Arkanin tarina: osa 2 Myrsky nousee
Lähetetty: Ke 03.03.2004 16:30
"Vanha mestari! Vanha mestari!" kuului huuto. Arkan nousi nopeasti sängystään ja asteli ovelle. "Kuka siellä". "Minä Erfam". Arkan avasi oven ja päästi Erfamin sisälle. "Kapteeni Maner on pyytänyt sinua puhumaan kanssaan kokoushuoneessa"Erfam kertoi ilmeisen jännittyneenä. Arkan tuijotti Erfamia hetken aikaa kuin tunnustellen oliko tämä kertonut totuuden. "Hyvä on, minä tule" Arkan sanoi jäänkylmällä äänella. "Minä menen välittämään uutisen" Erfam sanoi helpottuneena. Erfam käveli nopeasti pois Arkanin huoneesta ilmeisen helpottuneena päästessään pois alasimen ja vasaran välistä. Arkanin huone Landainin linnassa oli melkein tyhjä. Kivi seinät olivät halkeilleet ja katosta tihkui vettä kivelle, joka ärsytty Arkania suunnattomasti. Kalusteita oli vähän, vanha kolmijalkainen tuoli nojasi sängyn jalkapäähän, joka oli itsestään ränsistyneen näköinen ilman tuolia. Yksi sängyn jaloista puuttui, mutta se oli korjattu kasaamalla monta kirjaa murtuneen jalan alle. Kirjat päämääräisesti kertoivat sotimisesta ja miekkailemisesta.
Arkan otti kevyen rengashaarniskansa ja kiinnitti vyölleen huotransa, jossa hänen kaunis miekka lepäili valmiina taisteluun. Arkanin pitkät vaalean ruskeat hiukset valuivat haarniskan sisään jääden ärsyttävästi kutiamaan niskaan. Arkan käveli pitkillä askelilla ovelle samalla huitaisten hiukset niskastaan selvästi ärsyyntyneenä. Arkan avasi oven pitkälle käytävälle, joka oli täynnä ovia ja oli yhtä ränsistynyt kuin kokolinna. Kivet olivat lohkeilleet jokapaikasta ja katto oli taipunut painon alla. "Taitaapi se läski ihminen istuskella tämän käytävän päällä" Arkan mutisi hymyillen kolkosti. Arkan lähti määrätietoisesti käytävän kuimmaiselle ovelle. Vesi pisaroita tipahteli katon halkeamista Arlanin niskaan ja tukkaan, mikä vain pahensi Arkanin tuulta. Arkan saapui ovella ja avasi sen muitta mutkitta. Ovi avautui ylelliseen huoneistoon, jossa oli paljon kauniita kultaisia patsaita. Takka paloi kauniisti heittäen varjoja savupiippuun. Seinät oli tapetoitu karmiinin punaisiksi ja huoneen kalusto oli pelottavin mitä Arkan oli ikinä nähnyt. Jokainen huone kalu oli jotenkin saatu vaalean punaiseksi. Erittäin ylellinen sänky, jossa valtias nukkui oli aseteltu keskustelupöydän eteen ja värjätty kirkkaan keltaiseksi. Kokouspöytä oli pitänyt vanhan, ikivanhan todensanoen vaalen ruskean värinsä, jossa oli häivähdys verenpunaista, jotta kaikki, jotka kävelevät tässä huoneessa ymmärtävät huoneen synkän historian. Kokouspöytä oli melkein kiinni sänkyyn, joka oli sen päässä. 12 tuolia oli jaoteltu 6 molemmille puolille, jotka olivat säästyneet kauhealta vaalean punaiselta väriltä joka ympyröi kokohuonetta. Arkan huomasi tuijottaneensa huonetta jo monta minuuttia. Arkan huomasi peiton liikkeen sängyssä ja käveli rauhallisesti sängyn viereen. Arkan katsoi sängyssä makaavaa lasta viha ja sääli katseessaan "Kenraali Lumenej, herätkää on kokouksen aika". Lumenej vain käänsi kylkeään ja tuhahti äkäisesti. Arkan tunsi vihan kuplivan sisällään ja repäisi peiton Lumenejn päältä. Kenraali Lumenej oli 25vuotias nuori haltia neito, jonka kauniit ruskeat kiharat ulottuivat hänen lantiolleen. Hänen kauniit ja terhakat rintansa näkyivät läpinäkyvän yöasun läpi. Lumenejn solakka ja lihaksikas ruumis värähti, kun Arkan repäisi peiton hänen päältään, Lumenej kirkaisi yllättyneenä. Lumenej kiskaisi peiton nopeasti päällensä häveliäästi "Kapteeni Arkan mitä te teette". "Neiti kenraali, teillä on pian kokous ja toivon, että ette aijo osallistua siihen tuossa vaatetuksessa" Arkan sanoi ilman nolostuksen häivää silmät tuijottaen kylmästi Limenejta. Arkan tapautti käsiään ja palvelijat kiiruhtivat pukemaan Lumenejta. Lumenejn silmät salamoivat äkäisesti "Minä pistän sinut hirsipuuhun tästä". Arkan vain katsoi Lumenejta kylmästi ja tuhahti. Lumenejlla ei ollut mahdollisuutta menettää Arkanin taistelutaitoja, jos viholliset hyökkäisivät. Arkan lähti huoneesta, parilla nopealla askeleella hän pääsi ovellee kuullen Lumenejn tikarin terävän äänen sanovan "Te tulette katumaan tätä".
