Usko Puolellasi - 40k kilpailutarina
Lähetetty: Ke 25.02.2004 22:17
Jees, eli suoraan tarinakilpailun 6. sijalta: Usko Puolellasi, feat. Inquisitor Lantis 
********************************************
Usko Puolellasi
Demonin viimeinen rääkäisy kaikui linnoituksen käytävissä, kun inkvisiittori Lantis iski Demonivasaransa sen rintaan. Verestä ja hiestä märkänä hän nyökkäsi apureilleen olevansa kunnossa. Joku avasi reppunsa kaivaakseen sieltä ensiaputarpeita, mutta Lantis totesi:
- "Vielä on epäpyhä näillä käytävillä. Tehtävämme jatkukoon ilman pysähdystä" ja jatkoi eteenpäin tietämättä että heitä tarkkailtiin…
Linnoituksen keskuksessa istui vanha mies. Kaukaa hän näytti vain iän rapistamalta, mutta lähemmässä tarkastelussa erottuivat hänen syvät arpensa ja oudot mutaatiot. Tästä pystyi tekemään vain yhden johtopäätöksen: Hän oli Kaaoksen korruptoima.
Samaan ratkaisuun oli päätynyt myös inkvisiittori Lantis. Hän oli törmännyt tähän outoon mieheen ensimmäisen kerran asioidessaan kyseisellä planeetalla vuosikymmeniä sitten, ja jo silloin oli hän vaistonnut hänessä jotain outoa. Lantiksen epäilys kasvoi kun hän myöhemmin tutki miehen taustoja: Lordi Escher, poikkeuksellisen vanha mies, jonka toimista ei liikoja tiedetty, hän ilmeisesti suhtautui todella varauksellisesti vierailijoihin. Tämän oli Lantis saanut kokea, elintarvikkeita oli hänelle todella niukasti luovutettu ja kohtelu oli tylyä. Hän oli kuitenkin jättänyt planeetan, päättäen raportoida Escherin kohteliaisuudesta ylemmilleen.
Nyt, puhdistaessaan planeettaa epäpyhimmistä epäpyhimmän Kaaoksen sikiöistä, häntä kuitenkin hävetti. Hän häpesi ettei ollut, niin nuori inkvisiittori kun olikin, vaistonnut Lordi Escherin petturuutta. Hän häpesi, ettei ollut puhdistanut pahaa tältä planeetalta. Hän häpesi, että oli jo silloin tuominnut planeetan tuhoutumaan.
- "Ei vielä", hän huusi mielessään. Lantis oli jo ollut julistamassa Exterminatusta tälle pahan pesäkkeelle, mutta jokin oli pidätellyt häntä, ehkä sääli sen asukkaita kohtaan, ehkä viha sen hallitsijaa kohtaan. Se oli silti estänyt häntä räjäyttämästä planeettaa. Sen sijaan inkvisiittori oli koonnut pienen iskuryhmän hyökätäkseen Lordi Escherin pesään, Hopeatorniin. Hyökkäystä edelsi hurja pommitus ilmakehästä, kun alukset tuhosivat linnoituksen ulkoisen puolustuksen.
Nyt Lantis oli linnoituksessa yksin noin kymmenen palvelijansa kanssa, yli puolet oli kuollut taistelussa Hopeatornin portilla, jonne Escher oli koonnut suuria, kirveellä aseistautuneita demoneita, sekä kaaoksen turmelemia sotilaita. Inkvisiittori käveli pitkää käytävää, jonka päässä hän tiesi Lordi Escherin valtaistuinsalin odottavan.
Ovelle päästyään hän katsoi sen muotoa. Niin korkeat ja prameat kuin nämä karkaistut adamantiittiportit olivatkin, ne eivät kuitenkaan vaikuttaneet turhan vankoilta. Päinvastoin, ne tuntuivat hiukan huterilta ja jotenkin… korruptoituneilta? Lantis kohotti Demonivasaransa iskuun, mutta eräs hänen apulaisistaan huudahti:
- "Teidän armonne, meillä on räjähteitä tällaisia ovia varten." Keski-ikäinen inkvisiittori laski aseensa ja antoi sotureiden kiinnittää melta-räjähteet.
- "Säädin räjähteet niin että kaikki voima suuntautuu oveen. Meillä ei pitäisi olla kymmenen metrin päässä vaaraa.", selosti yksi sotureista.
