tarinakisan työ: ultramarine
Lähetetty: Ti 24.02.2004 21:14
Ajattelin laittaa vielä tänne kaikkien kommentoitavaksi, tällä tarinalla pääsin siis kahdeksannelle sijalle.
Olisiko kukaan kiinnostunut jatko-osasta?
Juttu on aika pitkä, mutta koettakaa kestää!
Ultramarine
Veli Glaidus ohjasi land raider- panssarivaunun raunioiden lomitse kohti kukkulaa. Valtava konehirviö murskasi lohkareet sepeliksi ja raivasi tiensä aukealle. Glaviera- tukikohta häämötti vankkana kukkulan huipulla. sen ovet olivat suojattu valtavin muurein ja tykkitornein ja se oli näinä aikoina yksi niistä vähistä turvapaikoista. Sinne kerääntyivät ja sieltä lahtivät legioonat levänneinä ja uudelleen varustettuina.Se oli rakennettu kolme tuhatta vuotta sitten eikä sen puolustuksen läpi ollut vielä tunkeuduttu. Mutta nyt se avasi porttinsa ja päästi ystävällismielisen land raiderin sisään. Glaidus sammutti jyrisevän moottorin ja kone vaikeni. Joukot sen sisällä purkautuivat ulos siisteissä riveissä ja nousivat portaat temppelin pääovelle. Glaidus seurasi heitä hieman jäljessä. Taivas oli punainen ja mustat vuoret reunustivat tukikohtaa kaukana horisontissa. Pienen joukko-osaston vastaanotti sotapappi Helbrecht. Hän nyökkäili space marineiden marssiessa hänen ohitseen sisään linnoitukseen. Sotapapit olivat yksiä imperiumin tärkeimmistä hahmoista. He pitivät joukot järjestyksessä ja kasvattivat taistelutahtoa omalla urheudellaan. Pelkkä sotapapin läsnäolo sai joukot pysymään ruodussa. Joten jokainen space marine kumarsi kunnioituksen osoituksena marssiessaan sisään linnoitukseen. Mutta kun joukko oli jo mennyt ja Glaidus tuli Sotapapin luo, tämä pysäytti hänet.
- " Glaidus, meille tuli eilen virallinen käsky."
Ja ennenkuin hän huomasikaan hän istui jo joukkoja kuljettavassa kiiturissa joka liikkui nopeasti temppelin läpi, kohti lähtöalustaa. Helbrecht istui hänen vierellään ja puhui.
- "Suora käsky Tzaragradin tähtijärjestelmästä." hän selitti. "Joukot lähtevät heti." Ja kiituri saapui suurelle avaruusaluksille tarkoitettuun halliin.Tila oli valtava pyöreä sali. Sen seiniä reunustivat luukut joista lähtevät alukset saapuivat laukaisualustalle. Sadat space marinet työskentelivät heidän ympärillään.
- "Tervetuloa Glavieran avaruusasemalle!" sotapappi esitteli.
Glaidus oli nähnyt hienompiakin muun muassa Macraggen valtavan aseman, mutta nyökytteli silti ihaillen. Hän piti erityisesti marmorista veistetyistä pilareista jotka kannattelivat kattoa. Mutta hänen huomionsa kääntyi muualle kun suuri sininen avaruusalus työntyi hangaaristaan lähtöalustalle. Tämä uljas alus, "ukkoshaukka" oli yksi space marineiden luotetuimmista kuljetuskoneista ja olikin pelätty vihollisten keskuudessa. Sen keulassa kimaltelivat neljä raskasta konekivääriä, heavy bolteria, ja katolle oli asennettu valtava taistelukanuuna. Kaikki oli kiillotettu putipuhtaaksi. Sen lastausluukut aukesivat hiljaisesti sihahtaen ja muutama space marine loikkasi sisään tekemään viimeiset säädöt.
- "Minkälainen on tzaragradin tilanne?" Glaidus kysyi kääntyen sotapapin puoleen.
- "Petturilegioonat* tuhoavat asemamme toisensa jälkeen." sotapappi vastasi. Glaidus huomasi että uupumus ja huoli painoivat Helbrechtin ääntä. "Ne piirittävät luultavasti huomenissa jo päälinnaketta, jos lisäapu Macraggelta ei saavu ennen meitä." Glaidus nyökkäsi hyväksyvästi ja painoi kypärän päähänsä.Hän kumarsi lyhyesti ja nousi alukseen vievälle rampille. Alus nosti kannattimensa ja leijui hetken ilmassa. Höyry täytti aseman ja ukkoshaukka alkoi nousta hiljalleen ulkoilmaan kattoluukun läpi. Helbrecht mutisi "Keisarin suojelusta, Glaidus." ja kääntyi pois lähtöpaikalta.
Sysimusta, piikikäs haarniska raahautui pitkin kivisiä portaita. Sen kantaja oli muuttunut viimeaikoina paljon. Ennen niin komeat kasvot olivat vääristyneet hirveällä tavalla ja toinen puoli päästä oli sulanut epämuodostuneeksi sotkuksi. Pieniä sarvia kasvoi sen panssaroimattomasta kädestä ja asetta pitelevän nyrkin avuksi oli kasvanut kolme lisälonkeroa. Olio näytti hirviömäiseltä. Se oli pettureihin liittynyt space marine, jotka tunnettiin paremmin nimellä Kaaosmariini. Se kulki portaat ylös korokkeelle ja silmäili mustaa salia. Tuhannet ja taas tuhannet pahat ja vääristyneet taistelijat tuijottivat takaisin. Tämä johtaja kohotti kirveensä ja karjui joukkiolle:
- "Kymmenen tuhatta vuotta olemme taistelleet tätä pitkää sotaa eikä vihamme vieläkään tunne loppua! Nuo jotka ovat vastustaneet saavat tuntea chaoksen koko voiman!" Tuhannet sotilaat mylvivät takaisin:
- "KUOLEMA KURJALLE KEISARILLE!!!" "KUOLEMA IHMISTEN HEIKOLLE IMPERIUMILLE!!!" Ja nuo petturit nostivat aseensa hyökkäykseen ja tunkeutuivat hurjasti karjuen ulos ovesta. Taistelu oli alkanut.
Niitä vastassa seisoivat pahasti alivoimaiset space marinet. Puhtaat siniset taistelijat latasivat kiiltelevät aseensa yksitellen ja kersantit antoivat tulikäskyn. Luodit saavuttivat petturirintaman ja kaatoivat osan, mutta aalto vyöryi eteenpäin. Silmät punaisena hehkuen ja suu vaahdoten ne saavuttivat space marinerivistöt ja kirves kohtasi panssarin. Petturit löivät läpi ja marinet jäivät aallon alle. Ne seivästettiin pitkiin keihäisiin tai hakattiin palasiksi. Kaaosmariinit eivät lopettaneet; ne rynnivät murskaten alleen puolustajat. Space marineiden moraali järkkyi sotapappien puutteessa ja lopulta siniset rivistöt repesivät ja lähtivät vetäytymään. Chaoksen joukot saavuttivat siviiliasutuksen. Sanat eivät voi kuvata sitä hävitystä jonka nuo soturit tekivät sinä yönä.
Ukkohaukka liisi tasaisesti kohti Tzaragradin tähtijärjestelmää. Glaidus luki pientä kirjaansa jonka hän oli saanut kuolevalta everstiltä eräässä unohdetussa taistossa. Siihen oli kirjoitettu imperiumin pyhimpiä salaisuuksia. Se oli Glaiduksen rakkain esine ja hän säilytti sitä aina visusti turvassa. Hän nosti katseensa kun yksi pilotti huikkasi hänet ohjaamoon.
- "Viesti planeetalta, sir!" se ilmoitti. "Chaoksen petturilegioona tuhosi eilen toisen osaston ja saavutti siviiliyhteisön.
- " "Tuhot?" Glaidus kysyi lyhyesti peläten vastausta.
- " Täysi hävitys."
Glaidus poistui ohjaamosta pudistaen päätään ja paiskasi oven kiinni niin että räsähti. Hän vajosi polvilleen aluksen laskeuduttua. Teroitettu seiväs oli lävistänyt kymmenen ihmistä ja se oli nostettu pystyyn jonkinlaiseksi sairaaksi voitonmerkiksi. Näitä pylväitä oli kahdeksan rivissä. Talojen rauniot kytivät edelleen. Muuta vain siviilit oli lävistetty; taistelijoiden luut lepäsivät ympäri kenttää veren seassa ja sisuskalut oli ripustettu raunioiden halki riippuviin kettinkeihin. Mutta yhtään pääkalloa ei löydetty. Kaikki oli chaos vienyt uhrattavaksi jumalalleen, Khornelle. Glaidus nousi ylös. Häntä oksetti ja hän mutisi itsekseen "Sairasta, sairasta." Hän käveli raskain askelin ukkoshaukan varjoon, nousi laskusillan ylös ja otti matkapakkauksensa hyllyltä.
- "Sir, mihin olette menossa?" pilottikersantti kysyi, mutta sai vastaukseksi vain hiljaisuuden. Glaidus keräsi aseensa alahyllyltä ja naksautti lippaan bolter-aseeseensa. "Ette ole saaneet vielä lupaa poistua alukselta.." pilotti jatkoi. Hiljaisuus. "Seis, tai minun on tehtävä ilmoitus Päämaj..." Mutta silloin Glaidus kääntyi nopeasti ja tarttui miestä takinkauluksesta. Space marine nosti helposti pienemmän ja panssaroimattoman miehen. Pilotin pää melkein hipoi kattoa ja hän pyristeli rautaisessa otteessa.
- "Olen edelleen sinua korkea-arvoisempi!!" pilotti raivosi ja huitoi käsillään.Glaidus kiristi otettaan ja mylvi päin pilotin laihoja kasvoja:
- "En välitä kuinka monta arvomerkkiä rinnassasi on, enkä montako niitä on vielä tulossa. Näinä aikoina menestys mitataan taisteluarpien määrällä." Hän pudotti kalpean pilotin maahan ja kääntyi oveen päin. Moni oli kerääntynyt ulkopuolelle seuraamaan heidän "keskusteluaan". Glaidus marssi ulkoilmaan ja katselijat väistivät hänen tieltään.
