Ni'Gobbla, Yön hiisien sotajohtaja.
Lähetetty: Ma 20.10.2003 21:24
Ni’Gobbla, Yön hiisien sotajohtaja
Kuten tiedämme Yön hiidet elävät pimeissä onkaloissa mustat kaavut päällään. Yön hiisistä ei ole paljoakaan sankaritarinoita kerrottu, mutta mitä Ni’Gobbla teki eräänä kuumana päivänä viidakoissa kohoaa korkealle. Nyt siis hieman Ni’Gobblasta.
Ni’Gobbla syntyi aivan tavallisesti, kuten kaikki hiidet yleensä, mutta eipä synnytyksestä sitten enempää. Hän varttui vuosia eläen onkaloissa ja opetellen taistelemaan ja tottelemaan örkkejä. Tapana oli, että jokainen taitava soturi lähetettiin taistelemaan rottaväkeä vastaan Karak Ungorissa, joissa oli mahdollista nähdä legendaarinen Grimgor. Ni’Gobbla oli taitava soturi ja hänet lähetettiin Karak Ungoriin. Nuori Yön hiisi matkasi kohti Karak Ungoria, kun tapahtui jotain joka muutti hänen elämänsä. Täysin turha rosvojoukkio klaanirottia hyökkäsi joukon kimppuun, jossa Ni’Gobbla oli. Heitä oli paljon, mutta rottia oli myös paljon. Taistelu oli ankara, mutta lopulta Yön hiidet joutuivat antamaan periksi. Klaanirotat vangitsivat heidät ja veivät ”pesäkoloihinsa”. Joukkio Ni’Gobbla mukaan lukien joutuivat alakulon valtaan ja tiesivät, että vain ihme voisi pelastaa heidät… tai sitten toiset klaanirotat! Nimittäin toisen klaanin rotat hyökkäsivät yöllä vastustajiensa kimppuun. Yllätysedun saaneina he voittivat helposti vastustajansa ja jäivät juhlimaan paikalle. He joivat ja luultavasti myös söivät liikaa ja olivat tietynlaisessa tunteessa aamun pimeimmillä hetkillä. Yön hiidet tekivät Ni’Gobblan johdolla kapinan ja teurastivat humaltuneet rotat ja ottivat talteen kaiken, minkä näkivät tarpeelliseksi. Tässä vaiheessa kaikki muut, paitsi Ni’Gobbla itse näkivät hänet jo tietynlaiseksi ryhmänjohtajaksi. Joukkio lähti kiireellä pois rottien leiristä, mutta eivät tienneet lainkaan mihin suunnistaa. Kaksi örkkiä, jotka olivat johtaneet heitä kohti Karak Ungoria oli tapettu Näin Ni’Gobbla siirtyi jälleen huomaamattaan ryhmän kärkeen ja lähti johdattamaan heitä. Yön hiidet matkasivat huomaamattomasti lakeilla niityillä ja kallioilla. He eivät puhua pukahtaneet vaan seurasivat hiljaisesti Ni’Gobblaa.
