Sisäinen valo osa 1; Sodan kutsu [hieman jatkoa lisätty]
Lähetetty: Pe 26.12.2003 16:35
Sisäinen valo osa 1; Sodan kutsu
Luku 1; Lähtö
[Nimiä vaihdettu ja hieman jatkoa lisätty lukijoiden pyynnöstä]
Andromeus seisoi ovensuussa ja katseli vain 18 vuotiasta tytärtään Casandraa pidätellen itkua. Ei ollut montaakaan vuotta Celinen kuolemasta. Celine oli ollut Andromeuksen viisas vaimo... kauniin Casandran äiti. Andromeus oli viettänyt Celinen kanssa elämänsä 200 parasta vuotta ,mutta heillä olisi ollut vielä satoja vuosia aikaa yhdessä parantaa maailmaa ilman saastaisten rottaihmisten rynnäkköä Charam-Dininiin. Tuo oli pieni taistelu Charam-Dininille ,mutta suuri taistelu näkijöiden neuvostolle joiden suurimpaan saliin rottaihmiset olivat ensimmäisenä hyökänneet.
”Huomenta isä” Casandra sanoi tavalliseen pirteään tapaansa kun ikivanha näkijä astui valossa kylpevään huoneeseen. ”Huomenta lapsi” Andromeus sanoi lannistuneesti. ”Sinä se olet aina niin pirteä” Andromeus sanoi hymyillen. ”Niin…” Casandra sanoi. ”Emme saa masentua ja menettää toivoamme. Sota on lähellä ,mutta silti niin kaukana…”. ”Casandra…Sinä tiedät ,että sotaa ei voi välttää. Olen nähnyt sen…” Andromeus sanoi lannistaen lopulta Casandran viikkoja kestäneen epätoivoisen hymyilyn ja asioiden kieltämisen. ”Ei…” ,”Tyttö hyvä me elämme synkkiä aikoja”.
Casandra pudotti lusikkansa salaattiin ja alkoi itkeä. ”Älä itke lapsi kulta…” Andromeus sanoi tuntien kaiken Celinen kuolemaan liittyvän paineen ja surun ylittävän kaikki henkiset puolustuksen muurit. Hän otti Casandran syliinsä ja alkoi itkeä. He itkivät siinä monta pitkää minuuttia ja vasta silloin Andromeus tajusi ,että aina kun hän katsoi kaunista Casandraa hän näki vain muutama vuosi sitten kuolleen vaimonsa. Andromeus laski Casandran sylistään ja kuivasi kyyneleensä. ”Älä itke Casandra. ”. ”Minun pitää nyt mennä jos haluamme säilyttää pienenkin mahdollisuuden sodan välttämiseen”. Casandra nyökkäsi ja alkoi syömään kyynelten kastelemaa hedelmäsalaattiaan.
***
Andromeus käveli kaupungin alempien tasojen katuja pitkin kohti suurta ja loistavaa neuvoston salia. Yleensä vähänkään arvokkaammat henkilöt eivät vaivautuneet tänne kuin pakosta ,koska eivät kestäneet maailman julmuutta ja sitä köyhyyttä joka vallitsi Charam-Dinin alemmilla tasoilla ,mutta Andromeus oli halunnut nähdä kansansa kurjuuden ja sen kaiken mitä vastaan hän taisteli. ”Almu köyhälle?” Kuului pyyntö hänen vasemmalta puoleltaan. Hän tiesi katsomattakin että joku huono onninen monen sodan veteraani tai muuten vain elämässään epäonnistunut anoi armoa ja oli valmis tekemään mitä vaan kuivuneesta leipäpalasta tai muutamasta Pyrasta ,mutta useimmat eivät vain vaivautuneet kaivamaan rahapussiaan taskusta. Puolen minuutin ajankäytöllä kaupungissa olisi yksi kuolemaisillaan oleva tautipesäke vähemmän ,mutta useimmat eivät vain välittäneet…Andromeus kaivoi karheasta nahkapussistaan viimeiset kuparipyransa ja antoi ne miehelle. Mies katsoi Andormeusta kiiltävin silmin ja yritti sanoa kiitos ,mutta ei saanut sanaa suustaan niin kiitollinen hän oli. Andromeus antoi miehelle Dalinin siunauksen ja käveli pois. Andromeus otti riimukivi pussistaan yhden kiven se oli kolminkertainen risti; kuoleman symboli…tuo mies kuolisi vielä tänään…