Pilottikersantti oli saanut itsensä koottua ja huusi Glaiduksen perään:
- "Nyt seis, tai käsken ampua sinua kohti!!!" hänellä oli kädessään laserpistooli jonka hän oli vetänyt vyöllään. Muutama läsnäolija hapuili kivääriään. Glaidus ei hidastanut vaan jatkoi matkaansa kohti raunioita. "Kaksi..." pilottikersantti laski. Glaidus käveli. "Yksi..." Glaidus ei vieläkään hidastanut ja kersantti tuohtui täysin ja painoi liipasimesta lähettäen kolme punaista sädettä matkaan. Glaidus väisti nopeasti ja liikkui kannoillaan vasemmalle. Kersantti tulitti vimmoissaan väistelevää Glaidusta. Lopulta Glaidus pysähtyi, nosti oman aseensa ja tähtäsi. Kersantti perääntyi askeleen sisemmäs alukseen.
- "GLAIDUS, KHORNEN NIMEEN, LASKE ASEESI, !!!" kersantti huusi mutta sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Glaidus heitti kypärän päästään ja katsoi suoraan kersantin silmiin.
- "NOLLA!!" hän karjui ja painoi liipasimesta. Ammus lävisti kersantin ja tämä kaatui oitis maahan, vieri laskusillan alas ja tömähti kuolleena sen juureen. Muut katselivat tyrmistyneinä. Glaidus puhalsi savut pois piipun ympäriltä ja sanoi tyynesti "Polttakaa tämä hereettinen ruumis." Sen sanottuaan hän kääntyi ja lähti juoksemaan poispäin tapahtumapaikalta.
Sinä päivänä kaaosmariinit olivat palanneet mustaan temppeliinsä. Satoja pääkalloja laskettiin verijumala Khornen patsaan juureen. Petturipäällikkö oli tyytyväinen. Hän kääntyi repaleinen viitta hulmahtaen ja palasi suunnitelmapöydän ääreen. Seuraava isku keskitettäisiin suoraan vihollisen sydämeen. Typerät spacemarinet saisivat kuolemansa. Mutta puolustus oli vahva ja chaos tarvitsisi apuvoimia. Neljä pataljoonaa oli jo tulossa, mutta warpin demonit kannattaisi kutsua.
- "Vaikka varmuuden vakuudeksi."- hän ajatteli. Kolkko nauru täytti kirotun kammion.
Uupumus alkoi painaa Glaidusta. Hän juoksi pitkin askelin aavikon poikki, dyynien väleissä pujotellen.Glaidus muisteli ukkoshaukan luona tapahtunutta välikohtausta mutta ei katunut tekoaan. Ei sääliä pettureille.
Hän oli matkalla Tzaragradin päätukikohtaan, mutta ei ollut varma suunnasta. Luja usko Keisariin piti hänet liikkeessä. Hänen olisi ehdittävä linnoitukseen ennen vihollista, sillä Glaidus arveli chaoksen suuntaavaan samaan paikkaan. Raskas panssari teki maahan syvät jalanjäljet, mutta hänellä ei ollut aikaa peitellä niitä. Hän juoksi kilpaa aikaa vastaan.
Kaaosmariinipartion luutnantti kumartui katsomaan näkemäänsä. Se oli huomannut kuoppia hiekassa jo pitkän matkan ajan ja alkoi nyt kiinnostua asiasta.Jalanjälkiä ilmiselvästi! Ja luultavasti vielä spacemarinen jättämiä, se ajatteli ja kääntyi joukkojensa puoleen.
- "Berzerkerjoukkue matkaan!" se karjahti ja neljä kovaäänistä moottoripyörää käynnistyi. Pyöräryhmän johtaja veti saha-aseensa esiin ja nauroi pirullisesti. Ryhmä lähti matkaan ja kun pyörät sivuuttivat luutnantin sen mutisi hymyillen "Jahti alkakoon!"
Glaidus kuuli kovaääniset hyökkääjät jo kaukaa. Hän lisäsi vauhtia, mutta tietäen, että hän ei ehtisi tukikohtaan. Juostessaan hän höllensi miekkaa tupesta ja latasi boltguninsa. Hän katsahti nopeasti taakseen ja näki savupilven lähestyvän. Kovaääninen moottorien ärjyntä peitti hänen huohotuksensa ja motoristien karheat huudot erottuivat jo. Hiki virtasi hänen selkäänsä pitkin kun hän veti miekkansa esiin. Space marine kompuroi lyhyen matkan hiekkadyynin huipulle ja kääntyi hyökkääjiä kohden. Hän osoitti miekalla niitä ja oli valmis taisteluun.
- "GRRAAAAAAGHH!!!" ne karjuivat hyökätessään kiiluvin silmin. Glaidus löi yhtä kun se sujahti hänen ohitseen. Miekka katkaisi yhden piikin vihollispanssarista, mutta ei tehnyt varsinaista vahinkoa. Seuraava saavutti Glaiduksen ja ampui pistoolillaan sarjan ammuksia kohti marinea. Ne kimpoilivat onnekkaasti hänen haarniskasta. Se oli ajaa Glaiduksen ylitse jos tämä ei olisi väistänyt, mutta meni ohitse. Se loikkasi ajokkinsa selästä ja käynnisti saha-aseensa.
- "HHRRRGRRAAAGH!!!" se ilmoitti ja hyökkäsi lähietäisyydelle. Glaidus sai osaakseen villin sarjan iskuja molempiin olkasuojuksiinsa ja toinen halkesi. Glaidus taisteli takaisin parhaansa mukaan ja tähyili syrjäsilmällä seuraavaa tulijaa joka jyristi heitä kohti. Hän sai kuin saikin survaistua miekkansa berzerkerin kaulaan ja huudahti voitonriemuisesti. Mutta vihollinen miekka kaulassa oli kuin huippukunnossa: se jatkoi taistelua ilman mitään. Musta veri suihkusi sen haavasta Glaiduksen päälle ja se hakkasi edelleen villisti. Space marinehaarniska oli vahva, mutta taas se sai lohkaistua palan polvisuojasta. Mutta berzerkki oli jo menettänyt paljon verta, löi vielä kerran, ohi, ja kaatui maahan. Glaidus kiskoi hurmeisen aseensa sen kaulasta, mutta myöhään: hän kuuli takaansa "HIYGGRRAAAAH!" ja sai kovan iskun polivitaipeeseen. Glaidus karjahti kivusta ja kaatui polvilleen, näkien kuinka moottoripyörä kurvasi hänen eteensä ja sen kuski loikkasi pois pyörän selästä. Glaidus torjui sen vahvan iskun ja viilsi vihollisen rintaa. Se kavahti hieman kauemmas mutta vastasi hurjalla kahdeksan iskun sarjalla. Glaidus ei voinut kuin perääntyä. Hän iski berzerkeriä ennen kuin se pääsisi taas yrittämään ja sen kypärä lensi pois, paljastaen kolmisilmäisen pään josta kohosi kaksi terävää sarvea. Se sai haavaan otsaansa muttei pahemmin välittänyt. Se heitti päänsä taakse ja karjui:
- "HRRRAAAG...." mutta huuto katksei kun Glaidus tunki viimeisen kranaattinsa sen suuhun. "ÖÖRRGH!?" se mörisi ja räjähti sitten. Mutta kaksi oli vielä jäljellä ja Glaidus oli pahasti haavoittunut. Uusi vihollinen ravasi hullunkiilto silmissään kohti häntä. Glaidus väisti iskua ja potkaisi kaaosmariinia selkään, saaden sen kaatumaan. Glaidus luuli sitä helpoksi palaksi ja nosti aseensa murskaavaa tappoiskua varten, mutta berzerker kierähti maassa ja tempaisi Glaidukselta jalat alta. Kaatuessaan hänen otteensa miekasta kirposi ja se kolisi rinnettä alas. Chaoksen palvelija nousi nopeasti ja keräsi voimaa iskuunsa. Se hyökkäsi ja Glaiduksen rintapanssari pirstoutui ja tämä hoippui huohottaen kallion reunalle. Hän menetti tasapainonsa ja putosi rotkoon. Berzerker mietti kuumeisesti. Vihollinen meni alas, minä olen ylhäällä...Ja niin sekopäinen Khornen seuraaja teki päätöksen ja sukelsi Glaiduksen perään. Glaidus näki tämän pudotessaan alaspäin ja nosti bolterin. Rukous huulillaan hän painoi liipasinta ja ammukset räjähtivät matkaan. Kaikki ne osuivat, yksi käteen, yksi kimposi olkapanssaariin ja yksi suoraan kypärän silmikosta sisään. Sen silmistä turskahti musta verta ja se karjui kivusta. Jopa berzerker tuntee moisen kivun. Glaidus putosi edelleen hurjaa vauhtia syvän rotkon pohjaa kohti. Hän näki toisen isomman hahmon putoavan rotkon reunalta, heidän peräänsä. Se oli painava ja saavutti Glaidusta nopeasti. Kun se oli jo noin kivenheittomatkan päässä, Glaidus näki sen selvästi. Se oli viimeinen Khorne berzerker joka oli ottanut moottoripyöränsä mukaan ilmalennolle. Karjuen se putosi suoraan kohti space marinea. Glaidus tulitti aseellaan, tuloksetta. Latingit joko osuivat moottoripyörän suojalevyihin tai berzerkeriin joka ei niistä välittänyt. Kaiken kukkuraksi bolter naksahti ammuksien loppumisen merkiksi. Glaiduksen henki salpautui kun hän sai moottoripyörästä rintaansa. Hän takertui ohjaussarviin ja vaikka pyörän omistaja paiskoi häntä miekallaan kaikin voimin, hän kieltäytyi päästämästä irti. Glaidus kiipesi moottotiajokin runkoa pitkin ja kamppaili sekä ilmanvastusta että sekopäistä psyko-marinea vastaan. Lopulta hänen panssarinsa antoi periksi ja kypärä halkesi. Glaiduksen otsaan tuli syvä viilto ja hän päästi irti. Painavampana motoristi putosi nopeammin ja murskautui kuilun seinämään. Glaidus oli pyörtymäisillään, mutta näki rotkon lopun. Hän oli pudonnut kilometrejä, taistellen, mutta nyt hän menetti tajuntansa. Hän ei tuntenut mitään kun iskeytyi maahan. Hän ei nähnyt kun tumma hahmo lähestyi häntä, eikä kuullut kun se paljasti aseensa.
Ylikirjastonhoitaja Tigurius käveli salinsa mattoa pitkin. Hän odotti tietoja mahdollisesti saapuvista lisäjoukoista, Macraggelta. Hän oli jättänyt sauvansa tuolin viereen, salin toiseen päähän. Viimein lähetti saapui. Se kumarsi niin että päänsä kosketti varpaitaan ja Tigurius hoputti:
- "Niin, niin ja sitten asiaan..?" Lähettimarine rykäisi ja alkoi kertoa.