He virittivät pommin ja juoksivat kevyttä hölkkää Lantiksen ja muiden luo.
- "Peittäkää silmänne", sanoi yksi pommin virittäneistä ja painoi laukaisinta. Räjähdyksen voima oli melkoinen, ja jokaista miestä otti korvista, lukuun ottamatta Lantista, joka seisoi paikallaan kuin patsas. Seurue käveli aukkoa kohti, mutta savun hälvettyä he huomasivat, että ovi oli siinä yhä.
- "Kaaoksen mätää!", Lantis huusi ja asettui oven eteen. Hän kohotti jälleen Demonivasaransa ja alkoi laulaa pyhää litaniaa:
- "Astra Imperator Gloriam, Exterminatus Extremis, Diablodica Sarcramentus…". Hänen Demonivasaransa värähteli voimasta, hänen lihaksensa jännittyivät äärimmilleen ja hänen äänensä kaikui koko linnoituksessa. Vasara iski. Lantis lauloi. Saranat valittivat. Lantis lauloi. Ovi irtosi. Lantis lauloi.
Kookas inkvisiittori astui sisään valtaistuinsaliin. Ovi oli lentänyt kymmenen metriä Escherin henkivartijamuurin läpi. Muutamat selvinneet hyökkäsivät kohti Lantista, mutta he kaatuivat sotureiden tulitukseen. Keskellä salia istui pieni hahmo. Lantis huusi:
- "Lordi Escher, Pyhä inkvisiittori Eisenhorn on tuominnut sinut harhaoppiseksi. Alistu nyt, ja ota vastaasi nopea eliminointi. Vastusta, ja lopustasi tulee tuskainen!".
Escher nauroi. Hän nauroi pitkään ja hartaasti. Lantis puristi Demonivasaraansa kovempaa ja astui askeleen eteenpäin. Yhtäkkiä miehen nauru lakkasi. Hän nousi seisomaan. Asento oli suora, ei kumara kuten miehen ulkonäöstä olisi voinut päätellä. Hänen kätensä tuli esiin kaavun alta, ja siinä oli vihreätä valoa hohtava demonitikari.
- "Typerys! Et tiedä mihin olet sotkeutunut! Takanani on paljon suurempia on suurempia voimia kuin säälittävä vanhuksesi Terralla", hän kähisi. Lantis ei edes ehtinyt kunnolla ajatella mitä mies oli juuri sanonut, kun silmänräpäyksessä oli tämä kaaoksen turmelema mies juossut Lantiksen eteen. Hän iski veitsellään kohti inkvisiittorin sydäntä, mutta tämä ehti väistää sen verran että isku osui olkapäähän. Sekuntiakaan ei ehtinyt kulua ennen kuin Escher oli jo Lantiksen palvelijoiden kimpussa, iskien heitä kylmästi maahan.
Lantis oli todella huolestunut. Ei haavastaan, jota poltti kuin sitä olisi käristetty nuotiolla, vaan vastustajastaan. Tämän tikari oli lävistänyt hänen useaan kertaan siunatun haarniskansa kuin paperin. Lantis kääntyi katsomaan taakseen. Yksi sotureista yritti torjua Lordin iskun, mutta hänen yrityksensä päättyi tylysti. Escher liikkui uskomattoman nopeasti, silmä ehti tuskin havaitsemaan hänen liikkeitään. Petollinen… Petollinen Kaaoksen sikiö.
Lantis nosti aseensa ja iski petturia. Ohitse. Demonivasara löysi pelkkää ilmaa, kun Escher oli ehtinyt helposti pois sen alta. Hän iski Lantista jalkaan, mutta tämä ei edes huomannut iskua. Monta muuta osumaa sateli inkvisiittoriin joka horjui jo paikallaan, yrittäen epätoivoisesti osua liukkaaseen puukottajaan. Hän kaatui lopulta polvilleen, ruumis tikattuna ja verilammikko jalkojensa juuressa. Escher valmistui lopulliseen iskuun kohottaen tikarinsa korkealle…
Mutta sitten tapahtui jotain, mitä Escher ei aavistanut. Jotain, mitä Lantiskaan ei aavistanut. Hän vain alkoi laulaa. Hän lauloi muinaista Keisarin Kieltä, jo ammoin unohdettua. Sen sävelet lamaannuttivat petturin. Hän vain pysähtyi paikalleen, lumoutuneena, katse tyhjänä. Lantis sen sijaan kohosi seisomaan, silmät leimuten ja ruumis sädehtien outoa, lämmintä valoa. Jos joku olisi ollut paikalla katsomassa, hän olisi voinut vaikka vannoa, etteivät inkvisiittorin jalat koskeneet lattiaan. Hän kohotti hohtavan Demonivasaransa ja iski sen Lordi Escheriin. Tämä lensi seinään viiden metrin päässä, ruumis jo rentona ennen kuin osui valliin.
