Grecorius Corneliuksen päiväkirja- 40K kisatarina
Lähetetty: Pe 27.02.2004 17:30
Sanastoa lukijalle:
Krourkin raakalainen/kroukki = Ogryn
Hajalaivue = Splinter fleet
Alus = Hive ship/mycetic spore jne.
Ja Andrea on naisen nimi!!
Mantifex = Ravener (ks. Blister)
Lähete Lucius Curtiukselta 998.M41
Gregorius Corneliuksen päiväkirja ja Andrea Mucariuksen kirjeitä.
Saavuin Ahasveralle turvallisesti sukkulalla muutamien muiden kaartilaisten kanssa vahvistamaan AV-PDF:n joukkoja. Minut sijoitettiin kapteeni Pompus Maximuksen alaisuuteen, hän on jalo mies ja komentaa voimakasta linnaketta ja armeijaa. Minä ilmoittauduin Castra execituksessa ja sieltä minut määrättiin kersantti Brutus Antoniuksen joukkueeseen. Petipaikan sain parakista numero 368.
Parakit ovat linnoituksen korkeiden muurien sisällä ja ne tuovat mieleen kanakopin koska ne seisovat palkkien päällä jottei aina mutaisesta maasta pääse tihkumaan vettä sisätiloihin. Parakkien lisäksi linnoituksessa oli yllä mainittu Castra execitus, Ahasveran Adminstratorium, kirjasto, kauppa sekä kappeli. Parakissani on minun lisäkseni kolme muuta kaartilaista, Vivius Maevius, Publius Flavius ja Marcus Dominitius. Karskeja ja pelottomia veteraaneja kaikki. Tulin heti toimeen heidän kanssaan paitsi Marcus Dominitiuksen kanssa. Hänellä on hirvittävä arpi kasvoissaan ja ainoalla silmällään hän katsoo jokaista aina silmään (yhdellä silmällä ei voi tuijottaa kuin yhteen silmään) kuin kerettiläistä. Hän on kai hullu. Pelottavinta on, että jos häneltä kysyy jotain, hän antaa ymmärtää, että hänen tärkein tehtävä on antaa vastaus...
Kuten tiedät, olen aina ollut kiinnostunut kirjallisuudesta, niinpä olin todella iloinen kuullessani noilta kolmelta iltaisin jännittäviä kertomuksia ponnisteluista Ahasveran puolesta Tyrannid - invaasion alla. Vielä iloisempi olin löytäessäni luteisen tyynyni alta kellastuneen päiväkirjan johon oli liitetty kirjeitä. Tämä päiväkirja kertoi omaa tarinaansa Gregorius Corneliuksen ja Andrea Mucariuksen rakkaudesta ja taistelusta keisarin puolesta. Toivon että arkistoit sen huolella, sillä minulla on suunnitelmia sille. Kun he puhuvat "aluksista" (huono käännös, en keksinyt parempaa heidän kielelleen) he tarkoittavat Tyrannidien eläviä aluksia, sillä Ahasveralla ei hyökkäyksen aikaan ollut kuin rahtialuksia. Myöhemmin tosin saapui Mars- luokan risteilijä saattueineen, mutta siihen mennessä oli jo Cierrasta käsin tuhottu kaikki Tyrannidien laivat. Lisäksi Gregorius kirjoittaa "sinä" Andreasta, koska hän ei voi kirjoittaa kirjettä Andrealle, ja kohta taas "hänestä" kuin jollekin ulkopuoliselle.
Jotta tämä tarina olisi ehyt kokonaisuus, olen lyhennellyt tekstiä ennen kuin lähetin tämän teille, hyvä Chilopsus.
