Hyökkäys Yith'sirilieniin
Lähetetty: Ti 27.08.2002 19:16
Tuuli ulvoi Yith'sirilienin linnassa, oli syksy ja Chracen ilma oli kirpeän viileä. Taivas oli ikävän harmaa, satoi tihkutaen, edes linnan muureilla ja torneissa liehuvat liput eivät saaneet linnaa näyttämään kauniilta. Tavallisesti, kun aurinko paistoi, linna suorastaan hohteli ylpeänä, mutta nyt se näytti tylsältä ja ikävystyttävältä.
Valkeaan sadeviittaan sonnustautunut vartija asteli tylsästi, mutta ryhdikkäästi linnan muurilla sitä samaa rutiinimatkaa.
Mereltä tuli välillä erittäin kovia ja kylmiä tuulenpuuskia jolloin vartija kirosi mielessään kylmyyden maan, Naggarothin, joka sijaitsi meren toisella puolella.
Mereltä näkyi saapuvan mustia ukkospilviä ja vartija saattoi nähdä, kuinka salamat löivät sinihehkuisina, voimakkaina.
Yith'sirilienin linna oli pystytetty korkealle kalliolle, se toimi ikäänkuin vartiotornina, vahtien mahdollisia hyökkäyksiä mereltä.
Itse linnaan oli mahdoton hyökätä, sillä tuhansia vuosia kallioseinään lyöneet aallot olivat tehneet siitä aivan pystysuoran ja sileän.
Myrskypilvet lähestyivät yhä nopeammin, kohta ne olisivat linnan kohdalla. Salamat eivät löisi linnan korkeimpiin torneihin, sillä mahtavat velhot olivat suojanneet ne loitsuillaan juuri tämän asian takia.
Syksy toi aina tullessaan myrskyn Naggarothista, mutta tämä myrsky olisi vain alkua sille myrskylle, mikä kohatisi tänä syksynä Yith'sirilienin linnaa!
Noin kaksikymmentä valtavaa, solakkaa, mustaa arkkia seilasi myrskyisellä merellä, niiden keulakuvana oli musta lohikäärme. Nämä laivat olivat nimeltään mustia arkkejä, niitä eivät keinuttaneet edes Nagarythen voimakkaimmat aallot, niin tukevia ne olivat, mutta silti ne olivat niin nopeita.
Nämä olivat pimentohaltiain laivastoa ja niiden päämääränä oli Yith'sirilien.
"Ne tulevat", totesi lordi Aisebai tyynesti, hän oli tämän Yith'sirilienin linnanherra.
"Viemmekö viestin muille kuningas kunnille?", kysyi nuori sotilas.
"Kyllä, tavalliseen tapaan. Ei sitä tiedä, minne ne hyökkäävät, kaikkien on oltava varuillaan, noissa arkeissa on yhteensä ainakin kaksituhatta mustaa", Aisebai sanoi taaskin hyvin tyynesti.
Sotilas poistui pikaisesti ja jätti Aisebain sateeseen.
Yith'sirilienin linnassa ei valmistauduttu mitenkään mahdollisen hyökkäyksen varalle, heille oli niin tavallista, että pimentohaltiain laivat vain seilaisivat sen ohi, välittämättä vähääkään siitä.
* * *
"Laskekaa ankkurit!", karjui lordi Kilavan, laivaston komentaja.
Kaksikymmentä valtavaa ankkuria molskahti samanaikaisesti kylmään, syvään veteen. Ja sitten taas toiset kaksikymmentä, sillä yksi ankkuri ei millään pitäisi arkkia sopivassa asennossa tällaisessa tuulessa.
"Tuokaa heittokoneet!", kuului Kilavanin karjaisu uudelleen.
Jokaisessa arkissa oli kahdeksan niittäjä-keihäänheitintä.
Kannessa olevat luukut avattiin ja kuolettavat sotakoneet asetettiin ampumavalmiuteen.
Kilavan hymyili.
Tämän linnan tuhoaminen toisi hänelle runsaasti kunniaa. Sillä niin kauan oli tuo 'torni' häirinnyt pimentohaltiain hyökkäyksiä Ulthuaan, että niiden tekeminen oli osoittautunut erittäin kalliiksi ja hankalaksi tietyistä osista Naggarothia.
Tästä taistelusta tulisi myös erittäin helppo, sillä ovelan juonensa ja linnan huonon varustuksen ansiosta Yith'sirilien oli tuhoontuomittu.
