Demoni [Prologi]
Lähetetty: To 22.01.2004 19:52
Demoni
Prologi
Guido Manuela tarkisti kehäänsä vielä viimeistä kertaa varmistuakseen olevansa suojassa voimilta ,jotka kauhistuttaisivat mahtavintakin maagia tai soturia ,mutta ei pappia. Varmistuttuaan ,että kehä olisi tiivis hän aloitti loitsun. Ikivanhan kielen sanat takkuilivat hänen suussaan ,mutta hän sai kuin saikin loitsun päätökseen kunnialla. Hän otti valmiusasennon jos demoni pääsisi irti lukuisista turvatoimista huolimatta ja rupeaisi mellastamaan hänen tornissaan…Seuraukset olisivat hirveät. Varoen näyttämästä pienintäkään pelon tai turhautumisen elettä hän vain seisoi kärsivällisesti paikallaan kehän vieressä. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen hän tunsi sen. Mahtavan voiman ,joka sai hänetkin tuntemaan itsensä niin suojattomaksi ja pieneksi. Salamoiva pyörre ilmestyi keskelle pyhää kehää ja täytti huoneen savulla ja salamoilla. ”Kuka kutsuu mahtavaa Gerudoa!” kuului eläimellinen ääni syvyyksistä. ”Minä! Guido Manuela ,voimakkain pappi Charam-Dinin tällä puolen!”. Savun hälvennyttyä Guido näki tämän valtavan demonin koko kauheudessaan. Ainakin neljä metriä korkea häränpäinen olento ,jolla oli neljä kättä joissa jokaisessa ruoska ,johon oli kiinnitetty teräviä metallinpaloja sai Guidon veren hyytymään vaikka hän tiesikin olevansa täydellisen suojassa. ”Sinulla on tietoja ,jotka kiinnostavat minua” Guido sanoi onnistumatta pitämään ääntään tasaisena. Demoni nauroi: ”Minä en ole sinulle mitään velkaa eikä mikään muukaan velvoita minua palvelemaan sinua!”. ”Vangitsen sinut orjakseni ja piinaan sinua kunnes kerrot mitä haluan tietää!” Guido uhosi. Demoni naurahti ja sanoi peittelemättä ivaansa: ”Mitä haluat tietää oi mahtava Guido Manuela!?”. Ivasta välittämättä Guido esitti toiveensa: ”Kerro minulle onko Yvellon jo kaatunut!?”. Demoni mietti hetken ja pudisti päätään: ”En. Sitä tietoa en sinulle luovuta.” Demoni hymyili ja astui kehästä ulos. ”Miten!?” Guido huudahti ja kääntyi paetakseen ,mutta tiesi kuinka turhaa se olisi. Ruoska heilahti ja kietoutui Guidon nilkan ympärille. Kivun aalto vyöryi Guidon yli kun demoni nykäisi ruoskasta vetäisten hänet lähemmäs. Epätoivoisesti Guido ampui sauvastaan energiavasaman ,joka olisi kyllä tappanut tavallisen ihmisen ,mutta oli selvää kuinka turhia tavalliset valmistelemattomat loitsut ja taiat olivat melkein puolijumalan tasoista demonia vastaan. Vasama osui demonia keskivarataloon ,joka sai sen vain kiskaisemaan ruoskaansa lujemmin. Guido lensi nykäisyn voimasta huoneen toiselle puolelle ja törmäsi seinään. Ruoska irtosi ,mutta siitä ei ollut paljoa apua koska hän oli hädin tuskin tajuissaan. Demoni nauroi paholaismaista nauruaan ja heilautti julmaa ruoskaansa uudestaan ,joka iski Guidoa selkään kuin vasama kirkkaalta taivaalta. Hän tunsi kuinka terävä metallinkappale tunkeutui hänen ihonsa läpi ja katkaisi selkärangan. Guido esitti viimeisen nopean rukouksensa jumalilleen ja kuoli. Gerudo levitti nahkaiset siipensä ja heittäytyi ikkunasta. Auringonlaskua kohti lentäessään hän mietti kaikkea hupia mitä saisi edes yhdestä pikkukylästä…Mikä onni hänellä olikaan käynyt kun taitamaton pappi oli tehnyt virheen pyhään kehään ja päästänyt hänet pitkästä aikaa maanpäälle juhlimaan. Gerudo hymyili julmaa demonin hymyään nähdessään edessäpäin juuri sopivan pienen kaupungin vuorien kupeessa.