Gregorius Corneliuksen päiväkirja, n.996-8.M41
Olen Gregorius Cornelius, puolustan maatalousplaneetta Ahasveraa joka sijaitsee 83 valovuotta Delta taosta Segmentum Obscuraa kohti, suhteellisen lähellä meitä on Ichar IV jonka liepeillä Krakenin pääjoukko tuhottiin Ultramarinereiden toimesta viime vuonna. Silti Kraken jatkaa edelleen matkaansa ja yksi sen hajalaivue osui meidän epäonniseen aurinkokuntaamme. Miksi kirjoitan tästä kaikesta tapahtuneessa hiljaa yöllä Viviuksen, Publiuksen ja Marcuksen kuorsatessa hyvin ansaittuaan unta? Koska rakas Andreani on erotettu minusta ja komennettu Kombar kuuhun kolonisaation puolustukseen ja uudelleen rakennukseen. Eikä kukaan täällä tiedä hänen olinpaikkaansa siellä, koska hän on pioneeri. Kuinka minulla onkaan ikävä häntä! Haluaisin kietoa hänet syliini, painaa hänen lämpimän kaulansa korvaani vasten ja kuunnella hänen sydämenlyöntejä ja hänen verensä kohinaa. Rukoilen joka yö hänen puolestaan ja olen jopa pyytänyt munkkia sytyttämään hänelle kynttilöitä.
En ole täysin varma miten kaikki tämä alkoi mutta niihin aikoihin me vain partioimme loputtomia peltoja ja jopa Ichar IV:n tapahtumat olivat niin kaukaisia etteivät ne huolestuttaneet ketään meistä. Aavistimme kaikki, että jotain oli tapahtumassa kun meille tuotiin kuusikymmentä rauhoitettua Krourkin raakalaista. Kapteeni Pompus vihasi syvästi raakalaisia koska oli kerran joutunut komentamaan kokonaista raakalaisten armeijaa. Se ei ole todellakaan mukavaa. Useimmat pidettiin rauhoitettuina aina Tyrannidien hyökkäykseen saakka. Olisittepa nähneet Pompuksen ilmeen kun hän oli vastaanottamassa raakalaisia ja yksi huumaamaton tulla töllystää sukkulasta hänen luo, laskee kätensä hänen olkapäälleen ja sanoo: "Te olla Pomppu! Mua käsketä varjela sut! Mä en jätä sut koskan! Siitä lähtien tämä yliystävällinen olento, joka kilpaili älykkyydellään saappaan kanssa, oli Pompuksen seurassa aina siihen asti kunnes eräs jättimäinen hirviö, jokin mantifexin mutaatio, söi hänet. Hän pelasti silloin Pompuksen hengen viimeisen kerran. Surullista kyllä, Pompus oli hänen kuolemastaan hyvin tyytyväinen. Myöhemmin, kun vuosittainen terveystarkastus oli käynnissä, havaittiin, että raakalaisten hampaat olivat hyvin huonossa kunnossa. Kuvitelkaa krourkki hammaslääkärissä... Ylimalkaa, heistä koitui kaikenlaisia kommelluksia joita on mukava muistella vanhana jos elän vanhaksi.
Koko lähiseutu evakuoitiin meidän linnoituksemme syövereihin, ja odotimme Tyrannidien hyökkäystä. Olimme kaivautuneet juoksuhautoihin yhdessä rauhattomien krourkkien kanssa ja yläpuolellamme muurilla oli tykistöpatteri joka jylisi kuin tuhannen tuhatta ukkosmyrskyä. Tyrannidien hyökkäys näyttää aivan kuin muurahaiskeolta jota on häiritty. Ainoa ero on, että ne, tai paremminkin se, ovat sinua suurempia ja syöksyvät kaikki yhtä aikaa sinua kohti. Tyrannidit olivat myös peukaloineet säätä joten satoi jatkuvasti mikä haittasi sodankäyntiä, Ahasverassa satoi useita kertoja viikossa, mutta silloin satoi taukoamatta. Onneksi Cierra, Ahasveran pääkaupunki tulitti kiertoradalla olevia aluksia ja esti näin suuret sään muuntelut. Taistelu sujui alussa pääosin siten, että tykistö moukaroi lähelle yrittävää vainolaista ja me juoksuhaudoissa ammuimme kaiken sen mikä jäi jäljelle. Lopulta kuitenkin paine kasvoi niin suureksi että meidän oli pakko vetäytyä muurille. Pitkän taistelun jälkeen kun joukkoja viimein ravisutti uutinen: "- Lauman mieli on hajonnut! Se on nyt ne!!" Oli muuria vasten kasautunut niin valtava läjä ruumiita, että pääsivät pedot juoksemaan muurin laelle toveriensa jäännösten yli.
