Punaisen meren taistelu: osa1
Lähetetty: La 19.07.2003 20:42
Punaisen meren taistelu
Osa 1
Oli hiljaista, oli ollut jo kauan. Rajojen partioiminen on yleensä kovin hiljaista ja avaruus on hiljainen jopa sodan aikana. Kapteeni Revell katseli ulos hyttinsä ikkunasta. Hän aavisti jotain, mutta ei saanut selkoa mitä se oli. Ikkunan lasi peilasi, siitä heijastui hänen hyttinsä ja hänen kasvonsa. Tosin kaikki näytti punaisemmalta, kuin veren punaiselta, valo punaisesta merestä heijasti hytin seinille sen värin. Ikkunan heijastuksesta näkyi hänen työpöytänsä, punkkansa ja pienoismalli laivastaan. ’Tikari’ oli laivan nimi, Lunar luokan risteilijä. Kuin uuden veroinen vaikka oli ollut käytössä jo monta vuotta. Kapteeni suuntasi katseensa edessä olevaan vellovaan tyhjyyteen. Hän tunsi, että jotain tulisi tapahtumaan. Punainen meri ei tuntunut enää niin rauhalliselta kuin ennen, suorastaan tuntui kuohuvan pahuutta ja kuolemaa. Ei ihme, että paikkaa kutsutaan ’Kauhun Silmäksi’. Kapteeni säpsähti hieman kun kaiuttimesta kuului Komissaari Nortonin ääni. ”Kapteeni, teitä tarvitaan sillalla. Tutka havainto tyyrpuurin puolella.” Revell kuittasi ja otti hattunsa hyllyltä pöytänsä yläpuolelta. Sulkiessaan oven hyttiinsä syttyi punainen valo käytävälle ja keskusradiosta kului komissaarin kuulutus ”Taistelu asemiin, taistelu asemiin! Miehittäkää kaikki osastot!” ”Helvetti!” Kirotessaan Revell jatkoi juoksu askelin matkaa sillalle.
”Tilanne?” kysyi Revell astuessaan sillalle. Kuten muissakin aluksissa komentosilta oli suuri. Joka puolella oli upseereja ja laivasto väkeä. Komentosillan valtavista ikkunoista näkyi kaukana oleva alus ja siitä ei saanut selvää minkä rodun se oli. ”Havaitsimme tutkassa aluksen suunnassa 350. Alus ei vastannut kutsuihin ja se lataa aseitaan.” sanoi Komissaari Norton kääntyessään kapteeniin päin. ”Mitkä ovat käskynne?” Nortonin katseesta huomasi, että hän nautti tilanteesta vaikka yrittikin pitää vakaavaa ilmettä. Emme olleet nähneet toimintaa vielä olleenkaan sitten saavuttuani tälle avaruus alukselle. Kapteeni meni komento paikalleen joka sijaitsi keskellä siltaa ja antoi förstille käskyn ”Ensimmäinen Perämies Boader, ottakaa kulku, tehkää väistöliike kun vihollinen on linjassa.” ”Väistöliike, aey sir!” Boader valmistautui antamaan käskyt kun kapteeni kääntyi puhumaan radistille ”Lähettäkää viesti laivaston komentokeskukseen vihollisen havaitsemisesta!” Radisti kuittasi, mutta komissaarin sanat kantautuivat ensimmäisenä hänen korvaansa. ”Vihollisalus on linjassa ja sen aseet ladattu.” Heti Nortonin sanojen jälkeen försti huusi ”Ruori, uusi suunta 350, tehkää vertikaali sukellus, suurin kulma, ohjaus perän ohjausraketeista! Pääturbiinit yksi eteen!” Perämiehen toistaessa ja kuitatessa kapteeni antoi erikoiskäskyn ”Suojat, täysiteho. Kääntäkää tehoa turbiineista ja aseista. Valmistautukaa osumaan!”