"Ampukaa!", Kilavan nautti tuon huudon päästämisestä, se oli kuin tappaisi vihollisiaan pelkällä sanalla.
satakuusikymmentä suurta keihästä sinkoutui kohti linnaa, osa jäi liian matalaksi, mutta suurin osa osui maaliin. Suurin osa niistä, jotka osuivat linnaan, tömähtivät vain muureihin, mutta jotkut lensivät suoraan sisään ikkunoista, pirstoen kaiken eteensä tulevan, jotkut lensivät sisäpihalle, sytyttäen tuleen hevostalleja.
Heittokoneet ladattiin ja samaan aikaan arkeista laskettiin kymmeniä pienempiä lauttoja, jotka suunnattiin kohti rantaa, joka sijaitsi kilometrin verran kauempana linnasta itsestään.
Kilavan astui itse erääseen noista lautoista.
* * *
"Sammuttakaa palot!", huusi Aisebai.
Linnan väki ryhtyi kovalla touhulla sammuttamaan tulipaloja, jotka olivat syttyneet hevostalleihin, sade auttoi heitä, mutta se ukkonen loi hämmennystä, sillä aina, kun se löi, kuollettava pilvi keihäitä satoi linnaan.
"Viestintuoja!", Aisebai mylvi. Suurhaltia ratsasti hänen luokseen.
"Niin herra?", hän sanoi kohteliaasti.
"Ilmoita Uynydin linnan herralle, että Yith'sirilienin linnaan on hyökätty, tarvitsemme pian apujoukkoja", Aisebai selitti nopeasti.
"Selvä on herra", viestinviejä sanoi ja karautti matkaan. Viesti saapuisi perille noin päivässä, Yith'sirilien kyllä kestäisi, mikäli sitä ainoastaan ammuttaisiin heittokonein, niiden teho ei millään riitääisi tuhoamaan linnaa. Maa hyökkäys olisi aivan mahdoton, ellei sitten rantautuisi rannalle kilometrin päässä, mutta mikään laiva ei pääsisi sinne millään ettei sitä huomattaisi ja ammuttaisi rikki, oli Yith'sirilienillä sentään joitakin hyviä velhoja ja heittokoneita.
Kului useita tunteja, sitten pommitus lakkasi, tuhot olivat hyvin pienet, yksi oli kuollut, häneen oli osunut keihäs.
* * *
Kauempana linnasta rantaan rantautui kymmeniä lauttoja, niistä purkautui satoja mustiin haarniskoihin ja vaatteisiin pukeutuneita sotureita.
Muutamassa minuutissa kaikki olivat ryhmittyneet kahdensadnviidenkymmenen haltian rykmentteihin.
Kilavan nousi liskoratsunsa selkään ja antoi torven soittajalleen merkin, hän töräytti ilmaan vihaisen ja uhmakkaan äänen, rykmenttien lipunkantajat nostivat lippunsa ilmaan ja tuhannet haltiat lähtivät marssimaan vaikeakulkuista kalliopitaa pitkin kohti Yith'sirilieniä.
* * *
"Miksi ne eivät enää ammu?", kysyi muuan sotilas, joka tarkkaili msutia arkkeja linnan muurilta. "Noissa on ainakin kaksituhatta mustaa, tuskin ne olisivat tulleet tänne niin isolla joukolla vaan ampumaan meitä, kai he nyt tietävät, että noilla vehkeillä ei paljoa tuhoa saada näin pitkällä matkalla."
Aisebai oli hiljaa, hän ei tiennyt vastausta.
"Voisin koettaa vahingoittaa yhtä noista taijallani", Aisebain vierelle tullut velho sanoi hiljaa.
"Kokeili toki", Aisebai sanoi, hän ei ollut kuullut velhon tuloa, hän ei pitänyt velhoista, sillä heissä tuntui olevan jotain epähaltiamaista, jotain katkeraa tai pahaa, ehkä he ovat omistautuneita magialle siinä määrin, että ovat uhranneet kaiken muun elämästään... niin Aisebai kuvitteli.
Velho alkoi mutista taikasanoja mielessään, hän osoitti sormellaan yhtä arkeista ja huusi kovalla äänellä mutkikkaan sanan, hänen kädestään sinkoutui sinertävä energialataus, mutta saavuttuaan arkin lähelle, se jakautui pieniin osiin haihtui pois.
"Kirottua", maagi sihahti.