Arkan käveli nopeasti huoneesta ulos ja suuntasi määrätietoisesti ränsistyneiden huoneiden ja käytävien läpi Kapteeni Manerin huoneeseen. Arkan vain avasi oven ja käveli sisään. Tämä huone oli melkein täysin samanlainen, kuin Arkanin huone, mutta kalusteet olivat uusia ja huoneessa oli ylellinen sänky. Pari viinipulloa oli avattuna pöydällä voiton johdosta. Arkan inhosi humaltuneisuutta ja päätti huomauttavansa siitä Manerille. Maner heräsi aatoksistaan ikkunalla kuullessaan Arkanin tulevan sisään. "juma vanhus koputtaisit edes" Kapteeni Maner tiuskaisi ärtyneenä. Arkan vain pysähtyi pöydän ääreen ja sanoi tylsistyneesti "Mitä asiaa sinulla on". Manerin kasvot punottivat suuttumuksesta "Halusin puhua sinulle Kaaoksen joukoista, jotka tällä hetkellä ylittävät merta päästäkseen kauniille saarellemme". "Ne kuolevat heti, kunhan he tulevat saaremme rannoille". "Hyvä, sillä sinä johdat puolustus joukkoja, kun saastaiset ihmiset tulevat". "Hyvä on...". "Sinut tarvitaan kahden tunninpäästä strategaikokouksessa". Arkan käveli nopeasti huoneesta jättäen Manerin potkimaan tuoleja suuttuneena. Arkan vietti viimeiset kaksituntia lukien "Zan Tze: The dance of war"kirjaa. Ovelta kuului koputus. "Sisään". Erfam työntyi ovesta sisään hengästyneenä "Herra, kokous alkaa pian ja teidän pitäisi olla siellä". Arkan huokaisi ja lähti kokouskeen tokaisten Erfamille "Kyllä tämä maailma on menossa hulluksi, kun on 25vuotiaita naiskenraaleja".
Arkain käveli Kenraalin huoneen ovelle ja kävi muitta mutkitta sisään. Huoneessa oli 12 henkilöä. Yksitoista haltiaa istui pöydän ympärilla ja Kenraali Lumenej makoili mukavasti sängyssään. Arkan käveli nopeasti paikalleen ja istui tuolilleen. Kapteeni Maner iski miekan kahvalla pöytään "Julistan kokouksen alkaneeksi". Kokouksessa puhuttiin tavallisista asioista ja Arkan oli ärsyyntyä seotakseen, kunnes keskustelu alkoi kääntyä hyökkääviin kaaoksen joukkoihin. "Kapteeni Arkan ylennetään Kenraaliksi johtamaan joukkoja kaaoksen saastoja vastaan" Kenraali Lumenej sanoi. Arkan nousi vakaasti ja vastasi rauhallisesti "Hyväksyn". "Hyvä sillä sinulla ei ole muita mahdollisuuksia" Kenraali Lumenej vastasi kylmästi silmät vihasta leiskuen. Kapteeni Maner keskeytti nopeasti uhkaavan riidan ollessa vielä nupussa "Kaaoksen joukkojen lukumääräksi on laskettu kolmisensataa olentoa". "Arkan saat kaksi kolmenkymmenen Hopea Ratsastaja yksikköä, neljä kahdenkymmenen Miekkamiehen yksikköä, 2 viidentoista Lohikäärmeratsastajan yksikköä ja Arkkivelhon" Kapteeni Maner sanoi hieman varuillaan. Arkan nyökkäsi ja käveli pois kokouksesta. Arkan käveli ajatuksissaan linnan kosteita käytäviä huoneeseensa. Arkan tuli huoneensa ovelle ja avasi sen ajatuksissaan. Arkan paneutui sängylleen ja vajosi nopeasti syvään uneen päivän uuvuttaneena. Hyökkäys alkaisi parin päivän kuluttua.
