40k: Bloodit osa.1 (fix.)
Lähetetty: Ke 17.12.2003 17:09
Minun Wh 40.000 tarina...
tämä on tarkoitettu kouluun ylim. työksi äikän tunnille!
älkää välittäkö kirjoitus virheistä tai jos jokin asia on väärin kerrottu
tarina saa jatkoa (2.osa) ja muuttuukin hieman viellä! en tarkastanut tuota viellä kunnolla...
mutta tuossa olisi alku tarinalle...
BLOOD ANGEL's
Kaikki alkoi siitä kirkkaasta päivästä (jos sitä nyt kirkkaaksi voi sanoa)
Lensimme yli suuren saastuneen meren kohti päämääräämme jote kukaa ei viellä tiennyt. Olimmehan olleet juuri istumassa ja nauramassa bunkkerissa väliaikaisessa tukikohdassa kunnes se alkoi, joukkueen komentaja tuli huutamaan ovelle "kypärät päähän ja aseet kouraan nyt lähdetään. Kaikki ukkoslintuihin."
Bolterit kourassa me 100 21.th joukkuuen sotilasta juoksimme kohti lähtöpaikkaa ja täytimme 5 konetta. Viellä 1 koneeseen ahtautui pieni Tuhoase tiimi.
KRROOOGHHH HRUUUHH!!!
Kone aloitti laskeutumisen tuntemattomaan kohteeseemme. Nyt komentaja jo antoi neuvot meille kypärien kautta "Juoksemme suoraan edessä näkyvään bunkkeriin kun kone laskeutuu. Älkää katsoko taaksenne tai pysähdelkö sillä Ukkoslinnut suojaavat meitä jos on tarvis." Nuo sanat tulivat komentaja Verisilmän suusta niin ytimekkäästi, hän taisi yrittää rohkaista meitä johonkin vaikeampaan. HRUUUH KROGH HRUUH!! Kone laskeutui ja luukku aukesi. Kirkas auringon paiste sokaisi hetkeksi kunnes hahmotin edessä näkyvän suuren bunkkeri, komento keskuksen tapaisen rakennuksen juoksuhautojen takana. Aloimme juosta kunnes alkoi jokin pelätty. Kiväärien laukauksia ja satunnaisia mölvintöjä sekä huutoja. ÖRKKEJÄ! Ne vihreät tappajat ajattelin juostessani bunkkeriin. Juuri ennen ovea ajattelin että selvisin kunnes kuului: FHIUUUUUUH! Örkkien heittimen kranaatti putosi ihan oven viereen. Lensin räjähdyksestä hieman maahan mutta huomasin vierelläni juosseen raketinheitin Marinen ilmeisesti pyörtyneen, kranaatti oli pudonnut liian lähelle. Otin raketinheittimen kainaloon ja raahasin Marinen ovesta sisään.
Sisälle päästyttyään haavoittunut sotilas vietiin suoraan hoitoon. Hetken kuluttua alettiin laskemaan haavoittuneita "2 kuollutta ja 3 haavoittunutta, mutta taistelukuntoista sotilasta!"
Tunnin sisällä aloimme kerääntyä omiin joukkoihimme kunnes yhtäkkiä takaani kuului "kiitos" kun yksi Marine riisui kypäränsä näin hänellä olevan side päässään joka oli hieman veressä. "kiitos kun autoit minut turvaan" Hän sanoi viellä. "Kaikki keisarin puolesta" Sanoin takaisin. Hän lähti viellä tokaisten "olen henkeni sinulle velkaa!"
Seuraavina tunteina vain istuimme hiljaa, toiset puhuivat mitä täällä tulisi tapahtumaan ja mitä olisi vastassa.
Kunnes se tapahtui taas! Komentaja tuli hakemaan meitä. Kuljimme muutamat rappuset alaspäin maan alle isoon halliin.Hallin seinillä oli haudattuja Marineita ja Veren tunnuksia sekä kuoleman komppanian lippuja.