***
Neuvoston salin edessä oli jälleen satoja mielenosoittajia jotka protestoivat milloin mitäkin. Tämä näky oli tullut Andromeukselle tutuksi viimeisten kuukausien aikana ,heti kansainvälisen sotauhkan julistamisen jälkeen… Pieni joukko huomasi hänet ja he aloittivat heti kysymysten ja valitusten tulvan ,mutta hän sulki mielensä ja käveli heidän ohitseen kuin kuuro. Andromeus keskitti ajatuksensa ja kohosi huoneensa parvekkeelle. Siellä häntä tervehti Caktus hänen oma uskollinen kissansa maukumalla ja kehräämällä. ”Hei Caktus” Andromeus sanoi ja pakotti hymyn kasvoilleen. Andromeus käveli huoneensa läpi katsellen ympärilleen ja painaen asioita mieleensä ,koska tämä kokous ratkaisi saisiko hän pitää puheenjohtajan arvonsa ja huoneensa vai luovutettaisiinko kunnia Kha-Arcin yli-Vartija Deunomukselle. Andromeus huokaisi avasi oven ja astui sisäparvekkeelle josta avautui näkymä kaikille muille sisäparvekkeille ja suureen saliin. Neuvoston salissa oli käytäntönä jo tuhansia vuosia ,että rakennetaan suuri halli jonka sisä- ja ulkopuolelle tehdään yhtä paljon parvekkeita ja jokaiselle neuvoston jäsenelle on yksi sisä- ja ulkoparveke. Neuvosto kerääntyi aina sisäparvekkeille kuuntelemaan ehdotusta tai puhetta ,puhujat menivät alatasanteelle ja esittivät asiansa sieltä käsin. Näin oli nytkin. Andromeus odotti jännittäen kuka puhuisi tänään koska hän ei ollut nähnyt sitä riimukivistä. Hänkään ei ollut kaikkivoipa. Kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen alatasanteelle asteli Nemos ,valkoisen tulen velho ja sinivuorten metsänvartija synkkä ilme kasvoillaan ja käskynhaltijan sinetöimä kirje kädessään. Hän alkoi avata kirjettä hitaasti ja rauhallisesti ,koko 80 jäsenen neuvosto pidätti hengitystään. Nemos otti kirjekuoresta pienen siistin palan pergamenttia ja luki:” Everlyn, Kaledron ja Kha-Nomad ovat julistautuneet sotatilaan”. Salissa oli kuoleman hiljaista. Pitkän hiljaisuuden jälkeen väki alkoi virrata ulos salista kohti kotejaan kertoakseen niin odotetun ,mutta yhä niin lannistavan uutisen: sota on alkanut.
***
Andromeus istui työhuoneessaan. Hän oli päättänyt ettei menisi kotiin tänä yönä koska hänen täytyisi miettiä asioita. Casandra kyllä pärjäisi. Oveen koputettiin. ”Sisään” Andromeus sanoi väsyneesti. Nemos astui huoneeseen aina yhtä vaikuttavan näköisenä suuri tammipuinen sauva toisessa ja valkoinen hansikas toisessa kädessään. ”Sotaa ei voitu välttää kaiken sen jälkeen mitä tapahtui Dalinin tiellä” Nemos sanoi. ”Totta” Andromeus sanoi. Everlyn ei ollut vastannut Kaledronin kuninkaallisen karavaanin avunpyyntöön Kha-Nomadin surullisenkuuluisien hiekkavarjoiksi itseään kutsuvien ryövärijoukkojen hyökättyä sen kimppuun Dalinin markkinatiellä. Se oli suuri loukkaus ,jonka lisäksi kuningas oli menettänyt tuossa hyökkäyksessä paljon tavallisia sotilaitaan ja 6 henkilökohtaista vartijaansa ,joihin kuningas tunsi suurta kiintymystä kymmenien vuosien palveluksen jälkeen puhumattakaan koulutuksen ja varustuksen rahallisesta arvosta. ”Tule mukaani Everlyniin” Nemos sanoi. ”En voi jättää Casandraa”. ”Ota hänet mukaan. Hän on kyllä valmis. En usko ,että 3 vuotta Vartijoiden opissa on mennyt hukkaan”. ”Ei. En kestäisi jos menettäisin hänetkin ,mutta hän voisi jäädä tätinsä luokse…Tiedän paikkani tässä sodassa ja se ei ole täällä Charam-Dinin ytimessä”. ”Tavataan täällä aamunkoitteessa. Ole silloin valmis” Nemos sanoi ja astui ulos kynttilöiden valaisemasta huoneesta täydelliseen pimeyteen.
