Sotavasara.net

Tämä tarina ei liity mitenkään oikaan gw:n tekemään historiaan ja olisi mukava jos sanoisitte mitä pidätte koska tämä on ensimmäinen kirjoittamani tarina fantasy battlen maailmasta.



Ritari carfac heräsi ja ihmetteli missä oli. Huone oli vankisellin näköinen ja haisi örkeille. Sitten hän tajusi. Hän oli örkkien vankilassa koska hän oli taistellut örkki-hyökkäystä vastaan ja saanut nuijasta päähän ja sen jälkeisistä tapahtumista hän ei muistanut mitään. Ilmeisesti örkkien johtaja Gaer halusi tappaa hänet omin käsin. Silloin hän näki vartijan kävelevän sellin edestä ja carfac katsoi vartijaa .Sitten hän huusi örkille ''haluan ruokaa!!'' ja örkki huusi ''saat ruokaa EHKÄ illalla'' ja nauroi äänekkäästi. Illalla inhottavan päivän jälkeen joku örkki toi ruokaa hänelle. Örkki pisti kulhon carfacin eteen ja kääntyi jolloin carfac löi örkkiä kulholla päähän ja örkiltä lähti taju. Hän otti örkin miekan ja tappoi toisen vartijan. Carfac lähti juoksemaan portaita alas ja näki oven ja aukaisi sen. Sitten hän näki varmaan kahdeksan örkkiä ja säntäsi juoksuun mutta örkit huomasivat hänet ja huusivat jotain ja paikalle tuli lisää örkkejä. Carfac juoksi käytävää pitkin ja pääsi ulko-ovelle josta hän juoksi ulos örkit perässään. hän oli örkkejä nopeampi mutta hän tiesi ettei jaksaisi juosta pitkään, silloin hän näki ihmisiä! He olivat varmaan tulleet hävittämään örkit ja silloin hän huusi ''ampukaa ne saakuli!!'' ja juoksi heidän luokse jolloin joku kysyi ''kuka olet'' ja carfac vastasi ''ritari Carfac''. Örkit hölmistyivät nähdessään imperiumin joukot ja lähtivät karkuun vasta un heitä ammuttiin. Carfac päätti olla osallistumatta pelkuri kun oli ja jäi katsomaan örkkien teurastusta. Helpon taistelun jälkeen Carfac ja muut ihmiset lähtivät kuninkaan luo. Kuningas helpottui kuullessaan Carfacin pelastumisesta koska Carfac oli hyvä ritari ja semmoisiahan ei ole varaa menettää. Kuningan kutsui Carfacin luokseen ja kertoi hänelle ''rottaihmiset ovat tulossa sankalla joukolla ja meillä ei ole tarpeeksi miehiä puolustautumiseen joten kuolemme aika varmasti'' siihen carfac ''oletteko kysyneet kääpiöiltä ja bretonnialaisilta apua?'' johon kuningas vastasi ''bretonnialaiset kieltäytyivät ja kääpiöt eivät voi lähettää apujoukkoja koska haltiat ovat hyökkäämässä joten olemme yksin'' jolloin carfac sanoi ''minulla on suunnitelma. ammutaan vihollista tykeillä ja tussareilla ja kun ne pääsevät muurin lähelle tehdään tulimuuriloitsu!'' johon kuningas vastasi ''kuka sen loitsun tekee?'' johon Carfac ''Morgan'' ''MORGAN!! mutta hänhän on kahdeksansadan kilometrin päässä vuorilla!'' johon Carfac ''ei ole enää'' silloin maagi asteli ovesta sisään (kukaan ei tiedä miten hän tuli niin nopeasti kahdeksansataa kilometriä) ja sanoi ''mikä hätänä?'' sitten Carfac ja kuningas selittivät ja morgan sanoi ''Ok minä teen sen''. kahden päivän päästä rotat pääsivät linnan lähelle ja linnasta ammuttin tykeillä ja mortareilla (en tiedä mikä se on suomeksi) ja rotta kuoli kuin heinää mutta suurin osa pääsi silti muurin viereen jolloin sinne ilmestyi tulimuuri ja rotat eivät voineet mennä eteenpäin ja niitä ammuttiin tussareilla jolloin ne lähtivät karkuun koska eivät osanneet oikein reagoida ampumiseen ja magiaan samaan aikaan ja koska tulimuurin magia oli niiden mielestä niin voimakasta että ne pelkäsivät että sieltä tulee lisää. näin rotat ajettiin pois ja Carfac sai kunniaa ja rahaa (kuninkaalta linnan pelastamisen kunniaksi) ja eleli kaksi vuotta onnellisena kunnes hän teki toisen uroteon josta kirjoitan myöhemmin jos joku niin haluaa.

Ei millään pahalla, mutta miksi helvetissä sä jaat noita pirun "ja" sanoja kokoajan.... noin ei voi tehdä, jos haluaa kirjoittaa suomea.... ei hyvä....

Krittikin voi kirjoittaa hyvin tai huonosti. Esimerkki jälkimmäisestä:

DarkMinde kirjoitti:Ei millään pahalla, mutta miksi helvetissä sä jaat noita pirun "ja" sanoja kokoajan.... noin ei voi tehdä, jos haluaa kirjoittaa suomea.... ei hyvä....