Virsta virstalta he etenivät, mutta tietämättään täysin väärään suuntaan. He kohtasivat rottajoukon. Rotat hyökkäsivät sumeilematta. Nämä eivät olleet kaksijalkaisia klaanirottia, vaan jättimäisiä mutanttirottia, joita johti suuri kaksijalkainen rotta. Ni’Gobbla epäröi hetken, mutta hyökkäsi kuitenkin rottien kimppuun. Taistelu oli hurja ja Ni’Gobbla huomasi olevansa tappiolla. Kaksi hyvää soturia oli jo kuollut. Hän taisteli tiensä kaksijalkaisen johtajan luo ja veti esiin miekkansa, jonka oli ottanut kuolleelta klaanirotalta. Tästä tuli Ni’Gobblan ensimmäinen kaksintaistelu elämästä ja kuolemasta. Hänen tovereidensa taistellen henkensä edestä hän haastoi rotan. Äänettömästi loikaten rotta oli Ni’Gobblan edessä ja heilautti ruoskaansa kohti huppupäistä hiittä. Ni’Gobbla väisti iskun ja pisti miekallansa heti perään taitavasti kohti rottaa. Rotta iski ruoskallansa monta nopeaa iskua peräjälkeen, joista yksi sivalsi Ni’Gobblaa ilkeästi kylkeen. Rotta otti salamannopeasti esiin miekkansa ja iski sen kaaressa kohti kyyristynyttä Ni’Gobblaa. Tämä otti hurjan iskun vastaan miekallaan ja rotta kompastui iskun äkillisestä pysähtymisestä. Ni’Gobbla huomasi tilaisuutensa tulleen, mutta ei iskenytkään miekalla vaan riisti rotalta tämän ruoskan. Rotta katsoi kummastuneena Yön hiittä ja otti kahdella kädellä kiinni miekastaan ja ryhtyi raivokkaaseen hyökkäykseen. Ni’Gobbla oli kuitenkin saanut taisteluinnon päälle ja väisteli taidokkaasti iskuja ja antoi jopa takaisin muutaman kipakan ruoskansivalluksen. Rotta ärähteli, kun ruoska iski häntä pariin otteeseen kivuliaasti takapuoleen. Ni’Gobblaa huvitti. Rotan hyvä ote alkoi selvästi herpaantua. Ni’Gobbla pystyi jopa hieman leikittelemään. Hän houkutteli rottaa kohti taistelun keskusta ja pian hän puikkelehti taistelevien parien välissä. Kaksijalkainen rotta rynnisti perässä. Ni’Gobbla pysähtyi keskelle taistelua. Rotta riuhtoi itseään eteenpäin huudellen herjauksia Ni’Gobblalle ja lopulta saavutti tämän. Nyt tilaa oli vähän ja sehän sopi pienelle hiidelle. Rotta huitoi iskuillaan omiaan, mutta myös hiisiä ja Ni’Gobblalla oli aikaa keskittyä. Hän sivalsi ensin ruoskallaan ja oli iskevinään miekallaan. Rotta teki rajun väistöliikkeen Ni’Gobblan valeiskuun ja Ni’Gobbla teki viimeisen liikkeensä. Hän ponnahti ilmaan ja kauhistuttavan ilmeettömästi sivalsi rotan pään pois paikoiltaan. Jättiläisrotat katsoivat neuvottomina mestarinsa menehtymistä ja pakenivat lopulta. Ni’Gobblan selvinneet toverit hurrasivat ja ylistivät johtajaansa.
He jatkoivat voitonriemuisina matkaansa. Lähes kymmenen heidän tovereistaan olivat kaatuneet taistelussa, mutta hiisiä oli vielä mukavasti. He tappoivat matkatessaan joukon orjia, joita johti orjapiiskuri. Taistelu oli yksipuolinen ja ohi nopeasti. Hiidet hyökkäsivät yllätysedun saaneina ja ilman menetyksiä teurastivat orjajoukon. He saivat palkinnoksi ruokaa ja hieman lisää varusteita. Joukkio alkoi kuitenkin jo epäillä eksymisen mahdollisuutta. Ni’Gobbla johdatti heitä, mutta rottien tukikohdista ei ollut hajuakaan. Ja sitten tapahtui kamala totuuden selviäminen. Heidän matkatessaan vehreällä niityllä, heitä vastaan pomppi lauma squigeja ja heidän paimeniaan. He olivat takaisin örkkien ja hiisien asuinsijoilla. Ni’Gobbla katsoi pelokkaana tovereitaan, mutta he eivät syyttäneet häntä, vaan kohauttivat vain olkiaan. Ni’Gobbla asteli squig-paimenien juttusille.
- Missä mä oikeen niinku oon? hän kysyi.
- Mä mitään tiädä. Mä oon vaan paimen. Täs klosikses o’ vaan joku leiri. Joku Grom Rautavasara niinku pitää siel’ majaansa, kertoi paimen.
