painajaisten viidakko osa1
Lähetetty: Pe 24.10.2003 18:41
Oli sateinen päivä tykit jyskyivät jossain kaukana ja ykkonen jyrisi. Luutnantti Palmatus johti cadian ryhmäänsä läpi viidakon. Heidän tehtävä oli hyökätä Tau aseman kimppuun takaapäin. Joukossa oli rauhallista kaikki olivat hiljaa kun kävelivät Palmatuksen perässä. Yhtäkkiä kuului parkaisu viidakon läpi. Kaikki pysähtyivät, pelko levisi ryhmän läpi. Kaikki vapisivat ja alkoivat tähdätä ympärilleen mutta mitään ei tapahtunut, mutta Palamtus jatkoi etenemistä.MYöhemmin he saapuivat suohon, tällä heita kohtasi kauhistuttava näky. Sotilaita makasi ympäriinsä. Heitä oli ammuttu,viiletty ja vielä revitty. Palmatus kauhistui, tämä ei ollut Taun taisteul tyyliä vaan jonku muun.
Myöhemmin he jatkoivat kulkuaan mutta mitään ei näkynyt vaikka kuinka kuuntelivat ja tarkkailivat. Silloin Palmatus näki jotain. Hän ryntäsi perään joukkonsa kanssa mutta ei ehtinyt nähdä olio ennen kun se ryntäsi pakoon. Nyt Palmatus tiesi että tiedettiin missä he liikkuivat. Hän antoi komennon ottaa yhteyttä tukikohtaan mutta ei saatu yhteyttä, viidakko oli liian tiheä. Nyt päätettiin tehdä tukikohta.
Yöllä Palmatus istui ja ihmetteli mikä se olio oli ollut. Ainoa asia minkä hän musiti että se oli kookas ja että se näytti jonkunlaiselta pedolta. Mutta mikä se oli, se häntä vasta ihmetytti. Hän muisteli kuolleita sotilaita haavoineen, nämä oliot ainakin tappoivat uhrinsa ällöllä tavalla. Yhtäkkiä puusta kuului rapinaa. Hän katosi ylös. Siellä häntä tiekisteli mailman verenhimoisin katse. Hän parkaisi kauhusta ja veti aseensa. Samalla koko leiri oli kauhun vallassa. Näitä olioita tippui alas kaikista puista. Palmatus aukaisi tulen ja kaatoi kakis olioa. Muualla oli oikea sekasorto sotilaat juoksivat ympäriinsä kun heidät lyötiin hengiltä. Palmatus ryntäsi apuun Power-fistillänsä ja mättöi kaiken mitä tuli vastaan. Lopuksi hän kuittenkin sai sotilaat rauhoitettua ja taistelu alkoi. Soitlaat hyökkäsivät raivoissaan olioitten kimppuun löivät alas mitä ehtivät ennenkuin heidät viillettin kappaleiksi. Silloin palmatus huomasi maassa Melta-gunin. Hän nosti sen ylös mutta ei paljoakaan ehtinyt ennekuin hänen kimpussa oli olio. Hän löi fistillään mutta ei osunut ja sai takaisn viillon käteensä. Silloin hän vasta suuttui otti kiinni olion päästä ja puristi sen lyttyyn. Nyt hän sai meltan ja laukaisi, kokonainen puu jysähti palasikis ja tämän jälkeen kasa olioja. Taistelu oli voitettu, sotilaat ampivat innoissan oliojen perään ja kaatoivat melekin kaikki.
Aamulla Palamtus yritti saada yhteyttä tukikohtaan ja onnistui. Sieltä hän kysyi mitä nämä oliot okein olivat, hän sai tietää että ne olivat krootteja. Ne olivat olioita jotak olivat liittoutuneet taun kanssa vuosia sitten. Näitä oli tavattu jo muissakin paikoissa. Hän mutisi itsekseen, tämä ei ollut hyvä asia. Näitä krootteja oli lisää ja hänen joukkoja ei enää ollut edes puolia.
Myöhemmin he jatkoivat kulkuaan mutta mitään ei näkynyt vaikka kuinka kuuntelivat ja tarkkailivat. Silloin Palmatus näki jotain. Hän ryntäsi perään joukkonsa kanssa mutta ei ehtinyt nähdä olio ennen kun se ryntäsi pakoon. Nyt Palmatus tiesi että tiedettiin missä he liikkuivat. Hän antoi komennon ottaa yhteyttä tukikohtaan mutta ei saatu yhteyttä, viidakko oli liian tiheä. Nyt päätettiin tehdä tukikohta.
Yöllä Palmatus istui ja ihmetteli mikä se olio oli ollut. Ainoa asia minkä hän musiti että se oli kookas ja että se näytti jonkunlaiselta pedolta. Mutta mikä se oli, se häntä vasta ihmetytti. Hän muisteli kuolleita sotilaita haavoineen, nämä oliot ainakin tappoivat uhrinsa ällöllä tavalla. Yhtäkkiä puusta kuului rapinaa. Hän katosi ylös. Siellä häntä tiekisteli mailman verenhimoisin katse. Hän parkaisi kauhusta ja veti aseensa. Samalla koko leiri oli kauhun vallassa. Näitä olioita tippui alas kaikista puista. Palmatus aukaisi tulen ja kaatoi kakis olioa. Muualla oli oikea sekasorto sotilaat juoksivat ympäriinsä kun heidät lyötiin hengiltä. Palmatus ryntäsi apuun Power-fistillänsä ja mättöi kaiken mitä tuli vastaan. Lopuksi hän kuittenkin sai sotilaat rauhoitettua ja taistelu alkoi. Soitlaat hyökkäsivät raivoissaan olioitten kimppuun löivät alas mitä ehtivät ennenkuin heidät viillettin kappaleiksi. Silloin palmatus huomasi maassa Melta-gunin. Hän nosti sen ylös mutta ei paljoakaan ehtinyt ennekuin hänen kimpussa oli olio. Hän löi fistillään mutta ei osunut ja sai takaisn viillon käteensä. Silloin hän vasta suuttui otti kiinni olion päästä ja puristi sen lyttyyn. Nyt hän sai meltan ja laukaisi, kokonainen puu jysähti palasikis ja tämän jälkeen kasa olioja. Taistelu oli voitettu, sotilaat ampivat innoissan oliojen perään ja kaatoivat melekin kaikki.
Aamulla Palamtus yritti saada yhteyttä tukikohtaan ja onnistui. Sieltä hän kysyi mitä nämä oliot okein olivat, hän sai tietää että ne olivat krootteja. Ne olivat olioita jotak olivat liittoutuneet taun kanssa vuosia sitten. Näitä oli tavattu jo muissakin paikoissa. Hän mutisi itsekseen, tämä ei ollut hyvä asia. Näitä krootteja oli lisää ja hänen joukkoja ei enää ollut edes puolia.
.