Ref. Kun viimeinenkin edes jollain tavalla koordinoitu hyökkäys oli torjuttu, komennettiin paljon väkeä puolustamaan kuitamme. Heidän mukanaan Andrea joka kuljetettiin Kombariin, ennen tätä järjestettiin jonkinlaiset tasokokeet, joiden perusteella joukot hajautettiin eri kuihin.
Kirje Andrea Mucariukselta.
Voin kirjoittaa vain lyhyesti mutta kerron, että olen vaeltanut viidakossa siitä lähtien kuin saavuin tänne. Olen tavannut ihmisiä joille termit kuten Keisari ja Horuksen kapina vain myyttisiä kertomuksia jotka melkein kaikki ovat unohtaneet. Olen nukkunut sängyssä viimeksi Cierrassa ja joudumme metsästämään kaiken ruokamme koska meillä ei ole minkäänlaista huoltoa. Meitä vaeltaa viidakossa useita pieniä joukkoja, joissa on yleensä vain noin kaksikymmentä sotilasta ja nuorempi upseeri joka vastaanottaa käskyjä vanhemmalta upseerilta. Jopa ylin johto vaihtaa alati paikkaansa, joten jos saat kirjeesi jollekin ryhmälle ei se voi tietää minne kirjeesi voi lähettää. Kombariin on osunut vain muutamia aluksia mutta koska koko planeetta on yhtä viidakkoa saattaa puhdistukseen kestää paljon kauemmin kuin Ahasveralla. Elimistöni pystyy vastustamaan hyvin viidakon kulkutauteja ja välskärimme valmistaa meille erilaisia vasta-aineita. Lisäksi paikalliset osaavat antaa monenlaista apua joten voin niin hyvin kuin puolivuotta viidakossa asunut voi vain voida. Vain kovimmat selviävät. Rakkaudella Andrea.
Gregoriuksen päiväkirja.
Voi mihin jamaan sinä oletkaan joutuneet! Ette voi kestää kovin kauaa ilman minkäänlaista huoltoa. Kohta teidän aseenne hajoavat ettekä pysty torjumaan yhdenkään Tyrannidin hyökkäystä! Mekin yritämme puhdistaa planeettaamme, mutta täällä sen tekevät panssarivaunukolonnat ja myrskyhaukat. Minulla on siitä jotenkin huono omatunto, että seison täällä tumput suorina kun sinä riehut siellä kuin Catachanilla! Räjäytämme tänään petojen ruumiit pois muurin reunalta ja alamme korjata kärsimiämme vahinkoja. Cierra selvisi onneksi pahoista vahingoista koska siellä on kaikkein voimakkain puolustus. Kaikki muut kaupungit ovat raunioina ja neljännes asukkaistamme on tapettu ja syöty. Onneksi saimme pysäytettyä nuo laivat! Seuraava planeetta ei enää olisi kestänyt meidän jälkeen.
Ref. Kovasti minua kyllä kiinnostaa, miten olet saanut kirjeesi lähetettyä, jos teillä ei ole huoltoa ettekä käy etuvartioasemilla, vai käytätteköhän radiota. Tai ehkäpä annatte viestinne alkuasukkaille? Miksei teitä sitten haeta pois?
Ref. Vihdoinkin viimeinenkin vieras olento on kuollut täältä ja viimeinen alus on tuhottu kiertoradalta, kunpa vain tietäisin mitä siellä tapahtuu!
