Empire vs Epäkuolleet 2
Lähetetty: Ke 17.09.2003 20:07
No niin tässä se tuleeeee!!!! Eli tää on jatkoo stoorin ensimmäiselle osalle (kuten kaikki varmaan tietää) ja täs alus on ne samat alku textit. Kannattaa tosiaan lukea eka stoori, tai tästä ei tajua MITÄÄN. Alan myös kutsumaan Empiree Imperiumiksi (kuulostaa paremalta meille suomalaisille). Nauttikaa joka hetkestä.
Gormanin jahti
Hmmmm. "Mikä tämän on voinut tehdä",Gorman mietti katsellessaan tuhoutuneen kylän rippeitä erään rinteen päältä,"ei kai sillä Kislevissä kohdanneeni vampyyrin kanssa voi olla mitään tekemistä tämän kanssa?? Paras mennä tutkimaan asiaa.
Gorman alkoi laukata rinnettä alas kohti kylää. Kylään päästyään Gorman huomasi heti, että kylää ei oltu ryöstetty kuten hän oli ensin luullut. Kaikkialla makasi kyläläisten ruumiita joilta oli (melkein) kaikilta revitty vatsa, käsi, pää, tai jokin muu ruumiin osa auki tai kiskottu kokonaan irti. Ruumiiden ja talojen määrästä päätellen tämä oli ollut suunnilleen kahdensadan hengen kylä ja suurin osa oli ollut lapsi perheitä. Kylä oli myös ollut kaiketi näillä main tärkein markkinapaikka sillä kaupungin keskellä oli suuri aitaus (nyt osittain tuhottu tai hiiltynyt) jollainen toria yleinsä ympäröi. Vähän aikaa etsittyään Gorman löysi myös muutaman ghoulin ruumiin, jotka vahvistivat hänen epäilynsä vampyyrien syyllisyydestä tähän hirmutekoon.
"Parasta antaa hevosen levätä",Gorman mietti synkkänä,"Taidan katsoa kylää vielä tarkemmin aamulla".
Gorman vei hevosensa rähjäisessä kunnossa olevaan talliin ja antoi tälle vettä ja rehuja samalla kun mietti missä itse nukkuisi. Gorman päätti nukkua taivas alla, mutta ei kuitenkaan liian kaukana tallista jos hevonen sattuisi säikähtämään "jotakin". Gorman laski säkkinsä maahan otti esille huopansa ja asettui istualleen. Hän alkoi lausumaan loitsua joka loisi hänen päälleen palavan pallon, valoa antamaan ja karkottamaan villi eläimet. Gorman vaipui levottomaan uneen, jossa hän mietti oliko seuraava kylä saattanut kokea saman kohtalon???
Samaan aikaan kun Gorman paneutui lepäämään, farmari Harold longfeet sanoi hyvää yötä pojalleen Nefachebin kylässä, joka sijaitsee kymmenen virstaa itään Bechafenin kaupungista.
"Hyvää yötä Boris",Harold sanoi,"nuku hyvin". "Samoin isä". Harold käveli pojan huoneesta pois ja suuntasi askeleensa makuuhuoneeseensa, miettien samalla miksi hänen vaimonsa Helga oli näin myöhään ulkona. Enempää hän ei ehtinyt miettiä, kun hän alkoi kuulla kirkumista ja kauheita puun pirstoutumisen ääniä kaikkialta kaupungista. Hän tunnisti yhden äänistä Helgan ääneksi, joka kuului melko läheltä hänen taloaan. Hän ryntäsi ulos ja otti matkalla mukaansa karkeasti tehdyn miekkansa sekä hänen isälleen kuuluneen vanhan pistoolin.
Ulos päästyään hän näki Helgan kuolleena maassa, monien talojen palavan, kymmeniä ruumiita maassa ja monia ihmisen näköisiä olentoja kaduilla ajaen takaa avuttomia talon poikia aseinaan kiviä, luita, veitsiä ja nuijia. Kaupungin oma sotaväki ja muutamat ryhmiksi kerääntyneet talonpojat yrittivät estää näitä olentoja, mutta niitä oli liian paljon. Äkkiä Harold kuuli surun peittämän mielensä läpi sihisevän hengityksen takaansa. Hän kääntyi ympäri ja valmistautui puolustamaan itseään, mutta olento joka oli hänen edessään tuotti yksinkertaisesti niin suurta pelkoa, että Haroldin miekka kalahti hänen hervottomista sormistaan maahan. Hahmo oli.......massiivinen. Sillä oli terävät hampaat ja kynnet, käärmeen sieraimet, punaiset ja viirumaiset silmät, kalpea ja lihaksikas keho ja se oli melkein kaksi metriä pitkä. Viimeinen asia minkä Harold tajusi oli suuri koura, joka iskeytyi häntä päähän ja lennätti hänen päänsä alas rinnettä pitkin.
Aikaisin aamulla Gorman tutki kylää tarkemmin, mutta ei löytänyt mitään mistä olisi voinut olla apua. Ainut asia mistä oli hyötyä oli kaupungin hiiltynyt ja puoliksi lyöty nimikyltti jossa luki "Terve tuloa Fenhafeniin". Gorman otti yhdestä salataskustaan kartan ja katsoi missä hän oli. "Hmmm, lähin suurkaupunki näyttää olevan Bechafen"."Taidampa mennä tarkistamaan yhden kylän matkalta ennen kuin menen tekemään ilmoituksen Bechafeniin. Koska Gorman ei löytänyt mitään muuta kiinnostavaa hän lähti aamun neljännellä tunnilla kohti lähintä ja Fenhafenin lisäksi ainoaa kylään lähi main. Nefachebiín.
"Näköjään ihmisiä ei kannata aliarvioida näinä päivinä. Heistä on tullut vahvoja, ainakin joissakin määrin"Mietti Nicodemus samalla kun selaili yön mustaa loitsu kirjaansa."No tällä kertaa en heitä aliarvioi. Tämän loitsun avulla voin kymmenkertaistaa armeijani lukumäärän. Nicodemus siirsi kalpeaa sormeaan riveiltä riveille lukiessaan loitsuaan ja etsiessään tiedon jyväsiä loitsun "vaaroista". Kirjan sivulle putosi hämähäkki jonka Nicodemus litisti hajamielisesti sormellaan samalla kun löysi etsimänsä kohdan. Kohta oli pimeän loitsujen kielellä, mutta se ei tietenkään Nicodemusta haitannut. Olihan hän sentään Mustan magian mestari. "Henkilö joka loitsun tekee täytyy kaulallaan kantaa Skaven lordi Ra'khazen saastakivi riipusta". Nicodemuksen lukemisen kuitenkin keskeytti hänen huoneensa seinään ilmestynyt musta aukko. "Herrani"?, ääni pimennosta kysyi.
"Ahh Hekrath oppilaani, tule peremmälle", Nicodemus sanoi. Pimeydestä astui esiin mustiin pukeutunut necromanseri, joka nojasi suureen ja ryhmyiseen mustaan sauvaan. "Olenkin odottanut sinua". Joko armeijani on valmis"?, kysyi Nicodemus. "Tietenkin", vastasi Hekrath,"kuten määräsitte, olen herättänyt useita tuhansia ja kutsunut sitäkin enemmän maailman reunan vuorilta. "Hyvä", Nicodemus sanoi samalla kun käveli ikkunan luo katsomaan suurta armeijaansa.