- "Kolme taktista spacemarineryhmää ja yksi tuhoojaryhmä saapuivat juuri Macraggelta. Ja lisäksi löysimme kanjonista pahasti haavoituneen muukalaisen, space marinen. Hän on luultavasti ultramarine, mutta haarniska on pahasti vaurioitunut emmekä löytäneet jaostotunnuksia. Mutta panssari oli sininen." lähetti veti henkeä puhuttuaan nopeastui, mutta selvästi. Tigurius kiinostui heti ja ilmoitti haluavansa tavata tämän muukalaisen. "Järjestyy heti kun vanki tulee tajuihinsa." lähetti aloitti ja aikoi jatkaa, mutta Tigurius pisti väliin:
- "Vanki?"
- "Kyllä vain, korkea herra. Hänen viereltään löydettiin chaoksen bolt pistol ja khornen saha-ase. Lisäksi panssarin oli kaiverrettu chaoksen kirottuja symboleja. Eversti käski vangita hänet oitis."
- "Haluan tavata hänet." Tigurius sanoi ja pyyhälsi kaapu hulmuten lähetin ohitse, kohti sellejä.
Glaidus tuli tajuihinsa. Hän makasi pitkällä kivilevyllä, pienessä huoneessa. Tila oli pimeä, eikä pieni kynttilä auttanut asiaa. Hän nousi ylös ja hänen selkäänsä kivisti. Silloin hän muisti pitkän putoamisen ja... kaaosmariinit. Hän muisti ilmalennosta vain vähän, eikä ihmeemmin halunnut muistaakkaan. Hän nilkutti ovea kohti, mutta se aukesi ja pitkä sinipanssarinen space marine katsoi Glaidusta tuimasti. Se huusi tovereilleen, jotka olivat hänen takanaan, näkymättömissä:
- "Vanki on herännyt! Voitte hakea Tiguriuksen." Ylikirjastonhoitaja Tiguriuksenko?!" Glaidus henkäisi ja mietti mihin pinteeseen hän oli joutunut. Hän hoksasi yhtäkkiä, että hänellä ei ollut pansaariaan ja hänen varusteensa oli viety pois.
- "Jos kerran olen vanki, niin mistä minua syytetään?" hän tiedusteli.
- "Kirottujen esineiden halussapidosta ja pyhän haarniskan turmelemisesta. Nyt vaiti ja liikettä!" space marine murahti ja tönäisi Glaiduksen edelleen. He nousivat portaat korkeaan huoneeseen, jossa viittaan kääriytynyt mies odotti.
- "Jätä hänet siihen ja poistu." tämä sanoi ja vartija perääntyi nopeasti portaikkoon ja sitä tietä alas. "Minä olen ylikirjastonhotaja Tigurius." mies sanoi kääntyen Glaiduksen puoleen. Glaidus kumartui lattiaan asti ja Tigurius hymyili."Et vaikuta petturilta. Inkvisiittori on kuitenkin jo tulossa mestaamaan sinua, mutta aion testata uskollisuutesi. Glaidus ei saanut sanaa suustaan. Häntä syytettiin kaikkien sotiensa ja urotöidensä jälkeen petturiksi. Tigurius haki kaksi tuolia ja laittoi ne keskelle huonetta, vastakkain. Hän kehotti Glaidusta istumaan ja laskeutui itse toiseen tuoliin.
- "Glaidus, katso minua silmiin." kirjastonhoitaja käski ja Glaidus teki työtä käskettyä. Melkein heti Tiguriuksen silmät alkoivat salamoida ja myrsky puhkesi heidän ympärilleen. Kaikki valonlähteet huoneessa sammuivat ja sininen salamasäde yhdisti heidän silmänsä. Glaidus sokaistui, mutta piti silmänsä auki. Hän kuuli huutoa jossain kaukana, ja yritti ponistella pyörtymistä vastaan. Ukkonen jyrisi ja kammottava kiljunta täytti hänen päänsä. Hän tunsi pistävää kipua ja kaatui taaksepäin tuolillaan. Kun hän osui lattiaan, myrsky laantui ja oudot äänet katosivat. Mutta hän ei nähnyt.
- "Silmäni!" hän huusi, mutta Tigurius ilmoitti nopeasti: - "Näkösi palaa muutamassa tunnissa. Mutta selvitit testin. Kerron inkvisiittorille, että palaa takaisin." Glaidus oli onnellinen, mutta häntä huimasi. "Tulehan." Tigurius kehotti ja Glaidus seurasi hänen ääntään.
Glaidus kuuli hiljaisen hurinan ja kirjastonhoitaja Tiguriuksen askeleet.
- "Tämä on konehuone." Tigurius kertoi. Hän ohjasi Glaiduksen pienelle valtaistuimelle. Tämä kuuli kauempaa raskaita askelia ja viitan aiheuttamaa vaimeaa laahausta. "Tämä on komentaja Gidian. Gidian, tunnet Glaiduksen." Tigurius esitteli ja jatkoi: "Tämä petturijupakka on ohi. Hänet oli lavastettu syylliseksi." Silloin Glaidus muisti täälläolonsa tarkoituksen ja meni suoraan asiaan.
- "Chaoksen legioona iskee tänne pian!" hän ilmoitti ja sai toiset hätkähtämään.
- "Oletko varma?" Gidian kiinnostui.
- "Vuorenvarma." Glaidus todisti. "Jouduin niiden hyökkäyksen kohteeksi, ennen kuin löysitte minut rotkon pohjalta."
- "Olit onnekas kun selvisit. Olit painunut puoli metriä hiekkaan kun löysimme sinut." Gidian naurahti, mutta vaihtoi takaisin aiheeseen."Osaatko arvioida niiden saapumisaikaa."
- "Meillä on pari päivää." Glaidus sanoi ja kylmä hiki kihosi hänen niskaansa.
Saatuaan näkönsä takaisin Glaidus pystyi osallistumaan sotavalmisteluihin. Joukkoja oli paljon, mutta chaoksen joukkoja pidettiin vielä monilukuisimpana. Kaikki miehet kerättiin suureen saliin ja jaettiin ryhmiin. Kokonaisuudeksi saatiin yhdeksäntuhatpäinen armeija. "Melkein kymmenentuhatta." Glaidus mietti itsekseen ja muisteli aikaisempia suurtaisteluitaan. Jalkaväen lisäksi komppaniaan liittyi kuusi land raider taisteluvaunua ja moottoripyöräosasto. Glaidus sai komentoonsa ryhmän johon kuului 12 space marine-soturia. Heidät oli varustettu boltgunein ja yksi kantoi raskasta sinkoa ja laukkua joka oli täynnä ohjuksia tuohon aseeseen. He olivat kaikki hyvässä kunnossa ja Glaidus oli tyytyväinen ryhmäänsä. Hän esitteli itsensä ryhmälle, vaikka melkein kaikki heistä tunsivatkin hänet ennalta. Kun varustelu alhaalla oli hoidettu, Glaidus palasi ylös jossa johtajat pitivät taktiikkakeskustelua.
- "Ne tulevat tietysti vasenta sivustaa ja nousevat ylös rinnettä...!" yksi kersantti aloitti, mutta hänet keskeytti toinen ryhmänjohtaja.
- "Ne tiputtavat joukot niskaamme maihinlaskualuksistaan ja hyökk..."
- "Ei, ei olen varma, että ne teleporttaavat tänne..." Kiista olisi jatkunut vielä pitkään jollei Glaidus olisi kyllästynyt ja pannut asiantuntemustaan peliin.
- "Herrat hyvät, nyt ette ajattele vihollisen tavoin." hän kuulutti metelin yli. Kaikki hiljenivät. "Nämä ovat khornen palvelijoita, eikö vain?" Glaidus varmisti ja sai paljon positiivisiä nyökkäyksiä. "Puhdas raivo ja hulluus täyttävät niiden mielen, eikä strategioille jää sijaa." hän selitti ja kävelin tukikohtaa esittävän karttapöydän luo. "Joten, päähyökkäys kohdistuu luultavasti keskelle tukikohtaa, eikä sivustoihin. Jos me sen sijaan asetamme joukkomme reunustoille, saamme ne nalkkiin keskustaan." Hän piirsi koko ajan sormellaan karttaan havainnollistaakseen puhettaan. "Joten nyt, herrat, voitte kinastella, mitkä joukot asetetaan millekkin puolelle." hän julisti ja poistui huoneesta. Oli hetken hiljaista ja kohta väittely puhkesi taas.
- "He ovat toivottomia..." Glaidus tuhahti ja alkoi laskeutua portaita alas.
Pian joukot oli saatu siirrettyä ulos taisteluasemiin. Taktinen alue selitettiin joka ryhmälle ja kuukuloille rakennettiin pieniä muurintapaisia. Land raiderit pysäköitiin niiden taa, odottamaan, ja ampumaan käskystä. Joukot liikuskelivat hermostuneesti ja kertasivat suunnitelmia.
- "He pelkäävät." Tigurius huokasi. "Mutta kukapa ei tällaisen uhan edessä." Hämärä laskeutui ja vaihtui pian yön ensitunneiksi. Joukot olivat pysähtyneet paikalleen ja kaikki katsoivat taivaanrantaa kohden. Aika kului. Sitten vihollinen teki ensimmäisen siirtonsa. Kaukana horisontissa näkyi liikettä. Space marinet haukkoivat henkeään. Koko näkyvissä oleva taivaanranta täyttyi vihollisen joukoista. Sotilaita oli valtava määrä. Aurinko oli laskeutunut taivaanrannan taa, mutta se peittyi kokonaan vihollisjoukoista. Voimistuva huuto saavutti ensimmäiset rivistöt ja kiri pian kukkuloiden laelle.
- "Khorne! Khorne! Khorne!.." Ja tuo kammottava karjunta täytti yön. Space marinerivistöistä kuului naksahtelua, kun aseista poistettiin varmistimia.
- "Keskittävät moottoripyörät etulinjaan." Glaidus ilmoitti varmistettuaan kiikareilla. Niitä seuraa jalkaväki. Gidian nyökkäsi ja nosti kätensä. Hän huitaisi sen nopeasti alas ja takarivin tuhoojaryhmä tulitti käskystä. Plasmakanuunat ja raskaat konetuliaseet lauloivat ja ainakin näyttivät osuvan maaliin. Muutama moottoripyörä tuhoutui, mutta rintama lähestyi uhreista piittaamatta. Ryhmä toisensa jälkeen alkoi ampua kohti pahuuden armeijaa ja aseiden äänet täyttivät yön. Alkoi sataa.
