Otteita erään kaartilaisen päiväkirjasta
Lähetetty: La 27.12.2003 12:02
Heipä hei! Olen Janus Myrtilus! Tänään on ensimmäinen päiväni keisarin palveluksessa. Kuulun planeetta Nagulin puolustajiin. Kapteenini ja herrani on kunnianarvoisa Koljaragarn. Hän on keisarin hyvä palvelija.
Minut määrättiin kersantti Kinkenin platuunaan, tiedän, hänellä on naurettava nimi mutta hän on hyvä mies, ja eihän nimi miestä pahenna. Lisäksi hän on meille niin ystävällinen kuin kersanttina voi vain olla.
Meitä on suhteellisen vähän, ehkä kaksikymmentä tuhatta sotilasta koko planeetalla. Tämä johtuu siitä että lähestymme koko ajan pelottavaa paikkaa jota sanotaan kauhun silmäksi. Eikö meitä pitäisi olla satoja tuhansia enemmän? Ei, koska jos kerettiläiset hyökkäävät tänne, on meidän vain saatettava siviilit pois ja paettava itsekin.
Itse asiassa joka päiväisten elintarvikealusten mukana lähtee lähes poikkeuksetta pakolaisia.
Meillä on yleensä rauhallista, joskus syntyy kahakoita maanviljelijöitten välillä ja silloin me menemme estämään suuremman tuhon aiheutumista.
Täällä Nagulissa on käytössä ikivanha feodaalijärjestelmä, eli kuvernööri valtuuttaa aluepäälliköitä "vasalleja" hankkimaan itselleen maatiloja ja työläisiä. Syntyvät tulot lähetetään ympäri avaruutta. Nagulissa kasvatetaan viljaa ja Sicalcasia joka on hyvin miellyttävän tuoksuinen kasvi, siitä tehdään erilaisia yleellisyys tuotteita ja on sen ansiota että Nagul on asutettu.
Yllättävää kyllä, meidän päätehtävä on tuhota maata. Emmehän halua jättää mitään kerettiläisille kun tämä kivi viiden vuoden päästä uppoaa kauhun silmän myrskyihin.
* * * * * * *
Nagul evakuoidaan täysin ensivuonna, työmme planeetan turmaksi on jo loppusuoralla. Olemme tuhonneet jo lähes kaikki rakennukset ja kaupungit, runollisesti olemme polkeneet ja täyttäneet kivillä pellot. Enää on avaruusasema josta jatkuvasti lähtee tavaraa pois, mutta sekin on täytetty räjähteillä. Koska kaikki on tuhottu, on puutetta vähän kaikesta, kasvit ovat toimestamme myrkyllisiä, ja kaikki eläimet tekevät kuolemaa. Lisäksi olemme pelottavan lähellä kauhun silmää, öisin taivas on punertava. Mutta näkisittepä auringonlaskut!
Tapasin tänään yhden tytön, hänen nimensä on Kartan ja hän on samassa platuunassa kuin minä. Hän ei ehkä ole kaunein näkemäni nainen, mutta hän on vahva ja kokenut. Melkein pelottava ellei hän hymyilisi niin usein. Hän on palvellut keisaria vuosia, kauemmin kuin minä. Me saamme usein yhteisiä tehtäviä, siten me tapasimmekin, työn tiimoilta. Hän on sitten vaikuttava kun saapuu leiriin yltäpäältä veressä!
Minä melkein pelkään häntä, luulen että hän ajattelee minua lapsena, mutta tuntuu kuin hän hakeutuisi seuraani. Tai sitten vain toive- ajattelen.
* * * * * * *
Tänään pahimmat pelkomme toteutuivat. Kunnianarvoisa kapteeni Koljaragarn antoi määräyksen keskeyttää "peltojen polkemisen". Tämä tarkoittaa siis sitä, että edes hän ei enää usko laivaston tulevan ajoissa, mikäli se tulee. Nyt vain pelkäämme päivää, jona räjäytämme avaruusaseman. Tästä on kyllä puhuttu, siitä asti kun viimeinen siviilialus jätti Nagulin ja me jäimme yksin. Nyt tiedämme mitä köyhyys on! Olemme kuin haaksirikkoutuneita, ja kaikki mitä omistamme kulkee käsissämme. Aika ajoin planeettaa saastuttaa mutantteja ja alieneja, ties mistä nekin saapuvat. Olemme Kartanin kanssa alkaneet hamstrata kaikenlaista, puu ja kivi ovat nykyään kultaa kalliimpaa. (Nagulin maaperän ja työmme takia kumpaakaan ei ole paljon)
Mutta nyt täytyykin mennä halailemaan häntä.
* * * * * * *
Tänään saimme käskyn räjäyttää avaruusaseman, nyt se on selvä; me kuolemme tänne! Keisari meitä auttakoon!
