Altzheimer Kraus, Sigmarin palvelija
Lähetetty: To 26.02.2004 17:06
Altzheimer Kraus, Sigmarin palvelija
Teräksellä suojattu käsi siirsi kuusen matalalla roikkuvia oksia sivummalle. Kaksi pitkää miestä astui puiden keskelle, tallaten kosteaa sammalta saappaillaan. Kalju, pitkä kaapuun sonnustautunut mies heilautti raskaan kahdenkäden sotavasaran olalleen, pitäen katseensa maassa kulkiessaan eteenpäin. Nuorempi mies kiirehti hänen peräänsä, kantaen hieman miestä itseään pidempää hilparia kädessään. Auringon säteet pääsivät paikoitellen valaisemaan sammalmätästä harvenevien puiden keskellä, värjäten sen kirkkaanvihreäksi kuusien tummuuden kontrastiksi.
-“Altzheimer, meidän pitäisi jo olla leirissä!” Nuorempi mies selitti kaljulle, synkkäkasvoiselle miehelle tämän viereltä. Kun mies ei tuntunut reagoivan mitenkään nuorukaiseen, tämä pysähtyi huokaisten turhautuneena.
-“Altz, miten ihmeessä tämä muka auttaa meitä? Olemme seuranneet jo niiden ‘jälkiä’ koko päivän, vaikka minä en ole itse erottanut muuta kuin sammalta, puita ja lisää sammalta maa...” Nuorukaisen selitys keskeytyi rotevamman miehen kääntyessä ja ottaen tätä tiukasti vasemmalla kädellään kiinni paidankauluksesta. Nuorukainen ähkäisi kuuluvasti ja vei kasvojaan taaksepäin vanhemman miehen jatkuvasti lähestyvistä kasvoista. Lukuiset arvet risteilivät taisteluiden kuluttamilla kasvoilla, vaikka mies ei voinut olla kuin kolmekymmentävuotias.
-“Kuuntele Kristian. Kuuntele nyt tarkasti. Kerro minulle mitkä rodut on Sigmar kaikkivaltias siunannut pyhyydellään?” kysyi mies tiukalla äänellä, rypistäen kulmiaan. Kristian katsoi miestä kysyvästi.
-“Ihmiset, Keisarikunnan uljaat miehet ja naiset, heidät on Sigmar siunannut! Muista tämä poika, muista! Muista hän ei välitä, mutta joitakin hän vihaa, ja ne joita hän vihaa, niitä vihaamme myös me. Sigmar on säätänyt suojeluksen lait meidän maallemme, ja niiden täyttämiseen täytyy ihmisten tuhota uhat, jotka Keisarikuntaa ja Sigmarin maata uhkaavat. Ja petomiehet, petomiehet jos mitkä ovat uhka!” mies päätti luentonsa melkein huutaen, ja tönäisi Kristianin yllättäen selälleen sammaleeseen. Hän ähkäisi ja nousi hiljaa pystyyn. Vanha mies kääntyi poispäin, ja sanoi selkänsä taakse:
-“Jatkamme matkaa kunnes päivä lähenee loppua. Sitten käännymme takaisin”, ja mies jatkoi matkaansa jättäen Kristianin juoksemaan häntä kiinni.