Lantiksen laulu hiljeni. Hän kaatui maahan ilme edelleenkin tyhjänä, mitäänsanomattomana. Kaikki mitä hän näki oli usvaa, loputonta usvaa…
- "Curium Sanctus, Healis Supermis…". Lantis heräsi noihin sanoihin. Hän näki laivansa sairaalaosaston katon. Hän yritti kääntää päätään, mutta silloin iski vihlova kipu, ja hän pyörtyi.
Pimeyttä…
Lantis heräsi jälleen lauluun. Tällä kertaa hän pystyi kääntämään päätään, kipu tuntui vain hieman. Lääkärikoneet hoitivat häntä, hän huomasi olevansa jonkinlaisessa elossapitojärjestelmässä kiinni. Se muistutti häntä stasiksista, joita hän oli joskus nähnyt.
- "Mitä on tapahtunut?", hän kysyi heikosti. Robotti vastasi mekaanisen kaikuvasti:
- "Inkvisiittori Lantis, petturin demonitikari teki teille kuolettavia haavoja, mutta jokin elimistössänne sylki myrkyn ulos. Tämä tapahtui ennen kuin löysimme teidät. Sen lisäksi…"
Laiteen puheen keskeytti huoneeseen punainen viitta liehuen rynnännyt mies. Hän oli nuori inkvisiittori Hulyah.
- "Lantis!", hän huudahti, "Sinä selvisit kuitenkin. Löysimme myös Escherin ruumiin… Tai sen mitä hänestä oli jäljellä. Kertoisitko, mitä siellä tarkalleen tapahtui?" Lantis katsoi hetken mietteliäänä kattoon, sitten puhui hiljaa:
- "En itsekään tiedä. Muistan vain kaatuneeni petturin tikariniskuihin". Hulyah katsoi häntä kummastellen.
- "Miten ihmeessä sinä sitten iskit hänet kuoliaaksi Demonivasarallasi? Sillä sinä sen teit, siitä olemme varmoja." Äkkiä Lantis kysyi:
- "Entä planeetta? Selvisikö se kaaoksen mädästä?".
- "Selvisi", sanoi Hulyah hitaasti, "se selvisi, ja samalla varmistimme ettei se ikinä enää saa mädäntyä uudestaan". Lantis sulki silmänsä. He olivat tuhonneet planeetan. Se oli kuitenkin oikein. Demonia vastaan ei voi epäröidä.
Niiden ajatusten saattelemana Lantis vaipui jälleen uneen.
***********************************************
Elikkäs, elikkäs, pohdintoja novellin tiimoilta.
Tämä on ensimmäinen Warhammer-novellini. Tarinasta ei tullut niinkään sitä mitä olin alunperin hakenut, loppujan lopuksi itseäni miellytti ainoastaan Lantiksen "boosti" kun Keisari ottaa hänessä vallan. Tämä kohta onnistui mielestäni hyvin, ideana se että Keisari vastaa Lordi Escherin "Takanani on paljon suurempia on suurempia voimia kuin säälittävä vanhuksesi Terralla"-väitteeseen.
Loppua muutin pariinkin otteeseen, yhdessä versiossa Lantiksen haavat olivat niin kuolettavia että hänet siirrettiin stasikseen. Tämä kuitenkin näytti paperilla niin koomiselta että muutin sen pelastumiseen, tämäkin Keisarin ansiosta kun myrkyt lensivät ulos kehosta.