***
Andromeus koputti marjakuusista ovea toivoen salaa mielessään ,että kukaan ei avaisi. Hän toivoi ,että Casandra olisi ystäviensä luona ja ,että hän pääsisi lähtemään salaa. Turha toivo. Hän kuuli jo sirot askeleet ,jotka lähestyivät ovea sisältäpäin. Casandra avasi oven. ”Missä olet ollut! Olen ollut äärettömän huolissani! Sammy sanoi että sota on alkanut! Onko se?…”. ”Kyllä… Sota on alkanut ja minä lähden huomenna Everlyniin poliittisista syistä” Andromeus sanoi värisevällä äänellä. Casandra katsoi isäänsä pitkään kun tajutakseen mitä hän oli juuri sanonut. Hetken hiljaisuuden jälkeen Casandra sanoi uhmakkaasti:” Minä tulen mukaan”. ”Et sinä tule. Sinä menet Martha tädin luo”. Casandra olisi halunnut väittää vastaan, huutaa ja kirkua vastalausettaan ,mutta tiesi kuinka turhaa se olisi. Hän tunsi isänsä päättäväisyyden. Ja kuinka hän vihasikaan Martha tätiä! Hänen oksettavia keitoksiaan, inhottavia kasvihuurujaan ja vinttiä. Vinttiä ,jolla hän nukkui ,vinttiä jossa hän joutui viettämään aikaansa ettei olisi tiellä kun Martha-täti keitti keitoksiaan ,vinttiä ,jolla haisi mädäntynyt liha… Silloin Casandra näki mahdollisuutensa hän tuuppasi isänsä sivummalle ja juoksi yön pimeyteen. ”Casandra!” Andromeus huusi. ”Casandra.." Raskain askelin kyyneleet silmissään Andromeus astui sisään ja sulki oven perässään.
***
Kuinka kauan hän olikaan juossut. Monia tunteja oli kulunut siitä kun Casandra karkasi kotoa. Aamu alkoi lähestyä. Hän pysähtyi öljylampun varjoon kapean kujan eteen. Hän mittaili kujaa katseellaan ja arveli ,että sieltä pääsisi alemmalle tasolle. Hän ei ollut ikinä ollut alemmilla tasoilla. Lukuun ottamatta niitä kertoja kun hän oli joutunut menemään Martha-tädille ,joka ei ollut puhdasverinen Sindar. Vain puhdasveriset Sindarit saivat asua ylimmällä tasolla. Jos olet suvultasi Sindar se tarkoittaa ,että saat käskynhaltijalta lahjaksi talon joltain kolmesta ylimmästä tasosta riippuen saavutuksistasi. Pelkkä syntyperä varmisti tulveaisuutesi...Kuinka väärin sekin asia oli. ”Mitäs tyttönen tekee täällä kujalla yksin tähän aikaan yöstä?” Kuului lipevä ääni kujan suulta. ”Se ei kuulu sinulle!” Casandra tokaisi ja kääntyi lähteäkseen ,mutta joku tarttui häntä hihasta. ”Äläs mene tyttönen. Tule meidän kanssamme juhlimaan.” Repaleiseen tunikaan pukeutunut hahmo sanoi niljakkaasti. ”Nyt sikailit väärälle tytölle…” Casandra kuiskasi itsekseen ja veti huomaamattomasti ohuen veitsensä esiin. ”Noh tuletkos? Meillä tulee olemaan hauskaa!” Tyyppi sanoi ja otti kunnon otteen Casandran kädestä. Se oli virhe. Casandra pyöräytti itsensä irti miehen otteesta ja pisti veitsellään kohti miehen vatsaa ,mutta mies oli varautunut vastarintaan hän hypähti piston ulottumattomiin ja veti lyhyen teräsmiekan esiin tunikansa helmoista. ”Noh. Haluat siis leikitellä ensin” Mies sanoi ja nauroi ,mutta hymy hyytyi hänen kasvoiltaan kun Casandra heitti veitsensä ,joka upposi maiskahtaen miehen vasempaan keuhkoon. Mies öhkäisi ja kaatui maahan. Casandra nappasi veitsensä ja pinkaisi juoksuun. Kujalta kuului huutoja. Luultavasti miehen