A Fistful of Kung Fu
Lähetetty: Pe 12.08.2016 02:07
Drunken Master. Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme. Säpinää Chinatownissa. Enter the Dragon. Yksi mies vastaan maailma. Sankari vastaan antisankari. Jackie Chan. Bruce Lee. Chuck Norris, Jet Li. Kamppailulajimestari joka laittaa kaikki vastustajat nippuun. Nyrkein tai pyssyin. Steven Seagal. Valot, kamera, pyörii!
A Fistful of Kung Fu on peli joka kuvaa Hong Kongin ja Hollywoodin toimintaleffojen eeppisyyttä, tai sanoisin lähinnä leffojen lopputappeluiden eeppisiä hetkiä, jossa sankari kohtaa viimein (anti)sankarin, nimettömiä sivunäyttelijöitä kuolee kasapäin kunnes viimein sankari voittaa. Tai häviää.
Nappasin kirjan alennuksesta 6.5 punnan hintaan kun tuli muutenkin tilattua Ospreyltä tavaraa, ja tässä taannoin saimme Terärattaan kanssa illan pelin parissa vietettyä. "Elokuvassamme" pahat japanilaiset ninjat ja valloittajat olivat tulleet riehumaan Kiinaan, jossa hylättyä öljynjalostamoa oli manattu puolustamaan lauma rotta-demoneita (köh, skaven, köh). Kahden pelin kokemuksella siis pientä esittelyä pelistä.
Näytös toki alkaa kokoamalla kummankin näyttelijäkaarti, joka koostuu sankarista (protagonist), sidekickistä (bruiser), ja kasasta sivunäyttelijöitä (extras). Sankari on täysin ylivoimainen muihin verrattuna, kuten lähtökohtaisesti pitääkin, sidekick on vähän sivunäyttelijöitä parempi mutta ei silti kummoinen, ja sivunäyttelijät ovat tykinruokaa. Peli ei todellakaan ole tarkoitettu vakavaan pelaamiseen tai min/maxaamiseen, koska jo kahden pelin perusteella löysimme buildeja jotka ovat aika rikki. Mutta jos rakentaa jenginsä sopivan teeman mukaan, ottaa pelisessioon mukaan sopivasti olutta ja huumoria, ja lähtee siitä että tässä pelataan kieli poskella eikä tosissaan, niin ei mene vikaan.
Hahmoilla on nimen (extroilla nyt ei nimiä olekaan, mutta sankari ja sidekick sentään nimetään) lisäksi kaksi pääominaisuuta, laatu (Quality) ja taistelutaito (Combat). Sankarilla ensinmainittu on 2, kaikilla muilla 4, ja kyseinen numero kertoo mitä hahmon tarvitsee heittää onnistuakseen toiminnoissa/aktivaatiossaan. Eli 2+ sankarille, 4+ muille. Taistelutaito kertoo puolestaan miten kovaa hahmo lyö/ampuu/ylipäätään tekee pahaa muille. Extroilla tuo arvo on 2, Bruiserilla 3 ja sankarilla itsellään 4.
Näiden kiinteiden arvojen lisäksi hahmoilla on sekalainen määrä kykyjä/varusteita, jotka määrittelevät sitten mitä hahmo osaa. Näillä tosiaan voi sankarinsa min/maxata aika tylyksi teurastajaksi, mutta kuten sanottua, tällaisessa hupipelissä moisessa ei ole mitään järkeä, vaan tarkoitus on tehdä teemaan sopiva hahmo ja katsoa kuinka se suoriutuu. Näitä löytyy kymmenittäin, Drunken Masterista ja aseettoman taistelun erikoiskyvyistä taolaiseen magiaan, ja tuliaseisiin. Myös erikoisempia kykyjä on, Animalista Constructiin jne, eli myös robotteja, terrakotta-sotilaita ja eläimiä voi tuoda kentälle, vain mielikuvitus on rajana. Jos haluaa kuvata keskiaikaista mättöä, jättää tuliaseet ottamatta, jos taas haluaa tuoda John Woon ase-fetissiä kentälle, kaikille sitten aseita, ja paljon. Säännöt eivät rajoita turhia, pääasia että vastustaja on samalla aaltopituudella.
