Inkvisiittori Holmasen tutkimuksia - 40k-kisatarinani
Lähetetty: To 26.02.2004 06:45
Inkvisiittori Holmasen Tutkimuksia, Tapaus Shedrak III
Laskeuduimme päällikköni, Inkvisiittori Holmasen (joka myös "Kävelevänä Antibioottina" tunnetaan) kanssa takapajuiselle Shedrak III:lle myöhään eräänä lauantai-iltana. Paikallinen Komissaari oli raportoinut mahdollisesta Nurglen palvonnasta planeetan suurimmassa kaupungissa, ja Holmanen oli enemmän kuin innokas lähtemään paikalle tutkimaan asiaa. Komissaarin luottomies oli meitä vastassa avaruusasemalla.
- "Luutnantti Freudahl, Herra Inkvisiittori! Komissaari Hasselbaink pyysi minua saattamaa teidät toimistoonsa". Nuori Luutnantti seisoi jäykässä asennossa kuljetusvaunun vieressä.Holmanen rypisti otsaansa, ja astui hieman lähemmäksi Luutnanttia.
- "Hmm, tuo näppylä naamassanne? Onko teillä aknea, vai ei kai tuo suinkaan ole paise?" Inkvisiittori kääntyi puoleeni.
- "Tohtori Vatsola, pikadiagnoosi tästä miehestä ja heti!"
Astelin lähemmäksi, kaivaen laukustani esiin diagnostiikkalaitteet. Silmämääräisesti arvelin kyseessä olen normaalin finnin, mutta näissä asioissa ei koskaan parane olla liian huolimaton, kuten päällikköni osuvasti aina toteaa.
- "Luutnantti, asento!" Freudahl suoristui lisää, vaikka aiemminkin oli jo ollut lähinnä kuin seipään niellyt.
- "Suu auki, kieli ulos, ja sanokaa "aaa"!".
Tarkastelin Luutnantin kurkkua kynälampun valossa. Näytti aivan terveeltä. Suoritin myös pikaisen verikokeen ja virtsakokeen (jostain syystä Luutnantin näytteenantamisesta keskellä avaruusaseman laskeutumiskenttää ei tahtonut tulla mitään). Kannettava diagnostiikkalaitteeni raksutti hetken, ja sain viimein tulokset näytölle.
- "Hmm, näyttää puhtaalta", totesin Holmaselle. -"Hieman alkavaa flunssaa, veressä vasta-aineita juuri parantuneen sukupuolitaudin jäljiltä, mutta muuten ok".
- "Anna varmuuden vuoksi kahden viikon antibioottikuuri", Holmanen käski.
Freudahl kuljetti meidät Komissaarin työtiloihin. Jostain syystä nuorukainen oli koko matkan erittäin vaitonainen ja varautunut. Ilmeisesti hän loukkaantui siitä että epäilimme hänen puhtauttaan Keisarin palvelijana. Asia ei kummemmin vaivannut Holmasta, hän oli tottunut siihen että ihmiset reagoivat hieman negatiivisesti hänen tapaansa pitää Keisarikunta puhtaana Nurglen kosketukselta.
Komissaari Hasselbaink osoittautui rotevaksi, harmaantuvaksi mieheksi, jolla oli synkkä ilme ja tuima katse. Holmanen astui hänen eteensä, ja tutki tarkkaan komissaarin kasvot, nyökäten lopulta tyytyväisenä.
- "No niin, Komissaari. Olemme paikalla. Raportti!"
Komissaari avasi pöydälle varaamansa kansion, piti pienen tauon, ja alkoi selittää:
- "Kyse on paikallisesta maataloustyökaluja valmistavasta tehtaasta. Havaitsin viikko sitten, että tuotantomäärät ovat jääneet viimevuotisista. Tutkittuani asiaa ja kuulusteltuani työnjohtoa, selvisi, että syynä ovat lisääntyneet sairaslomat. Sairaslomapäivien määrä on vuoden aikana lisääntynyt 73 prosenttia. Keisarin nimeen, se ei ole luonnollista!"
Inkvisiittorin silmät alkoivat kiilua. Olin nähnyt aiemminkin tapauksen, varma merkki siitä että Holmanen on päässyt jäljille. Hän asteli pöydän luo, otti kansion Komissaarin kädestä, asteli vierastuoliin ja alkoi lukea, viitaten minut vierelleen. Komissaari oli tehnyt hyvää työtä, kansioon oli koottu kaikki sairaslomatodistukset viimeisen puolen vuoden ajalta.
