40k:Seuraava päivä
Lähetetty: Ke 25.02.2004 21:09
hmm hmm.. Iski tässä illalla hirveä halu kirjoittaa jotain joten avasin Wordin ja aloin naputtelemaan. Tälläiseen Tarinaan sitten päädyin. Ne jotka etsivät Hack'n'Slashia niin tästä tarinasta ei sellaista löydy.
Kymmenia, ellei satoja tuhansia Imperiumin kansalaisia oli kerääntynyt
Agri planeetta Phemeus IV:n pääkaupungin torille. Joka ikinen heistä katseli eteenpäin, toivoen että he näkisivät osan suuresta tapahtumasta jonka takia he kaikki olivat tulleet paikalle. Jotkut heistä hymyilivät, jotkut itkivät mutta loppujen lopuksi kaikilta heiltä oli juuri nostettu iso kivi sydämmen päältä. Joukossa oli niin lapsia kuin sotilaitakin ja jokainen heistä oli saannut kärsiä jonkin verran. Tämä saattoi ilmetä ihmisten kuluneistä vaatteista tai sotilaista , jotka olivat pukeutuneet parhaisiin uniformuihinsa peittääkseen kasvojensa arvet. Vihdoin odottavan kansanjoukon odotus palkitaan kun pieni vanha mies astui ulos torin vierellä olevasta temppelistä. Mies oli Catrell ja hän iästään(sekä harmaista hiuksista) huolimatta johti planeettaansa tiukalla otteella. Häntä seurasivat monet temppelistä tulleet henkivartiat, papit, mystikot ja kokonainen lentue kansalaiskontrolli kalloja päästettiin kiertelemään ympäri raunioitunutta toria. Temppeli oli ainoa rakennus joka oli säilynyt vahingoittumattomana ja Catrell olikin siirtänyt hallituksensa sinne.
Catrell katseli massiivista kansanjoukkoa. Hän huomasi kuinka hänen palveliansa epätoivoisesti kaipaisivat kuulla sitä yhtä sanaa. Voittoa. Niin kauan sota oli kestänyt että kaksi sukupolvea sen muistaisi. Vihdoin Catrell aukaisi suunsa:
-”Honorifica Imperialis!” Hän karjahti voittoisasti ja kansa huudahti saman vaistomaisesti takaisin. Catrell hymyili ja alkoi puhua kansalleen.-” Imperiumin kansalaiset! Kunnioitettu olkoon meidän suuri keisari sillä tänään me vihdoin voimme nukkua rauhassa! Olemme voittaneet sodan! Rauha on kaikkien näiden vuosien jälkeen taas tällä planeetalla. Olemme saanneet kärsiä niin kauan... Mutta ei enää! Vaikka tämäkin kaupunki on pommitettu melkein maan tasalle ja viattomia on kuollut niin me emme lannistu. Me rakennamme planeetan uudelleen ja uljaammaksi kuin ikinä ennen! Ihmiset! Ylistäkää keisaria tästä päivästä ja juhlikaa! Olette sen ansainneet.”
Kansa puhkesi suosionosoituksiin. Raivokkaat eläköön huudot raikuivat tuhoutuneella torilla ja sotilaat heittivät lakkinsa ilmaan. Kyyneleet ja Virvokkeet virtasivat. Heidän joukossaan oli yksi nuori mies. Ferrum Troos oli ryhmänsä viestintämies ja hän oli joutunut sotaan mukaan vasta kaksi vuotta sitten. Hän oli pitkä ja hoikka. Hänen tumman mustat hiukset kiilsivät auringossa ja parransänki erottui kirkkaasti ja kuten kaikki muutkin Kaartilaiset, myös hän tanssi pelkästä ilosta.
-”Ferrum!? Ferrum Troos!?” kuului huuto jostain kansanjoukon sisältä. Ferrum hätkähti ja nosti kätensä ylös.
-”Minä olen! ” Huudahti Ferrum vaikka hänestä tuntuikin että ääni oli hänestä kantamattomissa.