Kirje Andrealta
Tyrannidit alkavat harveta ja esikunta on jo kuulemma alkanut rakennuttamaan STC - standardien mukaista Administratoriumia. Alkuasukkailta olemme myös kuulleet, että planeetalle on saapunut Inkvisiittori, jota kutsutaan majuriksi. Se kauhistuttaa kaikkia jotka ovat olleet tekemisissä alkuasukkaiden kanssa. Puhumattakaan heistä itsestään. Me olemme saaneet satunnaisia täydennyksiä kiertoradalta ammutuista kapseleista joihin meidät opastetaan radiolla jos opastetaan. Olen sairastanut monia hirveitä tauteja ja pelkään etten enää voi saada lapsia. Valeria kantoi ja synnytti eläen vieläkin lastaan kasvattaen mikä hämmästyttää jokaista. Olemme tuhansien kilometrien päässä lähimmästä etuvartiosta enkä jaksa uskoa, että kukaan meistä selviää enää sinne ilman ihmettä. Niinpä me vain partioimme ja teurastamme niin paljon Tyrannideja kuin vain voimme. Alan olla todella kypsynyt tähän kaikkeen. Nidiä aamiaiseksi, nidiä lounaaksi, nidiä päivälliseksi, illalliseksi, pariloituna, keitettynä, paistettuna... Ja voit vain kuvitella kuinka hirveältä se maistuu. Etenkin koska olen elänyt jo kaksi ja puolivuotta viidakon antimin, olen siis turtunut moniin ruokiin joita muut pitävät syömäkelvottomina. Onneksi yhä useammin jäämme ilman saalista ja syömme koko päivän lihavia toukkia ja muurahaisia. Usko pois, meille se on yhtä juhlaa. Mitäköhän teidän Lecuratoriumin hoitaja Solustus Vagitus sanoisi jos näkisi meidät! Kirjoitan sinulle jos vain saan pienenkin tilaisuuden. Todennäköisesti et ole saanut kuin muutamia lähettämiäni kirjeitä. Andrea Kombarista.
Gregoriuksen päiväkirja
Majuri?! Sillä nimellähän kutsuttiin erästä kauppiasta jolla oli keisarin jalkaväen panssari! Hän toi tuotteita meille ja puhui Eversti Maximuksen kanssa. Tässä täytyy olla jokin ristiriita, tuohon en voi uskoa näillä tiedoilla.
Ref. Tänään meidän Adminstratoriumin viimeisetkin tarvikkeet siirrettiin Cierraan, nyt Cierra on täysin virallisesti Ahasveran aurinkokunnan pääkaupunki. Sain kuulla, että teillä on todellakin rakennettu Administratorium ja eräitä muita tärkeitä rakennuksia, joista yksi ainakin on avaruusasema torjuntapattereineen. Pelkään niin puolestasi! Olen itkenyt joka ainoa yö sinua! Jos tietäisin minne mennä tulisin varmasti sinne!
Andrean kirje
Tämä on sinulle oikea ilouutinen! Löysimme linnoituksen joka on ollut viidakon puristuksissa aina Keisarin suuresta ristiretkestä asti. Me työskentelimme kuukausia kaivaaksemme sen esiin ja olemme löytäneet ammoista mallia olevia aseita jotka toimivat vielä! Monet linnoituksen laitteista toimivat vielä. Mutta voitko kuvitella sitä raivoa jonka koimme kun saimme kuulla, että meidät oli jätetty oman onnemme nojaan vain resurssien puutteen takia! Onneksi "Majuri" on planeetalla ja se hillitsee kaikkein raivostuneimmatkin sotilaat. Kuvittele niitä uhrauksia ja kiitosta jonka saimme! Onneksi meidän linnake saa pian vahvistuksia, ja meille on luvattu korkeita palkintoja! Tämän linnakkeen nimi on "Horus" mutta jostain kumman syystä annoimme sille nimen "Ultimate sacrafice".
Epilogi
Tähän päättyy kertomus Andreasta ja Gregoriuksesta. Minä etsin vähän tietoja ja löysin kirjeen Gregoriukselle jossa oli päiväys ja palkankorotus vaarallisesta työstä. Hän oli anonut siirtoa Kombarin linnoitukseen "Ultimaten sacrafice" ja on paraikaa matkalla sinne ellei ole joutunut "nidien" ruuaksi. Varmaa on ettei taistelu Kombarissa ole päättynyt ilman suuria sankaritekoja ja uhrauksia, jotka ovat unohtuneet ikuisiksi ajoiksi.
Post Scriptium.
Lähetätkö minulle kirjat "Miten korjata autopistoolini" ja "Imperiumin jalkamiehen alkeiskirja uranousua varten" Lisäksi voisitko lähettää kuvia perheestänne ja erityisesti teidän hurmaavista pikkutytöistänne? Lähetän teille lisää kertomuksia kunhan vain ehdin koota niitä. Aion nimittäin julkaista kirjan kaikista kuulemistani tarinoista.