- Grom Rautavasara? En mä sellasta tunne, ihmetteli Ni’Gobbla.
- Se on joku äpärä sotapomo. Joku nuor’ örkki. Ei kestä sodan paineita sanon mä, paimen jatkoi.
- Sodan? Mikä sota?
- Joku pahuksen sisällö… siis sise… sisellässota tai mikä tahansa! tiuskaisi paimen.
- Sisällissota. Lähetääks pojat sotaan häh? kysyi Ni’Gobbla joukoiltaan.
- Joo! vastasivat he yhteen ääneen.
Niinpä Ni’Gobbla vei joukkonsa Grom Rautavasaran leiriin ja ilmoittautui Yön hiisien sotapäällikkönä.
- Hyvä! Meil’ ei ookkaan vielä näille Yön hiisille pomoo. Tervetuloo vaan! Loput teikäläiset on tuol’ leirin toisessa päässä, Grom kertoi.
Ni’Gobbla lähti saman tien tapaamaan toisia Yön hiisiä, jotka pienen… tai hieman suuremmankin purnaamisen jälkeen hyväksyivät Ni’Gobblan johtajakseen. Näin hänestä oli tullut, kuin vahingossa Yön hiisien sotajohtaja. Vai oliko sittenkään. Kuten muistamme Ni’Gobbla oli ollut synnynnäinen johtaja heidän matkansa alusta saakka. Nyt hän oli lähdössä sotaan viidakon örkkejä vastaan, jossa hänen tekonsa tulevat olemaan muistettavat Yön hiisien keskuudessa.
_____________________________________________________
Tässä kerroin siis Ni'Gobblasta, joka ei mitenkään liity armeijaani, vaan esiintyy vain novelleissani. Tein siitäkin kuitenkin historiaa. Hän tulee myös olemaan esillä Gromin tulevilla sotaretkillä.
Kuten tiedämme Yön hiidet elävät pimeissä onkaloissa mustat kaavut päällään. Yön hiisistä ei ole paljoakaan sankaritarinoita kerrottu, mutta mitä Ni’Gobbla teki eräänä kuumana päivänä viidakoissa kohoaa korkealle. Nyt siis hieman Ni’Gobblasta.
Ni’Gobbla syntyi aivan tavallisesti, kuten kaikki hiidet yleensä, mutta eipä synnytyksestä sitten enempää. Hän varttui vuosia eläen onkaloissa ja opetellen taistelemaan ja tottelemaan örkkejä. Tapana oli, että jokainen taitava soturi lähetettiin taistelemaan rottaväkeä vastaan Karak Ungorissa, joissa oli mahdollista nähdä legendaarinen Grimgor. Ni’Gobbla oli taitava soturi ja hänet lähetettiin Karak Ungoriin. Nuori Yön hiisi matkasi kohti Karak Ungoria, kun tapahtui jotain joka muutti hänen elämänsä. Täysin turha rosvojoukkio klaanirottia hyökkäsi joukon kimppuun, jossa Ni’Gobbla oli. Heitä oli paljon, mutta rottia oli myös paljon. Taistelu oli ankara, mutta lopulta Yön hiidet joutuivat antamaan periksi. Klaanirotat vangitsivat heidät ja veivät ”pesäkoloihinsa”. Joukkio Ni’Gobbla mukaan lukien joutuivat alakulon valtaan ja tiesivät, että vain ihme voisi pelastaa heidät… tai sitten toiset klaanirotat! Nimittäin toisen klaanin rotat hyökkäsivät yöllä vastustajiensa kimppuun. Yllätysedun saaneina he voittivat helposti vastustajansa ja jäivät juhlimaan paikalle. He joivat ja luultavasti myös söivät liikaa ja olivat tietynlaisessa tunteessa aamun pimeimmillä hetkillä. Yön hiidet tekivät Ni’Gobblan johdolla kapinan ja teurastivat humaltuneet rotat ja ottivat talteen kaiken, minkä näkivät tarpeelliseksi. Tässä vaiheessa kaikki muut, paitsi Ni’Gobbla itse näkivät hänet jo tietynlaiseksi ryhmänjohtajaksi. Joukkio lähti kiireellä pois rottien leiristä, mutta eivät tienneet lainkaan mihin suunnistaa. Kaksi örkkiä, jotka olivat johtaneet heitä kohti Karak Ungoria oli tapettu Näin Ni’Gobbla siirtyi jälleen huomaamattaan ryhmän kärkeen ja lähti johdattamaan heitä. Yön hiidet matkasivat huomaamattomasti lakeilla niityillä ja kallioilla. He eivät puhua pukahtaneet vaan seurasivat hiljaisesti Ni’Gobblaa.