* * * * * * *
Enää ei ole päivää, enää ei ole yötä. On vain punaista. Kaikkialla on punaista. Kuinkahan kauan sitten näimme rakkaan aurinkomme?
Mitä ikinä me kohtaammekaan tällä tuomitulla planeetalla, sen me kohtaamme selkä suorana, emmekä hylkää keisaria ikinä!
* * * * * * *
Meitä on kohdannut hirvittävä onnettomuus! Olemme itkeneet aamusta asti. Aamulla Aramiah heräsi ja nuolaisi huuliaan, hänen kielensä venähti kaksikymmentä senttiseksi. Itse kukin pelkää nyt milloin itse alkaa mutatoitumaan. Nyt rakas imperiumikin on vihollisemme. Olemme yksin ja kellumme keskellä kauhun silmää!
* * * * * * *
Tänään minulle ja Kartanille syntyi lapsi, eikä hän näyttänyt mutantilta.
* * * * * * *
Jotta voisitte ymmärtää missä jamassa olemme, kuvailen hieman joukkojamme.
Osalla meistä on mutaatioita, sallimme heidät joukkoomme rukoillen keisarilta anteeksiantoa, mutta yksikään heistäkään ei ole kääntynyt. Vaikuttaa että he selviävät muita paremmin satunnaisten vihollisten kohdatessa.
Kenelläkään ei ole ehjiä vaatteita, kaikki ovat rääsyistä paikattuja. Kengät ovat tärkeimpiä. Jos joku meistä kuolee, häneltä viedään ensimmäisinä kengät vaikka ne eivät jalkaan sopisikaan. Ne vaihdetaan sitten muihin tärkeisiin tavaroihin. Jos joku täällä kulkee pelkät kengät jalassa, ei se ole enää mikään ihme. Nykyään vain vaeltelemme suurena joukkona johtajanamme entinen kapteeni Koljaragarn, sillä emme ole joutuneet kuin pieniin kahakoihin. Meidän panssarimme kantavat suurta tavaramäärää mukanaan. Sentinelimme ovat yksityisomistuksessa ja voitte kuvitella miltä ne näyttävät!
* * * * * * *
Tänään meille syntyi lapsi, joka oli mutantti. Kartan oli tiennyt sen kai jo pitkään. Hän otti veitsen ja tappoi hänet. Enää emme hanki lapsia.
* * * * * * *
Saamme kuulla tiedustelijalta tietoja vuorten takaa. Khornea palvovia pettureita on saapunut planeetalle. Heidän mukanaan on berserkkejä. Vanha Koljaragarn on taas kapteeni, ja hän määräsi kaikki Urut- vuorelle sotaan lähtöä varten.
* * * * * * *
Meitä 25 000 asekuntoista miestä ja naista. Meillä on kymmenen taistelutankkia, ja
viisi basiliskia sekä useita sentinelejä, joista olen jo kertonut.
Erikoisaseita on joka kolmannellekymmenennelle.
Olisimme vannoneet Koljaragarnille uskollisuudenvalan, mutta hän kutsui meitä veljikseen ja sanoi, että jos vannoisimme uskollisuudenvalan, se kertoisi ettemme luottaisi toisimme, ja että me kuolemme joka tapauksessa samalla tavalla.
Aseita ei riittänyt jokaisella, ja aseeton saisi taistelussa seurata aseellisia kunnes "ase vapautuisi" tai hänen onnistui ryöstää ase. Niin lähdimme marssille. Olimme taas armeija, meillä oli armeijan kuri, ja armeijan säännöt. Aseet olivat omiamme.
* * * * * * *
Mikä taistelu! Löimme kerettiläiset helposti.
Muistan aina Koljaragarnin tuona tuulisena päivänä, hän oli erään raunion laella, ja katseli vihollisleiriä, hänen keltaiset silmät leimusivat (hänkin oli mutatoitunut) hänen likainen partansa liehui, ja rääsynsä lepattivat. Koljaragarn seisoi siellä iltaan saakka, ja illan tullen kuulimme hänen määräykset ja kävimme hyökkäykseen. Siellä voitimme kerettiläiset ensimmäisen kerran. Olen varma että lyömme keisarin vihollisia vielä usein. Kuitenkin olemme kuoleman omat. Yllämme lepää tuomion käsi.
* * * * * * *
_______________________________________________________
Ööö, toivottavasti Leman Russ toimii reaktorilla kuten muistan...
Edit: Pari kirjoitusvirhettä, ja lainausmerkit olivat jossain vaiheessa muuttuneet kysymysmerkeiksi.
Minut määrättiin kersantti Kinkenin platuunaan, tiedän, hänellä on naurettava nimi mutta hän on hyvä mies, ja eihän nimi miestä pahenna. Lisäksi hän on meille niin ystävällinen kuin kersanttina voi vain olla.