Hallissa oli jo olkamerkeistä näkyen 26.th kompanja heitäkin satakunta miestä. Etäällämpänä oli mustat Kuoleman komppanian miehet. 7 päisen joukon keskellä näkyi Veri enkeleiden Chaplain heilutellen Crozius Arcaniumia kädessään. Hakeuduimme omaan paikkaamme kunnes alkoi kuulua outoa Kuminaa ja metallin kalsketta. Sivuovesta tuli 6 Ylvästä Terminaattoria aseinaan heillä oli Sähkökynsiä ja myrsky kivääreitä. Yksi heistä kantoi mukanaan sähkövasaraa tuota koneiden pelottavaa tuhoajaa. Toisella oli Automaatti kanuuna jolla saatiin ammutta pieni rivi ukkoja hetkessä! Terminaattorien komentajalla oli suuri voimamiekka ja myrskykivääri käsissään hän kantoi myös terminaattorien tunnuslippua selässään. Terminaattoreilla oli myös monia kunniamerkkejä edellisistä taisteluista, kuten myös kolhuja taisteluista.
Yhtäkkiä kuului torven törähdys! se tarkoitti hiljenemmistä. Hallista himmeni valot, mutta hallin edessä oleva alttarin tapainen oli valon keskipisteenä.
Soturit jotka jo olivat hallissa alkoivat huutaa Grigorn Mustakoura. Huuto kuului siihen asti kun Grigorn nousi alttarin eteen ja nosti kätensä ylös jolloin kaikki hiljeni. Grigorn oli kooltaan soturi siinä missä muutkin. Vyötäisillä hän kantoi jonkinlaista kirjaa ja suurta tapparaa muistuttavaa voima-asetta. Toisessa kädessä hänellä oli suuri musta voimakäsi jonka päälle oli asetettu Myrskykivääri. Pitkät mustat hiukset olivat ponihännällä siististi kammattuna suuren sudennahka viitan päällä joka ylsi melkein maahan. Hän puhui "Tappajat, te verenhimoiset soturit olemme täällä puolustamassa keisaria! Keisariamme joka auttaa ja suojaa meitä! Tänään soturit, tänään me taistelemme kovasti loppuun asti. Meitä ei ole paljon, mutta meillä on tahto ja määränpää. Pihalla juoksevat öRKIT ovat vain tappamassa ilman toivoa tai tulevaisuutta." Tuo sana Örkit sai hallissa kuulumaan kohahduksen sotilaista kunnes Kenraali Grigorn jatkoi "Tiedustelijamme kertoi juuri että örkkejä on miltei 600 sekä heidän pienet koneensa mukaan luettuna." Kenraali lopetti. Hetken sananvaihdon jälkeen Mustakouran vierelle nousi molempien kompanjoiden komentajat jakamaan käskyä. "21.th kompanja ottaa juoksuhautojen vasemman puolen ja 26.th kompanja ottaa oikean puolen. Isot aseet eli 10 miestä kannatte tuhoaseenne bunkkerin päälle rakennettuihin suojiin josta tykitätte kaiken mahdollisen vihreän."
"Kuoleman kompanja ja Terminaattorit tietävät tehtävänsä!"
Grigorn lisäsi viellä "2 tuntia aikaa valmistua jolloin alamme ryhmittämään juoksuhautoja"
Tuon sanan jälkeen aloimme huutamaan "VERTA, VERTA, VERTA"
Aika kului hiljalleen ja 15.min ennen ryhmittymistä laitoimme jo kypärät päähän ja istuimme hiljaa...
tämä on tarkoitettu kouluun ylim. työksi äikän tunnille!
älkää välittäkö kirjoitus virheistä tai jos jokin asia on väärin kerrottu
tarina saa jatkoa (2.osa) ja muuttuukin hieman viellä! en tarkastanut tuota viellä kunnolla...
mutta tuossa olisi alku tarinalle...
