Sotavasara.net

Ehdotakkaa otsikkoa

Avaruusalus Acontius matkaa pimeän avaruuden halki kohti määränpäätään. Sen ympärillä olevaa pimeyttä halkoo ainoastaan sen vahvojen moottoreiden valolieskat. Osassa sen lukuisista ikkunoista palaa valo, joka luo varjoja aluksen kiiltävään teräspintaan. Näissä huoneissa on valveilla monia erilaisia hahmoja, joilla on kaikilla oma tarinansa. Alus on virtaviivainen ja valtava. Sen sileästä pinnasta nousee satoja pieniä tykkitorneja ja ohjusluukkuja, jotka kertovat katsojalle mihin alus on suunniteltu. Aluksen komentosillalla on aivan hiljaista. Siellä ei ole kuin muutama mies tekemässä välttämättömiä toimenpiteitä aluksen kurssin säilyttämiseen. Myös muualla aluksessa on yhtä hiljaista kuin ympäröivän avaruuden loputtomassa tyhjyydessä.

Komentosillan alapuolella on miehistön tilat. Siellä miehet nauttivat ansaitusta levostaan. Mutta kaikki eivät nuku. Valveilla sängyllään on eräs kokenut upseeri. Amiraali Damiens on taistellut monissa paikoissa ympäri galakseja. Hän on palvellut Keisaria jo kymmeniä vuosia. Nuorena hän ei kertaakaan epäillyt Keisarin sanaa, mutta nyt pieni epäilys oli vallannut alaa hänen mielestään. Hänen vieressään tuolin selkänojalla on hänen tummansininen takkinsa. Damiens ajattelee vaimoaan, joka on jäänyt kotiin turvaan. Ja lapsiaan, joita hän ei ole nähnyt seitsemään vuoteen ja aina välillä mieleen hiipii pelko, että jotain pahaa on tapahtunut.

Amiraali havahtuu ovelta kuuluneeseen koputukseen ja huutaa ärtyneesti, että ovi on auki ja sisään saa tulla. Sisään astuu nuori luutnantti ja tekee kunniaa.
-Amiraali. Olemme myöhässä aikataulusta, nuori upseeri sanoo.
-No käskekää lisätä tehoja moottoreihin, imperiumin Amiraalin valkoisessa univormussa oleva mies sanoo laiskasti ja jatkaa ulos tuijottamistaan kääntymättä upseerin puoleen.
-Kuten käskette sir, nuori upseeri vastaa, ennenkuin poistuu huoneesta.
-Olen kyllästynyt tähän iänikuiseen edestakaisin matkaamiseen. Miksi emme käyttäisi näitä aluksen aseita? Amiraali miettii itsekseen. -Mutta ei. Aina pitää vain tehdä hyökkäys maajoukoilla ja yrittää pelastaa mahdollisimman moni planeetan eläin, ja sinne jäänyt sotilas. Kumpa Keisari tajuaisi että menetämme enemmän miehiä noilla typerillä maahyökkäyksillä.
Amiraali Damiens alkoi olla jo vanha, yli kuudenkymmenen. Mutta silti hänen taktista osaamistaan ei voinut epäillä kukaan joka oli nähnyt hänen uratietojaan. Hän oli yksin murskannut suuria määriä Kaaoksen miehiä. Komentanut maahyökkäyksiä ja luonut puolustussuunnitelmia, että planeettoja saataisiin evakoitua. Eikä häneltä puuttunut rohkeuttakaan. Amiraali kääntyi takaisin pöytänsä ääreen ja avasi sen laatikon. Hän sipaisi tukkaansa, joka on harmaa ja kammattu jakaukselle. Niin oli kammattu myös hänen harmaat pienet viiksensäkin. Damiens tarttui laatikossa olevaan Bolt-pistooliin ja nostaa sen silmiensä eteen. Hän tarkistaa lippaan ja sujauttaa aseen koteloon. Sen jälkeen Amiraali suoristi univormunsa muutamat rypyt ja avasi huoneensa oven mennäkseen komentosillalle. Kävellessään hän loi varmuutta itseensä toteuttaakseen suunnitelmansa.