kaverit jotka olivat väijymässä uutta uhria ,mutta Casandra päätti ettei tuo uhri ollut hän eikä kukaan muukaan ,hän kiihdytti vauhtiaan ja juoksi lähimmälle vartiotuvalle kertomaan ryöväreistä. Vartiotuvan pihalla Casandra tuli katumapäälle. ”Mitä jos isä on tehnyt minusta etsintäilmoituksen?” hän mietti ja päättikin samalla kääntyä takaisin päin. Vähän matkaa käveltyään Casandra tajusi ,että hänellä ei ollut määränpäätä. Casandra istuutui katukiveykselle miettimään. Mutta ajan myötä hänelle alkoi tulla kylmä siinä istuessaan ,hänen oli jätettävä mietiskely myöhemmälle ja jatkettava matkaa. Matkaa minne? Paremman puutteessa Casandra lähti suunnistamaan kohti lapsuuden ystävänsä Sammyn kotia itäisessä Charam-Dinissä. Tunnin päästä Casandra saapui alueelle ,jonka tunnisti samaksi kortteliksi ,jossa Sammy asui. Hetken etsittyään hänen katseensa pysähtyi kiviseen taloon aivan kadun päässä ,jonka pihassa istui tummanpunainen draakki. Hän oli nähnyt tuon draakin ennenkin.. se oli Sammyn ,joka tarkoitti ,että tuo oli talo jota hän etsi. Casandr käveli talolle ja koputti oveen. Oven avasi Sammyn äiti Majira. "Casandra? Mitä sinä täällä näin myöhään yöllä?". "Minun täytyy puhua Sammyn kanssa! Tämä on hätätilanne". Sammy asteli ovelle nuhjuinen kaapu ympärillännsä ja uninen katse silmissään. "Casandra? Mitä asiaa?" Sammy sanoi äkäisenä äkillisestä herätyksestä. Casandra tunki Sammyn ohi sanaakaan sanomatta ja tallusteli suorinta tietä Sammyn huoneeseen. "Tarvitsen aseita ja varusteita luutavasti jokseenkin pitkään matkaan" Casandra tokaisi ja alkoi tonkia Sammyn kaappia. "Casandra! Mistä päättelit ,että suostun?!". "Oletin niin koska oletin myös ,että olet ystäväni johon voin luottaa" Casadra sanoi ja mätti retkimuonaa kaapista reppuunsa. "Niin.. mut..." Sammy sanoi ,mutta Casandra keskeytti:"Tule mukaani...". "Mutta herranjumala Casandra minne!?!?" Sammy huusi. "Et ole kertonut edes minne miksi ja milloin olet lähdössä!". "Lähden huomenaamuna Everlyniin ,koska haluan taistella isäni vierellä. Hänelle ei saa tapahtua mitään". "Minä minä... Minä tulen. Sinullekkaan ei saa tapahtua mitään..." Seurasi pitkä hiljaisuus ,joka jatkui koko yön. Aamun sarastaessa Sammy ja Casandra olivat pakanneet kaikki varusteet ja kävellessään kohti Dalinin porttia kumpikin mietti mihin he ovat ryhtymässä...
***
Nemos ja Andromeus kävelivät hyvää vauhtia kohti Dalinin portin talleja. He olivat varanneet 2 hevosta ,jotta ehtisivät hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä hyökkäyksiä Everlyniin. Talleille saavuttuaan heille tuotiin hevoset ,jotka he totesivat tarpeeksi hyviksi. He ratsastivat rinta rinnan ulos Dalinin portista ja aloittivat matkansa kohti ensimmäistä pysähdyspistettä ,joksi he olivat valinneet Serilvnanin pikkukylän Sinivuorten kupeessa. Ensimmäiset punertavat auringonsäteet heijastuivat heidän kimaltelevista viitoistaan ja kummallekkaan ei ollut yllätys ,että heitä ilmiselvästi seurattiin...
Jatkoa sivulla 3. Tosiaan kaikki nimet joista on valitettu on nyt vaihdettu mutta valittakaa ihmeessä lisää jos vaan keksitte!