Vihollisen aluksesta näkyi nokasta pieni valon pilke. Hetkeäkään myöhemmin valo kirkastui kun suuri säde avasi tiensä tuntemattomasta aluksesta suoraan omaan alukseemme. Ikkunoista näkyi sinertävää valoa kun säde osui suojakilpeen ja aiheutti kirkkaita värähtely renkaita. Lattia alkoi täristä ja laitteet sillalla kipinöivät energian purkauksesta. Välähdyksen jälkeen kuului rätisevää ja hakkaavaa ääntä rungosta kun kilpi ei kestänyt enempää siihen kohdistunutta energiaa. Säde läpäisi kilven ja osui etuosaan laivaa kölin alle. ”Vaurio raportti!” huusi kapteeni ja huomasi förstin lattialla. Kapteeni polvistui tämän viereen ja auttoi miehen ylös. ”Runko vaurioitunut, suojat alhaalla, pääase vaurioitunut, ohjauskyvystä menetetty 60%, voiman menetys 30%!” huusi komissaari. ”Lähettäkää korjaus ryhmät! Tutka, missä vihollisalus on?” ”Vihollisalus on siirtynyt lähemmäksi ja on edelleen tyyrpuurinpuolella suunnassa 350.” Kapteeni katsoi sivuikkunasta. Hänen ilmeensä jähmettyi, kuin olisi nähnyt aaveen. Hän viittoi komissaarin katsomaan kanssa. Norton huusi ”Se on petturi legioonan alus! Murhaaja luokan risteilijä.” Kapteeni kääntyi ja antoi käskyn komissaarille ”Ladatkaa tyyrpuurin puoleiset aseet! Valmistautukaa tuhomaan vihollisalus!” Revell tiesi ettei yhtään petturi joukkojen aluksia saa päästää ’Kauhun Silmästä’ läpi. Mutta heitä oli nyt vain yksi alus eikä yhdellä aluksella minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä läpi ’Cadianin Portista’, ainoasta tiestä Imperiumin sydämeen. Heidän olisi kuoltava Imperiumin ja Keisarin, ihmisten sivilisaation suuren johtajan puolesta estääkseen linjan murtuminen.
”Kapteeni! Vihollisalus viestittää meille. Heidän komentajansa haluaa puhua teidän kansanne.” radisti huusi. ”Pistäkää päänäytölle!” kapteeni siirtyi komento paikalle ja suurelle näytölle ilmestyi vähän rätisevä kuva. Viestintä masto oli varmaan vahingoittunut iskussa. Ruudulla näkyi vihollisaluksen johtaja. Hänellä oli päällään saman näköinen panssari kuin avaruus merijalkaväellä, mutta siinä oli piikkejä ja se oli tummempi. Taustalla ei näkynyt ketään, vain mustaa. ”Tässä puhuu ’Kuoleman Terä’ laivan komentaja. Annamme teille mahdollisuuden antautua ja liittyä meihin. Jos ette hyväksy ehdotustamme niin tuhoamme aluksenne.” Kapteeni Revell katsoi komissaariin ja pudisti hiljaa päätään. Ei hän, hän ei antautuisi viholliselle. Komissaari katsoi näyttöään ja sanoi kapteenille ”Tyyrpuurin patterit ladattu!” Kapteeni katsoi Nortonia silmiin. ”Me emme antaudu! Me taistelemme loppuun asti! Kunnian, velvollisuuden ja Keisarin puolesta! Komissaari Norton, ampukaa täysi laidallinen!” Norton nyökkäsi ja antoi käskyn ”Aey sir! Kaikki tyyrpuurin patterit TULTA!” Alus tärisi vähän kun laivan kyljestä avautui tulimeri suoraan vihollisalusta kohti. Tämän kilpi välähteli vihertävän sinisenä vähän aikaa ja sitten otti pari osumaa runkoon tuhoten vihollisen pääaseen. ”Korjaus raportti!” huusi Revell ja joku upseereista vastasi ”Runko vauriot liian pahoja, alus ei kestä uutta osumaa. Pääase tuhoutunut kokonaan.” Komissaari tarrasi kapteenia olkapäästä ”Emme voi antaa vihollisaluksen päästä linjasta läpi!” Kapteeni mietti hetken ja sanoi sitten ”Radisti, lähettäkää laivaston komentokeskukseen ilmoitus linjan hajoamisesta ja pyytäkää apua.” Vihollisalus alkoi liikkua poispäin ja kääntyä samaan suuntaan ’Tikarin’ kanssa.
