Sotavasara.net

Juu eli täs ois nyt fluffia gobbo armeijalleni. On vähän lattea ja tylsähkö, mutta koittakaa nauttia.

Sinisen Kuun Johtaja


1. Yllätyshyökkäys

Grashnak katseli sinistä taivasta, joka kaartui koko maailman yläpuolelle. Sitten hä-
nen katseensa kohdistui kaukana häämöttävään vuoreen, jossa sijaitsi Khazad-Zark.
Hän aikoi vallata tunnetun Khazad-Zarkin, kääpiöiden mahtavan linnoituksen, jonka valtausta hän oli suunnitellut koko elämänsä. Hän oli koonnut tuhansia ja tuhansia
yöhiisejä marssimaan Sinisen Kuun lipun alle sotaan, vuodattamaan kääpiöiden verta. Hänen armeijassaan oli tavallisten yöhiisien lisäksi hiisien susipoikia, keihässukkia (nä-
mä ovat hiisien keihäänheittäjiä), muutama peikko, katapultti ja jättiläinen. Hän arveli kaatavansa Khazad-Zarkin riimuilla suojatut kiviportit näillä joukoilla, joita hän oli koonnut jo jonkin aikaa.

Grashnak oli pukeutunut siniseen kaapuun, joka osoitti, että hän kuului Sinisen Kuun heimoon, jonka ylväs (tai niin ylväs kuin hiisi voi olla) johtaja hän oli. Vyöllään hänellä oli taistelujen kuluttama ja tylsyttämä kirves. Selässään hän kantoi kilpeään, jossa komeili sininen kuu, Sinisen Kuun heimon merkki. Grashnakin naamassa komeili taiste-
lun arpeja, jotka olivat tulleet lukuisissa yhteen otoissa kääpiöiden kanssa. Grashnakilla oli myös luonnollisesti iso nenä. Kaulassaan Grashnak kantoi sinistä medaljonkia, joka esitti kuuta.

" Grashnak! Grashnak! " kuului hänen takaansa. Se oli Grashnakin susipoikien ko-
mentaja, Tarnak Lihakirves, hieman pullea, mutta mahtava susiratsastaja ja taistelija.
Tarnakilla oli yllään sudentalja ja kypärä päässään. Kirvestään, jota hän kutsui Lihakir-
veeksi, hän raahasi perässään. " Mitä asiaa Tarnak ?" Grashnak ärähti. " Mun susipojat,
jotka lähetin käskys mukaan tiedustelee, on löytäny kääpiöitä Khazad-Zarkin ulkopuo-
lelta ", Tarnak tokaisi. Grashnak säpsähti. " Mistä? Mistä? " Grashnak sanoi hullunkiil-
to silmissä. " Ööö... mikä se Hopeinen kääpiötie olikaan, jostain semmoisesta. Täältä vähän pohjoseen ", Tarnak sanoi. " Se paikka o Vanhan kääpiön Hopeatie. Montaks
kääpiötä siel on ?" Grashnak kysyi. " Ei niit nyt tainu paljoo olla, vissii viiskyt kää-
piötä ", Tarnak sanoi ja kaivoi nenäänsä samalla. Grashnak oli hiljaa hetken aikaa. Tar-
nak tuijotti häntä ja raapi takamustaan samalla. " Tarnak ", Grashnak sanoi yhtäkkiä. " Mitä pomo ?" Tarnak sanoi ja lopetti raapimisen. " Ota 20 susipoikaa mukaasi ja mee
sille Hopeatielle edeltä. Mä tuun perästä ", Grashnak sanoi ja irvisti häijysti.

Susipojat lähtivät edeltä Tarnakin johdolla. Grashnak otti 100 hiittä mukaansa, koska hän hyvin tiesi, että Tarnak, saatikka hänen susipoikansa, eivät osaa laskea hyvin. Näin lähti sata sinisiin kaapuihin sonnistautunutta hiittä tekemään yllätyshyökkäystä Vanhan kääpiön Hopeatielle.

Muutamaa tuntia myöhemmin Grashnak saapui hiisiensä kanssa Tarnakin luokse.
" Missä ne ovat? Kaipaan jo kääpiöiden lahtaamista ", Grashnak sanoi. " Ne ovat py-
sähtyneet lepäämään. Jos saisimme jousihiidet kummallekin puolelle tietä, niin se antai-
si mahtavan lisäyksen susipoikien hyökkäykseen ", Tarnak tokaisi. " Ei hassumpi ajatus kaveriseni ", Grashnak sanoi. " Meiän täytyy toimii nopsasti, etteivät kääpiöt lähde liik-
keelle ", Grashnak sanoi. " Tosi juttu. Menen jo valmistaa mun susipojat hyökkäyk-
seen ", Tarnak sanoi. " Kuuntele ensin suunnitelmani idiootti ", Grashnak sanoi Tarnakille. Grashnak selitti suunnitelmansa Tarnakille, vaikka tämä ei meinannut tajuta mitään. Lopulta Grashnak sai selitettyä Tarnakille suunnitelmansa.