Kaikenkaikkiaan tein tämän jutun liian hätiköiden, lähdin heti innoissani vääntään uuden vuoden tienoilla juttua ettei tullut -ikävä kyllä- sen suuremmin tarinaa pohdittua. Noh, 6. sija yllätti positiivisesti, seuraavalla kerralla sitten paremmin
********************************************
Usko Puolellasi
Demonin viimeinen rääkäisy kaikui linnoituksen käytävissä, kun inkvisiittori Lantis iski Demonivasaransa sen rintaan. Verestä ja hiestä märkänä hän nyökkäsi apureilleen olevansa kunnossa. Joku avasi reppunsa kaivaakseen sieltä ensiaputarpeita, mutta Lantis totesi:
- "Vielä on epäpyhä näillä käytävillä. Tehtävämme jatkukoon ilman pysähdystä" ja jatkoi eteenpäin tietämättä että heitä tarkkailtiin…
Linnoituksen keskuksessa istui vanha mies. Kaukaa hän näytti vain iän rapistamalta, mutta lähemmässä tarkastelussa erottuivat hänen syvät arpensa ja oudot mutaatiot. Tästä pystyi tekemään vain yhden johtopäätöksen: Hän oli Kaaoksen korruptoima.
Samaan ratkaisuun oli päätynyt myös inkvisiittori Lantis. Hän oli törmännyt tähän outoon mieheen ensimmäisen kerran asioidessaan kyseisellä planeetalla vuosikymmeniä sitten, ja jo silloin oli hän vaistonnut hänessä jotain outoa. Lantiksen epäilys kasvoi kun hän myöhemmin tutki miehen taustoja: Lordi Escher, poikkeuksellisen vanha mies, jonka toimista ei liikoja tiedetty, hän ilmeisesti suhtautui todella varauksellisesti vierailijoihin. Tämän oli Lantis saanut kokea, elintarvikkeita oli hänelle todella niukasti luovutettu ja kohtelu oli tylyä. Hän oli kuitenkin jättänyt planeetan, päättäen raportoida Escherin kohteliaisuudesta ylemmilleen.
Nyt, puhdistaessaan planeettaa epäpyhimmistä epäpyhimmän Kaaoksen sikiöistä, häntä kuitenkin hävetti. Hän häpesi ettei ollut, niin nuori inkvisiittori kun olikin, vaistonnut Lordi Escherin petturuutta. Hän häpesi, ettei ollut puhdistanut pahaa tältä planeetalta. Hän häpesi, että oli jo silloin tuominnut planeetan tuhoutumaan.
- "Ei vielä", hän huusi mielessään. Lantis oli jo ollut julistamassa Exterminatusta tälle pahan pesäkkeelle, mutta jokin oli pidätellyt häntä, ehkä sääli sen asukkaita kohtaan, ehkä viha sen hallitsijaa kohtaan. Se oli silti estänyt häntä räjäyttämästä planeettaa. Sen sijaan inkvisiittori oli koonnut pienen iskuryhmän hyökätäkseen Lordi Escherin pesään, Hopeatorniin. Hyökkäystä edelsi hurja pommitus ilmakehästä, kun alukset tuhosivat linnoituksen ulkoisen puolustuksen.
Nyt Lantis oli linnoituksessa yksin noin kymmenen palvelijansa kanssa, yli puolet oli kuollut taistelussa Hopeatornin portilla, jonne Escher oli koonnut suuria, kirveellä aseistautuneita demoneita, sekä kaaoksen turmelemia sotilaita. Inkvisiittori käveli pitkää käytävää, jonka päässä hän tiesi Lordi Escherin valtaistuinsalin odottavan.
Ovelle päästyään hän katsoi sen muotoa. Niin korkeat ja prameat kuin nämä karkaistut adamantiittiportit olivatkin, ne eivät kuitenkaan vaikuttaneet turhan vankoilta. Päinvastoin, ne tuntuivat hiukan huterilta ja jotenkin… korruptoituneilta? Lantis kohotti Demonivasaransa iskuun, mutta eräs hänen apulaisistaan huudahti:
- "Teidän armonne, meillä on räjähteitä tällaisia ovia varten." Keski-ikäinen inkvisiittori laski aseensa ja antoi sotureiden kiinnittää melta-räjähteet.
- "Säädin räjähteet niin että kaikki voima suuntautuu oveen. Meillä ei pitäisi olla kymmenen metrin päässä vaaraa.", selosti yksi sotureista.