- "Khorne! Khorne!" huusivat moottoripyöräjoukot. Niitä tippui koko ajan ammusten voimasta, mutta kohta ne saavuttaisivat space marinelinjat. Viimeiset laukaukset lähetettiin matkaan, mutta khornen palvelijat törmäsivät inhottvasti rusahtaen linjoihin. Niiden silmät syttyivät palavaan liekkiin, kun ne saavuttivat lähitaistelun.
- "Hyökkäykseen!!!" Gidian karjui ja space marinejoukot iskivät sivustoista chaosarmeijan kylkiin. Land raiderit vyöryivät rinteitä alas kanjonissa odottavia vihollisia kohti, tulittaen viillisti. Lisää Chaosjoukkoja pääsi lähitaisteluun, karjuen saha-aseet valmiina. Taistelu oli hurja. Välillä space marineryhmät hajosivat, mutta kokoontuivat sitten ja palasivat taisteluun. Tuskanhuudot ja mielipuolinen karjunta riipivät korvia. Ammukset liisivät lähitaistelujen yllä kohti vastakkaista osapuolta. Glaidus oli vain ampunut tarkkoja laukauksia kukkulalta, mutta päätti nyt liittyä lähitaisteluun. Hän antoi radiollaan ryhmänsä hyökätä ja Glaiduksen johtamaa joukkuetta kuljettava land raider jyrähti liikkeelle. Glaidus juoksi sen rinnalla ja he syöksyivät kumpujen yli, kohti kanjonia. Glaidus tarttui panssarivaunun sivutykistöön ja heitti itsensä tankin katolle. Land raider lähestyi vihollisjoukkoa lujaa, ja törmäsi kaaosmariinilinjaan murskaten muutaman epäonnisen petturin alleen. Samalla hetkellä Glaidus loikkasi tankin katolta pahuuden joukkojen keskelle kaataen samalla pari vihollista. Hän oli saanut uuden miekan Gidianilta, paremman joka leikkasi vihollishaarniskaa kuin kuuma veitsi voita. Hän pyöri ja viilteli ympärillään vellovaa massaa. Karjuvat villimiehet kuitenkin loikkivat hänen päälleen hakaten häntä kymmeniä kertoja, mutta Keisarin palvelija kesti. Aina hän nousi maasta ja iski hyökkääjät kauemmaksi. Tämän suunnitelman tarkoituksena oli vain voittaa aikaa space marineille. Hän torjui neljä lujaa iskua ja sivalsi alhaalta kaaosmariinin mahan auki. Hän potki vihollisia kauemmaksi ja pisti niitä jotka tulivat lähemmäksi. Se toimi hetken, mutta chaosit ryntäsivä iskuista välittämättä hänen päällen. Hän kaatui selälleen kun iso ruho taklasi hänet . Hän katsoi vihollisen kypärätöntä päätä silmästä silmään. Sen pää oli täynnä arpia ja mustia tatuointeja. Mutta Glaidusta lyötiin jalkaan ja panssari antoi periksi. Hän tunsi kuinka veri valui hänen nilkkaansa pitkin. Hän nousi ja ampui bolterillaan rivin vihollisia ympäriltään.- Ne kaatuivat, mutta nousivat nopeasti ylös, haavoittumattomina. Glaidus tajusi kuolevansa pian jos ei keksisi jotain.
Hän vilkuili ympärilleen. Chaoseja oli joka puolella, mutta hän näki myös land raiderin parin metrin päässä takanaan. Hän ryntäsi pois petturien keskeltä leikaten lihaa aseellaan.Glaidus otti toisen aseen vyöltään ja loikkasi kohti land raideria. Ilmassa hän kääntyi niin, että lensi selkä edellä sisälle panssarivaunuun ja ampui samalla häntä jahtaavia vihollisia. Hän putosi hypyn jälkeen tankin kovalle lattialle. Vihollisjoukot ravasivat hänen peräänsä luukusta sisään. Mutta aukko oli pieni, eikä siitä mahtunut kuin yksi pimeyden soturi kerrallaan. Joten Glaiduksen oli helppo keskittää laukauksensa yhteen sisääntulijaan. Kun ne yrittivät raivoissaan päästä land raiderin sisään, ne kaatuivat panosmyrskyyn. Kohta luukun edessä makasi yksitoista-kaksitoista kuollutta kaaosmariinia. Glaidus oli tyytyväinen ideaansa ja ampui hieman hymyillen luukusta tunkevia vihollisia. Mutta sitten kävi jotain mitä hän ei ollut osannut odottaa: vihollissoturi paiskasi sisään kranaatin ja kaksi muuta sulkivat oven. Glaidus katsoi kauhuissaan sokatonta räjähdettä ja heittäytyi kaikin voimin kohti ovea. Viholliset olivat joko pönkittäneet uloskäyntiluukun tai asettunut itse sen tielle, sillä se ei liikahtanutkaan. Glaidus katseli paniikissa ympärilleen ja näki vain pari asehyllyä, hylsyjä ja lukitun oven.
- "EEEEIIIIII!!!" hän huusi ja kranaatti räjähti.
Gidian tunsi kun valtava räjähdys tärisytti taistelukenttää. Hän puristi voimanyrkillään vihollisjoukkoja veriseksi mössöksi ja katsahti liekkeihin päin. Land raider oli räjähtänyt sisältäpäin. Miten? Hän huikkasi henkivartiokaartinsa peräänsä ja lähti taistelemaan tietään kohti rauniotunutta sotekonetta. Hän saavutti sen ja kauhistui nähdessään Glaiduksen makaavan mudan seassa. Hän viittasi lääkintämarinen luokseen ja tämä nosti Glaiduksen ylös. "Hänet pitää viedä takaisin tukikohtaan!" Gidian karjui samalla kun vaihtoi lipasta aseeseensa. "Mene niin suojaamme sinua!" Ja lääkintämies lähti juoksemaan ylös mäkeä, kohti linnaketta.
Glaidus heräsi tärähdykseen. Hän oli taas linnakkeessa ja näki Tiguriuksen katselevan ulos ikkunasta. Glaidus nousi lavitsalta ja meni hänen vierelleen. Alhaalla avautui taistelukenttä joka oli veren ja ruumiiden peittämä. Taistelu käytiin nyt aivan linnan porttien edessä. Jos space marinet kaatuisivat chaosit pääsisivät tuhoamaan tukikohdan. Mutta Keisarin soturit vaihteeksi voitolla. Chaoksen joukot olivat kutistuneet ja nyt vain pari sataa soturia otti mittaa toisistaan alhaalla. Lopuksi chaoksen soturit kääntyivät ottaen jalat alleen ja paeten poispäin linnakkeelta. Space marinet huudahtivat iloisesti voiton merkiksi ja ampuivat vielä pari laukausta niiden perään. Ne juoksivat kauas, mutta sitten yksi niistä, johtaja, pysähtyi, ja otti jotain selässään olevasta laatikosta. Sitten se paiskasi tämän esineen kohti space marineja, mutta heitto jäi lyhyeksi. Se alkoi karjua jotain mustalla kielellä ja sen heittämä esine alkoi höyrytä. Höyry muuttui paksuksi savuksi, jonka läpi oli mahdotonta nähdä. Savupilven sisällä näkyi kuitenkin liikettä ja space marinet yrittivät tarkentaa katseitaan savun keskelle. Mutta silloin punainen karjuva demoni syöksyi savusta. "Warpin demoni!!" kersantti Hyplion huusi ja antoi tulikäskyn. Demoni toisensa perään ryntäsi savun keskeltä, kohti imperiumin sotilaita. Ne eivät välittäneet ammuksista ja pääsivät pian lähitaisteluun. Ja siellä space marinet saivat surmansa.
- "Tuo pimeä velho kutsuu nuo demonit." Tigurius sanoi nopeasti. "Glaidus, tuolla on komppanjan viimeinen land speeder. Ota se ja tuhoa velho!" Glaidus lähti juoksemaan kohti land speederiä jatellen miten tuhoaisi tuon vihollisen. "Minä johdan loput joukot taistoon pitämään porttia. Yritämme voittaa sinulle aikaa!" Tigurius huusi Glaiduksen perään.
Glaidus loikkasi kiiturin ohjaimiin. Hän käynnisti sen ja lensi ulos nopeasti kuin luoti. Musta taivas kätki hänet ja hän kaarsi suoraan kohti velhoa. Glaidus vilkaisi nopeasti vauhtimittaria. Hän painoi turbopainiketta ja liimautui penkkiin kiinni. Hän lähestyi vauhdilla velhoa, tämä huomasi hänet ja kokosi energiaa nyrkkiinsä. Velho ampui punaisen salaman kohti land speederiä, osui ja kiituri räjähti. Mutta putoavasta romusta tulevan savun keskeltä syöksyi pahasti ruhjoutunut space marine. Chaoksen velho ei ehtinyt kerätä voimia uuteen salamaan, vaan nosti sauvansa. Glaidus karjui Keisarin nimeä ja syöksyi velhon päälle. He molemmat kaatuivat, mutta Glaidus oli nopeampi: hän kierähti ylös ja paljasti miekkansa. Raivokkaasti hän iski, mutta velho väisti vikkelästi ja huitaisi Glaidusta selkään sauvalla. He taistelivat pyörähdellen, väistellen ja liikkuivat nopeasti ruumiiden keskellä. Kohta velho huomasi olemattomat mahdollisuutensa sauvalla miekkaa vastaan ja ponnisti korkealle ilmaan ja ampui sormestaan mustan energiasäteen. Se hipoi Glaidusta, mutta meni täpärästi ohi ja porasi railon maahan. Se oli pohjattoman syvä ja railon mustat seinämät katosivat alas pimeyteen. Kun velho laskeutui tömähtäen, Glaidus ampui bolterillaan, mutta huomasi panoksien loppuneen. Kiroten hän iski miekallaan, mutta petturi torjui sen ja, onnekkaasti ehkä, kiepautti miekan pois Glaiduksen kädestä. Se kolisi kauas ja putosi jonnekin pois näkyvistä. Aseeton space marine perääntyi pari askelta ja maastoa tutkaillen hän huomasi viimeisen mahdollisuutensa. Hän huokaisi, virnisti velholle ja karjuen hyökkäsi. Hän taklasi yllättyneen velhon ja tarttui tämän vyötäröön. Velho hoippui railon reunalle ja maa hänen jalkojensa alla petti. Hän kaatui ja putosi onkaloon Glaidus yhä tarttuneena häneen. Samalla space marine yritti tarttua kuilun reunaan, mutta ei saanut otetta. He molemmat putosivat huutaen, mutta toinen heistä ei kuollut osuttuaan maahan.