Kun hän katsoi alas pihamaalle hän näki laumoittain zombeja, luurankoja, ja muita pimeyden olentoja. Kun hän siirsi katsettaan hiukan luoteeseen hän näki hänen seuraavan kohteensa. Mootin kaupungin. Nicodemus oli vallannut tämän vartio tornin monta päivää sitten kerätäkseen tänne joukkonsa ja samalla pistääkseen muistiinsa loitsun jota hän aikoi käyttää. Nicodemus siirsi katseensa tuohon moni tuhantiseen armeijaansa joka herätti hänessä eräänlaista ylpeyttä. Koskaan aikaisemmin hän ei ollut nähnyt eikä kuullut yhtä suurta armeijaa asetettavan Imperiumia vastaan. "Herrani tulin myös tuomaan uutisia eräästä henkilöstä josta olet luultavasti kiinnostunut"sanoi Hekrath". Nicodemus käänsi päätään Hekrathia kohti punaiset silmät kiiluen."Vakoojani ovat ilmoittaneet tulivelhon tulosta jo muutaman päivän ajan. Hän on kuulemani mukaan jossain Nefachebin kylän liepeillä". Hetken ajan Nicodemus mietti tätä uutta uhkaa jonka hän joutuisi kohtaamaan, mutta päätti lopulta, että."Hekrath minulla on sinulle tehtävä. Mene Strikoi vampyyri Da'raknan luo ja pyydä hänen avustustaan tulivelhon tuhoamisessa. Minä lähetän hänelle sanan, että alkaa valmistella Ghouli armeijaansa sinun tuloasi varten. Palkkio on tietenkin mittaamattoman suuri jos hän sen tekee. Ota myös tämä" Nicodemus ojensi Hekrathille mustan kristallin jonka Hekrath kiinnitti heti sauvansa päähän. Varo tuon kristallin kanssa Hekrath. Se on hyvin voimakas ja sitä voi käyttää vain kerran. Tiedät kyllä keneen se täytyy käyttää. Nyt mene ja palaa voitokkaana". "Tietenkin mestari, kyllä mestari". Menen ja palaan voitokkaana. Samalla hetkellä Hekrath katosi takaisin mustaan porttiinsa. "Niin sinä palaat voitokkaana", tavalla tai toisella.......tai kuolleena".Nicodemus mietti.
Samalla kun Nicodemus puhui tornissaan Hekrathin kanssa Gorman ratsasti kohti Nefachebin kylää.
"Hmmmm", haaskalintuja. Paha merkki. Täytyy kiihdyttää vauhtia ja toivoa ettei tuo tarkoita sitä mitä luulen",Gorman mietti samalla kun kannusti ratsuaan laukkaan. Kauaa hän ei kuitenkaan ehtinyt mennä kun metsästä kuului rasahdus. Gorman pysäytti ratsunsa ja otti pienen punaisen kiven taskustaan. Hän kohotti kiveä päänsä päälle nähdäkseen paremmin pimeään metsään. Kiven valossa hän näki kaksi tarkkaa ihmisen silmää joista näkyi pelko.
"Sigmarille kiitos",sanoi rääsyisiin vaatteisiin pukeutunut mies,"Oletko täällä pelastamassa minut?? "En, olen täällä katsomasta mitä pahusta täällä on oikein tapahtunut". Petoja, suuria petoja näyttivät ihmisiltä, mutta olivat paljon pelottavampia. Ne.....ne söivät perheeni. Miehen ääni särkyi ja hän vajosi maahan. Nyt kun Gorman tarkkaili miestä tarkemmin hän huomasi, että mies oli suurin piirtein kaksikymmentä kesää nähnyt ja roteva keholtaan. Miehellä oli tumma tukka, kalpeahko iho ja vihreät silmät. "Mikä on nimesi"?, Gorman kysyi. Mies nosti päänsä ja katsoi Gormania silmin. "Herdir sir". "Nimeni on Herdir". "No Herdir, voitko viedä minut nopeinta reittiä Nefachebiin"?,Gorman kysyi. "En tiedä korkea herra"."En tiedä voinko enään koskaan palata sinne, mutta voin yrittää."Hyvä".Lähdemmekö heti vai tahdotko valmistautua"?. "Lähdetään heti". Mitä nopeammin olemme perillä sen nopeammin tämä on ohi".
"Mitä täällä on tapahtunut Herdir", Gorman kysyi kauhistuneena katsellessaan melkein kokonaan tuhoutuneen kylän raunioita. "Kuten jo kerroin matkalla tänne, ihmisen näköiset olennot tulivat ja tappoivat kaikki. Heitä johti todella suuri ja lihaksikas olento johon en voinut edes katsoa suoraa", vastasi Herdir,"Ne myös söivät kaikki jotenka ruumiita ei jäänyt ja niitä on turha etsiä. Ne myös tuhosivat ja polttivat kaiken". "Tiedän, että tämä on sinulle rankkaa, mutta voitko tulla kanssani kaupunkiin Herdir?", Gorman kysyi. "En, mutta voin tulla kaupungin laidalle ja odottaa sinua siellä",Herdir vastasi. "Hyvä on".Mennään Herdir"
Samalla kun Gorman ja Herdir lähestyivät kylää, necromanseri Hekrath oli saavuttanu kohteensa.
Ghouli juoksi pitkin Strigoi vampyyrilordi Da'raknan hautaholvia kunnes pääsi suureen hautakammioon jossa hänen herransa lepäsi. Ghouli meni suuren arkun luokse jonka raoista hohti aavemaista vihreää valoa. "Herraniii, täällä on lordi Nicodemuksssen oppilasss. Hän haluaa tavata teidät",Ghouli sihisi,"hän odottaa teitä ylätasssolla". Äkkiä arkun kansi lensi huoneen nurkkaan. "Nicodemukssen oppilassko"????. Miten hän kehtaa vaivata minua sssurkeila ssuunnitelmillaan"?."Sihisi kylmä ääni arkusta. Nopeasti Da'rakna nousi arkustaan ja alkoi kävellä kohti ylä tasoja niin hurjistuneena, että Ghouli joka oli hänelle tuonut viestin käpertyi nurkkaan ja valahti aivan kalpeaksi(siis kalpeammaksi kuin normaalisti).
Hekrath odotti kärsimättömänä Da'raknaa ylä tasoilla. Hänet oli tuotu suureen ja muuten paljaaseen huoneeseen jos ei oteta lukuun suurta luista valtaistuinta ja muutamaa punaista seinävaatetta. Äkkiä ovet hänen takanaan lennähtivät auki ja suuri muodoton usva olento jolla oli kiiluvan punaiset silmät astui sisään. Usva eteni nopeasti huoneen poikki ja asettui valtaistuimelle. Sitten se alkoi kiinteytyä normaaliin olotilaansa. Hekrathin edessä istui melkein mahtavin Strigoi vampyyri Da'rakna.
"Ahh mahtava Da'rakna". Anteeksi varoittamaton tuloni, mutta asiani on pikainen ja tärkeä niin mestarilleni kuin teille". "Ssselitä",kehotti Da'rakna. Ettekö ole huomannut, että valtakunnassasi liikkuu tulivelho aikomuksenaan tuhota sinut"?. Mestarini toivoo teidän kahden pystyvän yhdistämään voimanne jotta pystyisitte tuhota hänet". "Eikö Nicodemusss pysty vai hoitelemaan yhtä ihmissstä yksssinään"??, Da'rakna kysyi huvittuneena. "Ette tiedä tästä ihmisestä paljon mitään sillä tämä "ihminen" voitti hänet Kislevin taistelussa", vastasi Hekrath,"ja sen seurauksena koko hänen armeijansa luhistui". "Tiedän sssiitä taistelussta kaiken". Älä vaivaudu kertomaan sssitä minulle uudessstaan....itssse assssiassa en halua kuullakkaan sssitä uudessstaan". "No..mitä Nicodemusss minulta tarvitsssee"?,kysyi Da'rakna. "Itse asiassa hän tarvitsee Ghouli armeijan ja kykenevän henkilön sitä johtamaan", sanoi Hekrath, hän toivoo, että te asettuisitte armeijanne johtoon". "Ja mitä minä sssaan tässstä"?, Da'rakna kysyi. "Kun mestarini on valloittanut Imperiumin, te saatte hallita sen koko itäistä osaa ja kukaan vampyyri ei enään koskaan puutu asioihisi, ainakaan niin kauan kuin mestarini elää", Hekrath lisäsi salamyhkäisesti. "Hmmmm". Tarjouksssesssi houkuttelee"............."hyvä on, minä kutsun Ghouli armaijani koolle ja me menemme tuhoamaan tämän...hm..ihmisssen. Sen sanottuaan Da'rakna päästi korvia riipivän ulvaisun, johon sisältyi surua ja epätoivoa. "Nyt armeijani kokoontuu", sanoi Da'rakna,"ssseuraavana yönä voimme lähteä ajamaan tätä velhoa takaa.
