Joo eli jatkan tarinaa aina sitä mukaa kun jaksan tai keksin, joten odottakaa kärsivällisesti.
Kerran eräässä metsähaltiain kylässä nimeltä Min'rathere, syntyi poika Di'enin sukuun nimeltä Berez. Pojan isä, Olmir oli kunnioitettu velho, ja hänen äitinsä, Natalia, loistava ampuja (metsähaltiainkin mittakaavassa). Jo 10 vuoden ikäisenä huomattiin Berezissä maagisia kykyjä. Hän oli katsellut äitinsä ampumista ja yht'äkkiä, kesken nuolen lentomatkan, oli puu, johon Natalia oli ampunut, alkanut elää. Tämä puu nappasi nuolen juuri ajoissa, vaikka se tuskin olisi vahinkoa tehnyt. Kaikki kummastelivat mistä tämä johtui, ja vaikka hänen äitinsä syyn tiesikin, hän piti sen salassa.
Eräänä päivänä, oli Berez leikkimässä ystäviensä Ilse Ulanin, sekä Norrind Votjalan kanssa. Ilselläkin oli havaittu pieniä maagisia kykyjä, mutta ei mitään suurta mainitsemisen arvoista. Ilse oli heistä nuorin, ja hänellä oli vaaleat hiukset, ja terävät kasvon piirteet. Hänellä oli myös äitinsä kauniit vihreät silmät. Hän oli notkea ja hänen kehonsa oli sulava piirteinen. Norrind taas oli heistä vanhin, ja loistava ampuja. Hän oli saanut isältään lahjaksi maagisen jousen, jonka avulla hän pystyi ampumaan jopa lolme nuolta samassa ajassa kuin tavallinen metsähaltijä yhden! Hän oli ikäisekseen hyvin pieni, mutta hän oli erittäin viisas, ja hänellä oli todella tarkat silmät.
Kun he leikkivät rauhassa ja kiipeilivät puissa ja kaikki nauroivat, Alkoi yht'äkkiä hälytystorvi soida. He katsahtivat toisiinsa, ja kiipesivät alas. "Mikäköhän se oli?" mietti Norrind ääneen. "En tiedä, mutta minua pelottaa," sanoi Ilse. He kaikki juoksivat vanhempiensa luokse. "Mitä tapahtuu?" kysyi Berez isältään. "Mene piiloon poika, Synk'haltiat ovat löytäneet kylämme, ja he hyökkäävät," vastasi Olmir vakavasti. Olihan hän ollut vihainen Berezille joskus, mutta nyt hän oli todella vakava. "Juokse!" huusi Olmir Berezille. "En! Minä autan sinua!" vastasi Berez jykevästi. Olmir kääntyi poikaansa päin. "Sinun täytyy mennä nyt. Tämä on liian vaarallista," hän sanoi rauhallisesti. "En! Minä haluan auttaa!" huusi Berez isälleen. Sitten kuului viuhaus. Ja toinenkin, ja Olmir kaatui polvilleen, silmät suurina hämmästyksestä. Berez katsoi isäänsä hämmentyneenä. "Mikä sinun on?" hän kysyi yhä hämmentyneenä. "Mene. Juokse metsään piiloon, ja vie nämä mukanasi. Mene nyt, äläkä katso taaksesi," sanoi Olmir ja antoi ruskean pussukan Berezille. Nämä olivat hänen viimeiset sanansa. Kun Olmir kaatui maahan, näki Berez hänen selässään kaksi nuolta. Hän kohotti katseensa, ja näki joukon synk'haltioita virittelemässä varsijousiaan. Viha kasvoi Berezin sisällä, ja samassa hänen silmiinsä syntyi liekkejä. Synk'haltiat olivat jo valmiina ampumaan, mutta he pelästyivät tästä. Sitten - kuin varoittamatta alkoivat lähettyvillä olevat puut. Iskemään synk'haltioita oksillaan. Pian kaikki haltiat olivat kaatuneet, ja Berez lähti juoksemaan kyneleet silmissä ystäviensä luo.
Matkalla hän näki äitinsä makaavan kuolleena maassa, jousi käsissään. Viha Berezin sisällä kasvoi, mutta hän jatkoi juoksemista ajatellen, "Metsään. Pitää mennä metsään". Pian hän jo löysikin ystävänsä, ja kertoi heille mitä oli tapahtunut. He itkivät kaikki. Heidän kylänsä oli jo lähes tuhottu, ja kaikkien vanhemmat olivat kuolleet. Ilsellä ja Norrindilla oli kaikki heidän omaisuutensa mukanaan. Ilsellä hänen maaginen kivi ja käärö, Norrindilla jousensa. Niin he lähtivät juoksemaan yhdessää metsään päin, ja pian he jo olivat metsän uumenissa.