Olisiko kukaan kiinnostunut jatko-osasta?
Juttu on aika pitkä, mutta koettakaa kestää!
Ultramarine
Veli Glaidus ohjasi land raider- panssarivaunun raunioiden lomitse kohti kukkulaa. Valtava konehirviö murskasi lohkareet sepeliksi ja raivasi tiensä aukealle. Glaviera- tukikohta häämötti vankkana kukkulan huipulla. sen ovet olivat suojattu valtavin muurein ja tykkitornein ja se oli näinä aikoina yksi niistä vähistä turvapaikoista. Sinne kerääntyivät ja sieltä lahtivät legioonat levänneinä ja uudelleen varustettuina.Se oli rakennettu kolme tuhatta vuotta sitten eikä sen puolustuksen läpi ollut vielä tunkeuduttu. Mutta nyt se avasi porttinsa ja päästi ystävällismielisen land raiderin sisään. Glaidus sammutti jyrisevän moottorin ja kone vaikeni. Joukot sen sisällä purkautuivat ulos siisteissä riveissä ja nousivat portaat temppelin pääovelle. Glaidus seurasi heitä hieman jäljessä. Taivas oli punainen ja mustat vuoret reunustivat tukikohtaa kaukana horisontissa. Pienen joukko-osaston vastaanotti sotapappi Helbrecht. Hän nyökkäili space marineiden marssiessa hänen ohitseen sisään linnoitukseen. Sotapapit olivat yksiä imperiumin tärkeimmistä hahmoista. He pitivät joukot järjestyksessä ja kasvattivat taistelutahtoa omalla urheudellaan. Pelkkä sotapapin läsnäolo sai joukot pysymään ruodussa. Joten jokainen space marine kumarsi kunnioituksen osoituksena marssiessaan sisään linnoitukseen. Mutta kun joukko oli jo mennyt ja Glaidus tuli Sotapapin luo, tämä pysäytti hänet.
- " Glaidus, meille tuli eilen virallinen käsky."
Ja ennenkuin hän huomasikaan hän istui jo joukkoja kuljettavassa kiiturissa joka liikkui nopeasti temppelin läpi, kohti lähtöalustaa. Helbrecht istui hänen vierellään ja puhui.
- "Suora käsky Tzaragradin tähtijärjestelmästä." hän selitti. "Joukot lähtevät heti." Ja kiituri saapui suurelle avaruusaluksille tarkoitettuun halliin.Tila oli valtava pyöreä sali. Sen seiniä reunustivat luukut joista lähtevät alukset saapuivat laukaisualustalle. Sadat space marinet työskentelivät heidän ympärillään.
- "Tervetuloa Glavieran avaruusasemalle!" sotapappi esitteli.
Glaidus oli nähnyt hienompiakin muun muassa Macraggen valtavan aseman, mutta nyökytteli silti ihaillen. Hän piti erityisesti marmorista veistetyistä pilareista jotka kannattelivat kattoa. Mutta hänen huomionsa kääntyi muualle kun suuri sininen avaruusalus työntyi hangaaristaan lähtöalustalle. Tämä uljas alus, "ukkoshaukka" oli yksi space marineiden luotetuimmista kuljetuskoneista ja olikin pelätty vihollisten keskuudessa. Sen keulassa kimaltelivat neljä raskasta konekivääriä, heavy bolteria, ja katolle oli asennettu valtava taistelukanuuna. Kaikki oli kiillotettu putipuhtaaksi. Sen lastausluukut aukesivat hiljaisesti sihahtaen ja muutama space marine loikkasi sisään tekemään viimeiset säädöt.
- "Minkälainen on tzaragradin tilanne?" Glaidus kysyi kääntyen sotapapin puoleen.
- "Petturilegioonat* tuhoavat asemamme toisensa jälkeen." sotapappi vastasi. Glaidus huomasi että uupumus ja huoli painoivat Helbrechtin ääntä. "Ne piirittävät luultavasti huomenissa jo päälinnaketta, jos lisäapu Macraggelta ei saavu ennen meitä." Glaidus nyökkäsi hyväksyvästi ja painoi kypärän päähänsä.Hän kumarsi lyhyesti ja nousi alukseen vievälle rampille. Alus nosti kannattimensa ja leijui hetken ilmassa. Höyry täytti aseman ja ukkoshaukka alkoi nousta hiljalleen ulkoilmaan kattoluukun läpi. Helbrecht mutisi "Keisarin suojelusta, Glaidus." ja kääntyi pois lähtöpaikalta.
Sysimusta, piikikäs haarniska raahautui pitkin kivisiä portaita. Sen kantaja oli muuttunut viimeaikoina paljon. Ennen niin komeat kasvot olivat vääristyneet hirveällä tavalla ja toinen puoli päästä oli sulanut epämuodostuneeksi sotkuksi. Pieniä sarvia kasvoi sen panssaroimattomasta kädestä ja asetta pitelevän nyrkin avuksi oli kasvanut kolme lisälonkeroa. Olio näytti hirviömäiseltä. Se oli pettureihin liittynyt space marine, jotka tunnettiin paremmin nimellä Kaaosmariini. Se kulki portaat ylös korokkeelle ja silmäili mustaa salia. Tuhannet ja taas tuhannet pahat ja vääristyneet taistelijat tuijottivat takaisin. Tämä johtaja kohotti kirveensä ja karjui joukkiolle:
- "Kymmenen tuhatta vuotta olemme taistelleet tätä pitkää sotaa eikä vihamme vieläkään tunne loppua! Nuo jotka ovat vastustaneet saavat tuntea chaoksen koko voiman!" Tuhannet sotilaat mylvivät takaisin:
- "KUOLEMA KURJALLE KEISARILLE!!!" "KUOLEMA IHMISTEN HEIKOLLE IMPERIUMILLE!!!" Ja nuo petturit nostivat aseensa hyökkäykseen ja tunkeutuivat hurjasti karjuen ulos ovesta. Taistelu oli alkanut.
Niitä vastassa seisoivat pahasti alivoimaiset space marinet. Puhtaat siniset taistelijat latasivat kiiltelevät aseensa yksitellen ja kersantit antoivat tulikäskyn. Luodit saavuttivat petturirintaman ja kaatoivat osan, mutta aalto vyöryi eteenpäin. Silmät punaisena hehkuen ja suu vaahdoten ne saavuttivat space marinerivistöt ja kirves kohtasi panssarin. Petturit löivät läpi ja marinet jäivät aallon alle. Ne seivästettiin pitkiin keihäisiin tai hakattiin palasiksi. Kaaosmariinit eivät lopettaneet; ne rynnivät murskaten alleen puolustajat. Space marineiden moraali järkkyi sotapappien puutteessa ja lopulta siniset rivistöt repesivät ja lähtivät vetäytymään. Chaoksen joukot saavuttivat siviiliasutuksen. Sanat eivät voi kuvata sitä hävitystä jonka nuo soturit tekivät sinä yönä.
Ukkohaukka liisi tasaisesti kohti Tzaragradin tähtijärjestelmää. Glaidus luki pientä kirjaansa jonka hän oli saanut kuolevalta everstiltä eräässä unohdetussa taistossa. Siihen oli kirjoitettu imperiumin pyhimpiä salaisuuksia. Se oli Glaiduksen rakkain esine ja hän säilytti sitä aina visusti turvassa. Hän nosti katseensa kun yksi pilotti huikkasi hänet ohjaamoon.
- "Viesti planeetalta, sir!" se ilmoitti. "Chaoksen petturilegioona tuhosi eilen toisen osaston ja saavutti siviiliyhteisön.
- " "Tuhot?" Glaidus kysyi lyhyesti peläten vastausta.
- " Täysi hävitys."
Glaidus poistui ohjaamosta pudistaen päätään ja paiskasi oven kiinni niin että räsähti. Hän vajosi polvilleen aluksen laskeuduttua. Teroitettu seiväs oli lävistänyt kymmenen ihmistä ja se oli nostettu pystyyn jonkinlaiseksi sairaaksi voitonmerkiksi. Näitä pylväitä oli kahdeksan rivissä. Talojen rauniot kytivät edelleen. Muuta vain siviilit oli lävistetty; taistelijoiden luut lepäsivät ympäri kenttää veren seassa ja sisuskalut oli ripustettu raunioiden halki riippuviin kettinkeihin. Mutta yhtään pääkalloa ei löydetty. Kaikki oli chaos vienyt uhrattavaksi jumalalleen, Khornelle. Glaidus nousi ylös. Häntä oksetti ja hän mutisi itsekseen "Sairasta, sairasta." Hän käveli raskain askelin ukkoshaukan varjoon, nousi laskusillan ylös ja otti matkapakkauksensa hyllyltä.
- "Sir, mihin olette menossa?" pilottikersantti kysyi, mutta sai vastaukseksi vain hiljaisuuden. Glaidus keräsi aseensa alahyllyltä ja naksautti lippaan bolter-aseeseensa. "Ette ole saaneet vielä lupaa poistua alukselta.." pilotti jatkoi. Hiljaisuus. "Seis, tai minun on tehtävä ilmoitus Päämaj..." Mutta silloin Glaidus kääntyi nopeasti ja tarttui miestä takinkauluksesta. Space marine nosti helposti pienemmän ja panssaroimattoman miehen. Pilotin pää melkein hipoi kattoa ja hän pyristeli rautaisessa otteessa.
- "Olen edelleen sinua korkea-arvoisempi!!" pilotti raivosi ja huitoi käsillään.Glaidus kiristi otettaan ja mylvi päin pilotin laihoja kasvoja:
- "En välitä kuinka monta arvomerkkiä rinnassasi on, enkä montako niitä on vielä tulossa. Näinä aikoina menestys mitataan taisteluarpien määrällä." Hän pudotti kalpean pilotin maahan ja kääntyi oveen päin. Moni oli kerääntynyt ulkopuolelle seuraamaan heidän "keskusteluaan". Glaidus marssi ulkoilmaan ja katselijat väistivät hänen tieltään.
Pilottikersantti oli saanut itsensä koottua ja huusi Glaiduksen perään:
- "Nyt seis, tai käsken ampua sinua kohti!!!" hänellä oli kädessään laserpistooli jonka hän oli vetänyt vyöllään. Muutama läsnäolija hapuili kivääriään. Glaidus ei hidastanut vaan jatkoi matkaansa kohti raunioita. "Kaksi..." pilottikersantti laski. Glaidus käveli. "Yksi..." Glaidus ei vieläkään hidastanut ja kersantti tuohtui täysin ja painoi liipasimesta lähettäen kolme punaista sädettä matkaan. Glaidus väisti nopeasti ja liikkui kannoillaan vasemmalle. Kersantti tulitti vimmoissaan väistelevää Glaidusta. Lopulta Glaidus pysähtyi, nosti oman aseensa ja tähtäsi. Kersantti perääntyi askeleen sisemmäs alukseen.