-Amiraali. Saavuitte juuri oikeaan aikaan. Olemme juuri saapuneet planeetan ylle, hänen huoneessaan ollut nuori upseeri ilmoittaa.
-Olen aina oikeaan aikaan paikalla, luutnantti, amiraali tokaisee.
-Aloitammeko kuljetusaluksien lähettämisen? tämä n. 35-vuotias upseeri kysyy ja astuu samaan aikaan mikrofonin ääreen, antaakseen käskyn maajoukkojen lähettämisestä.
-Ette. Amiraali sanoo ja katsoo nuorta upseeria. Kääntäkää kaikki aluksen tykit planeettaa kohti. Emme enää ehdi heidän avukseen.
-Mutta, luutnantti sanoo häkeltyneenä.
-Tämä on käsky! Amiraali sanoo lujalla äänellä.
-Emme voi tehdä sellaista. Siellä on omia miehiämme, luutnantti vastustelee.
-Aivan. Olette ehkä oikeassa. Amiraali sanoo oudolla äänellä. Hän kääntyy ympäri ja avaa pistoolikotelonsa napin. Hän tarttuu bolt-pistoolin kahvaan luutnantin huomaamatta sitä. -Amiraali? Tämänkö takia ajoimme hitaammalla vauhdilla? Tämä nuori imperiumin upseeri sanoo ja odottaa vastausta.
Damiens kääntyy ympäri ja vetää aseensa kotelostaan. Hän ehtii nähdä lupaavan luutnantin kauhistuneen ilmeen ennenkuin vetää liipaisimesta.
Kaikki komentosillan ihmiset kääntyvät katsomaan kuullessaan pamauksen. Amiraali huomaa tämän, mutta ei anna sen häiritä. -Luutnantti. Päättelykynne on loistava. Tiesitte kaksi asiaa oikein. Me emme ehkä voi tehdä sellaista, mutta minä voin luutnantti. Ja toisekseen juuri sen takia ajoimme hitaasti. Voitte poistua, hän lisää piruuttaan.
-Kääntäkää alus sopivaan kulmaan ja aloittakaa pommitus. Damiens sanoo kovalla äänellä, joka kertoo että hän on valmis ampumaan toisenkin vastustelijan. -Kyllä sir, eräs miehistön jäsen vastaa ja antaa asejärjestelmälle koordinaatit planeetan kaupungeista.

Amiraali poistuu välittömästi tämän jälkeen komentosillalta ja kävelee takaisin huoneeseensa. Hän asettuu ikkunaan ja katsoo kun avaruusaluksen valtavat tykit aloittavat planeetan pommituksen. Hän ihailee värikkäitä räjähdyksiä planeetan pinnalla. -Voitto. Voitto ilman että menetän yhtäkään miestä, hän sanoo ääneen outo hymy huulillaan.

Korjailkaapa kirjoitusvirheitäni ja ehdotelkaa otsikkoa (olen huono keksimään niitä) ja kertokaa toki mitä piditte ja haluatteko kuulla jatkoa tälle?

Tyyppi joka sekosi.

galgar kirjoitti:Tyyppi joka sekosi.

Hm. Taidan vielä odottaa paria muuta otsikkoehdotusta.

'Liian vanha järkeviä käskyjä antavaksi amiraaliksi'

Tarina oli hyvä, mutta siinä ei ollut mitään suurta kliimaksia(outo sana). Sen takia on ehkä hankala keksiä otsikkoa.

Ihan kiva. Jäi jotenkin kesken. Jos tarina jatkuisi olisi helpompi keksiä nimikin.

"Normaaliin sodankäyntiin tylsistynyt amiraali"
Iha jees turina.

nimeä en itse edes ehdota, kun omallanikaan ei ole viel... (Mainos sori vaan) Mut tarina lopahti vähän kesken... Muuten ihan giva txt.

Guardsman kirjoitti:Ihan kiva. Jäi jotenkin kesken. Jos tarina jatkuisi olisi helpompi keksiä nimikin.

Yhdyn Guardsmaniin. Olisi helpompi keksiä otsikolle nimi jos se olisi pidempi. Minunkin on vaikea keksiä tuosta tekstiä, mutta kelpaisiko
"Acontiuksen voima" otsikoksi tuolle tarinalle. Se kuvastaisi aluksen tuho-
voimaa taistelussa. Kirjoita muuten ihmeessä jatkoa tarinalle, jäi vaivaa-
maan kuinka amiraalille käy.

"Vanha mutta kokenut" "Tuonelan porteilla". Hyvä tarina.

Andromedus kirjoitti:"Vanha mutta kokenut" "Tuonelan porteilla". Hyvä tarina.

Andromedussssss.....! Missä olet ollut?!

Aivan kuin olisin kuullut/lukenut tarinen ennenkin? :?

Katos katos. Tähän sillon lisäämäni pätkä (samanpituinen kuin alku) on kadonnut. No ei se mitään...