”Kapteeni, he tuhoavat meidät kohta. Jos emme tee jotain kuolemme. On vain yksi mahdollisuus.” Norton sanoi kapteenille. Revell tiesi että mitä Norton tarkoitti, päin ajoa. Vihollisalus oli vielä tarpeeksi kaukana kiihdytykseen ja sen suojat olivat alhaalla. ”Selvä, försti tiedätte mitä tehdä. Avatkaa keskusradio.” Kapteeni odotti että försti antaa käskyt ja sitten hän kertoisi huonot uutiset. ”Ruori, uusi suunta 355! Käynnistäkää aputurbiinit, kaikki turbiinit täysi eteen! Plasma reaktori täyteen tehoon!” Laiva alkoi kääntyä kohti vihollisten risteilijää ja kapteeni aloitti ilmoituksensa ”Vihollisten alus tuhoaa meidät kohta ja meillä on yksi mahdollisuus, päin ajo. Jos emme tuhoa tuota petturi alusta ja se pääsee linjasta läpi niin se avaa tien koko Kaaos laivastolle. Pääaseemme on tuhottu ja runko vaurioitunut pahasti. Olette kaikki rohkeita sieluja ja on ollut kunnia palvella kansanne. Meillä on velvollisuus ja jos se velvollisuus vaatii meidän kuoleman niin se on meidän tehtävä. Mutta tämä ei toki tarkoita, että kaikkien pitää kuolla. Haluan, että suurin osa teistä jättää laivan ja pelastautuu pelastuskapseleilla laivamme tuholta. Minä jään upseereiden kanssa sillalle ja varmistamme, että vihollinen tulee tuhottua. Olkoon Keisari meidän ja teidän kanssanne tällä viimeisellä matkalla. Kiitos.” Revell lopetti kuulutuksen ja katsoi lähestyvää alusta. ”50% pelastuskapseleista lähtenyt, törmäykseen 10 sekuntia.” ilmoitti försti. ”Koska vihollinen pystyy ampumaan?” kysyi Revell. ”Vihollisalus on linjassa 10 sekunnin kuluttua ja sen aseet on ladattu.” vastasi Norton. ”Nyt se sitten tapahtuu, on ollut kunnia tuntea teidät kaikki.” sanoi kapteeni juuri kun nokka oli osumassa vihollisen kylkeen. Kuului suuri rusahdus kun aluksen terävä nokka uppoutui vihollisaluksen kyljestä sisään. ’Kuoleman Terä’ alkoi kallistua sivuttain kun ’Tikari’ alkoi taittua rinnakkain tämän kanssa. Ensin näkyi pieni räjähdys nokassa ja sitten se nopeasti alkoi revetä pitkin runkoa. Laipiot alkoivat murtua kummastakin aluksesta ja pieniä metallin palasia räjähteli irti. Sitten alusten keskiosat painoivat toisensa kasaan ja plasma reaktorit räjähtivät suurella voimalla. Näkyi kauaksi kun molempien rungosta avautui suuri kaarimainen plasma räjähdys pistäen pala palalta molemmat pieniksi palasiksi ja sitten välähtäen isona räjähdyksenä. Rungon ja turbiinien palasia lensi tyhjyyteen ja sitten räjähdys hiljaa hälveni. Hiljaisuus laskeutui takaisin, mutta vain siltä alueelta. Mutta ei varmastikaan lopullisesti sillä ’Kauhun Silmä’ ei hiljene vielä pitkään aikaan.
Mun pieni stoori. Innostuin kirjoittamaan noista gothiceista, mutta puutteellisten kirjotus taitojeni takia rakentavaa palautetta saa antaa. Suomennokset eivät ole ehkä parhaimmat.