- "Hmm, katsopa tätä, Vatsola. Viikon mittainen vatsatautiepidemia viime kuussa! Vaikuttaa erittäin epäilyttävältä. Ja tämä! Samalla henkilöllä peräkkäin flunssa, vatsatauti ja luunmurtuma seitsemän viikon välein. Asia lienee selvä." Holmanen palautti kansion pöydälle ja kääntyi Hasselbainkin puoleen.
- "Komissaari, erinomaista työtä! Kun tämä on ohi, tulen ehdottamaan teille Keisarillista kunniamerkkiä."
Hasselbaink ponnahti ylös tuolistaan ja kumarsi.
- "Kiitän, Herra Inkvisiittori. Olen vain pyrkinyt tekemään työni. Shadrak III:n Keisarillinen Kaarti on käytössänne koko vahvuudessaan."
- "Kaartista tuskin on paljoa apua, Komissaari. Komentakaa avukseni varuskunnan jokainen lääkintämies. Ja käskekää heidän varustautua niin, etteivät antibiootit ja särkylääkkeet lopu kesken! Antiseptisia aineita ja painepesureita mukaan. No, ehkä kaartilaisia hoitamaan pidätykset".
Vetäydyimme majoitustiloihimme nukkuaksemme aamuun, ja odottaaksemme lääkintämiesryhmän kokoamista. Holmala täytti piippunsa, ja alkoi tuprutella, kun itse istuuduin sängylleni.
- "Päällikkö, voinen kysäistä miksi olet aivan varma että kyseessä on Nurgle? Eikö ole mahdollista, että tehtaan työntekijöillä on vain ollut harvinaisen huonoa tuuria ja normaalia enemmän infektioita vuoden aikana?" Holmanen tuprautti piippuaan jo oli hetken vaiti. Sitten hän kääntyi puoleeni, osoittaen minua piippunsa varrella.
- "Vatsola, kai kiinnitit huomiota kaikkeen mitä sairaslomatodistuksissa sanottiin. Yleisesti ottaen lomat olivat viikon - siis seitsemän päivää. Useilla oli lomia seitsemän viikon välein. Ja tiedät kaiketi, kaikkien yhteisten vuosiemme jälkeen, mikä on Nurglen pyhä luku?"
-"Seitsemän! Erinomaista päättelyä, Herra!"
- "Aivan alkeita, hyvä Vatsola. Aivan alkeita."
Aamulla aloimme valmistautua vierailuun tehtaassa. Holmanen avasi laukkunsa, ja alkoi varustautua. Pistooli, johon ladattiin lippaallinen erikoisammuksia (räjähtäviä luoteja täynnä antibioottia ja aspiriinia), viruksia ja bakteereja suodattavat nenätulpat ja Medinyrkki (laite, joka lyötäessä rokotti kohteen antibiootteilla ja aspiriinilla) siirtyi vuorollaan Holmasen ylle. Itse varustauduin Medi-skannerilla ja antibioottiluoteja ampuvalla pistoolilla sekä nenätulpilla.
Luutnantti Freudahl kuljetti meidät tehtaan lähettyville. Hasselbaink ei ollut säästellyt arvovaltaansa, Kaartin eliittikomppania oli piirittänyt rakennuksen, ja meille oli varattuna iskuryhmäksi kuudentoista lääkintämiehen ryhmä. Puolet kantoivat mukanaan Antiseptillä tankattuja painepesureita, toinen puoli oli varustettu varatankein.
- "Miehet", Holmanen aloitti käskynjaon. "Pysykää valppaina, ja älkää säästelkö Antiseptiä. Ja jos joku yrittääkin yskäistä suuntaanne, ruiskuttakaa!"
Isku tehtaaseen alkoi Eliittikaartilaisten rynnäköllä sisään ikkunoista ja ovista. Holmanen, minä ja Freudahl, lääkintämiesten tukemana ryntäsimme sisään pääovesta. Operaatio kesti reilun varttitunnin, jonka jälkeen tehtaan henkilökunta oli koottuna pääsaliin, kaartilaisten valvomina. Holmanen katseli ympärilleen, otsa rypyssä. Pidätetyt näyttivät liian terveiltä.
- "Freudahl, missä on tehtaan johtaja?", Holmanen kysyi.
- "Ei jälkeäkään, Herra inkvisiittori. Ainoa ylempi jonka saimme kiinni on esimies".