Jatkoehdotus: kerro kuinka sille kävi jatkossa ja kuinka se vaikka julistettaisiin excommunicate traitoriks

Vähän jatkoa, osa kirjotetusta jatkosta tuhoutui ja muokkaan sitä vähän...


Metsäkuun puut levittäytyivät planeetan ylle kuin vihreäksi katoksi joka suojaisi maan kamaraa avaruudesta saapuvalta pahalta. Auringon säteet mutkittelivat tiensä oksien läpi luoden varjoja metsän siimekseen. Tuhannet erilaiset linnut lauloivat laulujaan välittämättä pienen 24 paikkaisen avaruusaluksen saapumisesta planeetalle. Tämä matkustaja-alus laskeutui pienelle aukiolle, peloittaen eläimet pois läheisistä puista. Muutama apinaa muistuttava eläin jää kiinnostuneena katselemaan tätä outoa metalliesinettä. Aluksen ovi aukeaa ja ulos astuu tummaan kaapuun pukeutunut hahmo. Se vilkuilee ympärilleen ja huikkaa jotain mitä nämä eläimet eivät ymmärrä. Sen jälkeen ulos tulee lisää henkilöitä.

"Kersantti! Lähdetään. Meidän pitää ehtiä niille tukikohdan jäänteille ennen pimeää", Uusi luutnantti huutaa "Tullaan, tullaan" kuuluu vastaus jostain matkustaja-aluksen sisältä. Luutnantti seisoo erillään muista miehistä. Luutnantti Blanc on vähän epävarma kyvyistään. Eihän hän ole mikään johtaja. Hän on pelkkä tavallinen sotilas. Ansioitunut, mutta ei johtaja-ainesta. Hän pyyhkäisee ruskean tukkansa pois silmiltä ja vetää lierihattunsa päähän. Blanc ruukasi vaellella nuoruudessaan, eikä tämä lenkki ole hänelle mikään ongelma, mutta miehistä hän on vähän epävarma ja siitä miten hän onnistuu ensimmäisessä tehtävässään upseerina. "En pidä tuosta uudesta luutnantista" tuhahtaa yksi ryhmän jäsenistä. "Hän on aina myöhässä ja vaikuttaa siltä ettei hän ole koskaan nähnytkään taistelua" Mitä hyötyä tuollaisesta on?. "Shh! Hänen mukana olemisensa on ylempien määräys. Nyt naamat kiinni ja kohdelkaa häntä kunnolla" Juuri äsken ulos tullut kersantti tiuskaisee, osoittaen sanansa myös muille ryhmän jäsenille. "Lähdetään. Jos olette valmiit?" Luutnantti sanoo kyllästyneellä äänellä.

Auringon noustua korkeimmilleen on ryhmä saavuttanut jo puolivälin matkastaan. Heidän kasvoillaan virtaa hiki, ja metsän hiostava ilmasto liimaa vaatteet kiinni heidän ihoonsa. Mutta kukaan ei valita. He ovat ammattilaisia. Osa ryhmästä toivoo uuden luutnantin murtuvan helteen alla ja valittavan, mutta näin ei tapahdu. Luutnantti Blanc astelee edelleen samalla nopeudella kuin heidän lähtiessään, eikä hän mitenkään näytä rasituksen tai kuumuuden merkkejä. Välillä miehet pysähtyvät ihailemaan metsän kauniita kukkia, ihmettelemään puiden kokoa tai luonnon muita taideteoksia. Eräs sotilas, joka kulkee aivan vasenta laitaa huikkaa yhtäkkiä. "Nopeasti! Tulkaa tänne! Vettä! Kylmää ihanaa vettä." Osa ryhmästä ryntää nopeasti paikalle täyttämään juomapullojaan pienen lähteen kylmästä vedestä. Kersantti täyttää pullonsa ja huuhtelee kasvojaan virvoittavalla vedellä. Hän ihmettelee Blancin käytöstä, joka tyytyy täyttämään pullonsa, eikä pulahda vilvoittavaan veteen. Mutta sitten hän huomaa, ettei Luutnantti laske aseistustaan, eikä valppauttaan hetkeksikään. "Jatketaan matkaa!" Kersantti huutaa ja nousee ylös ottaakseen välillä paikan ryhmän kärjestä. Blanc jättäytyy tapansa mukaan joukon hännille.