Pelimekaniikka perustuu aktivointiin. Voit yrittää 1-3 toimintoa jokaisella hahmollasi, jokaista yrittämääsi toimintoa kohden heität kuusisivuista noppaa, ja 4+ onnistuu muilla kuin sankarilla, sankari onnistuu 2+:lla. MUTTA! Koska sankari on sankari, ja ylivoimainen sivunäyttelijöihin verrattuna, joka kerta kuin joku epäonnistuu aktivoinnissa, vastustajan sankari saa yrittää reaktiotoimintoa. Ja jos heittää 2 tai 3 epäonnistumista, vuoro loppuu ja siirtyy vastustajalle.
Selvitetään tuota vielä esimerkin voimin. Rat Man Lee, rottademoneiden sankari, on rynnännyt keskelle kenttää tarkoituksenaan tappaa kaikki. Paha japsi-ninja kuitenkin päättää yrittää aktivoitua (eli on ninjojen vuoro) heittääkseen heittotähden Rat Man Leen silmille. Ninja päättää heittää kaksi noppaa, saaden tulokseksi 2 ja 6. Kuutonen onnistuu, mutta kakkonen on epäonnistuminen, joten ennenkuin ninja ehtii toimia Rat Man Lee yrittää reagoida siihen. Heitetään niin monta noppaa kuin oli epäonnistumisia (eli tässä tapauksessa yksi), ja sankarihan onnistuu 2+:lla. Rat Man Lee heittää 3, onnistuu, ja liikkuu pois ninjan näkökentästä. Ninja ihmettelee hetken mitä tapahtuu, ja onnistuneella toiminnollaan päättää liikkua, kun heittotähdelle ei ole enää kohdetta. Toinen ninja päättää yrittää kolmea aktivaatiota, ja heittää kolme noppaa. Seuraa katastrofi, 1,1,2, eli kolme epäonnistumista. Rat Man Lee reagoi kolmesti, heittäen 1,4,5, eli kaksi onnistunutta reaktioa. Ensimmäisellä hän liikkuu kiinni epäonniseen ninjaan, ja toisella lyö. Ja kun vastustaja teki 2+ epäonnistumista, vuoro siirtyy Rat Man Leen jengille, eli halutessaan Rat Man voi aktivoitua nyt ensiksi, ja piestä lisää epäonnista ninjaa (jos hän selvisi edes äskeisestä, yleensä extrat kuolevat jos joutuvat sankaria vastaan yksin).
Taistelu on yhtä yksinkertainen kuin muukin pelisysteemi, eli kumpikin osapuoli heittää yhtä noppaa, lisää taistelutaitonsa, ja mahdolliset bonukset, ja tuloksia verrataan keskenään. Isompi voittaa, ja erotuksen verran voi tehdä kipeää vastustajalle. Ja tässä tulee elokuvallisuus mukaan. Vastustajalle ei tehdä (pelkästään) haavoja, vaan efektejä. Jos voitat sanotaanko 3 pisteellä, voit tehdä yhden kolmen pisteen efektin, 2+1 pisteen efektit, tai kolme 1 pisteen efektiä. Luonnollisesti kolmen pisteen efektit ovat min/maxaten parhaita, mutta korostetaan vielä että peli ei ole tarkoitettu siihen. Toki, löysimme kyllä hilpeimmän kolmen pinnan efektin ... jos extran voittaa kolmella pinnalla, sen voi "räjäyttää" vuotamaan verta ympärilleen, ja verilammikko on loppupelin liukasta maastoa mihin voi kaatua. Jouduimme pelin aikana askertelmaan useammankin verilammikon.
Kummallakin puolella on myös Chi-energiaa, 1 piste per 100 pistettä jengiä (peruspistekoko on 400 pistettä), tätä voi käyttää erikoistoimintoihin tai buustaamaan omia toimiaan. Mm. vuoronsa päättymisen voi estää käyttämällä Chi:tä, hyökkäyksiään voi buustata, jne. Ja skenaarion voittaja saa yleensä tätä lisää seuraavaan. Yksi peli kestää noin tunnin, eli normaalissa peli-illassa ehtii sen 2-3 skenarion kampanjan pelailla läpi.
