Toivon Lähettiläät [Osa 2]
Lähetetty: Ti 27.01.2004 18:14
Eli hieman jatkoa edelliseen...
Toivon lähettiläät [Osa 2]
”Tervetuloa, arvoisa vieras”, sanoi Inkvisiittori Armanus. Jotenkin Ethereal huomasi ettei Inkvisiittori tarkoittanut mitä sanoi, kommentti oli enemmänkin muodollisuus. Inkviisiittorin takana oli pieni ryhmä voimahaarniskoihin sonnustautuneita sotilaita, panssarin keltaisesta väristä ja nyrkin kuvasta pystyi helposti päättelemään heidän kuuluvan keisarillisiin nyrkkeihin. ”Saanen osoittaa kiitollisuuden Tau:lta että suostuitte neuvotteluihin”, totesi Kais. He jatkoivat matkaa. Hetkessä heidät oli ohjattu neuvottelurakennukseen. Odotetut neuvottelut saatiin vihdoin alkamaan.
Neuvottelut kestivät neljä pitkää päivää, mutta lopulta saatiin aikaiseksi sopimus alueluovutuksista ja rauhasta. Viimein he pääsisivät palaamaan takaisin, mutta he päättivät viipyä planeetalla vielä päivän.
Oli päivä, lähtöön oli kaksi tuntia kun voimahaarniskaan sonnustautunut sotilas tuli tuomaan viestiä Yopteriin. ”Arvoisa vieras, Inkvisiittorilla on sinulle asiaa”, sanoi sotilas. Ethereal nyökkäsi ja viittasi vartioryhmänsä mukaansa. Sotilas ohjasi heidät neuvottelurakennukseen, jossa Armanus jo odotti. Mies oli selin Tau:hun ja piti paperia kädessään, paperi oli ilmeisestikkin viesti joltakin. Armanus kääntyi ja sanoi muka pahoittelevan: ”Harmikseni joudun toteamaan ettei teidän aluksenne koskaan saapunut tänne”. Samalla hän painoi nappia joka antoi käskyn tuhota Yopter, ikkunasta Ethereal näki kauhukseen kun vahvat kenttätykit jauhoivat aluksen palasiksi. Kais:in tulisoturit nostivat painavat aseet kohti Inkvisiittoria, joka vain totesi: ”Tut, tut, ei saa leikkiä aseilla”, samassa huoneeseen ilmestyi suuri joukko sotilaita, liian suuri joukko vartiokaartille. Harmikseen Ethereal joutui käskemään ystäviään laskemaan aseet. Taisteleminen olisi turhaa.
Heti aseistariisunnan jälkeen heidät oli heitetty pimeään huoneeseen. Huoneessa oli hyvin heikko valaistus, ei ikkunoita, vain yksi vahva teräsovi. Pakeneminen tuntui mahdottomalta. Heitä ei kohdeltu hyvin, vaikka saivathan he ruokaa kerran päivässä. Tämä oli ainoa hetki päivästä kun huoneen ovi avattiin.
Vanha Kais toivoi että Tau lähettäisi aluksen tutkimaan asiaa, mutta siihen saattaisi mennä liian pitkä aika. Hän pystyi vain odottamaan toivoen. Hänen tovereiltansa toivo oli jo mennyt...
Toivon lähettiläät [Osa 2]
”Tervetuloa, arvoisa vieras”, sanoi Inkvisiittori Armanus. Jotenkin Ethereal huomasi ettei Inkvisiittori tarkoittanut mitä sanoi, kommentti oli enemmänkin muodollisuus. Inkviisiittorin takana oli pieni ryhmä voimahaarniskoihin sonnustautuneita sotilaita, panssarin keltaisesta väristä ja nyrkin kuvasta pystyi helposti päättelemään heidän kuuluvan keisarillisiin nyrkkeihin. ”Saanen osoittaa kiitollisuuden Tau:lta että suostuitte neuvotteluihin”, totesi Kais. He jatkoivat matkaa. Hetkessä heidät oli ohjattu neuvottelurakennukseen. Odotetut neuvottelut saatiin vihdoin alkamaan.
Neuvottelut kestivät neljä pitkää päivää, mutta lopulta saatiin aikaiseksi sopimus alueluovutuksista ja rauhasta. Viimein he pääsisivät palaamaan takaisin, mutta he päättivät viipyä planeetalla vielä päivän.
Oli päivä, lähtöön oli kaksi tuntia kun voimahaarniskaan sonnustautunut sotilas tuli tuomaan viestiä Yopteriin. ”Arvoisa vieras, Inkvisiittorilla on sinulle asiaa”, sanoi sotilas. Ethereal nyökkäsi ja viittasi vartioryhmänsä mukaansa. Sotilas ohjasi heidät neuvottelurakennukseen, jossa Armanus jo odotti. Mies oli selin Tau:hun ja piti paperia kädessään, paperi oli ilmeisestikkin viesti joltakin. Armanus kääntyi ja sanoi muka pahoittelevan: ”Harmikseni joudun toteamaan ettei teidän aluksenne koskaan saapunut tänne”. Samalla hän painoi nappia joka antoi käskyn tuhota Yopter, ikkunasta Ethereal näki kauhukseen kun vahvat kenttätykit jauhoivat aluksen palasiksi. Kais:in tulisoturit nostivat painavat aseet kohti Inkvisiittoria, joka vain totesi: ”Tut, tut, ei saa leikkiä aseilla”, samassa huoneeseen ilmestyi suuri joukko sotilaita, liian suuri joukko vartiokaartille. Harmikseen Ethereal joutui käskemään ystäviään laskemaan aseet. Taisteleminen olisi turhaa.
Heti aseistariisunnan jälkeen heidät oli heitetty pimeään huoneeseen. Huoneessa oli hyvin heikko valaistus, ei ikkunoita, vain yksi vahva teräsovi. Pakeneminen tuntui mahdottomalta. Heitä ei kohdeltu hyvin, vaikka saivathan he ruokaa kerran päivässä. Tämä oli ainoa hetki päivästä kun huoneen ovi avattiin.
Vanha Kais toivoi että Tau lähettäisi aluksen tutkimaan asiaa, mutta siihen saattaisi mennä liian pitkä aika. Hän pystyi vain odottamaan toivoen. Hänen tovereiltansa toivo oli jo mennyt...