Osa 1
Oli hiljaista, oli ollut jo kauan. Rajojen partioiminen on yleensä kovin hiljaista ja avaruus on hiljainen jopa sodan aikana. Kapteeni Revell katseli ulos hyttinsä ikkunasta. Hän aavisti jotain, mutta ei saanut selkoa mitä se oli. Ikkunan lasi peilasi, siitä heijastui hänen hyttinsä ja hänen kasvonsa. Tosin kaikki näytti punaisemmalta, kuin veren punaiselta, valo punaisesta merestä heijasti hytin seinille sen värin. Ikkunan heijastuksesta näkyi hänen työpöytänsä, punkkansa ja pienoismalli laivastaan. ’Tikari’ oli laivan nimi, Lunar luokan risteilijä. Kuin uuden veroinen vaikka oli ollut käytössä jo monta vuotta. Kapteeni suuntasi katseensa edessä olevaan vellovaan tyhjyyteen. Hän tunsi, että jotain tulisi tapahtumaan. Punainen meri ei tuntunut enää niin rauhalliselta kuin ennen, suorastaan tuntui kuohuvan pahuutta ja kuolemaa. Ei ihme, että paikkaa kutsutaan ’Kauhun Silmäksi’. Kapteeni säpsähti hieman kun kaiuttimesta kuului Komissaari Nortonin ääni. ”Kapteeni, teitä tarvitaan sillalla. Tutka havainto tyyrpuurin puolella.” Revell kuittasi ja otti hattunsa hyllyltä pöytänsä yläpuolelta. Sulkiessaan oven hyttiinsä syttyi punainen valo käytävälle ja keskusradiosta kului komissaarin kuulutus ”Taistelu asemiin, taistelu asemiin! Miehittäkää kaikki osastot!” ”Helvetti!” Kirotessaan Revell jatkoi juoksu askelin matkaa sillalle.
”Tilanne?” kysyi Revell astuessaan sillalle. Kuten muissakin aluksissa komentosilta oli suuri. Joka puolella oli upseereja ja laivasto väkeä. Komentosillan valtavista ikkunoista näkyi kaukana oleva alus ja siitä ei saanut selvää minkä rodun se oli. ”Havaitsimme tutkassa aluksen suunnassa 350. Alus ei vastannut kutsuihin ja se lataa aseitaan.” sanoi Komissaari Norton kääntyessään kapteeniin päin. ”Mitkä ovat käskynne?” Nortonin katseesta huomasi, että hän nautti tilanteesta vaikka yrittikin pitää vakaavaa ilmettä. Emme olleet nähneet toimintaa vielä olleenkaan sitten saavuttuani tälle avaruus alukselle. Kapteeni meni komento paikalleen joka sijaitsi keskellä siltaa ja antoi förstille käskyn ”Ensimmäinen Perämies Boader, ottakaa kulku, tehkää väistöliike kun vihollinen on linjassa.” ”Väistöliike, aey sir!” Boader valmistautui antamaan käskyt kun kapteeni kääntyi puhumaan radistille ”Lähettäkää viesti laivaston komentokeskukseen vihollisen havaitsemisesta!” Radisti kuittasi, mutta komissaarin sanat kantautuivat ensimmäisenä hänen korvaansa. ”Vihollisalus on linjassa ja sen aseet ladattu.” Heti Nortonin sanojen jälkeen försti huusi ”Ruori, uusi suunta 350, tehkää vertikaali sukellus, suurin kulma, ohjaus perän ohjausraketeista! Pääturbiinit yksi eteen!” Perämiehen toistaessa ja kuitatessa kapteeni antoi erikoiskäskyn ”Suojat, täysiteho. Kääntäkää tehoa turbiineista ja aseista. Valmistautukaa osumaan!”