Kaartilainen ei jäännyt odottamaan vastausta. Hän kohautti olkiaan ja käännähti ympäri jatkaakseen tanssiaan. Hänen taaksensa oli kuitenkin ilmestynyt mies joka tuijotti häntä suoraan silmiin. Tämän nuoren öykkärin iso nenä ja ruskeat kulmakarvat melkein koskettivat ihmeissään olevaa kaartilaista. Ferrum oli ensiksi täysin hiljaa mutta tunnistettuaan miehen hän suorastaan alkoi karjumaan:
-” Denzark Dolland! Senkin vätys! Luulin että olisit jättänyt nämä juhlat väliin!” Denzark oli samassa platuunassa ja ryhmässä kuin Ferrum. He olivat olleet ystäviä siitä saakka kuin Denzark oli liittynyt kaartiin ja kiilannut jonossa Ferrumin.
-” Ja menettäisin tämän Segmentumin viileimmät juhlat? Ehei! ” Sanoi Denzark virnistellen ja puristi Ferrumin käden punaiseksi.
-”Todella mukavaa että edes joku tuttu selvisi siitä viimeisestä hyökkäyksestä örkkien linnoitukseen. Tiedätkö ketään muita meidän ryhmästämme?” Ferrum sanoi.
-” Mitä sinä sanoit?! En kuule mitään tämän melun takia!” Denzark huusi takaisin. Melu oli todella kova ja olisi ollut hyvä jos torilta selviäisi pois ilman että tulisi kokonaan kuuroksi. Ferrum toisti kysymyksensa karjuen ja Denzark näytti vihdoin tajuneen asian.
- ” Hyvä että kysyit! Minä itseasiassa saavuin tänne Hunterin ja Babhometin kanssa. Ja he taitavat olla aivan takanani…” Denzark katkaisi lauseen kesken ja katsoi taakseen. Hänen takanaan ei ollut mitään muuta kuin väkijoukkoa silmänkantamattomiin. Hän alkoi huutamaan niin kovalla äänellä kuin vain osasi:
-”Hunter ja Babhomet! Raahatkaa ne teidän laiskat takapuolet tänne ja heti tai potkin ne punaisiksi!” Kului hetki ja toinenkin mutta pian väkijoukon läpi rynni parrakas mies ja toinen paljon isompi kalju mies joka konttasi toisten sotilaiden jalkojen välistä. Ferrum naurahti ja Denzark virnistellen auttoi konttaavan Babhometin ylös.
-” Terve Ferrum! ” Sanoivat Hunter ja Babhomet yhtäaikaa
” Heipä hei pojat! Hyvä että tekin selvisitte mutta minulla on teille todella huonoja uutisia.”
Ferrum sanoi ja madalsi ääntään salaperäiseksi. Hunter ja Bab katsoivat toisiaan huolestuneesti ja sitten kysyvästi Ferrumia.
-” Me ollaan työttömiä!” Ferrum sanoi ja koko ryhmä räjähti nauruun.
Juhlat kestivät monta tuntia ja Denzark oli löytänyt jostain muutaman tyhjän tynnyrin jolle istua. He maistelivat juomia ja puhuivat mukavia ilman sen suurempaa huolta tuleivaisuudesta.
-”Sitten joskus kun minä eroan armeijasta aion hankkia itselleni oman kaupan” Babhomet sanoi itselleen ja otti pullon maasta jossa oli viellä hieman viiniä jäljellä.
-”Totta kai Bab… Sano sitten vain osoite niin saat luvan myydä minulle hieman mausteita.” Ferrum sanoi itsekseen ja jatkoi:” Kuulkaas..Minulla on huono aavistus tästä. Millon muka meille ennen on järjestetty tälläiset juhlat? Ja kuinka Catrell antaa meidän riehua näin? Hänhän on todella ankara hallitsia. Uskokaa minua kun sanon että tässä on joku juju.” Ferrumin varoitusta ei kukaan ottanut tosissaan. He vain virnistelivät ja nauroivat kuinka Catrell on varmaan tullut vanhuuden päivinään höperöksi.
-” Minä varmaan jatkan loppuun saakka armeijassa”, Hunter sanoi ja röyhestili rintaansa kuin siinä olisi kimmeltänyt jonkinsortin mitali.
-”Joo! Sinusta tuleekin sitten varmaan kommissaari” Denzark sanoi hiljaisella äänellä ja katsoi olkansa yli ettei oikea komissaari olisi vain kuullut äsköistä kommenttia.
-”Kuulkaa! ” Ferrum huudahti ja höristi korviaan. Ihmiset olivat rauhoittuneet. Möly oli laskenut ja Kaupungin tuhoutuneilla kaduilla alkoi kuulua tuhansien ihmisten suru ja ylistys laulu.