Meitä on suhteellisen vähän, ehkä kaksikymmentä tuhatta sotilasta koko planeetalla. Tämä johtuu siitä että lähestymme koko ajan pelottavaa paikkaa jota sanotaan kauhun silmäksi. Eikö meitä pitäisi olla satoja tuhansia enemmän? Ei, koska jos kerettiläiset hyökkäävät tänne, on meidän vain saatettava siviilit pois ja paettava itsekin.
Itse asiassa joka päiväisten elintarvikealusten mukana lähtee lähes poikkeuksetta pakolaisia.
Meillä on yleensä rauhallista, joskus syntyy kahakoita maanviljelijöitten välillä ja silloin me menemme estämään suuremman tuhon aiheutumista.
Täällä Nagulissa on käytössä ikivanha feodaalijärjestelmä, eli kuvernööri valtuuttaa aluepäälliköitä "vasalleja" hankkimaan itselleen maatiloja ja työläisiä. Syntyvät tulot lähetetään ympäri avaruutta. Nagulissa kasvatetaan viljaa ja Sicalcasia joka on hyvin miellyttävän tuoksuinen kasvi, siitä tehdään erilaisia yleellisyys tuotteita ja on sen ansiota että Nagul on asutettu.
Yllättävää kyllä, meidän päätehtävä on tuhota maata. Emmehän halua jättää mitään kerettiläisille kun tämä kivi viiden vuoden päästä uppoaa kauhun silmän myrskyihin.
* * * * * * *
Nagul evakuoidaan täysin ensivuonna, työmme planeetan turmaksi on jo loppusuoralla. Olemme tuhonneet jo lähes kaikki rakennukset ja kaupungit, runollisesti olemme polkeneet ja täyttäneet kivillä pellot. Enää on avaruusasema josta jatkuvasti lähtee tavaraa pois, mutta sekin on täytetty räjähteillä. Koska kaikki on tuhottu, on puutetta vähän kaikesta, kasvit ovat toimestamme myrkyllisiä, ja kaikki eläimet tekevät kuolemaa. Lisäksi olemme pelottavan lähellä kauhun silmää, öisin taivas on punertava. Mutta näkisittepä auringonlaskut!
Tapasin tänään yhden tytön, hänen nimensä on Kartan ja hän on samassa platuunassa kuin minä. Hän ei ehkä ole kaunein näkemäni nainen, mutta hän on vahva ja kokenut. Melkein pelottava ellei hän hymyilisi niin usein. Hän on palvellut keisaria vuosia, kauemmin kuin minä. Me saamme usein yhteisiä tehtäviä, siten me tapasimmekin, työn tiimoilta. Hän on sitten vaikuttava kun saapuu leiriin yltäpäältä veressä!
Minä melkein pelkään häntä, luulen että hän ajattelee minua lapsena, mutta tuntuu kuin hän hakeutuisi seuraani. Tai sitten vain toive- ajattelen.
* * * * * * *
Tänään pahimmat pelkomme toteutuivat. Kunnianarvoisa kapteeni Koljaragarn antoi määräyksen keskeyttää "peltojen polkemisen". Tämä tarkoittaa siis sitä, että edes hän ei enää usko laivaston tulevan ajoissa, mikäli se tulee. Nyt vain pelkäämme päivää, jona räjäytämme avaruusaseman. Tästä on kyllä puhuttu, siitä asti kun viimeinen siviilialus jätti Nagulin ja me jäimme yksin. Nyt tiedämme mitä köyhyys on! Olemme kuin haaksirikkoutuneita, ja kaikki mitä omistamme kulkee käsissämme. Aika ajoin planeettaa saastuttaa mutantteja ja alieneja, ties mistä nekin saapuvat. Olemme Kartanin kanssa alkaneet hamstrata kaikenlaista, puu ja kivi ovat nykyään kultaa kalliimpaa. (Nagulin maaperän ja työmme takia kumpaakaan ei ole paljon)
Mutta nyt täytyykin mennä halailemaan häntä.
* * * * * * *
Tänään saimme käskyn räjäyttää avaruusaseman, nyt se on selvä; me kuolemme tänne! Keisari meitä auttakoon!
* * * * * * *
Enää ei ole päivää, enää ei ole yötä. On vain punaista. Kaikkialla on punaista. Kuinkahan kauan sitten näimme rakkaan aurinkomme?
Mitä ikinä me kohtaammekaan tällä tuomitulla planeetalla, sen me kohtaamme selkä suorana, emmekä hylkää keisaria ikinä!