Jousihiidet asettuivat kummallekin puolelle tietä. Grashnak oli keihäshiisien kanssa valmiina hyökkäämään. Tarnak tulisi Hopeatietä myöten apuun. Kääpiöt eivät aavistaneet mitään vaan juttelivat iloisesti ja joivat oluttaan. Heillä oli jonkin sortin arkku mukanaan, jossa Grashnak epäili olevan kultaa.
Yhtäkkiä kääpiöiden päälle satoi nuolia kuin vettä. Vain muutama kääpiö kuoli nuolisateeseen hiisien huonon ampumataidon takia. " Hiisejä! Hiisejä! " huusi joku kääpiöistä. Sitten hyökkäsivät Grashnak ja hänen keihäshiidet. Kääpiöt olivat jo menneet puolustusasemiin ja valmiina kohtamaan hiidet. Grashnak juoksi hiisijoukon edessä huutaen: " Kuolema kääpiöille !" . Hiidet vastasivat huutoon. Sitten hiidet pääsivät taistelun makuun. Grashnak iski yhtä kääpiötä kirveellään päähän, jonka johdosta kääpiön verta pärskähti hänen naamalleen. Hiidet työnsivät pitkät keihäät kääpiöiden panssareihin haavoittaen joitakin kääpiöitä. Kääpiöt vastasivat hiisien iskuun raskailla kirveen iskuilla, joihin kuoli enemmän hiisiä kuin kääpiöitä hiisien iskuihin. Kääpiöitten varsijousimiehet tulittivat jousihiisejä.

Grashnak oli päässyt selvästikin kääpiöiden veren makuun. Hän iski kääpiöitä kirveellään kuin viimeistä päivää. Hän torjui kaikki iskut mitkä hänen päälleen langetettiin ja iski vielä raivokkaammin takaisin. Hän näki kuinka hänen hiisiensä taistelutahto oli laantumassa. " Kuolema kääpiöille! Kunniaa Siniselle Kuulle!" Grashnak karjui kuolaa suusta pärskyen. Hiidet toistivat Grashnakin huudon ja kävivät vielä raivokkaammin taistoon.

Grashnak näki yhden kääpiön, jolla oli hienompi panssari kuin muilla kääpiöillä. Kää-
piö iski suurella kirveellään hiisejä kuoliaaksi helposti. Grashnak näki Khazad-Zarkin merkin kääpiön panssarissa. Hänen sisällään alkoi kiehua ja hän kävi kirves ilmassa huutaen kääpiön kimppuun. Grashnak iski kirveellään kääpiötä, mutta tämä väisti ja iski kirveellään Grashnakia päin, mutta kokenut hiisi torjui sen kilvellään. Sit-
ten kummatkin iskivät kirveensä yhteen, jonka johdosta kipinät sinkoilivat. Yhtäkkiä kääpiö iski kirveen pois Grashnakin kädestä, jonka johdosta hiisikaatui. " Kuole saastainen hiisi ", kääpiö sanoi ja nosti kirveensä ilmaan.

Yhtäkkiä kääpiön jalkaan lensi keihäs. Kääpiö karjahti hoippuroi taaksepäin. Tarna-
kin susipojat tulivat apuun. Sudet olivat nopeita ja pääsivät iskemään voimakkaasti. Tarnak iski kääpiöitä hengiltä sutensa selästä melkein yhtä tehokkaasti kuin Grashnak itse.

Grashnak nappasi kirveensä maasta ja kävi taisteluun haavoittunutta kääpiötä vas-
taan. Kääpiö torjui ensimmäisen iskun. Sitten Grashnak iski lujaa. Isku osui suoraan kääpiön kylkeen, läpi kääpiön panssarin. Kääpiö kaatui maahan haavansa pidellen.

Lopulta kääpiöt oli lyöty. Siellä täällä makasi kääpiöitten ja hiisien ruumiita. Tarnak
repäisi kirveensä yhden kääpiön ruumista pois. " Olipa tappelu. Tätä mä kaipasin ", Tarnak tokaisi. " Vai viiskyt kääpiöitä. Näitä oli ainakin 70 ", Grashnak murahti Tar-
nakille. " Mutta ei sillä välii. Voitto tuli silti ", Grashnak sanoi ja taputti Tarnakia olka-
päälle Sitten hän meni kituvan kääpiön luo, joka makasi tuskissaan veri-
lammikossa. " Kuka sä oot ?" Grashnak kysyi. " Gramgir Rautasydän. Gromgar Rau-
tasydämen poika, Khazad-Zarkin prinssi ", kääpiö sanoi. " Vai että Khazad-Zarkin prinssi. Eikös se oo se linnake mikä aiotaan vallata ?" Grashnak kysyi hiiseiltään ja nämä vastasivat myönteisesti. " Tyhmä hiisi. Et ikinä onnistu Khazad-Zarkin valtauksessa. Ei hiisi voi siinä onnistua ", Gramgir sanoi ja sylkäisi Grashnakin naamalle. Grasnahk pyyhkäisi syljen pois naamaltaan ja sanoi: " Kuules kääpiö. Mä oon suunnitellut sen linnoituksen valtausta koko elämäni ja piru vieköön minä onnistun siinä! Ei ees kiviportit estä Grashnakia, Sinisen Kuun johtajaa, valtaamasta Khazad-Zarkia ". " Suunnitelmaksi se jääkin ", Gramgir sanoi ja nauroi. Silloin Grashnakin sisällä alkoi kiehua. Hän nappasi kirveensä maasta ja iski kääpiön pään irti. Sitten hän nousi kääpiöitten kuljettaman arkun päälle, nosti kääpiön pään ilmaan ja huusi: " Kuo-
lema kääpiöille! Kunniaa Siniselle Kuulle !". Hiidet vastasivat huutoon ja kalistelivat aseitaan ilmassa.[/b]