Tuossa se nyt on toinen osa Arkanin tarinaan toivottavasti pidätte siitä.
Arkan otti kevyen rengashaarniskansa ja kiinnitti vyölleen huotransa, jossa hänen kaunis miekka lepäili valmiina taisteluun. Arkanin pitkät vaalean ruskeat hiukset valuivat haarniskan sisään jääden ärsyttävästi kutiamaan niskaan. Arkan käveli pitkillä askelilla ovelle samalla huitaisten hiukset niskastaan selvästi ärsyyntyneenä. Arkan avasi oven pitkälle käytävälle, joka oli täynnä ovia ja oli yhtä ränsistynyt kuin kokolinna. Kivet olivat lohkeilleet jokapaikasta ja katto oli taipunut painon alla. "Taitaapi se läski ihminen istuskella tämän käytävän päällä" Arkan mutisi hymyillen kolkosti. Arkan lähti määrätietoisesti käytävän kuimmaiselle ovelle. Vesi pisaroita tipahteli katon halkeamista Arlanin niskaan ja tukkaan, mikä vain pahensi Arkanin tuulta. Arkan saapui ovella ja avasi sen muitta mutkitta. Ovi avautui ylelliseen huoneistoon, jossa oli paljon kauniita kultaisia patsaita. Takka paloi kauniisti heittäen varjoja savupiippuun. Seinät oli tapetoitu karmiinin punaisiksi ja huoneen kalusto oli pelottavin mitä Arkan oli ikinä nähnyt. Jokainen huone kalu oli jotenkin saatu vaalean punaiseksi. Erittäin ylellinen sänky, jossa valtias nukkui oli aseteltu keskustelupöydän eteen ja värjätty kirkkaan keltaiseksi. Kokouspöytä oli pitänyt vanhan, ikivanhan todensanoen vaalen ruskean värinsä, jossa oli häivähdys verenpunaista, jotta kaikki, jotka kävelevät tässä huoneessa ymmärtävät huoneen synkän historian. Kokouspöytä oli melkein kiinni sänkyyn, joka oli sen päässä. 12 tuolia oli jaoteltu 6 molemmille puolille, jotka olivat säästyneet kauhealta vaalean punaiselta väriltä joka ympyröi kokohuonetta. Arkan huomasi tuijottaneensa huonetta jo monta minuuttia. Arkan huomasi peiton liikkeen sängyssä ja käveli rauhallisesti sängyn viereen. Arkan katsoi sängyssä makaavaa lasta viha ja sääli katseessaan "Kenraali Lumenej, herätkää on kokouksen aika". Lumenej vain käänsi kylkeään ja tuhahti äkäisesti. Arkan tunsi vihan kuplivan sisällään ja repäisi peiton Lumenejn päältä. Kenraali Lumenej oli 25vuotias nuori haltia neito, jonka kauniit ruskeat kiharat ulottuivat hänen lantiolleen. Hänen kauniit ja terhakat rintansa näkyivät läpinäkyvän yöasun läpi. Lumenejn solakka ja lihaksikas ruumis värähti, kun Arkan repäisi peiton hänen päältään, Lumenej kirkaisi yllättyneenä. Lumenej kiskaisi peiton nopeasti päällensä häveliäästi "Kapteeni Arkan mitä te teette". "Neiti kenraali, teillä on pian kokous ja toivon, että ette aijo osallistua siihen tuossa vaatetuksessa" Arkan sanoi ilman nolostuksen häivää silmät tuijottaen kylmästi Limenejta. Arkan tapautti käsiään ja palvelijat kiiruhtivat pukemaan Lumenejta. Lumenejn silmät salamoivat äkäisesti "Minä pistän sinut hirsipuuhun tästä". Arkan vain katsoi Lumenejta kylmästi ja tuhahti. Lumenejlla ei ollut mahdollisuutta menettää Arkanin taistelutaitoja, jos viholliset hyökkäisivät. Arkan lähti huoneesta, parilla nopealla askeleella hän pääsi ovellee kuullen Lumenejn tikarin terävän äänen sanovan "Te tulette katumaan tätä".