Seuraavana aamuna kun Gorman heräsi Nefachebin kylän laitamilla hän huomasi ilmiön jota hän ei olisi halunnut nähdä. Koko taivaan yli näytti peittyvän suuri varjo, joka pyyhkäisi yli maan ja taivaan. Tämä "ilmiö" on nähty aina kun vampyyrit lähtevät sotaan. "Herdir nouse ylös ja seuraa minua"."Meillä ei ole luultavasti paljon aikaa, sanoi Gorman, "Epäkuolleet voivat olla täällä minä hetkenä hyvänsä". Gorman ja Herdir lähtivät juoksemaan läheisten vuorten tekemää solaa kohti jonka nouseva aurinko oli värjännyt punaiseksi(sieltä mihin varjo ei ollut koskenut). He kiipesivät vuoren laelle ja menivät makuulle kallion huipulle. Kun he katsoivat alas solaan, joka muodostui kahden vuoren väliin he näkivät monen tuhannen miehen vahvuisen epäkuollut armeijan etenevän solan poikki kohti läheistä kylää lännessä. Armeijaa johti suurella Zombie lohikäärmeellä vampyyri lordi joka oli Gormanille tuttu. "Hän", Gorman sanoi hiljaa itsekseen. Gorman ja Herdir seurasivat armeijan ohi(tai ali)marssia, kunnes viimeinenkin epäkuollut oli mennyt ohi. "Minun täytyy päästä Aldorffiin niin nopeasti kuin mahdollista varoittamaan tästä uudesta uhasta", Gorman sanoi Herdirille",ja pelkään etten voi ottaa sinua mukaan Herdir, jollet löydä itsellesi nopeaa ratsua tai kasvata siipiä". "Ymmärrän kyllä korkea herra",Herdir vastasi,"Mutta tulen saattamaan teidät takaisin kylään ja auttamaan teitä jos suinkin mahdollista". "Hyvä on Herdir"."Mennään",Gorman sanoi.
"No olemmeko jo valmiit",kysyi Hekrath. "Kyllä, viimeisimmätkin Ghoulinin ovat nyt kokoontuneet ja olemme valmiit jahtiimme",vastasi Da'rakna."Hyvä".Mitä nopeammin olemme saaneet velhon tapettua sen parempi",Hekrath sanoi samalla kun katseli kuudenkymmenen Ghoulin joukkiota joka oli kokoontunut hänen ja Da'raknan eteen samala kun hyväili mustaa kristallia sauvansa päässä. "Hyvä on mennään",Hekrath sanoi. Da'rakna päästi metsästys huutonsa ja hän ja Ghoulit katosivat yöhön jäljessään siivekkäällä painajaisella ratsastava Hekrath.
"Herdir kun minä lähden mene tekemään ilmoitus tapahtumista Bechafenin kaupungin hallitsijalle ja sano, että lähettää viestin Aldorffiin keisari Karl Frantsille", sanoi Gorman samalla kun hän ja Herdir kävelivät kylää kohti,"jos he eivät usko sinun tarinaasi anna heille tämä ja sano, että pistävät vauhtia". Gorman antoi Herdirille kirjeen jota komisti hänen oma sinettinsä. "Hyvä on korkea herra teen sen", Herdir sanoi samalla kun he ohittivat kylän rikkoutuneen portin. "Mene nyt Herdir",sanoi Gorman,"mieltäni kalvaa pelottava tunne, että kohta tapahtuu jotain". "Kyllä herra", sanoi Herdir ja hän katosi illan hämärään. Gorman oli matkalla valmistelemaan ratsunsa, mutta hänen kävelynsä pysäytti kimeä ulvaisu hänen takaansa. Gorman kääntyi ja hän katsoi takanaan kohoavaa kukkulaa näkemättä ensin mitään, mutta pian hän erotti kaksi hahmoa kalliolla. Toinen hahmoista oli suurella pedolla ratsastava mustakaapuinen hahmo joka kantoi mustaa sauvaa, "luultavasti Necromanseri", Gorman päätteli, mutta toinen hahmo oli kaksi kertaa massiivisempi kuin edellinen. Hänestä Gorman erotti vain, että olento oli hyvin lihaksikas ja pitkä ja sillä oli kiiluvan punaiset silmät. Enempää Gorman ei ehtinyt miettiä kunnes näiden kahden takaa alkoi ravata kalliota alas noin kuusi kymmentä Ghoulia. "Pahus", Gorman sanoi.
"Ettekö te suuri Da'rakna ota osaa tuohon taistoon"?,Hekrath kysyi heidän seistessään kalliolla katsomassa Ghoulien etenemistä."Vain jos se on tarpeen", Da'rakna vastasi,"luulen, että Ghoulini pystyvät hoitelemaan tämän yhden "ihmisen"."Taas sinä aliarvioit hänet", Hekrath mietti, mutta piti mietteensä omanaan ja katsoi taistelua joka mäen alla kohta alkaisi.
"Az taserk si'nural krynzevi",Gorman lausui samalla kun keskitti ajatuksensa kohti maata Ghoulien alku joukun edessä. Ghoulit hämmästyivät suuresti kun huomasivat, että maa heidän edessään oli yh't äkkiä alkanut palamaan. Ghoulit yrittivät ravata palavan kohdan ohi ja jotkut yrittivät jopa hypätä sen yli, mutta kaikki suistuivat liekkeihin. Loput noin viisikymmentäneljä Ghoulia etenivät nyt hieman varovaisemmin peläten, että heillekin tapahtuisi kohta samoin. Seuraavaksi Gorman lausui käsky sanan sormukselleen. Sormus oli muotoiltu muistuttamaan lohikäärmeenpäätä jonka suu oli tehty pois äin kantajasta niin, että se osoitti suoraan eteenpäin."Zakes", ja samassa hänen sormuksensa alkoi kerätä energiaa ja sormuksen "suu" kohtaan alkoi muodostua sulaa tulen mahtia. Kun sormus oli kerännyt tarpeeksi energiaa se laukaisi suuren tuli ammuksen kohti Ghouleja. Tällä kertaa tuli ammuksen uhriksi joutui noin viisi Ghoulia ja loput jämähtivät kokonaan nähdessään tovereidensa palavan hengiltä, mutta kun Ghoulit saisivat rohkeutensa takaisin Gorman olisi liian lähellä ja näin ollen hän ei ehtisi käyttämään loitsujaan. Joten Gorman päätti suunnata kulkunsa kaupunkiin ja siellä, ehkä yllättää Ghoulit.
"Näköjään Ghoulisi eivät pystyneet hoitelemaan tätä "ihmistä",arvoisa Da'rakna",Hekrath sanoi hiukan ivallisesti."Muisssta paikkasi ssssurkea Necromanssseri". "Ssssinun pitäisi varoa mitä puhut,mutta annan erheesssi tällä kertaa anteekssssi,mutta varo vassstaisssuudessssa", Da'rakna sanoi kylmästi,"Minun täytyy kaiketi henkilökohtaissesssti kohdata tämä velho". Da'rakna alkoi kävellä rinnettä alas kylää kohti takanaan Hekrath kammottavan ratsunsa selässä. "Niin sinun pitääkin",Hekrath mietti huvittuneena.
Gorman oli karistanut Ghoulit melkein heti kaupunkiin päästyään ja näin ollen päässyt suotuisiin asemiin Ghouleihin verattuna. Gorman oli virittynyt myös ansan Ghouleille. Talo johon Gorman oli asettunut sijaitsi kaupungin keskustassa ja kaupungin keskustassa oli suuri aukio johon johti vain yksi tie. Gorman kuuli Ghoulien kiljaisut jotka kuuluivat läheisten talojen nurkan takaa ja alkoi valmistella loitsuaan. Esiin tuleva Ghouli joukko oli noin yhdeksän Ghoulin vahvuinen ja se eteni melko äänekkäästi aukiota kohti. Kun Ghoulit olivat päässeet melkein aukion keskelle Gorman alkoi lausua loitsuaan, johon kului yllättävän kauan loitsun mahtavuuden takia. Kun Gorman oli lausunut loitsunsa koko aukion maa alkoi hehkua himmeän punaisena. Ghoulit yrittivät pakoon, mutta ne eivät ehtineet kauas ennen kun maa heidän alla yllättäen päästi suuria tuli ryöppyjä ilmaan polttaen ja kärventäen Ghouleja jotka joutuivat kosketuksiin tulen kanssa. Gorman odotti kunnes kaikki Ghoulit olivat maassa tummuneina ja liikkumattomina, hän rikkoi keskittymisensä ja tulen suihkaukset loppuivat. Nyt Gormanin oli lähdettävä sillä tuli purkaukset oli varmana houkutellut kaikki kaupungissa harhailevat Ghoulit suuntaamaan kulkunsa aukiolle.