Ihan kiva tarina. Pari kirjoitusvirhettä löytyi, esim. "arpeja" (=arpia) ja "Hiisejä" (=hiisiä). Tuo olisi helpompi lukea, jos et painaisi entteriä rivin lopussa tai laittaisi niitä ihme väliviivoja.

iha hyvä tarina se oli

(mitenköhän sen khazad-zarkin valloittaminen onnistuu)

Ihan kiva tarina. Oli vaihteeksi kiva kuulla hiisien (harvoista) uroteoista. Kahdesta asiasta sanoisin ja Jypermään! mainitsi toisen, elikä kirjoitusvirheet. Toinen asia on tuo, ettet kirjoita kokonaisia rivejä. Mielummin kirjoitat kokonaisia rivejä, kyllä se siirtää ne seuraavalle riville jos sana ei mahdu kokonaan riville. Mutta kirjoita ihmeessä jatkoa.

Juu elikkä ihan asiallista palautetta on tullut. Itseäni jäi vaivaamaan tuon tarinan lyhyys. Näytti paljon pitemmältä ennen lähetystä. Ja jatkoa olen kirjoittanut jo hieman, mutta koitan saada sille pituutta.

Taitaa olla nyt tuo kääpiölinnoitusten valtaus muodissa Mutta ihan hyvää tekstiä oli, vaikka muutama kirjoitusvirhe ja lyhyys hieman häiritsevät. Mukavaa luettavaa.

H.L kirjoitti:Taitaa olla nyt tuo kääpiölinnoitusten valtaus muodissa Mutta ihan hyvää tekstiä oli, vaikka muutama kirjoitusvirhe ja lyhyys hieman häiritsevät. Mukavaa luettavaa.

Jos tarkoitat tuolla, että kopioin idean Grom Hardhammerilta, niin olet väärässä. Tämän fluffin kirjoituksen aloitin ennen kuin luin Gromin tarinat.

raastin kirjoitti:Jos tarkoitat tuolla, että kopioin idean Grom Hardhammerilta, niin olet väärässä. Tämän fluffin kirjoituksen aloitin ennen kuin luin Gromin tarinat.

No tuo mahdollisuus käväisi mielessäni, mutta kyllä uskon jos asian laita on noin. Pahoittelen epäilystäni.

H.L kirjoitti:

raastin kirjoitti:Jos tarkoitat tuolla, että kopioin idean Grom Hardhammerilta, niin olet väärässä. Tämän fluffin kirjoituksen aloitin ennen kuin luin Gromin tarinat.

No tuo mahdollisuus käväisi mielessäni, mutta kyllä uskon jos asian laita on noin. Pahoittelen epäilystäni.

No hyvä että tuli selvitettyä.

tuol lukee keihässukkia niin pitäiskö siinä lukee keihäshukkia(en tunne hiisiä warhammeri fantasybatllen puolelta)

sopuli kirjoitti:tuol lukee keihässukkia niin pitäiskö siinä lukee keihäshukkia(en tunne hiisiä warhammeri fantasybatllen puolelta)

Tuo keihässukka on minun suomennos tuolle spear chukalle.

jaa. se näytti kirjotus virheelt. en tunne fb:tä

Ihan hyvä tarinan poikanen oli joo.

raastin kirjoitti:

sopuli kirjoitti:tuol lukee keihässukkia niin pitäiskö siinä lukee keihäshukkia(en tunne hiisiä warhammeri fantasybatllen puolelta)

Tuo keihässukka on minun suomennos tuolle spear chukalle.

Minä luulin että tarkoitit keihäs gobboja. Olisit voinut vaikka pistää sulkuihin että se on vaikka keihään heitin tai keihäs jalkajousi. Noh, mutta siitä se lähtee.

Hauska tarina, gobboja välillä. Eikös keihässukka ole ollut jossakin muussa örkkitarinassa myös...?

No minähän se käytin sitä niissä ensimmäisissä tekeleissäni.
Ja hyvä tarina. Kuten sanottu vaihteeksi gobboistakin.

No joo otin tuon keihässukan Gromin tarinasta. Oli ehkä vähän väärin sanoa aikaisemmassa viestissä että "Minun suomennos".

Guardsman kirjoitti:Ihan hyvä tarinan poikanen oli joo.

raastin kirjoitti:

sopuli kirjoitti:tuol lukee keihässukkia niin pitäiskö siinä lukee keihäshukkia(en tunne hiisiä warhammeri fantasybatllen puolelta)

Tuo keihässukka on minun suomennos tuolle spear chukalle.