Vihollisen aluksesta näkyi nokasta pieni valon pilke. Hetkeäkään myöhemmin valo kirkastui kun suuri säde avasi tiensä tuntemattomasta aluksesta suoraan omaan alukseemme. Ikkunoista näkyi sinertävää valoa kun säde osui suojakilpeen ja aiheutti kirkkaita värähtely renkaita. Lattia alkoi täristä ja laitteet sillalla kipinöivät energian purkauksesta. Välähdyksen jälkeen kuului rätisevää ja hakkaavaa ääntä rungosta kun kilpi ei kestänyt enempää siihen kohdistunutta energiaa. Säde läpäisi kilven ja osui etuosaan laivaa kölin alle. ”Vaurio raportti!” huusi kapteeni ja huomasi förstin lattialla. Kapteeni polvistui tämän viereen ja auttoi miehen ylös. ”Runko vaurioitunut, suojat alhaalla, pääase vaurioitunut, ohjauskyvystä menetetty 60%, voiman menetys 30%!” huusi komissaari. ”Lähettäkää korjaus ryhmät! Tutka, missä vihollisalus on?” ”Vihollisalus on siirtynyt lähemmäksi ja on edelleen tyyrpuurinpuolella suunnassa 350.” Kapteeni katsoi sivuikkunasta. Hänen ilmeensä jähmettyi, kuin olisi nähnyt aaveen. Hän viittoi komissaarin katsomaan kanssa. Norton huusi ”Se on petturi legioonan alus! Murhaaja luokan risteilijä.” Kapteeni kääntyi ja antoi käskyn komissaarille ”Ladatkaa tyyrpuurin puoleiset aseet! Valmistautukaa tuhomaan vihollisalus!” Revell tiesi ettei yhtään petturi joukkojen aluksia saa päästää ’Kauhun Silmästä’ läpi. Mutta heitä oli nyt vain yksi alus eikä yhdellä aluksella minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä läpi ’Cadianin Portista’, ainoasta tiestä Imperiumin sydämeen. Heidän olisi kuoltava Imperiumin ja Keisarin, ihmisten sivilisaation suuren johtajan puolesta estääkseen linjan murtuminen.
”Kapteeni! Vihollisalus viestittää meille. Heidän komentajansa haluaa puhua teidän kansanne.” radisti huusi. ”Pistäkää päänäytölle!” kapteeni siirtyi komento paikalle ja suurelle näytölle ilmestyi vähän rätisevä kuva. Viestintä masto oli varmaan vahingoittunut iskussa. Ruudulla näkyi vihollisaluksen johtaja. Hänellä oli päällään saman näköinen panssari kuin avaruus merijalkaväellä, mutta siinä oli piikkejä ja se oli tummempi. Taustalla ei näkynyt ketään, vain mustaa. ”Tässä puhuu ’Kuoleman Terä’ laivan komentaja. Annamme teille mahdollisuuden antautua ja liittyä meihin. Jos ette hyväksy ehdotustamme niin tuhoamme aluksenne.” Kapteeni Revell katsoi komissaariin ja pudisti hiljaa päätään. Ei hän, hän ei antautuisi viholliselle. Komissaari katsoi näyttöään ja sanoi kapteenille ”Tyyrpuurin patterit ladattu!” Kapteeni katsoi Nortonia silmiin. ”Me emme antaudu! Me taistelemme loppuun asti! Kunnian, velvollisuuden ja Keisarin puolesta! Komissaari Norton, ampukaa täysi laidallinen!” Norton nyökkäsi ja antoi käskyn ”Aey sir! Kaikki tyyrpuurin patterit TULTA!” Alus tärisi vähän kun laivan kyljestä avautui tulimeri suoraan vihollisalusta kohti. Tämän kilpi välähteli vihertävän sinisenä vähän aikaa ja sitten otti pari osumaa runkoon tuhoten vihollisen pääaseen. ”Korjaus raportti!” huusi Revell ja joku upseereista vastasi ”Runko vauriot liian pahoja, alus ei kestä uutta osumaa. Pääase tuhoutunut kokonaan.” Komissaari tarrasi kapteenia olkapäästä ”Emme voi antaa vihollisaluksen päästä linjasta läpi!” Kapteeni mietti hetken ja sanoi sitten ”Radisti, lähettäkää laivaston komentokeskukseen ilmoitus linjan hajoamisesta ja pyytäkää apua.” Vihollisalus alkoi liikkua poispäin ja kääntyä samaan suuntaan ’Tikarin’ kanssa.