Kumma kyllä Gorman pääsi hakeman hevosensa ja hän pääsi vieläpä pois kaupungista kohtaamatta yhtäkään Ghoulia tai muuta pimeyden olentoa. Kun hän ratsasti kaupungista pois hänen hevosensa kylkeen osui yllättäen purppuran värinen salama. Hevonen kaatui kuolleena tasangolle ja Gorman kaatui hevosen mukana. Gorman nousi typertyneenä pystyyn ja katsoi pimeyteen yritäen havaita hyökkääjän. Yhtäkkiä hänen oikealta puolelta kuului ääni. "Da'rakna hän on täällä". Se oli ihmisen ääni. Gorman kääntyi puhujaa kohti ja havaitsi, että tämä oli sama Necromanseri jonka hän oli nähnyt kalliolla sen olennon kansa. Äkkiä hän havaitsi liikettä ympärillään ja ennen kuin hän ehti tajuta mitä oli tekeillä hän oli Ghoulien ympäröimänä. Äkkiä ringin keskelle astui suuri olento jonka Gorman tunnisti Strigoi vampyyriksi. "Luulitko ssinä ssurkea ihminen, että päässisssit pakoon minua, vampyyri lordi Da'raknaa???,vampyyri kysyi. Strigoi puhui vielä jotain muuta, mutta Gorman kuunteli vain puolella korvalla samalla kun etsi pakotietä. Hänet kuitenkin keskeytti kova karjaisu joka kantautui Da'raknasta joka oli lähtenyt hyökkäykseen. Ennen kuin Da'rakna oli saavuttanut Gormanin Gorman huomasi Necromanserin aktivoivan mustan kiven hänen sauvansa päässä joka sen seurauksena alkoi hehkua mustaa valoa.
Da'rakna aloitti nopeilla, mutta kuitenkin tappavilla iskuilla jotta saisi selville tulivelhon hyökkäys/puolustus tyyliin. Gorman puolestaan yritti torjua Da'raknaa palavalla miekallaan käyttäen niin monia puolustus tyylejä kuin osasi.Da'rakna isku todella voimallisen iskun Gormanin päätä kohti, mutta tulivelho torjui iskun täpärästi. Seuraavaksi Da'rakna alkoi käyttä nopeita hyökkäyksiä tulivelhoa vastaan. Muutamat osuivatkin, mutta ne jotka osuivat kilpistyivät tulivelhon maagiseen suojaan. Da'rakna tiesi kuitenkin, että tulivelho ei kauaa kestäisi samanlaisia hyökkäyksiä joita hän oli tehnyt. Velhoja kun ei oltu tehty taistelijoiksi.
Gorman tiesi jo silloin kun Da'rakna hyökkäsi, että tämä taistelu koituisi hänen tuhokseen. Gorman yriti torjua Da'raknan iskuj, mutta jokaisella vampyyrin lyönnillä hän heikkeni kun taas vampyyri näytti voimistuvan. Gorman torjui Da'raknan seuraavan iskun pelkällä onnella, mutta se oli kohtalokas erehdys. Da'raknan suuri koura osui Gormania vatsaan lännättäen hänet pois ringistä ja päin suurta, yksinäistä puuta joka kasvoi mäellä.
Samalla hetkellä kun Gorman ja Da'rakna taistelivat, Hekrath ampui kristallinsa säteen ringin keskelle. Hänen riemunsa muuttui kuitenkin epätoivoksi kun hän näki Da'raknan iskevän Gormanin pois piirin keskeltä kauas loitsun kantaman ulkopuolelle. Hekrath päätti kuitenkin suajata itsensä loitsulta jonka hänen mustasta kristallistaan oli lähtenyt. Hekrath taikoi mustan voimakentän eteensä samalla hetkellä kun loitsu räjähti.
Da'rakna katsoi voiton riemuisena kun tulivelho lensi ilman halki ja osui suureen puuhun. Juuri kun hän oli lähtemässä viimeistelemään työnsä hän kuuli outoa valittavaa ääntä takaansa joka kylmäsi jopa hänen luitaan. Kun hän kääntyi hän näki suuren, mustan sumun peittämän pääallon lentävän häntä kohti. Hän katsoi ylös kukkulalle ja näki Hekrathin vomakentän takana. Samalla hetkellä kun loitsu laukesi hän tajusi kaiken Nicodemuksen juonista.
Puun luona Gorman nousi pystyyn ja kiitti Sigmaria maagisesta suojastaan, mutta heti ylös päästyään hän lensi taas taakse päin jonkin suuren voiman saattamana. Tälläkertaa hän törmäsi puuhun todella rajusti. Puu taittui melkein kaksin kerroin ja Gorman vajosi taas maahan. Gorman makasi maassa vähän aikaa keräillen voimansa rippeitä ja valmistautuen kohtaamaan loppunsa. Hän odotti jonkin aikaa kunnes nosti päänsä maasta. Se mitä hän näki noin sadan metrin päässä hämmästytti häntä suuresti. Siellä missä rinki oli ollut oli nyt vain kasa hajonneita ja kuihtuneita ruumiita.Vähän kauenpana oli suuren pedon ruumis jolla Necromanser luultavasti oli ratsastanut. Hänen ihmettelynsä kuitenkin keskeytti vahva ja kylmä ääni joka kuului alempaa rinteestä. Gorman siirsi katseensa mäen rinteelle ja hän näki saman Necromanserin jonka hän oli nähnyt aikaisemminkin lausuvan loitsua hänen hevosensa vieressä. Hänen silmiensä edessä Necromanserin sauvasta lähti vihreä säde joka osui hänen hevoseensa. Sen jälkeen hevonen heräsi henkiin ja Necromanceri hyppäsi sen selkään ja ratsasti pois.
"Kukahan se Necromanseri oli"?, Gorman mietti itsekseen samalla kun valmisteli lähtemään Nefachebin kylästä. Hän oli juonut monta parannus juomaa ja tehnyt kantositeen hänen katkenneelleen kädelleen. Gorman pyrki kohti Bechafenin kylää jonne Herdirkin oli lähtenyt. Gorman alkoi lausua teleportti loitsuaan joka avulla hän pääsisi minne vain minne hän näki. Gorman katosi tuliseen pyörteeseen.
"Olet siis palannut Hekrath"?, Nicodemus kysyi olkansa yli samalla kun luki pöytänsä ääressä loitsukirjaansa. "Kyllä mestari", Herdir vastasi hieman pelokkaalla äänellä. "Ja suoritit tehtäväsi"?, Nicodemus jatkoi. "En mestari", Hekrath mumisi."No puolet on parempi kuin ei mitään", Nicodemus mutisi. "Hekrath nosti toiveikkaana päätään. "Puolet mestari"?, hän kysyi. "Niin Hekrath, katsos tiesin, että Da'rakna päättäisi taistella tulivelhoa vastaan eikä antaisi kenenkään muun antaa tappaa häntä joten ajattelin, että kristallin voima tuhoaisi heidät molemmat", Nicodemus vastasi, "Da'rakna ei siedä....sietänyt jos hänen Ghoulejansa tapettiin. "Mistä te tiesitte mestari"?, Hekrath kysyi hämmästyneenä. "Minulla on omat tietolähteeni joista sinun ei kuulu tietää", Nicodemus sanoi aavistuksen uhkaavasti. "Tietenkin herrani", Hekrath sanoi helpottuneena sivellen samalla hänen mustaa tukkaansa joka oli alkanut jo hivenen harmaantua hänen vaalean pään laella. "Mene nyt kammioosi lepäämään ja odottamaan tulevaa matkaamme Skavenien tunneleihin", Nicodemus kehotti. "Kyllä mestari". Hekrath oli jo kääntymässä ovea kohti , mutta hän rohkeni vielä kysymään, "miksi halusitte Da'raknan kuolevan mestari"? Nicodemus nousi pöytänsä äärestä ja käveli kirjahyllylleen viedäkseen kirjansa pois. "Tietolähteeni on yhä salainen, hän vastasi kylmästi. "Tietenkin mestari", Hekrath vastasi ja käveli ulos huneesta. "Ha ,vielä joskus tietosi on oleva minun Nocodemun", Hekrath mumisi itsekseen.
