Kirkasparran-klaanin kronikat osa 1
Lähetetty: Ma 03.11.2003 21:04
Tässä siis tarina. On toiseni joten siitä voi aloittaa.
Godric istui kolpakkonsa kädessään. Lähetit olivat tuoneet lisää huonoja uutisia. Örkit etenivät Hullun Koiran Solassa. Pian ne ohittaisivat Karaz-a-Karakin, tai vielä pahempaa, hyökkäisivät sinne. Godric ei ollut huolissaan. Karaz-a-Karakin muurit olivat kestäneet pahempiakin. Vuosituhansien aikana vihernahat olivat lukuisia kertoja yrittäneet valloittaa kääpiöiden suuren pääkaupungin ja vielä se seisoi ja sen halleissa kaikui kääpiöiden ilonpidon ja vasaroiden kalkkeen äänet. Enemmän Godric oli huolissaan taistelussa mahdollisesti menetettävistä kääpiöiden hengistä. Sillä vaikka kääpiöt olivatkin mahtava rotu, oli heitä vähän ja heitä vastaan marssiva örkkilauma oli suuri. Kuten muutkin rotunsa edustajat, ei myöskään Godric suostunut uskomaan rotunsa ajan olevan ohi. Hän oli vain väsynyt. Se ei kuitenkaan tarkoitanut ettei hän johtaisi klaaniaan taisteluun kuninkaansa puolesta.
Godricin ajatukset keskeytti torvien jyly. Vihollinen hyökkäsi! Godric unohti kolpakkonsa pöydälle ja lähti keräämään joukkojaan. Linnoituksen armeija marssi solaan tukkimaan vihollisen tien. Klaanien liput liehuivat vuoristotuulessa ja yksiköiden torvien soitanta valoi joukkoihin rohkeutta. Klaanisoturien taakse asettuivat ampujat ja kuninkaallinen tykistö. Kääpiöt olivat valmiita kohtaamaan vihollisensa.
Örkit tulivat kuin huutava vihreä aalto. Ampujat tähtäsivät ja laukaisivat aseensa laumaan tykkien jylistessä tuomiotaan niille, jotka Suuressa Kaunojen Kirjassa niin monia sivuja olivat itselleen ottaneet. Godric johti klaaninsa kääpiöitä etulinjassa, lähellä kuningasta. Enää muutama sataa metriä. Kääpiöt muistelivat mielessään joka ikistä vääryyttä jonka vihernahat olivat heille koskaan tehneet. Sitten odotus oli ohi ja örkit iskeytyivät kääpiöiden kilpimuuriin. Etummaisten örkkien ollessa tainnoksissa juostuaan päätä pahkaa päin kovaa kääpiöterästä saivat ne tuta kääpiökirveiden voiman. Örkkejä kaatui riveittäin mutta takana olleet eivät välittäneet pätkääkään, vaan syöksyivät raivopäisinä taistoon. Taas halkoivat kirveet örkkikalloja. Kääpiöt pärjäsivät hyvin koska örkit eivät päässeet käyttämään lukumääräänsä solassa edukseen. Godric iski örkkejä maahan vasemmalla ja oikealla suuren kirveensä koko voimalla.
Sitten vasemmalle ilmestyi pölypilvi. Kääpiöt olivat juuri surmanneet taas örkkirivistön ja Godric kääntyi katsomaan mikä siellä oli. Sieltä tuli ulvova lauma örkkejä ja goblineja villisioilla ja suurilla susilla ratsastaen. Tämä äkillinen ja epätavallisen ovela liike örkkien osalta yllätti reunimmaiset yksiköt jotka teurastettiin hetkessä. Godric ymmärsi, että jos örkkien annettaisiin jatkaa samaan malliin niin ne runnoisivat kääpiörivistöjen läpi helposti.Godric huusi joukoilleen käskyn kääntyä vasemmalle ja ottaa vihernahat lämpimästi vastaan. Yllättyneinä kääpiöiden käännöksestä örkit pysähtyivät kuin seinään. Tämä antoi Godricin johtamalle Kirkasparran-klaanille tarpeeksi aikaa hyökätä örkkien kimppuun. Kääpiöt surmasivat örkkejä kuin riivatut ja pian örkit lähtivät perääntymään. Godric näki suurimman ja rumimman örkin jonkka hän oli koskaan nähnyt. Se yritti turhaan uhkailla joukkojaan palaamaan ruotuun. Godric tiesi ratsain olevien örkkien olevan nopeampia ja käski joukkojaan pysähtymään. Kääpiöt kääntyivät taistelulinjaman suuntaan ja huomasivat örkkien kääntyneen pakenemaan. Ilmeisesti örkkien johtajat olivat johtaneet sivulta tullutta hyökkäystä, koska vihernahat pötkivät pää kolmantena jalkana pakoon. Godric lähti uupuneena hakemaan hieman kurkunkostuketta.