-”Keisari siunaa kuolleita ,jotka antoivat henkensä sinun vuoksesi. Keisari siunaa heitä joiden veri siunaa tätä maata uljasta. Keisari rankaise heitä jotka sitä verta vuodattaa…” Babhomet lauloi mukana.
-”Kaunista ja surullista” , Denzark sanoi ja joi lasinsa tyhjäksi ja hän jatkoi:
-”Eiköhän lähdetä hakemaan yönsijaa. ” Ryhmä keräsi tavaransa ilman enempiä pulinoita ja he alkoivat kävellä väkijoukon läpi kohti saranoiltaan lentäneitä portteja.
Juuri kun he olivat portilla Catrell juoksi taas kerran temppelistä ulös ja alkoi viellä kerran puhumaan kansalaisille:
-” Olemme juuri saanneet hätäviestin naapuri planeetaltamme! Näyttää siltä että sama örkki sotajoukko joka hyökkäsi tänne on nyt hyökännyt Phemeus kolmannelle! Vaikka yleensä emme lähetä joukkojamme toisille planeetoille on meidän nyt pakko tehdä poikkeus. Julistakaa liikekannalle pano ja valmistakaa Rykmentit neljä ja viisi lähtöön. Me emme voi sallia että tämän planeetan kohtalo toistuisi jossain muualla.Juhlat ovat ohi! Painukaa koteihinne tai teidät pidätetään! Keisari suojelkoon meitä kaikkia näinä pimeinä aikoina.”
Catrell murahti viellä kerran ja astui takaisin temppeliin.
-”Rykmentti neljä? Eikö se ole meidän rykmentti? ” Babhomet kysyi hätääntyneenä.
Kukaan ei vastannut. Koko tori oli hiljentynyt täysin. Ferrum nyökkäsi ja hän yritti vääntää naamalleen jonkinlaisen virnistyksen.
-”Ei sanaakaan Ferrum…Ei sanaakaan” Denzark sanoi vihaisesti ja ryhmä lähti kävelemään parakkeja kohti käskynjakoon.
Tälläistä tällä kertaa. Ei mikään kauhean pitkä tai sävähdyttävä mutta yritinkin kirjoittaa enemmän tälläisellä Prologi asenteella. Kommenttia? Omasta mielestäni ehkä enemmän yksityiskohtia. Ai niin! Tämähän on sitten vasta kolmas minun kirjoittamani tarina joten armoa! Armoa sielu paralleni
Kymmenia, ellei satoja tuhansia Imperiumin kansalaisia oli kerääntynyt
Agri planeetta Phemeus IV:n pääkaupungin torille. Joka ikinen heistä katseli eteenpäin, toivoen että he näkisivät osan suuresta tapahtumasta jonka takia he kaikki olivat tulleet paikalle. Jotkut heistä hymyilivät, jotkut itkivät mutta loppujen lopuksi kaikilta heiltä oli juuri nostettu iso kivi sydämmen päältä. Joukossa oli niin lapsia kuin sotilaitakin ja jokainen heistä oli saannut kärsiä jonkin verran. Tämä saattoi ilmetä ihmisten kuluneistä vaatteista tai sotilaista , jotka olivat pukeutuneet parhaisiin uniformuihinsa peittääkseen kasvojensa arvet. Vihdoin odottavan kansanjoukon odotus palkitaan kun pieni vanha mies astui ulos torin vierellä olevasta temppelistä. Mies oli Catrell ja hän iästään(sekä harmaista hiuksista) huolimatta johti planeettaansa tiukalla otteella. Häntä seurasivat monet temppelistä tulleet henkivartiat, papit, mystikot ja kokonainen lentue kansalaiskontrolli kalloja päästettiin kiertelemään ympäri raunioitunutta toria. Temppeli oli ainoa rakennus joka oli säilynyt vahingoittumattomana ja Catrell olikin siirtänyt hallituksensa sinne.
Catrell katseli massiivista kansanjoukkoa. Hän huomasi kuinka hänen palveliansa epätoivoisesti kaipaisivat kuulla sitä yhtä sanaa. Voittoa. Niin kauan sota oli kestänyt että kaksi sukupolvea sen muistaisi. Vihdoin Catrell aukaisi suunsa:
-”Honorifica Imperialis!” Hän karjahti voittoisasti ja kansa huudahti saman vaistomaisesti takaisin. Catrell hymyili ja alkoi puhua kansalleen.-” Imperiumin kansalaiset! Kunnioitettu olkoon meidän suuri keisari sillä tänään me vihdoin voimme nukkua rauhassa! Olemme voittaneet sodan! Rauha on kaikkien näiden vuosien jälkeen taas tällä planeetalla. Olemme saanneet kärsiä niin kauan... Mutta ei enää! Vaikka tämäkin kaupunki on pommitettu melkein maan tasalle ja viattomia on kuollut niin me emme lannistu. Me rakennamme planeetan uudelleen ja uljaammaksi kuin ikinä ennen! Ihmiset! Ylistäkää keisaria tästä päivästä ja juhlikaa! Olette sen ansainneet.”