No niin täs tää oli. Trilogian kolmas osassa on velhojen kokous ja paljon muuta jäynää. Kolmas osa ilmestyy muuten tos lokakuun lopul tai marraskuun alus. Jos viittitte kertoo mitä piditte tästä osasta ja mitä ette nii voin tehdä kolmanteen osaan parannuksia.
Gormanin jahti
Hmmmm. "Mikä tämän on voinut tehdä",Gorman mietti katsellessaan tuhoutuneen kylän rippeitä erään rinteen päältä,"ei kai sillä Kislevissä kohdanneeni vampyyrin kanssa voi olla mitään tekemistä tämän kanssa?? Paras mennä tutkimaan asiaa.
Gorman alkoi laukata rinnettä alas kohti kylää. Kylään päästyään Gorman huomasi heti, että kylää ei oltu ryöstetty kuten hän oli ensin luullut. Kaikkialla makasi kyläläisten ruumiita joilta oli (melkein) kaikilta revitty vatsa, käsi, pää, tai jokin muu ruumiin osa auki tai kiskottu kokonaan irti. Ruumiiden ja talojen määrästä päätellen tämä oli ollut suunnilleen kahdensadan hengen kylä ja suurin osa oli ollut lapsi perheitä. Kylä oli myös ollut kaiketi näillä main tärkein markkinapaikka sillä kaupungin keskellä oli suuri aitaus (nyt osittain tuhottu tai hiiltynyt) jollainen toria yleinsä ympäröi. Vähän aikaa etsittyään Gorman löysi myös muutaman ghoulin ruumiin, jotka vahvistivat hänen epäilynsä vampyyrien syyllisyydestä tähän hirmutekoon.
"Parasta antaa hevosen levätä",Gorman mietti synkkänä,"Taidan katsoa kylää vielä tarkemmin aamulla".
Gorman vei hevosensa rähjäisessä kunnossa olevaan talliin ja antoi tälle vettä ja rehuja samalla kun mietti missä itse nukkuisi. Gorman päätti nukkua taivas alla, mutta ei kuitenkaan liian kaukana tallista jos hevonen sattuisi säikähtämään "jotakin". Gorman laski säkkinsä maahan otti esille huopansa ja asettui istualleen. Hän alkoi lausumaan loitsua joka loisi hänen päälleen palavan pallon, valoa antamaan ja karkottamaan villi eläimet. Gorman vaipui levottomaan uneen, jossa hän mietti oliko seuraava kylä saattanut kokea saman kohtalon???
Samaan aikaan kun Gorman paneutui lepäämään, farmari Harold longfeet sanoi hyvää yötä pojalleen Nefachebin kylässä, joka sijaitsee kymmenen virstaa itään Bechafenin kaupungista.
"Hyvää yötä Boris",Harold sanoi,"nuku hyvin". "Samoin isä". Harold käveli pojan huoneesta pois ja suuntasi askeleensa makuuhuoneeseensa, miettien samalla miksi hänen vaimonsa Helga oli näin myöhään ulkona. Enempää hän ei ehtinyt miettiä, kun hän alkoi kuulla kirkumista ja kauheita puun pirstoutumisen ääniä kaikkialta kaupungista. Hän tunnisti yhden äänistä Helgan ääneksi, joka kuului melko läheltä hänen taloaan. Hän ryntäsi ulos ja otti matkalla mukaansa karkeasti tehdyn miekkansa sekä hänen isälleen kuuluneen vanhan pistoolin.
Ulos päästyään hän näki Helgan kuolleena maassa, monien talojen palavan, kymmeniä ruumiita maassa ja monia ihmisen näköisiä olentoja kaduilla ajaen takaa avuttomia talon poikia aseinaan kiviä, luita, veitsiä ja nuijia. Kaupungin oma sotaväki ja muutamat ryhmiksi kerääntyneet talonpojat yrittivät estää näitä olentoja, mutta niitä oli liian paljon. Äkkiä Harold kuuli surun peittämän mielensä läpi sihisevän hengityksen takaansa. Hän kääntyi ympäri ja valmistautui puolustamaan itseään, mutta olento joka oli hänen edessään tuotti yksinkertaisesti niin suurta pelkoa, että Haroldin miekka kalahti hänen hervottomista sormistaan maahan. Hahmo oli.......massiivinen. Sillä oli terävät hampaat ja kynnet, käärmeen sieraimet, punaiset ja viirumaiset silmät, kalpea ja lihaksikas keho ja se oli melkein kaksi metriä pitkä. Viimeinen asia minkä Harold tajusi oli suuri koura, joka iskeytyi häntä päähän ja lennätti hänen päänsä alas rinnettä pitkin.
Aikaisin aamulla Gorman tutki kylää tarkemmin, mutta ei löytänyt mitään mistä olisi voinut olla apua. Ainut asia mistä oli hyötyä oli kaupungin hiiltynyt ja puoliksi lyöty nimikyltti jossa luki "Terve tuloa Fenhafeniin". Gorman otti yhdestä salataskustaan kartan ja katsoi missä hän oli. "Hmmm, lähin suurkaupunki näyttää olevan Bechafen"."Taidampa mennä tarkistamaan yhden kylän matkalta ennen kuin menen tekemään ilmoituksen Bechafeniin. Koska Gorman ei löytänyt mitään muuta kiinnostavaa hän lähti aamun neljännellä tunnilla kohti lähintä ja Fenhafenin lisäksi ainoaa kylään lähi main. Nefachebiín.
"Näköjään ihmisiä ei kannata aliarvioida näinä päivinä. Heistä on tullut vahvoja, ainakin joissakin määrin"Mietti Nicodemus samalla kun selaili yön mustaa loitsu kirjaansa."No tällä kertaa en heitä aliarvioi. Tämän loitsun avulla voin kymmenkertaistaa armeijani lukumäärän. Nicodemus siirsi kalpeaa sormeaan riveiltä riveille lukiessaan loitsuaan ja etsiessään tiedon jyväsiä loitsun "vaaroista". Kirjan sivulle putosi hämähäkki jonka Nicodemus litisti hajamielisesti sormellaan samalla kun löysi etsimänsä kohdan. Kohta oli pimeän loitsujen kielellä, mutta se ei tietenkään Nicodemusta haitannut. Olihan hän sentään Mustan magian mestari. "Henkilö joka loitsun tekee täytyy kaulallaan kantaa Skaven lordi Ra'khazen saastakivi riipusta". Nicodemuksen lukemisen kuitenkin keskeytti hänen huoneensa seinään ilmestynyt musta aukko. "Herrani"?, ääni pimennosta kysyi.
"Ahh Hekrath oppilaani, tule peremmälle", Nicodemus sanoi. Pimeydestä astui esiin mustiin pukeutunut necromanseri, joka nojasi suureen ja ryhmyiseen mustaan sauvaan. "Olenkin odottanut sinua". Joko armeijani on valmis"?, kysyi Nicodemus. "Tietenkin", vastasi Hekrath,"kuten määräsitte, olen herättänyt useita tuhansia ja kutsunut sitäkin enemmän maailman reunan vuorilta. "Hyvä", Nicodemus sanoi samalla kun käveli ikkunan luo katsomaan suurta armeijaansa.
Kun hän katsoi alas pihamaalle hän näki laumoittain zombeja, luurankoja, ja muita pimeyden olentoja. Kun hän siirsi katsettaan hiukan luoteeseen hän näki hänen seuraavan kohteensa. Mootin kaupungin. Nicodemus oli vallannut tämän vartio tornin monta päivää sitten kerätäkseen tänne joukkonsa ja samalla pistääkseen muistiinsa loitsun jota hän aikoi käyttää. Nicodemus siirsi katseensa tuohon moni tuhantiseen armeijaansa joka herätti hänessä eräänlaista ylpeyttä. Koskaan aikaisemmin hän ei ollut nähnyt eikä kuullut yhtä suurta armeijaa asetettavan Imperiumia vastaan. "Herrani tulin myös tuomaan uutisia eräästä henkilöstä josta olet luultavasti kiinnostunut"sanoi Hekrath". Nicodemus käänsi päätään Hekrathia kohti punaiset silmät kiiluen."Vakoojani ovat ilmoittaneet tulivelhon tulosta jo muutaman päivän ajan. Hän on kuulemani mukaan jossain Nefachebin kylän liepeillä". Hetken ajan Nicodemus mietti tätä uutta uhkaa jonka hän joutuisi kohtaamaan, mutta päätti lopulta, että."Hekrath minulla on sinulle tehtävä. Mene Strikoi vampyyri Da'raknan luo ja pyydä hänen avustustaan tulivelhon tuhoamisessa. Minä lähetän hänelle sanan, että alkaa valmistella Ghouli armeijaansa sinun tuloasi varten. Palkkio on tietenkin mittaamattoman suuri jos hän sen tekee. Ota myös tämä" Nicodemus ojensi Hekrathille mustan kristallin jonka Hekrath kiinnitti heti sauvansa päähän. Varo tuon kristallin kanssa Hekrath. Se on hyvin voimakas ja sitä voi käyttää vain kerran. Tiedät kyllä keneen se täytyy käyttää. Nyt mene ja palaa voitokkaana". "Tietenkin mestari, kyllä mestari". Menen ja palaan voitokkaana. Samalla hetkellä Hekrath katosi takaisin mustaan porttiinsa. "Niin sinä palaat voitokkaana", tavalla tai toisella.......tai kuolleena".Nicodemus mietti.