Minä luulin että tarkoitit keihäs gobboja. Olisit voinut vaikka pistää sulkuihin että se on vaikka keihään heitin tai keihäs jalkajousi. Noh, mutta siitä se lähtee.

Siellähän on suluissa että "nämä on hiisien keihään heittäjiä"

raastin kirjoitti:

Guardsman kirjoitti:Ihan hyvä tarinan poikanen oli joo.

raastin kirjoitti:

sopuli kirjoitti:tuol lukee keihässukkia niin pitäiskö siinä lukee keihäshukkia(en tunne hiisiä warhammeri fantasybatllen puolelta)

Tuo keihässukka on minun suomennos tuolle spear chukalle.

Minä luulin että tarkoitit keihäs gobboja. Olisit voinut vaikka pistää sulkuihin että se on vaikka keihään heitin tai keihäs jalkajousi. Noh, mutta siitä se lähtee.

Siellähän on suluissa että "nämä on hiisien keihään heittäjiä"

Kas vain, niinpä olikin. Pyydän anteeksi. No voi hurja, ei siinä muuta kuin sitten että on hyvä tarina.

No täs ois vähä jatkoa. On vähä pituutta tullut lisää.

2. Kolme Shamaania


Grashnak heräsi tokkuraisena seuraavana aamuna. He olivat juhlineet edellisenä iltan vähän liikaakin, joten Grashnakia vaivasi kääpiö-oluen aiheuttama krapula. Yöhiidet olivat pystyttäneet telttoja Vanhan kääpiön Hopeatielle, missä oli eilen käyty verinen taistelu. Sudet nukkuivat läheisessä luolassa.

Grashnak lähti hoippuroimaan leirissä. Hän näki unisia yöhiisejä makaamassa omissa oksennuksissaan. " Tämä todistaa vain sen, et hiisil on huono viinapää ", Grashnak mumisi itsekseen. Hän löysi Tarnakin nukkumasta maassa, kaljatuoppi kädessä oksennuslätäkön vieressä. "Herätys läski ", Grashnak sanoi ja potki Tarnakia samalla.
" Joo, joo. Noustaan tästä ", Tarnak sanoi.

Lopulta leiri oli vironnut hiukan ja hiidet varustautuivat lähtöön. Grashnak alkoi olla jo selvin päin ja oli pukenut varusteet päälle. Kirves vyöllä ja kilpi selässään hän komenteli hiisiä ryhdistäytymään. " Tarnak! Tule tänne !" Grashnak huusi. " Mitä po-mo?" Tarnak kysyi hieman huonovointisen näköisenä. " Mee hakee loput mun armeiasta ja mene Khazad-Zarkin porttien lähistölle, mutta älä anna kääpiöiden nähdä armeijaa. Haluun yllätyshyökkäysedun ", Grashnak sanoi. " Okei. Mut... entäs sä ?" Tarnak kysyi. " Mä meen sinne eeltä ja otan matkan varrelta yöhiisejä mun joukkoihin, jos löytyy. Muista säkin värvätä yöhiisejä armeijaan, vaikka väkisin, jos ei muuten ", Grashnak sanoi. " Selevä pomo ", Tarnak sanoi ja lähti pois paikalta.

Tarnak lähti etelään hakemaan loput armeijasta, Grashnak lähti marssimaan kohti Khazad-Zarkia. Hän meni Vanhan kääpiön Hopetieltä pohjoiseen. Yöhiidet löysivät sopivan vuoristopolun, jossa pääsivät kulkemaan vaivatta. Matka sujui ilman mitään ongelmia, kunnes keskipäivän porottava aurinko alkoi olla yöhiisille liikaa. " Pitää
päästä pimeeseen !" yöhiidet vaikeroivat yhteen ääneen. Grashnak pelkäsi, että hänen sotilaansa alkavat kapinoimaan, ellei hän keksi jotain. Hän tajusi, että hänen on päästävä joukkojensa kanssa maan alle, luolastoihin. Hän alkoi tutkia ympäristöä, jotta löytäisi luolan tai jotakin. Pitkän katselun jälkeen hän näki vähän matkan päässä luolan, joka toivottavasti johtaisi luolaverkostoihin maan alle. " Hyvät yöhiiteni, uskolliset soturini. Mä löysin luolan vähän matkan pääst, et jos jaksaisitte vähä aikaa viel ni pääsette pimeeseen ", Grashnak sanoi ja näki kuinka hänen yöhiisiensä kasvoille tuli tyytyväinen ilme. He marssivat läheiselle luolalle. Yöhiidet päästivät helpotuksen ääniä, kun astuivat pois päivänvalosta. Grashnak huomasi myös itse olevansa helpottunut.

Onnekseen Grashnak huomasi, että luola yhtyi suuriin luolastoihin. Luolastossa oli pimeää, mutta se ei yöhiisiä haitannut, koska yöhiidet elelevät pimeissä luolissa. Luolastossa oli myös märkää. Grashnakia häiritsivät jatkuvat vesitipat, jotka tippuivat hänen pitkälle nenälleen.

