Tarinani prologi [dark angeleitä..]
Lähetetty: Pe 19.12.2003 17:08
Dark angeleideni fluffia hieman kirjoittelin ja prologin sain valmiiksi. Jos joku jaksaa sen loppuun lukea, voi kertoa mielipiteitään sekä parannusehdotuksiaan. Jatkoa prologiin seuraa, kunhan sen saan kirjoitettua.
Prologi
Vihreät voimahaarniskan peittämät sormet rummuttivat metallisen istuimen
käsinojaa, jättäen siihen pieniä lommoja. Ne olivat pitkät ja vahvat sormet.
Yht' äkkiä naputus loppui. Sormet nousivat käsinojalta ja työntyivät pieneen
rasiaan, vetäen sieltä ulos pienen savukkeen. Yllättävän tarkasti nuo sormet
toimivat vaikka näyttivätkin paksuilta ja kömpelöiltä. Nyt pimeydestä ilmestyi
toinenkin käsi. Uudessa kädessä oli hopeinen pieni sytytin. Sytytintä pitelevä
käsi sytytti sytyttimen ja pieni valokehä ilmaantui sytyttimen ympärille. Ensin
valo oli pieni ja heikko, mutta se kasvoi ja vahveni ja kohta näkyviin ilmestyi pää.
Kasvot olivat arpien ja ruhjeiden peittämät, ja niistä kuvastui vuosien ajan
tukahdutetut tunteet. Hiukset olivat kurinalaisen lyhyet ja ruskeat kuin kuusipuun
kaarna. Miehen silmät olivat siniset ja kirkkaat, kuitenkaan niistä ei kuvastunut
minkäänlaista iloa tai hyvänolon tunnetta. Rauhallisesti hän työnsi tupakan
suuhunsa ja sytytti sen. Pieni savupilvi levisi siitä ympäri miehen kavoja, mutta
se ei vaikuttanut hänen ilmeeseensä mitenkään.
Punainen valo syttyi oven päälle, huoneen nurkkaan. Mies tumppasi savukkeen
pieneen marmoriseen tuhkakuppiin, veti syvään henkeä ja nousi tuolistaan. Hän
asteli punaisen lampun alle, oven eteen. Nyt mies näkyi kokonaan ja hänen koko
vartalonsa oli vihreän voimahaarniskan peitossa. Myös hänen olkasuojansa olivat
vihreät, mutta niitä komistivat valkoiset siivekkäät miekat. Lanteilla hänellä roikkui
luunvärinen liina ja ympäri haarniskaa oli kultaisia kunniamerkkejä. Vyöllä hänellä
roikkui voimamiekka ja bolt-pistooli. Mies raapi otsaansa, painoi seinässä olevaa
nappia ja käveli ovesta.
Uusi huone oli valoisa ja kotoisan tuntuinen. Nurkissa oli vihreitä ruukkukasveja
ja muutamia vesialtaita oli ympäri huonetta. Altaan reunat olivat sileää kiveä,
kun taas lattia ja katto olivat vihreää marmoria. Myös muutamia pylväitä oli huoneen
keskellä. Ne oli valmistettu lasista ja niiden sisällä kulkivat siniset säteet.
Mies käveli pylväiden luo ja toinen mies saapui hänen luokseen. Saapunut mies oli
myös pukeutunut vihreään voimahaarniskaan, mutta hän oli paljon nuorempi kuin
arpikasvoinen mies. Hänen voimahaarniskassaan ei ollut yhtä paljon kunniamerkkejä,
mutta samanlainen luunvärinen liina hänellä oli. Hänen kasvonsa olivat pitkät ja
hoikat, mutta samalla vahvat ja päättäväiset. Miehen hiukset olivat kullan keltaiset
ja hänen silmänsä olivat smaragdin vihreät. Keltahiuksinen mies tervehti vanhempaa
arpikasvoista miestä.
-Ryhmänjohtaja Enos Labansson ilmoittautuu Mestari Edenhouselle. Keltatukkainen mies,
Enos Labansson sanoi.
-Lepo, ryhmäjohtaja. Ovatko joukkonne valmiit? Kysyi Mestari Edenhouse, väsyneellä ja
yksitoikkoisella äänellään.
-Kyllä Sir! He ovat kokoontuneet pihalle, valmiina taistelemaan viimeiseen mieheen. Vastasi
Enos.
-Loistavaa! Tervehdykseni aika on kohta. Sanoi Mestari Edenhouse.
-Kyllä, parveke on valmis teitä varten. Lähetämme sanan Ukkoslintujen piloteille, saavat valmistautua
lennättämään meidät pesälle. Virkkoi Enos, äänessään vakava ja horjumaton sävy.
