Sotavasara.net

Perustanpa minäkin tälläisen maalausblogin. Paluu harrastuksen pariin tapahtui jostain syytä noin 20 vuoden tauon jälkeen. Mökin vintiltä löytyi vanha Space Hulk figuineen ja kellarista löysin vanhat maalitkin, joista monet oli edelleen ihan käyttökelpoisia. Sain sitten idean alkaa pelata 8-v poikani kanssa Necromundaa pitkälti helpotetuilla säännöillä. Siinä kävi kuitenkin niin, että muutamien itkuraivareihin päättyneiden pelien jälkeen totesin, että jospa vaan keräilen ja maalailen näitä nappuloita. Olen aina ollutkin kiinnostunein maalailusta ja pelit ovat olleet lähinnä seitinohut tekosyy maalata.

Necromunda-jengit tuntuvat sinänsä oikealta kohteelta, että jengien koko on just sopiva ja kaikenlainen post-apokalyptiikka kiinnostaa. Sen verran vakavikko olen, että eniten kiinnostavat jollain lailla realistiset äijät. Tässä nyt ensimmäinen satsi tyyppejä. Kaaoksen kultisteja, joita olen kovasti tykännyt maalata. Ovat oikeastaan juuri sitä mitä etsin. Siistin näköisiä tyyppejä, jokainen vähän erilainen vaikka selvästi omaksi porukakseen tunnistettavia. Tosi halpoja, poislukien nuo FW-kaverit.

Tämän jengin tunnusväri, tuo viininpunainen, tulee Army painter-pullosta. Se on aiheuttanut matkanvarrella monenasteisia hermoromahduksia, kun hillittömästä vemputtamisesta huolimatta pigmentti ei millään halua sekoittua. Tein pyhän lupauksen itseni kanssa, että ei koskaan enää tuota merkkiä. Oikeastaan vasta maalattuani nämä löysin lähes identtisen sävyn Vallejolta.

Kuvien ottamista, valaisua ja tarkennusta täytyy vielä petrata, huomaan. Taustalla vilahtaa kuitenkin väsäämäni maastoaihe. Se on 1930-luvun posliinivalaisimesta tehty, jonka sähkömies hajotti laittaessaan kellariini uusia.


Kaikenlainen palaute on hyvin tervetullutta.



Tässä koko ryhmä yhteiskuvassa.




Tämä on yksi hienoimmista yksittäisistä äijistä, joita on tullut vastaan.


Tämän kaverin naaman alaosa onkin ilmeisesti joku naamari, mutta huomasin sen vasta maalattuani tyypin.

Pojalla vaan pikkuisen rumempi pärstä kuin keskiverto kaverilla. :D
Toimii tältä etäisyydeltä vielä ihonvärilläkin.

Hyvin kanssa saanut vähän eri näköä joukkoon. Helposti tulee seitsemän, kahdeksan samaa naamaa poppooseen.

Kajaste kirjoitti: Ti 13.03.2018 21:50 Siinä kävi kuitenkin niin, että muutamien itkuraivareihin päättyneiden pelien jälkeen totesin, että jospa vaan keräilen ja maalailen näitä nappuloita.

Kyllä muakin harmittais jos häviäisin 8 vuotiaalle.

Dr. Icchan kirjoitti: Ti 13.03.2018 23:48

Kajaste kirjoitti: Ti 13.03.2018 21:50 Siinä kävi kuitenkin niin, että muutamien itkuraivareihin päättyneiden pelien jälkeen totesin, että jospa vaan keräilen ja maalailen näitä nappuloita.

Kyllä muakin harmittais jos häviäisin 8 vuotiaalle.

** Paljon parkuhymiöitä :D **

Todella makeen näkönen poppoo!

Dr. Icchan kirjoitti: Ti 13.03.2018 23:48

Kajaste kirjoitti: Ti 13.03.2018 21:50 Siinä kävi kuitenkin niin, että muutamien itkuraivareihin päättyneiden pelien jälkeen totesin, että jospa vaan keräilen ja maalailen näitä nappuloita.