* * * * * * *
Meitä on kohdannut hirvittävä onnettomuus! Olemme itkeneet aamusta asti. Aamulla Aramiah heräsi ja nuolaisi huuliaan, hänen kielensä venähti kaksikymmentä senttiseksi. Itse kukin pelkää nyt milloin itse alkaa mutatoitumaan. Nyt rakas imperiumikin on vihollisemme. Olemme yksin ja kellumme keskellä kauhun silmää!
* * * * * * *
Tänään minulle ja Kartanille syntyi lapsi, eikä hän näyttänyt mutantilta.
* * * * * * *
Jotta voisitte ymmärtää missä jamassa olemme, kuvailen hieman joukkojamme.
Osalla meistä on mutaatioita, sallimme heidät joukkoomme rukoillen keisarilta anteeksiantoa, mutta yksikään heistäkään ei ole kääntynyt. Vaikuttaa että he selviävät muita paremmin satunnaisten vihollisten kohdatessa.
Kenelläkään ei ole ehjiä vaatteita, kaikki ovat rääsyistä paikattuja. Kengät ovat tärkeimpiä. Jos joku meistä kuolee, häneltä viedään ensimmäisinä kengät vaikka ne eivät jalkaan sopisikaan. Ne vaihdetaan sitten muihin tärkeisiin tavaroihin. Jos joku täällä kulkee pelkät kengät jalassa, ei se ole enää mikään ihme. Nykyään vain vaeltelemme suurena joukkona johtajanamme entinen kapteeni Koljaragarn, sillä emme ole joutuneet kuin pieniin kahakoihin. Meidän panssarimme kantavat suurta tavaramäärää mukanaan. Sentinelimme ovat yksityisomistuksessa ja voitte kuvitella miltä ne näyttävät!
* * * * * * *
Tänään meille syntyi lapsi, joka oli mutantti. Kartan oli tiennyt sen kai jo pitkään. Hän otti veitsen ja tappoi hänet. Enää emme hanki lapsia.
* * * * * * *
Saamme kuulla tiedustelijalta tietoja vuorten takaa. Khornea palvovia pettureita on saapunut planeetalle. Heidän mukanaan on berserkkejä. Vanha Koljaragarn on taas kapteeni, ja hän määräsi kaikki Urut- vuorelle sotaan lähtöä varten.
* * * * * * *
Meitä 25 000 asekuntoista miestä ja naista. Meillä on kymmenen taistelutankkia, ja
viisi basiliskia sekä useita sentinelejä, joista olen jo kertonut.
Erikoisaseita on joka kolmannellekymmenennelle.
Olisimme vannoneet Koljaragarnille uskollisuudenvalan, mutta hän kutsui meitä veljikseen ja sanoi, että jos vannoisimme uskollisuudenvalan, se kertoisi ettemme luottaisi toisimme, ja että me kuolemme joka tapauksessa samalla tavalla.
Aseita ei riittänyt jokaisella, ja aseeton saisi taistelussa seurata aseellisia kunnes "ase vapautuisi" tai hänen onnistui ryöstää ase. Niin lähdimme marssille. Olimme taas armeija, meillä oli armeijan kuri, ja armeijan säännöt. Aseet olivat omiamme.
* * * * * * *
Mikä taistelu! Löimme kerettiläiset helposti.
Muistan aina Koljaragarnin tuona tuulisena päivänä, hän oli erään raunion laella, ja katseli vihollisleiriä, hänen keltaiset silmät leimusivat (hänkin oli mutatoitunut) hänen likainen partansa liehui, ja rääsynsä lepattivat. Koljaragarn seisoi siellä iltaan saakka, ja illan tullen kuulimme hänen määräykset ja kävimme hyökkäykseen. Siellä voitimme kerettiläiset ensimmäisen kerran. Olen varma että lyömme keisarin vihollisia vielä usein. Kuitenkin olemme kuoleman omat. Yllämme lepää tuomion käsi.
* * * * * * *
_______________________________________________________
Ööö, toivottavasti Leman Russ toimii reaktorilla kuten muistan...
Edit: Pari kirjoitusvirhettä, ja lainausmerkit olivat jossain vaiheessa muuttuneet kysymysmerkeiksi.
Rääsyisiä, pulialastomia mutantteja jokalähtöön. Mutta oli todella hienoa lukea tuota, idea on aivan mahtava. Eikä toteutuskaan pahemmin rakoillut. Se on sitten sitä, että imperiumin propagandan takia porukkaa värväytyy, ja osa niistä sitten pääsee ensimmäisellä tehtävällään hengestään. Näille kävi sitten vieläkin pahemmin. 
Mutta pistä jatkoa, tämä on hienoa! Eivät taida elää enää kovin pitkään, luulen ma.
) jonka jälkeen kirjoitin sen paperille, yritin kirjoittaa koneelle illalla mutta enää eivät aivot kestäneet kirjoitus-maratonia.