- "Tuokaa hänet tänne", Holmanen käski, ottaen haltuunsa yhden toimistoista kuulusteluhuoneeksi.
Kun esimies tuotiin sisään, Holmasen silmät alkoivat kiilua. Mies oli noin nelikymmenvuotias, laiha ja luihunnäköinen, jonka nenä valui. Holmanen seisotti miestä muutaman minuutin sanomatta sanaakaan, katsellen tätä alta kulmiensa. Esimies alkoi vähitellen hermostua, vapisi ja katseli ympärilleen.
- "No niin", Holmanen aloitti. "Ei kai pieni hengitystie-infektio vain vaivaa?" Mies kalpeni ja alkoi vapista.
- "He...he..her..herra Inkvisiittori, minulla on Krooninen Astma!"
- "ASTMA", Holmanen karjaisi. "Astma? Luuletko minun menevän noin helposti halpaan? Kuvitteletko, etten tiedä miltä oikea Astma näyttää? Ala puhua, tai joudut nielemään antibioottia!"
- "Herra, se on kaikki Lordi Morterssonin vika!" Esimies murtui täysin Holmasen katseen alla. "En tiennyt! He ovat kellarissa, sinne vie hissi johtajan huoneesta, salaovi on arkistokaapissa!"
- "Desinfioikaa ja teloittakaa hänet", Holmanen käski lääkintämiehiä, ja lähti astelemaan kohti johtajan huonetta.
Liityin Holmasen mukaan, joka rypisteli kulmiaan ja näytti mietteliäältä. Lääkintämiehet ja Freudahl seurasivat perästä.
- "Mortersson", Holmanen mutisi. "Vatsola, muistatko tapauksen puoli vuotta sitten, Enthreth IV:n kaivoskuussa? Yksi Nurglen kätyreistä onnistui katoamaan operaation aikana. Hänen nimensä oli Mortersson!"
Holmanen ryntäsi johtajan toimistoon, tempaisi auki arkistokaapin ja astui sen sisään. Kaapissa oli ovi hissiin. Ahtauduin Holmasen perään muutaman lääkintämiehen kanssa, ja Holmanen painoi nappia kellarikerrokseen. Hänellä oli nyt kädessään pistooli, ja hän valmistatui kohtaamaan vihollisensa. Hissin pysähtyi ja ovi avautui.
Holmasen pistooli alkoi laulaa. Lääkintämiehet vapisivat, he eivät olleet koskaan aiemmin nähneet mitään vastaavaa. Ovi avautui pitkään käytävään, joka oli täynnä Nurglen Rutonkantaja-demoneita. Holmasen ammukset tekivät demoneissa kauheaa tuhoa, antibiootti pureutui Rutonkantajiin ja alkoi taistella tauteja vastaan. Nostin oman pistoolini ja aloin tulittaa.
- "Lääkintämiehet, ruiskuttakaa", Holmanen karjui. Lamaantuneet kaartilaiset saivat koottua itsensä ja kahden painepesurin suihku pyyhkäisi käytävää. Demonit alkoivat päästellä epäinhimillisiä ulvahduksia, Antiseptin sulattaessa niiden olemusta. Muutama yhteislaukaus, ja käytävä oli tyhjä.
Holmanen käveli käytävään, suunnaten toisessa päässä olevalle ovelle. Seurasimme perässä, tietämättä mitä odottaa. Holmanen tempaisi oven auki, osoittaen sisään pistoolillaan. Samalla hetkellä rakennus alkoi tärähdellä, ja jostain kaukaa kuului rakettimoottorien ärjyntää.
- "Myöhässä, hyvä Inkvisiittori, pahasti myöhässä". Puhuja oli lihava, paiseiden ja märkivien haavojen peittämä hahmo joka seisoi keskellä huonetta.
- "Lordi Mortersson jätti juuri tämän planeetan taakseen. Hän käski sanoa terveisiä. Eräänä päivänä hän vielä kukistaa teidät".
- "Mahdollisesti, mutta sitä ennen tuomitsen teidät kuolemaan", Holmanen sanoi kylmästi, nostaen pistoolinsa ja tyhjentäen lippaansa mieheen. Hän viittasi lääkintämiehiä ruiskuttamaan ruumiin Antiseptilla.
- "Vatsola, minulle on esitetty avoin haaste. Valmistaudu matkaan. Emme lepää ennenkuin tämä mätäpaise nimeltä Mortersson on kitketty Keisarikunnasta".
