40k 13th company stoori
Lähetetty: To 27.11.2003 18:39
Yksinäiset Sudet
Kaal kyykistyi kuullessaan vaimean kolahduksen oikealta puoleltaan. Hän kääntyi nostaen kiväärinsä valmiiksi ja tähysti tarkkaavaisesti kohti romukasaa josta ääni oli tullut. Hiipien hiljaa romuja kohti hän avasi kypärässään olevan radion josta oli suora yhteys hänen laumanjohtajaansa Gordiin. ”Kuulin jotain romujen seasta” hän kuiskasi. ”Tutki se, suojaan sinua. Olen oikealla puolellasi” kuului vaimea vastaus hänen kypäränsä sisällä. Kaal kiersi kasan vasemmalle puolelle ja poisti bolterinsa varmistimen. Kun hän kurkkasi romujen toiselle puolelle hän näki taustalla Gordin ase kohotettuna ja suoraan edessään haavoittuneen, vertavuotavan, suden. Se hengitti raskaasti ja verta valui sen suupielistä. ”Eläin rukka” hän totesi surullisesti. ”Varmaan etsinyt ruokaa ja loukannut itsensä”. Vääntäessään suden niskoja nurin, ettei se kärsisi pitempään, hän kuuli radiosta vahdin vaihdon merkin.
Gord käveli hänen vierellään aina ”komentopaikkaan” saakka. Gord pujahti sisään tuhoutuneeseen Rhino-luokan kuljetus vaunuun joka palveli heidän väliaikaisena komentopaikkaan. Sisällä olivat hänen susiherransa Rath Harmaasusi, riimupappi Karethan ja kaikkien laumojen johtajat. He olivat kerääntyneet seinälle ripustetun kartan ympärille ja keskustelivat selvästi jostain erittäin tärkeästä. ”Mitä on tekeillä?” hän kysyi. ”Tiedustelijat havaitsivat kaaos kolonnan noin neljän kilometrin päässä täältä” kuului vastaus. ”Aiomme hyökätä ja tuhota sen, ennen kuin se kerkeää tänne” Rath sanoi osoittaen kartalle, keisarillisen kaartin tukikohtaa merkitsevälle kohdalle. ”Tässä” hän osoitti kartalle ”on kapeahko sola kahden harjun välissä, väijytämme heidät täällä”. Gord mutristi huuliaan ”Kuulostaa pahalta. Onko kolonna menossa kaartin tukikohtaan vai jonnekin muualle? Jos on niin vihollisella on paljon aseistusta mukana” hän totesi. ”Emme tiedä” Karethan vastasi. He suunnittelivat hyökkäys taktiikan ja keräsivät kaiken vähän mitä heillä oli.
Noin puolentoista tunnin päästä he makasivat harjun harjalla odottamassa. Hiljalleen näkyviin ilmestyi vierekkäin kaksi Rhino vaunua ja niiden perässä huoltoautoja. ”Annetaan yhden ’’päästä pakoon’’ niin voimme seurata sitä. Kaaoksella on selvästi jossain lähistöllä tukikohta” kuului joka ainoan sotilaan kypärän sisäisestä radiosta. Rath makasi myrskykynsiensä kanssa pienessä syvennyksessä jonne he mahtuivat vain juuri ja juuri. Hän tunsi kuinka hänen sydämensä alkoi hakata nopeammin ja verenmaku valui suuhun. Hän halusi rynnätä vihaamansa vihollisen kimppuun ja raadella, tappaa, heitä paljain käsin. Wulfeninkirouksen oireet valtasivat hänet ja hänen oli vaikea saada itsensä pysymään paikoillaan. Rath katsoi sotureitaan. Kaikki vaikuttivat yhtäkkiä hermostuneilta ja liikehtivät vaivaantuneen oloisina. He olivat 13 ”kirottu” komppania. Kaikki avaruussusien geenikirouksen alle vaipuneita. He olivat kuitenkin tehtävällä, heidän tuli tappaa Abaddon. Rath puristi ketjuteräistä keihästään lujemmin ja katsoi kaaos joukkoja. ”No niin. Karethan, oletko valmiina?” hän kysyi radiostaan, tietäen riimupapin kuulevan. ”Käskystäsi” kuului Karethanin lyhyt vastaus. Hän ei ikinä puhunut paljoa, mutta tarkoitti joka sanaa. Hän olisi valmis kuolemaan herransa puolesta koska tahansa. ”Kaikki, ilmoittautukaa” Rath komensi kaikkien käyttämällä taajuudella. ”Pitkähampaat, valmiina. Rhinot tähtäimessä”. ”Harmaat tappajat, valmiina. Olemme teitä vastapäätä”. ”Myrskykynsi moottoripyörät, valmiina .Olemme heidän takanaan”. Rath hymyili kypäränsä sisällä, tästä tulisi helppoa.