Skenaarioissa on huomioitu erilaisia voittoehtoja. Pääsääntöisesti arvotaan kumpi on hyökkääjä, kumpi puolustaja. Hyökkääjä määrittää juonen, joka kertoo miksi tapellaan. Voidaan yrittää mm. vangita joku, löytää jotain, kostaa, haastaa vastustajan johtaja, tuhota vastustajan omaisuutta. Jos pelataan sarja skenaarioita, edellisen tapahtumat voivat vaikuttaa tähän. Jos sankari vaikka kadottaa suosikkiaseensa, seuraavassa skenaariossa täytyy yrittää se löytää. Puolustaja sitten määrittää paikan, eli luo maaston. Sen jälkeen toinen heittää vielä noppaa ja määrittää yllätyksen (esim. petturi, eli yksi omista extroista onkin vihollinen, pimeys, eli näkyvyys rajoitettu jne). Lopuksi toinen vielä heittää onko paikalla V.I.P, joka voi olla vaikka lääkintämies, vampyyri, kuuluisuus, karannut koe-eläin jne.
Kaikenkaikkiaan, peli vaikutti sen verran hauskalle, että figujakin siihen tuli tilattua kasapäin, itse tilasin hulluja kultisteja, natsityttöjä, ja kung fu -henkilöitä, ja paikalliseen käyttöön löytyy myös jatkossa ninjojen lisäksi samuraita ja lisää kung fu -väkeä, moottoripyöräjengistäkin oli puhetta. Suunnitelmissa on peluuttaa tätä välillä isommallekin jengille niin että yksi on "ohjaaja", ja kaikilla muilla on pieni jengi, ja ohjaaja voi heittää random-tapahtumia mukaan että saadaan vielä lisää häröilyä sekaan.
Summa Summarum: Jos potku- ja toimintaleffat iskee, tykkää pelata vähän vähemmän vakavasti, ja kohtuullisen edullinen figupeli hakusessa (Ospreyllä kirjalla hintaa tarjouksessa edelleen 6.59 puntaa, ja nappeja tarttee sen about 6-10 puolelleen), suosittelen tutustumaan. Olut ja huumori mukana tekee pelistä vieläkin paremman :)
A Fistful of Kung Fu on peli joka kuvaa Hong Kongin ja Hollywoodin toimintaleffojen eeppisyyttä, tai sanoisin lähinnä leffojen lopputappeluiden eeppisiä hetkiä, jossa sankari kohtaa viimein (anti)sankarin, nimettömiä sivunäyttelijöitä kuolee kasapäin kunnes viimein sankari voittaa. Tai häviää.
Nappasin kirjan alennuksesta 6.5 punnan hintaan kun tuli muutenkin tilattua Ospreyltä tavaraa, ja tässä taannoin saimme Terärattaan kanssa illan pelin parissa vietettyä. "Elokuvassamme" pahat japanilaiset ninjat ja valloittajat olivat tulleet riehumaan Kiinaan, jossa hylättyä öljynjalostamoa oli manattu puolustamaan lauma rotta-demoneita (köh, skaven, köh). Kahden pelin kokemuksella siis pientä esittelyä pelistä.
Näytös toki alkaa kokoamalla kummankin näyttelijäkaarti, joka koostuu sankarista (protagonist), sidekickistä (bruiser), ja kasasta sivunäyttelijöitä (extras). Sankari on täysin ylivoimainen muihin verrattuna, kuten lähtökohtaisesti pitääkin, sidekick on vähän sivunäyttelijöitä parempi mutta ei silti kummoinen, ja sivunäyttelijät ovat tykinruokaa. Peli ei todellakaan ole tarkoitettu vakavaan pelaamiseen tai min/maxaamiseen, koska jo kahden pelin perusteella löysimme buildeja jotka ovat aika rikki. Mutta jos rakentaa jenginsä sopivan teeman mukaan, ottaa pelisessioon mukaan sopivasti olutta ja huumoria, ja lähtee siitä että tässä pelataan kieli poskella eikä tosissaan, niin ei mene vikaan.