”Kapteeni, he tuhoavat meidät kohta. Jos emme tee jotain kuolemme. On vain yksi mahdollisuus.” Norton sanoi kapteenille. Revell tiesi että mitä Norton tarkoitti, päin ajoa. Vihollisalus oli vielä tarpeeksi kaukana kiihdytykseen ja sen suojat olivat alhaalla. ”Selvä, försti tiedätte mitä tehdä. Avatkaa keskusradio.” Kapteeni odotti että försti antaa käskyt ja sitten hän kertoisi huonot uutiset. ”Ruori, uusi suunta 355! Käynnistäkää aputurbiinit, kaikki turbiinit täysi eteen! Plasma reaktori täyteen tehoon!” Laiva alkoi kääntyä kohti vihollisten risteilijää ja kapteeni aloitti ilmoituksensa ”Vihollisten alus tuhoaa meidät kohta ja meillä on yksi mahdollisuus, päin ajo. Jos emme tuhoa tuota petturi alusta ja se pääsee linjasta läpi niin se avaa tien koko Kaaos laivastolle. Pääaseemme on tuhottu ja runko vaurioitunut pahasti. Olette kaikki rohkeita sieluja ja on ollut kunnia palvella kansanne. Meillä on velvollisuus ja jos se velvollisuus vaatii meidän kuoleman niin se on meidän tehtävä. Mutta tämä ei toki tarkoita, että kaikkien pitää kuolla. Haluan, että suurin osa teistä jättää laivan ja pelastautuu pelastuskapseleilla laivamme tuholta. Minä jään upseereiden kanssa sillalle ja varmistamme, että vihollinen tulee tuhottua. Olkoon Keisari meidän ja teidän kanssanne tällä viimeisellä matkalla. Kiitos.” Revell lopetti kuulutuksen ja katsoi lähestyvää alusta. ”50% pelastuskapseleista lähtenyt, törmäykseen 10 sekuntia.” ilmoitti försti. ”Koska vihollinen pystyy ampumaan?” kysyi Revell. ”Vihollisalus on linjassa 10 sekunnin kuluttua ja sen aseet on ladattu.” vastasi Norton. ”Nyt se sitten tapahtuu, on ollut kunnia tuntea teidät kaikki.” sanoi kapteeni juuri kun nokka oli osumassa vihollisen kylkeen. Kuului suuri rusahdus kun aluksen terävä nokka uppoutui vihollisaluksen kyljestä sisään. ’Kuoleman Terä’ alkoi kallistua sivuttain kun ’Tikari’ alkoi taittua rinnakkain tämän kanssa. Ensin näkyi pieni räjähdys nokassa ja sitten se nopeasti alkoi revetä pitkin runkoa. Laipiot alkoivat murtua kummastakin aluksesta ja pieniä metallin palasia räjähteli irti. Sitten alusten keskiosat painoivat toisensa kasaan ja plasma reaktorit räjähtivät suurella voimalla. Näkyi kauaksi kun molempien rungosta avautui suuri kaarimainen plasma räjähdys pistäen pala palalta molemmat pieniksi palasiksi ja sitten välähtäen isona räjähdyksenä. Rungon ja turbiinien palasia lensi tyhjyyteen ja sitten räjähdys hiljaa hälveni. Hiljaisuus laskeutui takaisin, mutta vain siltä alueelta. Mutta ei varmastikaan lopullisesti sillä ’Kauhun Silmä’ ei hiljene vielä pitkään aikaan.
Mun pieni stoori. Innostuin kirjoittamaan noista gothiceista, mutta puutteellisten kirjotus taitojeni takia rakentavaa palautetta saa antaa. Suomennokset eivät ole ehkä parhaimmat.