Rath otti yhteyden pitkähampaiden johtajaan Dareneiniin: ”Valmiina, nyt!”. Kaksi krak-rakettia sinkoutui romujen seasta kohti kuljetus vaunuja. Samalla hetkellä jolla raketit iskeytyivät tankkien panssareihin, aukesivat niiden ovet ja ulos syöksyi noin 20 petturisoturia kaaosmerkein koristelluissa haarniskoissaan. Rath hyppäsi pystyyn ja käski soturiensa valmistautua. Samaan aikaan syöksyi kolonnan selustaan viisi moottoripyörällä ajavaa susisoturia. Kun vihollinen huomasi heidät he avasivat välittömästi tulen eikä kaaossotureille jäänyt aikaa ampua heitä. Kun vihollinen suojautui pyöriä vastaan hyökkäsi heidän kimppuunsa Harmaat tappajat oikealta ja myrskykynnet vasemmalta. ”He ovat loukussa. Kareth, olet vapaa tulemaan tänne” Rath ilmoitti riimupapilleen. Hän tunsi kuinka todellisuus vääntyi hänen oikealla puolellaan. Kareth ilmestyi tyhjästä petturien taakse ja hänen Harmaat tappajansa avasivat välittömästi tulen. Taistelu oli ohi nopeasti. ”Pakoon” päästetylle rekalle annettiin vähän etumatkaa ennen kuin moottoripyörät lähtivät takaa-ajoon.
Rath käveli taistelukentällä etsien uutta olkasuojusta itselleen. Hänen vanha suojuksensa oli saanut bolterista ja makasi kauempana maassa. Hän huomasi suurehkon kaaosikonilla koristellun olkasuojan ja kiskaisi sen irti petturisotilaan ruumiista. Rath sovitti sitä oikealle olkapäälleen ja totesi sen kelpaavan oikein hyvin. Hän veti voima-veitsen tupestaan ja viilteli kaaosikonin lähes tunnistamattomaksi ennen kuin asetti olkasuojan paikalleen ja kiinnitti sen haarniskaansa.
”Rekka hälyttää apua. Meidän täytyy mennä” Kareth sanoi hänen viereltään. ”Tiedän” Rath vastasi melkein surullisen kuuloisesti. Ja he lähtivät kohti tiedustelijoiden ilmoittamaa sijaintia taas hiukan vähälukuisempina kuin ennen. ”Tämä ei taida koskaan loppua” Rath ajatteli hiljaa mielessään.
Tässä on ensimmäinen topicci jonka kirjoitan tälle foorumille!
Kommenttia kiitos...
Kaal kyykistyi kuullessaan vaimean kolahduksen oikealta puoleltaan. Hän kääntyi nostaen kiväärinsä valmiiksi ja tähysti tarkkaavaisesti kohti romukasaa josta ääni oli tullut. Hiipien hiljaa romuja kohti hän avasi kypärässään olevan radion josta oli suora yhteys hänen laumanjohtajaansa Gordiin. ”Kuulin jotain romujen seasta” hän kuiskasi. ”Tutki se, suojaan sinua. Olen oikealla puolellasi” kuului vaimea vastaus hänen kypäränsä sisällä. Kaal kiersi kasan vasemmalle puolelle ja poisti bolterinsa varmistimen. Kun hän kurkkasi romujen toiselle puolelle hän näki taustalla Gordin ase kohotettuna ja suoraan edessään haavoittuneen, vertavuotavan, suden. Se hengitti raskaasti ja verta valui sen suupielistä. ”Eläin rukka” hän totesi surullisesti. ”Varmaan etsinyt ruokaa ja loukannut itsensä”. Vääntäessään suden niskoja nurin, ettei se kärsisi pitempään, hän kuuli radiosta vahdin vaihdon merkin.
Gord käveli hänen vierellään aina ”komentopaikkaan” saakka. Gord pujahti sisään tuhoutuneeseen Rhino-luokan kuljetus vaunuun joka palveli heidän väliaikaisena komentopaikkaan. Sisällä olivat hänen susiherransa Rath Harmaasusi, riimupappi Karethan ja kaikkien laumojen johtajat. He olivat kerääntyneet seinälle ripustetun kartan ympärille ja keskustelivat selvästi jostain erittäin tärkeästä. ”Mitä on tekeillä?” hän kysyi. ”Tiedustelijat havaitsivat kaaos kolonnan noin neljän kilometrin päässä täältä” kuului vastaus. ”Aiomme hyökätä ja tuhota sen, ennen kuin se kerkeää tänne” Rath sanoi osoittaen kartalle, keisarillisen kaartin tukikohtaa merkitsevälle kohdalle. ”Tässä” hän osoitti kartalle ”on kapeahko sola kahden harjun välissä, väijytämme heidät täällä”. Gord mutristi huuliaan ”Kuulostaa pahalta. Onko kolonna menossa kaartin tukikohtaan vai jonnekin muualle? Jos on niin vihollisella on paljon aseistusta mukana” hän totesi. ”Emme tiedä” Karethan vastasi. He suunnittelivat hyökkäys taktiikan ja keräsivät kaiken vähän mitä heillä oli.