Virsta virstalta he etenivät, mutta tietämättään täysin väärään suuntaan. He kohtasivat rottajoukon. Rotat hyökkäsivät sumeilematta. Nämä eivät olleet kaksijalkaisia klaanirottia, vaan jättimäisiä mutanttirottia, joita johti suuri kaksijalkainen rotta. Ni’Gobbla epäröi hetken, mutta hyökkäsi kuitenkin rottien kimppuun. Taistelu oli hurja ja Ni’Gobbla huomasi olevansa tappiolla. Kaksi hyvää soturia oli jo kuollut. Hän taisteli tiensä kaksijalkaisen johtajan luo ja veti esiin miekkansa, jonka oli ottanut kuolleelta klaanirotalta. Tästä tuli Ni’Gobblan ensimmäinen kaksintaistelu elämästä ja kuolemasta. Hänen tovereidensa taistellen henkensä edestä hän haastoi rotan. Äänettömästi loikaten rotta oli Ni’Gobblan edessä ja heilautti ruoskaansa kohti huppupäistä hiittä. Ni’Gobbla väisti iskun ja pisti miekallansa heti perään taitavasti kohti rottaa. Rotta iski ruoskallansa monta nopeaa iskua peräjälkeen, joista yksi sivalsi Ni’Gobblaa ilkeästi kylkeen. Rotta otti salamannopeasti esiin miekkansa ja iski sen kaaressa kohti kyyristynyttä Ni’Gobblaa. Tämä otti hurjan iskun vastaan miekallaan ja rotta kompastui iskun äkillisestä pysähtymisestä. Ni’Gobbla huomasi tilaisuutensa tulleen, mutta ei iskenytkään miekalla vaan riisti rotalta tämän ruoskan. Rotta katsoi kummastuneena Yön hiittä ja otti kahdella kädellä kiinni miekastaan ja ryhtyi raivokkaaseen hyökkäykseen. Ni’Gobbla oli kuitenkin saanut taisteluinnon päälle ja väisteli taidokkaasti iskuja ja antoi jopa takaisin muutaman kipakan ruoskansivalluksen. Rotta ärähteli, kun ruoska iski häntä pariin otteeseen kivuliaasti takapuoleen. Ni’Gobblaa huvitti. Rotan hyvä ote alkoi selvästi herpaantua. Ni’Gobbla pystyi jopa hieman leikittelemään. Hän houkutteli rottaa kohti taistelun keskusta ja pian hän puikkelehti taistelevien parien välissä. Kaksijalkainen rotta rynnisti perässä. Ni’Gobbla pysähtyi keskelle taistelua. Rotta riuhtoi itseään eteenpäin huudellen herjauksia Ni’Gobblalle ja lopulta saavutti tämän. Nyt tilaa oli vähän ja sehän sopi pienelle hiidelle. Rotta huitoi iskuillaan omiaan, mutta myös hiisiä ja Ni’Gobblalla oli aikaa keskittyä. Hän sivalsi ensin ruoskallaan ja oli iskevinään miekallaan. Rotta teki rajun väistöliikkeen Ni’Gobblan valeiskuun ja Ni’Gobbla teki viimeisen liikkeensä. Hän ponnahti ilmaan ja kauhistuttavan ilmeettömästi sivalsi rotan pään pois paikoiltaan. Jättiläisrotat katsoivat neuvottomina mestarinsa menehtymistä ja pakenivat lopulta. Ni’Gobblan selvinneet toverit hurrasivat ja ylistivät johtajaansa.