"Mitä tapahtui?", Aisebai vaati tietää.
"Noissa aluksissa on magianvastaisia riimuja, sen takia sieltäkään ei olla loitsittu mitään tänne, noiden hökötysten lähellä ei toimi minkäänlainen taika", velho selitti ja käveli pois hitain askelin, ennen kuin Aisebai ehti sanoa mitään.
* * *
Tuntien päästä maata pitkin tuleva haltia-armeija pääsi näköyhteyteen linnan kanssa.
Kilavan antoi merkin ja tori törähti taas.
Rykmentit hajosivat, ne levittäytyivät laajemmalle alueelle, lähitaistelijat, jotka aseistautuivat keihäin ja miekoin, kantoivat pitkiä ja vankkoja tikapuita, joiden päässä oli tarttumakoukut, näin nitä oli mahdoton työntää kumoon, jos ne nojasivat muurin harjaa vasten.
Toiset varustautuivat suurin kilvin, jotka oli mahdollista iskeä maahan pystyyn, ja automaattisesti latautuvin varsijousin.
Torvi törähti taas ja armeija lähti liikkeelle kevyellä ja tasaisella hölkällä.
* * *
Yith'sirilienin linnassa nähtiin tämä armeija, aluksi sitä luultiin apujoukoiksi, mutta kun se tuli lähemmäs, he saattoivat nähdä hyökkäystikaat ja liput, joissa oli teksti; Druchii verellä kirjoitettuna ja hornamainen kypärä, jonka silmikosta kiemurteli musta käärme.
"Miehet muureille!", huusi Aisebai kaikin voimin ja valkeat muurit täyttyivät sotilaista.
Vai tämä niiden taktiikka oli, keihäänheittimieh tulitus olikin ollut vain hämäystä, suurhaltiat olivat pitäneet päänsä piilossa, kun pienemmät veneet olivat kulkeneet ohitse ja rantautuneet läheiselle rannalle.
Tämä taistelu olisi helppo pala suurhaltioille, pimentohaltioilla ei olisi mitään mahdollisuuksia, he eivät mitenkään voisi vallata linnaa noin, niitä oli liian vähän.
Muureilta lähti nuolikuuro, se iskeytyi mustaan riviin, kaataen vain muutaman. Muut tömähtelivät mustien haltioiden mustiin haarniskoihin ja kilpiin.
Nyt nousivat tikkaat, ne asettuivat tiukasti muuria vasten ja niitä pitkin alkoi kiivetä pimentohaltioita nopeasti, mutta ylhäällä odotti rivi keihäitä, ja kiipeämisestä tuli perin vaikeaa, mutta onneksi varsijouset täyttivät taivaan pienillä, mutta kuolettavilla vasamoillaan, mitkä kaatoivat useita varomattomia suurhaltioita, mutta se ei riittänyt, suurhaltioilla oli ylivoima ja linna, eikä pimentohaltioilla ollut edes muurinmurtajaa, eivätkä he voineet rueta piirittämään, sillä lähetti oli mennyt hakemaan apuvoimia.
Taistelu jumittui portaisiin, ja tilanne näytti toivottomalta.
* * *
Tilanne näytti Aisebain mielestä varsin hyvältä, tämän taistelun he voittaisivat.
Äkkiä hänen takaansa kuului naisen mielipuolinen kirkaisu.
"Verta Khainelle! Verta murhan jumallle!"
Aisebai ehti juuri nähdä, kuinka puolialaston haltianainen iski miekkansa syvälle Aisebain rintaan.
Joukko naishaltioita rynnisti suurhaltioiden suojaamattomaan selustaan muurilla, kuinka ne olivat sinne pääseet?
No, mustista arkeista oli ammuttu koukkuja, joissa oli köysiä kiinni, linnan merenpuoleiselle muurille, mitä ei kukaan juuri nyt vartijoinut, sitten raivopäiset noitahaltiat olivat kiivenneet sitä pitkin linnan muurille ja iskeneet suurhaltioita selustaan. Yith sirilien oli tuhoontuomittu.
Kun seuraavana aamuna apujoukot saapuivta, ne löysivät tyhjän linnan, minkä valkoisia muureja peitti veri ja sen korkeimmassa tornissa lihui musta lippu, missä oli hornamainen kypärä, jonka silmikösta ryömi musta käärme.
Mielipiteitä? Ei ei tule vai? Tuu tänne sanomaan jos haluut tosta mun avatarin kirveestä päähäs.