BLOOD ANGEL's
Kaikki alkoi siitä kirkkaasta päivästä (jos sitä nyt kirkkaaksi voi sanoa)
Lensimme yli suuren saastuneen meren kohti päämääräämme jote kukaa ei viellä tiennyt. Olimmehan olleet juuri istumassa ja nauramassa bunkkerissa väliaikaisessa tukikohdassa kunnes se alkoi, joukkueen komentaja tuli huutamaan ovelle "kypärät päähän ja aseet kouraan nyt lähdetään. Kaikki ukkoslintuihin."
Bolterit kourassa me 100 21.th joukkuuen sotilasta juoksimme kohti lähtöpaikkaa ja täytimme 5 konetta. Viellä 1 koneeseen ahtautui pieni Tuhoase tiimi.
KRROOOGHHH HRUUUHH!!!
Kone aloitti laskeutumisen tuntemattomaan kohteeseemme. Nyt komentaja jo antoi neuvot meille kypärien kautta "Juoksemme suoraan edessä näkyvään bunkkeriin kun kone laskeutuu. Älkää katsoko taaksenne tai pysähdelkö sillä Ukkoslinnut suojaavat meitä jos on tarvis." Nuo sanat tulivat komentaja Verisilmän suusta niin ytimekkäästi, hän taisi yrittää rohkaista meitä johonkin vaikeampaan. HRUUUH KROGH HRUUH!! Kone laskeutui ja luukku aukesi. Kirkas auringon paiste sokaisi hetkeksi kunnes hahmotin edessä näkyvän suuren bunkkeri, komento keskuksen tapaisen rakennuksen juoksuhautojen takana. Aloimme juosta kunnes alkoi jokin pelätty. Kiväärien laukauksia ja satunnaisia mölvintöjä sekä huutoja. ÖRKKEJÄ! Ne vihreät tappajat ajattelin juostessani bunkkeriin. Juuri ennen ovea ajattelin että selvisin kunnes kuului: FHIUUUUUUH! Örkkien heittimen kranaatti putosi ihan oven viereen. Lensin räjähdyksestä hieman maahan mutta huomasin vierelläni juosseen raketinheitin Marinen ilmeisesti pyörtyneen, kranaatti oli pudonnut liian lähelle. Otin raketinheittimen kainaloon ja raahasin Marinen ovesta sisään.
Sisälle päästyttyään haavoittunut sotilas vietiin suoraan hoitoon. Hetken kuluttua alettiin laskemaan haavoittuneita "2 kuollutta ja 3 haavoittunutta, mutta taistelukuntoista sotilasta!"
Tunnin sisällä aloimme kerääntyä omiin joukkoihimme kunnes yhtäkkiä takaani kuului "kiitos" kun yksi Marine riisui kypäränsä näin hänellä olevan side päässään joka oli hieman veressä. "kiitos kun autoit minut turvaan" Hän sanoi viellä. "Kaikki keisarin puolesta" Sanoin takaisin. Hän lähti viellä tokaisten "olen henkeni sinulle velkaa!"
Seuraavina tunteina vain istuimme hiljaa, toiset puhuivat mitä täällä tulisi tapahtumaan ja mitä olisi vastassa.
Kunnes se tapahtui taas! Komentaja tuli hakemaan meitä. Kuljimme muutamat rappuset alaspäin maan alle isoon halliin.Hallin seinillä oli haudattuja Marineita ja Veren tunnuksia sekä kuoleman komppanian lippuja.