He virittivät pommin ja juoksivat kevyttä hölkkää Lantiksen ja muiden luo.
- "Peittäkää silmänne", sanoi yksi pommin virittäneistä ja painoi laukaisinta. Räjähdyksen voima oli melkoinen, ja jokaista miestä otti korvista, lukuun ottamatta Lantista, joka seisoi paikallaan kuin patsas. Seurue käveli aukkoa kohti, mutta savun hälvettyä he huomasivat, että ovi oli siinä yhä.
- "Kaaoksen mätää!", Lantis huusi ja asettui oven eteen. Hän kohotti jälleen Demonivasaransa ja alkoi laulaa pyhää litaniaa:
- "Astra Imperator Gloriam, Exterminatus Extremis, Diablodica Sarcramentus…". Hänen Demonivasaransa värähteli voimasta, hänen lihaksensa jännittyivät äärimmilleen ja hänen äänensä kaikui koko linnoituksessa. Vasara iski. Lantis lauloi. Saranat valittivat. Lantis lauloi. Ovi irtosi. Lantis lauloi.
Kookas inkvisiittori astui sisään valtaistuinsaliin. Ovi oli lentänyt kymmenen metriä Escherin henkivartijamuurin läpi. Muutamat selvinneet hyökkäsivät kohti Lantista, mutta he kaatuivat sotureiden tulitukseen. Keskellä salia istui pieni hahmo. Lantis huusi:
- "Lordi Escher, Pyhä inkvisiittori Eisenhorn on tuominnut sinut harhaoppiseksi. Alistu nyt, ja ota vastaasi nopea eliminointi. Vastusta, ja lopustasi tulee tuskainen!".
Escher nauroi. Hän nauroi pitkään ja hartaasti. Lantis puristi Demonivasaraansa kovempaa ja astui askeleen eteenpäin. Yhtäkkiä miehen nauru lakkasi. Hän nousi seisomaan. Asento oli suora, ei kumara kuten miehen ulkonäöstä olisi voinut päätellä. Hänen kätensä tuli esiin kaavun alta, ja siinä oli vihreätä valoa hohtava demonitikari.
- "Typerys! Et tiedä mihin olet sotkeutunut! Takanani on paljon suurempia on suurempia voimia kuin säälittävä vanhuksesi Terralla", hän kähisi. Lantis ei edes ehtinyt kunnolla ajatella mitä mies oli juuri sanonut, kun silmänräpäyksessä oli tämä kaaoksen turmelema mies juossut Lantiksen eteen. Hän iski veitsellään kohti inkvisiittorin sydäntä, mutta tämä ehti väistää sen verran että isku osui olkapäähän. Sekuntiakaan ei ehtinyt kulua ennen kuin Escher oli jo Lantiksen palvelijoiden kimpussa, iskien heitä kylmästi maahan.
Lantis oli todella huolestunut. Ei haavastaan, jota poltti kuin sitä olisi käristetty nuotiolla, vaan vastustajastaan. Tämän tikari oli lävistänyt hänen useaan kertaan siunatun haarniskansa kuin paperin. Lantis kääntyi katsomaan taakseen. Yksi sotureista yritti torjua Lordin iskun, mutta hänen yrityksensä päättyi tylysti. Escher liikkui uskomattoman nopeasti, silmä ehti tuskin havaitsemaan hänen liikkeitään. Petollinen… Petollinen Kaaoksen sikiö.
Lantis nosti aseensa ja iski petturia. Ohitse. Demonivasara löysi pelkkää ilmaa, kun Escher oli ehtinyt helposti pois sen alta. Hän iski Lantista jalkaan, mutta tämä ei edes huomannut iskua. Monta muuta osumaa sateli inkvisiittoriin joka horjui jo paikallaan, yrittäen epätoivoisesti osua liukkaaseen puukottajaan. Hän kaatui lopulta polvilleen, ruumis tikattuna ja verilammikko jalkojensa juuressa. Escher valmistui lopulliseen iskuun kohottaen tikarinsa korkealle…
Mutta sitten tapahtui jotain, mitä Escher ei aavistanut. Jotain, mitä Lantiskaan ei aavistanut. Hän vain alkoi laulaa. Hän lauloi muinaista Keisarin Kieltä, jo ammoin unohdettua. Sen sävelet lamaannuttivat petturin. Hän vain pysähtyi paikalleen, lumoutuneena, katse tyhjänä. Lantis sen sijaan kohosi seisomaan, silmät leimuten ja ruumis sädehtien outoa, lämmintä valoa. Jos joku olisi ollut paikalla katsomassa, hän olisi voinut vaikka vannoa, etteivät inkvisiittorin jalat koskeneet lattiaan. Hän kohotti hohtavan Demonivasaransa ja iski sen Lordi Escheriin. Tämä lensi seinään viiden metrin päässä, ruumis jo rentona ennen kuin osui valliin.