Grashnak yöhiisineen saapui suureen kivihalliin. Suuret tippukivet koristivat kivihallin kattoa. Kivihallia ympäröi jonkin sortin tasanne. Yöhiidet löysivät maanalaisia sieniä, joita ne alkoivat heti syömään. Grashnak ei syönyt. Hän oli liian hermostunut ja tunsi, että heitä tarkkaillaan. Hän otti muutaman sienen taskuunsa, jos nälkä yllättäisi.

Yöhiidet säpsähtivät johonkin suureen ryminään. Yöhiidet lopettivat sienien syömisen ja nappasivat keihäänsä ja kilpensä. Grashnak oli valmiina kirves kourassa.Ääni kuului läheisestä käytävästä, joka oli aivan pimeä. Sitten ryminän syy selvisi. Se oli suuri kivipeikko, vihainen kivipeikko ja se oli tulossa yöhiisejä kohti. Sillä oli aseenaan suuri nuija. Yöhiidet säikähtivät ja menivät karkuun. Grashnak jäi seisomaan parin uskollisen yöhiiden kanssa, valmiina ottamaan kivipeikon hyökkäystä vastaan. Grashnak heitti kirveensä kohti kivipeikkoa ja se osui sitä jalkaan. Kivipeikko mörähti ja repi kirveen pois jalasta ja huitaisi yhden yöhiisistä luolan seinään. Sitten se heilautti suurta nuijaansa koittaen iskeä Grashnakia, mutta Grashnak väisti ja taas yksi yöhiisistä
murskaantui nuijan voimasta. Sitten Grashnaki näki kirveensä maassa. Hän nappasi kirveensä vyölleen, otti kuolleen yöhiiden keihään maasta ja hyökkäsi kivipeikkoa kohti. Kivipeikko oli kaivamassa nenäänsä eikä huomannut Grashnakia. Grashnak heitti keihään suoraan kivipeikon olkapäähän. Tämä sai kivipeikon lopettamaan nenän kaivamisen ja se oli valmiina iskemään. Mutta Garshnak nappasi toisen keihään maasta, juoksi keihäs tanassa kivipeikkoa kohti ja ennen kuin peikko tajusi mistä oli kyse, sillä sojotti keihäs mahassa. Peikko repäisi keihään irti. Se alkoi etsiä Grashnakia, mutta urhea yöhiisi oli kadonnut. Yöhiisi Grashnak oli kavunnut peikon niskan päälle ja vetäisi kirveen pois vyöltään. Grashnak hakkasi kivipeikon päätä kirvellään ja peikon mustaa verta pärskyi hänen naamalleen sekä vähän muualle. Tästä peikko kaatui maahan kuolleena.

Grashnakin voimat olivat loppu. Kamppailu peikon kanssa oli todella uuvuttavaa. Hänen ei niin rohkeat yöhiitensä uskaltautuivat piiloistansa ja menivät katsomaan peikon ruumista sekä väsynyttä Grashnakia. " Eka peikko minkä olen koskaan tappanu ", Grashnak sanoi uupuneena. Grashnak näki, että hänen yöhiisiään hävetti, mikä oli todella harvinaista.

" AAAARGH! Meiät on piiritetty !" huusi joku Grashnakin yöhiisistä. Grashnak näki, että kivihallia ympäröivä tasanne oli täynnä yöhiisejä, jotka olivat virittäneet jousensa. Grashnakin jousihiidet olivat nyt myös valmiina. Grashnak näki hieman arvokkaammin pukeutuneen yöhiiden, jolla oli suuri sauva, mistä roikkui kaikenlaisia pusseja ja luunpalasia. Grashnak tunnisti hiiden shamaaniksi. Shamaani oli pukeutunut mustaan kaapuun. Lopulta shamaani avasi suunsa: " Mitäs yöhiisejä te olette, jotka olette tunkeutuneet käytäviini ja pukeutuneet hassuihin kaapuihin? Kuka on johtajanne? Kuka kaatoi tuon ison kivipeikon ? ". Grashnak nousi seisomaan. Shamaani tuijotti häntä." Minä olen Grashnak Sinikuu, Sinisen Kuun heimon johtaja, kääpiöitten pahin vihollinen. Minä kaadoin tuon kivipeikon yksin. Emme ole pahein aikein teidän käytävissä, vaan vain ohikulkumatkalla !" Grashnak vastasi. Shamaani hämmästyi. Grashnak arveli hämmästyksen ilmeen johtuvan, siitä että hän kaatoi yksin peikon. Shamaani puhui taas: " Ja minne sitten teidän matkanne vie ? ". " Matkamme aikomus on valloittaa Khazad-Zark !" Grashnak vastasi. Shamaani kävi nauramaan ja hänen jousihiitensä yhtyivät nauruun. " Naurakaa vain. Tässä ei ole lähelläkään koko armeijaani. Maanpinnalla on suuri yöhiisiarmeija, joka on minun komennossani ja se on matkalla Khazad- Zarkiin ", Grashnak sanoi. Shamaani lopulta näytti yöhiisilleen merkin ja yöhiidet laskivat jousensa. Grashnakin hiidet laskivat jousensa myös. " Tule Grashnak Sinikuu. Meillä on puhuttavaa ", shamaani sanoi.