Kansa puhkesi suosionosoituksiin. Raivokkaat eläköön huudot raikuivat tuhoutuneella torilla ja sotilaat heittivät lakkinsa ilmaan. Kyyneleet ja Virvokkeet virtasivat. Heidän joukossaan oli yksi nuori mies. Ferrum Troos oli ryhmänsä viestintämies ja hän oli joutunut sotaan mukaan vasta kaksi vuotta sitten. Hän oli pitkä ja hoikka. Hänen tumman mustat hiukset kiilsivät auringossa ja parransänki erottui kirkkaasti ja kuten kaikki muutkin Kaartilaiset, myös hän tanssi pelkästä ilosta.
-”Ferrum!? Ferrum Troos!?” kuului huuto jostain kansanjoukon sisältä. Ferrum hätkähti ja nosti kätensä ylös.
-”Minä olen! ” Huudahti Ferrum vaikka hänestä tuntuikin että ääni oli hänestä kantamattomissa.
Kaartilainen ei jäännyt odottamaan vastausta. Hän kohautti olkiaan ja käännähti ympäri jatkaakseen tanssiaan. Hänen taaksensa oli kuitenkin ilmestynyt mies joka tuijotti häntä suoraan silmiin. Tämän nuoren öykkärin iso nenä ja ruskeat kulmakarvat melkein koskettivat ihmeissään olevaa kaartilaista. Ferrum oli ensiksi täysin hiljaa mutta tunnistettuaan miehen hän suorastaan alkoi karjumaan:
-” Denzark Dolland! Senkin vätys! Luulin että olisit jättänyt nämä juhlat väliin!” Denzark oli samassa platuunassa ja ryhmässä kuin Ferrum. He olivat olleet ystäviä siitä saakka kuin Denzark oli liittynyt kaartiin ja kiilannut jonossa Ferrumin.
-” Ja menettäisin tämän Segmentumin viileimmät juhlat? Ehei! ” Sanoi Denzark virnistellen ja puristi Ferrumin käden punaiseksi.
-”Todella mukavaa että edes joku tuttu selvisi siitä viimeisestä hyökkäyksestä örkkien linnoitukseen. Tiedätkö ketään muita meidän ryhmästämme?” Ferrum sanoi.
-” Mitä sinä sanoit?! En kuule mitään tämän melun takia!” Denzark huusi takaisin. Melu oli todella kova ja olisi ollut hyvä jos torilta selviäisi pois ilman että tulisi kokonaan kuuroksi. Ferrum toisti kysymyksensa karjuen ja Denzark näytti vihdoin tajuneen asian.
- ” Hyvä että kysyit! Minä itseasiassa saavuin tänne Hunterin ja Babhometin kanssa. Ja he taitavat olla aivan takanani…” Denzark katkaisi lauseen kesken ja katsoi taakseen. Hänen takanaan ei ollut mitään muuta kuin väkijoukkoa silmänkantamattomiin. Hän alkoi huutamaan niin kovalla äänellä kuin vain osasi:
-”Hunter ja Babhomet! Raahatkaa ne teidän laiskat takapuolet tänne ja heti tai potkin ne punaisiksi!” Kului hetki ja toinenkin mutta pian väkijoukon läpi rynni parrakas mies ja toinen paljon isompi kalju mies joka konttasi toisten sotilaiden jalkojen välistä. Ferrum naurahti ja Denzark virnistellen auttoi konttaavan Babhometin ylös.
-” Terve Ferrum! ” Sanoivat Hunter ja Babhomet yhtäaikaa
” Heipä hei pojat! Hyvä että tekin selvisitte mutta minulla on teille todella huonoja uutisia.”
Ferrum sanoi ja madalsi ääntään salaperäiseksi. Hunter ja Bab katsoivat toisiaan huolestuneesti ja sitten kysyvästi Ferrumia.