Ja yritän laittaa perään esimerkin ensin mainitusta :).

Tarinaa voisi rytmittää jakamalla sen kappaleisiin. Pitkä rimpsu tekstiä ilman kappalejakoja on erittäin raskaslukuinen. Toisekseen, kun miettii kappalejaon, saa itse tarinaankin paremmin ilmavuutta.

Eli tarinassa sinällään ei ole moittimista, rytmityksessä kylläkin.

Jeps, tarina oli hieman pötkömäinen. Eli jaat tarinan sopivankokoisiin osiin ja pätkäiset ne kohdista joissa alkaa tapahtua jotain muuta tai tapahtumapaikka vaihtuu.

Muuten tarina oli ihan luettavaa, mutta lauseet olisivat olleet lyhyempiä. Ja skavenhyökkäyksen olisin pudottanut pois tai pidentänyt hieman. Ihan ok tekstiä, tekemällä oppii!

Sanonpa itsekin että tarina oli mielestäni juoneltaan kaikista tarinoistani huonoimpia ja kirjoitettu suunnilleen 15 minuutissa ja nopeastihan ei hyvää saa aikaiseksi ja muutkin tarinani ovat kärsineet ja sanan liiallisesta käyttämisestä. minusta ei varmaan koskaan tule kirjailijaa vaikka haave oli kirjailijaksi tulemisesta.

Laivis kirjoitti:minusta ei varmaan koskaan tule kirjailijaa vaikka haave oli kirjailijaksi tulemisesta.

Ja höpöhöpö! Sinulla on mielikuvitusta, mikä on tärkein peruste. Nyt vain keskityt ottamaan haltuusi suomenkielen. Eli jos haluat kirjailijaksi, kieliopin pariin. Muista, teoria ei ole mitään ilman näkemystä - sitä sinulla on. Harjoittelemalla oppii, ja meillä on Sotavasaran haukkumispalvelu valmiina :). <- Huomatkaa nyt jokainen, vitsi.

Mutta kirjailijaksi on pitkä tie. MINÄ en pääse sitä koskaan loppuun - nuorena haaveilin siitä. Mutta jos se on toiveenasi, älä anna periksi; eka tarina, toinen, 20 seuraavaa voi tulla hylätyksi, mutta entäs kun se läpimurto tulee?

Eli en kehota järjestämään tulevaisuuden rahantuloa kirjoittamiselle, mutta ei tuota lopettaakaan kannata!

Grondin kanssa olen samaa mieltä. Kirjailijan tärkein ominaisuus on mielikuvitus. Suomen kielen voi oppia, mielikuvitusta ei. Sinulla on siis potentiaalia.

Kärsivällisyys ja maltti ovat myös tärkeitä ominaisuuksia, ja näitäkin voi oppia. Tarinan voi kirjoittaa 15 minuutissa, mutta jokainen tietää, mitä siitä todennäköisesti tulee. Tarinan voi myös kirjoittaa 15 minuutissa ja jättää muhimaan, palata siihen päivän tai parin päästä uudelleen ja korjata havaitut puutteet.

Aloittelevan kirjoittajan yleinen virhe on kirjoittaa jotain ja pitää sitä valmiina. Vuosikymmeniäkin työkseen kirjoittaneet kirjailijat joutuvat kuulemaan kustannustoimittajien hienovaraisia pyyntöjä tai suoranaisia käskyjä muutella tekstiä, joka on kirjailijan mielestä valmis. Harrastelijapohjalta riittää, että on itse tyytyväinen tarinaansa - jos ei ole, ei kannata julkaistakaan (ja tässä en tarkoita usein ylilyövää itsekritiikkiä kaikki me haukumme säännönmukaisesti omat hengentuotteemme lyttyyn). Kunhan kaikki järkyttävät epäloogisuudet, kirjoitus- ja kielioppivirheet ja bugit saa karsittua pois, juoni ja tyyli pääsevät oikeuksiinsa.

Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Ei pidä luovuttaa, vaikka alkuun syntyisikin vain jotain kakkaa.

Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus, mutta alkuaikoina tarinankerrontani oli täyttä kakkaa. Mutta sitten aloin kuuntelemaan äidinkielen tunneilla ja luin vain lisää kaikenmoisia eepoksia, novelleja ja kirjoja vaihdellen J.R.R. Tolkienista Edgar Allan Poeen. Otin vähän kirjoitustyyliä sieltä täältä ja kirjoittelin tarinoita. Sotavasara oli suuri apu koska täältä sai palautetta tarinoista miten ovat onnistuneet ja niin edespäin. Sotavasara on auttanut minua paljon kirjoitustasolla ja saankin nykyään kiitettäviä äidinkielen kirjoitelmista.
Unelma-ammattina onkin aina ollut se kirjailija, mutta siihen on vielä paljon matkaa ja työtä(jos se edes koskaan tapahtuu vaikka pidän mahdollisuuksia avoiminia).

Kyllä tuo on hyvä. Lue kirjallisuutta ja ime vaikutteita. Hyväksi tulee vain harjoittelemalla. Huipulle tie ei ole ruusuilla tanssimista vaan sen eteen pitää tehdä töitä! Jatka Samaan malliin!