Godric istui kapakassa kolpakko kädessä ja mietiskeli. Kääpiö-perinteiden mukaisesti hän oli jo juonut reilusti, sillä mitä tärkeämpi päätös sitä suurempi kolpakollinen. Yhtäkkiä Godric sammui. Tässä yksinään oli jo ihmettelimisen aihetta, sillä kääpiöillä on erittäin hyvä viinapää. Vielä oudompi kuitenkin oli paikka mistä hän heräsi. Ympärillä oli pimeää ja jostain kuului vasaran kalketta. Yhtäkkiä Godricin eteen ilmestyi kaunein kääpiöneito jonka hän oli koskaan nähnyt.
-Kuka sinä olet? Missä minä olen? Godric ihmetteli.
-Pitäisihän sinun nyt jumalasi tuntea, kääpiö sanoi naurahtaen. Olenhan sentään kääpiöiden ainoa jumalatar.
-Valaya? Mutta en kai minä sentään ole voinut kuolla, istuinhan vasta äskettäin kapakassa kolpakollisella.
-Et ole kuollut. Sinut tuotiin tänne koska meillä on sinulle tärkeä tehtävä. Sinun on otettava klaanisi jäsenet ja muut vapaaehtoiset ja lähdettävä Karaz-a-Karakista.
-Mutta miksi?
-Sinua tarvitaan muualla. Sinun on aika täyttää kohtalosi ja johtaa klaanisi uuteen kotiinne. Teidän on ensin löydettävä se, mutta ajan myötä, jos puolustatte sitä urheasti, tulee siitä mahtavampi kuin mistään vanhoista linnoituksista.
-Hyvä on, kerron kaikille huomenna.
-Hyvä. Mene nyt ja palaa maalliselle tasolle.
Godric heräsi jonkun herättäessä hänet kapakasta. Hänet herättänyt kääpiö jatkoi lattian lakaisua. Godric lähti hiljalleen talsimaan kotiin.
Seuraavana aamuna Godric kertoi klaanille ja kaikille kuuntelemaan pysähtyneille kääpiöille Valaylta saamaansa näkyä. Godric lähti johtamaan valmisteluiden tekemisen jälkeen klaaniaan kohti heidän kohtaloaan. Aamu-aurinko paistoi ja raikas vuoristotuuli hyväili kääpiöiden partoja. Näin Kirkasparran-klaani marssi pois Karaz-a-Karakin kirjojen sivuilta ja historiankirjojen sivuille.
Tämmöisen tuossa rustasin, jatkoa tulee jos tykkäätte. Palautetta, por favor.
Godric istui kolpakkonsa kädessään. Lähetit olivat tuoneet lisää huonoja uutisia. Örkit etenivät Hullun Koiran Solassa. Pian ne ohittaisivat Karaz-a-Karakin, tai vielä pahempaa, hyökkäisivät sinne. Godric ei ollut huolissaan. Karaz-a-Karakin muurit olivat kestäneet pahempiakin. Vuosituhansien aikana vihernahat olivat lukuisia kertoja yrittäneet valloittaa kääpiöiden suuren pääkaupungin ja vielä se seisoi ja sen halleissa kaikui kääpiöiden ilonpidon ja vasaroiden kalkkeen äänet. Enemmän Godric oli huolissaan taistelussa mahdollisesti menetettävistä kääpiöiden hengistä. Sillä vaikka kääpiöt olivatkin mahtava rotu, oli heitä vähän ja heitä vastaan marssiva örkkilauma oli suuri. Kuten muutkin rotunsa edustajat, ei myöskään Godric suostunut uskomaan rotunsa ajan olevan ohi. Hän oli vain väsynyt. Se ei kuitenkaan tarkoitanut ettei hän johtaisi klaaniaan taisteluun kuninkaansa puolesta.
Godricin ajatukset keskeytti torvien jyly. Vihollinen hyökkäsi! Godric unohti kolpakkonsa pöydälle ja lähti keräämään joukkojaan. Linnoituksen armeija marssi solaan tukkimaan vihollisen tien. Klaanien liput liehuivat vuoristotuulessa ja yksiköiden torvien soitanta valoi joukkoihin rohkeutta. Klaanisoturien taakse asettuivat ampujat ja kuninkaallinen tykistö. Kääpiöt olivat valmiita kohtaamaan vihollisensa.
Örkit tulivat kuin huutava vihreä aalto. Ampujat tähtäsivät ja laukaisivat aseensa laumaan tykkien jylistessä tuomiotaan niille, jotka Suuressa Kaunojen Kirjassa niin monia sivuja olivat itselleen ottaneet. Godric johti klaaninsa kääpiöitä etulinjassa, lähellä kuningasta. Enää muutama sataa metriä. Kääpiöt muistelivat mielessään joka ikistä vääryyttä jonka vihernahat olivat heille koskaan tehneet. Sitten odotus oli ohi ja örkit iskeytyivät kääpiöiden kilpimuuriin. Etummaisten örkkien ollessa tainnoksissa juostuaan päätä pahkaa päin kovaa kääpiöterästä saivat ne tuta kääpiökirveiden voiman. Örkkejä kaatui riveittäin mutta takana olleet eivät välittäneet pätkääkään, vaan syöksyivät raivopäisinä taistoon. Taas halkoivat kirveet örkkikalloja. Kääpiöt pärjäsivät hyvin koska örkit eivät päässeet käyttämään lukumääräänsä solassa edukseen. Godric iski örkkejä maahan vasemmalla ja oikealla suuren kirveensä koko voimalla.