Tein kunniaa, ja suuntasimme takaisin kohti hissiä. Taistelu oli voitettu, mutta sota jatkui.
Laskeuduimme päällikköni, Inkvisiittori Holmasen (joka myös "Kävelevänä Antibioottina" tunnetaan) kanssa takapajuiselle Shedrak III:lle myöhään eräänä lauantai-iltana. Paikallinen Komissaari oli raportoinut mahdollisesta Nurglen palvonnasta planeetan suurimmassa kaupungissa, ja Holmanen oli enemmän kuin innokas lähtemään paikalle tutkimaan asiaa. Komissaarin luottomies oli meitä vastassa avaruusasemalla.
- "Luutnantti Freudahl, Herra Inkvisiittori! Komissaari Hasselbaink pyysi minua saattamaa teidät toimistoonsa". Nuori Luutnantti seisoi jäykässä asennossa kuljetusvaunun vieressä.Holmanen rypisti otsaansa, ja astui hieman lähemmäksi Luutnanttia.
- "Hmm, tuo näppylä naamassanne? Onko teillä aknea, vai ei kai tuo suinkaan ole paise?" Inkvisiittori kääntyi puoleeni.
- "Tohtori Vatsola, pikadiagnoosi tästä miehestä ja heti!"
Astelin lähemmäksi, kaivaen laukustani esiin diagnostiikkalaitteet. Silmämääräisesti arvelin kyseessä olen normaalin finnin, mutta näissä asioissa ei koskaan parane olla liian huolimaton, kuten päällikköni osuvasti aina toteaa.
- "Luutnantti, asento!" Freudahl suoristui lisää, vaikka aiemminkin oli jo ollut lähinnä kuin seipään niellyt.
- "Suu auki, kieli ulos, ja sanokaa "aaa"!".
Tarkastelin Luutnantin kurkkua kynälampun valossa. Näytti aivan terveeltä. Suoritin myös pikaisen verikokeen ja virtsakokeen (jostain syystä Luutnantin näytteenantamisesta keskellä avaruusaseman laskeutumiskenttää ei tahtonut tulla mitään). Kannettava diagnostiikkalaitteeni raksutti hetken, ja sain viimein tulokset näytölle.
- "Hmm, näyttää puhtaalta", totesin Holmaselle. -"Hieman alkavaa flunssaa, veressä vasta-aineita juuri parantuneen sukupuolitaudin jäljiltä, mutta muuten ok".
- "Anna varmuuden vuoksi kahden viikon antibioottikuuri", Holmanen käski.
Freudahl kuljetti meidät Komissaarin työtiloihin. Jostain syystä nuorukainen oli koko matkan erittäin vaitonainen ja varautunut. Ilmeisesti hän loukkaantui siitä että epäilimme hänen puhtauttaan Keisarin palvelijana. Asia ei kummemmin vaivannut Holmasta, hän oli tottunut siihen että ihmiset reagoivat hieman negatiivisesti hänen tapaansa pitää Keisarikunta puhtaana Nurglen kosketukselta.
Komissaari Hasselbaink osoittautui rotevaksi, harmaantuvaksi mieheksi, jolla oli synkkä ilme ja tuima katse. Holmanen astui hänen eteensä, ja tutki tarkkaan komissaarin kasvot, nyökäten lopulta tyytyväisenä.
- "No niin, Komissaari. Olemme paikalla. Raportti!"
Komissaari avasi pöydälle varaamansa kansion, piti pienen tauon, ja alkoi selittää:
- "Kyse on paikallisesta maataloustyökaluja valmistavasta tehtaasta. Havaitsin viikko sitten, että tuotantomäärät ovat jääneet viimevuotisista. Tutkittuani asiaa ja kuulusteltuani työnjohtoa, selvisi, että syynä ovat lisääntyneet sairaslomat. Sairaslomapäivien määrä on vuoden aikana lisääntynyt 73 prosenttia. Keisarin nimeen, se ei ole luonnollista!"
Inkvisiittorin silmät alkoivat kiilua. Olin nähnyt aiemminkin tapauksen, varma merkki siitä että Holmanen on päässyt jäljille. Hän asteli pöydän luo, otti kansion Komissaarin kädestä, asteli vierastuoliin ja alkoi lukea, viitaten minut vierelleen. Komissaari oli tehnyt hyvää työtä, kansioon oli koottu kaikki sairaslomatodistukset viimeisen puolen vuoden ajalta.