Samalla kun Nicodemus puhui tornissaan Hekrathin kanssa Gorman ratsasti kohti Nefachebin kylää.
"Hmmmm", haaskalintuja. Paha merkki. Täytyy kiihdyttää vauhtia ja toivoa ettei tuo tarkoita sitä mitä luulen",Gorman mietti samalla kun kannusti ratsuaan laukkaan. Kauaa hän ei kuitenkaan ehtinyt mennä kun metsästä kuului rasahdus. Gorman pysäytti ratsunsa ja otti pienen punaisen kiven taskustaan. Hän kohotti kiveä päänsä päälle nähdäkseen paremmin pimeään metsään. Kiven valossa hän näki kaksi tarkkaa ihmisen silmää joista näkyi pelko.
"Sigmarille kiitos",sanoi rääsyisiin vaatteisiin pukeutunut mies,"Oletko täällä pelastamassa minut?? "En, olen täällä katsomasta mitä pahusta täällä on oikein tapahtunut". Petoja, suuria petoja näyttivät ihmisiltä, mutta olivat paljon pelottavampia. Ne.....ne söivät perheeni. Miehen ääni särkyi ja hän vajosi maahan. Nyt kun Gorman tarkkaili miestä tarkemmin hän huomasi, että mies oli suurin piirtein kaksikymmentä kesää nähnyt ja roteva keholtaan. Miehellä oli tumma tukka, kalpeahko iho ja vihreät silmät. "Mikä on nimesi"?, Gorman kysyi. Mies nosti päänsä ja katsoi Gormania silmin. "Herdir sir". "Nimeni on Herdir". "No Herdir, voitko viedä minut nopeinta reittiä Nefachebiin"?,Gorman kysyi. "En tiedä korkea herra"."En tiedä voinko enään koskaan palata sinne, mutta voin yrittää."Hyvä".Lähdemmekö heti vai tahdotko valmistautua"?. "Lähdetään heti". Mitä nopeammin olemme perillä sen nopeammin tämä on ohi".
"Mitä täällä on tapahtunut Herdir", Gorman kysyi kauhistuneena katsellessaan melkein kokonaan tuhoutuneen kylän raunioita. "Kuten jo kerroin matkalla tänne, ihmisen näköiset olennot tulivat ja tappoivat kaikki. Heitä johti todella suuri ja lihaksikas olento johon en voinut edes katsoa suoraa", vastasi Herdir,"Ne myös söivät kaikki jotenka ruumiita ei jäänyt ja niitä on turha etsiä. Ne myös tuhosivat ja polttivat kaiken". "Tiedän, että tämä on sinulle rankkaa, mutta voitko tulla kanssani kaupunkiin Herdir?", Gorman kysyi. "En, mutta voin tulla kaupungin laidalle ja odottaa sinua siellä",Herdir vastasi. "Hyvä on".Mennään Herdir"
Samalla kun Gorman ja Herdir lähestyivät kylää, necromanseri Hekrath oli saavuttanu kohteensa.
Ghouli juoksi pitkin Strigoi vampyyrilordi Da'raknan hautaholvia kunnes pääsi suureen hautakammioon jossa hänen herransa lepäsi. Ghouli meni suuren arkun luokse jonka raoista hohti aavemaista vihreää valoa. "Herraniii, täällä on lordi Nicodemuksssen oppilasss. Hän haluaa tavata teidät",Ghouli sihisi,"hän odottaa teitä ylätasssolla". Äkkiä arkun kansi lensi huoneen nurkkaan. "Nicodemukssen oppilassko"????. Miten hän kehtaa vaivata minua sssurkeila ssuunnitelmillaan"?."Sihisi kylmä ääni arkusta. Nopeasti Da'rakna nousi arkustaan ja alkoi kävellä kohti ylä tasoja niin hurjistuneena, että Ghouli joka oli hänelle tuonut viestin käpertyi nurkkaan ja valahti aivan kalpeaksi(siis kalpeammaksi kuin normaalisti).
Hekrath odotti kärsimättömänä Da'raknaa ylä tasoilla. Hänet oli tuotu suureen ja muuten paljaaseen huoneeseen jos ei oteta lukuun suurta luista valtaistuinta ja muutamaa punaista seinävaatetta. Äkkiä ovet hänen takanaan lennähtivät auki ja suuri muodoton usva olento jolla oli kiiluvan punaiset silmät astui sisään. Usva eteni nopeasti huoneen poikki ja asettui valtaistuimelle. Sitten se alkoi kiinteytyä normaaliin olotilaansa. Hekrathin edessä istui melkein mahtavin Strigoi vampyyri Da'rakna.
"Ahh mahtava Da'rakna". Anteeksi varoittamaton tuloni, mutta asiani on pikainen ja tärkeä niin mestarilleni kuin teille". "Ssselitä",kehotti Da'rakna. Ettekö ole huomannut, että valtakunnassasi liikkuu tulivelho aikomuksenaan tuhota sinut"?. Mestarini toivoo teidän kahden pystyvän yhdistämään voimanne jotta pystyisitte tuhota hänet". "Eikö Nicodemusss pysty vai hoitelemaan yhtä ihmissstä yksssinään"??, Da'rakna kysyi huvittuneena. "Ette tiedä tästä ihmisestä paljon mitään sillä tämä "ihminen" voitti hänet Kislevin taistelussa", vastasi Hekrath,"ja sen seurauksena koko hänen armeijansa luhistui". "Tiedän sssiitä taistelussta kaiken". Älä vaivaudu kertomaan sssitä minulle uudessstaan....itssse assssiassa en halua kuullakkaan sssitä uudessstaan". "No..mitä Nicodemusss minulta tarvitsssee"?,kysyi Da'rakna. "Itse asiassa hän tarvitsee Ghouli armeijan ja kykenevän henkilön sitä johtamaan", sanoi Hekrath, hän toivoo, että te asettuisitte armeijanne johtoon". "Ja mitä minä sssaan tässstä"?, Da'rakna kysyi. "Kun mestarini on valloittanut Imperiumin, te saatte hallita sen koko itäistä osaa ja kukaan vampyyri ei enään koskaan puutu asioihisi, ainakaan niin kauan kuin mestarini elää", Hekrath lisäsi salamyhkäisesti. "Hmmmm". Tarjouksssesssi houkuttelee"............."hyvä on, minä kutsun Ghouli armaijani koolle ja me menemme tuhoamaan tämän...hm..ihmisssen. Sen sanottuaan Da'rakna päästi korvia riipivän ulvaisun, johon sisältyi surua ja epätoivoa. "Nyt armeijani kokoontuu", sanoi Da'rakna,"ssseuraavana yönä voimme lähteä ajamaan tätä velhoa takaa.