-Kiitos teille. Olette saaneet kaiken valmiiksi. Keisarin siunausta ja onnea taisteluun. Toivotti
Mestari Edenhouse.
-Olkoon Keisari myös teidän kanssanne! Ja sujukoon taistelu kohdallanne ongelmitta!
Ryhmänjohtaja Enos Labansson kuittaa! Sanoi Enos.
-Jatkakaa! Huusi Mestari Edenhouse.
Keskustelun loputtua painoi Enos nappia seinässä, joka aukaisi oven parvekkeelle. Miehet
kävelivät ulos kauniista pylväshuoneesta, viileään ulkoilmaan. Parvekkeella Enos sulki oven
ja jäi seisomaan oven vierelle, kun taas Mestari Edenhouse kulki parvekkeen reunalle. Mestari
katsoi kaiteen yli ja näki suuren joukon Space Marine sotilaita. Jokaisella kädessään Boltteri ja
päällään voimahaarniska. Sotilaiden seassa oli myös Rhino ja Predator tankkeja, Land speeder
kiitureita, Scout-Tiedustelijoita, Terminator sotureita sekä raskas Land raider tankki. Mestari näytti
oikein tyytyväiseltä näkyyn, melkein pieni hymy käväisi hänen kasvoillaan mutta Edenhouse sai hallittua
tunteensa. Hän nosti kaiteella lepäävän mikrofonin ja kiinnitti sen voimahaarniskansa kaulukseen.
Juhlallisesti hän kohotti kätensä ja huusi:
-Te olette saapuneet, valmiina taisteluun, pelottomana valmiina puolustamaan ihmisyyttä, kotiplaneettaanne
sekä keisaria! Keisarin nimeen, älköön pelko teidän mieltänne vallatko!
Tämän sanottuaan Mestari irrotti mikin kauluksestaan, laski sen takaisin kaiteelle ja harppoi Enoksen luo.
-Aloittakaa joukkojen lastaus, pahoin pelkään silti etteivät nämä kunnialliset sotilaat tule enään näkemään
kotiaan...
Prologi
Vihreät voimahaarniskan peittämät sormet rummuttivat metallisen istuimen
käsinojaa, jättäen siihen pieniä lommoja. Ne olivat pitkät ja vahvat sormet.
Yht' äkkiä naputus loppui. Sormet nousivat käsinojalta ja työntyivät pieneen
rasiaan, vetäen sieltä ulos pienen savukkeen. Yllättävän tarkasti nuo sormet
toimivat vaikka näyttivätkin paksuilta ja kömpelöiltä. Nyt pimeydestä ilmestyi
toinenkin käsi. Uudessa kädessä oli hopeinen pieni sytytin. Sytytintä pitelevä
käsi sytytti sytyttimen ja pieni valokehä ilmaantui sytyttimen ympärille. Ensin
valo oli pieni ja heikko, mutta se kasvoi ja vahveni ja kohta näkyviin ilmestyi pää.
Kasvot olivat arpien ja ruhjeiden peittämät, ja niistä kuvastui vuosien ajan
tukahdutetut tunteet. Hiukset olivat kurinalaisen lyhyet ja ruskeat kuin kuusipuun
kaarna. Miehen silmät olivat siniset ja kirkkaat, kuitenkaan niistä ei kuvastunut
minkäänlaista iloa tai hyvänolon tunnetta. Rauhallisesti hän työnsi tupakan
suuhunsa ja sytytti sen. Pieni savupilvi levisi siitä ympäri miehen kavoja, mutta
se ei vaikuttanut hänen ilmeeseensä mitenkään.
Punainen valo syttyi oven päälle, huoneen nurkkaan. Mies tumppasi savukkeen
pieneen marmoriseen tuhkakuppiin, veti syvään henkeä ja nousi tuolistaan. Hän
asteli punaisen lampun alle, oven eteen. Nyt mies näkyi kokonaan ja hänen koko
vartalonsa oli vihreän voimahaarniskan peitossa. Myös hänen olkasuojansa olivat
vihreät, mutta niitä komistivat valkoiset siivekkäät miekat. Lanteilla hänellä roikkui
luunvärinen liina ja ympäri haarniskaa oli kultaisia kunniamerkkejä. Vyöllä hänellä
roikkui voimamiekka ja bolt-pistooli. Mies raapi otsaansa, painoi seinässä olevaa
nappia ja käveli ovesta.