Valkeaan sadeviittaan sonnustautunut vartija asteli tylsästi, mutta ryhdikkäästi linnan muurilla sitä samaa rutiinimatkaa.
Mereltä tuli välillä erittäin kovia ja kylmiä tuulenpuuskia jolloin vartija kirosi mielessään kylmyyden maan, Naggarothin, joka sijaitsi meren toisella puolella.
Mereltä näkyi saapuvan mustia ukkospilviä ja vartija saattoi nähdä, kuinka salamat löivät sinihehkuisina, voimakkaina.
Yith'sirilienin linna oli pystytetty korkealle kalliolle, se toimi ikäänkuin vartiotornina, vahtien mahdollisia hyökkäyksiä mereltä.
Itse linnaan oli mahdoton hyökätä, sillä tuhansia vuosia kallioseinään lyöneet aallot olivat tehneet siitä aivan pystysuoran ja sileän.
Myrskypilvet lähestyivät yhä nopeammin, kohta ne olisivat linnan kohdalla. Salamat eivät löisi linnan korkeimpiin torneihin, sillä mahtavat velhot olivat suojanneet ne loitsuillaan juuri tämän asian takia.
Syksy toi aina tullessaan myrskyn Naggarothista, mutta tämä myrsky olisi vain alkua sille myrskylle, mikä kohatisi tänä syksynä Yith'sirilienin linnaa!
Noin kaksikymmentä valtavaa, solakkaa, mustaa arkkia seilasi myrskyisellä merellä, niiden keulakuvana oli musta lohikäärme. Nämä laivat olivat nimeltään mustia arkkejä, niitä eivät keinuttaneet edes Nagarythen voimakkaimmat aallot, niin tukevia ne olivat, mutta silti ne olivat niin nopeita.
Nämä olivat pimentohaltiain laivastoa ja niiden päämääränä oli Yith'sirilien.
"Ne tulevat", totesi lordi Aisebai tyynesti, hän oli tämän Yith'sirilienin linnanherra.
"Viemmekö viestin muille kuningas kunnille?", kysyi nuori sotilas.
"Kyllä, tavalliseen tapaan. Ei sitä tiedä, minne ne hyökkäävät, kaikkien on oltava varuillaan, noissa arkeissa on yhteensä ainakin kaksituhatta mustaa", Aisebai sanoi taaskin hyvin tyynesti.
Sotilas poistui pikaisesti ja jätti Aisebain sateeseen.
Yith'sirilienin linnassa ei valmistauduttu mitenkään mahdollisen hyökkäyksen varalle, heille oli niin tavallista, että pimentohaltiain laivat vain seilaisivat sen ohi, välittämättä vähääkään siitä.
* * *
"Laskekaa ankkurit!", karjui lordi Kilavan, laivaston komentaja.
Kaksikymmentä valtavaa ankkuria molskahti samanaikaisesti kylmään, syvään veteen. Ja sitten taas toiset kaksikymmentä, sillä yksi ankkuri ei millään pitäisi arkkia sopivassa asennossa tällaisessa tuulessa.
"Tuokaa heittokoneet!", kuului Kilavanin karjaisu uudelleen.
Jokaisessa arkissa oli kahdeksan niittäjä-keihäänheitintä.
Kannessa olevat luukut avattiin ja kuolettavat sotakoneet asetettiin ampumavalmiuteen.
Kilavan hymyili.
Tämän linnan tuhoaminen toisi hänelle runsaasti kunniaa. Sillä niin kauan oli tuo 'torni' häirinnyt pimentohaltiain hyökkäyksiä Ulthuaan, että niiden tekeminen oli osoittautunut erittäin kalliiksi ja hankalaksi tietyistä osista Naggarothia.
Tästä taistelusta tulisi myös erittäin helppo, sillä ovelan juonensa ja linnan huonon varustuksen ansiosta Yith'sirilien oli tuhoontuomittu.
"Ampukaa!", Kilavan nautti tuon huudon päästämisestä, se oli kuin tappaisi vihollisiaan pelkällä sanalla.
satakuusikymmentä suurta keihästä sinkoutui kohti linnaa, osa jäi liian matalaksi, mutta suurin osa osui maaliin. Suurin osa niistä, jotka osuivat linnaan, tömähtivät vain muureihin, mutta jotkut lensivät suoraan sisään ikkunoista, pirstoen kaiken eteensä tulevan, jotkut lensivät sisäpihalle, sytyttäen tuleen hevostalleja.