Krourkin raakalainen/kroukki = Ogryn
Hajalaivue = Splinter fleet
Alus = Hive ship/mycetic spore jne.
Ja Andrea on naisen nimi!!
Mantifex = Ravener (ks. Blister)
Lähete Lucius Curtiukselta 998.M41
Gregorius Corneliuksen päiväkirja ja Andrea Mucariuksen kirjeitä.
Saavuin Ahasveralle turvallisesti sukkulalla muutamien muiden kaartilaisten kanssa vahvistamaan AV-PDF:n joukkoja. Minut sijoitettiin kapteeni Pompus Maximuksen alaisuuteen, hän on jalo mies ja komentaa voimakasta linnaketta ja armeijaa. Minä ilmoittauduin Castra execituksessa ja sieltä minut määrättiin kersantti Brutus Antoniuksen joukkueeseen. Petipaikan sain parakista numero 368.
Parakit ovat linnoituksen korkeiden muurien sisällä ja ne tuovat mieleen kanakopin koska ne seisovat palkkien päällä jottei aina mutaisesta maasta pääse tihkumaan vettä sisätiloihin. Parakkien lisäksi linnoituksessa oli yllä mainittu Castra execitus, Ahasveran Adminstratorium, kirjasto, kauppa sekä kappeli. Parakissani on minun lisäkseni kolme muuta kaartilaista, Vivius Maevius, Publius Flavius ja Marcus Dominitius. Karskeja ja pelottomia veteraaneja kaikki. Tulin heti toimeen heidän kanssaan paitsi Marcus Dominitiuksen kanssa. Hänellä on hirvittävä arpi kasvoissaan ja ainoalla silmällään hän katsoo jokaista aina silmään (yhdellä silmällä ei voi tuijottaa kuin yhteen silmään) kuin kerettiläistä. Hän on kai hullu. Pelottavinta on, että jos häneltä kysyy jotain, hän antaa ymmärtää, että hänen tärkein tehtävä on antaa vastaus...
Kuten tiedät, olen aina ollut kiinnostunut kirjallisuudesta, niinpä olin todella iloinen kuullessani noilta kolmelta iltaisin jännittäviä kertomuksia ponnisteluista Ahasveran puolesta Tyrannid - invaasion alla. Vielä iloisempi olin löytäessäni luteisen tyynyni alta kellastuneen päiväkirjan johon oli liitetty kirjeitä. Tämä päiväkirja kertoi omaa tarinaansa Gregorius Corneliuksen ja Andrea Mucariuksen rakkaudesta ja taistelusta keisarin puolesta. Toivon että arkistoit sen huolella, sillä minulla on suunnitelmia sille. Kun he puhuvat "aluksista" (huono käännös, en keksinyt parempaa heidän kielelleen) he tarkoittavat Tyrannidien eläviä aluksia, sillä Ahasveralla ei hyökkäyksen aikaan ollut kuin rahtialuksia. Myöhemmin tosin saapui Mars- luokan risteilijä saattueineen, mutta siihen mennessä oli jo Cierrasta käsin tuhottu kaikki Tyrannidien laivat. Lisäksi Gregorius kirjoittaa "sinä" Andreasta, koska hän ei voi kirjoittaa kirjettä Andrealle, ja kohta taas "hänestä" kuin jollekin ulkopuoliselle.
Jotta tämä tarina olisi ehyt kokonaisuus, olen lyhennellyt tekstiä ennen kuin lähetin tämän teille, hyvä Chilopsus.