Uusi huone oli valoisa ja kotoisan tuntuinen. Nurkissa oli vihreitä ruukkukasveja
ja muutamia vesialtaita oli ympäri huonetta. Altaan reunat olivat sileää kiveä,
kun taas lattia ja katto olivat vihreää marmoria. Myös muutamia pylväitä oli huoneen
keskellä. Ne oli valmistettu lasista ja niiden sisällä kulkivat siniset säteet.
Mies käveli pylväiden luo ja toinen mies saapui hänen luokseen. Saapunut mies oli
myös pukeutunut vihreään voimahaarniskaan, mutta hän oli paljon nuorempi kuin
arpikasvoinen mies. Hänen voimahaarniskassaan ei ollut yhtä paljon kunniamerkkejä,
mutta samanlainen luunvärinen liina hänellä oli. Hänen kasvonsa olivat pitkät ja
hoikat, mutta samalla vahvat ja päättäväiset. Miehen hiukset olivat kullan keltaiset
ja hänen silmänsä olivat smaragdin vihreät. Keltahiuksinen mies tervehti vanhempaa
arpikasvoista miestä.
-Ryhmänjohtaja Enos Labansson ilmoittautuu Mestari Edenhouselle. Keltatukkainen mies,
Enos Labansson sanoi.
-Lepo, ryhmäjohtaja. Ovatko joukkonne valmiit? Kysyi Mestari Edenhouse, väsyneellä ja
yksitoikkoisella äänellään.
-Kyllä Sir! He ovat kokoontuneet pihalle, valmiina taistelemaan viimeiseen mieheen. Vastasi
Enos.
-Loistavaa! Tervehdykseni aika on kohta. Sanoi Mestari Edenhouse.
-Kyllä, parveke on valmis teitä varten. Lähetämme sanan Ukkoslintujen piloteille, saavat valmistautua
lennättämään meidät pesälle. Virkkoi Enos, äänessään vakava ja horjumaton sävy.
-Kiitos teille. Olette saaneet kaiken valmiiksi. Keisarin siunausta ja onnea taisteluun. Toivotti
Mestari Edenhouse.
-Olkoon Keisari myös teidän kanssanne! Ja sujukoon taistelu kohdallanne ongelmitta!
Ryhmänjohtaja Enos Labansson kuittaa! Sanoi Enos.
-Jatkakaa! Huusi Mestari Edenhouse.
Keskustelun loputtua painoi Enos nappia seinässä, joka aukaisi oven parvekkeelle. Miehet
kävelivät ulos kauniista pylväshuoneesta, viileään ulkoilmaan. Parvekkeella Enos sulki oven
ja jäi seisomaan oven vierelle, kun taas Mestari Edenhouse kulki parvekkeen reunalle. Mestari
katsoi kaiteen yli ja näki suuren joukon Space Marine sotilaita. Jokaisella kädessään Boltteri ja
päällään voimahaarniska. Sotilaiden seassa oli myös Rhino ja Predator tankkeja, Land speeder
kiitureita, Scout-Tiedustelijoita, Terminator sotureita sekä raskas Land raider tankki. Mestari näytti
oikein tyytyväiseltä näkyyn, melkein pieni hymy käväisi hänen kasvoillaan mutta Edenhouse sai hallittua
tunteensa. Hän nosti kaiteella lepäävän mikrofonin ja kiinnitti sen voimahaarniskansa kaulukseen.
Juhlallisesti hän kohotti kätensä ja huusi:
-Te olette saapuneet, valmiina taisteluun, pelottomana valmiina puolustamaan ihmisyyttä, kotiplaneettaanne
sekä keisaria! Keisarin nimeen, älköön pelko teidän mieltänne vallatko!
Tämän sanottuaan Mestari irrotti mikin kauluksestaan, laski sen takaisin kaiteelle ja harppoi Enoksen luo.
-Aloittakaa joukkojen lastaus, pahoin pelkään silti etteivät nämä kunnialliset sotilaat tule enään näkemään
kotiaan...
Prologina aika perustavaa laatua, ei mitään yllätystä tai vastaavaa... laatu säilyi koko tekstin ajan... tosin sinä käytit mielestäni hieman kliseistä kuvaus-tyyliä monesta asiasta, mutta sama tuo... *heh*
Eli polttavatko SM't savukkeita? Uskoisin etteivät he hirveästi kostu moisten poltosta, saa niitä mistään tai ole koskaan tottuneet niitä polttamaan (ovat kuitenkin "kaapattu" planeetoiltaan jo nuorina, joten pinttyneitä tapoja tuskin on ehtinyt tulla)... voit tietenkin oikaista minua tässä...