He jatkoivat voitonriemuisina matkaansa. Lähes kymmenen heidän tovereistaan olivat kaatuneet taistelussa, mutta hiisiä oli vielä mukavasti. He tappoivat matkatessaan joukon orjia, joita johti orjapiiskuri. Taistelu oli yksipuolinen ja ohi nopeasti. Hiidet hyökkäsivät yllätysedun saaneina ja ilman menetyksiä teurastivat orjajoukon. He saivat palkinnoksi ruokaa ja hieman lisää varusteita. Joukkio alkoi kuitenkin jo epäillä eksymisen mahdollisuutta. Ni’Gobbla johdatti heitä, mutta rottien tukikohdista ei ollut hajuakaan. Ja sitten tapahtui kamala totuuden selviäminen. Heidän matkatessaan vehreällä niityllä, heitä vastaan pomppi lauma squigeja ja heidän paimeniaan. He olivat takaisin örkkien ja hiisien asuinsijoilla. Ni’Gobbla katsoi pelokkaana tovereitaan, mutta he eivät syyttäneet häntä, vaan kohauttivat vain olkiaan. Ni’Gobbla asteli squig-paimenien juttusille.
- Missä mä oikeen niinku oon? hän kysyi.
- Mä mitään tiädä. Mä oon vaan paimen. Täs klosikses o’ vaan joku leiri. Joku Grom Rautavasara niinku pitää siel’ majaansa, kertoi paimen.
- Grom Rautavasara? En mä sellasta tunne, ihmetteli Ni’Gobbla.
- Se on joku äpärä sotapomo. Joku nuor’ örkki. Ei kestä sodan paineita sanon mä, paimen jatkoi.
- Sodan? Mikä sota?
- Joku pahuksen sisällö… siis sise… sisellässota tai mikä tahansa! tiuskaisi paimen.
- Sisällissota. Lähetääks pojat sotaan häh? kysyi Ni’Gobbla joukoiltaan.
- Joo! vastasivat he yhteen ääneen.
Niinpä Ni’Gobbla vei joukkonsa Grom Rautavasaran leiriin ja ilmoittautui Yön hiisien sotapäällikkönä.
- Hyvä! Meil’ ei ookkaan vielä näille Yön hiisille pomoo. Tervetuloo vaan! Loput teikäläiset on tuol’ leirin toisessa päässä, Grom kertoi.
Ni’Gobbla lähti saman tien tapaamaan toisia Yön hiisiä, jotka pienen… tai hieman suuremmankin purnaamisen jälkeen hyväksyivät Ni’Gobblan johtajakseen. Näin hänestä oli tullut, kuin vahingossa Yön hiisien sotajohtaja. Vai oliko sittenkään. Kuten muistamme Ni’Gobbla oli ollut synnynnäinen johtaja heidän matkansa alusta saakka. Nyt hän oli lähdössä sotaan viidakon örkkejä vastaan, jossa hänen tekonsa tulevat olemaan muistettavat Yön hiisien keskuudessa.
_____________________________________________________
Tässä kerroin siis Ni'Gobblasta, joka ei mitenkään liity armeijaani, vaan esiintyy vain novelleissani. Tein siitäkin kuitenkin historiaa. Hän tulee myös olemaan esillä Gromin tulevilla sotaretkillä.
. Ja siis Gromin sotaretkistä tulossa juttua, mutta saattaa olla, että joudun jakamaan ne jälleen osiin, sillä tekstiä on tulossa ja paljon. Myönnän että tämä ei ollut aivan edellisten veroinen, sillä en oikeastaan suunnitellut tätä yhtään, vaan annoin vaan mennä ja kirjoitin, mitä mieleen tuli.