Heittokoneet ladattiin ja samaan aikaan arkeista laskettiin kymmeniä pienempiä lauttoja, jotka suunnattiin kohti rantaa, joka sijaitsi kilometrin verran kauempana linnasta itsestään.
Kilavan astui itse erääseen noista lautoista.
* * *
"Sammuttakaa palot!", huusi Aisebai.
Linnan väki ryhtyi kovalla touhulla sammuttamaan tulipaloja, jotka olivat syttyneet hevostalleihin, sade auttoi heitä, mutta se ukkonen loi hämmennystä, sillä aina, kun se löi, kuollettava pilvi keihäitä satoi linnaan.
"Viestintuoja!", Aisebai mylvi. Suurhaltia ratsasti hänen luokseen.
"Niin herra?", hän sanoi kohteliaasti.
"Ilmoita Uynydin linnan herralle, että Yith'sirilienin linnaan on hyökätty, tarvitsemme pian apujoukkoja", Aisebai selitti nopeasti.
"Selvä on herra", viestinviejä sanoi ja karautti matkaan. Viesti saapuisi perille noin päivässä, Yith'sirilien kyllä kestäisi, mikäli sitä ainoastaan ammuttaisiin heittokonein, niiden teho ei millään riitääisi tuhoamaan linnaa. Maa hyökkäys olisi aivan mahdoton, ellei sitten rantautuisi rannalle kilometrin päässä, mutta mikään laiva ei pääsisi sinne millään ettei sitä huomattaisi ja ammuttaisi rikki, oli Yith'sirilienillä sentään joitakin hyviä velhoja ja heittokoneita.
Kului useita tunteja, sitten pommitus lakkasi, tuhot olivat hyvin pienet, yksi oli kuollut, häneen oli osunut keihäs.
* * *
Kauempana linnasta rantaan rantautui kymmeniä lauttoja, niistä purkautui satoja mustiin haarniskoihin ja vaatteisiin pukeutuneita sotureita.
Muutamassa minuutissa kaikki olivat ryhmittyneet kahdensadnviidenkymmenen haltian rykmentteihin.
Kilavan nousi liskoratsunsa selkään ja antoi torven soittajalleen merkin, hän töräytti ilmaan vihaisen ja uhmakkaan äänen, rykmenttien lipunkantajat nostivat lippunsa ilmaan ja tuhannet haltiat lähtivät marssimaan vaikeakulkuista kalliopitaa pitkin kohti Yith'sirilieniä.
* * *
"Miksi ne eivät enää ammu?", kysyi muuan sotilas, joka tarkkaili msutia arkkeja linnan muurilta. "Noissa on ainakin kaksituhatta mustaa, tuskin ne olisivat tulleet tänne niin isolla joukolla vaan ampumaan meitä, kai he nyt tietävät, että noilla vehkeillä ei paljoa tuhoa saada näin pitkällä matkalla."
Aisebai oli hiljaa, hän ei tiennyt vastausta.
"Voisin koettaa vahingoittaa yhtä noista taijallani", Aisebain vierelle tullut velho sanoi hiljaa.
"Kokeili toki", Aisebai sanoi, hän ei ollut kuullut velhon tuloa, hän ei pitänyt velhoista, sillä heissä tuntui olevan jotain epähaltiamaista, jotain katkeraa tai pahaa, ehkä he ovat omistautuneita magialle siinä määrin, että ovat uhranneet kaiken muun elämästään... niin Aisebai kuvitteli.
Velho alkoi mutista taikasanoja mielessään, hän osoitti sormellaan yhtä arkeista ja huusi kovalla äänellä mutkikkaan sanan, hänen kädestään sinkoutui sinertävä energialataus, mutta saavuttuaan arkin lähelle, se jakautui pieniin osiin haihtui pois.
"Kirottua", maagi sihahti.
"Mitä tapahtui?", Aisebai vaati tietää.
"Noissa aluksissa on magianvastaisia riimuja, sen takia sieltäkään ei olla loitsittu mitään tänne, noiden hökötysten lähellä ei toimi minkäänlainen taika", velho selitti ja käveli pois hitain askelin, ennen kuin Aisebai ehti sanoa mitään.
* * *
Tuntien päästä maata pitkin tuleva haltia-armeija pääsi näköyhteyteen linnan kanssa.
Kilavan antoi merkin ja tori törähti taas.