Kyllä muakin harmittais jos häviäisin 8 vuotiaalle.

Onneksi Vuoden Isä voi aina keksiä uusia sääntöjä sitä mukaa, kun laumanjohtajuus meinaa olla uhattuna. ;)

Matti Niemelä kirjoitti: Ke 14.03.2018 08:25 Todella makeen näkönen poppoo!

Kiitos!

Velgar kirjoitti: Ti 13.03.2018 23:24 Hyvin kanssa saanut vähän eri näköä joukkoon. Helposti tulee seitsemän, kahdeksan samaa naamaa poppooseen.

Koitin saada noihin vähän sellaista tarinallisuutta värivalintojen kautta. Useimmilla on pökätsyt vähän eri väriä. Parilla kaverilla (jossain takarivissä) sellaista 1. Maailmansodan ranskalaisten siniharmaata, jolla vaatetan tulevan Death Korps of Krieg -enforcers -henkisen ryhmän. Idis on, että pari näistä cultisteista on loikannut lojalistien puolelta, mutta pitänyt housunsa.

Oikein nasta yleisilme, tuo viininpunainen on kiva teemaväri ja ruosteet tuovat mukavaa jälkiapokalyptistä tunnelmaa näihin. Mahdollisissa parannuksissa mietin, voisiko joitain varjoja ehkä syventää hitusen? Lähinnä kun katsoo tuota laukkujäbää, siinä tuntuu että raja takin ja remmin välillä ei oikein tarkennu silmässä. Ohut tummanruskea tai jopa musta viiru voisi auttaa.

Voisi varmasti! Olen muualla käyttänytkin 90-luvulla käsittääkseni aika yleistä black-lining -tekniikkaa, jossa melkeinpä piirretään ääriviivat eri osille. Mahtaakohan edelleen olla tapana? Tuossa kohtaa rajaus on jäänyt tekemättä, vaikka syytä olisi, sillä tuo punakka nahkalaukku ja rotsi ovat turhan lähellä toisiaan.

En malttanut olla postaamatta aivan ekaa maalaamaani ryhmää. Sain nämä Rogue Trader -squatit serkultani ehkä 1990-luvun alussa ja hän osti ne muistaakseni 80-luvun loppupuolella. Alkaa olla nappuloilla ikää. Inspis näihin väreihin tuli ruostevyöhykkeen Cleveland Browns -jenkkifudisjoukkueelta.
Hauskoja jäbiähän nämä ovat, vaikka aikamoisia lihapullia.

Harmittaa etten ole keksinyt mitään oivaltavaa noihin rintarinkuloihin. Ehkä jossain vaiheessa. Voi olla että sudin näille yhden lisäkerroksen highlighteja myös. Kuvaus näyttää onnistuneen jo paremmin kun maltoin ottaa järkkärin ja jalustan kehiin. Nämä on otettu aukoilla 7-10 ja about 1,5 sekunnin suljinajalla. Kommentit edelleen tervetulleita.



Tämä ryhmänjohtaja on porukan ilmeikkäin.

Mamma mia! Hinajaa huutaa hän!

Sun ukkoja olen katsellut jo aiemmin, mutta nämä sorretut avaruuden puolimittaiset toivat kyyneleen vanhan kävyn silmään. Ukot ansaitsevat hyvinkin mainitsemasi highlight kerroksen ja sopivan määrän rakkautta kun niitä ei näe kovin usein.

Onpa hienoa, että avaruuskääpiöillä on vielä ystävänsä, vaikka rakkautta ei ylikansalliselta konglomeraatilta ole enää vuosiin herunutkaan. Sehän näissä on hyvä puoli, että maalipintaa voi parannella taitojen ja näkemyksen karttuessa. Varsinkin jos pohjamaalit on ymmärtänyt sutia riittävän ohuelti (sitä en kyllä välttämättä itse ymmärtänyt ihan tehdä).

