Horwig Hopeavasara
Lähetetty: Ti 04.11.2003 22:53
Päätin koittaa kirjoittaa kääpiö tarinan, joten tässä se on ikään kuin kokeiluna
Horwig hopeavasara käveli mietteliään näköisenä pitkin kaivoksen syviä tunneleita, katsellen klaanin lippuja seinillä. Hän käveli isoon huoneeseen, jonka seiniä reunustivat korkeat hyllyt. hyllyillä oli voiton merkkejä eri sodista ja kahakoista. Horwig otti käteensä kypärän joka oli kuulunut suurelle örkki päällikölle, jonka hän itse oli tappanut.
Hän vaipui muistoihinsa, jotka veivät hänet, kuumaan kesäpäivään taisteluun jossa hän oli saanut kapteenin arvonsa. Horwig johti miehiään niitylle jossa örkit olivat yllättäneet matkalla olleen kääpiö ryhmän. Vaikka kääpiöt olivat urheita ja perään antamattomia taistelijoita ja tunnettuja sitkeydestään, olivat he kuitenkin huomattavassa oli alivoimassa ja jäämässä häviölle. Kääpiöt olivat ajettu kallioita vasten niityn reunalle.
Örkkien susi ratsastajat kiertelivät aluetta tappaen aina jonkun epäonnekkaan kääpiön joka pääsi karkaamaan örkkien piirityksestä. Horwig veti ison lovisen kirveensä selästään ja huusi ” nyt pääsemme kostamaan kaiken pahan mitä vihernahat ovat meille aiheuttaneet ” Hän läksi juoksemaan taistelu huutojen saattelemina kohti vihollisia,
hän tunsi kuinka joku taputti hänen olkapäätään ja heräsi mietteistään. Horwigin vieressään seisoi hänen vanha uskollinen ystävänsä Gron Kivenheittäjä ” tule, lähdetään saliin, kuningas pitää siellä puheen” hän kertoi. kumpikin tovereista lähti kävelemään isoon saliin päin mistä kuului humalaisten kääpiöiden riitelyä ja mölyämistä. Kumpikin suuntasi lähimpään pöytään ja ottivat kolpakot, joita oli valmiina pöydässä. Gron meinasi tukehtua olueensa kun salin oven edestä kuului huuto
” Tuli ongelmia, kaivurit osuivat onkaloon. sieltä loistaa himmeää valoa, en uskaltanut lähettää ketään sisään vielä” Horwig ja Gron ryntäsivät kääpiö massan lävitse huutajan luokse ovelle. He alkoivat heti järjestää joukkoja valmiiksi lähtöön paljastuneelle onkalolle, kaksi joukkuetta kirvein ja kilvin varustautuneita kääpiöitä marssi matalaa tunnelia eteenpäin tukkien leveydellään koko tunnelin. pian he saapuivat himmeää valoa kajastavalle onkalon aukolle.
Gron kurkisti sisään aukosta ja oli tunnistavinaan soihtujen valoa. Horwig kipusi onkalon aukosta sisään muutaman urhean soturin mukana. Onkalon takana ilma oli kosteaa, ja kivet olivat oudon kasvin peitossa. Onkalon takaa paljastui suuri luola joka jatkui syvälle maan sisään. Kaukana luolan sivulla näkyi nuotiota, joita Gron oli luullut soihduiksi kaukaa katsottuna. Nuotioiden loimussa näkyi suuria hahmoja, osa hahmoista oli muita suurempia.
Pieni ryhmä läksi kävelemään kallion reunaa pitkin nuotioita kohti, pian läheiseltä nuotiolta kuului kiroilua, suuri hahmo nousi ylös ja alkoi kävellä kääpiöitä päin kantaen suurta nuijaa jossa oli ilkeän näköisiä piikkejä, nuija laahasi maata vasten jättäen siihen syviä viiltoja. Isolla hahmolla oli ihmisen iho, mutta kuitenkin niin epäsymmetriset kasvot ja se oli luonnottoman kokoinen. ” Se on jättiläinen” kuiskasi kääpiö hopeavasaran takana.