Rykmentit hajosivat, ne levittäytyivät laajemmalle alueelle, lähitaistelijat, jotka aseistautuivat keihäin ja miekoin, kantoivat pitkiä ja vankkoja tikapuita, joiden päässä oli tarttumakoukut, näin nitä oli mahdoton työntää kumoon, jos ne nojasivat muurin harjaa vasten.
Toiset varustautuivat suurin kilvin, jotka oli mahdollista iskeä maahan pystyyn, ja automaattisesti latautuvin varsijousin.
Torvi törähti taas ja armeija lähti liikkeelle kevyellä ja tasaisella hölkällä.
* * *
Yith'sirilienin linnassa nähtiin tämä armeija, aluksi sitä luultiin apujoukoiksi, mutta kun se tuli lähemmäs, he saattoivat nähdä hyökkäystikaat ja liput, joissa oli teksti; Druchii verellä kirjoitettuna ja hornamainen kypärä, jonka silmikosta kiemurteli musta käärme.
"Miehet muureille!", huusi Aisebai kaikin voimin ja valkeat muurit täyttyivät sotilaista.
Vai tämä niiden taktiikka oli, keihäänheittimieh tulitus olikin ollut vain hämäystä, suurhaltiat olivat pitäneet päänsä piilossa, kun pienemmät veneet olivat kulkeneet ohitse ja rantautuneet läheiselle rannalle.
Tämä taistelu olisi helppo pala suurhaltioille, pimentohaltioilla ei olisi mitään mahdollisuuksia, he eivät mitenkään voisi vallata linnaa noin, niitä oli liian vähän.
Muureilta lähti nuolikuuro, se iskeytyi mustaan riviin, kaataen vain muutaman. Muut tömähtelivät mustien haltioiden mustiin haarniskoihin ja kilpiin.
Nyt nousivat tikkaat, ne asettuivat tiukasti muuria vasten ja niitä pitkin alkoi kiivetä pimentohaltioita nopeasti, mutta ylhäällä odotti rivi keihäitä, ja kiipeämisestä tuli perin vaikeaa, mutta onneksi varsijouset täyttivät taivaan pienillä, mutta kuolettavilla vasamoillaan, mitkä kaatoivat useita varomattomia suurhaltioita, mutta se ei riittänyt, suurhaltioilla oli ylivoima ja linna, eikä pimentohaltioilla ollut edes muurinmurtajaa, eivätkä he voineet rueta piirittämään, sillä lähetti oli mennyt hakemaan apuvoimia.
Taistelu jumittui portaisiin, ja tilanne näytti toivottomalta.
* * *
Tilanne näytti Aisebain mielestä varsin hyvältä, tämän taistelun he voittaisivat.
Äkkiä hänen takaansa kuului naisen mielipuolinen kirkaisu.
"Verta Khainelle! Verta murhan jumallle!"
Aisebai ehti juuri nähdä, kuinka puolialaston haltianainen iski miekkansa syvälle Aisebain rintaan.
Joukko naishaltioita rynnisti suurhaltioiden suojaamattomaan selustaan muurilla, kuinka ne olivat sinne pääseet?
No, mustista arkeista oli ammuttu koukkuja, joissa oli köysiä kiinni, linnan merenpuoleiselle muurille, mitä ei kukaan juuri nyt vartijoinut, sitten raivopäiset noitahaltiat olivat kiivenneet sitä pitkin linnan muurille ja iskeneet suurhaltioita selustaan. Yith sirilien oli tuhoontuomittu.
Kun seuraavana aamuna apujoukot saapuivta, ne löysivät tyhjän linnan, minkä valkoisia muureja peitti veri ja sen korkeimmassa tornissa lihui musta lippu, missä oli hornamainen kypärä, jonka silmikösta ryömi musta käärme.
Mielipiteitä? Ei ei tule vai? Tuu tänne sanomaan jos haluut tosta mun avatarin kirveestä päähäs.
)
no ei vaan kyllä näitä tarinoita tarvitaan eihän se nyt olis mukavaa, että pelkästään hyvät aina voittais. ja huolimatta joistakin chaden mainitsemista epäkohdista mielenkiintoinen tarina. sekin jäi vaan vähän rassaan, kun ne delffien muijat pääsi muka niin lähelle sen linnan komentajaa ennenkuin kukaan haltioista huomas vai oliko tässä taas joku ovela juoni jota ei vaan kerrottu tarinassa?