Valtava kirves heilahti ilmassa, ja pitkä mies väisti iskun syöksymällä mättääseen, ja pyörähtäen siitä nopeasti polvilleen torjuen suuren miekan iskun takaansa. Hän vetäisi salamannopeasti veitsen saappaansa varresta ja iski sen taakseen vilkaisematta takanaan seisovan petomiehen reiteen saaden sen mylvähtämään kivusta. Kaksi muuta pässin näköistä hirviötä juoksi miestä päin, ja hän noukki nopeasti vierestään petomiehen suuren kirveen käytellen sitä kahdella kädellä, normaalin petomiehen pitäen sitä normaalisti yhdenkäden aseena. Hän nousi seisomaan ja väisti alas toisen iskun ja iski sivuun toisen petomiehen nuijan kirveen perällä, pyörähti ja survaisi kirveen petomiehen karvaisen selän läpi katkaisten selkärangan. Äännähtämättäkään olento kaatui kives tiukasti selässään. Punainen veri roiskahti miehen pyörähtäessä ohi juossutta petoa päin ja iskien miekan syvälle tämän kylkeen. Petomies mylvähti ja katkaisi miekan terän poikki keskeltä, jättäen terän lujasti kylkiluiden väliin, tuntematta vähääkään kipua. Mies hätkähti ja katsahti petoa joka virnisti hänelle ilkeästi, ottaen tukevamman otteen valtavasta kirveestään. Tuollaisesta olisi normaali mies jo menettänyt tajuntansa! Mahtava karjaisu metsäaukean laidasta vavisutti veristä tannerta, ja ruskeaan raskaaseen kaapuun pukeutunut arpinen mies juoksi päin kaksikkoa, valtava sotavasaran pyörähtäen ilmassa. Petomies ei ennättänyt reagoida mitenkään ennen kuin sen pää lepäsi kevyesti sammaleen päällä, ruumiin kaatuessa sen viereen muutaman sekunnin viiveellä. Altzheimer Kraus vilkaisi repaleisiin vaatteisiin pukeutunutta miestä syrjäsilmällään, nostaen samalla vasaransa olalleen.
* * *
Tässä on sitten mitä aloitin eilen illalla. Sanokaa vain miltä alku tuntuu, niin katsotaan mitä tulee lopputarinasta. Tätä voisi kutsua kai sellaiseksi prologiksi. Seuraavan kerran kirjoitan Altzheimerista kun lopputarina on valmis, ja siihen voi mennä aikaa, ihan näin wink.
Mutta sanokaahan heräsikö kiinostus.
Edit\\ Joo, ja Altzheimer Kraus on sellainen 'sisäpiirivitsi', olevinaan. Krausin suku tuppaa änkemään joka väliin omia FB armejoitani. Empirelleni tulee Altzheimer (figu on jo
) ja Bulimia Kraus, Altzheimerin isosisko, ja Parkinson Kraussin pikkusisko, joka on Wolfenstein chroniclesissa esiintyvä neuvonantaja hengenasioiden puolella. Älkää kysykö enempää, nimittäin saisin kirjoittaa ihan novellin näistä sukujutuista, mitä täällä nyt sattuu änkemään. Jopa Hauep Nurglearmeijastani liittyy muiden armeijoiden heroesseihin. 
Teräksellä suojattu käsi siirsi kuusen matalalla roikkuvia oksia sivummalle. Kaksi pitkää miestä astui puiden keskelle, tallaten kosteaa sammalta saappaillaan. Kalju, pitkä kaapuun sonnustautunut mies heilautti raskaan kahdenkäden sotavasaran olalleen, pitäen katseensa maassa kulkiessaan eteenpäin. Nuorempi mies kiirehti hänen peräänsä, kantaen hieman miestä itseään pidempää hilparia kädessään. Auringon säteet pääsivät paikoitellen valaisemaan sammalmätästä harvenevien puiden keskellä, värjäten sen kirkkaanvihreäksi kuusien tummuuden kontrastiksi.
-“Altzheimer, meidän pitäisi jo olla leirissä!” Nuorempi mies selitti kaljulle, synkkäkasvoiselle miehelle tämän viereltä. Kun mies ei tuntunut reagoivan mitenkään nuorukaiseen, tämä pysähtyi huokaisten turhautuneena.
-“Altz, miten ihmeessä tämä muka auttaa meitä? Olemme seuranneet jo niiden ‘jälkiä’ koko päivän, vaikka minä en ole itse erottanut muuta kuin sammalta, puita ja lisää sammalta maa...” Nuorukaisen selitys keskeytyi rotevamman miehen kääntyessä ja ottaen tätä tiukasti vasemmalla kädellään kiinni paidankauluksesta. Nuorukainen ähkäisi kuuluvasti ja vei kasvojaan taaksepäin vanhemman miehen jatkuvasti lähestyvistä kasvoista. Lukuiset arvet risteilivät taisteluiden kuluttamilla kasvoilla, vaikka mies ei voinut olla kuin kolmekymmentävuotias.
-“Kuuntele Kristian. Kuuntele nyt tarkasti. Kerro minulle mitkä rodut on Sigmar kaikkivaltias siunannut pyhyydellään?” kysyi mies tiukalla äänellä, rypistäen kulmiaan. Kristian katsoi miestä kysyvästi.
