Sotavasara.net

Fluffia mun suunnitteilla olevan kaaos armeijan pohjaksi.
Toivottavasti ei teksti ole ihan kökköä.

An’lekh Taikoja Osa I – Tie Demoniksi

Paljon normaalia ihmistä suurempi sarvipäinen hahmo seisoi kalliolla katsellen autiota ja karua kaaoksen voimien muuttamaa maata. Hänen mustat silmät kiiluivat auringon kajossa kun hän tuijotti tyhjyyteen syvässä hiljaisuudessa ja hänen turkis viittansa lepatti kylmässä ilta tuulessa. Tämä hahmo oli Tzeentchin maagi An’lekh Taikoja. Hänellä oli kädessään suuri violetti kullalla koristeltu kilpi jossa roikkui taistelussa voitettujen vihollisten päitä. Hänen haarniskansa oli tehty kultaisista, mustista, ja kirkkaista teräsosista. Kädessään hän kantoi miekkaa, jonka veriura hohti punaista kiiltoa. Toisessa kädessään hänellä oli niin ikään kullalla koristeltu kirves. Kaulassa hänellä oli kaaoksen tähti jonka keskellä hohti vihreä kivi ja eläimen hampaista tehty barbaarinen riipus.

An’lekhin viereen tuli toinen hahmo myös Tzeentchin palvoja, jonka pää oli muuttunut muistuttamaan hänen kotkan päätä. Hänellä oli yllään valkea kaapu jossa oli kulta kirjailuita, kultaiset olkapanssarit ja kädessään hän kantoi sauvaa jossa oli pitkä liekki kuvioinen terä. Tämän olennon nimi oli Me’lekh Muuttaja.
"Veljeni, meidän pitäisi lähteä. Miehenne odottavat teitä leirissä",
Me’lekh sanoi. An’lekh ei vastannut. Hiljaisuutta kesti muutaman minuutin ennen kuin hän puhui:
"Selvä. Meillä on pitkä taival kuljettavana.
Niin An’lekh ja Me’lekh poistuivat paikalta sanomatta mitään muuta.

Kuljettuaan vähän matkaa he saapuivat leiriin jossa odotti monta sataa eri varustuksessa olevaa sotilasta, toiset paksuissa haarniskoissa, toiset ratsailla, toisilla isot hilparit, toisilla suuret kilvet, hyvissä muodostelmissa odottaen herransa käskyä. An’lekhin valitut seisoivat kahdessa rivissä mäellä tämän armeijan edessä.
An’lekh ja Me’lekh kävelivät kohti Valittujen rivejä. Rivistön keskellä seisoi panssareihin pukeutunut hahmo. Hahmo lähti kulkemaan An’lekhia ja Me’lekhia kohti. Hän tämä hahmo oli An’lekhin Valittujen komentaja Ghash Musta
"Herra, miehenne odottavat."
Sanoi Ghash ja lähti kulkemaan kohti mäen huippua An’lekh ja Me’lekh perässään.

Heidän päästyään mäelle armeija alkoi huutamaan An’lekhin nimeä
"An’lekh! An’lekh! An’lekh!"
Huutoa jatkui, kunnes An’lekh nosti kätensä. Silloin kaikki hiljenivät.
Ei kuulunut yhtään ääntä.
"Taistelu odottaa meitä miehet! Tuokaa hävitys ja tuho vihollisillenne!"
An’lekh huusi armeijalleen. Ja armeija alkoi taas huutamaan hänen nimeään.
Hän nosti kätensä ja armeijan hiljennettyä jatkoi puhumista.
"Voittomme on varma! Joten marssikaamme kohtaamaan vihollinen!"
Hän kohotti miekkansa ilmaan ja samalla jokainen ase armeijassa nousi ilmaan.
"Tzeentchin nimeen!"
Ja armeija vastasi voimakkain huudoin.
Armeija aloitti marssin kohti länttä, kohti vihollista, kohti taistelua…

Jatkan tarinnaa kun rahkeet riittävät. Ja rakentavaa kritiikkiä saa antaa.

Hyvää tarinaa kieltämättä. Pituudeltaan prologi-luokkaa. Mutta kirjoita ihmeessä lisää, hyvää tästä näyttää tulevan.

Hei, mistä lähtien siekin oot kirjottaa osannu!? saakuli siipo mikä jätkä.

Heh, ennenkuin lähden valittamaan ja viilaamaan pilkkua niin pitäähän sitä vähän kehuakin. Tunnelma oli hyvin viritetty ainakin ensimmäisen kappaleen aikana, ja kun figukin oli tuttu niin hyvinhän kuvailusta sai selvää. Ainakin maisemasta sai elävän kuvan. Kohtaus oli toisaalta hyvin klassinen, mutta ei se kovin pahasti sen tehoa laske.
Mutta sitten valituspuolelle. Olet tainnut jättää muutaman äikäntunnin välitä, je? En olisi uskonut itse sanovani tätä kellekään, itse kun saan siitä aina paljon sanomista, mutta kiinitä ensikerralla vähän enemmän huomiota joihinkin yhdyssanoihin. Eivät ne niin paljoa haitanneet, mutta oikeinkirjoitus luo aina hyvän pohjan tarinoille, ja ne saavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Myöskään kahta erilaista dialogin merkitsijää ei kannata (ks. saa) käyttää samassa tekstissä. Kirjoitit näin:

"Veljeni, meidän pitäisi lähteä. Miehenne odottavat teitä leirissä." Me’lekh sanoi. An’lekh ei vastannut. Hiljaisuutta kesti muutaman minuutin ennen kuin hän puhui: -Selvä. Meillä on pitkä taival kuljettavana.
Niin An’lekh ja Me’lekh poistuivat paikalta sanomatta mitään muuta.

Tuossa on käytetty sekä heittomerkkejä että dialogin aloittavaa viivaa eri henkilöiden kommenteissa. Olisit vain jättänyt käyttöön pelkästään nuo heittomerkit. Sitten vielä, uuden henkilön dialogi aloittaa aina uuden rivin. Ja henkilöhahmojen lausumat virkkeet kirjoitetaan eritavalla. Kirjoitat näin:
"Veljeni, meidän pitäisi lähteä. Miehenne odottavat teitä leirissä."
Kun se pitäisi kirjoittaa:
"Veljeni, meidän pitäisi lähteä. Miehenne odottavat teitä leirissä", ja tästä alkaa virkettä seuraava virke.
Mutta kaikki tämä on aivan turhaa pilkun viilaamista ja häpeän jo nyt että valitan näistä. Tai, no, enpäs häpeäkään. Kirjoita vielä lisää. Nyt iski pakollinen tarve aloittaa Hauepin novelli heti Altzheimerin jälkeen. Mitäs sanot, kirjoitetaanko kaksois novelli jossa Argnol, Hauep, An'lekh ja Me'lekh hyppivät ja lahtaavat Lorindelin Khorne chamben?

Hätäisesti tehty, virheitä.

No mikäs siinä. "Semmonen kootut teokset" tapainen vai?

Vaikka jotain vastaavaa. Kunhan pitää vaan saada joku tyylikäs juoni siihen jossa on paljon ihmissuhdekiekuroita ja juonenkäänteitä. Sitten päästään lahtaamaan.

Rune kirjoitti:Tyylikäs juoni siihen jossa on paljon ihmissuhdekiekuroita ja juonenkäänteitä. Sitten päästään lahtaamaan.

Just näin ajattelinkin. Luit ajatukseni. Kirjoitin tämän nyt siksi että saisin harjaanuttaa arsesta olevia kirjoittajan taitojani.