Hahmoilla on nimen (extroilla nyt ei nimiä olekaan, mutta sankari ja sidekick sentään nimetään) lisäksi kaksi pääominaisuuta, laatu (Quality) ja taistelutaito (Combat). Sankarilla ensinmainittu on 2, kaikilla muilla 4, ja kyseinen numero kertoo mitä hahmon tarvitsee heittää onnistuakseen toiminnoissa/aktivaatiossaan. Eli 2+ sankarille, 4+ muille. Taistelutaito kertoo puolestaan miten kovaa hahmo lyö/ampuu/ylipäätään tekee pahaa muille. Extroilla tuo arvo on 2, Bruiserilla 3 ja sankarilla itsellään 4.
Näiden kiinteiden arvojen lisäksi hahmoilla on sekalainen määrä kykyjä/varusteita, jotka määrittelevät sitten mitä hahmo osaa. Näillä tosiaan voi sankarinsa min/maxata aika tylyksi teurastajaksi, mutta kuten sanottua, tällaisessa hupipelissä moisessa ei ole mitään järkeä, vaan tarkoitus on tehdä teemaan sopiva hahmo ja katsoa kuinka se suoriutuu. Näitä löytyy kymmenittäin, Drunken Masterista ja aseettoman taistelun erikoiskyvyistä taolaiseen magiaan, ja tuliaseisiin. Myös erikoisempia kykyjä on, Animalista Constructiin jne, eli myös robotteja, terrakotta-sotilaita ja eläimiä voi tuoda kentälle, vain mielikuvitus on rajana. Jos haluaa kuvata keskiaikaista mättöä, jättää tuliaseet ottamatta, jos taas haluaa tuoda John Woon ase-fetissiä kentälle, kaikille sitten aseita, ja paljon. Säännöt eivät rajoita turhia, pääasia että vastustaja on samalla aaltopituudella.
Pelimekaniikka perustuu aktivointiin. Voit yrittää 1-3 toimintoa jokaisella hahmollasi, jokaista yrittämääsi toimintoa kohden heität kuusisivuista noppaa, ja 4+ onnistuu muilla kuin sankarilla, sankari onnistuu 2+:lla. MUTTA! Koska sankari on sankari, ja ylivoimainen sivunäyttelijöihin verrattuna, joka kerta kuin joku epäonnistuu aktivoinnissa, vastustajan sankari saa yrittää reaktiotoimintoa. Ja jos heittää 2 tai 3 epäonnistumista, vuoro loppuu ja siirtyy vastustajalle.
Selvitetään tuota vielä esimerkin voimin. Rat Man Lee, rottademoneiden sankari, on rynnännyt keskelle kenttää tarkoituksenaan tappaa kaikki. Paha japsi-ninja kuitenkin päättää yrittää aktivoitua (eli on ninjojen vuoro) heittääkseen heittotähden Rat Man Leen silmille. Ninja päättää heittää kaksi noppaa, saaden tulokseksi 2 ja 6. Kuutonen onnistuu, mutta kakkonen on epäonnistuminen, joten ennenkuin ninja ehtii toimia Rat Man Lee yrittää reagoida siihen. Heitetään niin monta noppaa kuin oli epäonnistumisia (eli tässä tapauksessa yksi), ja sankarihan onnistuu 2+:lla. Rat Man Lee heittää 3, onnistuu, ja liikkuu pois ninjan näkökentästä. Ninja ihmettelee hetken mitä tapahtuu, ja onnistuneella toiminnollaan päättää liikkua, kun heittotähdelle ei ole enää kohdetta. Toinen ninja päättää yrittää kolmea aktivaatiota, ja heittää kolme noppaa. Seuraa katastrofi, 1,1,2, eli kolme epäonnistumista. Rat Man Lee reagoi kolmesti, heittäen 1,4,5, eli kaksi onnistunutta reaktioa. Ensimmäisellä hän liikkuu kiinni epäonniseen ninjaan, ja toisella lyö. Ja kun vastustaja teki 2+ epäonnistumista, vuoro siirtyy Rat Man Leen jengille, eli halutessaan Rat Man voi aktivoitua nyt ensiksi, ja piestä lisää epäonnista ninjaa (jos hän selvisi edes äskeisestä, yleensä extrat kuolevat jos joutuvat sankaria vastaan yksin).