-“Ihmiset, Keisarikunnan uljaat miehet ja naiset, heidät on Sigmar siunannut! Muista tämä poika, muista! Muista hän ei välitä, mutta joitakin hän vihaa, ja ne joita hän vihaa, niitä vihaamme myös me. Sigmar on säätänyt suojeluksen lait meidän maallemme, ja niiden täyttämiseen täytyy ihmisten tuhota uhat, jotka Keisarikuntaa ja Sigmarin maata uhkaavat. Ja petomiehet, petomiehet jos mitkä ovat uhka!” mies päätti luentonsa melkein huutaen, ja tönäisi Kristianin yllättäen selälleen sammaleeseen. Hän ähkäisi ja nousi hiljaa pystyyn. Vanha mies kääntyi poispäin, ja sanoi selkänsä taakse:
-“Jatkamme matkaa kunnes päivä lähenee loppua. Sitten käännymme takaisin”, ja mies jatkoi matkaansa jättäen Kristianin juoksemaan häntä kiinni.
Valtava kirves heilahti ilmassa, ja pitkä mies väisti iskun syöksymällä mättääseen, ja pyörähtäen siitä nopeasti polvilleen torjuen suuren miekan iskun takaansa. Hän vetäisi salamannopeasti veitsen saappaansa varresta ja iski sen taakseen vilkaisematta takanaan seisovan petomiehen reiteen saaden sen mylvähtämään kivusta. Kaksi muuta pässin näköistä hirviötä juoksi miestä päin, ja hän noukki nopeasti vierestään petomiehen suuren kirveen käytellen sitä kahdella kädellä, normaalin petomiehen pitäen sitä normaalisti yhdenkäden aseena. Hän nousi seisomaan ja väisti alas toisen iskun ja iski sivuun toisen petomiehen nuijan kirveen perällä, pyörähti ja survaisi kirveen petomiehen karvaisen selän läpi katkaisten selkärangan. Äännähtämättäkään olento kaatui kives tiukasti selässään. Punainen veri roiskahti miehen pyörähtäessä ohi juossutta petoa päin ja iskien miekan syvälle tämän kylkeen. Petomies mylvähti ja katkaisi miekan terän poikki keskeltä, jättäen terän lujasti kylkiluiden väliin, tuntematta vähääkään kipua. Mies hätkähti ja katsahti petoa joka virnisti hänelle ilkeästi, ottaen tukevamman otteen valtavasta kirveestään. Tuollaisesta olisi normaali mies jo menettänyt tajuntansa! Mahtava karjaisu metsäaukean laidasta vavisutti veristä tannerta, ja ruskeaan raskaaseen kaapuun pukeutunut arpinen mies juoksi päin kaksikkoa, valtava sotavasaran pyörähtäen ilmassa. Petomies ei ennättänyt reagoida mitenkään ennen kuin sen pää lepäsi kevyesti sammaleen päällä, ruumiin kaatuessa sen viereen muutaman sekunnin viiveellä. Altzheimer Kraus vilkaisi repaleisiin vaatteisiin pukeutunutta miestä syrjäsilmällään, nostaen samalla vasaransa olalleen.
* * *
Tässä on sitten mitä aloitin eilen illalla. Sanokaa vain miltä alku tuntuu, niin katsotaan mitä tulee lopputarinasta. Tätä voisi kutsua kai sellaiseksi prologiksi. Seuraavan kerran kirjoitan Altzheimerista kun lopputarina on valmis, ja siihen voi mennä aikaa, ihan näin wink.
Mutta sanokaahan heräsikö kiinostus.Edit\\ Joo, ja Altzheimer Kraus on sellainen 'sisäpiirivitsi', olevinaan. Krausin suku tuppaa änkemään joka väliin omia FB armejoitani. Empirelleni tulee Altzheimer (figu on jo
) ja Bulimia Kraus, Altzheimerin isosisko, ja Parkinson Kraussin pikkusisko, joka on Wolfenstein chroniclesissa esiintyvä neuvonantaja hengenasioiden puolella. Älkää kysykö enempää, nimittäin saisin kirjoittaa ihan novellin näistä sukujutuista, mitä täällä nyt sattuu änkemään. Jopa Hauep Nurglearmeijastani liittyy muiden armeijoiden heroesseihin.