Illan tultua he saapuvat hylätylle tukikohdalle, tai sen oikeastaan sen rippeille. Ennen niin mahtavasta Keisarin varustuksesta on jäljelle vain muutama rakennus ja noin puolet muurista. Kersantti päättää majoittaa miehensä toiseen ehjistä rakennuksista. Ja asettaa yöksi vartion. Luutnantti antaa hänen hoitaa käskyjenjaon ja tyytyy itse etsimään polttopuita. Kersantti ottaa yhteyden Acontiukselle, saatuaan kaikki miehet hommiin.

"Amiraali." Kersantti sanoo ja kumartaa kevyesti. "Olemme saapuneet raunioille. Yhtään elävää olentoa, joka käyttäyy vihollismielisesti emme ole löytäneet."
"Hienoa" Lähetämme aamulla loput maajoukot ja haravoimme koko planeetan vihollisen varalta." Amiraali vastaa ja hänen silmänsä loistavat.
"Kyllä sir. Olemme valmiina kun alukset saapuvat. Loppu" Kersantti toteaa ja katkaisee yhteyden.

"Ottakaa yhteys Dampreusen aurinkokuntaan" Amiraali käskee viestintäupseeria joka naputtelee välittömästi koneeseen käskyn. "Aloitammeko lähetyksen herra amiraali?" Upseeri kysyy ja katsoo vanhaa upseeria. "Kyllä" Damiens vastaa ja suoristaa viimeisetkin rypyt takistaan.

"Amiraali?" Miesääni sanoo yllätyneellä äänellä.
"Aivan, kuvernööri" Damiens sanoo pilkallisella äänellä.
"Mitä Dampreuse voi tehdä hyväksenne?" Kuvernööri kysyy mielistelevällä äänellä. "Olemmehan aina valmiit palvelemaan Keisaria" Hän vielä lisää nopeasti.
Dampreuse oli ennen itsenäistä aluetta, joka oli jaettu usean Sotaherran alaisuuteen. Keisarin uskolliset miehet valloittivat kuitenkin hetkessä nämä alueet. Ja vahvin alueen entisistä hallitsijoista sai keploteltua itsensä koko alueen kuvernööriksi.
"Tarvitsen välittömästi rakentajia ja insinöörejä ja rakennusmateriaalia."
Damiens sanoo tiukalla äänellä.
"Mutta kaupunkiamme on pommitettu. Tarvitsemme kaikki miehet korjaustöitä varten. Kuvernööri änkyttää.
"Eivät he mitään kaupunkia korjaa! Palatsianne he rakentavat! Lähetä ne miehet näihin koordinaatteihin, mistä siirrämme heidät haluaamme paikkaan tai voit alkaa etsimään ruumiinosiasi." Amiraali sanoo vihaisella äänellä, johon toinen vastaa epämääräisellä nyökkäyksellä ja vakuuttaa miesten olevan paikalla haluttuun aikaan.

Amiraali kääntyy pois kuvaruudun edestä ja istuutuu tuoliin, joka on sijoitettu komentosillan keskelle. Mielessään hän kertaa suunnitelmaansa, jonka valmistamiseen meni vuosia. Ensiksi hän meni Keisarin suurimpaan kirjastoon, jossa sijaitsee kaikki tieto tutkituista planeetoista. Sitten hän etsi liikenneyhteyksiltään sopivat planeetat. Sen lisäksi planeetan, josta tulee heidän päämajansa pitää olla asumaton ja se ei enää saa olla uusimmissa kartoissa. Tutkittuaan tuhansia vuosia sitten, ennen sotaa tehtyjä tytkimusmatkoja hän viimein löysi etsimänsä. Cavourin valtava metsän peittämä planeetta. Siellä ei ole ihminen käynyt kertaakaan sodan alkamisen jälkeen ja se on kokonaan unohtunut. Mutta tälle pienelle iskujoukolle se sopisi mainiosti. Noihin entisen tukikohdan raunioille saataisiin rakennettua loistava piilopaikka. Planeettaa käytettiin ennen avaruusmatkojen välipysäkkinä, jossa tankattiin, mutta Warp-moottoreiden keksimisen jälkeen ei tätä paikkaa enää tarvittu ja se hitaasti raunioitui ja autioitui. Mutta pian se nousisi uuteen loistoon...


Eli palautetta ja kirjotanko jatkoa? Suomentakaapa mulle Warlor, ku itelle ei tullu muuta mieleen ku Sotaherra.

Zyder kirjoitti:Suomentakaapa mulle Warlor, ku itelle ei tullu muuta mieleen ku Sotaherra.