Gregorius Corneliuksen päiväkirja, n.996-8.M41
Olen Gregorius Cornelius, puolustan maatalousplaneetta Ahasveraa joka sijaitsee 83 valovuotta Delta taosta Segmentum Obscuraa kohti, suhteellisen lähellä meitä on Ichar IV jonka liepeillä Krakenin pääjoukko tuhottiin Ultramarinereiden toimesta viime vuonna. Silti Kraken jatkaa edelleen matkaansa ja yksi sen hajalaivue osui meidän epäonniseen aurinkokuntaamme. Miksi kirjoitan tästä kaikesta tapahtuneessa hiljaa yöllä Viviuksen, Publiuksen ja Marcuksen kuorsatessa hyvin ansaittuaan unta? Koska rakas Andreani on erotettu minusta ja komennettu Kombar kuuhun kolonisaation puolustukseen ja uudelleen rakennukseen. Eikä kukaan täällä tiedä hänen olinpaikkaansa siellä, koska hän on pioneeri. Kuinka minulla onkaan ikävä häntä! Haluaisin kietoa hänet syliini, painaa hänen lämpimän kaulansa korvaani vasten ja kuunnella hänen sydämenlyöntejä ja hänen verensä kohinaa. Rukoilen joka yö hänen puolestaan ja olen jopa pyytänyt munkkia sytyttämään hänelle kynttilöitä.
En ole täysin varma miten kaikki tämä alkoi mutta niihin aikoihin me vain partioimme loputtomia peltoja ja jopa Ichar IV:n tapahtumat olivat niin kaukaisia etteivät ne huolestuttaneet ketään meistä. Aavistimme kaikki, että jotain oli tapahtumassa kun meille tuotiin kuusikymmentä rauhoitettua Krourkin raakalaista. Kapteeni Pompus vihasi syvästi raakalaisia koska oli kerran joutunut komentamaan kokonaista raakalaisten armeijaa. Se ei ole todellakaan mukavaa. Useimmat pidettiin rauhoitettuina aina Tyrannidien hyökkäykseen saakka. Olisittepa nähneet Pompuksen ilmeen kun hän oli vastaanottamassa raakalaisia ja yksi huumaamaton tulla töllystää sukkulasta hänen luo, laskee kätensä hänen olkapäälleen ja sanoo: "Te olla Pomppu! Mua käsketä varjela sut! Mä en jätä sut koskan! Siitä lähtien tämä yliystävällinen olento, joka kilpaili älykkyydellään saappaan kanssa, oli Pompuksen seurassa aina siihen asti kunnes eräs jättimäinen hirviö, jokin mantifexin mutaatio, söi hänet. Hän pelasti silloin Pompuksen hengen viimeisen kerran. Surullista kyllä, Pompus oli hänen kuolemastaan hyvin tyytyväinen. Myöhemmin, kun vuosittainen terveystarkastus oli käynnissä, havaittiin, että raakalaisten hampaat olivat hyvin huonossa kunnossa. Kuvitelkaa krourkki hammaslääkärissä... Ylimalkaa, heistä koitui kaikenlaisia kommelluksia joita on mukava muistella vanhana jos elän vanhaksi.
Koko lähiseutu evakuoitiin meidän linnoituksemme syövereihin, ja odotimme Tyrannidien hyökkäystä. Olimme kaivautuneet juoksuhautoihin yhdessä rauhattomien krourkkien kanssa ja yläpuolellamme muurilla oli tykistöpatteri joka jylisi kuin tuhannen tuhatta ukkosmyrskyä. Tyrannidien hyökkäys näyttää aivan kuin muurahaiskeolta jota on häiritty. Ainoa ero on, että ne, tai paremminkin se, ovat sinua suurempia ja syöksyvät kaikki yhtä aikaa sinua kohti. Tyrannidit olivat myös peukaloineet säätä joten satoi jatkuvasti mikä haittasi sodankäyntiä, Ahasverassa satoi useita kertoja viikossa, mutta silloin satoi taukoamatta. Onneksi Cierra, Ahasveran pääkaupunki tulitti kiertoradalla olevia aluksia ja esti näin suuret sään muuntelut. Taistelu sujui alussa pääosin siten, että tykistö moukaroi lähelle yrittävää vainolaista ja me juoksuhaudoissa ammuimme kaiken sen mikä jäi jäljelle. Lopulta kuitenkin paine kasvoi niin suureksi että meidän oli pakko vetäytyä muurille. Pitkän taistelun jälkeen kun joukkoja viimein ravisutti uutinen: "- Lauman mieli on hajonnut! Se on nyt ne!!" Oli muuria vasten kasautunut niin valtava läjä ruumiita, että pääsivät pedot juoksemaan muurin laelle toveriensa jäännösten yli.