Tässä, hyvät ystävät, on ensimmäinen maalaamani taistelija ehdottomasti eleganteimpien nais-sculptien sarjasta, mitä vastaan on tullut. Statuesque Resistance Cell -tyypeillä on päällä muutakin kuin vyö ja ruumiinrakenne on suorastaan harvinaisen realistinen.

Kajaste kirjoitti: Ke 14.03.2018 21:05 Onpa hienoa, että avaruuskääpiöillä on vielä ystävänsä, vaikka rakkautta ei ylikansalliselta konglomeraatilta ole enää vuosiin herunutkaan. Sehän näissä on hyvä puoli, että maalipintaa voi parannella taitojen ja näkemyksen karttuessa. Varsinkin jos pohjamaalit on ymmärtänyt sutia riittävän ohuelti (sitä en kyllä välttämättä itse ymmärtänyt ihan tehdä).

Avaruuskäpsäthän ovat nyt erittäin ajankohtaisia! Tosin ei ihan samaa taikaa kuin alkuperäisissä figuissa.

Toivottavasti tuovat kääpiöitä enemmän kuin yksittäisen bounty-hunterin.

Tässä tämän illan compañera.

Maalaus jälki näyttää kivalta, mutta pistä basetukseen lisää panosta niin yleisilme kohenee huomattavasti käytettyyn aikaan suhteutettuna. Aina hyvä neuvo panostaa baseen kun haluaa että napit/ryhmä/armeija näyttää hyvältä.

Joo tämä on tunnistettu pulma. Minulla on vähän jury vielä ulkona näissä basetus-asioissa. Yhtäältä en oikein innostu näistä korkkikakun päällä seisovista tyypeistä ja haluan, että nämä istuvat saumattomasti tähän mustaan wasteland-tyyppiseen alustaan jos vaikka joskus sattuisin pelaamaan näillä. Toisaalta, ovathan nämä aika tylsiä alustoja. Tällä hetkellä vahvin vaihtoehto olisi koota jalustoille kaikenlaista Necromundaan sopivaa rekvisiittaa, kuten roskaa, pulloja, hylsyjä ja tietenkin pääkalloja. Mutta pointtisi on kyllä validi.

Itsekin olen suosinut tietyissä pääprojekteissani hyvin spartalaista alustointia, joten tunnistan ja ehdottomasti hyväksyn periaatteen. Omalla kohdallani projektin yleinen luonne kallistuu karuun suuntaan, ja neutraali tyyli myös sulautuu helpoiten monenlaiseen kenttään, eikä varasta huomiota itse figusta. (Joskus kyllä alustoilla on ostettu onnistuneesti ylimääräistä wow-efektiä, vaikka itse figut eivät ole niin laulun arvoisia. Keino sekin. Yhtenäisesti ja loppuun asti ne ainakin kannattaa tehdä, vaikka tyyli olisi simppeli.)

Mutta niin, tällaisessa hiekka/sepeli-tyylissä sipaisen aika rohkeasti vaaleaa päälle ja laitan sen perään vahvasti vetäytyvää mustetta, joka tummentaa erityisesti raot. Sillä saa yksivärisyyteenkin tiettyä rapeutta. Näitä reseptejä voi kokeilla aika turvallisesti. Harvoin menee ihan pieleen. Jos näyttää liian räikeältä, aina voi sammutella takaisin päin jollain peittävällä, väriä tasaavalla litkulla.

Lisäsilpun suhteen yksi oikotie onneen on tietenkin ostaa vaikka koko tuote kaupasta. Vaikka näitä korkkipylvään myyjiäkin on, monelta valmistajalta saa hillitympää kamaa, johon mahtuu muutakin kuin hyppyreppumarine yhden varpaan varassa. Esim. näitä olen tietääkseni ostanut jonkun setin yhteen projektiin (joka tosin meni aikaa sitten jäihin):

http://www.dragonforge.com/Painting%20s ... teland.htm
http://www.dragonforge.com/Painting%20s ... and_II.htm

Ja joka jannullehan ei tietenkään tarvita erikoisalustaa. Jos sälän määrä alkaa tökkiä, aina voi pitää puolet tai enemmänkin ihan perushiekalla.