Luku 1; Lähtö
[Nimiä vaihdettu ja hieman jatkoa lisätty lukijoiden pyynnöstä]
Andromeus seisoi ovensuussa ja katseli vain 18 vuotiasta tytärtään Casandraa pidätellen itkua. Ei ollut montaakaan vuotta Celinen kuolemasta. Celine oli ollut Andromeuksen viisas vaimo... kauniin Casandran äiti. Andromeus oli viettänyt Celinen kanssa elämänsä 200 parasta vuotta ,mutta heillä olisi ollut vielä satoja vuosia aikaa yhdessä parantaa maailmaa ilman saastaisten rottaihmisten rynnäkköä Charam-Dininiin. Tuo oli pieni taistelu Charam-Dininille ,mutta suuri taistelu näkijöiden neuvostolle joiden suurimpaan saliin rottaihmiset olivat ensimmäisenä hyökänneet.
”Huomenta isä” Casandra sanoi tavalliseen pirteään tapaansa kun ikivanha näkijä astui valossa kylpevään huoneeseen. ”Huomenta lapsi” Andromeus sanoi lannistuneesti. ”Sinä se olet aina niin pirteä” Andromeus sanoi hymyillen. ”Niin…” Casandra sanoi. ”Emme saa masentua ja menettää toivoamme. Sota on lähellä ,mutta silti niin kaukana…”. ”Casandra…Sinä tiedät ,että sotaa ei voi välttää. Olen nähnyt sen…” Andromeus sanoi lannistaen lopulta Casandran viikkoja kestäneen epätoivoisen hymyilyn ja asioiden kieltämisen. ”Ei…” ,”Tyttö hyvä me elämme synkkiä aikoja”.
Casandra pudotti lusikkansa salaattiin ja alkoi itkeä. ”Älä itke lapsi kulta…” Andromeus sanoi tuntien kaiken Celinen kuolemaan liittyvän paineen ja surun ylittävän kaikki henkiset puolustuksen muurit. Hän otti Casandran syliinsä ja alkoi itkeä. He itkivät siinä monta pitkää minuuttia ja vasta silloin Andromeus tajusi ,että aina kun hän katsoi kaunista Casandraa hän näki vain muutama vuosi sitten kuolleen vaimonsa. Andromeus laski Casandran sylistään ja kuivasi kyyneleensä. ”Älä itke Casandra. ”. ”Minun pitää nyt mennä jos haluamme säilyttää pienenkin mahdollisuuden sodan välttämiseen”. Casandra nyökkäsi ja alkoi syömään kyynelten kastelemaa hedelmäsalaattiaan.
***
Andromeus käveli kaupungin alempien tasojen katuja pitkin kohti suurta ja loistavaa neuvoston salia. Yleensä vähänkään arvokkaammat henkilöt eivät vaivautuneet tänne kuin pakosta ,koska eivät kestäneet maailman julmuutta ja sitä köyhyyttä joka vallitsi Charam-Dinin alemmilla tasoilla ,mutta Andromeus oli halunnut nähdä kansansa kurjuuden ja sen kaiken mitä vastaan hän taisteli. ”Almu köyhälle?” Kuului pyyntö hänen vasemmalta puoleltaan. Hän tiesi katsomattakin että joku huono onninen monen sodan veteraani tai muuten vain elämässään epäonnistunut anoi armoa ja oli valmis tekemään mitä vaan kuivuneesta leipäpalasta tai muutamasta Pyrasta ,mutta useimmat eivät vain vaivautuneet kaivamaan rahapussiaan taskusta. Puolen minuutin ajankäytöllä kaupungissa olisi yksi kuolemaisillaan oleva tautipesäke vähemmän ,mutta useimmat eivät vain välittäneet…Andromeus kaivoi karheasta nahkapussistaan viimeiset kuparipyransa ja antoi ne miehelle. Mies katsoi Andormeusta kiiltävin silmin ja yritti sanoa kiitos ,mutta ei saanut sanaa suustaan niin kiitollinen hän oli. Andromeus antoi miehelle Dalinin siunauksen ja käveli pois. Andromeus otti riimukivi pussistaan yhden kiven se oli kolminkertainen risti; kuoleman symboli…tuo mies kuolisi vielä tänään…