- "GLAIDUS, KHORNEN NIMEEN, LASKE ASEESI, !!!" kersantti huusi mutta sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Glaidus heitti kypärän päästään ja katsoi suoraan kersantin silmiin.
- "NOLLA!!" hän karjui ja painoi liipasimesta. Ammus lävisti kersantin ja tämä kaatui oitis maahan, vieri laskusillan alas ja tömähti kuolleena sen juureen. Muut katselivat tyrmistyneinä. Glaidus puhalsi savut pois piipun ympäriltä ja sanoi tyynesti "Polttakaa tämä hereettinen ruumis." Sen sanottuaan hän kääntyi ja lähti juoksemaan poispäin tapahtumapaikalta.
Sinä päivänä kaaosmariinit olivat palanneet mustaan temppeliinsä. Satoja pääkalloja laskettiin verijumala Khornen patsaan juureen. Petturipäällikkö oli tyytyväinen. Hän kääntyi repaleinen viitta hulmahtaen ja palasi suunnitelmapöydän ääreen. Seuraava isku keskitettäisiin suoraan vihollisen sydämeen. Typerät spacemarinet saisivat kuolemansa. Mutta puolustus oli vahva ja chaos tarvitsisi apuvoimia. Neljä pataljoonaa oli jo tulossa, mutta warpin demonit kannattaisi kutsua.
- "Vaikka varmuuden vakuudeksi."- hän ajatteli. Kolkko nauru täytti kirotun kammion.
Uupumus alkoi painaa Glaidusta. Hän juoksi pitkin askelin aavikon poikki, dyynien väleissä pujotellen.Glaidus muisteli ukkoshaukan luona tapahtunutta välikohtausta mutta ei katunut tekoaan. Ei sääliä pettureille.
Hän oli matkalla Tzaragradin päätukikohtaan, mutta ei ollut varma suunnasta. Luja usko Keisariin piti hänet liikkeessä. Hänen olisi ehdittävä linnoitukseen ennen vihollista, sillä Glaidus arveli chaoksen suuntaavaan samaan paikkaan. Raskas panssari teki maahan syvät jalanjäljet, mutta hänellä ei ollut aikaa peitellä niitä. Hän juoksi kilpaa aikaa vastaan.
Kaaosmariinipartion luutnantti kumartui katsomaan näkemäänsä. Se oli huomannut kuoppia hiekassa jo pitkän matkan ajan ja alkoi nyt kiinnostua asiasta.Jalanjälkiä ilmiselvästi! Ja luultavasti vielä spacemarinen jättämiä, se ajatteli ja kääntyi joukkojensa puoleen.
- "Berzerkerjoukkue matkaan!" se karjahti ja neljä kovaäänistä moottoripyörää käynnistyi. Pyöräryhmän johtaja veti saha-aseensa esiin ja nauroi pirullisesti. Ryhmä lähti matkaan ja kun pyörät sivuuttivat luutnantin sen mutisi hymyillen "Jahti alkakoon!"
Glaidus kuuli kovaääniset hyökkääjät jo kaukaa. Hän lisäsi vauhtia, mutta tietäen, että hän ei ehtisi tukikohtaan. Juostessaan hän höllensi miekkaa tupesta ja latasi boltguninsa. Hän katsahti nopeasti taakseen ja näki savupilven lähestyvän. Kovaääninen moottorien ärjyntä peitti hänen huohotuksensa ja motoristien karheat huudot erottuivat jo. Hiki virtasi hänen selkäänsä pitkin kun hän veti miekkansa esiin. Space marine kompuroi lyhyen matkan hiekkadyynin huipulle ja kääntyi hyökkääjiä kohden. Hän osoitti miekalla niitä ja oli valmis taisteluun.
- "GRRAAAAAAGHH!!!" ne karjuivat hyökätessään kiiluvin silmin. Glaidus löi yhtä kun se sujahti hänen ohitseen. Miekka katkaisi yhden piikin vihollispanssarista, mutta ei tehnyt varsinaista vahinkoa. Seuraava saavutti Glaiduksen ja ampui pistoolillaan sarjan ammuksia kohti marinea. Ne kimpoilivat onnekkaasti hänen haarniskasta. Se oli ajaa Glaiduksen ylitse jos tämä ei olisi väistänyt, mutta meni ohitse. Se loikkasi ajokkinsa selästä ja käynnisti saha-aseensa.
- "HHRRRGRRAAAGH!!!" se ilmoitti ja hyökkäsi lähietäisyydelle. Glaidus sai osaakseen villin sarjan iskuja molempiin olkasuojuksiinsa ja toinen halkesi. Glaidus taisteli takaisin parhaansa mukaan ja tähyili syrjäsilmällä seuraavaa tulijaa joka jyristi heitä kohti. Hän sai kuin saikin survaistua miekkansa berzerkerin kaulaan ja huudahti voitonriemuisesti. Mutta vihollinen miekka kaulassa oli kuin huippukunnossa: se jatkoi taistelua ilman mitään. Musta veri suihkusi sen haavasta Glaiduksen päälle ja se hakkasi edelleen villisti. Space marinehaarniska oli vahva, mutta taas se sai lohkaistua palan polvisuojasta. Mutta berzerkki oli jo menettänyt paljon verta, löi vielä kerran, ohi, ja kaatui maahan. Glaidus kiskoi hurmeisen aseensa sen kaulasta, mutta myöhään: hän kuuli takaansa "HIYGGRRAAAAH!" ja sai kovan iskun polivitaipeeseen. Glaidus karjahti kivusta ja kaatui polvilleen, näkien kuinka moottoripyörä kurvasi hänen eteensä ja sen kuski loikkasi pois pyörän selästä. Glaidus torjui sen vahvan iskun ja viilsi vihollisen rintaa. Se kavahti hieman kauemmas mutta vastasi hurjalla kahdeksan iskun sarjalla. Glaidus ei voinut kuin perääntyä. Hän iski berzerkeriä ennen kuin se pääsisi taas yrittämään ja sen kypärä lensi pois, paljastaen kolmisilmäisen pään josta kohosi kaksi terävää sarvea. Se sai haavaan otsaansa muttei pahemmin välittänyt. Se heitti päänsä taakse ja karjui:
- "HRRRAAAG...." mutta huuto katksei kun Glaidus tunki viimeisen kranaattinsa sen suuhun. "ÖÖRRGH!?" se mörisi ja räjähti sitten. Mutta kaksi oli vielä jäljellä ja Glaidus oli pahasti haavoittunut. Uusi vihollinen ravasi hullunkiilto silmissään kohti häntä. Glaidus väisti iskua ja potkaisi kaaosmariinia selkään, saaden sen kaatumaan. Glaidus luuli sitä helpoksi palaksi ja nosti aseensa murskaavaa tappoiskua varten, mutta berzerker kierähti maassa ja tempaisi Glaidukselta jalat alta. Kaatuessaan hänen otteensa miekasta kirposi ja se kolisi rinnettä alas. Chaoksen palvelija nousi nopeasti ja keräsi voimaa iskuunsa. Se hyökkäsi ja Glaiduksen rintapanssari pirstoutui ja tämä hoippui huohottaen kallion reunalle. Hän menetti tasapainonsa ja putosi rotkoon. Berzerker mietti kuumeisesti. Vihollinen meni alas, minä olen ylhäällä...Ja niin sekopäinen Khornen seuraaja teki päätöksen ja sukelsi Glaiduksen perään. Glaidus näki tämän pudotessaan alaspäin ja nosti bolterin. Rukous huulillaan hän painoi liipasinta ja ammukset räjähtivät matkaan. Kaikki ne osuivat, yksi käteen, yksi kimposi olkapanssaariin ja yksi suoraan kypärän silmikosta sisään. Sen silmistä turskahti musta verta ja se karjui kivusta. Jopa berzerker tuntee moisen kivun. Glaidus putosi edelleen hurjaa vauhtia syvän rotkon pohjaa kohti. Hän näki toisen isomman hahmon putoavan rotkon reunalta, heidän peräänsä. Se oli painava ja saavutti Glaidusta nopeasti. Kun se oli jo noin kivenheittomatkan päässä, Glaidus näki sen selvästi. Se oli viimeinen Khorne berzerker joka oli ottanut moottoripyöränsä mukaan ilmalennolle. Karjuen se putosi suoraan kohti space marinea. Glaidus tulitti aseellaan, tuloksetta. Latingit joko osuivat moottoripyörän suojalevyihin tai berzerkeriin joka ei niistä välittänyt. Kaiken kukkuraksi bolter naksahti ammuksien loppumisen merkiksi. Glaiduksen henki salpautui kun hän sai moottoripyörästä rintaansa. Hän takertui ohjaussarviin ja vaikka pyörän omistaja paiskoi häntä miekallaan kaikin voimin, hän kieltäytyi päästämästä irti. Glaidus kiipesi moottotiajokin runkoa pitkin ja kamppaili sekä ilmanvastusta että sekopäistä psyko-marinea vastaan. Lopulta hänen panssarinsa antoi periksi ja kypärä halkesi. Glaiduksen otsaan tuli syvä viilto ja hän päästi irti. Painavampana motoristi putosi nopeammin ja murskautui kuilun seinämään. Glaidus oli pyörtymäisillään, mutta näki rotkon lopun. Hän oli pudonnut kilometrejä, taistellen, mutta nyt hän menetti tajuntansa. Hän ei tuntenut mitään kun iskeytyi maahan. Hän ei nähnyt kun tumma hahmo lähestyi häntä, eikä kuullut kun se paljasti aseensa.
Ylikirjastonhoitaja Tigurius käveli salinsa mattoa pitkin. Hän odotti tietoja mahdollisesti saapuvista lisäjoukoista, Macraggelta. Hän oli jättänyt sauvansa tuolin viereen, salin toiseen päähän. Viimein lähetti saapui. Se kumarsi niin että päänsä kosketti varpaitaan ja Tigurius hoputti:
- "Niin, niin ja sitten asiaan..?" Lähettimarine rykäisi ja alkoi kertoa.