Taistelu on yhtä yksinkertainen kuin muukin pelisysteemi, eli kumpikin osapuoli heittää yhtä noppaa, lisää taistelutaitonsa, ja mahdolliset bonukset, ja tuloksia verrataan keskenään. Isompi voittaa, ja erotuksen verran voi tehdä kipeää vastustajalle. Ja tässä tulee elokuvallisuus mukaan. Vastustajalle ei tehdä (pelkästään) haavoja, vaan efektejä. Jos voitat sanotaanko 3 pisteellä, voit tehdä yhden kolmen pisteen efektin, 2+1 pisteen efektit, tai kolme 1 pisteen efektiä. Luonnollisesti kolmen pisteen efektit ovat min/maxaten parhaita, mutta korostetaan vielä että peli ei ole tarkoitettu siihen. Toki, löysimme kyllä hilpeimmän kolmen pinnan efektin ... jos extran voittaa kolmella pinnalla, sen voi "räjäyttää" vuotamaan verta ympärilleen, ja verilammikko on loppupelin liukasta maastoa mihin voi kaatua. Jouduimme pelin aikana askertelmaan useammankin verilammikon.
Kummallakin puolella on myös Chi-energiaa, 1 piste per 100 pistettä jengiä (peruspistekoko on 400 pistettä), tätä voi käyttää erikoistoimintoihin tai buustaamaan omia toimiaan. Mm. vuoronsa päättymisen voi estää käyttämällä Chi:tä, hyökkäyksiään voi buustata, jne. Ja skenaarion voittaja saa yleensä tätä lisää seuraavaan. Yksi peli kestää noin tunnin, eli normaalissa peli-illassa ehtii sen 2-3 skenarion kampanjan pelailla läpi.
Skenaarioissa on huomioitu erilaisia voittoehtoja. Pääsääntöisesti arvotaan kumpi on hyökkääjä, kumpi puolustaja. Hyökkääjä määrittää juonen, joka kertoo miksi tapellaan. Voidaan yrittää mm. vangita joku, löytää jotain, kostaa, haastaa vastustajan johtaja, tuhota vastustajan omaisuutta. Jos pelataan sarja skenaarioita, edellisen tapahtumat voivat vaikuttaa tähän. Jos sankari vaikka kadottaa suosikkiaseensa, seuraavassa skenaariossa täytyy yrittää se löytää. Puolustaja sitten määrittää paikan, eli luo maaston. Sen jälkeen toinen heittää vielä noppaa ja määrittää yllätyksen (esim. petturi, eli yksi omista extroista onkin vihollinen, pimeys, eli näkyvyys rajoitettu jne). Lopuksi toinen vielä heittää onko paikalla V.I.P, joka voi olla vaikka lääkintämies, vampyyri, kuuluisuus, karannut koe-eläin jne.
Kaikenkaikkiaan, peli vaikutti sen verran hauskalle, että figujakin siihen tuli tilattua kasapäin, itse tilasin hulluja kultisteja, natsityttöjä, ja kung fu -henkilöitä, ja paikalliseen käyttöön löytyy myös jatkossa ninjojen lisäksi samuraita ja lisää kung fu -väkeä, moottoripyöräjengistäkin oli puhetta. Suunnitelmissa on peluuttaa tätä välillä isommallekin jengille niin että yksi on "ohjaaja", ja kaikilla muilla on pieni jengi, ja ohjaaja voi heittää random-tapahtumia mukaan että saadaan vielä lisää häröilyä sekaan.
Summa Summarum: Jos potku- ja toimintaleffat iskee, tykkää pelata vähän vähemmän vakavasti, ja kohtuullisen edullinen figupeli hakusessa (Ospreyllä kirjalla hintaa tarjouksessa edelleen 6.59 puntaa, ja nappeja tarttee sen about 6-10 puolelleen), suosittelen tutustumaan. Olut ja huumori mukana tekee pelistä vieläkin paremman :)