***
Neuvoston salin edessä oli jälleen satoja mielenosoittajia jotka protestoivat milloin mitäkin. Tämä näky oli tullut Andromeukselle tutuksi viimeisten kuukausien aikana ,heti kansainvälisen sotauhkan julistamisen jälkeen… Pieni joukko huomasi hänet ja he aloittivat heti kysymysten ja valitusten tulvan ,mutta hän sulki mielensä ja käveli heidän ohitseen kuin kuuro. Andromeus keskitti ajatuksensa ja kohosi huoneensa parvekkeelle. Siellä häntä tervehti Caktus hänen oma uskollinen kissansa maukumalla ja kehräämällä. ”Hei Caktus” Andromeus sanoi ja pakotti hymyn kasvoilleen. Andromeus käveli huoneensa läpi katsellen ympärilleen ja painaen asioita mieleensä ,koska tämä kokous ratkaisi saisiko hän pitää puheenjohtajan arvonsa ja huoneensa vai luovutettaisiinko kunnia Kha-Arcin yli-Vartija Deunomukselle. Andromeus huokaisi avasi oven ja astui sisäparvekkeelle josta avautui näkymä kaikille muille sisäparvekkeille ja suureen saliin. Neuvoston salissa oli käytäntönä jo tuhansia vuosia ,että rakennetaan suuri halli jonka sisä- ja ulkopuolelle tehdään yhtä paljon parvekkeita ja jokaiselle neuvoston jäsenelle on yksi sisä- ja ulkoparveke. Neuvosto kerääntyi aina sisäparvekkeille kuuntelemaan ehdotusta tai puhetta ,puhujat menivät alatasanteelle ja esittivät asiansa sieltä käsin. Näin oli nytkin. Andromeus odotti jännittäen kuka puhuisi tänään koska hän ei ollut nähnyt sitä riimukivistä. Hänkään ei ollut kaikkivoipa. Kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen alatasanteelle asteli Nemos ,valkoisen tulen velho ja sinivuorten metsänvartija synkkä ilme kasvoillaan ja käskynhaltijan sinetöimä kirje kädessään. Hän alkoi avata kirjettä hitaasti ja rauhallisesti ,koko 80 jäsenen neuvosto pidätti hengitystään. Nemos otti kirjekuoresta pienen siistin palan pergamenttia ja luki:” Everlyn, Kaledron ja Kha-Nomad ovat julistautuneet sotatilaan”. Salissa oli kuoleman hiljaista. Pitkän hiljaisuuden jälkeen väki alkoi virrata ulos salista kohti kotejaan kertoakseen niin odotetun ,mutta yhä niin lannistavan uutisen: sota on alkanut.
***
Andromeus istui työhuoneessaan. Hän oli päättänyt ettei menisi kotiin tänä yönä koska hänen täytyisi miettiä asioita. Casandra kyllä pärjäisi. Oveen koputettiin. ”Sisään” Andromeus sanoi väsyneesti. Nemos astui huoneeseen aina yhtä vaikuttavan näköisenä suuri tammipuinen sauva toisessa ja valkoinen hansikas toisessa kädessään. ”Sotaa ei voitu välttää kaiken sen jälkeen mitä tapahtui Dalinin tiellä” Nemos sanoi. ”Totta” Andromeus sanoi. Everlyn ei ollut vastannut Kaledronin kuninkaallisen karavaanin avunpyyntöön Kha-Nomadin surullisenkuuluisien hiekkavarjoiksi itseään kutsuvien ryövärijoukkojen hyökättyä sen kimppuun Dalinin markkinatiellä. Se oli suuri loukkaus ,jonka lisäksi kuningas oli menettänyt tuossa hyökkäyksessä paljon tavallisia sotilaitaan ja 6 henkilökohtaista vartijaansa ,joihin kuningas tunsi suurta kiintymystä kymmenien vuosien palveluksen jälkeen puhumattakaan koulutuksen ja varustuksen rahallisesta arvosta. ”Tule mukaani Everlyniin” Nemos sanoi. ”En voi jättää Casandraa”. ”Ota hänet mukaan. Hän on kyllä valmis. En usko ,että 3 vuotta Vartijoiden opissa on mennyt hukkaan”. ”Ei. En kestäisi jos menettäisin hänetkin ,mutta hän voisi jäädä tätinsä luokse…Tiedän paikkani tässä sodassa ja se ei ole täällä Charam-Dinin ytimessä”. ”Tavataan täällä aamunkoitteessa. Ole silloin valmis” Nemos sanoi ja astui ulos kynttilöiden valaisemasta huoneesta täydelliseen pimeyteen.