” mitäs meillä täällä on ” sanoi jättiläinen möreällä äänellä, se kumartui maahan nähdäkseen kääpiöt seinän vierestä. Kun jättiläinen kumartui, huitaisi Horwig kirveellään sitä naamaan. Jätiltä läksi irti puolet huulesta ja hampaita. Jättiläinen alkoi ulvoa ja hyppiä niin että koko luola tärisi. muita hahmoja nousi ylös nuotioilta, kun ne astelivat lähemmäs, ilmeni että osa oli örkkejä. ”Juoskaa , juoskaa äkkiä luolan suulle ” karjui Horwig, iskiessään vielä kerran ulvovaa jättiä lopettaen sen huudon ja elämän. Horwig loikkasi ensimmäisenä aukosta sisään toiselle puolelle, hänet autettiin heti ylös mutaisesta maasta. osa kääpiöistä jäi torjumaan hyökkääviä jättejä ja örkkejä,
muut juoksivat hakemaan lisää joukkoja, ja kuuluttamaan tilanteesta muille. pian he saapuivat saliin jossa kuhisi kääpiöitä jotka olivat vesiselviä kun heille selkeni tilanne. Heidät melkein tallottiin maahan kun kääpiöitä ryntäsi eteenpäin kohti onkaloa, joukko kääpiöitä tappoi nopeasti viholliset luolan suulta, heti sen jälkeen kääpiöt sortivat onkalon suun. ” jätetään tänne vartijat, sen varalle että he jotenkin pääsisivät lävitse, muut menevät kertomaan kuninkaalle” Horwig käski, lähtien samalla juoksemaan joukkojensa kanssa kohti kääpiö kaivantoja. pian osa humalaisista kääpiöistä oli unohtaneet jo koko asian, mutta oli kumminkin se toinen osa joka pysyi valppaana.
Äkkiä alkoi tunnelista kuulua huutoa, kääpiöiden ja örkkien kuolin huutoja, Horwig läksi juoksemaan kohti huutoja Gron perässään. pian heidän edessään näkyi raivopäinen örkki jolla oli iso terävä keihäs, josta roikkui erirotujen pää kalloja. Yhdellä isolla iskulla hän huitaisi kääpiöltä pään pois, pää lensi laajassa kaaressa seinään päin ja pyöri lattialle. Isoon örkkiin oli osunut lukuisia varsijousen nuolia ja kirveitä, mutta se oli vieläkin pystyssä ja entistä vihaisempana. Horwig ryntäsi örkkiä päin huitoen kirveellään tappavasti.
Kun hän oli saanut kaadettua örkin juoksi Gron ja iski sitä naamaan tappaen örkin. pian taistelu oli ohitse ja Horwig vaipui taas mietteisiinsä ” taas yksi taistelu, tämä meni yllättävän hyvin. mutta olemme silti menettäneet liikaa miehiä” Horwig heräsi mietteistään ja otti maasta kuolleen örkki pomon keihään, ja läksi kulkemaan kohti huonetta jossa hän oli monesti ollut, huoneeseen joka oli pyhitetty voiton merkeille ja kuolleiden kääpiöiden muistoille
No kommentteja jatkanko näiden kirjoittamista vai pitöydynkö ihmisten parissa
Horwig hopeavasara käveli mietteliään näköisenä pitkin kaivoksen syviä tunneleita, katsellen klaanin lippuja seinillä. Hän käveli isoon huoneeseen, jonka seiniä reunustivat korkeat hyllyt. hyllyillä oli voiton merkkejä eri sodista ja kahakoista. Horwig otti käteensä kypärän joka oli kuulunut suurelle örkki päällikölle, jonka hän itse oli tappanut.
Hän vaipui muistoihinsa, jotka veivät hänet, kuumaan kesäpäivään taisteluun jossa hän oli saanut kapteenin arvonsa. Horwig johti miehiään niitylle jossa örkit olivat yllättäneet matkalla olleen kääpiö ryhmän. Vaikka kääpiöt olivat urheita ja perään antamattomia taistelijoita ja tunnettuja sitkeydestään, olivat he kuitenkin huomattavassa oli alivoimassa ja jäämässä häviölle. Kääpiöt olivat ajettu kallioita vasten niityn reunalle.
Örkkien susi ratsastajat kiertelivät aluetta tappaen aina jonkun epäonnekkaan kääpiön joka pääsi karkaamaan örkkien piirityksestä. Horwig veti ison lovisen kirveensä selästään ja huusi ” nyt pääsemme kostamaan kaiken pahan mitä vihernahat ovat meille aiheuttaneet ” Hän läksi juoksemaan taistelu huutojen saattelemina kohti vihollisia,
hän tunsi kuinka joku taputti hänen olkapäätään ja heräsi mietteistään. Horwigin vieressään seisoi hänen vanha uskollinen ystävänsä Gron Kivenheittäjä ” tule, lähdetään saliin, kuningas pitää siellä puheen” hän kertoi. kumpikin tovereista lähti kävelemään isoon saliin päin mistä kuului humalaisten kääpiöiden riitelyä ja mölyämistä. Kumpikin suuntasi lähimpään pöytään ja ottivat kolpakot, joita oli valmiina pöydässä. Gron meinasi tukehtua olueensa kun salin oven edestä kuului huuto
” Tuli ongelmia, kaivurit osuivat onkaloon. sieltä loistaa himmeää valoa, en uskaltanut lähettää ketään sisään vielä” Horwig ja Gron ryntäsivät kääpiö massan lävitse huutajan luokse ovelle. He alkoivat heti järjestää joukkoja valmiiksi lähtöön paljastuneelle onkalolle, kaksi joukkuetta kirvein ja kilvin varustautuneita kääpiöitä marssi matalaa tunnelia eteenpäin tukkien leveydellään koko tunnelin. pian he saapuivat himmeää valoa kajastavalle onkalon aukolle.