Seuraavana aamuna kun Gorman heräsi Nefachebin kylän laitamilla hän huomasi ilmiön jota hän ei olisi halunnut nähdä. Koko taivaan yli näytti peittyvän suuri varjo, joka pyyhkäisi yli maan ja taivaan. Tämä "ilmiö" on nähty aina kun vampyyrit lähtevät sotaan. "Herdir nouse ylös ja seuraa minua"."Meillä ei ole luultavasti paljon aikaa, sanoi Gorman, "Epäkuolleet voivat olla täällä minä hetkenä hyvänsä". Gorman ja Herdir lähtivät juoksemaan läheisten vuorten tekemää solaa kohti jonka nouseva aurinko oli värjännyt punaiseksi(sieltä mihin varjo ei ollut koskenut). He kiipesivät vuoren laelle ja menivät makuulle kallion huipulle. Kun he katsoivat alas solaan, joka muodostui kahden vuoren väliin he näkivät monen tuhannen miehen vahvuisen epäkuollut armeijan etenevän solan poikki kohti läheistä kylää lännessä. Armeijaa johti suurella Zombie lohikäärmeellä vampyyri lordi joka oli Gormanille tuttu. "Hän", Gorman sanoi hiljaa itsekseen. Gorman ja Herdir seurasivat armeijan ohi(tai ali)marssia, kunnes viimeinenkin epäkuollut oli mennyt ohi. "Minun täytyy päästä Aldorffiin niin nopeasti kuin mahdollista varoittamaan tästä uudesta uhasta", Gorman sanoi Herdirille",ja pelkään etten voi ottaa sinua mukaan Herdir, jollet löydä itsellesi nopeaa ratsua tai kasvata siipiä". "Ymmärrän kyllä korkea herra",Herdir vastasi,"Mutta tulen saattamaan teidät takaisin kylään ja auttamaan teitä jos suinkin mahdollista". "Hyvä on Herdir"."Mennään",Gorman sanoi.
"No olemmeko jo valmiit",kysyi Hekrath. "Kyllä, viimeisimmätkin Ghoulinin ovat nyt kokoontuneet ja olemme valmiit jahtiimme",vastasi Da'rakna."Hyvä".Mitä nopeammin olemme saaneet velhon tapettua sen parempi",Hekrath sanoi samalla kun katseli kuudenkymmenen Ghoulin joukkiota joka oli kokoontunut hänen ja Da'raknan eteen samala kun hyväili mustaa kristallia sauvansa päässä. "Hyvä on mennään",Hekrath sanoi. Da'rakna päästi metsästys huutonsa ja hän ja Ghoulit katosivat yöhön jäljessään siivekkäällä painajaisella ratsastava Hekrath.
"Herdir kun minä lähden mene tekemään ilmoitus tapahtumista Bechafenin kaupungin hallitsijalle ja sano, että lähettää viestin Aldorffiin keisari Karl Frantsille", sanoi Gorman samalla kun hän ja Herdir kävelivät kylää kohti,"jos he eivät usko sinun tarinaasi anna heille tämä ja sano, että pistävät vauhtia". Gorman antoi Herdirille kirjeen jota komisti hänen oma sinettinsä. "Hyvä on korkea herra teen sen", Herdir sanoi samalla kun he ohittivat kylän rikkoutuneen portin. "Mene nyt Herdir",sanoi Gorman,"mieltäni kalvaa pelottava tunne, että kohta tapahtuu jotain". "Kyllä herra", sanoi Herdir ja hän katosi illan hämärään. Gorman oli matkalla valmistelemaan ratsunsa, mutta hänen kävelynsä pysäytti kimeä ulvaisu hänen takaansa. Gorman kääntyi ja hän katsoi takanaan kohoavaa kukkulaa näkemättä ensin mitään, mutta pian hän erotti kaksi hahmoa kalliolla. Toinen hahmoista oli suurella pedolla ratsastava mustakaapuinen hahmo joka kantoi mustaa sauvaa, "luultavasti Necromanseri", Gorman päätteli, mutta toinen hahmo oli kaksi kertaa massiivisempi kuin edellinen. Hänestä Gorman erotti vain, että olento oli hyvin lihaksikas ja pitkä ja sillä oli kiiluvan punaiset silmät. Enempää Gorman ei ehtinyt miettiä kunnes näiden kahden takaa alkoi ravata kalliota alas noin kuusi kymmentä Ghoulia. "Pahus", Gorman sanoi.
"Ettekö te suuri Da'rakna ota osaa tuohon taistoon"?,Hekrath kysyi heidän seistessään kalliolla katsomassa Ghoulien etenemistä."Vain jos se on tarpeen", Da'rakna vastasi,"luulen, että Ghoulini pystyvät hoitelemaan tämän yhden "ihmisen"."Taas sinä aliarvioit hänet", Hekrath mietti, mutta piti mietteensä omanaan ja katsoi taistelua joka mäen alla kohta alkaisi.
"Az taserk si'nural krynzevi",Gorman lausui samalla kun keskitti ajatuksensa kohti maata Ghoulien alku joukun edessä. Ghoulit hämmästyivät suuresti kun huomasivat, että maa heidän edessään oli yh't äkkiä alkanut palamaan. Ghoulit yrittivät ravata palavan kohdan ohi ja jotkut yrittivät jopa hypätä sen yli, mutta kaikki suistuivat liekkeihin. Loput noin viisikymmentäneljä Ghoulia etenivät nyt hieman varovaisemmin peläten, että heillekin tapahtuisi kohta samoin. Seuraavaksi Gorman lausui käsky sanan sormukselleen. Sormus oli muotoiltu muistuttamaan lohikäärmeenpäätä jonka suu oli tehty pois äin kantajasta niin, että se osoitti suoraan eteenpäin."Zakes", ja samassa hänen sormuksensa alkoi kerätä energiaa ja sormuksen "suu" kohtaan alkoi muodostua sulaa tulen mahtia. Kun sormus oli kerännyt tarpeeksi energiaa se laukaisi suuren tuli ammuksen kohti Ghouleja. Tällä kertaa tuli ammuksen uhriksi joutui noin viisi Ghoulia ja loput jämähtivät kokonaan nähdessään tovereidensa palavan hengiltä, mutta kun Ghoulit saisivat rohkeutensa takaisin Gorman olisi liian lähellä ja näin ollen hän ei ehtisi käyttämään loitsujaan. Joten Gorman päätti suunnata kulkunsa kaupunkiin ja siellä, ehkä yllättää Ghoulit.
"Näköjään Ghoulisi eivät pystyneet hoitelemaan tätä "ihmistä",arvoisa Da'rakna",Hekrath sanoi hiukan ivallisesti."Muisssta paikkasi ssssurkea Necromanssseri". "Ssssinun pitäisi varoa mitä puhut,mutta annan erheesssi tällä kertaa anteekssssi,mutta varo vassstaisssuudessssa", Da'rakna sanoi kylmästi,"Minun täytyy kaiketi henkilökohtaissesssti kohdata tämä velho". Da'rakna alkoi kävellä rinnettä alas kylää kohti takanaan Hekrath kammottavan ratsunsa selässä. "Niin sinun pitääkin",Hekrath mietti huvittuneena.
Gorman oli karistanut Ghoulit melkein heti kaupunkiin päästyään ja näin ollen päässyt suotuisiin asemiin Ghouleihin verattuna. Gorman oli virittynyt myös ansan Ghouleille. Talo johon Gorman oli asettunut sijaitsi kaupungin keskustassa ja kaupungin keskustassa oli suuri aukio johon johti vain yksi tie. Gorman kuuli Ghoulien kiljaisut jotka kuuluivat läheisten talojen nurkan takaa ja alkoi valmistella loitsuaan. Esiin tuleva Ghouli joukko oli noin yhdeksän Ghoulin vahvuinen ja se eteni melko äänekkäästi aukiota kohti. Kun Ghoulit olivat päässeet melkein aukion keskelle Gorman alkoi lausua loitsuaan, johon kului yllättävän kauan loitsun mahtavuuden takia. Kun Gorman oli lausunut loitsunsa koko aukion maa alkoi hehkua himmeän punaisena. Ghoulit yrittivät pakoon, mutta ne eivät ehtineet kauas ennen kun maa heidän alla yllättäen päästi suuria tuli ryöppyjä ilmaan polttaen ja kärventäen Ghouleja jotka joutuivat kosketuksiin tulen kanssa. Gorman odotti kunnes kaikki Ghoulit olivat maassa tummuneina ja liikkumattomina, hän rikkoi keskittymisensä ja tulen suihkaukset loppuivat. Nyt Gormanin oli lähdettävä sillä tuli purkaukset oli varmana houkutellut kaikki kaupungissa harhailevat Ghoulit suuntaamaan kulkunsa aukiolle.