***
Andromeus koputti marjakuusista ovea toivoen salaa mielessään ,että kukaan ei avaisi. Hän toivoi ,että Casandra olisi ystäviensä luona ja ,että hän pääsisi lähtemään salaa. Turha toivo. Hän kuuli jo sirot askeleet ,jotka lähestyivät ovea sisältäpäin. Casandra avasi oven. ”Missä olet ollut! Olen ollut äärettömän huolissani! Sammy sanoi että sota on alkanut! Onko se?…”. ”Kyllä… Sota on alkanut ja minä lähden huomenna Everlyniin poliittisista syistä” Andromeus sanoi värisevällä äänellä. Casandra katsoi isäänsä pitkään kun tajutakseen mitä hän oli juuri sanonut. Hetken hiljaisuuden jälkeen Casandra sanoi uhmakkaasti:” Minä tulen mukaan”. ”Et sinä tule. Sinä menet Martha tädin luo”. Casandra olisi halunnut väittää vastaan, huutaa ja kirkua vastalausettaan ,mutta tiesi kuinka turhaa se olisi. Hän tunsi isänsä päättäväisyyden. Ja kuinka hän vihasikaan Martha tätiä! Hänen oksettavia keitoksiaan, inhottavia kasvihuurujaan ja vinttiä. Vinttiä ,jolla hän nukkui ,vinttiä jossa hän joutui viettämään aikaansa ettei olisi tiellä kun Martha-täti keitti keitoksiaan ,vinttiä ,jolla haisi mädäntynyt liha… Silloin Casandra näki mahdollisuutensa hän tuuppasi isänsä sivummalle ja juoksi yön pimeyteen. ”Casandra!” Andromeus huusi. ”Casandra.." Raskain askelin kyyneleet silmissään Andromeus astui sisään ja sulki oven perässään.
***
Kuinka kauan hän olikaan juossut. Monia tunteja oli kulunut siitä kun Casandra karkasi kotoa. Aamu alkoi lähestyä. Hän pysähtyi öljylampun varjoon kapean kujan eteen. Hän mittaili kujaa katseellaan ja arveli ,että sieltä pääsisi alemmalle tasolle. Hän ei ollut ikinä ollut alemmilla tasoilla. Lukuun ottamatta niitä kertoja kun hän oli joutunut menemään Martha-tädille ,joka ei ollut puhdasverinen Sindar. Vain puhdasveriset Sindarit saivat asua ylimmällä tasolla. Jos olet suvultasi Sindar se tarkoittaa ,että saat käskynhaltijalta lahjaksi talon joltain kolmesta ylimmästä tasosta riippuen saavutuksistasi. Pelkkä syntyperä varmisti tulveaisuutesi...Kuinka väärin sekin asia oli. ”Mitäs tyttönen tekee täällä kujalla yksin tähän aikaan yöstä?” Kuului lipevä ääni kujan suulta. ”Se ei kuulu sinulle!” Casandra tokaisi ja kääntyi lähteäkseen ,mutta joku tarttui häntä hihasta. ”Äläs mene tyttönen. Tule meidän kanssamme juhlimaan.” Repaleiseen tunikaan pukeutunut hahmo sanoi niljakkaasti. ”Nyt sikailit väärälle tytölle…” Casandra kuiskasi itsekseen ja veti huomaamattomasti ohuen veitsensä esiin. ”Noh tuletkos? Meillä tulee olemaan hauskaa!” Tyyppi sanoi ja otti kunnon otteen Casandran kädestä. Se oli virhe. Casandra pyöräytti itsensä irti miehen otteesta ja pisti veitsellään kohti miehen vatsaa ,mutta mies oli varautunut vastarintaan hän hypähti piston ulottumattomiin ja veti lyhyen teräsmiekan esiin tunikansa helmoista. ”Noh. Haluat siis leikitellä ensin” Mies sanoi ja nauroi ,mutta hymy hyytyi hänen kasvoiltaan kun Casandra heitti veitsensä ,joka upposi maiskahtaen miehen vasempaan keuhkoon. Mies öhkäisi ja kaatui maahan. Casandra nappasi veitsensä ja pinkaisi juoksuun. Kujalta kuului huutoja. Luultavasti miehen kaverit jotka olivat väijymässä uutta uhria ,mutta Casandra päätti ettei tuo uhri ollut hän eikä kukaan muukaan ,hän kiihdytti vauhtiaan ja juoksi lähimmälle vartiotuvalle kertomaan ryöväreistä. Vartiotuvan pihalla Casandra tuli katumapäälle. ”Mitä jos isä on tehnyt minusta etsintäilmoituksen?” hän mietti ja päättikin samalla kääntyä takaisin päin. Vähän matkaa käveltyään Casandra tajusi ,että hänellä ei ollut määränpäätä. Casandra istuutui katukiveykselle miettimään. Mutta ajan myötä hänelle alkoi tulla kylmä siinä istuessaan ,hänen oli jätettävä mietiskely myöhemmälle ja jatkettava matkaa. Matkaa minne? Paremman puutteessa Casandra lähti suunnistamaan kohti lapsuuden ystävänsä Sammyn kotia itäisessä Charam-Dinissä. Tunnin päästä Casandra saapui alueelle ,jonka tunnisti samaksi kortteliksi ,jossa Sammy asui. Hetken etsittyään hänen katseensa pysähtyi kiviseen taloon aivan kadun päässä ,jonka pihassa istui tummanpunainen draakki. Hän oli nähnyt tuon draakin ennenkin.. se oli Sammyn ,joka tarkoitti ,että tuo oli talo jota hän etsi. Casandr käveli talolle ja koputti oveen. Oven avasi Sammyn äiti Majira. "Casandra? Mitä sinä täällä näin myöhään yöllä?". "Minun täytyy puhua Sammyn kanssa! Tämä on hätätilanne". Sammy asteli ovelle nuhjuinen kaapu ympärillännsä ja uninen katse silmissään. "Casandra? Mitä asiaa?" Sammy sanoi äkäisenä äkillisestä herätyksestä. Casandra tunki Sammyn ohi sanaakaan sanomatta ja tallusteli suorinta tietä Sammyn huoneeseen. "Tarvitsen aseita ja varusteita luutavasti jokseenkin pitkään matkaan" Casandra tokaisi ja alkoi tonkia Sammyn kaappia. "Casandra! Mistä päättelit ,että suostun?!". "Oletin niin koska oletin myös ,että olet ystäväni johon voin luottaa" Casadra sanoi ja mätti retkimuonaa kaapista reppuunsa. "Niin.. mut..." Sammy sanoi ,mutta Casandra keskeytti:"Tule mukaani...". "Mutta herranjumala Casandra minne!?!?" Sammy huusi. "Et ole kertonut edes minne miksi ja milloin olet lähdössä!". "Lähden huomenaamuna Everlyniin ,koska haluan taistella isäni vierellä. Hänelle ei saa tapahtua mitään". "Minä minä... Minä tulen. Sinullekkaan ei saa tapahtua mitään..." Seurasi pitkä hiljaisuus ,joka jatkui koko yön. Aamun sarastaessa Sammy ja Casandra olivat pakanneet kaikki varusteet ja kävellessään kohti Dalinin porttia kumpikin mietti mihin he ovat ryhtymässä...
***
Nemos ja Andromeus kävelivät hyvää vauhtia kohti Dalinin portin talleja. He olivat varanneet 2 hevosta ,jotta ehtisivät hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä hyökkäyksiä Everlyniin. Talleille saavuttuaan heille tuotiin hevoset ,jotka he totesivat tarpeeksi hyviksi. He ratsastivat rinta rinnan ulos Dalinin portista ja aloittivat matkansa kohti ensimmäistä pysähdyspistettä ,joksi he olivat valinneet Serilvnanin pikkukylän Sinivuorten kupeessa. Ensimmäiset punertavat auringonsäteet heijastuivat heidän kimaltelevista viitoistaan ja kummallekkaan ei ollut yllätys ,että heitä ilmiselvästi seurattiin...
Jatkoa sivulla 3. Tosiaan kaikki nimet joista on valitettu on nyt vaihdettu mutta valittakaa ihmeessä lisää jos vaan keksitte!
Senkun kirjoitat jatkoa, Kyllä minä tuolaista tekstiä jaksan lukea. Mutta vaihdas tuo otsake, muuten voi tulla ongelmia..
Noh hyvä jos se oli siedettävä se nimittäin oli ensimmäinen jonka uskalsin pistää näytteille