Arkan käveli nopeasti huoneesta ulos ja suuntasi määrätietoisesti ränsistyneiden huoneiden ja käytävien läpi Kapteeni Manerin huoneeseen. Arkan vain avasi oven ja käveli sisään. Tämä huone oli melkein täysin samanlainen, kuin Arkanin huone, mutta kalusteet olivat uusia ja huoneessa oli ylellinen sänky. Pari viinipulloa oli avattuna pöydällä voiton johdosta. Arkan inhosi humaltuneisuutta ja päätti huomauttavansa siitä Manerille. Maner heräsi aatoksistaan ikkunalla kuullessaan Arkanin tulevan sisään. "juma vanhus koputtaisit edes" Kapteeni Maner tiuskaisi ärtyneenä. Arkan vain pysähtyi pöydän ääreen ja sanoi tylsistyneesti "Mitä asiaa sinulla on". Manerin kasvot punottivat suuttumuksesta "Halusin puhua sinulle Kaaoksen joukoista, jotka tällä hetkellä ylittävät merta päästäkseen kauniille saarellemme". "Ne kuolevat heti, kunhan he tulevat saaremme rannoille". "Hyvä, sillä sinä johdat puolustus joukkoja, kun saastaiset ihmiset tulevat". "Hyvä on...". "Sinut tarvitaan kahden tunninpäästä strategaikokouksessa". Arkan käveli nopeasti huoneesta jättäen Manerin potkimaan tuoleja suuttuneena. Arkan vietti viimeiset kaksituntia lukien "Zan Tze: The dance of war"kirjaa. Ovelta kuului koputus. "Sisään". Erfam työntyi ovesta sisään hengästyneenä "Herra, kokous alkaa pian ja teidän pitäisi olla siellä". Arkan huokaisi ja lähti kokouskeen tokaisten Erfamille "Kyllä tämä maailma on menossa hulluksi, kun on 25vuotiaita naiskenraaleja".
Arkain käveli Kenraalin huoneen ovelle ja kävi muitta mutkitta sisään. Huoneessa oli 12 henkilöä. Yksitoista haltiaa istui pöydän ympärilla ja Kenraali Lumenej makoili mukavasti sängyssään. Arkan käveli nopeasti paikalleen ja istui tuolilleen. Kapteeni Maner iski miekan kahvalla pöytään "Julistan kokouksen alkaneeksi". Kokouksessa puhuttiin tavallisista asioista ja Arkan oli ärsyyntyä seotakseen, kunnes keskustelu alkoi kääntyä hyökkääviin kaaoksen joukkoihin. "Kapteeni Arkan ylennetään Kenraaliksi johtamaan joukkoja kaaoksen saastoja vastaan" Kenraali Lumenej sanoi. Arkan nousi vakaasti ja vastasi rauhallisesti "Hyväksyn". "Hyvä sillä sinulla ei ole muita mahdollisuuksia" Kenraali Lumenej vastasi kylmästi silmät vihasta leiskuen. Kapteeni Maner keskeytti nopeasti uhkaavan riidan ollessa vielä nupussa "Kaaoksen joukkojen lukumääräksi on laskettu kolmisensataa olentoa". "Arkan saat kaksi kolmenkymmenen Hopea Ratsastaja yksikköä, neljä kahdenkymmenen Miekkamiehen yksikköä, 2 viidentoista Lohikäärmeratsastajan yksikköä ja Arkkivelhon" Kapteeni Maner sanoi hieman varuillaan. Arkan nyökkäsi ja käveli pois kokouksesta. Arkan käveli ajatuksissaan linnan kosteita käytäviä huoneeseensa. Arkan tuli huoneensa ovelle ja avasi sen ajatuksissaan. Arkan paneutui sängylleen ja vajosi nopeasti syvään uneen päivän uuvuttaneena. Hyökkäys alkaisi parin päivän kuluttua.
Tuossa se nyt on toinen osa Arkanin tarinaan toivottavasti pidätte siitä.
