein puhun.
- Puunappula on obstacle joka antaa concealmentin → Puunappula ei blokkaa LoSia, antaa concealmentin jos kohde 1” päässä, antaa puolustusta melee hyökkäyksiä vastaan ja blokkaa charget, jos chargaajalla ei ole pathfinderia yms. Puunappulan päälle ei voi lopettaa liikettä, eli kolossaaleilla on hiukkasen vaikeampaa löytää laskeutumispaikkoja kuin normaalilla kentällä.
- Jos kolossaalien laskeutumisongelmat kokee ongelmallisiksi, puunappulan voi poistaa pelikentältä kun huge based modeli hipaisee niitä.
Ovatko “puunappulat” sinusta hyvä vai huono idea? Onko sinulla mielessä jokin toinen hieno maastosääntö? Kirjoita se rohkeasti tähän ketjuun.