- "Kolme taktista spacemarineryhmää ja yksi tuhoojaryhmä saapuivat juuri Macraggelta. Ja lisäksi löysimme kanjonista pahasti haavoituneen muukalaisen, space marinen. Hän on luultavasti ultramarine, mutta haarniska on pahasti vaurioitunut emmekä löytäneet jaostotunnuksia. Mutta panssari oli sininen." lähetti veti henkeä puhuttuaan nopeastui, mutta selvästi. Tigurius kiinostui heti ja ilmoitti haluavansa tavata tämän muukalaisen. "Järjestyy heti kun vanki tulee tajuihinsa." lähetti aloitti ja aikoi jatkaa, mutta Tigurius pisti väliin:
- "Vanki?"
- "Kyllä vain, korkea herra. Hänen viereltään löydettiin chaoksen bolt pistol ja khornen saha-ase. Lisäksi panssarin oli kaiverrettu chaoksen kirottuja symboleja. Eversti käski vangita hänet oitis."
- "Haluan tavata hänet." Tigurius sanoi ja pyyhälsi kaapu hulmuten lähetin ohitse, kohti sellejä.
Glaidus tuli tajuihinsa. Hän makasi pitkällä kivilevyllä, pienessä huoneessa. Tila oli pimeä, eikä pieni kynttilä auttanut asiaa. Hän nousi ylös ja hänen selkäänsä kivisti. Silloin hän muisti pitkän putoamisen ja... kaaosmariinit. Hän muisti ilmalennosta vain vähän, eikä ihmeemmin halunnut muistaakkaan. Hän nilkutti ovea kohti, mutta se aukesi ja pitkä sinipanssarinen space marine katsoi Glaidusta tuimasti. Se huusi tovereilleen, jotka olivat hänen takanaan, näkymättömissä:
- "Vanki on herännyt! Voitte hakea Tiguriuksen." Ylikirjastonhoitaja Tiguriuksenko?!" Glaidus henkäisi ja mietti mihin pinteeseen hän oli joutunut. Hän hoksasi yhtäkkiä, että hänellä ei ollut pansaariaan ja hänen varusteensa oli viety pois.
- "Jos kerran olen vanki, niin mistä minua syytetään?" hän tiedusteli.
- "Kirottujen esineiden halussapidosta ja pyhän haarniskan turmelemisesta. Nyt vaiti ja liikettä!" space marine murahti ja tönäisi Glaiduksen edelleen. He nousivat portaat korkeaan huoneeseen, jossa viittaan kääriytynyt mies odotti.
- "Jätä hänet siihen ja poistu." tämä sanoi ja vartija perääntyi nopeasti portaikkoon ja sitä tietä alas. "Minä olen ylikirjastonhotaja Tigurius." mies sanoi kääntyen Glaiduksen puoleen. Glaidus kumartui lattiaan asti ja Tigurius hymyili."Et vaikuta petturilta. Inkvisiittori on kuitenkin jo tulossa mestaamaan sinua, mutta aion testata uskollisuutesi. Glaidus ei saanut sanaa suustaan. Häntä syytettiin kaikkien sotiensa ja urotöidensä jälkeen petturiksi. Tigurius haki kaksi tuolia ja laittoi ne keskelle huonetta, vastakkain. Hän kehotti Glaidusta istumaan ja laskeutui itse toiseen tuoliin.
- "Glaidus, katso minua silmiin." kirjastonhoitaja käski ja Glaidus teki työtä käskettyä. Melkein heti Tiguriuksen silmät alkoivat salamoida ja myrsky puhkesi heidän ympärilleen. Kaikki valonlähteet huoneessa sammuivat ja sininen salamasäde yhdisti heidän silmänsä. Glaidus sokaistui, mutta piti silmänsä auki. Hän kuuli huutoa jossain kaukana, ja yritti ponistella pyörtymistä vastaan. Ukkonen jyrisi ja kammottava kiljunta täytti hänen päänsä. Hän tunsi pistävää kipua ja kaatui taaksepäin tuolillaan. Kun hän osui lattiaan, myrsky laantui ja oudot äänet katosivat. Mutta hän ei nähnyt.
- "Silmäni!" hän huusi, mutta Tigurius ilmoitti nopeasti: - "Näkösi palaa muutamassa tunnissa. Mutta selvitit testin. Kerron inkvisiittorille, että palaa takaisin." Glaidus oli onnellinen, mutta häntä huimasi. "Tulehan." Tigurius kehotti ja Glaidus seurasi hänen ääntään.
Glaidus kuuli hiljaisen hurinan ja kirjastonhoitaja Tiguriuksen askeleet.
- "Tämä on konehuone." Tigurius kertoi. Hän ohjasi Glaiduksen pienelle valtaistuimelle. Tämä kuuli kauempaa raskaita askelia ja viitan aiheuttamaa vaimeaa laahausta. "Tämä on komentaja Gidian. Gidian, tunnet Glaiduksen." Tigurius esitteli ja jatkoi: "Tämä petturijupakka on ohi. Hänet oli lavastettu syylliseksi." Silloin Glaidus muisti täälläolonsa tarkoituksen ja meni suoraan asiaan.
- "Chaoksen legioona iskee tänne pian!" hän ilmoitti ja sai toiset hätkähtämään.
- "Oletko varma?" Gidian kiinnostui.
- "Vuorenvarma." Glaidus todisti. "Jouduin niiden hyökkäyksen kohteeksi, ennen kuin löysitte minut rotkon pohjalta."
- "Olit onnekas kun selvisit. Olit painunut puoli metriä hiekkaan kun löysimme sinut." Gidian naurahti, mutta vaihtoi takaisin aiheeseen."Osaatko arvioida niiden saapumisaikaa."
- "Meillä on pari päivää." Glaidus sanoi ja kylmä hiki kihosi hänen niskaansa.
Saatuaan näkönsä takaisin Glaidus pystyi osallistumaan sotavalmisteluihin. Joukkoja oli paljon, mutta chaoksen joukkoja pidettiin vielä monilukuisimpana. Kaikki miehet kerättiin suureen saliin ja jaettiin ryhmiin. Kokonaisuudeksi saatiin yhdeksäntuhatpäinen armeija. "Melkein kymmenentuhatta." Glaidus mietti itsekseen ja muisteli aikaisempia suurtaisteluitaan. Jalkaväen lisäksi komppaniaan liittyi kuusi land raider taisteluvaunua ja moottoripyöräosasto. Glaidus sai komentoonsa ryhmän johon kuului 12 space marine-soturia. Heidät oli varustettu boltgunein ja yksi kantoi raskasta sinkoa ja laukkua joka oli täynnä ohjuksia tuohon aseeseen. He olivat kaikki hyvässä kunnossa ja Glaidus oli tyytyväinen ryhmäänsä. Hän esitteli itsensä ryhmälle, vaikka melkein kaikki heistä tunsivatkin hänet ennalta. Kun varustelu alhaalla oli hoidettu, Glaidus palasi ylös jossa johtajat pitivät taktiikkakeskustelua.
- "Ne tulevat tietysti vasenta sivustaa ja nousevat ylös rinnettä...!" yksi kersantti aloitti, mutta hänet keskeytti toinen ryhmänjohtaja.
- "Ne tiputtavat joukot niskaamme maihinlaskualuksistaan ja hyökk..."
- "Ei, ei olen varma, että ne teleporttaavat tänne..." Kiista olisi jatkunut vielä pitkään jollei Glaidus olisi kyllästynyt ja pannut asiantuntemustaan peliin.
- "Herrat hyvät, nyt ette ajattele vihollisen tavoin." hän kuulutti metelin yli. Kaikki hiljenivät. "Nämä ovat khornen palvelijoita, eikö vain?" Glaidus varmisti ja sai paljon positiivisiä nyökkäyksiä. "Puhdas raivo ja hulluus täyttävät niiden mielen, eikä strategioille jää sijaa." hän selitti ja kävelin tukikohtaa esittävän karttapöydän luo. "Joten, päähyökkäys kohdistuu luultavasti keskelle tukikohtaa, eikä sivustoihin. Jos me sen sijaan asetamme joukkomme reunustoille, saamme ne nalkkiin keskustaan." Hän piirsi koko ajan sormellaan karttaan havainnollistaakseen puhettaan. "Joten nyt, herrat, voitte kinastella, mitkä joukot asetetaan millekkin puolelle." hän julisti ja poistui huoneesta. Oli hetken hiljaista ja kohta väittely puhkesi taas.
- "He ovat toivottomia..." Glaidus tuhahti ja alkoi laskeutua portaita alas.
Pian joukot oli saatu siirrettyä ulos taisteluasemiin. Taktinen alue selitettiin joka ryhmälle ja kuukuloille rakennettiin pieniä muurintapaisia. Land raiderit pysäköitiin niiden taa, odottamaan, ja ampumaan käskystä. Joukot liikuskelivat hermostuneesti ja kertasivat suunnitelmia.
- "He pelkäävät." Tigurius huokasi. "Mutta kukapa ei tällaisen uhan edessä." Hämärä laskeutui ja vaihtui pian yön ensitunneiksi. Joukot olivat pysähtyneet paikalleen ja kaikki katsoivat taivaanrantaa kohden. Aika kului. Sitten vihollinen teki ensimmäisen siirtonsa. Kaukana horisontissa näkyi liikettä. Space marinet haukkoivat henkeään. Koko näkyvissä oleva taivaanranta täyttyi vihollisen joukoista. Sotilaita oli valtava määrä. Aurinko oli laskeutunut taivaanrannan taa, mutta se peittyi kokonaan vihollisjoukoista. Voimistuva huuto saavutti ensimmäiset rivistöt ja kiri pian kukkuloiden laelle.
- "Khorne! Khorne! Khorne!.." Ja tuo kammottava karjunta täytti yön. Space marinerivistöistä kuului naksahtelua, kun aseista poistettiin varmistimia.
- "Keskittävät moottoripyörät etulinjaan." Glaidus ilmoitti varmistettuaan kiikareilla. Niitä seuraa jalkaväki. Gidian nyökkäsi ja nosti kätensä. Hän huitaisi sen nopeasti alas ja takarivin tuhoojaryhmä tulitti käskystä. Plasmakanuunat ja raskaat konetuliaseet lauloivat ja ainakin näyttivät osuvan maaliin. Muutama moottoripyörä tuhoutui, mutta rintama lähestyi uhreista piittaamatta. Ryhmä toisensa jälkeen alkoi ampua kohti pahuuden armeijaa ja aseiden äänet täyttivät yön. Alkoi sataa.