-” Me ollaan työttömiä!” Ferrum sanoi ja koko ryhmä räjähti nauruun.
Juhlat kestivät monta tuntia ja Denzark oli löytänyt jostain muutaman tyhjän tynnyrin jolle istua. He maistelivat juomia ja puhuivat mukavia ilman sen suurempaa huolta tuleivaisuudesta.
-”Sitten joskus kun minä eroan armeijasta aion hankkia itselleni oman kaupan” Babhomet sanoi itselleen ja otti pullon maasta jossa oli viellä hieman viiniä jäljellä.
-”Totta kai Bab… Sano sitten vain osoite niin saat luvan myydä minulle hieman mausteita.” Ferrum sanoi itsekseen ja jatkoi:” Kuulkaas..Minulla on huono aavistus tästä. Millon muka meille ennen on järjestetty tälläiset juhlat? Ja kuinka Catrell antaa meidän riehua näin? Hänhän on todella ankara hallitsia. Uskokaa minua kun sanon että tässä on joku juju.” Ferrumin varoitusta ei kukaan ottanut tosissaan. He vain virnistelivät ja nauroivat kuinka Catrell on varmaan tullut vanhuuden päivinään höperöksi.
-” Minä varmaan jatkan loppuun saakka armeijassa”, Hunter sanoi ja röyhestili rintaansa kuin siinä olisi kimmeltänyt jonkinsortin mitali.
-”Joo! Sinusta tuleekin sitten varmaan kommissaari” Denzark sanoi hiljaisella äänellä ja katsoi olkansa yli ettei oikea komissaari olisi vain kuullut äsköistä kommenttia.
-”Kuulkaa! ” Ferrum huudahti ja höristi korviaan. Ihmiset olivat rauhoittuneet. Möly oli laskenut ja Kaupungin tuhoutuneilla kaduilla alkoi kuulua tuhansien ihmisten suru ja ylistys laulu.
-”Keisari siunaa kuolleita ,jotka antoivat henkensä sinun vuoksesi. Keisari siunaa heitä joiden veri siunaa tätä maata uljasta. Keisari rankaise heitä jotka sitä verta vuodattaa…” Babhomet lauloi mukana.
-”Kaunista ja surullista” , Denzark sanoi ja joi lasinsa tyhjäksi ja hän jatkoi:
-”Eiköhän lähdetä hakemaan yönsijaa. ” Ryhmä keräsi tavaransa ilman enempiä pulinoita ja he alkoivat kävellä väkijoukon läpi kohti saranoiltaan lentäneitä portteja.
Juuri kun he olivat portilla Catrell juoksi taas kerran temppelistä ulös ja alkoi viellä kerran puhumaan kansalaisille:
-” Olemme juuri saanneet hätäviestin naapuri planeetaltamme! Näyttää siltä että sama örkki sotajoukko joka hyökkäsi tänne on nyt hyökännyt Phemeus kolmannelle! Vaikka yleensä emme lähetä joukkojamme toisille planeetoille on meidän nyt pakko tehdä poikkeus. Julistakaa liikekannalle pano ja valmistakaa Rykmentit neljä ja viisi lähtöön. Me emme voi sallia että tämän planeetan kohtalo toistuisi jossain muualla.Juhlat ovat ohi! Painukaa koteihinne tai teidät pidätetään! Keisari suojelkoon meitä kaikkia näinä pimeinä aikoina.”
Catrell murahti viellä kerran ja astui takaisin temppeliin.
-”Rykmentti neljä? Eikö se ole meidän rykmentti? ” Babhomet kysyi hätääntyneenä.
Kukaan ei vastannut. Koko tori oli hiljentynyt täysin. Ferrum nyökkäsi ja hän yritti vääntää naamalleen jonkinlaisen virnistyksen.
-”Ei sanaakaan Ferrum…Ei sanaakaan” Denzark sanoi vihaisesti ja ryhmä lähti kävelemään parakkeja kohti käskynjakoon.
Tälläistä tällä kertaa. Ei mikään kauhean pitkä tai sävähdyttävä mutta yritinkin kirjoittaa enemmän tälläisellä Prologi asenteella. Kommenttia? Omasta mielestäni ehkä enemmän yksityiskohtia. Ai niin! Tämähän on sitten vasta kolmas minun kirjoittamani tarina joten armoa! Armoa sielu paralleni
Kyllä se kai on kahdella teellä. En kyllä taas yhtään tiedä... Captain!!