- "Hmm, katsopa tätä, Vatsola. Viikon mittainen vatsatautiepidemia viime kuussa! Vaikuttaa erittäin epäilyttävältä. Ja tämä! Samalla henkilöllä peräkkäin flunssa, vatsatauti ja luunmurtuma seitsemän viikon välein. Asia lienee selvä." Holmanen palautti kansion pöydälle ja kääntyi Hasselbainkin puoleen.
- "Komissaari, erinomaista työtä! Kun tämä on ohi, tulen ehdottamaan teille Keisarillista kunniamerkkiä."
Hasselbaink ponnahti ylös tuolistaan ja kumarsi.
- "Kiitän, Herra Inkvisiittori. Olen vain pyrkinyt tekemään työni. Shadrak III:n Keisarillinen Kaarti on käytössänne koko vahvuudessaan."
- "Kaartista tuskin on paljoa apua, Komissaari. Komentakaa avukseni varuskunnan jokainen lääkintämies. Ja käskekää heidän varustautua niin, etteivät antibiootit ja särkylääkkeet lopu kesken! Antiseptisia aineita ja painepesureita mukaan. No, ehkä kaartilaisia hoitamaan pidätykset".
Vetäydyimme majoitustiloihimme nukkuaksemme aamuun, ja odottaaksemme lääkintämiesryhmän kokoamista. Holmala täytti piippunsa, ja alkoi tuprutella, kun itse istuuduin sängylleni.
- "Päällikkö, voinen kysäistä miksi olet aivan varma että kyseessä on Nurgle? Eikö ole mahdollista, että tehtaan työntekijöillä on vain ollut harvinaisen huonoa tuuria ja normaalia enemmän infektioita vuoden aikana?" Holmanen tuprautti piippuaan jo oli hetken vaiti. Sitten hän kääntyi puoleeni, osoittaen minua piippunsa varrella.
- "Vatsola, kai kiinnitit huomiota kaikkeen mitä sairaslomatodistuksissa sanottiin. Yleisesti ottaen lomat olivat viikon - siis seitsemän päivää. Useilla oli lomia seitsemän viikon välein. Ja tiedät kaiketi, kaikkien yhteisten vuosiemme jälkeen, mikä on Nurglen pyhä luku?"
-"Seitsemän! Erinomaista päättelyä, Herra!"
- "Aivan alkeita, hyvä Vatsola. Aivan alkeita."
Aamulla aloimme valmistautua vierailuun tehtaassa. Holmanen avasi laukkunsa, ja alkoi varustautua. Pistooli, johon ladattiin lippaallinen erikoisammuksia (räjähtäviä luoteja täynnä antibioottia ja aspiriinia), viruksia ja bakteereja suodattavat nenätulpat ja Medinyrkki (laite, joka lyötäessä rokotti kohteen antibiootteilla ja aspiriinilla) siirtyi vuorollaan Holmasen ylle. Itse varustauduin Medi-skannerilla ja antibioottiluoteja ampuvalla pistoolilla sekä nenätulpilla.
Luutnantti Freudahl kuljetti meidät tehtaan lähettyville. Hasselbaink ei ollut säästellyt arvovaltaansa, Kaartin eliittikomppania oli piirittänyt rakennuksen, ja meille oli varattuna iskuryhmäksi kuudentoista lääkintämiehen ryhmä. Puolet kantoivat mukanaan Antiseptillä tankattuja painepesureita, toinen puoli oli varustettu varatankein.
- "Miehet", Holmanen aloitti käskynjaon. "Pysykää valppaina, ja älkää säästelkö Antiseptiä. Ja jos joku yrittääkin yskäistä suuntaanne, ruiskuttakaa!"
Isku tehtaaseen alkoi Eliittikaartilaisten rynnäköllä sisään ikkunoista ja ovista. Holmanen, minä ja Freudahl, lääkintämiesten tukemana ryntäsimme sisään pääovesta. Operaatio kesti reilun varttitunnin, jonka jälkeen tehtaan henkilökunta oli koottuna pääsaliin, kaartilaisten valvomina. Holmanen katseli ympärilleen, otsa rypyssä. Pidätetyt näyttivät liian terveiltä.
- "Freudahl, missä on tehtaan johtaja?", Holmanen kysyi.
- "Ei jälkeäkään, Herra inkvisiittori. Ainoa ylempi jonka saimme kiinni on esimies".
- "Tuokaa hänet tänne", Holmanen käski, ottaen haltuunsa yhden toimistoista kuulusteluhuoneeksi.