Lantiksen laulu hiljeni. Hän kaatui maahan ilme edelleenkin tyhjänä, mitäänsanomattomana. Kaikki mitä hän näki oli usvaa, loputonta usvaa…
- "Curium Sanctus, Healis Supermis…". Lantis heräsi noihin sanoihin. Hän näki laivansa sairaalaosaston katon. Hän yritti kääntää päätään, mutta silloin iski vihlova kipu, ja hän pyörtyi.
Pimeyttä…
Lantis heräsi jälleen lauluun. Tällä kertaa hän pystyi kääntämään päätään, kipu tuntui vain hieman. Lääkärikoneet hoitivat häntä, hän huomasi olevansa jonkinlaisessa elossapitojärjestelmässä kiinni. Se muistutti häntä stasiksista, joita hän oli joskus nähnyt.
- "Mitä on tapahtunut?", hän kysyi heikosti. Robotti vastasi mekaanisen kaikuvasti:
- "Inkvisiittori Lantis, petturin demonitikari teki teille kuolettavia haavoja, mutta jokin elimistössänne sylki myrkyn ulos. Tämä tapahtui ennen kuin löysimme teidät. Sen lisäksi…"
Laiteen puheen keskeytti huoneeseen punainen viitta liehuen rynnännyt mies. Hän oli nuori inkvisiittori Hulyah.
- "Lantis!", hän huudahti, "Sinä selvisit kuitenkin. Löysimme myös Escherin ruumiin… Tai sen mitä hänestä oli jäljellä. Kertoisitko, mitä siellä tarkalleen tapahtui?" Lantis katsoi hetken mietteliäänä kattoon, sitten puhui hiljaa:
- "En itsekään tiedä. Muistan vain kaatuneeni petturin tikariniskuihin". Hulyah katsoi häntä kummastellen.
- "Miten ihmeessä sinä sitten iskit hänet kuoliaaksi Demonivasarallasi? Sillä sinä sen teit, siitä olemme varmoja." Äkkiä Lantis kysyi:
- "Entä planeetta? Selvisikö se kaaoksen mädästä?".
- "Selvisi", sanoi Hulyah hitaasti, "se selvisi, ja samalla varmistimme ettei se ikinä enää saa mädäntyä uudestaan". Lantis sulki silmänsä. He olivat tuhonneet planeetan. Se oli kuitenkin oikein. Demonia vastaan ei voi epäröidä.
Niiden ajatusten saattelemana Lantis vaipui jälleen uneen.
***********************************************
Elikkäs, elikkäs, pohdintoja novellin tiimoilta.
Tämä on ensimmäinen Warhammer-novellini. Tarinasta ei tullut niinkään sitä mitä olin alunperin hakenut, loppujan lopuksi itseäni miellytti ainoastaan Lantiksen "boosti" kun Keisari ottaa hänessä vallan. Tämä kohta onnistui mielestäni hyvin, ideana se että Keisari vastaa Lordi Escherin "Takanani on paljon suurempia on suurempia voimia kuin säälittävä vanhuksesi Terralla"-väitteeseen.
Loppua muutin pariinkin otteeseen, yhdessä versiossa Lantiksen haavat olivat niin kuolettavia että hänet siirrettiin stasikseen. Tämä kuitenkin näytti paperilla niin koomiselta että muutin sen pelastumiseen, tämäkin Keisarin ansiosta kun myrkyt lensivät ulos kehosta.
Kaikenkaikkiaan tein tämän jutun liian hätiköiden, lähdin heti innoissani vääntään uuden vuoden tienoilla juttua ettei tullut -ikävä kyllä- sen suuremmin tarinaa pohdittua. Noh, 6. sija yllätti positiivisesti, seuraavalla kerralla sitten paremmin