Ref. Kun viimeinenkin edes jollain tavalla koordinoitu hyökkäys oli torjuttu, komennettiin paljon väkeä puolustamaan kuitamme. Heidän mukanaan Andrea joka kuljetettiin Kombariin, ennen tätä järjestettiin jonkinlaiset tasokokeet, joiden perusteella joukot hajautettiin eri kuihin.
Kirje Andrea Mucariukselta.
Voin kirjoittaa vain lyhyesti mutta kerron, että olen vaeltanut viidakossa siitä lähtien kuin saavuin tänne. Olen tavannut ihmisiä joille termit kuten Keisari ja Horuksen kapina vain myyttisiä kertomuksia jotka melkein kaikki ovat unohtaneet. Olen nukkunut sängyssä viimeksi Cierrassa ja joudumme metsästämään kaiken ruokamme koska meillä ei ole minkäänlaista huoltoa. Meitä vaeltaa viidakossa useita pieniä joukkoja, joissa on yleensä vain noin kaksikymmentä sotilasta ja nuorempi upseeri joka vastaanottaa käskyjä vanhemmalta upseerilta. Jopa ylin johto vaihtaa alati paikkaansa, joten jos saat kirjeesi jollekin ryhmälle ei se voi tietää minne kirjeesi voi lähettää. Kombariin on osunut vain muutamia aluksia mutta koska koko planeetta on yhtä viidakkoa saattaa puhdistukseen kestää paljon kauemmin kuin Ahasveralla. Elimistöni pystyy vastustamaan hyvin viidakon kulkutauteja ja välskärimme valmistaa meille erilaisia vasta-aineita. Lisäksi paikalliset osaavat antaa monenlaista apua joten voin niin hyvin kuin puolivuotta viidakossa asunut voi vain voida. Vain kovimmat selviävät. Rakkaudella Andrea.
Gregoriuksen päiväkirja.
Voi mihin jamaan sinä oletkaan joutuneet! Ette voi kestää kovin kauaa ilman minkäänlaista huoltoa. Kohta teidän aseenne hajoavat ettekä pysty torjumaan yhdenkään Tyrannidin hyökkäystä! Mekin yritämme puhdistaa planeettaamme, mutta täällä sen tekevät panssarivaunukolonnat ja myrskyhaukat. Minulla on siitä jotenkin huono omatunto, että seison täällä tumput suorina kun sinä riehut siellä kuin Catachanilla! Räjäytämme tänään petojen ruumiit pois muurin reunalta ja alamme korjata kärsimiämme vahinkoja. Cierra selvisi onneksi pahoista vahingoista koska siellä on kaikkein voimakkain puolustus. Kaikki muut kaupungit ovat raunioina ja neljännes asukkaistamme on tapettu ja syöty. Onneksi saimme pysäytettyä nuo laivat! Seuraava planeetta ei enää olisi kestänyt meidän jälkeen.
Ref. Kovasti minua kyllä kiinnostaa, miten olet saanut kirjeesi lähetettyä, jos teillä ei ole huoltoa ettekä käy etuvartioasemilla, vai käytätteköhän radiota. Tai ehkäpä annatte viestinne alkuasukkaille? Miksei teitä sitten haeta pois?
Ref. Vihdoinkin viimeinenkin vieras olento on kuollut täältä ja viimeinen alus on tuhottu kiertoradalta, kunpa vain tietäisin mitä siellä tapahtuu!