Gron kurkisti sisään aukosta ja oli tunnistavinaan soihtujen valoa. Horwig kipusi onkalon aukosta sisään muutaman urhean soturin mukana. Onkalon takana ilma oli kosteaa, ja kivet olivat oudon kasvin peitossa. Onkalon takaa paljastui suuri luola joka jatkui syvälle maan sisään. Kaukana luolan sivulla näkyi nuotiota, joita Gron oli luullut soihduiksi kaukaa katsottuna. Nuotioiden loimussa näkyi suuria hahmoja, osa hahmoista oli muita suurempia.
Pieni ryhmä läksi kävelemään kallion reunaa pitkin nuotioita kohti, pian läheiseltä nuotiolta kuului kiroilua, suuri hahmo nousi ylös ja alkoi kävellä kääpiöitä päin kantaen suurta nuijaa jossa oli ilkeän näköisiä piikkejä, nuija laahasi maata vasten jättäen siihen syviä viiltoja. Isolla hahmolla oli ihmisen iho, mutta kuitenkin niin epäsymmetriset kasvot ja se oli luonnottoman kokoinen. ” Se on jättiläinen” kuiskasi kääpiö hopeavasaran takana.
” mitäs meillä täällä on ” sanoi jättiläinen möreällä äänellä, se kumartui maahan nähdäkseen kääpiöt seinän vierestä. Kun jättiläinen kumartui, huitaisi Horwig kirveellään sitä naamaan. Jätiltä läksi irti puolet huulesta ja hampaita. Jättiläinen alkoi ulvoa ja hyppiä niin että koko luola tärisi. muita hahmoja nousi ylös nuotioilta, kun ne astelivat lähemmäs, ilmeni että osa oli örkkejä. ”Juoskaa , juoskaa äkkiä luolan suulle ” karjui Horwig, iskiessään vielä kerran ulvovaa jättiä lopettaen sen huudon ja elämän. Horwig loikkasi ensimmäisenä aukosta sisään toiselle puolelle, hänet autettiin heti ylös mutaisesta maasta. osa kääpiöistä jäi torjumaan hyökkääviä jättejä ja örkkejä,
muut juoksivat hakemaan lisää joukkoja, ja kuuluttamaan tilanteesta muille. pian he saapuivat saliin jossa kuhisi kääpiöitä jotka olivat vesiselviä kun heille selkeni tilanne. Heidät melkein tallottiin maahan kun kääpiöitä ryntäsi eteenpäin kohti onkaloa, joukko kääpiöitä tappoi nopeasti viholliset luolan suulta, heti sen jälkeen kääpiöt sortivat onkalon suun. ” jätetään tänne vartijat, sen varalle että he jotenkin pääsisivät lävitse, muut menevät kertomaan kuninkaalle” Horwig käski, lähtien samalla juoksemaan joukkojensa kanssa kohti kääpiö kaivantoja. pian osa humalaisista kääpiöistä oli unohtaneet jo koko asian, mutta oli kumminkin se toinen osa joka pysyi valppaana.
Äkkiä alkoi tunnelista kuulua huutoa, kääpiöiden ja örkkien kuolin huutoja, Horwig läksi juoksemaan kohti huutoja Gron perässään. pian heidän edessään näkyi raivopäinen örkki jolla oli iso terävä keihäs, josta roikkui erirotujen pää kalloja. Yhdellä isolla iskulla hän huitaisi kääpiöltä pään pois, pää lensi laajassa kaaressa seinään päin ja pyöri lattialle. Isoon örkkiin oli osunut lukuisia varsijousen nuolia ja kirveitä, mutta se oli vieläkin pystyssä ja entistä vihaisempana. Horwig ryntäsi örkkiä päin huitoen kirveellään tappavasti.
Kun hän oli saanut kaadettua örkin juoksi Gron ja iski sitä naamaan tappaen örkin. pian taistelu oli ohitse ja Horwig vaipui taas mietteisiinsä ” taas yksi taistelu, tämä meni yllättävän hyvin. mutta olemme silti menettäneet liikaa miehiä” Horwig heräsi mietteistään ja otti maasta kuolleen örkki pomon keihään, ja läksi kulkemaan kohti huonetta jossa hän oli monesti ollut, huoneeseen joka oli pyhitetty voiton merkeille ja kuolleiden kääpiöiden muistoille
No kommentteja jatkanko näiden kirjoittamista vai pitöydynkö ihmisten parissa