- "Khorne! Khorne!" huusivat moottoripyöräjoukot. Niitä tippui koko ajan ammusten voimasta, mutta kohta ne saavuttaisivat space marinelinjat. Viimeiset laukaukset lähetettiin matkaan, mutta khornen palvelijat törmäsivät inhottvasti rusahtaen linjoihin. Niiden silmät syttyivät palavaan liekkiin, kun ne saavuttivat lähitaistelun.
- "Hyökkäykseen!!!" Gidian karjui ja space marinejoukot iskivät sivustoista chaosarmeijan kylkiin. Land raiderit vyöryivät rinteitä alas kanjonissa odottavia vihollisia kohti, tulittaen viillisti. Lisää Chaosjoukkoja pääsi lähitaisteluun, karjuen saha-aseet valmiina. Taistelu oli hurja. Välillä space marineryhmät hajosivat, mutta kokoontuivat sitten ja palasivat taisteluun. Tuskanhuudot ja mielipuolinen karjunta riipivät korvia. Ammukset liisivät lähitaistelujen yllä kohti vastakkaista osapuolta. Glaidus oli vain ampunut tarkkoja laukauksia kukkulalta, mutta päätti nyt liittyä lähitaisteluun. Hän antoi radiollaan ryhmänsä hyökätä ja Glaiduksen johtamaa joukkuetta kuljettava land raider jyrähti liikkeelle. Glaidus juoksi sen rinnalla ja he syöksyivät kumpujen yli, kohti kanjonia. Glaidus tarttui panssarivaunun sivutykistöön ja heitti itsensä tankin katolle. Land raider lähestyi vihollisjoukkoa lujaa, ja törmäsi kaaosmariinilinjaan murskaten muutaman epäonnisen petturin alleen. Samalla hetkellä Glaidus loikkasi tankin katolta pahuuden joukkojen keskelle kaataen samalla pari vihollista. Hän oli saanut uuden miekan Gidianilta, paremman joka leikkasi vihollishaarniskaa kuin kuuma veitsi voita. Hän pyöri ja viilteli ympärillään vellovaa massaa. Karjuvat villimiehet kuitenkin loikkivat hänen päälleen hakaten häntä kymmeniä kertoja, mutta Keisarin palvelija kesti. Aina hän nousi maasta ja iski hyökkääjät kauemmaksi. Tämän suunnitelman tarkoituksena oli vain voittaa aikaa space marineille. Hän torjui neljä lujaa iskua ja sivalsi alhaalta kaaosmariinin mahan auki. Hän potki vihollisia kauemmaksi ja pisti niitä jotka tulivat lähemmäksi. Se toimi hetken, mutta chaosit ryntäsivä iskuista välittämättä hänen päällen. Hän kaatui selälleen kun iso ruho taklasi hänet . Hän katsoi vihollisen kypärätöntä päätä silmästä silmään. Sen pää oli täynnä arpia ja mustia tatuointeja. Mutta Glaidusta lyötiin jalkaan ja panssari antoi periksi. Hän tunsi kuinka veri valui hänen nilkkaansa pitkin. Hän nousi ja ampui bolterillaan rivin vihollisia ympäriltään.- Ne kaatuivat, mutta nousivat nopeasti ylös, haavoittumattomina. Glaidus tajusi kuolevansa pian jos ei keksisi jotain.
Hän vilkuili ympärilleen. Chaoseja oli joka puolella, mutta hän näki myös land raiderin parin metrin päässä takanaan. Hän ryntäsi pois petturien keskeltä leikaten lihaa aseellaan.Glaidus otti toisen aseen vyöltään ja loikkasi kohti land raideria. Ilmassa hän kääntyi niin, että lensi selkä edellä sisälle panssarivaunuun ja ampui samalla häntä jahtaavia vihollisia. Hän putosi hypyn jälkeen tankin kovalle lattialle. Vihollisjoukot ravasivat hänen peräänsä luukusta sisään. Mutta aukko oli pieni, eikä siitä mahtunut kuin yksi pimeyden soturi kerrallaan. Joten Glaiduksen oli helppo keskittää laukauksensa yhteen sisääntulijaan. Kun ne yrittivät raivoissaan päästä land raiderin sisään, ne kaatuivat panosmyrskyyn. Kohta luukun edessä makasi yksitoista-kaksitoista kuollutta kaaosmariinia. Glaidus oli tyytyväinen ideaansa ja ampui hieman hymyillen luukusta tunkevia vihollisia. Mutta sitten kävi jotain mitä hän ei ollut osannut odottaa: vihollissoturi paiskasi sisään kranaatin ja kaksi muuta sulkivat oven. Glaidus katsoi kauhuissaan sokatonta räjähdettä ja heittäytyi kaikin voimin kohti ovea. Viholliset olivat joko pönkittäneet uloskäyntiluukun tai asettunut itse sen tielle, sillä se ei liikahtanutkaan. Glaidus katseli paniikissa ympärilleen ja näki vain pari asehyllyä, hylsyjä ja lukitun oven.
- "EEEEIIIIII!!!" hän huusi ja kranaatti räjähti.
Gidian tunsi kun valtava räjähdys tärisytti taistelukenttää. Hän puristi voimanyrkillään vihollisjoukkoja veriseksi mössöksi ja katsahti liekkeihin päin. Land raider oli räjähtänyt sisältäpäin. Miten? Hän huikkasi henkivartiokaartinsa peräänsä ja lähti taistelemaan tietään kohti rauniotunutta sotekonetta. Hän saavutti sen ja kauhistui nähdessään Glaiduksen makaavan mudan seassa. Hän viittasi lääkintämarinen luokseen ja tämä nosti Glaiduksen ylös. "Hänet pitää viedä takaisin tukikohtaan!" Gidian karjui samalla kun vaihtoi lipasta aseeseensa. "Mene niin suojaamme sinua!" Ja lääkintämies lähti juoksemaan ylös mäkeä, kohti linnaketta.
Glaidus heräsi tärähdykseen. Hän oli taas linnakkeessa ja näki Tiguriuksen katselevan ulos ikkunasta. Glaidus nousi lavitsalta ja meni hänen vierelleen. Alhaalla avautui taistelukenttä joka oli veren ja ruumiiden peittämä. Taistelu käytiin nyt aivan linnan porttien edessä. Jos space marinet kaatuisivat chaosit pääsisivät tuhoamaan tukikohdan. Mutta Keisarin soturit vaihteeksi voitolla. Chaoksen joukot olivat kutistuneet ja nyt vain pari sataa soturia otti mittaa toisistaan alhaalla. Lopuksi chaoksen soturit kääntyivät ottaen jalat alleen ja paeten poispäin linnakkeelta. Space marinet huudahtivat iloisesti voiton merkiksi ja ampuivat vielä pari laukausta niiden perään. Ne juoksivat kauas, mutta sitten yksi niistä, johtaja, pysähtyi, ja otti jotain selässään olevasta laatikosta. Sitten se paiskasi tämän esineen kohti space marineja, mutta heitto jäi lyhyeksi. Se alkoi karjua jotain mustalla kielellä ja sen heittämä esine alkoi höyrytä. Höyry muuttui paksuksi savuksi, jonka läpi oli mahdotonta nähdä. Savupilven sisällä näkyi kuitenkin liikettä ja space marinet yrittivät tarkentaa katseitaan savun keskelle. Mutta silloin punainen karjuva demoni syöksyi savusta. "Warpin demoni!!" kersantti Hyplion huusi ja antoi tulikäskyn. Demoni toisensa perään ryntäsi savun keskeltä, kohti imperiumin sotilaita. Ne eivät välittäneet ammuksista ja pääsivät pian lähitaisteluun. Ja siellä space marinet saivat surmansa.
- "Tuo pimeä velho kutsuu nuo demonit." Tigurius sanoi nopeasti. "Glaidus, tuolla on komppanjan viimeinen land speeder. Ota se ja tuhoa velho!" Glaidus lähti juoksemaan kohti land speederiä jatellen miten tuhoaisi tuon vihollisen. "Minä johdan loput joukot taistoon pitämään porttia. Yritämme voittaa sinulle aikaa!" Tigurius huusi Glaiduksen perään.
Glaidus loikkasi kiiturin ohjaimiin. Hän käynnisti sen ja lensi ulos nopeasti kuin luoti. Musta taivas kätki hänet ja hän kaarsi suoraan kohti velhoa. Glaidus vilkaisi nopeasti vauhtimittaria. Hän painoi turbopainiketta ja liimautui penkkiin kiinni. Hän lähestyi vauhdilla velhoa, tämä huomasi hänet ja kokosi energiaa nyrkkiinsä. Velho ampui punaisen salaman kohti land speederiä, osui ja kiituri räjähti. Mutta putoavasta romusta tulevan savun keskeltä syöksyi pahasti ruhjoutunut space marine. Chaoksen velho ei ehtinyt kerätä voimia uuteen salamaan, vaan nosti sauvansa. Glaidus karjui Keisarin nimeä ja syöksyi velhon päälle. He molemmat kaatuivat, mutta Glaidus oli nopeampi: hän kierähti ylös ja paljasti miekkansa. Raivokkaasti hän iski, mutta velho väisti vikkelästi ja huitaisi Glaidusta selkään sauvalla. He taistelivat pyörähdellen, väistellen ja liikkuivat nopeasti ruumiiden keskellä. Kohta velho huomasi olemattomat mahdollisuutensa sauvalla miekkaa vastaan ja ponnisti korkealle ilmaan ja ampui sormestaan mustan energiasäteen. Se hipoi Glaidusta, mutta meni täpärästi ohi ja porasi railon maahan. Se oli pohjattoman syvä ja railon mustat seinämät katosivat alas pimeyteen. Kun velho laskeutui tömähtäen, Glaidus ampui bolterillaan, mutta huomasi panoksien loppuneen. Kiroten hän iski miekallaan, mutta petturi torjui sen ja, onnekkaasti ehkä, kiepautti miekan pois Glaiduksen kädestä. Se kolisi kauas ja putosi jonnekin pois näkyvistä. Aseeton space marine perääntyi pari askelta ja maastoa tutkaillen hän huomasi viimeisen mahdollisuutensa. Hän huokaisi, virnisti velholle ja karjuen hyökkäsi. Hän taklasi yllättyneen velhon ja tarttui tämän vyötäröön. Velho hoippui railon reunalle ja maa hänen jalkojensa alla petti. Hän kaatui ja putosi onkaloon Glaidus yhä tarttuneena häneen. Samalla space marine yritti tarttua kuilun reunaan, mutta ei saanut otetta. He molemmat putosivat huutaen, mutta toinen heistä ei kuollut osuttuaan maahan.