Sitten vasemmalle ilmestyi pölypilvi. Kääpiöt olivat juuri surmanneet taas örkkirivistön ja Godric kääntyi katsomaan mikä siellä oli. Sieltä tuli ulvova lauma örkkejä ja goblineja villisioilla ja suurilla susilla ratsastaen. Tämä äkillinen ja epätavallisen ovela liike örkkien osalta yllätti reunimmaiset yksiköt jotka teurastettiin hetkessä. Godric ymmärsi, että jos örkkien annettaisiin jatkaa samaan malliin niin ne runnoisivat kääpiörivistöjen läpi helposti.Godric huusi joukoilleen käskyn kääntyä vasemmalle ja ottaa vihernahat lämpimästi vastaan. Yllättyneinä kääpiöiden käännöksestä örkit pysähtyivät kuin seinään. Tämä antoi Godricin johtamalle Kirkasparran-klaanille tarpeeksi aikaa hyökätä örkkien kimppuun. Kääpiöt surmasivat örkkejä kuin riivatut ja pian örkit lähtivät perääntymään. Godric näki suurimman ja rumimman örkin jonkka hän oli koskaan nähnyt. Se yritti turhaan uhkailla joukkojaan palaamaan ruotuun. Godric tiesi ratsain olevien örkkien olevan nopeampia ja käski joukkojaan pysähtymään. Kääpiöt kääntyivät taistelulinjaman suuntaan ja huomasivat örkkien kääntyneen pakenemaan. Ilmeisesti örkkien johtajat olivat johtaneet sivulta tullutta hyökkäystä, koska vihernahat pötkivät pää kolmantena jalkana pakoon. Godric lähti uupuneena hakemaan hieman kurkunkostuketta.
Godric istui kapakassa kolpakko kädessä ja mietiskeli. Kääpiö-perinteiden mukaisesti hän oli jo juonut reilusti, sillä mitä tärkeämpi päätös sitä suurempi kolpakollinen. Yhtäkkiä Godric sammui. Tässä yksinään oli jo ihmettelimisen aihetta, sillä kääpiöillä on erittäin hyvä viinapää. Vielä oudompi kuitenkin oli paikka mistä hän heräsi. Ympärillä oli pimeää ja jostain kuului vasaran kalketta. Yhtäkkiä Godricin eteen ilmestyi kaunein kääpiöneito jonka hän oli koskaan nähnyt.
-Kuka sinä olet? Missä minä olen? Godric ihmetteli.
-Pitäisihän sinun nyt jumalasi tuntea, kääpiö sanoi naurahtaen. Olenhan sentään kääpiöiden ainoa jumalatar.
-Valaya? Mutta en kai minä sentään ole voinut kuolla, istuinhan vasta äskettäin kapakassa kolpakollisella.
-Et ole kuollut. Sinut tuotiin tänne koska meillä on sinulle tärkeä tehtävä. Sinun on otettava klaanisi jäsenet ja muut vapaaehtoiset ja lähdettävä Karaz-a-Karakista.
-Mutta miksi?
-Sinua tarvitaan muualla. Sinun on aika täyttää kohtalosi ja johtaa klaanisi uuteen kotiinne. Teidän on ensin löydettävä se, mutta ajan myötä, jos puolustatte sitä urheasti, tulee siitä mahtavampi kuin mistään vanhoista linnoituksista.
-Hyvä on, kerron kaikille huomenna.
-Hyvä. Mene nyt ja palaa maalliselle tasolle.
Godric heräsi jonkun herättäessä hänet kapakasta. Hänet herättänyt kääpiö jatkoi lattian lakaisua. Godric lähti hiljalleen talsimaan kotiin.
Seuraavana aamuna Godric kertoi klaanille ja kaikille kuuntelemaan pysähtyneille kääpiöille Valaylta saamaansa näkyä. Godric lähti johtamaan valmisteluiden tekemisen jälkeen klaaniaan kohti heidän kohtaloaan. Aamu-aurinko paistoi ja raikas vuoristotuuli hyväili kääpiöiden partoja. Näin Kirkasparran-klaani marssi pois Karaz-a-Karakin kirjojen sivuilta ja historiankirjojen sivuille.
Tämmöisen tuossa rustasin, jatkoa tulee jos tykkäätte. Palautetta, por favor.
Totta kai jatkoo, eihän tota nyt tohon voi lopettaa... 
Tuohon örkkien nopeaan häipymiseen jo puututtiinkin, ja se jäi tosiaan hieman ihmetyttämään. Esimerkiksi sen viittauksen siihen suurimpaan örkkiin olisi voinut huoletta jättää pois kun sillä ei sen enempää merkitystä ollut, hämäsi vain lukijaa. Samaten tuo loppu oli tosiaan hieman hätiköity. Ettäkö kääpiöt vain jättäisivät vuosituhansia vartioiman linnakkeensa koska yksi heidän johtajistaan, siis ei edes kuningas vaan tavallinen rivijohtaja, sai kännipäissään näyn?