Grashnak kapusi tasanteelle. Hänen yöhiitensä jäivät alas syömään sieniä. Garshnak saapui shamaanin luokse. " Terve Grashnak Sinikuu. Minä olen yöhiisi Zazgot, mahtava shamaani ja näitten hiisien johtaja. Olen muuten kuullut sinusta Grashnak ", shamaani sanoi. Grashnak hämmästyi. Hän ei tiennyt olevansa näin kuuluisa. " Ööö... mitä sä oot kuullut musta ?" Grashnak kysyi hieman nolona. " Kaikkihan tuntevat Grashnakin suuren kääpiövihan ja kuinka tuhosit Darak-Dargin ", Zazgot sanoi. " Pah! Darak-Darg oli vain pikkuinen mökki. Haluan Khazad-Zarkin !" Grashnak sanoi kuolaa suusta valuen. " Se onkin isompi mökki, ja kaiken lisäksi vaikea valloittaa ", Zazgot sanoi. " Kyllä mä tiiän mikä on vaikeeta ja mikä ei !" Grashnak vinkui hermostuneena. " Uskotaan. No jätetään Khazad-Zarkit vähäks aikaa pois keskusteluist. Haluaisin katos esitellä mun kamut sulle ", Zazgot sanoi. " No näytähä kamus mulle ", Grashnak sanoi.
He astuivat pieneen käytävään, jonka varrella oli pääkalloja. Käytävän päässä oli kaksi yöhiittä keihäittensä kanssa juomassa sienikaljaa. Yöhiidet vartioivat ovea. Zazgot antoi ryyppääville yöhiisille nuhteet ja patisti ne tiehensä. Zazgot avasi oven ja kehoitti Grashnakia astumaan sisään.
Huone oli samanlaista kuin muukin osa luolaa, synkkää ja kolkkoa. Tätä huonetta vain valaisivat tietyt kynttilät. Keskellä huonetta oli luunpa-
lasista ja höyhenistä tehty kehä, jota epäilemättä käytettiin loitsuihin. Huoneessa oli hylly, jossa oli kaikenlaisia pulloja ja pusseja.

Huoneessa oli kaksi shamaanin näköistä hiittä. Toinen rääkkäsi sisiliskoa ja toinen kaiveli nenäänsä. " Tervehtikääs mun uutta kamua Grashnak Sinikuuta ", Zazgot sanoi. Shamaanit äimistyivät kuullessaan Grashnakin nimen ja löntystivät Grashnakin eteen. " Moi Grashnak. Mun nimi on Zabla ", Zabla sanoi ja meni taas rääkkäämään sisiliskoa." Öö... mun nimi on Zagsnigt. Oon ton Zablan veli ", Zagsnigt sanoi.

Zabla oli omalaatuinen yöhiideksi, koska hänellä kasvoi tummat hiukset. Zablalla oli ruskea kaapu yllään ja vyötäisillä roikkui kaiken maailman pusseja ja pienien elikoitten ruumiita. Grashnak ei oikein luottanut Zablan kieroihin silmiin, mutta ei hän luottanut yhteenkään yöhiiteen, saatikka hiiteen.

Zagsnigt oli rauhallisempi kuin veljensä Zabla ja tuntui myös olevan tyhmempi. Zagsnigt vain kaiveli nenäänsä pimeässä nurkassa. Zagsnigt kantoi sauvaa, jonka päässä komeili kuu. Tällä sauvalla hänellä oli tapana raapia takamustaan. Zagsnigt oli pukeutunut mustaan kaapuun ja vyöyäi-
sillään roikkui pusseja ja muuta shamaaneille ominaista.