Noin puolentoista tunnin päästä he makasivat harjun harjalla odottamassa. Hiljalleen näkyviin ilmestyi vierekkäin kaksi Rhino vaunua ja niiden perässä huoltoautoja. ”Annetaan yhden ’’päästä pakoon’’ niin voimme seurata sitä. Kaaoksella on selvästi jossain lähistöllä tukikohta” kuului joka ainoan sotilaan kypärän sisäisestä radiosta. Rath makasi myrskykynsiensä kanssa pienessä syvennyksessä jonne he mahtuivat vain juuri ja juuri. Hän tunsi kuinka hänen sydämensä alkoi hakata nopeammin ja verenmaku valui suuhun. Hän halusi rynnätä vihaamansa vihollisen kimppuun ja raadella, tappaa, heitä paljain käsin. Wulfeninkirouksen oireet valtasivat hänet ja hänen oli vaikea saada itsensä pysymään paikoillaan. Rath katsoi sotureitaan. Kaikki vaikuttivat yhtäkkiä hermostuneilta ja liikehtivät vaivaantuneen oloisina. He olivat 13 ”kirottu” komppania. Kaikki avaruussusien geenikirouksen alle vaipuneita. He olivat kuitenkin tehtävällä, heidän tuli tappaa Abaddon. Rath puristi ketjuteräistä keihästään lujemmin ja katsoi kaaos joukkoja. ”No niin. Karethan, oletko valmiina?” hän kysyi radiostaan, tietäen riimupapin kuulevan. ”Käskystäsi” kuului Karethanin lyhyt vastaus. Hän ei ikinä puhunut paljoa, mutta tarkoitti joka sanaa. Hän olisi valmis kuolemaan herransa puolesta koska tahansa. ”Kaikki, ilmoittautukaa” Rath komensi kaikkien käyttämällä taajuudella. ”Pitkähampaat, valmiina. Rhinot tähtäimessä”. ”Harmaat tappajat, valmiina. Olemme teitä vastapäätä”. ”Myrskykynsi moottoripyörät, valmiina .Olemme heidän takanaan”. Rath hymyili kypäränsä sisällä, tästä tulisi helppoa.
Rath otti yhteyden pitkähampaiden johtajaan Dareneiniin: ”Valmiina, nyt!”. Kaksi krak-rakettia sinkoutui romujen seasta kohti kuljetus vaunuja. Samalla hetkellä jolla raketit iskeytyivät tankkien panssareihin, aukesivat niiden ovet ja ulos syöksyi noin 20 petturisoturia kaaosmerkein koristelluissa haarniskoissaan. Rath hyppäsi pystyyn ja käski soturiensa valmistautua. Samaan aikaan syöksyi kolonnan selustaan viisi moottoripyörällä ajavaa susisoturia. Kun vihollinen huomasi heidät he avasivat välittömästi tulen eikä kaaossotureille jäänyt aikaa ampua heitä. Kun vihollinen suojautui pyöriä vastaan hyökkäsi heidän kimppuunsa Harmaat tappajat oikealta ja myrskykynnet vasemmalta. ”He ovat loukussa. Kareth, olet vapaa tulemaan tänne” Rath ilmoitti riimupapilleen. Hän tunsi kuinka todellisuus vääntyi hänen oikealla puolellaan. Kareth ilmestyi tyhjästä petturien taakse ja hänen Harmaat tappajansa avasivat välittömästi tulen. Taistelu oli ohi nopeasti. ”Pakoon” päästetylle rekalle annettiin vähän etumatkaa ennen kuin moottoripyörät lähtivät takaa-ajoon.
Rath käveli taistelukentällä etsien uutta olkasuojusta itselleen. Hänen vanha suojuksensa oli saanut bolterista ja makasi kauempana maassa. Hän huomasi suurehkon kaaosikonilla koristellun olkasuojan ja kiskaisi sen irti petturisotilaan ruumiista. Rath sovitti sitä oikealle olkapäälleen ja totesi sen kelpaavan oikein hyvin. Hän veti voima-veitsen tupestaan ja viilteli kaaosikonin lähes tunnistamattomaksi ennen kuin asetti olkasuojan paikalleen ja kiinnitti sen haarniskaansa.
”Rekka hälyttää apua. Meidän täytyy mennä” Kareth sanoi hänen viereltään. ”Tiedän” Rath vastasi melkein surullisen kuuloisesti. Ja he lähtivät kohti tiedustelijoiden ilmoittamaa sijaintia taas hiukan vähälukuisempina kuin ennen. ”Tämä ei taida koskaan loppua” Rath ajatteli hiljaa mielessään.
Tässä on ensimmäinen topicci jonka kirjoitan tälle foorumille!
Kommenttia kiitos...