Kun esimies tuotiin sisään, Holmasen silmät alkoivat kiilua. Mies oli noin nelikymmenvuotias, laiha ja luihunnäköinen, jonka nenä valui. Holmanen seisotti miestä muutaman minuutin sanomatta sanaakaan, katsellen tätä alta kulmiensa. Esimies alkoi vähitellen hermostua, vapisi ja katseli ympärilleen.
- "No niin", Holmanen aloitti. "Ei kai pieni hengitystie-infektio vain vaivaa?" Mies kalpeni ja alkoi vapista.
- "He...he..her..herra Inkvisiittori, minulla on Krooninen Astma!"
- "ASTMA", Holmanen karjaisi. "Astma? Luuletko minun menevän noin helposti halpaan? Kuvitteletko, etten tiedä miltä oikea Astma näyttää? Ala puhua, tai joudut nielemään antibioottia!"
- "Herra, se on kaikki Lordi Morterssonin vika!" Esimies murtui täysin Holmasen katseen alla. "En tiennyt! He ovat kellarissa, sinne vie hissi johtajan huoneesta, salaovi on arkistokaapissa!"
- "Desinfioikaa ja teloittakaa hänet", Holmanen käski lääkintämiehiä, ja lähti astelemaan kohti johtajan huonetta.
Liityin Holmasen mukaan, joka rypisteli kulmiaan ja näytti mietteliäältä. Lääkintämiehet ja Freudahl seurasivat perästä.
- "Mortersson", Holmanen mutisi. "Vatsola, muistatko tapauksen puoli vuotta sitten, Enthreth IV:n kaivoskuussa? Yksi Nurglen kätyreistä onnistui katoamaan operaation aikana. Hänen nimensä oli Mortersson!"
Holmanen ryntäsi johtajan toimistoon, tempaisi auki arkistokaapin ja astui sen sisään. Kaapissa oli ovi hissiin. Ahtauduin Holmasen perään muutaman lääkintämiehen kanssa, ja Holmanen painoi nappia kellarikerrokseen. Hänellä oli nyt kädessään pistooli, ja hän valmistatui kohtaamaan vihollisensa. Hissin pysähtyi ja ovi avautui.
Holmasen pistooli alkoi laulaa. Lääkintämiehet vapisivat, he eivät olleet koskaan aiemmin nähneet mitään vastaavaa. Ovi avautui pitkään käytävään, joka oli täynnä Nurglen Rutonkantaja-demoneita. Holmasen ammukset tekivät demoneissa kauheaa tuhoa, antibiootti pureutui Rutonkantajiin ja alkoi taistella tauteja vastaan. Nostin oman pistoolini ja aloin tulittaa.
- "Lääkintämiehet, ruiskuttakaa", Holmanen karjui. Lamaantuneet kaartilaiset saivat koottua itsensä ja kahden painepesurin suihku pyyhkäisi käytävää. Demonit alkoivat päästellä epäinhimillisiä ulvahduksia, Antiseptin sulattaessa niiden olemusta. Muutama yhteislaukaus, ja käytävä oli tyhjä.
Holmanen käveli käytävään, suunnaten toisessa päässä olevalle ovelle. Seurasimme perässä, tietämättä mitä odottaa. Holmanen tempaisi oven auki, osoittaen sisään pistoolillaan. Samalla hetkellä rakennus alkoi tärähdellä, ja jostain kaukaa kuului rakettimoottorien ärjyntää.
- "Myöhässä, hyvä Inkvisiittori, pahasti myöhässä". Puhuja oli lihava, paiseiden ja märkivien haavojen peittämä hahmo joka seisoi keskellä huonetta.
- "Lordi Mortersson jätti juuri tämän planeetan taakseen. Hän käski sanoa terveisiä. Eräänä päivänä hän vielä kukistaa teidät".
- "Mahdollisesti, mutta sitä ennen tuomitsen teidät kuolemaan", Holmanen sanoi kylmästi, nostaen pistoolinsa ja tyhjentäen lippaansa mieheen. Hän viittasi lääkintämiehiä ruiskuttamaan ruumiin Antiseptilla.
- "Vatsola, minulle on esitetty avoin haaste. Valmistaudu matkaan. Emme lepää ennenkuin tämä mätäpaise nimeltä Mortersson on kitketty Keisarikunnasta".
Tein kunniaa, ja suuntasimme takaisin kohti hissiä. Taistelu oli voitettu, mutta sota jatkui.