Hallissa oli jo olkamerkeistä näkyen 26.th kompanja heitäkin satakunta miestä. Etäällämpänä oli mustat Kuoleman komppanian miehet. 7 päisen joukon keskellä näkyi Veri enkeleiden Chaplain heilutellen Crozius Arcaniumia kädessään. Hakeuduimme omaan paikkaamme kunnes alkoi kuulua outoa Kuminaa ja metallin kalsketta. Sivuovesta tuli 6 Ylvästä Terminaattoria aseinaan heillä oli Sähkökynsiä ja myrsky kivääreitä. Yksi heistä kantoi mukanaan sähkövasaraa tuota koneiden pelottavaa tuhoajaa. Toisella oli Automaatti kanuuna jolla saatiin ammutta pieni rivi ukkoja hetkessä! Terminaattorien komentajalla oli suuri voimamiekka ja myrskykivääri käsissään hän kantoi myös terminaattorien tunnuslippua selässään. Terminaattoreilla oli myös monia kunniamerkkejä edellisistä taisteluista, kuten myös kolhuja taisteluista.
Yhtäkkiä kuului torven törähdys! se tarkoitti hiljenemmistä. Hallista himmeni valot, mutta hallin edessä oleva alttarin tapainen oli valon keskipisteenä.
Soturit jotka jo olivat hallissa alkoivat huutaa Grigorn Mustakoura. Huuto kuului siihen asti kun Grigorn nousi alttarin eteen ja nosti kätensä ylös jolloin kaikki hiljeni. Grigorn oli kooltaan soturi siinä missä muutkin. Vyötäisillä hän kantoi jonkinlaista kirjaa ja suurta tapparaa muistuttavaa voima-asetta. Toisessa kädessä hänellä oli suuri musta voimakäsi jonka päälle oli asetettu Myrskykivääri. Pitkät mustat hiukset olivat ponihännällä siististi kammattuna suuren sudennahka viitan päällä joka ylsi melkein maahan. Hän puhui "Tappajat, te verenhimoiset soturit olemme täällä puolustamassa keisaria! Keisariamme joka auttaa ja suojaa meitä! Tänään soturit, tänään me taistelemme kovasti loppuun asti. Meitä ei ole paljon, mutta meillä on tahto ja määränpää. Pihalla juoksevat öRKIT ovat vain tappamassa ilman toivoa tai tulevaisuutta." Tuo sana Örkit sai hallissa kuulumaan kohahduksen sotilaista kunnes Kenraali Grigorn jatkoi "Tiedustelijamme kertoi juuri että örkkejä on miltei 600 sekä heidän pienet koneensa mukaan luettuna." Kenraali lopetti. Hetken sananvaihdon jälkeen Mustakouran vierelle nousi molempien kompanjoiden komentajat jakamaan käskyä. "21.th kompanja ottaa juoksuhautojen vasemman puolen ja 26.th kompanja ottaa oikean puolen. Isot aseet eli 10 miestä kannatte tuhoaseenne bunkkerin päälle rakennettuihin suojiin josta tykitätte kaiken mahdollisen vihreän."
"Kuoleman kompanja ja Terminaattorit tietävät tehtävänsä!"
Grigorn lisäsi viellä "2 tuntia aikaa valmistua jolloin alamme ryhmittämään juoksuhautoja"
Tuon sanan jälkeen aloimme huutamaan "VERTA, VERTA, VERTA"
Aika kului hiljalleen ja 15.min ennen ryhmittymistä laitoimme jo kypärät päähän ja istuimme hiljaa...
Yleisesti tarina on todella hyvä, itse ainakin pidin siitä. Tapahtumat ainakin pystyin kuvittelemaan selvästi, ja se on aina hyvä asia. Mallikasta, kirjoita vain lisää. En olisi muuten edes normaalisti kiinnittänyt noihin ylläoleviin asioihin huomiota, mutta nyt oli pakko jos aiot käyttää tuota äidinkielen aineena. Sori. Mutta nuo todella pienet virheet kun muotoilet uudestaan niin en pahemmin löytäisi tuosta mitään tunnelmaapilaavaa. Hienoa, tällaista näiden pitäisikin olla.
Välillä hieman päässä sumenee ja aloitetaan teurastus, loppu aika yritetään hillitä itseään... mutta kuten edellä sanottiin, tuota asiaa ei sanota ääneen... totuus se kuitenkin on... ja tuon verenhimon voi MYÖS ymmärtää halulla päästä lähitaisteluun...