Kumma kyllä Gorman pääsi hakeman hevosensa ja hän pääsi vieläpä pois kaupungista kohtaamatta yhtäkään Ghoulia tai muuta pimeyden olentoa. Kun hän ratsasti kaupungista pois hänen hevosensa kylkeen osui yllättäen purppuran värinen salama. Hevonen kaatui kuolleena tasangolle ja Gorman kaatui hevosen mukana. Gorman nousi typertyneenä pystyyn ja katsoi pimeyteen yritäen havaita hyökkääjän. Yhtäkkiä hänen oikealta puolelta kuului ääni. "Da'rakna hän on täällä". Se oli ihmisen ääni. Gorman kääntyi puhujaa kohti ja havaitsi, että tämä oli sama Necromanseri jonka hän oli nähnyt kalliolla sen olennon kansa. Äkkiä hän havaitsi liikettä ympärillään ja ennen kuin hän ehti tajuta mitä oli tekeillä hän oli Ghoulien ympäröimänä. Äkkiä ringin keskelle astui suuri olento jonka Gorman tunnisti Strigoi vampyyriksi. "Luulitko ssinä ssurkea ihminen, että päässisssit pakoon minua, vampyyri lordi Da'raknaa???,vampyyri kysyi. Strigoi puhui vielä jotain muuta, mutta Gorman kuunteli vain puolella korvalla samalla kun etsi pakotietä. Hänet kuitenkin keskeytti kova karjaisu joka kantautui Da'raknasta joka oli lähtenyt hyökkäykseen. Ennen kuin Da'rakna oli saavuttanut Gormanin Gorman huomasi Necromanserin aktivoivan mustan kiven hänen sauvansa päässä joka sen seurauksena alkoi hehkua mustaa valoa.
Da'rakna aloitti nopeilla, mutta kuitenkin tappavilla iskuilla jotta saisi selville tulivelhon hyökkäys/puolustus tyyliin. Gorman puolestaan yritti torjua Da'raknaa palavalla miekallaan käyttäen niin monia puolustus tyylejä kuin osasi.Da'rakna isku todella voimallisen iskun Gormanin päätä kohti, mutta tulivelho torjui iskun täpärästi. Seuraavaksi Da'rakna alkoi käyttä nopeita hyökkäyksiä tulivelhoa vastaan. Muutamat osuivatkin, mutta ne jotka osuivat kilpistyivät tulivelhon maagiseen suojaan. Da'rakna tiesi kuitenkin, että tulivelho ei kauaa kestäisi samanlaisia hyökkäyksiä joita hän oli tehnyt. Velhoja kun ei oltu tehty taistelijoiksi.
Gorman tiesi jo silloin kun Da'rakna hyökkäsi, että tämä taistelu koituisi hänen tuhokseen. Gorman yriti torjua Da'raknan iskuj, mutta jokaisella vampyyrin lyönnillä hän heikkeni kun taas vampyyri näytti voimistuvan. Gorman torjui Da'raknan seuraavan iskun pelkällä onnella, mutta se oli kohtalokas erehdys. Da'raknan suuri koura osui Gormania vatsaan lännättäen hänet pois ringistä ja päin suurta, yksinäistä puuta joka kasvoi mäellä.
Samalla hetkellä kun Gorman ja Da'rakna taistelivat, Hekrath ampui kristallinsa säteen ringin keskelle. Hänen riemunsa muuttui kuitenkin epätoivoksi kun hän näki Da'raknan iskevän Gormanin pois piirin keskeltä kauas loitsun kantaman ulkopuolelle. Hekrath päätti kuitenkin suajata itsensä loitsulta jonka hänen mustasta kristallistaan oli lähtenyt. Hekrath taikoi mustan voimakentän eteensä samalla hetkellä kun loitsu räjähti.
Da'rakna katsoi voiton riemuisena kun tulivelho lensi ilman halki ja osui suureen puuhun. Juuri kun hän oli lähtemässä viimeistelemään työnsä hän kuuli outoa valittavaa ääntä takaansa joka kylmäsi jopa hänen luitaan. Kun hän kääntyi hän näki suuren, mustan sumun peittämän pääallon lentävän häntä kohti. Hän katsoi ylös kukkulalle ja näki Hekrathin vomakentän takana. Samalla hetkellä kun loitsu laukesi hän tajusi kaiken Nicodemuksen juonista.
Puun luona Gorman nousi pystyyn ja kiitti Sigmaria maagisesta suojastaan, mutta heti ylös päästyään hän lensi taas taakse päin jonkin suuren voiman saattamana. Tälläkertaa hän törmäsi puuhun todella rajusti. Puu taittui melkein kaksin kerroin ja Gorman vajosi taas maahan. Gorman makasi maassa vähän aikaa keräillen voimansa rippeitä ja valmistautuen kohtaamaan loppunsa. Hän odotti jonkin aikaa kunnes nosti päänsä maasta. Se mitä hän näki noin sadan metrin päässä hämmästytti häntä suuresti. Siellä missä rinki oli ollut oli nyt vain kasa hajonneita ja kuihtuneita ruumiita.Vähän kauenpana oli suuren pedon ruumis jolla Necromanser luultavasti oli ratsastanut. Hänen ihmettelynsä kuitenkin keskeytti vahva ja kylmä ääni joka kuului alempaa rinteestä. Gorman siirsi katseensa mäen rinteelle ja hän näki saman Necromanserin jonka hän oli nähnyt aikaisemminkin lausuvan loitsua hänen hevosensa vieressä. Hänen silmiensä edessä Necromanserin sauvasta lähti vihreä säde joka osui hänen hevoseensa. Sen jälkeen hevonen heräsi henkiin ja Necromanceri hyppäsi sen selkään ja ratsasti pois.
"Kukahan se Necromanseri oli"?, Gorman mietti itsekseen samalla kun valmisteli lähtemään Nefachebin kylästä. Hän oli juonut monta parannus juomaa ja tehnyt kantositeen hänen katkenneelleen kädelleen. Gorman pyrki kohti Bechafenin kylää jonne Herdirkin oli lähtenyt. Gorman alkoi lausua teleportti loitsuaan joka avulla hän pääsisi minne vain minne hän näki. Gorman katosi tuliseen pyörteeseen.
"Olet siis palannut Hekrath"?, Nicodemus kysyi olkansa yli samalla kun luki pöytänsä ääressä loitsukirjaansa. "Kyllä mestari", Herdir vastasi hieman pelokkaalla äänellä. "Ja suoritit tehtäväsi"?, Nicodemus jatkoi. "En mestari", Hekrath mumisi."No puolet on parempi kuin ei mitään", Nicodemus mutisi. "Hekrath nosti toiveikkaana päätään. "Puolet mestari"?, hän kysyi. "Niin Hekrath, katsos tiesin, että Da'rakna päättäisi taistella tulivelhoa vastaan eikä antaisi kenenkään muun antaa tappaa häntä joten ajattelin, että kristallin voima tuhoaisi heidät molemmat", Nicodemus vastasi, "Da'rakna ei siedä....sietänyt jos hänen Ghoulejansa tapettiin. "Mistä te tiesitte mestari"?, Hekrath kysyi hämmästyneenä. "Minulla on omat tietolähteeni joista sinun ei kuulu tietää", Nicodemus sanoi aavistuksen uhkaavasti. "Tietenkin herrani", Hekrath sanoi helpottuneena sivellen samalla hänen mustaa tukkaansa joka oli alkanut jo hivenen harmaantua hänen vaalean pään laella. "Mene nyt kammioosi lepäämään ja odottamaan tulevaa matkaamme Skavenien tunneleihin", Nicodemus kehotti. "Kyllä mestari". Hekrath oli jo kääntymässä ovea kohti , mutta hän rohkeni vielä kysymään, "miksi halusitte Da'raknan kuolevan mestari"? Nicodemus nousi pöytänsä äärestä ja käveli kirjahyllylleen viedäkseen kirjansa pois. "Tietolähteeni on yhä salainen, hän vastasi kylmästi. "Tietenkin mestari", Hekrath vastasi ja käveli ulos huneesta. "Ha ,vielä joskus tietosi on oleva minun Nocodemun", Hekrath mumisi itsekseen.
No niin täs tää oli. Trilogian kolmas osassa on velhojen kokous ja paljon muuta jäynää. Kolmas osa ilmestyy muuten tos lokakuun lopul tai marraskuun alus. Jos viittitte kertoo mitä piditte tästä osasta ja mitä ette nii voin tehdä kolmanteen osaan parannuksia.