Warlor ja Warlord?
Sotaloordi, loordi, Sodanjohtaja, valtias, taistelunjohtaja, Taistelun loordi, Sodankäynnin mestari, Sotamestari, sodanvaltias. Noi nyt tuli mieleen aikas nopeesti.

HArri kirjoitti:

Zyder kirjoitti:Suomentakaapa mulle Warlor, ku itelle ei tullu muuta mieleen ku Sotaherra.

Warlor ja Warlord?
Sotaloordi, loordi, Sodanjohtaja, valtias, taistelunjohtaja, Taistelun loordi, Sodankäynnin mestari, Sotamestari, sodanvaltias. Noi nyt tuli mieleen aikas nopeesti.

Nusnus pilk... Sotaloordi tuli itellekkin mieleen, mutta ajattelin laittaa Sotaherra. Mikäs olis paras nimitys sille Warlordille?

Tää oli mahtava. Ihmiset rupee varmaan ajattelee et ei ton Godricin kehut enää missää paina ku se kehuu kaikkia, mutta näin käy kun lostavaa tarinaa tulee joka tuutista. Jatkoa toivotaan, tietysti inspiksen sallimien rajojen mukaan.
"Over and out"

Sainpas hyvän idan nimeksi:

"Armiraali Damiensin viimeinen suunnitelma"

Vähän clisheé, mutta ei se mitään...

Mantegnan kauniin planeetan yö on jälleen väistymässä uuden päivän tieltä. Auringon valo heijastuu kukkien terälehdillä olevasta aamukasteesta. Valtavat ruohotasangot levittyvät silmän kantamattomiin. Jossain kaukana näiden ruohotasankojen takana piirtyy auringon valoa vasten vuorijonot, jotka huipentuvat kauniisiin lumihuippuihin.
Ensimmäiset linnut virittelevät jo aamusoittojaan ja muutkin metsän eläimet alkavat heräilemään ja aloittelevat hommiaan.
Tällä upealla planeetalla asuu myös pahuus. Epäjärjestyksen luojat ja elämän vihaajat. Kaoksen valtavat kaupungit levittäytyessään tuhoavat tieltään kaiken tämän planeetan loiston. Entiset kukkakedot muuttuvat tehtaiksi, joista syydetään tauotta uusia aseita näille pahuuden kätyreille.
Ja kauniit vuoret ja kukkulat muutetaan valtaviksi kaivoksiksi, joissa louhitaan yötä päivää rautaa ja muita mineraaleja aseteollisuuden käyttöön.

Planeetan keskelle on rakentunut ajan myötä valtava kaupunki, Taygetos. Siellä sijaitsee useita kaaoksen petollisten miehien asuntoja. Ruohoa ja kasveja ei kaupungissa ole pitkään aikaan nähty. Asfalttikadut mutkittelevat parakkejen ja kaaoksen jumalien temppeleiden väleissä. Siellä täällä näkee seinissä koloja, jotka ovat tulleet monissa taisteluissa, joita kaupunki on nähnyt. Tämän kaiken harmauden keskelle ruvettiin aikoinaan rakentamaan suurta palatsia, jonka piti tuoda väriä tähän synkkään kaupunkiin. Sitä rakensivat sadat ja sadat Keisarin miehet. Silloin joskus ennen kuin Kaaos oli saastuttanut planeetan. Nyt palatsikin on jo rappeutunut ja sitä koristaa Khornen valtava merkki. Palatsissa asuu nykyään yksi Kaaoksen jumalien turmelimista miehistä, yksi Kaaoksen monista Lordeista. Tämä yksilö on aivan kuten kaikki muutkin. Viha Keisaria ja itseä kohtaan on saanut hänet ottamaan vastaan Jumalien lahjoja, ja hänestä on lopulta tullut hirviö. Ihmispiirteet ovat poissa tämän entisen sotilaan sielusta, ja ne on korvattu yhdellä demoneista. Tämä antaa hänelle valtavat voimat, mutta siitä on maksettu kauhea hinta. Tämä epäsikiö rakennuttaa edelleen palatsiaan ja kaupunkiaan suuremmaksi ja suuremmaksi. Vahvistaa puolustusta ja kerää uusia miehiä taistelemaan Keisaria vastaan. Kaupunki rakentuu nopeasti muilta planeetoilta haettujen orjien avulla. He raatavat yötä päivää takomassa uusia aseita tai rakentamassa uutta muuria. He sietävät epäinhimillisiä oloja jonkun aikaa, kunnes sitten lopulta kuolevat ruuan puutteeseen tai tautiin.