Zazgot kehoitti Grashnakia istumaan homeisen näköisen puutuolin päälle. Gashnak istui ja Zazgot myös. " Anteeks mun kamujen puolest, ku ne on vähä ujoi ja kaikkee ja kun oot tuommone kuuluisuus ni ne on entistä ujompii ", Zazgot koitti selitellä. " Ei se mitää ", Grashnak sanoi ja näytti kärsimättömältä. Grashnak hiplaili kirveensä vartta kuumeisesti. " Mikä sulla on Grashnak? Oot noi hermona ja kaikkee ", Zazgot kysyi. Grashnak nöysi pystyyn, potkaisi tuolinsa kumoon ja huusi: " Täällä myö puhutaa vaa sun tyhmist kamuist ku mun pitäs olla jo hyvää vauhtii vallottamassa Khazad-Zark. Etkö tajuu, mä haluun tappaa kääpiöitä !". Zazgot oli äimistynyt. Hän ei ollut aikaisemmin nähnyt tuollaista kääpiövihaa. " Rauhoituhan nyt Grashnak. Kutsuin sut tänne nimenomaa Khazad-Zarkin vallotuksen takii ", Zazgot sanoi. Grashnak näytti tosiaan rauhoittuvan ja laittoi tuolin paikoilleen ja istuutui. " Mitä siit ?" Grashnak kysyi. " Zabla! Tuo sienikaljaa. Täst tulee pitkä juttu ", Zazgot sanoi. Zabla tuli kahden kupin ja sienikalja kannun kanssa. Hän antoi toisen kupin Zazgotille ja toisen Grashnakille. Sitten hän täytti ne ja hiippaili omaan nurkkaansa juomaan loput sienikaljat. Zazgot ryysti juomaa ja sanoi: " Kuules Gashnak. Uskon et sul on iso ja voimakas armeija, mut Khazad-Zark on myös iso ja voimakas. Sen muurit ovat voimakasta vuoristokiveä ja portteja vahtii raudanrikkojat, sotakoneet ja hurjat kääpiösoturit. Vaik joukkos pärjäiski näit vastaa, on sul vastas semmonen voima, jota kukaan ei oo tähä mennes kukistanu ".Grashnak oli rauhoittunut nyt täysin ja huomasi, että tämä shamaani tiesi paljon linnoituksesta. Hän oli nyt todella kiinnostunut. " Kerrohan kamuseni, mikä voi olla semmonen voima, jota Sininen Kuu ei pysty tuhoamaan ?" Grashnak kysyi itsevarmana. " Kuules kuules. Olet liian itsevarma Grashnak. Huomaa ettet ole kovin hyvin tutustunut Khazad-Zarkiin ", Zazgot sanoi. Grashnak mulkoili Zazgotia pahaenteisesti. Khazad-Zarkin valloitus on ollut hänen pakkomielteensä koko elämän ajan ja ei pitänyt siitä, että joku sanoi, että hän ei tiedä paljoakaan kyseisestä linnoituksesta. Normaalisti hän olisi iskenyt Zazgotin pään pois harteilta, mutta päätti hillitä itsensä, koska huomasi Zazgotin olevan hyödyllinen. " No mikä se voima on ?" Grashnak kysyi. " Khazad-Zarkin portteja suojaa suuri riimuin tehty taika. Sen takia portteja ei voi murtaa maallisin keinoin. Siihen tarvitaan vastataika, joka on erittäin vaikea suorittaa. Kaiken lisäksi taian teko-ohjeet ovat riimuin kirjoitettu ja kyseinen käärö, missä ohje on kääpiöiden hallussa ", Zazgot sanoi. " Olin kuullut huhun tästä riimutaiasta, mutta en ollut tietoinen, että se on noin vaikea purkaa. Eikö oo muuta keinoa murtaa se taika ?" Grashnak kysyi. " Valitettavasti ei ", Zazgot sanoi. Grashnak siemaisi sienikaljaa. Hän huomasi todellisen esteen, mistä ei ollut tietoinen. Pitkän hiljaisuuden jälkeen hän sanoi: " Oon suunnitellu sen linnoituksen valtausta koko elämäni. Ja nyt kääpiöit-
ten hikiset riimut estää sen. Eli mun on saatava se käärö käsiini". Zazgot äimistyi. " Kuules. Sitä kääröö ei oo helppo saada. Se on haettu Khazad-Zarkin prinssin johdol Karak- Gremgrarista ja on varmaa jo Khazad-Zarkissa ", Zazgot sanoi. Grashnak ei vastannut. Hän mietti ja mietti:" Khazad-Zarkin prinssi... Hopeinen Kääpiötie... suuri taistelu... tapettu prinssi... suuri arkku! Se on se. Arkun sisällä on se käärö! Käärö on minun!". Grashnakin kasvoille nousi veikeä hymy. " Entäpä jos se on jo minulla ", Grashnak sanoi. Zazgot katsoi Grashnakia. " Mitä höpiset ?" Zazgot kysyi hämmästyneenä. Zabla ja Zagsnigt säpsähtivät kuullessaan Grashnakin lauseen. " Väitätkö sä et sul on se riimukäärö, jolla murretaan Khazad-Zarkin portit ?" Zagsnigt kysyi. " Kyllä. Mulla on se ", Grashnak sanoi ja huomasi, että hänellä on toivoa linnoituksen valtaamisessa. Grashnak kertoi Hopeatien taistelusta ja arkusta jota kääpiöt kantoivat. " Luulin et siin ois kultaa tai jotakin, mut siin onki näköjää jotai paljo arvokkaampaa ", Grashnak sanoi. " Mis arkku on nyt ?" Zazgot kysyi. " Se on Tarnakilla, mun susipoikieni johtajalla ja he ovat jo matkalla Khazad-Zarkiin ", Grashnak sanoi. " Mut on viel yks pulma ", Zabla huudahti nurkastaan. Kaikki katsoivat häntä. " Käärön loitsuha on kirjotettu riimuil. Ei sitä osaa kukaa muu lukee ku kääpiöt tai jotkut harvat hiisi shamaanit ", Zabla sanoi. " Tuossa oot oikees ", Grashnak sanoi. " Ette tuntis jotai shamaania joka ois innokas purkaa sen riimutaian ?" Grashnak kysyi. Oli hiljaista. Zabla ja Zagsnigt katsoivat toisiaan ja miettivät. Lopulta Zazgot avasi suunsa: " Tiiän erään, joka osaa tulkita riimui, mut kyseinen henkilö ei oo pakosti valmiin avoimee sotaan ". " Kuka se on. Pakotan hänet jos on pakko !" Grashnak murahti. " Se oon mä ", Zazgot sanoi. Grashnak tuijotti häntä. Zazgot oli päättäväisen ja varman näköinen. " Miks et haluu auttaa mua ?" Grashnak kysyi. " Mitä mä siit hyödyn ? Alan olla sitäpaitsi jo vanha taisteluun ja rymistelyyn vaikka hiitenä tappelusta pidänkin. Hiisiä sodassa vain menetän ja enkä hyödy siitä mitään ", Zazgot sanoi ja ryysti sienikaljaa. " Huomaa ettet säkään oo tutustunu Khazad-Zarkiin ", Grashnak sanoi. " Kuinka ni ?" Zazgot kysyi suupielet sienikaljan tahrimina. Grashnak otti kulauksen itse ja sanoi: " Khazad-Zarkin kuningas Gromgar Rautasydän on keränny sinne kasoittain aarteita. Kultakolikoit, jalokivii, arvoesineitä... niin paljon et en jaksa ees miettii. On varmaa rikkaampi ku itse Keisarikunnan kuningas Karl Franz ". Zazgot oli hiljaa. Hän mietti niitä rikkauksia jota kääpiölinnoitus piti sisällään. " Selvä suostun. Zazgotin armeija on käytössäsi Grashnak Sinikuu, Sinisen Kuun johtaja ", Zazgot sanoi ja ojensi kätensi Grashnakille. Grashnak vastasi reilulla käden puristuksella. " Tätä liittoa et kadu ", Grashnak sanoi. " Nostakaamme malja ", Zazgot sanoi. Zabla ja Zagsnigt tulivat kuppiensa kanssa. " Kunniaa Siniselle Kuulle! Kuolema kääpiöille !", ystävykset huusivat ja kolistelivat tuoppejaan ilmassa.