Kirje Andrealta
Tyrannidit alkavat harveta ja esikunta on jo kuulemma alkanut rakennuttamaan STC - standardien mukaista Administratoriumia. Alkuasukkailta olemme myös kuulleet, että planeetalle on saapunut Inkvisiittori, jota kutsutaan majuriksi. Se kauhistuttaa kaikkia jotka ovat olleet tekemisissä alkuasukkaiden kanssa. Puhumattakaan heistä itsestään. Me olemme saaneet satunnaisia täydennyksiä kiertoradalta ammutuista kapseleista joihin meidät opastetaan radiolla jos opastetaan. Olen sairastanut monia hirveitä tauteja ja pelkään etten enää voi saada lapsia. Valeria kantoi ja synnytti eläen vieläkin lastaan kasvattaen mikä hämmästyttää jokaista. Olemme tuhansien kilometrien päässä lähimmästä etuvartiosta enkä jaksa uskoa, että kukaan meistä selviää enää sinne ilman ihmettä. Niinpä me vain partioimme ja teurastamme niin paljon Tyrannideja kuin vain voimme. Alan olla todella kypsynyt tähän kaikkeen. Nidiä aamiaiseksi, nidiä lounaaksi, nidiä päivälliseksi, illalliseksi, pariloituna, keitettynä, paistettuna... Ja voit vain kuvitella kuinka hirveältä se maistuu. Etenkin koska olen elänyt jo kaksi ja puolivuotta viidakon antimin, olen siis turtunut moniin ruokiin joita muut pitävät syömäkelvottomina. Onneksi yhä useammin jäämme ilman saalista ja syömme koko päivän lihavia toukkia ja muurahaisia. Usko pois, meille se on yhtä juhlaa. Mitäköhän teidän Lecuratoriumin hoitaja Solustus Vagitus sanoisi jos näkisi meidät! Kirjoitan sinulle jos vain saan pienenkin tilaisuuden. Todennäköisesti et ole saanut kuin muutamia lähettämiäni kirjeitä. Andrea Kombarista.
Gregoriuksen päiväkirja
Majuri?! Sillä nimellähän kutsuttiin erästä kauppiasta jolla oli keisarin jalkaväen panssari! Hän toi tuotteita meille ja puhui Eversti Maximuksen kanssa. Tässä täytyy olla jokin ristiriita, tuohon en voi uskoa näillä tiedoilla.
Ref. Tänään meidän Adminstratoriumin viimeisetkin tarvikkeet siirrettiin Cierraan, nyt Cierra on täysin virallisesti Ahasveran aurinkokunnan pääkaupunki. Sain kuulla, että teillä on todellakin rakennettu Administratorium ja eräitä muita tärkeitä rakennuksia, joista yksi ainakin on avaruusasema torjuntapattereineen. Pelkään niin puolestasi! Olen itkenyt joka ainoa yö sinua! Jos tietäisin minne mennä tulisin varmasti sinne!
Andrean kirje
Tämä on sinulle oikea ilouutinen! Löysimme linnoituksen joka on ollut viidakon puristuksissa aina Keisarin suuresta ristiretkestä asti. Me työskentelimme kuukausia kaivaaksemme sen esiin ja olemme löytäneet ammoista mallia olevia aseita jotka toimivat vielä! Monet linnoituksen laitteista toimivat vielä. Mutta voitko kuvitella sitä raivoa jonka koimme kun saimme kuulla, että meidät oli jätetty oman onnemme nojaan vain resurssien puutteen takia! Onneksi "Majuri" on planeetalla ja se hillitsee kaikkein raivostuneimmatkin sotilaat. Kuvittele niitä uhrauksia ja kiitosta jonka saimme! Onneksi meidän linnake saa pian vahvistuksia, ja meille on luvattu korkeita palkintoja! Tämän linnakkeen nimi on "Horus" mutta jostain kumman syystä annoimme sille nimen "Ultimate sacrafice".
Epilogi
Tähän päättyy kertomus Andreasta ja Gregoriuksesta. Minä etsin vähän tietoja ja löysin kirjeen Gregoriukselle jossa oli päiväys ja palkankorotus vaarallisesta työstä. Hän oli anonut siirtoa Kombarin linnoitukseen "Ultimaten sacrafice" ja on paraikaa matkalla sinne ellei ole joutunut "nidien" ruuaksi. Varmaa on ettei taistelu Kombarissa ole päättynyt ilman suuria sankaritekoja ja uhrauksia, jotka ovat unohtuneet ikuisiksi ajoiksi.
Post Scriptium.
Lähetätkö minulle kirjat "Miten korjata autopistoolini" ja "Imperiumin jalkamiehen alkeiskirja uranousua varten" Lisäksi voisitko lähettää kuvia perheestänne ja erityisesti teidän hurmaavista pikkutytöistänne? Lähetän teille lisää kertomuksia kunhan vain ehdin koota niitä. Aion nimittäin julkaista kirjan kaikista kuulemistani tarinoista.