Toiseen projektiin tein kilkkeet itse veistämällä styreeniprofiilista, sprue-ylijäämistä ja "oikeasta" pientekniikkaromusta sekalaista metalliroskaa. Jopa muropaketin pala ruosteiseksi maalattuna menee aika täydestä ja tuo riittävän pikkuripauksen lisäväriä. Konstit on monet.

Hyviä vinkkejä Dolmotilla. Taidan hankkia tuollaisen kymmenen läpyskän setin seuraavalle jengille alustoiksi. Enköhän jossain vaiheessa aktivoidu alustahommissakin niin, että ehostan niitä isomman satsin kerralla. Sitä varten täytyy kyllä tehdä itse isompi erä diy-washia, sillä Nuln oil kuluu maastohommissa turhan nopeasti. Suurin este tässä on kuitenkin oma vastentahtoinen asenne, sillä basetus tuntuu jotenkin välttämättömältä pahalta. Liekö 90-luvun asketismi taustalla?

Hienon näköisiä naisfiguja olet löytänyt, piti käydä oikein valmistajan sivuilla katsomassa.
Valitsemasi maalausvärit tuovat minulle mieleen ww2 vastarintajoukon esim. ranskan tai puolan kaunottaria yms.
Varsinkin kasvot olet onnistunut maalaamaan hyvin ja ilmeikkääiksi.

Basesta on jo sanottu tarpeeksi, mutta silti... ->

Oikeastaan ruohotupsun, oksan tai kiven liimaaminen baselle jälkikäteenkin on mahdollista sekä helppoa ja myös minä suosittelen basen maltillista koristelua.
Harmi jos nämä jäisivät "keskeneräisiksi" ja jotenkin en usko että vastarinta tepstelisi asvalttitiellä, kuten nyt näkyy.
Necromundaa varten voisi asvaltille ripotella murskaantunutta beronia, rautaromua yms. lahoavaan kaupunkiin viittaaavaa settiä.

Basella saa hyvin tunnelmaa siitä missä naiset tepastelee ja esimerkiksi vuodenajasta, vihreää, ruskeaa ruohoa, lehdettömiä oksia yms.

Silti kokonaisuudessaan nämä ovat jo karullakin basella hyviä, ja onnittelut harrastuksen pariin palaamisesta.

-T

Ranskan La Resistance tai Balkanin partisaanit oli minullakin mielessä. Toisaalta osa mimmeistä on urbaanimman ja modernimman oloisia, jolloin mieleen tulee lähinnä Ulrike Meinhof ja Rote Armee Fraktion. Aika kaukana toki Necromundasta, mutta vähät siitä. Figuissa on aika kivasti detaljeja, jolloin vaatteiden laskoksia ja muita pystyy helpommin sudilla seurailemaan.

Hylsyjä voisi kokeilla ainakin tehdä lyhyistä klemmarin pätkistä ja erilaista muoviromua pitäisi löytyä basetustehtäviin myös.

Tämä harrastus on kyllä parissa kymmenessä vuodessa ottanut valtavia harppauksia eteenpäin. Pienvalmistajia on kuin sieniä sateella ja Youtube tuo erilaiset maalaustekniikat kenen hyvänsä nähtäville. Toista se oli ennen, kun sai raapia päätään White Dwarfin maalausohjeiden kanssa, joissa hypättiin yhtäkkiä pohjamaalatusta marinesta mestariteokseen.

Tässä ryhmän kyykkyradisti. Luulen keksineeni ainakin itselleni toimivan tavan maalata silmät. Olen yrittänyt epätoivoisesti maalata selkeitä palloja valkuaisen keskelle, mutta terävällä siveltimellä siitä ei tietenkään tule mitään. Kärki taipuu johonkin suuntaan ja lopputulos on sotkua. Tänään maalasin iiriksen kylmästi viivana ylhäältä alaspäin, aina poskipäälle asti. Ylimääräinen osa on helppo maalata lopuksi piiloon ja lopputulos on ainakin minusta aika hyvä. Saas nähdä onnistuuko jatkossakin.