Grashnak, Zazgot, Zagsnigt ja Zabla lähtivät huoneesta pois. He saapuivat tasanteelle. Alapuolella oli paljon sekä Grashnakin ja Zazgotin hiisiä. Zazgot nousi kiven päälle ja hiidet hiljentyivät nähdessään hänet. Sitten hän avasi suunsa: " Uljaat hiitemme ! Sinisen Kuun ja Zazgotin hiidet ovat nyt liitossa! Oomme osa Sinistä Kuuta !". Hiidet huusivat iloisesti. " Ja nyt Sinisen Kuun johtaja, Grashnak Sinikuu, kertoo teille suunnitelmastaan ", Zazgot sanoi.Grashnak nousi korokkeelle. Hän näki kaikki odottavat yöhiidet alapuolellaan. " Soturini, ystäväni, veljeni... Ootte nyt osaa Sinistä Kuuta, niin ku Zazgot just sano ja aiomme val-loittaa Khazad-Zarkin !" Grashnak huudahti. Zazgotin hiidet äimistyivät. Hiisien keskuudessa alkoi hirmuinen pulina ja kuiskuttelu. Grashnak jatkoi: " Aattelette varmaa, et se ei onnistu ku niil on nii hurjat sotakoneet ja soturit. Mut niil ei oo Sinistä Kuuta ja sen uljaita hiisisotureita !". Yöhiidet innostuivat tästä ja huutelivat suosionosoituk-sia. " Mutta juhlat ei oo nyt, vaan sitte ku se perhanan linnoitus on meiän. Joten varustautukaa sotisopiinne, lähemme kahen tunnin kuluttua ", Grashnak sanoi ja laskeutui kiveltä. " Oot synnynnäinen pomo Grashnak. Osaat luoda tappelumieltä jokasen hiiden mustaan sydämeen. Mutta nyt minä, Zabla ja Zagsnigt mennää käskys mukaa varustautuu sotaan ", Zazgot sanoi. " Menkää. Tulkaa sitte muitte joukkoo ni lähetää sitte ", Grashnak sanoi.

Lopulta hiidet olivat valmiina lähtöön. Grashnak katsoi ylpeänä hänen hiisisotureitaan, joita oli ainakin viisituhatta. " No niin lähetää sitte ", Grashnak sanoi. Hän otti muutaman askeleen eteenpäin hiisijoukkion etunenässä ja kuuli, kuinka muutkin hiidet ottivat askeleen eteenpäin. Sitten hän lähti liikkeelle. Muut hiidet seurasivat johtajaansa ja heidän jalkansa tömisivät tahdissa. Sitten soittajat kävivät soittamaan sotarum-
pujaan. Ja ei aikaakaan, kun luolastot olivat täynnä sotajalalla olevia yöhiisiä. Lopulta he saapuivat ulos luolastosta. Yö oli koittanut ja täh-titaivas valaisi hiisien tietä sotaa kohti.

Hyvä jatko, sitten enää odotetaan kääpiö linnoituksen valtausta. Saas nähdä miten pelkän hiidet saa sen aikaiseksi. Mutta, hyvä oli ja lisää vain. Rautaa on taottava kun se on vielä kuuma, eikö?