Kommenttia anyone?
Prologi
Guido Manuela tarkisti kehäänsä vielä viimeistä kertaa varmistuakseen olevansa suojassa voimilta ,jotka kauhistuttaisivat mahtavintakin maagia tai soturia ,mutta ei pappia. Varmistuttuaan ,että kehä olisi tiivis hän aloitti loitsun. Ikivanhan kielen sanat takkuilivat hänen suussaan ,mutta hän sai kuin saikin loitsun päätökseen kunnialla. Hän otti valmiusasennon jos demoni pääsisi irti lukuisista turvatoimista huolimatta ja rupeaisi mellastamaan hänen tornissaan…Seuraukset olisivat hirveät. Varoen näyttämästä pienintäkään pelon tai turhautumisen elettä hän vain seisoi kärsivällisesti paikallaan kehän vieressä. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen hän tunsi sen. Mahtavan voiman ,joka sai hänetkin tuntemaan itsensä niin suojattomaksi ja pieneksi. Salamoiva pyörre ilmestyi keskelle pyhää kehää ja täytti huoneen savulla ja salamoilla. ”Kuka kutsuu mahtavaa Gerudoa!” kuului eläimellinen ääni syvyyksistä. ”Minä! Guido Manuela ,voimakkain pappi Charam-Dinin tällä puolen!”. Savun hälvennyttyä Guido näki tämän valtavan demonin koko kauheudessaan. Ainakin neljä metriä korkea häränpäinen olento ,jolla oli neljä kättä joissa jokaisessa ruoska ,johon oli kiinnitetty teräviä metallinpaloja sai Guidon veren hyytymään vaikka hän tiesikin olevansa täydellisen suojassa. ”Sinulla on tietoja ,jotka kiinnostavat minua” Guido sanoi onnistumatta pitämään ääntään tasaisena. Demoni nauroi: ”Minä en ole sinulle mitään velkaa eikä mikään muukaan velvoita minua palvelemaan sinua!”. ”Vangitsen sinut orjakseni ja piinaan sinua kunnes kerrot mitä haluan tietää!” Guido uhosi. Demoni naurahti ja sanoi peittelemättä ivaansa: ”Mitä haluat tietää oi mahtava Guido Manuela!?”. Ivasta välittämättä Guido esitti toiveensa: ”Kerro minulle onko Yvellon jo kaatunut!?”. Demoni mietti hetken ja pudisti päätään: ”En. Sitä tietoa en sinulle luovuta.” Demoni hymyili ja astui kehästä ulos. ”Miten!?” Guido huudahti ja kääntyi paetakseen ,mutta tiesi kuinka turhaa se olisi. Ruoska heilahti ja kietoutui Guidon nilkan ympärille. Kivun aalto vyöryi Guidon yli kun demoni nykäisi ruoskasta vetäisten hänet lähemmäs. Epätoivoisesti Guido ampui sauvastaan energiavasaman ,joka olisi kyllä tappanut tavallisen ihmisen ,mutta oli selvää kuinka turhia tavalliset valmistelemattomat loitsut ja taiat olivat melkein puolijumalan tasoista demonia vastaan. Vasama osui demonia keskivarataloon ,joka sai sen vain kiskaisemaan ruoskaansa lujemmin. Guido lensi nykäisyn voimasta huoneen toiselle puolelle ja törmäsi seinään. Ruoska irtosi ,mutta siitä ei ollut paljoa apua koska hän oli hädin tuskin tajuissaan. Demoni nauroi paholaismaista nauruaan ja heilautti julmaa ruoskaansa uudestaan ,joka iski Guidoa selkään kuin vasama kirkkaalta taivaalta. Hän tunsi kuinka terävä metallinkappale tunkeutui hänen ihonsa läpi ja katkaisi selkärangan. Guido esitti viimeisen nopean rukouksensa jumalilleen ja kuoli. Gerudo levitti nahkaiset siipensä ja heittäytyi ikkunasta. Auringonlaskua kohti lentäessään hän mietti kaikkea hupia mitä saisi edes yhdestä pikkukylästä…Mikä onni hänellä olikaan käynyt kun taitamaton pappi oli tehnyt virheen pyhään kehään ja päästänyt hänet pitkästä aikaa maanpäälle juhlimaan. Gerudo hymyili julmaa demonin hymyään nähdessään edessäpäin juuri sopivan pienen kaupungin vuorien kupeessa.
Kommenttia anyone?
vai? kiitos palautteesta. jatkoa tulossa